Siemenlaboratorio ja siemenyksikkö toteuttivat kesän ja syksyn 2021 aikana lyhyen kehittämishankkeen, jossa seurattiin herneen siemenerien itävyyksiä ja kosteuksia. Tässä kirjoituksessa tuomme hankkeen opit esille viljelyn näkökulmasta. Herneen itävyyden säilymisen kannalta voimme suositella kiinnittämään huomioita tavoiteltuun siemenen kosteuteen ja torjumaan hernekääriäisen. Optimaalisella kosteudella ja ehjällä siemenellä ylläpidetään siemenen kunnostuskestävyyttä siemenpakkaamoissa.
Reilun kymmenen herneen siemenviljelyslohkon sadon itävyyksiä ja kosteuksia seurattiin pellolta puinnin ja kunnostuksen kautta siemensertifioinnin näytteisiin asti. Kuten odotettua pellolta käsin kerättyjen, juuri tuleentuneiden palkonäytteiden itävyydet olivat korkeat, osalla näytteistä 100 %. Yleisesti, lajista riippumatta, sadon tuleentuessa siementen itävyys on korkeimmillaan. Joillakin lohkoilla itävyys oli alentunut muutaman prosenttiyksikön johtuen hernekääriäisen toukan syöntivioituksista.
Itävyydet siemennäytteissä, jotka otettiin puinnin, kuivauksen, pakkaamolle siirron ja kunnostuksen jälkeen, jälkeen laskivat vähemmän tai enemmän. Mitä pitemmälle siemenerä kunnostuksessa etenee, sitä enemmän siemenet saavat sellaisia kolhuja, jotka voivat alentaa itävyyttä. On siis luonnollista, että itävyys siemenerässä voi laskea käsittelyn ja kunnostuksen aikana. Näin varsinkin herneellä, joka on esimerkiksi viljoja huomattavasti herkempi laji saamaan itävyysvioituksia.
Kaikkien hankkeessa tutkittujen palkonäytteiden keskimääräinen itävyys oli 97,6 % (mediaani 98,5 %), kun se oli sertifioiduissa näytteissä enää 81,6 % (mediaani 84 %). Itävyyden lasku kaikissa erissä ei kuitenkaan ollut näin suoraviivainen. Mukana olleiden näytteiden perusteella herneen kosteus oli yksi ratkaiseva tekijä siemenen käsittelykestävyydelle ja itävyyden säilymiselle.
Tämän hernehankkeen näytteet idätettiin paperihaitarissa. Hernettä idätetään myös hiekassa.
Kosteuden kultainen keskitie
Herneen siemen altistuu herkemmin kolhuille ollessaan liian kuiva tai kostea. Jos siemen puidaan liian kosteana tai tuleentumattomana, siemen on pehmeä ja voi saada vioituksia. Lisäksi kostea siemen vaatii huolellisen kuivauksen, ettei sitä vioita kuivauksen aikana liian nopealla tai kuumalla kuivauksella.
Siemen voi olla liian kuiva jo puitaessa, kuten kävi kasvukaudella 2021 muutamilla lohkoilla. Osa sadoista tuleentui ja kuivui vauhdilla ennen kuin viljelijät ehtivät korjata ne. Kuiva siemen voi saada liikaa mekaanisia kolhuja jo tilalla, ja se on vioitusherkempää myös pakkaamossa.
Siemenen kosteus vaikutti olevan kriittinen kohta itävyyden alenemiseen niin tiloilla kuin pakkaamoissa. Tutkittujen näytteiden perusteella riski siemenen mekaanisiin vioituksiin ja alentuneeseen itävyyteen kasvoi, kun puintikosteus oli alle 15 % tai yli 23–24 % tai kun siemen kuivattiin alle 14 % kosteuteen.
Parhaimmissa tapauksissa itävyydet säilyivät erinomaisella tasolla läpi puinnin, kuivauksen ja pakkaamon kunnostuksen virallisiin näytteisiin asti. Näissä näytteissä siemenen kosteus puintivaiheessa oli 17–18 % ja kuivauksen jälkeen 14–15 % vaiheilla. Sertifioitavan herneensiemenen kosteus saa olla korkeintaan 17 %.
Suomalaisen kirjallisuuden mukaan suositeltava puintikosteus kuivaherneelle on 20–25 %. Ulkomaisissa julkaisuissa suositellaan puintia 18–22 % kosteudessa.
Kosteudet määritettiin kaappikosteusmenetelmällä. Herneen siemenet jauhettiin ja kuivattiin 130 asteen lämpötilassa yhden tunnin ajan. Kosteusnäytteestä tehdään aina rinnakkaismääritys.
Vältä tai torju tuholaiset
Toinen siemenen käsittelykestävyyteen ja itävyyteen vaikuttava asia olivat siementen tuholaisvauriot. Hernekääriäisen toukkavioitukset laskivat itävyyttä palkonäytteissä muutaman prosenttiyksikön. Toukkavioitusten voi ajatella vaikuttavan siemenen itävyyteen ainakin kahdella tavalla. Toukat voivat syödä siemenen alkiorakenteita, jolloin siemen ei idä ollenkaan tai vaillinaisesta itämisestä johtuen ei kehity pellolla selviytyvää taimea. Toukan syöntivauriot siemenessä voivat vaikuttaa itävyyteen myös epäsuorasti. Toukan käytävät siemenessä voivat lisätä siemenen alkion alttiutta tärähtelyvioituksille kaiken siemenen liikuttelun ja kunnostuksen aikana. Tämän seurauksena esimerkiksi alkiovarsi voi mennä poikki, jolloin kehittyvä juuri ei saa ravinteita sirkkalehdistä. Tärähtelyt voivat myös saada alkeisvarren hankasilmut itämään, jolloin siemenestä kasvaa useampi verso.
Etukäteen ei voi tietää, mihin toukan vauriot kohdistuvat. Tämän hankkeen näytteiden perusteella voimme suositella herneen siemenviljelijöitä huolehtimaan eristysetäisyydestä edellisen vuoden hernelohkoihin ja torjumaan hernekääriäiset, jos niitä lohkoille ilmaantuu. Toukkavioituksilla ja liian kuivalla siemenellä voi olla yhdessä odotettua suurempi vaikutus siemenen käsittelykestävyyteen ja sitä kautta itävyyden säilymiseen.
Hernekääriäisen toukan vioituksia siemenissä.
Tuhannen siemenen painolla ei ollut merkitystä itävyyteen
Tutkituissa näytteissä ei ollut todettavissa sellaista trendiä, että isosiemenisillä näytteillä olisi ollut alhaisempi itävyys. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö joskus voisi olla niinkin. On ajateltu tai kenties käytännössä havaittu, että isosiemenisillä lajikkeilla voi olla suurempi riski kolhiintua siemenen siirtelyissä ja pudotuksissa. Oli kuitenkin kyseessä pieni- tai isosiemeninen hernelajike, kannattaa kaikkia ylimääräisiä liikutteluja ja pudotuksia välttää niin tiloilla kuin pakkaamoissa.
Jaana Laurila
Anu Laakso
Johanna Räisänen
Antti Pasto
Kirjoittajat työskentelevät siemenlaboratoriojaostossa ja siemenyksikössä Loimaalla.
Hankkeesta: Siementuotantotilojen ja siemenpakkaamoiden käsittelyjen vaikutus herneen itävyyteen -kehittämishanke toteutettiin kasvukauden ja syksyn 2021 aikana. Sen toteuttivat Ruokaviraston siemenlaboratoriojaosto ja siemenyksikkö yhteistyössä siemenviljelijöiden ja -pakkaamojen kanssa. Mukana oli seitsemän pakkaamoa. Siemenviljelykset sijaitsivat Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Kanta-Hämeen alueella. Hanke oli osa maa- ja metsätalousministeriön keväällä 2020 käynnistämää maankäyttösektorin Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta. Työtä rahoitti myös Ruokavirasto.