Julkisuudessa on ollut keskustelua siitä, miten tulisi suhtautua uusiin kasvinjalostustekniikoihin. Ruokavirasto noudattaa aina voimassa olevaa lainsäädäntöä ja toimii sen mukaan. Koemme kuitenkin, että olisi tärkeää, että viljelijöillä olisi käytössään parhaat kasvilajikkeet nopeasti muuttuvassa ympäristössä. Hyvä ja kannattava kasvintuotanto perustuu olosuhteisiin sopeutuneisiin kasvilajikkeisiin.
Pohjoisen alueen kasvinjalostajien käyttöön toivomme kaikki turvalliseksi todetut kasvinjalostustekniikat, jotta voidaan varmistaa kannattava kasvinviljely myös maatalouden äärirajoilla. Esimerkiksi geenieditointi voisi olla myös pienten kasvinjalostusyritysten käytössä eikä valta keskittyisi kansainvälisiin suuryrityksiin, joilla on varaa hakea GMO-hyväksyntää. Ympäristön kannalta toivomme taudinkestäviä, satoisia ja viljelyvarmoja lajikkeita, jotka edistävät ja mahdollistavat kestävää maataloutta.
Kasvinjalostajat tuottavat uusia lajikkeita, jotka Luonnonvarakeskus (lajikkeen viljelyarvo) ja Ruokavirasto (DUS eli lajikkeen erottuvuus, yhtenäisyys ja pysyvyys) testaavat kansainvälisten sääntöjen mukaan. llmastonmuutos on lisännyt ja tulee entisestään lisäämään odotuksia kasvinjalostukseen.
Uusia lajikkeita vuosisatojen ajan
Kasvinjalostajat ovat vuosisatojen ajan risteyttäneet ja valinneet parhaita yksilöitä jatkoon ja näin luoneet parempia lajikkeita. Jalostustekniikoita on kehitetty ja nykyään kasvinjalostaja voi esimerkiksi vaikuttaa kromosomien määrään ja tällä tavoin vaikuttaa kasvin ominaisuuksiin. Nykyiset viljelyssä olevat vehnä-, ohra- ja kauralajikkeet ovat satotasoiltaan, taudinkestävyydeltään ja esimerkiksi korrenvahvuudeltaan kaukana 1900-luvun alkupuolen lajikkeista.
Onpa luotu kokonaan uusia viljelykasvilajejakin kuten ruisvehnä rukiin ja vehnän risteytyksellä. Uusimmat hyväksytyt kasvinjalostuksen tekniikat nopeuttavat merkittävästi uusien lajikkeiden syntyä, mutta silti uuden lajikkeen jalostaminen kestää keskimäärin 10-15 vuotta.
Kasvinjalostuksen nopeuttaminen ja kasvinjalostusmenetelmien kehittäminen ovat avaintekijöitä, kun halutaan varmistaa sato nopeasti muuttuvassa ympäristössä. Miten kasvinjalostusta voisi sitten nopeuttaa?
EU jää sivuun kehityksestä
Geneettisesti muunnellut organismit (GMO) kuten kasvilajikkeet, joihin on lisätty geenejä muista lajeista, ovat EU-alueella erittäin tiukasti kontrolloituja ja GM-lajikkeen hyväksymismenettely on pitkä ja kallis tie, jolla ei ole EU:ssa laajaa hyväksyntää. Geenieditointi eli geenisaksimenetelmä (Crispr-Cas-menetelmä) lasketaan EU-tuomioistuimen tulkinnan mukaan GM-menetelmäksi, vaikka geenieditoinnissa ei tuodakaan soluun ulkopuolista geneettistä materiaalia, vaan tehdään täsmämuokkausta.
Geenieditoinnin tulkitseminen GM-jalostukseksi on valvontaviranomaisen kuten Ruokaviraston näkökulmasta vaikea tilanne, koska lajiketta ei pysty tunnistamaan geenieditoiduksi ja siten erottamaan perinteisillä menetelmillä jalostetusta lajikkeesta. Geenieditoinnin seurauksena lajikkeen perimään ei jää sellaista jälkeä, minkä perusteella valvontaa pystyisi tekemään.
Euroopan neuvosto pyysi Euroopan komissiota tekemään selvityksen GMO-lainsäädännöstä. Selvityksen mukaan nykyinen GMO-lainsäädäntö ei ole tarkoituksenmukainen uusien jalostustekniikoiden kannalta, koska viimeksi vuonna 2001 muokattu lainsäädäntö ei ota huomioon jalostustekniikoiden kehitystä.
Selvityksessä todettiin, että uusien jalostustekniikoiden avulla voitaisiin edesauttaa kestävän maatalous- ja elintarvikejärjestelmän luomista. On myös odotettavissa, että uudet tekniikat tuovat taloudellista hyötyä koko yhteiskunnalle. EU on tällä hetkellä sivussa tästä kehityksestä.
Lisää tietoa ja vuoropuhelua
Euroopan elintarviketurvallisuusviraston (EFSA) mukaan tiettyihin uusiin kasvinjalostustekniikoihin liittyvä turvallisuusriski on yhtä suuri kuin perinteisiin jalostustekniikoiden turvallisuusriski. EFSAn mukaan ei ole perusteltua soveltaa erilaista viranomaisvalvontaa samankaltaisiin tuotteisiin, joiden riskit ihmisille, eläimille ja ympäristölle ovat samanlaiset.
Selvityksen mukaan suurimmat uusiin kasvinjalostustekniikoihin liittyvät huolenaiheet koskevat tuotteiden turvallisuutta ja ympäristönäkökulmia. Nähtiin myös, että ongelmia voisi syntyä, jos osa tuotantomuodoista sallisi geenieditoinnin ja osa (esimerkiksi luomu) ei sallisi. Myös kuluttajan valinnanvapaus tulisi turvata.
Eri sidosryhmillä on kuitenkin erilaisia näkemyksiä huolenaiheista. Esimerkiksi perinteisen sattumanvaraisen mutaatiojalostuksen ja geenieditoinnilla tehtävän täsmäjalostuksen tulos ja vaikutukset ovat riskeiltään varsin samanlaisia.
Nyt Euroopan unionissa aiotaan selvittää erilaisten toimintavaihtoehtojen vaikutuksia. EU:n kasvinjalostajat ovat selvityksen mukaan epäedullisessa kilpailuasemassa verrattuna EU:n ulkopuolisiin kasvinjalostajiin. Koemme, että tulisi valita sellainen reitti, joka toisi kestävyyttä edistäviä hyötyjä. Samalla pitää puuttua huolenaiheisiin turvallisuusperusteisen riskinarvioinnin avulla. Tavoitteena pitää olla myös se, että otetaan huomioon geenieditointiin kriittisesti suhtautuvien sidosryhmien kuten luomutuotannon näkemykset. Yleistä tietoisuutta ja ymmärrystä uusista kasvinjalostustekniikoista tulee lisätä vuoropuhelulla ja viestinnällä.
Toivomme Euroopan unionille menestystä selvitysten jatkamiseen ja odotamme hyviä ratkaisuja.
Lisätietoa:
Leena Pietilä
Yksikönjohtaja
Siemenyksikkö
Hanna Kortemaa
Osastonjohtaja
Kasvintuotannon osasto