Ja tapahtui niinä päivinä, että komissiolta kävi käsky, että koko nautalaskenta olisi Suomessa muutettava. Tämä laskentamuutos ei ollut ensimmäinen kerta, mutta silti kaikki meni pieleen.
Tuotantoon sidottujen tukien tarkastus, kevät 2021
Euroopan komissiolla on tapana virkansa puolesta käydä aika ajoin katsomassa, miten kussakin osavaltiossa yhteistä maatalouspolitiikkaa toimeenpannaan. Suomessa se kohdistui viime keväänä tuotantosidonnaisiin tukiin. Niistä merkittävä osa on nautaeläimistä maksettavia tuki. Järjestelmästä löytyi ainakin teoreettinen riski EU:n yhteisille varoille ja sitä myötä korjauskehotus kansallisille viranomaisille. Kannustimet ovat taloudellisia, jäsenmaata uhkaa EU-varojen osittainen pidätys, jos eivät järjestelmät komissiota miellytä. Logiikka on ihan toimiva; saattaisihan suomalaistakin kismittää, jos jossain muussa EU-maassa rahaa holvattaisiin minne sattuu.
Uudet tulkinnat
Varsinaisia nautojen EU-palkkiojärjestelmiin vaikuttavia suoranaisia asetusmuutoksia ei EU:ssa ole muutamaan vuoteen tehty. Sitä ei kuitenkaan välttämättä aina tarvita, vaan riittää, että tulkinta muuttuu. Riittävän pitkä rivi vakavailmeisiä juristeja Brysselissä ei kykene muuttamaan vettä viiniksi, mutta kylläkin tulkinnan toiseksi. Tällä kertaa se osui EU:n suorissa tuissa Suomessa käytetyn ruokintapäivien laskentamalliin ja sen perustuksiin. Ei enää riitä, että rekisteri on koko ajan kunnossa, vaan sen pitää olla myös tiettynä päivänä vuodesta erityisen kunnossa. Tämä tarkoittaa, että se päivä on vain yhden kerran vuodessa, kun rekisterissä oleva eläin kelpaa sen vuoden aikana tukiin kelvolliseksi. Kiusallista on, että sonnin elinkaari on useimmiten alle puolitoista vuotta, joten syntymäaika määrää, mikä on sonnin tuleva tukikertymä.
Laskuri uusiksi
Kaikista eniten jätös osuu tuulettimeen juuri sonneilla. Emolehmillä ja lypsylehmillä ei ole niin kriittistä, miltä kohtaa vuotta eläimet lasketaan, eli uusi maaliskuusta joulukuuhun -laskenta ei hetkauta tilipussia juuri suuntaan taikka toiseen. Viitepäivälläkään ei oikeastaan ole väliä, koska naarasnauta on yleensä juhlinut keskimäärin kaksi kertaa vuosipäiviään ennen kuin laskenta poikimisesta alkaa. Teurashiehoista maksetaan postuumisti, joten sekään ei haittaa. Toista on sonnilla. Ei olisi vielä hirvittävä muutos jättää muutama kuukausi laskenta-ajasta pois, siihenkin varmaan sopeutuisi, mutta kerran vuodessa määrättävään viitepäivään on hankala, ellei mahdoton, sopeutua.
Mitä se semmoinen viitepäivä tarkoittaa?
Viitepäivänä rekisterissä oleva nauta on oikeutettu sinä vuonna kerryttämään EU-nautaeläinpalkkiota. Suomessa se lasketaan ruokintapäivinä, eli sonnista saa tavallaan päivärahaa. Sonnien päivärahaa saa yli kuusi kuukautta vanhoista sonneista aina 20 kuukauteen asti. Yleensä päivärahan juoksu loppuu jo 16 kuukauden iässä korkealaitaisen kyytiin. Pulmaksi muodostuu, että jos sonni on sattunut syntymään viitepäiväksi kaavaillun helmikuun lopun jälkeen, seuraava sauma tienaamiseen on seuraavan vuoden maaliskuussa. Entisen kymmenen kuukauden kertymäjakson sijaan nämä syntymästään mopen osilla asetetut sonnit tienaavat noin neljän kuukauden verran. Kun vielä tiedetään, että erityisesti lihakarjarotuisten nautojen poikima-aika on juuri maalis–toukokuussa, tarkoittaa se, että erityisesti liharotuinen sonni tienaa vähemmän.
Kuinka paljon vähemmän?
Ruokintapäiviä kertyy jatkossa vähemmän, täsmälleen saman verran EU-nautaeläinpalkkiota maksetaan, joten jollekin se raha menee. Käytännössä sonnipalkkion kellontarkan laskennan sijaan tilalle tulee sonnilotto, joka tarkoittaa, että erityisesti maaliskuun sonni tienaa puolet siitä, mitä elokuinen sonni. Käytännössä se tarkoittaa, että pääosin alkuvuonna syntyneiden liharotuisia sonneja kasvattava tienaa vuonna 2022 ja siitä eteenpäin neljänneksen vähemmän EU-nautaeläinpalkkiota. Helmikuun puolella tai elokuussa syntyvä taas saa nykyistä enemmän. Rahaan oikeuttavat arpalipukkeet jaetaan ensi vuonna vaan uudestaan. Tilatasolla muutos tarkoittaa kymmeniä tuhansia euroja.
Kuka vastaa?
Syyllisen etsiminen kiemuraisista ja hankalia syy-seuraussuhteita sisältävistä juridisista prosesseista on hankalaa. Yksi on kuitenkin selvää: virkakunnan vähäväkisimpien kintaat on määrätty staattiseen pitoon osoittamaan kohti maata. Katselemme toimituksen etenemistä vierestä, kuin hidastettua autokolaria. Jos jotain lohtua, kansallisiin tukiin tällä päättömyydellä ei ole ainakaan lyhyellä aikavälillä vaikutusta. Virkakunta hiljentyy tulevana adventtina kunnioittamaan Etelä-Suomen naudantuotannon muistoa.
Antti Unnaslahti
maa- ja metsätalousministeriön rivivälivirkamies