Yleensä valtioiden taloudelliset väliintulot taloudellisessa kurimuksessa eivät juuri kenenkään mielestä ole riittäviä eikä varsinkaan ajoissa. Keväällä laukaistu ja pitkin kesää ja syksyä maahan putoileva huoltovarmuuspaketti on ainakin ajoituksen kannalta ollut kohdallaan eikä koossakaan ole moittimista. Kasvinviljelyn happotesti tulee eteen vuona 2023, kotieläintalous on jo harjoitellut.
Kevättalvella Venäjän panssarien rynnistäessä pitkissä jonoissa kohti Ukrainan viljavia seutuja Suomessa heräsi aiheellinen huoli omasta huoltovarmuudesta. Vaatimukset ja joissain medioissa levinneet lupauksetkin välittömistä rahahanojen avaamisista ja kaiken korvaavista tukiaisista sai ainakin kulahtaneemman virkamiehen otsan rypylle.
Mihin kylvöinto olisi haihtunut, jos spottihinta vehnällä keikkui neljän sadan tonnihinnoissa? Yleensä siitä syntyy vimma, eikä lamaannus. Mutta jo tuolloin rauhallisemmassa julkisessa keskustelussa todettiin, että kotieläintalous oli joutunut pahaan kiipeliin jo syksyllä alkaneiden viljan ja valkuaisen rajun kallistumisen takia. Ja kyllä, totiset paikat tulee, kun edellisen vuoden varastot lannoitteista ja polttoaineista alkavat olla vähissä. Sitten todella testataan sitä viljelyn halua.
Vähän pidempään julkista taloutta seuranneet valveutuneet viljelijät ja sidosryhmäihmiset ovat tienneet, että valtion raha liikkuu yleensä silloin, kun siihen on annettu lupa. Tässä tapauksessa toinen vuoden 2022 lisätalousarvio tuli voimaan heinäkuun alussa. Sen jälkeen rahat huoltovarmuuspakettiin ovat olleet käytettävissä. Siinä tahdissa rahaa on matkaan laitettukin. Pieni luvallinen varaslähtö oli jo huhtikuussa kun ennakkoja sika-siipikarjatuessa korotettiin eli maksettiin vähän enemmän etupainoisesti. Kesäkuussa palautui energiaveroja ja elokuun aikana kilisee valtion kassasta lisää sika-siipikarjatuen ja kasvihuonetuen rahoitusta ja syyskuussa Etelä-Suomen alueelle mukautustuen muodossa. Lokakuun harmauteen lohtua tuo mukava korotus luonnonhaittakorvaukseen.
Mutinaa on lehtien palstoilla ollut siitä, ettei sika-siiven rahoitusta maksettu tämän hetken tilanteen mukaan vaan tuotannosta irrotetun tuen viitemäärien perusteella. Aina saa tietysti vaatia ja mielipiteet ovat varmasti myös aivan perusteltuja. Puolustukseksi sanottakoon, että kun kyseessä on kertaluontoinen lisäraha maksuvalmiuden ylläpitoon ja yritystoiminnan jatkamisen helpottamiseksi, lienee parasta keskittyä siihen, että rahat saadaan varmasti perille viivyttelemättä olemassa olevilla tukivälineillä, liiemmin markkinoita sotkematta ja semmoisessa muodossa, ettei valtion rahoituksen hyötyjä tehdä tyhjäksi jo ketjun muissa portaissa. Kuulostaa kirjoituspöydän takaa huutelulta, mutta kärsää tai nokkaa päälle maksaminen tilanteessa, jossa kulutuskysynnän ja hintasuhteiden kehitys ei ole helposti arvattavissa, ei ole ehkä niin harkittu teko.
Yhtään en vähättele sitä kärsimystä, kun joutuu laittamaan rahaa mukaan teurasautoon. Mutta vähenisikö se varmasti, jos valtio kuittaisi jonkun euron teurasta kohden? Kotieläintuotteiden porttihinnat kohosivat Suomessa sellaisella vitkaudella, että lukuja tuijottaessa epäili niiden jääneen päivittämättä edelliset kolme kuukautta. Kuluttajat toki eivät häiriintyneet siitä, että kaikki jatkui kuin ennenkin. Mutta ei niin voinut kovin kauaa jatkaa. Nyt käppyrät näyttävät toki eri näköisiltä.
Huoltovarmuuspaketti laitettiin liikkeelle kevään melskeissä ja odotukset pedattiin jo valmiiksi liian korkealle nopeuden ja perusmaatalouteen kohdentumisen suhteen. Tässä hetkessä ajatellen ajoitus oli itse asiassa hyvinkin oikeaan osunut poliittisten päätösten osalta, eikä ole mitään syytä syytellä toimeenpanon hitautta. Se on rullannut siinä tahdissa kuin on ollut mahdollistakin. Lisäraha saadaan liikkeelle monessa muodossa ja se tipahtaa hyvin varmasti maatalouteen.
Huoltovarmuuspaketin kolmannes, joka tähtää maatalouden energiatalouden sekä lannoiteomavaraisuuden edistämiseen ja toisaalta ilmastotoimien varmistamiseen, on varsin oleellinen osa tulevien vuosien sopeutumista. Lienee poliitikkojen ja median tehtävä seurata, että rahat todella tuottavat sen hyödyn mitä tavoitellaan. Joskus saattaa olla tehokkaampaa livauttaa jokunen euro siihen, että miten nykyistä voisi parantaa tieteen ja tutkimuksen keinoin sen sijaan, että yritetään pitää hampaat irvessä kaikki just paikallaan. Niin kuin aina ennenkin.
Antti Unnaslahti
MMM:n rivivälivirkamies