Ruokavirastoon tulee kysymyksiä, jotka koskevat vientiä ja kysymyksiä, jotka koskevat luomua ja vieläpä kysymyksiä, jotka koskevat luomuvientiä. Jälkimmäinen ei tarkoita ilman meikkiä, saunapuhtaana harjoitettua vientitoimintaa, vaan kysymykset koskevat luomutuotteiden vientiä tai välillisemmin luomutuotteiden vientiedellytyksiin liittyviä asioita.
Joskus kysymyksistä kuultaa enemmän tai vähemmän suoraan sävy, että miksi ihmeessä viranomainen tekee kaiken niin hankalaksi! Ehkä tahtoo jopa ihan tahallaan estää koko viennin! Ei se nyt kuitenkaan niin ole. Ruokavirastosta annetussa laissa on pitkä lista Ruokavirastolle kuuluvia tehtäviä. Yksi niistä on elintarvikkeiden sekä eläinten, kasvien ja niistä saatavien tuotteiden viennin edistäminen ja ohjaus. Suhtaudumme tähän tehtävään vakavasti myös luomuviennin sektorilla ja haluamme parhaamme mukaan auttaa vientiyrityksiä.
Vientisertifikaatin voi saada nopeasti
Useat EU:n ulkopuoliset maat vaativat erillisen, viejämaan viranomaiselta saadun sertifikaatin vientituotteen luomuisuudesta. Ruokavirasto myöntää toimijakohtaisia tai eräkohtaisia sertifikaatteja, joissa todetaan, että toimija on luomuvalvonnassa ja että kyseinen vientierä täyttää EU:n luomusäädösten kriteerit ja on EU:ssa sertifioitu luonnonmukaisesti tuotetuksi. Viime vuonna (EU:n ulkopuolisia) Suomen luomuviennin kohdemaita oli yhteensä 14. Sertifikaatteja haettiin eniten Australiaan suuntautuvaa luomuvientiä varten.
Ruokavirastolla on myös viime vuonna perustettu, hyvää palautetta saanut, luomuviennin vientivalmiusohjelma, jossa eräkohtaisen sertifikaatin saa nopeutetulla käsittelyllä. Vientivalmiusohjelmaan kuuluville yrityksille on tehty erillinen vientiauditointi vuonna 2020.
Luomu on laatujärjestelmä
Jotta vientisertifikaatti myönnetään, tuotteen, sen valmistuksen ja sen raaka-aineiden tulee luonnollisesti täyttää luomua koskevasta lainsäädännöstä tulevat kriteerit. Luomu on perusolemukseltaan laatujärjestelmä. On tarkkaan säänneltyä, mitä ja millaisin tavoin tuotettuja elintarvikkeita saa sanoa luomuelintarvikkeiksi. Ei se, että viljaa tai vihanneksia kasvatetaan ilman torjunta-aineita ja muita kemikaaleja automaattisesti tee niitä luomuksi. Ei se, että eläin saa ulkoilla paljon, sillä on kohtuullisesti tilaa ja se saa kotipellon antimia rehukseen, automaattisesti tee eläimestä saatavaa elintarviketta luomuksi. Tätä kaikkea pitää myös todistettavissa olevalla tavalla valvoa.
Ensi vuonna sovelletaan EU:n uutta luomuasetusta ja sen perusteella annettavia useita yksityiskohtaisempia säädöksiä. Myös Suomen oman kansallisen luomulainsäädännön kokonaisuudistus on parhaillaan meneillään. Aikamoinen lainsäädäntökehikko näin ollen tarvitaan sääntelemään ja varmistamaan tuotteiden ja tuotantotapojen luomuisuus ja luomuisuuden todentamisen edellyttämä valvonta.
Onko suomalainen mustikka luomua?
Otetaanpa esimerkiksi luomumarjat. Useimmat suomalaiset tietävät, että suomalainen ei-luomuna markkinoitava mustikka on ihan yhtä puhdasta ja samalla tavalla samanlaisesta korvesta jokamiehen oikeudella kerättyä kuin virallinen luomumustikkakin. Jos marjaa aiotaan myydä luomuna, tällainen toteamus ei kuitenkaan riitä. Mikä vaan metsä ei kelpaa, vaan marjan alkuperämetsän on oltava selvillä ja jäljitettävissä ja luomuvalvonnan piirissä. Keruualueesta on oltava kartta.
Kun luomumarjaksi kelpaava marja on poimittu ja siitä tehdään luomuhilloa tai luomumehua tai sitä käytetään luomujugurtin yhtenä raaka-aineena, niin lopputuotetta ei voi laillisesti kutsua luomuksi, jolleivat myös edellä mainitut jalostusvaiheet mene luomusäädösten mukaisesti ja jollei kyseisiä elintarvikeyrityksiä ole ilmoitettu luomuvalvonnan piiriin. Kaikki mehun tai jugurtin raaka-aineet voidaan jäljittää ja niiden kaikkien on oltava luomua koskevien sääntöjen mukaan tuotettuja ja viljeltyjä ovatpa ne peräisin metsästä, pellolta tai navetasta.
Luomusta ollaan valmiita maksamaan
Miksi nähdä tällainen vaiva? Eihän sitä olekaan pakko tehdä, mutta monille luomutuotteille vaikuttaa riittävän vientimarkkinoita. Viennin kohdemaissa oleville asiakkaille ei riitä se, että Suomesta sanotaan vaikkapa sitten marjojen kohdalla, että ne tavalliset metsämarjat ovat ihan yhtä hyviä ja torjunta-aineettomia kuin luomutkin. Luomu on brändi. Tuote saa siitä lisäarvoa ja siitä ollaan valmiita maksamaan.
Kun koko luomuketjua johdonmukaisesti valvotaan, petoksille jää vähemmän tilaa. Tämän ansiosta viranomainen uskaltaa luvata kuluttajalle ja vientimaille, että luomumerkkinen tuote on luomua koskevien kriteerien mukaisesti tuotettu.
Säädöksiä tulkitaan käytännönläheisesti
Säädöksiä on aina tulkittava käytännönläheisesti. Mutta jos tulkinnan varaa ei ole tai jos tilanne on epäselvä, viranomainen sahaisi koko suomalaisen luomuviennin oksaa, jos se epäselvässä tilanteessa kuitenkin myöntäisi tuotteelle luomustatuksen. Parempi yhdessä ensin miettiä, miten saadaan tilanne selväksi ja antaa sertifikaatti vasta sitten. Sinänsähän kenellekään ei koidu terveysvaaraa, vaikka tavanomainen elintarvike myytäisiin esimerkiksi Aasiaan luomuna, mutta ostaja ja kuluttaja siellä ei tällöin kuitenkaan saa sitä, mistä maksaa. Tämä kostautuisi ennemmin tai myöhemmin kyseiselle viejälle, muille viejille sekä Suomen luomuvalvontaviranomaisten uskottavuudelle.
Luomu on luomua Suomessa
Keskeistä on se, että kun suomalainen tuote on sertifioitu luomuksi, niin viennin kohdemaat ja kuluttajat siellä voivat varmasti luottaa siihen, että tuote täyttää EU-lainsäädännöstä tulevat kriteerit. Muuten tuote jää heiltä kaupan hyllyyn, jos se esimerkiksi aasialaiseen ruokakauppaan epämääräisemmän maineen saatuaan enää edes päätyy.
Ruokaviraston selvityksen mukaan suomalaisen luomun säädöstenmukaisuus on hyvällä tolalla ja valvontaan luotetaan. Ei sitä ainakaan pidetä liian löperönä! Voidaan hyvällä omallatunnolla todeta, että jos tuote suomalaisen luomuvalvonnan perusteella sertifioidaan luomuksi, silloin tuote todellakin täyttää luomusäädöksistä tulevat kriteerit! Tämä on eräs valtti myös vientimarkkinoita ajatellen.
Lisätietoa luomuvalvonnasta: Luonnonmukaisen tuotannon valvontaraportti 2020 pdf
Tiina Lapveteläinen
yksikönjohtaja
kemiallisen elintarviketurvallisuuden yksikkö