Biodiversiteetti ei ihan kaikilta osin ole meille mieluista, mutta sitäkin olisi silti hyvä ymmärtää. Ruokaviraston villieläintautiseuranta ja -tutkimus pyrkivät lisäämään tietoa ymmärryksen pohjaksi.
Noin kaksi viidestä tunnetusta eläinlajista on loisia. Lisäksi virusten ja monien bakteerien elämä ja lisääntyminen perustuvat loisimiseen. Näin ollen voidaan todeta, että toisten kustannuksella eläminen on luonnossa vallitseva elämäntapa. Terveen ekosysteemin yksi tunnusmerkki on korkea biodiversiteetti eli elonkirjo. Se lisää järjestelmän kestokykyä, nykytermein resilienssiä, ja helpottaa sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin, kuten ilmastonmuutokseen ja vieraslajien leviämiseen.
Tärkeä osa luonnon monimuotoisuudessa on erilaisilla loisilla, jotka estävät isäntäeläintensä kantojen jyrkkiä nousuja ja siten myös romahduksia. Nimitämme niitä usein patogeeneiksi eli taudinaiheuttajiksi, vaikka loisten elämän tarkoitus ei yleensä ole aiheuttaa isännilleen tautia, vaan ainoastaan lisääntyä ja täyttää maa. Toivomme ympäristöömme mahdollisimman suurta elonkirjoa, mutta emme kuitenkaan halua taudinaiheuttajien rajoittavan ihmisten emmekä kotieläintemmekään elämää. Mielellään taudit eivät kovasti saisi vaikuttaa myöskään syötävien riistaeläinten kantoihin ja kuntoihin.
Ihmisiä tai kotieläimiä uhkaavia taudinaiheuttajia seurataan
Suuri osa villin luonnon loisista on isännästään niin tarkkoja eli spesifejä, ettei niistä voi katsoa olevan haittaa ruoka- tai elintarviketurvallisuudelle tai ihmisten tai kotieläinten hyvinvoinnille. Mutta eivät suinkaan kaikki: ketun pienikokoinen heisimato, myyräekinokokki on tällainen. Jos sen elämänkierto pysyisi tiukasti kettujen ja myyrien välisenä, Ruokavirasto ei olisi siitä kovin kiinnostunut. Tilanne on toinen, koska sen toukkamuoto voi joskus harvoin asettua ihmisen maksaan kuin olisimme myyriä. Ihminen voi tartunnan saatuaan sairastua vakavasti ja jopa kuolla, jos tautia ei tunnisteta ja lääkehoitoa aloiteta ajoissa.
Suomi on yksi harvoista Euroopan maista, joissa myyräekinokokkia ei tavata. Niin kauan kuin voidaan katsoa Suomen olevan tartunnasta vapaa, Suomen viranomaisilla on oikeus vaatia koirille annettavaksi ekinokokkiin tehoava matohäätö ennen maahantuontia, jotta mato ei pääse niiden mukana Suomeen. Myyräekinokokittomuuden osoittamiseksi tarvitsemme vuosittain useita satoja kettuja ja supikoiria, jotka tutkitaan loisen varalta. Näistä ehdottomasti suurin osa saadaan pienpetoja pyytäviltä metsästäjiltä, joille olemme kovin kiitollisia vaivannäöstä. Ilman metsästäjien panosta emme pystyisi osoittamaan, ettei Suomessa ole tätä Ruotsissakin harvinaista, mutta esimerkiksi Virossa yleistä loismatoa.
Myyräekinokokin lisäksi teemme kohdistettua seurantaa myös muista kotieläimiä tai ihmisiä uhkaavista taudinaiheuttajista, kuten afrikkalaisesta sikarutosta (ASF), raivotaudista eli rabieksesta ja hirvieläinten näivetystautia (CWD), aiheuttavasta prionista, joita Suomessa ei tällä hetkellä uskota esiintyvän, sekä lintuinfluenssasta ja trikinella-loismadoista, joita maassamme on. Avointa tietoa seurannoistamme on niin sanotussa analytiikkaportaalissamme.
Kansalaisten havainnot apuna
Olemme lisäksi kovasti kiinnostuneita villieläinten selittämättömistä kuolemista ja sairastumisista – erityisesti, jos kuolleita eläimiä on useita. Näissä tapauksissa voi usein olla kyse ympäristön muutosten aiheuttamasta stressistä, jonka vaikutuksesta jokin uusi tai aiemmin melko harmittomalta vaikuttanut loinen (esimerkiksi bakteeri) äityy lisääntymään hallitsemattomasti. Kysymys voi olla myös suoranaisesta myrkytyksestä, joko kemikaalipäästöstä tai esimerkiksi homesienikasvustojen tai levien aiheuttamasta.
Toivomme valveutuneiden kansalaisten ilmoittavan havaintonsa luonnosta löytyneistä kuolleista tai sairaista eläimistä olevalla lomakkeella. Lomakkeen uusiminen nykyistä käyttäjäystävällisemmäksi on meneillään. Tarkoitus on, että jatkossa pystyisimme käyttämään tautiseurannassa joukkoistamista eli kansalaishavaintoja sekä riistakamera- ja kännykkäkuvia niin, että kaikkia raatoja ei tarvitse lähettää laboratorioon tutkittavaksi.
Villieläinten, jo metsästettyjen riistaeläintenkin, katsotaan olevan yhteistä omaisuutta ja niiden tutkimukset ovat ilmaisia. Joitakin seurantanäytteitä pidämme niin arvokkaina, että maksamme ASF-, CWD- ja rabiesrokoteseurantanäytteiden toimittajalle rahallisen korvauksen.
Yhteisen terveyden hyväksi
Ruokaviraston villieläintautiprosessi
(omistaja Antti Oksanen, bakteriologian ja patologian tutkimusyksikkö)
Tämä blogikirjoitus on osa Tutkitun tiedon teemavuotta 2021.