Viljelijätuet ovat hallinnon näkökulmasta kuin joulupöytä, joka notkuu sen viidenkymmenen sortin alla. Jokaiselle löytyy jotakin. On syötävää, joka maistuu kaikille, ja sitten ovat erikoisuudet, jotka eivät sovi kuin harvojen suuhun. Mitään ei saa jättää kattauksesta pois, koska jokaiselle herkulle on syöjänsä. Ja jollei ole, niin kyllä sitä nyt vähintään perinteen vuoksi pitää taas laittaa.
Vuonna 2023 alkavan rahoituskauden valmistelun tilanne on samaan aikaan sekä outo että odotettu. En ole kuullut, että kukaan olisi sanonut ääneen haluavansa monimutkaistaa ja lisätä viljelijätukien byrokratiaa. Siitä huolimatta tukijärjestelmää monimutkaistetaan. Kukaan ei ylläty, koska näin se vain aina menee. Korkeintaan muutama optimisti pettyy, jos ihan oikeasti odotti yksinkertaisempaa.
Tehokas byrokratian vähentämiskeino olisi tukiehtojen karsiminen. Mutta auts! Tukiehtojen vähentäjä astuu aina jonkun varpaille. ”Minä haluan syödä kaikkia laatikoita, rosollia ja silliä! Minulle käy vain porkkanalaatikko, siitä ei varmasti luovuta!” On mahdoton tehtävä yksinkertaistaa, kun mitään ei saa jättää pois.
Ruokavirasto on muun muassa ehdottanut eläimiä koskevien vaatimusten vähentämistä, jotta eläinpalkkioiden maksut saataisiin liikkeelle jouhevammin. On kysytty, onko eläimet pakko jakaa iän, sukupuolen, painon, maidontuotannon, poikimisen ja käyttötavan mukaan sen seitsemääntoista eri purkkiin ennen kuin tuki voidaan maksaa? Vai olisiko tuensaajille mahdollista maksaa sama raha sortteeraamalla eläimiä hieman vähemmän?
Koska tukijärjestelmien perustan monimutkaisuutta ei valmistelussa pureta, odotukset siirretään tukien toimeenpanoon eli Ruokaviraston tuottamiin palveluihin. Niiden olisi syytä yksinkertaistaa ja vähentää byrokratiaa. Odotuksena on, että toimeenpanon uuniin työnnetään lukuisat tuet runsaine ehtoineen, ja yön yli hauduttuaan putkahtaa ulos selkeä ja simppeli palvelu.
Vaikka tukihallinto seisoisi vuoden päällään, ehdot eivät häviä hausta, valvonnasta ja maksun perusteista. Aineksia on oltava juuri se määrä, joka valmistelussa on haluttu.
Soppaa hämmentää kotimaisten kokkien lisäksi vielä isommalla kauhalla komissio. Selkeän ja simppelin palvelun pitää sopia komission antamaan raamiin, jotta turvataan rahoitus. Tukiehtojen todentaminen näyttää omituiselta viimeistään siinä vaiheessa, kun komissio sanoo painavan sanan siitä, minkälaiseen muottiin tuen on mahduttava.
Mitään ei haluta jättää pois tulevankaan rahoituskauden joulupöydästä, vaan kattaukseen lisätään sen sijaan uusia herkkuja. Joskus toivoisin, että kansallinen valmistelu tavoittelisi enemmän kaurapuuroa kuin jouluista pitopöytää.
Susanna Jansson
johtava asiantuntija
viljelijätukiyksikkö