Viljanäytteen neljän sadan siemenen idätystulos on 83 %. Tarkastuttaja pyytää idättämään saman erän näytteen uudelleen. Uusintaidätyksen tulos on 79 %. Menikö joku pieleen? Ei mennyt.
On aivan normaalia saman erän näytettä uudelleen idätettäessä, että toisen idätyskerran tulos ei ole tarkalleen sama kuin ensimmäisellä kerralla. Siemenet eivät ole itämislaadultaan täsmälleen samanlaisia. Kaikki siemenet ovat harvoin täydellisesti itämiskykyisiä, jolloin idätystulos olisi aina 100 %. Tavallisesti osa siemenistä on aina jollakin tavalla viallisia tai kuolleita. Itämiskykyisten, viallisten ja kuolleiden siementen osuus vaihtelee kerranteittain ja näytteittäin. Siksi fysiologisille laatumäärityksille - itävyys, elävyys ja elinvoima - on olemassa kansainvälisen siemenalanjärjestön ISTA:n hyväksymät tilastolliset vaihteluvälit, joissa tulokset voivat sallitusti vaihdella. Myös puhtaustutkimusten rinnakkaisnäytteille on olemassa omat taulukot. Vaihteluvälit on julkaistu vuonna 1963.
Vaihteluvälejä käytetään itävyystutkimuksissa varmistamaan, etteivät näytteen kerranteiden tai uusinta-analyysien tulokset poikkea liikaa toisistaan. Näihin on olemassa omat taulukot. On olemassa myös taulukko tapauksille, jossa samasta siemenerästä otettu näyte on idätetty kahdessa eri laboratoriossa. Siemenlaboratoriossa sertifiointia varten tarkastettavista näytteistä idätetään aina neljä kertaa 100 siementä. Siemenen koosta riippuen idätysalustalla voi olla itämässä esimerkiksi 50 siementä, jolloin 100 siemenen kerranteen tulos muodostuu kahdesta 50 siemenen kerranteesta. Tämän jälkeen tarkistetaan, ettei kerranteiden välillä ole liikaa vaihtelua. Jos vaihtelu ei ole sallituissa rajoissa, näyte idätetään uudelleen. Uusintaidätyksen jälkeen lasketaan keskiarvo molemmista testeistä ja tarkistetaan sallittu liikkumaraja taulukosta. Käytännössä laboratoriojärjestelmä tarkastaa ja ilmoittaa, jos sallitut vaihteluvälit ylittyvät. Myös tilaustutkimuksille, joissa idätetään kaksi kertaa 100 siementä, on käytössä omat taulukot.
Vaihteluvälien käyttö lisää tulosten luotettavuutta
Käytettävissä olevien vaihteluvälitaulukoiden merkitsevyystasot vaihtelevat 1–5 % välillä riippuen, mistä tutkimuksesta on kyse. Merkitsevyystaso tarkoittaa riskiä väärälle johtopäätökselle. Vaihteluvälien käyttö lisää tulosten luotettavuutta. Ne on laadittu tilastotieteen periaatteiden mukaisesti, sallittu vaihteluvälin suuruus riippuu kerranteiden tai näytteiden keskiarvosta ja raja-arvojen tulkinta on yksiselitteistä. Esimerkiksi itävyydessä sallittu vaihteluväli on pienimmillään kaikkein korkeimmilla ja alhaisimmilla itävyyksillä. Itävyydet voivat vaihdella eniten itävyyden ollessa 50 % luokkaa.
Alkuesimerkissä itävyyksien ero sopii sallittuun itävyyden 2,5 % merkitsevyystason vaihteluväliin ja on siten aivan sallittua ja normaalia vaihtelua. Tässä esimerkkitapauksessa oltiin viljan vähimmäisitävyysrajan alapuolella, joten erää ei olisi sertifioitu. Toisaalta uusintaidätyksen tulos olisi voinut olla korkeampi kuin ensimmäinen tulos. Jos laboratoriotarkastuksen tulos jää juuri alle sertifiointirajan, erästä kannattaa otattaa uusintanäyte ja tarkastuttaa se uudelleen.
Jaana Laurila
erikoistutkija
Kirjoittaja työskentelee siemenlaboratoriojaostossa.