Blogi: Punahomeongelman torjunta alkaa laadukkaasta kylvösiemenestä

10. lokakuuta 2024

Punahomeet (Fusarium) ovat lauhkeassa ilmastossa yleisiä homesieniä. Ne elävät monissa viljellyissä ja luonnonvaraisissa kasveissa sekä kuolleessa kasvimateriaalissa. Suomessa tavataan useita eri punahome -lajeja, joista monet vioittavat viljoja ja voivat aiheuttaa merkittävä sato- ja laatutappioita. Osa punahome -lajeista tuottaa deoksinivalenoli - (DON) sekä T-2- ja HT-2 toksiineja, jotka viljassa esiintyessään voivat aiheuttaa suurina pitoisuuksina terveydellisiä haittoja sekä ihmisille että eläimille.

Taloudellisia tappioita voi syntyä punahomeiden takia tuotantoketjun eri vaiheissa. Siemeneksi tarkoitettuja eriä hylätään sertifioinnin yhteydessä huonon itävyyden takia. Sairaat kasvit tuottavat vähemmän jyviä ja jyväkoko voi olla pieni. Runsaasti punahomeiden tuottamia toksiineja sisältäviä viljaeriä joudutaan hylkäämään viljan vastaanotossa, jos EU:n elintarvikeviljalle asettamat raja-arvot tai rehuviljan suositusarvot ylittyvät (viitteet lopussa).

Punahome on myrkkyä myös siemenelle

Punahomeet ja niiden tuottamat toksiinit voivat vioittaa siementä jo tähkässä, tai itämisen aikana. Ongelma voi siirtyä peltosukupolvesta toiseen siemenen mukana, jos siemenessä on elävää punahomerihmastoa. Siemenen sertifioinnin osana tutkitaan siemenerän itävyys. Homeisuuden tai muun syyn takia huonosti itävät siemeneksi tarkoitetut erät hylätään sertifioinnin yhteydessä. Käyttämällä peitattua, sertifioitua siementä voi varmistaa, että siemen on tervettä ja itävää. Sertifioidun siemenen lajike on aina tiedossa, mikä mahdollistaa lajikkeen oman vastustuskyvyn ja muiden ominaisuuksien hyödyntämisen tautien hallinnassa.

Viljojen sertifioidun kylvösiemenen alin hyväksytty itävyysprosentti on 85. Prosenttiosuuteen lasketaan mukaan vain terveet idut, joiden juuri, itutuppi ja sirkkalehti on täydellisesti kehittyneitä. Kuolleet siemenet sekä itävät, mutta homeen tai muun syyn takia vaurioituneet siemenet eivät sisälly itävyysprosenttiin. Jos siemenerä markkinoidaan peitattuna, itävyysprosentti lasketaan samalla aineella peitatusta näytteestä.

Homevioitusta siemenissä.Homevioitusta havaitaan idätyskokeissa varsinkin sateisten kasvukausien jälkeen.

Punahomeen torjunta on erityisen tärkeää myös omasta siemenestä. Jo siemenerän kunnostusvaiheessa voidaan lajittelulla vähentää homesaastunnan takia pieneksi jääneitä, huonosti itäviä siemeniä. Vilja-alan yhteistyöryhmä ohjeistaa (VYR), miten punahomeen riskiä hallitaan hyvälaatuisen kylvösiemenen käytöllä ja viljelyteknisin keinoin.

Vaikka peittaus tappaisi homesienet, Ruokavirastossa tehty koe osoitti, että huono itävyys ei parane peittauksella, jos siemenen DON-toksiinipitoisuus on korkea – runsas punahomesaastunta tappaa tai vaurioittaa siemenen pysyvästi. DON-toksiinia tuottaa esimerkiksi Suomessakin yleinen Fusarium graminearum -laji, jonka on Norjassa ja Suomessa tehdyissä tutkimuksissa todettu yleiseksi ja vahingolliseksi erityisesti viljan siemenessä. 

Jalostuksella ja uusilla lajikkeilla keinoja taudinkestävyyteen

Punahomeita ei pystytä täysin hallitsemaan viljelyteknisin keinoin, tarvitaan myös jalostusta. Viljalajeilla ja -lajikkeilla on erilaisia taudinkestävyysmekanismeja punahomeita vastaan; vastustuskyky alkutartuntaa vastaan, patogeenin leviämisen esto tartunnan saaneesta solukosta, jyvätartuntojen esto, ja kestävyys hometoksiineja vastaan. Fusarium-sienten tuottamien hometoksiinien hajottaminen on kauralla yleisempää kuin muilla viljoilla.

Luonnonvarakeskus Luke, Boreal Kasvinjalostus ja Helsingin yliopisto ovat GenoKaura-hankkeessa kehittäneet genomivalintatyökalua, joka mahdollistaa punahometta (aiheuttajasienet F. graminearum ja F. langsethiae) kestävien kauralajikkeiden jalostuksen. Perinteisin menetelmiin verrattuna taudinkestävyyden jalostaminen genomivalinnan avulla on nopeaa ja kustannustehokasta. Kasvinjalostuksen uusien työkalujen kehittäminen jatkuu HAKA -projektissa, jolla selvitetään haitta-aineiden, mukaan lukien DON ja T-2- ja HT-2 -toksiinit, määrän minimointia viljalajikkeissa.

Sääolosuhteet avainasemassa

Punahomeet voivat levitä pellolle huonolaatuisen siemenen mukana, mikä aiheuttaa juuristo- ja orastumisvaurioita ja kasvukauden edetessä varttuneemman kasvuston sairastumista. Siemen ei kuitenkaan ole ainoa tartunnan lähde – alkutartunta voi tulla maan pinnalla kasvinjäänteissä talvehtineista homeista, maasta, hyönteisten mukana tai vaihtoehtoisilta isäntäkasveilta. Lämpötila ja kasvinjäänteen maatumisaste vaikuttavat punahomeiden selviämiseen.

Riski kehittyvien jyvien saastumiselle on suurimmillaan kukinta-aikana. Levintää tapahtuu sadepisaroiden ja tuulen kuljettamien itiöiden avulla. Kukinnan aikainen sää on tartunnan ja sienen alkukehityksen kannalta olennaisen tärkeä. Toksiinien tuotanto on monimutkainen tapahtuma, ja sitä edistävät sääolosuhteet ovat osin erilaisia eri punahomelajeilla.

Punahomeiden lajisto muuttuu ajan myötä ja kasvukaudenkin aikana. Lajien runsaussuhteisiin ja määrään viljelyksellä vaikuttavat alkutartunta ja kasvukauden sääolot - eri punahome -lajeilla on hieman erilaiset lämpötila- ja kosteusvaatimukset optimaaliselle kasvulle.

Myös muiden itävyyttä alentavien homeiden määrä voi olla runsas lakoontuneessa kasvustossa, ja kun kasvukauden loppu on lämmin ja kostea. Siemenlaboratoriossa tehty pro gradu -tutkimus osoitti, että siemenerissä esiintyvien, huonoon itävyyteen yhdistyvien homevaurioiden määrä vaihteli Suomessa voimakkaasti alueellisesti ja eri vuosina.

Lisätietoa:

 

Hanna Ranta
jaostopäällikkö
siemenlaboratoriojaosto