Silloin tällöin siemenlaboratoriossa herneen itävyyksiä arvioitaessa tulee vastaan siemeniä, joiden verso ei ole kehittynyt normaalisti ja siemen on sisältä vioittunut. Kyseessä voi olla mangaanin puutosoire.
Kirjallisuuden mukaan mangaanin puutosoireet herneellä on kuvattu ensimmäisen kerran 1930-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä julkaistun artikkelin mukaan totaalinen mangaanin puute aiheuttaa hernekasvien nuoriin lehtiin pilkkuja ja kasvupisteen kuolemisen. Nämä kasvit eivät saavuta kukintavaihetta.
Jos hernekasvit saavat mangaania, mutta riittämättömän määrän, kasvit kasvavat ja siemeniä muodostuu. Tuleentuneiden siementen sisällä näkyy vaurio, ruskea laikku, jota englanniksi kutsutaan ”marsh spot”. Siemenvaurioita syntyy siis osittaisesta mangaanin puutoksesta, jolloin mangaanin määrä on riittävä kasvin vegetatiiviseen kasvuun, mutta ei enää terveen siemenen tuotantoon.
Tyypillisesti mangaanin puutos alkaa näkyä kasvissa ensimmäiseksi nuorten lehtien kellastumisena lehtisuonien välistä. Mangaanilla on oma tehtävänsä kasvin yhteyttämisprosessissa. Jos tätä hivenravinnetta ei ole riittävästi saatavilla, seurauksena voi olla sadon laadunalennuksen lisäksi sadonalennus.
Oireita idussa ja sirkkalehdissä
Herneen siemen muodostuu kahdesta sirkkalehdestä, jotka täyttävät herneen siemenen miltei kokonaan. Mangaanin puutosoireet näkyvät itävyysnäytteitä arvioidessa idun kasvupisteessä ja sirkkalehtien sisäpinnoilla. Itäneen siemenen sisällä on ruskea laikku, joka voi olla vasta alkava tai täyttää miltei koko siemenen. Kirjallisuuden mukaan, mitä suurempi vauriokohta siemenessä on, sitä suurempi mangaanin puutos on ollut. Jos siemenessä on vaurioita, altistaa se siemenen myös mikrobitartunnoille itämisen aikana.
Siemenlaboratoriossa on harvakseltaan nähty mangaanin puutokseen sopivia oireita. Herne, jonka kasvupiste on vioittunut, pääverso typistynyt tai sirkkalehdissä on alle 50 prosenttia elävää solukkoa, luokitellaan itävyysanalyysissä ns. vaillinaisesti itäneeksi eli ei lasketa mukaan itävyysprosenttiin. Tällaisella siemenellä, on se sertifioitua siementä tai vaikka TOS-siementä, on huono lähtökohta muodostaa kunnollinen ja tasalaatuinen hernekasvusto.
Kuvassa on esimerkkejä siemenlaboratoriossa vastaan tulleista oireista, jotka on tulkittu mangaanin puutoksen aiheuttamiksi. Vasemmanpuoleisessa kuvassa versot ovat kasvaneet melko pitkiksi ennen kuin pääverso on typistynyt. Siemenistä löytyi tyypillisiä oireita. Keskimmäisessä siemenessä pääverso on myös typistynyt ja ruskistunut sekä siemenen sisällä on vioitus. Oikeanpuolisessa kuvassa juuri on aloittanut kasvun, mutta itu ei ole enää kehittynyt. Sirkkalehtien vioitus on voimakas.
Puutos voi liittyä korkeaan pH:n
Mangaania voi olla maassa riittävästi, mutta se ei ole kasvin käytettävissä esimerkiksi maan liian korkean pH:n takia. Lannoiteyhtiö Yaran mukaan mangaanin puutos on yleistä erityisesti multavilla mailla, karkeilla kivennäismailla ja korkean pH:n mailla. Korkea multavuus ja alhainen savespitoisuus lisäävät maan happipitoisuutta, jolloin maassa oleva mangaani hapettuu muuttuen kasveille käyttökelvottomampaan muotoon. Mangaanin käyttökelpoisuus kasveille heikkenee myös maan pH:n noustessa lähelle 7, mutta puutosta voi esiintyä maalajista riippuen jo matalammallakin pH:lla.
Myös viileät ja märät keväät voivat altistaa puutoksille. Ulkomaisen julkaisun mukaan herne on alttiimpi puutosoireille orgaanisissa maissa, joiden pH on 6,8 tai enemmän.
Kuinka ehkäistä puutosta?
Mangaanin puutosta voi torjua ruiskuttamalla mangaanipitoista lehtilannoitetta kasvustoon. Mangaanin ruiskutustarpeen arviointi ei ole ehkä helppoa, koska hernekasvuston puutosoireet eivät välttämättä ole selviä. Mahdollista mangaanin lisätarvetta voi yrittää arvioida edellisten vuosien satokasvien oireiden avulla.
Tarkempaa tietoa lannoituksesta kannattaa kysyä lannoitetoimijoilta. Yaran mukaan herneen mangaanin lehtilannoitusta suositellaan alkaen 4–6 lehtiasteelta, kun lehtipinta-alaa on tarpeeksi. Käsittely voidaan toistaa tarvittaessa. Pitkävaikutteinen lehtilannoite tarjoaa ravinteita kasvin käyttöön tasaisesti ja yksikin käsittely voi riittää. Toisaalta vakava puutos voi edellyttää useampaakin käsittelyä.
Herneen lisäksi myös pavuilla voi olla mangaanin puutteesta aiheutuvia siemenoireita. Ulkomaisen julkaisun mukaan puutostilanteessa pavuille suositellaan yhtä tai kahta mangaaniruiskutusta kukinta-aikaan.
Siemenissä voi olla myös muita oireita
Herneen siemenissä voi olla myös muita kuin mangaanin puutoksen aiheuttamia oireita. Siemenissä voi olla onttoutta, englanniksi ”hollow heart”. Onttous on fysiologinen häiriö, jossa sirkkalehden keskellä on kolo ja johon voi liittyä myös värivirheitä tai nekroosia. Onttouteen ei liity häiriöitä idun kasvupisteessä, kuten mangaanin puutoksessa. Kirjallisuuden mukaan onttoutta voi syntyä, jos siemenen kosteuden ollessa 70–80 % tai fysiologisen tuleentumisen aikaan hernekasvustossa on korkeita lämpötiloja. Onttousoire ilmenee vasta itämisen aikaan, kun siemen imee kosteutta itseensä. Onttous voi altistaa patogeenien kasvulle. Siemenlaboratoriossa ei olla törmätty onttousoireisiin.
Otan mielelläni vastaan palautetta aiheesta tiedon lisäämiseksi.
Jaana Laurila
johtava tutkija
sähköposti: etunimi.sukunimi@ruokavirasto.fi
Kirjoittaja työskentelee siemenlaboratoriojaostossa.
Tiedonlähteenä käytetyt artikkelit:
• Allen, 1961, Hollow heart of pea seed.
• Corzo Lopez, 2017, Marsh spot.
• Glasscock & Wain, 1940, Distribution of manganese in the pea seed in relation to marsh spot.
• Jia ym., 2021, Marsh spot disease and its causal factor, Manganese deficiency in plants: a historical and prospective review.
• PGRO, 2022, Manganese deficiency & marsh spot. Technical update 1.
• Piper, 1941, Marsh spot of peas: a manganese deficiency disease.
• Shinohara ym., 2006, Location of deterioration within garden pea (Pisum sativum) cotyledons is associated with the timing of exposure to high temperature.