Ruokavirasto valitsi strategiaa rakentaessaan yhdeksi päämääräkseen teeman ”Kotimainen ruoantuotanto ja maaseutu ovat elinvoimaisia”. Minulle lankesi tuon päämäärän koordinaatio- ja vetovastuu.
Otin vastuun mielihyvin vastaan. Tuntematta ja miettimättä rehellisesti sanoen siinä vaiheessa yhtään sen tarkemmin, mitä ruoantuotannon ja maaseudun elinvoimaisuus oikeastaan tarkoittavat. Alkoi selvitystyö, joka on vienyt miehen mennessään.
Pysähdytään hetkeksi sanan elinvoima äärelle. Se vaikuttaa jotenkin positiiviselta, mutta herää kysymyksiä. Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Mitä me itse kukin sillä ymmärrämme? Mistä se muodostuu? Voiko sitä mitata? Voiko sille asettaa tavoitteita? Onko se vain tunnetila vai jotain konkreettista kosketeltavaa?
Laitoin asiasta jokin aika sitten Twitteriin avoimen kysymyksen seuraajilleni. Vastauksista voi päätellä, että moni kytki elinvoiman taloudelliseen kannattavuuteen. Se on luonnollista. Kannattava yritystoiminta muuttaa maaseudun voimavaroja ja mahdollisuuksia euroiksi, voitollisesti. Yksi kommentti jäi mieleen: näillä kahdella – siis ruoantuotannolla ja maaseudulla – on tulevaisuudessa entistä vähemmän tekemistä keskenään. Hmm, mielenkiintoista, ajattelin. Siinäpä se. Uudistuminen ja uudet ajatukset. Niille taitaa olla nyt tilaus.
Minä olen aina ajatellut niin, että Suomen tarina muodostuu alueiden tarinasta. Meillä on ainutlaatuisen rikkaat ja omaperäiset maakunnat, jotka ponnistavat menestykseen omista vahvuuksistaan. Suomi on kuin joukkue, joka muodostuu erityisistä, omaperäisistä yksilöistä, joilla on kuitenkin yhteinen tavoite.
Elinvoimapohdinnoissani aika pian totesin, että tähän eivät taida omat eikä Ruokaviraston osaaminen ja voimavarat riittää. Tarvitaan muiden apua. Ja apua on nyt tulossa. Järjestämme 11. kesäkuuta webinaarin, jonne olemme saaneet kuusi sytyttävää puhujaa. He kertovat näkemyksensä, mitkä asiat ainakin tulisi huomioida, kun haluamme vahvistaa kotimaisen ruoantuotannon ja maaseudun elinvoimaisuutta. Siis huomaa: jokaisella alustajalla on tismalleen sama esityksen aihe. Mutta tarvitsemme vielä enemmän. Tarvitsemme vielä sinun ajatuksiasi. Näkemyksiäsi. Tule mukaan, webinaarin tarkemman ohjelman ja ilmoittautumisohjeet löydät maaseutu.fi-sivustolta.
Yksi pyyntö minulla olisi meille kaikille. Elinvoimaa pohdittaessa pidättäydytään oman pesän likaamiselta. Kriittinen saa ja pitää olla. Se vie asioita eteenpäin. Mutta miksi pyydän näin? Siksi, että oma havaintoni elämän matkan varrella kertoo, että meillä on taipumusta vääntää asioita suuntaan, jonne me – minä – haluaisimme niiden menevän. Siis minä. Itsekkäästi. Ei, hyvät ystävät, yhdessä me pystymme paljon parempaan, en minä yksin. Jos olet tyytyväinen, kerro se muille. Jos olet tyytymätön, kerro se meille. Näin opin nuorempana erään autohuoltoliikkeen mainoksesta. Se pätee edelleen. Se pätee elinvoimaan. Tunnustetaan veto-, lumo- ja ylivoimatekijät. Siten kehitytään. Siten vahvistamme elinvoimaa.
Nähdään ja elinvoimaillaan.
Matti Puolimatka
ylijohtaja, maaseutulinja
Twitter: @MattiPuolimatka