Kun kevät koittaa, alkaa hyönteistenkin elämässä aktiivinen kausi. Osa lähtee lentämään ja parveilemaan jo varhain, kuten monet kaarnakuoriaiset, ja osa myöhemmin, kuten sarvijäärät. Olemalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan voi löytää toivomiaan hyönteisiä. Niitä voi ihailla, kuvata tai pyydystää talteen tieteellisempää käsittelyä varten.
Ilmastonmuutos liittyy monen kasvintuhoojan voittokulkuun. Se voi suosia näitä ei-haluttuja vieraita eri tavoin. Vaikutus voi ilmetä isäntäkasvin kuten puun alentuneena kestävyytenä tuholaisia vastaan tai kasvintuhoojan parempana selviämisenä uusilla alueilla. Täällä pohjoisessa moni uusi karanteenituhooja voisi selvitä talven yli ja jopa menestyä.
Esimakua on saatu tänne äskettäin nopeasti levittäytyneestä havununnasta (Lymantria monacha). Vaikkei laji ole karanteenituhooja, sen leviämisen perusteella voidaan arvioida, kuinka laajalle ja nopeasti karanteenilajikin voi levitä, jos vain isäntäkasvia riittää ja lämpötila pysyy sopivissa rajoissa. Suomen metsät ovat haavoittuvia lajeille, jotka ovat erikoistuneet syömään mäntyjä, kuusia ja koivuja.
Osa etsittävistä karanteenilajeista leviää parhaillaan paitsi ihmisen avustuksella, myös itsenäisesti. Saarnenjalosoukko (Agrilus planipennis) lähestyy idästä EU:n aluetta. Sen on äskettäin vahvistettu esiintyvän jo Ukrainassa. Itäisimmät EU-maat ovat hyvin huolissaan lajin nopeasta etenemisestä ja valmiussuunnitelmia kehitetään monessa maassa.
EU-kartoituksilla selvitetään levinneisyyksiä
Meillä Ruokavirastossa hyönteisten seuranta alkoi 2016, kun karanteenilajeja koskevat EU-kartoitukset alkoivat. Keskeisenä osana seurataan metsäpuille tuhoja aiheuttavien lajien esiintymistä: onko niitä jo Suomessa vai ei. Ruokavirasto siis etsii jatkuvasti lajeja, joita ei soisi löytävänsä.
Tänä vuonna kartoitus on jokaisessa EU-maassa pakollista niin kutsuttujen prioriteettilajien osalta. Ne ovat karanteenituhoojalajeja, joiden on katsottu aiheuttavan kaikkein suurimman riskin EU:n kasvintuotannolle – pelto-, puutarha- ja kasvihuonekasveille ja Suomelle erityisen tärkeille metsäpuille. Lisäksi kartoitetaan muitakin, vuosittain vaihtuvia lajeja, jotta saadaan tietoja mahdollisimman monen karanteenitason lajin levinneisyydestä.
Kartoitettavat lajit ja alueet
Kartoitettavia lajeja ovat olleet paljon pelätyn mäntyankeroisen kuljettajahyönteiset eli tukkijäärät (Monochamus-suku), eksoottiset kaarnakuoriaiset kuten taigamonikirjaaja (Polygraphus proximus), saarnen- ja pronssijalosoukko (A. planipennis ja Aglilus anxius), aasianrunkojäärä (Anoplophora glabripennis) ja siperianmäntykehrääjä (Dendrolimus sibiricus).
Nämä lajit kykenevät käyttämään ravintonaan kotoisia havu- ja lehtipuitamme. Osalle kelpaavat lähes kaikki lehtipuut (aasianrunkojäärä) ja osalle tietyn suvun puut kuten pronssijalosoukolle koivut. Havupuut taas kelpaavat mäntyankeroiselle, siperianmäntykehrääjälle ja kaarnakuoriaisille. Saarnenjalosoukko suosii nimensä mukaan saarnilajeja.
Kartoitettavat alueet valitaan etsittävän hyönteisen perusteella. Aasianrunkojäärää kannattaa etsiä paikoista, joihin tuodaan puista pakkausmateriaalia aasianrunkojäärän kotimaista, kuten Kiinasta. Pronssijalosoukkoa etsiäkseen tulee suunnata pohjoisamerikkalaista puuta ja puista pakkausmateriaalia käsittelevien yritysten lähistölle. Siperianmäntykehrääjää taas kannattaa suunnata etsimään esimerkiksi sellaisten rautateiden ja puuvarastojen luokse, joissa kulkee venäläistä puutavaraa. Kohdealueella tulee olla myös sopivaa ravintokasvia, joihin pyydykset asennetaan.
Feromonipyydykset apuna
Lajeja pyydystetään yleensä hyönteispyydyksillä, joihin on liitetty lajikohtainen houkutusaine eli feromoni. Pyydyksiin lisätään myös muita herkullisen houkuttavia tuoksuja, kuten vaurioituneista lehdistä erittyviä yhdisteitä.
Pyydyksiä on usean mallisia: suppilon mallisia ja kolmionmuotoisia. Kolmiomaisissa on mukana liimalevy, johon saaliit kiinnittyvät. Suppilopyydyksiin kuuluu säiliöosa. Siihen lisätään usein suolavettä, johon on tiputettu tiskiainetta pintajännityksen poistamiseksi. Näin saalis pysyy paremmin paikallaan. Tukkijääräpyydysten säiliö sen sijaan sisustetaan koreaksi männynoksin, koska tukkijäärät halutaan elävinä laboratorioon. Vain elävinä niistä voidaan selvittää, onko niissä matkustajina mäntyankeroista.
Vain yksi laji löydetty toistaiseksi
Toistaiseksi näistä lajeista ei ole tavattu Suomessa kuin yhtä. Se tapahtui vuonna 2015, kun ohikulkija löysi vantaalaiselta teollisuusalueelta lentäviä aasianrunkojääriä. Toivotaan, että seuraavia löydöksiä saadaan vielä odottaa pitkään. Jos niin kuitenkin kävisi, lainsäädäntö antaa selvät sävelet jo monen lajin tehokkaalle torjuntatyölle. Jokaisen EU-maan on myös laadittava valmiussuunnitelmat näiden uhkaavimpien lajien leviämisen varalle lähivuosien aikana.
Jos näet maastossa Ruokaviraston hyönteispyydyksen, voit mieluusti katsella sitä. Jätä se kuitenkin rauhaan, jotta me kaikki suomalaiset saamme tärkeää tietoa lajien esiintymisestä. Näin voimme torjua karanteenituhoojat mahdollisimman varhaisemmassa vaiheessa. Siten taloudelliset ja ekologiset haitat pysyvät mahdollisimman pieninä. Tämä tarkoittaa, että voimme säästää (eli säästyä kaatamasta) rakkaita pihapuita, puistoja ja metsiä seuraaville sukupolville.
Liisa Vihervuori
Ylitarkastaja, Ruokaviraston kasvinterveysyksikkö