Ruokaviraston vastuullisuusraportti vuodelta 2023

Hyväksyjä: pääjohtaja Leena Räsänen
Laatija/laatijat: Ulla Poutiainen, Anna Huttunen, Stina Itkonen, Liisa Maunuksela
Lisätietoja: Valmisteluun on osallistunut viraston asiantuntijoita, kuten tapausesimerkkien kuvaajat Henriette Helin-Soilevaara, Minna-Maija Väänänen, Hanna Kortemaa sekä VRN:n pääsihteeri Satu Jyväkorpi.

Pääjohtajan alkusanat

Ruokaviraston rooli on kriisiaikoina vahvistunut huoltovarmuuden, suomalaisten ruoan ja luonnonvarojen turvaajana. Kriisit ovat myös osoittaneet, että perusta ruokajärjestelmän turvaamiselle on hyvin rakennettu ja että kriisinkestävyys on hyvä. Voimme olla ylpeitä ky-vystämme tehdä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa ihmisten, eläinten ja ympäristön yh-teisen terveyden hyväksi One Health -yhteistyössä. Sen lisäksi, että huolehdimme näistä asi-oista oman maan rajojen sisällä, voimme näyttää mallia vastuullisesta toiminnasta myös muille.
Parhaat esimerkit suomalaisessa elintarvikeketjussa liittyvät eläinten terveyden ylläpitoon ja sen myötä lääkinnän tarpeen vähenemiseen niin, että antibioottiresistenssimme ja lääkejää-mämme ovat vähäisyydessään maailman eliittiä. Ruokajärjestelmämme tuotantopanosten turvallisuus on myös muilta osin erinomaisella tasolla, mikä on keskeinen osa huoltovar-muuttamme. Tällä raportilla on myös kerrottu siemenperunan viljelystä, mikä voi nousta maailman ruokaturvakeskusteluun ja esimerkiksi Kiinassa perunan viljely on kipuamassa riisin rinnalle.
Viraston vastuullisuusraporteissa on esimerkkikuvauksia sellaisista toiminnassamme näky-vistä asioista, joista suomalaisina voimme olla ylpeitä. Ruokajärjestelmän kestävyys ja elin-voimaisuus ovat maaseudun kehittämis- ja viljelijätukien hyväksynnän taustalla. Olemme mukana ottamassa edistysaskeleita luontokadon torjunnassa ja maaseudun elinkeinojen tu-kemisessa sekä aktivoituneet keskustelussa ruoantuotannosta Suomi Areenalla. Uudet poh-joismaiset ravitsemussuositukset sisältävät entistä laajemmin tieteellisiä suosituksia ruoasta, joka on niin terveydelle kuin ympäristöllekin edullista. Ikääntyneiden ruokasuosituksia hyö-dynnettiin ja vietiin käytäntöön yhteistyössä sidosryhmien kanssa.
Viraston oman hiilijalanjäljen seurantaa kehitettiin kestävän kehityksen ohjelman valmistelu-työssä sekä ympäristöjärjestelmätyön kautta. Tahtotilanamme on olla haluttu työpaikka, jolla on vastuullinen henkilöstöpolitiikka, kestävät toimintatavat sekä innostunut ja kehitysmyön-teinen työilmapiiri.
Suosittelen lämpimästi Ruokaviraston vastuullisuusraportteihin tutustumista, sillä haluamme toimia esimerkkinä niin suomalaisten viranomaisten kentällä kuin kansainvälisestikin.

1 Johdanto

Ruokavirasto on laatinut nyt kolmannen vastuullisuusraporttinsa, joka tarjoaa lukijalleen näkymän siitä, mitä kaikkea Ruokavirasto tekee yhteiskunnan hyväksi ja miten virastossa kehi-tettään vastuullisuutta. Vuoden 2023 onnistumisista laajakantoisin lienee ensimmäisen Ruokaviraston kestävän kehityksen ohjelman valmistuminen. Tarkoitus on, että ohjelman myötä viraston jo valmiiksi vastuullisella tehtäväkentällä laaditaan eri toimialueille kestävyyden edistämiset tavoitteet, konkreettiset toimenpiteet ja mittarit. Työlle on laadittu aikataulu ja ensimmäiseksi on tartuttu kestävän kehityksen osaamisen ja tietoisuuden lisäämiseen.

Aiemmissa vastuullisuusraporteissa kuvattiin laajasti viraston tehtäväkentässä tapahtuvaa vastuullista työkenttää. Vuoden 2022 raportilla oli konkreettisia esimerkkejä viraston ns. kä-denjälkeen liittyvästä työstä, kuten ravitsemuskasvatuksen ja ns. ravitsemussitoumusten merkityksestä ihmisten terveydelle ja ilmastonmuutokselle tai esimerkiksi maataloustukien merkityksestä Suomen huoltovarmuudelle. Vuoden 2021 raportilla kuvattiin antibioottiresis-tenssiin liittyvää työtä, vähävaraisten tukea, harmaan talouden torjuntaa sekä kuluttajien tiedonsaantia elintarvikevalvonnassa. Lisäksi raporteilla kerrottiin Green Office -ympäristöjärjestelmätyöstä, jota Ruokavirastossa on tehty jo vuodesta 2009 lähtien.

Kestävän kehityksen ohjelma on vielä kehitysvaiheessa tavoitteiden, toimenpiteiden ja mitta-reiden osalta ja siitä syystä tämä vuoden 2023 raportti on eräänlainen välivaiheen raportti, jossa on sekä uuden ohjelman mukaista raportointia että aiemman raportin kaltaisia ta-pausesimerkeistä ja mittareista. Kestävän kehityksen ohjelmasta raportoidaan sen neljän vi-raston yhteisen pääteeman toiminnasta. Lisäksi edellisten raporttien tapaan esitetään kä-denjälkeen liittyvien tunnuslukujen päivitykset ja tapausesimerkit. Tällä kertaa tapausesimer-keissä valotetaan eläinsuojeluasiamiehen työtä, siipikarjan rokotuksia antibioottien käytön välttämiseksi, kansainvälistä siemenperunan juhlavuotta, ikääntyneiden ravitsemussuosituksia ja SuomiAreenalla pidettyä ideointia suomalaisen ruoantuotannon turvaamisesta.

Tällä raportilla Ruokavirasto esittää vastuullista toimintaansa suomalaisen ruokajärjestelmän ja huoltovarmuuden hyväksi sekä avaa suunnitelmiaan kestävän kehityksen parantamiseksi jatkossa.

2 Määritelmiä

Vastuullisuus: Vastuullisuudella tarkoitetaan yritysten, julkisen hallinnon ja muiden organi-saatioiden vastuuta toimintojensa vaikutuksista ympäröivään yhteiskuntaan, sidosryhmiin ja ympäristöön. Vastuullisuudesta käytetään muitakin käsitteitä, kuten vastuullinen liiketoi-minta, yhteiskuntavastuu, yritysvastuu ja yrityskansalaisuus.

Kestävä kehitys: Päämääränä turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mah-dollisuudet. Tämä tarkoittaa, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huo-mioon päätöksenteossa ja toiminnassa.

Kädenjälki kuvaa organisaation mahdollisuuksia edistää kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista organisaation oman ydintoiminnan kautta.

Jalanjälki kuvaa organisaation olemassaolon ja toiminnan suoria vaikutuksia (ekologisia, sosi-aalisia, kulttuurillisia sekä taloudellisia) sen ympäröivään yhteiskuntaan.

3 Kestävän kehityksen ohjelma

3.1 Kestokas-projekti 2022–2023

Ensimmäisen vastuullisuusraportin (2021) laatimisen yhteydessä todettiin, että kestävä kehitys on laajuudeltaan niin mittava, että virasto tarvitsee sen edistämiseen erillisen ohjelman. Ohjelman valmistelu käynnistyi syksyllä 2022 alkaneessa Kestokas-projektissa ja Ruokaviraston kestävän kehityksen ohjelma valmistui kesäkuussa 2023. Virasto sai tukea ohjelman valmisteluun Valtiokonttorin Kaiku-rahoituksesta.

Ohjelman valmisteluun osallistui osa viraston strategiatiimeistä - Opimme ja uudistumme yhdessä -tiimin lisäksi mukana olivat Kotimainen ruoantuotanto ja maaseutu ovat elinvoimaisia- sekä Tieto, tutkimus ja teknologia palvelevat asiakkaita ja ruokajärjestelmää -tiimit. Työpajoissa ja webinaareissa käytiin monipuolista keskustelua tavoitteiden hahmottamiseksi ja ohjelman rakentamiseksi. Mukaan saatiin henkilöstöstä aktiivisimmat sekä muutamia avainsidosryhmiä hallinnosta, elinkeinoelämästä sekä kuluttajajärjestöistä.

Kestävän kehityksen ohjelma sisältää viraston strategian mukaisen etenemisen siten, että siinä on pääteemat kestävän kehityksen edistämisessä (kuva 1) sekä aikataulu, jolla kestävän kehityksen tavoitteet, toimenpiteet ja mittarit asetetaan eri strategisten tavoitteiden alueilla (kuva 2). Ohjelmassa on myös kuvattu Green Office -ympäristöjärjestelmän tavoitteet ja toi-menpiteet (ks. luku 3.2.2). Projektissa tuotettiin myös työkaluja ohjelman toimeenpanoon, kuten vuosikello ja viestinnän suunnitelma.

Kestävän kehityksen edistäminen erityisesti ns. kädenjälkipuolella edellyttää asiantuntijoiden osallistumista työhön ja siinä on haastetta viraston vähenevien voimavarojen vallitessa. Tavoitteena on valmistella asiantuntijoiden tueksi työkaluja, koulutusta ja muuta tukea, joiden avulla kestävän kehityksen edistämiseen tarvittava asiantuntijatyö selkiintyisi ja yhdenmukaistuisi.

Kuva 1. Ruokaviraston kestävän kehityksen ohjelman pääteemat sekä esimerkkejä tavoitteista ja mittareista.

Kuva 2. Kestävän kehityksen ohjelman askeleet.

3.2 Raportointi kestävän kehityksen ohjelman pääteemoista

3.2.1 Hyvinvoiva ja osaava henkilöstö

Vastuullisuuden tiedostaminen

Kestävän kehityksen edistämiseksi henkilöstöltä ja sidosryhmiltä tuli selkeä toive, että tiedostamista tulee lisätä ja osaamispohjaa laajentaa. Tämä asetettiin lähivuosien tavoitteeksi ja loppuvuodesta henkilöstölle kerrottiin ohjelman tavoitteista ja toteutuksesta intranetkirjoituksilla ja ohjelman esittelyllä henkilöstöinfossa. Lisäksi järjestettiin erillinen kestävän kehityksen ohjelman teemainfo, johon osallistui noin kolmannes henkilöstöstä. Joulukuussa viraston intranetissä oli päivittäin avattava luukku viraston tekemästä kestävän kehityksen työstä joulukalenterin muotoon valmisteltuna. Kestävä kehitys nimettiin yhdeksi vuoden 2023 osaamisen painopistealueeksi ja osaamisen tueksi teemaa suositeltiin jokaiselle kehityskeskusteluissa pohdittavaksi. Samalla suositeltiin kaikille e-Oppivan Kestävän kehityksen osaajaksi -kurssia. Kestävä kehitys ja vastuullisuus lisättiin myös yleisperehdytykseen viraston uusille henkilöille.

Viraston luontokerho osallistui Ylen Miljoona roskapussia -kampanjaan.

Hyvinvoiva henkilöstö

Työhyvinvointi on ollut koetuksella useita vuosia jatkuneen poikkeustilanteen takia ja vähenevien voimavarojen vuoksi henkilöstö on joutunut ottamaan vastuuta aiempaa laajemmista tehtäväkokonaisuuksista. Koronapandemia ja Euroopassa vallitseva sotatilanne ovat edellyttäneet toimialan ohjaamista nopeassa aikataulussa ja tuoneet uusia tehtäviä elintarviketurvallisuuden ja huoltovarmuuden turvaamiseksi, mm. yritysten elpymistukien maksatuksia. Näiden lisäksi vakavia erityistilanteita, kuten lintuinfluenssa, on ilmaantunut.

Korona-aikana oli keksittävä toimintatavat, joiden avulla esimerkiksi laboratoriot pystyttiin pitämään toimintakykyisinä, ja samanaikaisesti tuli ratkaistavaksi useita uudenlaisia haasteita, kuten koronatutkimusten pystyttäminen. Henkilöstön jaksaminen on ollut koetuksella myös laajan etätyöskentelyn vuoksi, jolloin työyhteisön tuki on jäänyt aikaisempaa vähäisemmäksi. Useissa henkilöstölle suunnatuissa kyselyissä huoli tuli näkyviin. Tämän vuoksi virastossa panostettiin esihenkilötyön tukemiseen ja henkilöstön hyvinvointia tukeviin toimiin. Tilaisuuksia ja muita toimenpiteitä, joilla henkilöstön hyvinvointia tuettiin, olivat:

• tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskyselyn pohjalta aloitettiin suunnitelman päivitys;
• työmatkaetu lisättiin henkilöstöetuihin (ePassi Flex);
• työsuojelusivustolle intranetiin laadittiin ohjeistus epäasiallisen käyttäytymisen ja häirinnän tilanteiden ratkomiseen;
• luotiin kaikille avoin keskustelualusta Mattermostiin kestävän kehityksen teemoista;
• ilmoittajansuojelun menettelytavat otettiin käyttöön lakisääteisessä aikataulussa; ja
• tarjottiin henkilöstölle Työterveyslaitoksen webinaarisarjaa ja oppimateriaaleja liittyen hybridityöskentelyyn sekä Mehiläisen mielen hyvinvoinnin palveluita.

Esihenkilötyöskentelyä tuettiin ns. esihenkilöiden coaching -prosesseilla, työkykyjohtamisen tiimin tuella ja esihenkilöiden tukisivuston avulla intranetissä. Lisäksi hyödynnettiin työterveyshuollon ja Kevan palveluita. Osaltaan työilmapiiriä etätyöaikana haluttiin parantaa laatimalla hybridityön linjaukset ja verkkokeskustelun pelisäännöt (ks. kuva 3).

Kuva 3. Ruokaviraston verkkokeskusteluohjeistus.

Viraston sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden toimia olivat myös anonyymirekrytoinnin kokeileminen ja sen markkinoiminen ulkoisissa rekrytoinneissa, talouden tasapainottamiseen liittyvät toimet (esimerkiksi kustannusvastaavuuden parantaminen, hankerahoituksen lisääminen, viraston tiedon kaupallistamisen selvittely) ja Lean- ja laatukoulutukset sekä -palkinnot toimintatapojen parantamiseksi. Virastossa toimii edelleen aktiivinen verenluovutusryhmä, joka pystyi uudistamaan platinakunniakirjan myös vuonna 2023. Henkilöstö voi käydä luovuttamassa verta työajalla kahdesti vuodessa.

Työtyytyväisyys

VM-baron mukaan työtyytyväisyys oli samaa suuruusluokkaa kuin edellisenä vuotena (2023: 3,66; 2022: 3,69). Kaikkein myönteisimpinä asioina Ruokaviraston arjessa vastaajat nostivat esiin:

• sitoutumisen työnantajan tavoitteisiin ja työn tavoitteiden tietämisen,
• työn ja yksityiselämän yhteensovittamisen,
• oikeudenmukaisen kohtelun työtovereiden ja lähiesimiehen taholta, ja
• sukupuolten tasa-arvon toteutumisen työyhteisössä.

Eniten muutoksen tarvetta koettiin

• palkkaukseen liittyen,
• ylimmän johdon toiminnassa esimerkkinä ja suunnannäyttäjänä,
• johdon onnistumisessa työyhteisön töiden organisoijana sekä tavoitteita tukevien strategisten linjausten laatijana, ja
• kehityskeskusteluihin työn tekemisen ja osaamisen kehittämisen tukena.

Työnantajakuva ja arvot oli hyvällä tasolla (3,83), mutta epäasiallinen käytös ja häirintä eivät olleet vähentyneet, minkä vuoksi aktiivisia toimia jatkettiin.

3.2.2 Kestävä ympäristö ja talous

Green Office -ympäristöjärjestelmä

Ruokaviraston toiminnan kehittäminen Green Office -ympäristöjärjestelmän puitteissa oli edelleen keskeistä viraston jalanjäljen mittaamisessa ja pienentämisessä. Kuvassa 4 on esitetty järjestelmälle asetetut tavoitteet ja esimerkkejä toimenpiteistä.

Kuva 4. Ruokaviraston Green Office -ympäristöohjelman kehittämiselle asetetut tavoitteet ja toimenpiteet.

Green Office-ympäristöjärjestelmän mittarit

Ruokaviraston strategisiin tavoitteisiin on määritelty tavoitteeksi toiminnasta aiheutuvaa hiilijalanjäljen pienentäminen. Tavoitteen toteutumisen tueksi virastossa on Green Office -ympäristöjärjestelmä. Ruokavirastossa on linjattu ympäristöjärjestelmän piiriin viisi suurinta toimipaikkaa, joista neljässä on laboratoriotoimintaa.

Kestävän kehityksen ohjelman tavoitteena oli ympäristöjärjestelmän aiempaa parempi integroiminen viraston toimintaan ja sitä kautta tavoitteiden edistäminen konkreettisilla toimenpiteillä. Tavoitteena oli pienentää ympäristövaikutuksia, kuten kasvihuonekaasupäästöjä, sekä lisätä toiminnan tehokkuutta ja tuloksellisuutta. Ympäristöjärjestelmän tavoitteita ja toimenpiteitä seurattiin Green Office -omapalvelussa ympäristöohjelman, ilmastolaskurin ja kulutustapamittarin avulla. Vuoden 2023 onnistumiset liittyivät ympäristöohjelman tavoitteiden ja niiden seurannan kehittämiseen Kestokas-projektin yhteydessä sekä henkilöstön ympäristötietoisuuden lisäämiseen liittyvien toimenpiteiden toteutukseen, joiden seurauksena nähtiinkin hienoista parannusta kulutustapamittarivastausprosentissa ja tuloksessa.

Henkilöstön ympäristötietoisuuden edistäminen

Green Office -ympäristöjärjestelmään kuuluvalla henkilöstön kulutustapamittarityökalulla saadaan tietoa henkilöstön kulutustottumuksista ja tulosyhteenvetojen avulla pystytään seuraamaan viraston ympäristötyön kehitystä. Kulutustapamittarin vastausprosentti nousi edelliseen vuoteen verrattuna ja ympäristötietoisuutta kuvaavien pisteiden keskiarvo myös (taulukko 1).

Taulukko 1. Ruokaviraston henkilöstön kulutustapamittarin tulokset vuosilta 2019–2023. Pisteiden keskiarvo (max. 100) sekä vastausprosentti vuosina.

Viraston hiilijalanjälki

Ruokaviraston kokonaishiilijalanjälkilaskelma koostui viiden työntekijämäärältään isoimman toimipaikan luvuista: Helsinki (Viikki), Loimaa, Seinäjoki, Kuopio ja Oulu. Melkein kaikissa toimipaikoissa energian ja veden kulutus arvioitiin suhteessa käytettyyn pinta-alaan. Laskelmat saatiin Green Office -ilmastolaskurin avulla. Hiilidioksidipäästöt yhteensä vuonna 2023 olivat 910,05 t CO2 ja näistä ympäristöjärjestelmän ilmastolaskuriin syötetyistä tiedoista noin 90–95 % syntyi toimipaikkojen sähkön-, lämmön- ja vedenkulutuksesta (ks. kaavio 1). Aiemmista vuosista poiketen kokonaispäästölaskelma ei sisältänyt jätemääristä syntyviä päästöjä. Toisaalta nyt raportoimme ensimmäisen kerran ostolaskujen kautta syntyneet päästötiedot, jotka olivat yli kymmenkertaiset muihin päästöihin nähden. Viraston osallistuminen vähähiilisten hankintojen johtamisen kehitysohjelmaan ja sen kautta kestävän kehityksen tavoitteita edistävien hankintakategorioiden tunnistaminen edisti Ruokavirastossa laajempaa ja tulevaisuudessa vaikuttavaa työtä jalanjäljen pienentämiseksi.

Ostolaskujen mukaan laskettu viraston hiilijalanjälki vuonna 2023 oli 11,69 milj. CO2-ekv.kg, josta suurimmat kategoriat olivat ICT-palvelut 4,24 milj. CO2-ekv.kg ja muut palvelut 1,93 milj. ekv.kg. Muiden palveluiden osuus kasvoi, koska lintuinfluenssaepidemian vuoksi jouduttiin hävittämään turkiseläimiä. Vuoden 2022 hiilijalanjälki oli 10,97 milj. CO2-ekv. kg, josta suurimmat kategoriat olivat ICT-palvelut 4,48 milj. CO2-ekv.kg ja toimipaikkojen vuokrat 1,60 milj. CO2-ekv.kg[1].

Kaavio 1. Ruokaviraston ympäristöjärjestelmään kuuluvien toimipaikkojen sähkön-, lämmön- ja vedenkulutus vuosina 2019–2023.

Matkustus

Viraston hiilijalanjälkeä osaltaan kasvattaa työhön liittyvä matkustaminen. Vaikka uudenlaisia toimintatapoja otettiin pandemian aikana käyttöön esimerkiksi etätarkastusten muodossa, on matkustaminen sen jälkeen alkanut lisääntyä. Henkilöstön ohjeistamisella tavoiteltiin epäselvien tilanteiden korjaamista ja selventämistä. Ruokaviraston matkustusohjeen päivitystyö käynnistyi ja valtion matkustusstrategiasta tuotiin käyttöön muun muassa matkan kokonaiskestoon ja päästövaikutuksiin liittyvä ohjeistus.

Ruokaviraston matkustuksen päästöt pienenivät vuodesta 2022 vuoteen 2023 (taulukko 2). Tämä Carlson Wagonlit Travelin (CWT) tietoihin pohjaava päästölaskenta eroaa jonkin verran ilmastolaskurista esim. junamatkojen osalta.

Huomioitavaa on, että matkustamisesta syntyvät päästöt ovat kokonaisuutena Ruokavirastossa melko pienet (0,4 %) hankintojen päästöihin (11,7 miljoonaa CO2e kg) verrattuna.  Jatkossa pyritään seuraamaan ja vaikuttamaan merkittävimpiin ja vaikuttavuudeltaan suurimpiin päästölähteisiin

[1]  Lähde: Hankintapulssi/Hansel

Taulukko 2. Matkustuksen hiilijalanjälki vuosina 2023 ja 2022 [2].

[2] Lähde: CWT Carlson Wagonlit Travel

Kestävä talous

Ruokaviraston toiminnan ja talouden tasapainottamisessa ja tehtävien priorisoinnissa huomioitiin strategisesti tärkeät tehtävät sekä vastuullisuus. Ruokavirastoon on tullut paljon uusia lakisääteisiä tehtäviä ja niiden myötä tietojärjestelmien ylläpidon ja jatkuvan kehittämisen kulut ovat kasvaneet merkittävästi (ks. kaavio 2). Tämä aiheuttaa jatkuvaa budjetin epätasapainoa ja erittäin suuren haasteen viraston talouden tasapainottamiselle sekä tulevien vuosien rahoitukseen ja toimintaan. Riskinä on, että tietojärjestelmäkokonaisuuden ylläpitoon tarvittavat resurssit vaarantavat perustehtävien ja akuuttien kriisitehtävien hoidon.

Kaavio 2. Tietojärjestelmien ylläpitokulujen toteumat 2019–2023 ja arvio tarpeesta vuosina 2024–2027

Virasto edistää vahvasti digitalisaatiota ja sähköisiä palveluja, millä pyritään samalla vastuulliseen, entistä ekologisempaan toimintaan. Kuluja kasvattavat laajeneva tietojärjestelmäkokonaisuus sähköisine asiointipalveluineen sekä lainsäädännön, sen toimeenpanon, yhteentoimivuuden, teknologian kehittymisen, saavutettavuuden, käytettävyyden, varautumisen ja tietoturvan vaatimukset. Lisäksi maatalouden ja maaseudun kehittämisen CAP27 -uudistus lisää selvästi ylläpitokuluja. Keskusvirastona Ruokavirasto vastaa useista alue- ja paikallisviranomaisia palvelevista järjestelmäkokonaisuuksista, mutta viraston saama rahoitus ei ole pysynyt tässä kehityksessä mukana. Ruokaviraston sähköisten asiointipalveluiden kehittämisestä ja käytöstä aiheutuvat hyödyt ja kustannussäästöt kohdistuvat vain pieneltä osin Ruokaviraston omaan toimintaan.

Tukien maksatus oikein ja ajallaan vaatii toimivat tietojärjestelmät. Tietojärjestelmien ylläpitotyössä noin puolet on sellaista, jonka tekemättä jättäminen saattaa johtaa EU:n rahoitusoikaisuun. Tämä turvaa Suomen täysimääräistä saantoa EU-rahoituksesta, mikä osaltaan varmistaa maatalouden jatkuvuutta ja maaseudun elinvoimaisuutta. Toisen puolen ylläpidon kasvusta aiheuttaa EU:n/kansalliseen lainsäädäntöön perustuvien lakisäätäisten tehtävien hoito, joilla on suora vaikutus alkutuotannon valvontaan, eläin- ja kasvitautien torjuntaan ja ympäristöterveydenhuoltoon, ja tätä kautta ruokaketjun turvallisuuteen ja Suomen huoltovarmuuteen.

Toimitilojen yhteiskäyttö

Tasapainottaakseen talouttaan ja turvatakseen toimintaansa virasto haki aktiivisesti säästöjä toimitiloista. Virastossa on pääosin siirrytty tavanomaisista toimistotiloista monitoimitiloihin, mikä on supistanut tilatarvetta. Lisäksi tavoitellaan taloudellista hyötyä suunnittelemalla toimitilayhteistyötä eri paikkakunnilla. Vireillä oli useita tilahankkeita ja myös laitteiden ja työvälineiden yhteiskäyttöisyyttä lisättiin kumppanivirastojen kanssa. Hankkeita edistetään sitä mukaa, kun esimerkiksi vuokrasopimusajat mahdollistavat muutoksia. Vuonna 2023 toteutui Oulun toimipaikan yhteistilauudistus yhdessä Luken kanssa. Työ jatkuu yhdessä Senaatin kanssa.

Ruokavirasto tavoittelee toimistotilojen hiilineutraalisuutta vuoteen 2035 mennessä.

Hankinnat

Edistysaskeleita hankintojen kestävyyden parantamiseksi otettiin Vähähiilisten hankintojen johtamisen kehitysohjelmassa (Keino-akatemia). Koulutuksessa kokeiltiin vastuullisuuden huomioimista työvaatehankintoihin liittyvien palvelujen kilpailutuksen valmistelussa ja lisäksi suunniteltiin, miten eri hankintakategorioissa otetaan jatkossa huomioon vastuullisuuden teemoja ja mietittiin, missä kategorioissa viraston jalanjälki on suurin, jotta työtä voidaan suunnata mahdollisimman vaikuttavasti. Tämä työ, kuten koulutuskin, jatkuvat vuonna 2024.

3.2.3 Asiakaslähtöiset palvelut

Hyvä asiakaskokemus tukee myös kestävän kehityksen tavoitteita. Hyvä asiakaskokemus ja asiakaslähtöiset palvelut ovat nykyään lähes jokaisen julkishallinnon organisaation tavoitteissa. Asiakaslähtöisesti suunnitellut palvelut ovat yksi keskeisistä tavoista tukea organisaatiota sen perustehtävien hoitamisessa. Epäselvät ohjeet, vaikeakäyttöiset verkkopalvelut ja esimerkiksi pitkät vastausajat eivät ainakaan edistä lainsäädännön toimeenpanoa, vaan pikemminkin lietsovat kokemusta liiasta byrokratiasta.

Asiakasosallisuus sekä yhteistyö ja kumppanuus   

Asiakaslähtöisyyden teemat näkyvät YK:n kestävän kehityksen tavoitteessa 16 Rauha, oikeudenmukaisuus ja hyvä hallinto ja 17 Yhteistyö ja kumppanuus. Suomen kestävän kehityksen toimikunnan Agenda 2030 -tiekartalla[3] nostetaan näiden kohdalla esiin muun muassa yhteiskunnallinen osallisuus ja sen yhtenä osatekijänä digiosallisuus. Digiosallisuuden edistäminen edellyttää saavutettavia, turvallisia ja helppokäyttöisiä digiympäristöjä.

Läpileikkaavana toimintaperiaatteena Agenda 2030 -tiekartalla korostetaan muun muassa yhteisen ymmärryksen luomista ongelmista ja niiden ratkaisukeinoista. Samoin YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin sisältyy useiden sidosryhmien kumppanuuksien merkitys sekä julkishallinnon sisällä että julkisen ja yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan välillä.

Digitaaliset palvelut ja yhteistyö

Ruokavirastossa nämä tavoitteet konkretisoituvat muun muassa pyrkimyksenä rakentaa mahdollisimman helppokäyttöisiä digitaalisia palveluita yhdessä keskeisten sidosryhmien kanssa. Indikaattorina käytetään palvelutyytyväisyyttä Ruokaviraston palveluihin. Keskeisenä keinona edistää helppokäyttöisten digitaalisten palveluiden tuottamista on asiakasosallisuuden lisääminen jokapäiväiseen toimintaamme. Asiakasosallisuuden lisäämistä on edistetty muun muassa Leanin ja palvelumuotoilun keinoin. Haasteita kokonaisuuteen toivat vuonna 2023 erityisesti EU:n rahoituskauden vaihde, jonka vuoksi keskeisiä digitaalisia palveluja uudistettiin huomattavan paljon. Uusimisen seurauksena digitaalisten palveluiden palvelutyytyväisyys laski jonkin verran aikaisempiin vuosiin verrattuna. Palvelutyytyväisyys verkkopalveluihin sai arvon 2,88 (asteikolla 1-erittäin tyytymätön, 4-erittäin tyytyväinen) kun vastaava arvo vuonna 2022 oli 3,28.

Sidosryhmäyhteistyön merkitys on korostunut ja korostunee jatkossa entistä enemmän digitaalisten palveluiden kehittämisessä. Asiakasosallisuuden huomioimisen lisäksi aivan yhtä keskeistä on huomioida keskeisten viranomaiskumppanien sujuva yhteistyö digitaalisten palveluiden kehittämisessä. Ruokavirastossa käynnistettiin entistä jäsentyneemmän yhteistyön valmistelu keskeisten kumppaniviranomaisten kanssa digikehittämisessä. Tavoitteena on tuottaa entistä asiakaslähtöisempiä palveluita julkishallinnon tehostamisvaatimukset huomioiden.

Palvelutyytyväisyys kokonaisuudessaan

Asiakasosallisuuden merkitys korostuu myös muiden kuin digitaalisten palveluiden kehittämisessä ja ylläpitämisessä. Keräämällä palautetta asiakkailta ja käyttämällä sitä palveluiden parantamiseen edistettiin esimerkiksi ymmärrettävien ohjeiden, selkeiden koulutusten ja sujuvan neuvonnan toteutusta. Asiakkaita parhaalla mahdollisella tavalla palveleva viestintä esimerkiksi verkkosivujen ja uutiskirjeiden kautta oli tärkeä osa sujuvia palveluita. Indikaattorina näissäkin oli palvelutyytyväisyys, joka kokonaisuudessaan hieman parantui vuoteen 2022 verrattuna. Palvelutyytyväisyys oli 3,14 (asteikolla 1–4), kun vuonna 2022 vastaava arvo oli 3,09.   

Luottamus instituutioihin on osa vastuullisuutta

Kestävän kehityksen hyvän hallinnon tavoitteissa yhtenä tavoitteena näkyy myös vastuullisten ja läpinäkyvien instituutioiden kehittäminen kaikilla tasolla. Tämän tavoitteen toteutumista kuvaa hyvin kansalaisten luottamus julkishallinnon instituutioihin, joka on Suomessa tyypillisesti varsin korkealla tasolla. Ruokavirasto menestyi hyvin T-Median toteuttamassa vuosittaisessa Luottamus ja maine -tutkimuksessa ja Ruokavirasto sai arvion 3,50 (asteikolla 1–5) sijoittuen sijalle 22 yli 60 julkishallinnon organisaation joukossa. Luottamus julkishallinnon toimijoihin on keskeinen osa demokraattisen järjestelmän toimivuutta ja kohtaamiset luottamusta herättävien julkishallinnon toimijoiden kanssa vahvistavat osaltaan demokratian toteutumista.

[3] Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 2022:9

3.2.4 Kestävä tutkimus- ja kehittämistoiminta

Vuoden 2023 merkittävimpiä onnistumisia Ruokaviraston TK-toiminnassa oli ulkopuolisen hankerahoituksen kasvu. Yhteisrahoitteisten hankkeiden ulkopuolinen rahoitus kasvoi 93 % verrattuna edelliseen vuoteen. Pystyimme näin ollen vastaamaan paremmin tietotarpeisiin ja tarjoamaan tutkittua tietoa yhteiskunnan päätöksenteon tueksi ja tukemaan maaseudun elinvoimaisuutta sekä uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön turvaamista.

Vuonna 2023 oli käynnissä useita kansallisia ja EU-rahoitteisia tutkimushankkeita liittyen muun muassa kiertotalouteen, huoltovarmuuteen, luonnon monimuotoisuuden sekä yhteisen terveyden (One Health) edistämiseen. Lisätietoa käynnissä olevista tutkimushankkeista ja riskinarvioinnin projekteista löytyy verkkosivultamme. Tutkimustiedon jakaminen avoimesti on viraston tavoitteena. Tutkimustuloksista viestimme sidosryhmille ja kansalaisille Ruokaviraston tutkimusseminaareissa, Tiedepäivässä sekä muissa tilaisuuksissa. Lisäksi tutkimustuotoksista julkaistiin tieteellisissä vertaisarvioiduissa julkaisusarjoissa, asiantuntija-artikkeleina, raportteina ja ns. policy briefeinä. Tieteellisten julkaisujen avoimuuden aste säilyi korkeana (taulukko 3).

Ruokavirasto on sitoutunut tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) eettiseen ohjeistukseen (hyvä tieteellinen käytäntö, HTK). Vastuullisesti avoimen TK-toiminnan kehittämistä ja tutkimustuotosten vaikuttavuuden varmistamista jatkettiin yhteistyössä Tulanet[4]-verkoston kanssa osallistumalla muun muassa tutkimusaineiston FAIR-selvitystyöhön. Tavoitteena on jatkaa tutkimusaineiston hallintaan liittyvää kehitystyötä tulevina vuosina.

[4] Tutkimuslaitosten yhteenliittymä Tulanet

4 Ruokaviraston kädenjälkeen liittyviä tapausesimerkkejä 

Tässä raportissa jatketaan aiempien Ruokaviraston vastuullisuusraporttien perinnettä kohdistaa valokeila joihinkin viraston laajassa tehtäväkentässä oleviin asioihin kuvaamalla niistä joitain yksityiskohtia. Viraston tehtäväkentässä on lukuisa määrä asioita, joista voisi tapauskuvauksen laatia, joten nämä ovat eräänlaisia makupaloja viraston yhteiskunnallisesti merkityksellisestä työstä.

Ruokavirasto on tunnistanut vaikutuksensa tähän mennessä ainakin alla oleviin YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin ja tapausesimerkeissä tuodaan esille ne SDG-tavoitteet, joihin niillä nähdään olevan eniten vaikutusta.

4.1 Peruna on tärkeä osa maailman ruokaturvaa

FAO on julistanut 30.5.2024 ensimmäiseksi kansainväliseksi perunapäiväksi teemalla ’Harvesting diversity, feeding hope’, joka vastaa erityisesti SDG2 Ei nälkää -tavoitteeseen.

Peruna on yksi maailman tärkeimmistä elintarvikkeista, jota viljellään kaikilla mantereilla. Perunan merkitys ruokaturvaan ja ravitsemukseen on suuri. Tuotanto on ollut kasvussa ja Kiina on tällä hetkellä maailman suurin perunantuottaja. Perunaa voi tuottaa yhtä hyvin suurilla, tehokkaasti viljellyillä tiloilla kuin pienillä kotipalstoilla. Perunan monimuotoisuus on hyvin laajaa. Perunalajeja ja -lajikkeita on viljelyssä tuhansia erilaisia eri puolilla maailmaa. Monimuotoisuus lisää sopeutumista muuttavaan ympäristöön, kuten ilmastonmuutoksen vaikutukseen.

UNECE:n (pdf) kansainvälisen siemenperunastandardisointityön yhteydessä on havaittu siemenperunan tärkeä rooli nälän torjumisessa. Siemenperunan tarkastuksilla, laboratorioanalyyseillä ja sertifioinnilla pyritään erityisesti vähentämään siemenperunassa esiintyviä kasvitauteja ja tuholaisia. Ennakoiva tarkastustyö vähentää sadon menetyksiä ja kasvinsuojeluaineiden käytön tarvetta. Sertifioidun siemenperunan käyttö edistää kestävää kehitystä ja siemenperunatuotanto luo taloudellisia mahdollisia viljelijöille. Hyvälaatuista siemenperunaa käyttämällä saadaan enemmän ja parempilaatuista ruoka- ja teollisuusperunaa ja hävikki vähenee. Kansainvälinen siemenperunastandardi mahdollistaa siemenperunan reilun kansainvälisen kaupan.

Suomessa tuotettiin vuonna 2023 perunaa noin 19 000 ha alalla, josta noin 13 000 ha on ruokaperunaa ja 6 000 ha tärkkelysperunaa. Siemenperunan tuotanto on noin 1 000 ha ja se sijoittuu pääosin Pohjois-Pohjanmaalle, jossa sijaitsee EU:n hyväksymä korkealaatuisen siemenperunan tuotantoalue (High Grade-alue, Tyrnävä ja Liminka). Ruokavirasto vastaa siemenperunan virallisista tarkastuksista ja sertifioinnista.

Ruokaperunan tuotanto jakaantuu ruokaperunan tuotantoon, ruokateollisuusperunan tuotantoon sekä varhaisperunaan. Suosituimmat ruokaperunalajikkeet ovat Annabelle, Melody, Solist ja Afra. Pääosa suomalaisten syömästä perunasta on tuotettu Suomessa. Peruna on terveellistä ja ympäristöystävällistä ruokaa. Perunassa on runsaasti vitamiineja ja kivennäisaineita ja se on kevyttä syötävää. Perunan viljelyssä veden kulutus on merkittävästi pienempi kuin esimerkiksi riisin tuotannossa. Peruna on monipuolinen elintarvike, joka sopii arkeen ja juhlaan.

4.2 Eläinten oikeuksien puolustaminen

YK:n kestävän kehityksen tavoitteita kohtaan on esitetty kritiikkiä mm. sen vuoksi, että ne ovat liian ihmiskeskeisiä eli että kestävyyttä tavoitellaan ensisijaisesti ihmislajin hengissä säilymisen ja hyvinvoinnin vuoksi. Tällöin eläinten hyvinvointi jää liian vähäiselle huomiolle. Ruokavirastossa oli vuosina 2019–2023 eläinsuojeluasiamies, jonka tehtäväkausi oli valitettavasti vain Marinin hallitusohjelmakauden mittainen.

Eläinsuojeluasiamiehen tehtäviin kuului edistää eläinten hyvinvointia yleisellä yhteiskunnallisella tasolla. Tehtävänä ei ollut yksittäistapauksien käsittely tai eläinsuojeluvalvonta. Eläinsuojeluasiamiehen toiminta-alueeseen sisältyivät laaja-alaisesti kaikki eläinryhmät, joiden kanssa ihmiset ovat tekemisissä, esimerkiksi tuotantoeläimet, seura- ja harrastuseläimet, koe-eläimet ja luonnonvaraiset eläimet silloin, kun ihmisen toiminta kohdistuu niihin. Näissä tehtävissä eläinsuojeluasiamies oli aktiivinen keskustelija, viestijä, verkostojen rakentaja ja ylläpitäjä sekä lausuntojen antaja mm. lainsäädäntöhankkeissa.

Loppuraportissaan eläinsuojeluvaltuutettu esitti eläinasiamiehen/ -valtuutetun vakinaisen viran perustamista Suomeen. Tehtävistä raportissa todetaan seuraavaa:

• Valtuutetun tulisi arvioida eläinten hyvinvoinnin toteutumista ja seurata eläinten elinolosuhteita.
• Valtuutettu seuraisi lainsäädäntöä ja yhteiskunnallista päätöksentekoa ja arvioisi niiden vaikutuksia eläinten hyvinvointiin.
• Eläinasiavaltuutetun tulisi aloittein, neuvoin, ohjein ja suosituksin kehittää yhteiskunnallista päätöksentekoa eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi.
• Valtuutettu osallistuisi tehtävään liittyvien eri neuvottelukuntien ja työryhmien työskentelyyn sekä rakentaisi yhteistyömuotoja eri toimijoiden välille.
• Eläinasiavaltuutettu välittäisi tietoa eläinten hyvinvoinnista ja sen edellytyksistä eläinten omistajille, eläinten kanssa työskenteleville, viranomaisille ja muulle väestölle.

Eläinsuojeluasiamiehen internetsivustolla on yksityiskohtia toimikaudella tehdystä työstä.

4.3 SuomiAreenalla etsittiin ratkaisuja ruoantuotantoon Suomessa

Ruokavirasto osallistui ensimmäistä kertaa historiansa aikana MTV:n rohkeita yhteiskunnallisia tekoja hakevaan SuomiAreenaan, jonka tavoitteena on tuoda yhteiskunnallinen ja ajankohtainen keskustelu kaikkien ulottuville. Jotta meillä olisi enemmän ratkaisuja ja vähemmän ongelmia. Ruokaviraston strategisiin päämääriin kirjattuun kotimaisen ruoantuotannon ja maaseudun elinvoimaisuuteen liittyvä, viraston kumppaneidensa kanssa järjestämä ideointi tarttui Mistä ruokaa suomalaisille vuonna 2045 -kysymykseen ja mitä luovia ratkaisuja pitää yhdessä tehdä, jotta meillä on suomalaista ruokaa myös jatkossa.

Euroopan pysyvästi muuttuneen turvallisuustilanteen ja kustannusten rajun nousun vuoksi aihe oli päivänpolttava koskettaen myös CAP27:n sisältämiä vastuullisuusvaatimuksia kestävästä ja kannattavasta ruokajärjestelmästä, oikeudenmukaisesta yrittäjätulosta ja sosiaalisen kestävyyden ulottuvuuksista.  

Ruokaviraston fasilitoiman ideoinnin keskeiset tulokset koskettivat mm. sitä, miten ruokaturva muuttuu, yhteiskunnan kimmoisuuden turvaamista, julkisen ja yksityisen sektorin saumattoman yhteistyön turvaamista ja planetaarisen ruokavalion mahdollistamista pitäen ruokaketju lyhyenä lisäarvon vastuulliseksi jakautumiseksi.

Tuotantoketjujen selkeys ja läpinäkyvyys sekä kasvispainotteisuuden lisääntyminen ruokavaliossa terveysintressien ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi nousivat ideoinnissa tulevaisuuden vahvuuksiksi. Tärkeäksi piirtyi myös tietoisuus, mistä ruoka tarkalleen ottaen tulee, sillä tutkimukset ovat osoittaneet sen vastaavan kansalaisten haluun yrittäjien tukemisesta erityisesti silloin, kun tukeminen koetaan yhteiskunnallisesti merkitykselliseksi, kuten esimerkiksi ruoan tuottamisessa. Läpinäkyvyyden nousua ennakoitiin ainakin ihmisoikeuksiin ja ympäristöstä välittämiseen liittyen. Siirtymää tehotuotannosta lempeämpään, luonnonmukaisempaan pidettiin välttämättömyytenä, jotta ruokaa riittäisi kaikille.

Sosiaalinen vastuullisuus on merkittävä osa ruoka-alaa - vastuun ottaminen siitä, millainen maailma meiltä jää. Erityisesti maataloustuottajien nähtiin pystyvän tämän hyvin näkemään, vaikka talouspaineet vaikeuttavat sen toteuttamista.

Voisiko Suomi olla kestävän ruoantuotannon suurvalta?

Arvojensa mukaisesti Ruokavirasto mahdollisti SuomiAreena-keskustelussa ruoka-alan tulevaisuudennäkymien avoimen rohkean tarkastelun. Keskeisimmiksi vetureiksi kasvulle nousivat voimakas verkostoituminen, yhteiskunnallisen keskustelun sävy, keskittyminen asioihin, jotka tuottavat lisäarvoa mahdollisimman monelle, ja panostaminen vientimarkkinoille, mikä saa tuotannon skaalautumaan.

Suomessa on Euroopan korkeakoulutetuimmat ruoantuottajat. Henkinen vahvuus on korkea.  Tuoreena näkökulmana nousi myös kokonaisturvallisuuden mallin vahvistaminen henkisiä näkökulmia tarkastelemalla niin, että ne ovat poliittisesti, taloudellisesti ja lainsäädännöllisesti kunnossa.

Ruokaviraston toimien on koettu madaltavan yrittäjäriskiä, varmistavan ruokaturvaa ja edistävän YK:n kestävän kehityksen tavoitteita. Suomalaisen ruokajärjestelmän toimijat ottavat vastuullisuuden vakavasti. Kyse on globaalisti kiinnostavasta alasta, jossa myös suomalaiset luottamus, vihreät innovaatiot sekä uniikki toimija-hallinto-yhteistyö, houkuttelevat kasvua.

4.4 Siipikarjan rokotuksilla vähennettiin antibioottien käyttöä

Suomalainen broilerintuotanto on harvinaislaatuinen poikkeus koko maailmassa. Tuotantopolven broilereita ei ole lääkitty antibiooteilla vuoden 2009 jälkeen ja muutakin siipikarjaa on lääkitty vain hyvin vähän. Syynä vähäiselle lääkitystarpeelle on korkea tuotantohygienia sekä tarttuvien eläintautien vastustaminen. Eläinten Terveys ETT ry julkaisee vuosittain siipikarjan antibioottilääkitystiedot verkkosivuillaan.

Antibioottien vähäistä käyttöä siipikarjalle ovat viime vuosina uhanneet kolibasilloosi eli tautia aiheuttavat kolibakteerit sekä siipikarjan tarttuvaa keuhkoputken tulehdusta aiheuttava IB-virus. Kolibasilloosia vastaan on aloitettu broilerien rokotukset jo vuonna 2017 autogeenirokotteella ja niitä on jatkettu siitä lähtien. Ruokavirasto myöntää autogeenirokotteelle vuosittain maahantuonti- ja käyttöluvan sekä seuraa rokotteen tarvetta ja tehoa. Rokotusten aloittaminen on vähentänyt painetta aloittaa antibioottilääkitykset broilereille.

Ennen vuotta 2023 tarttuvaa keuhkoputken tulehdusta oli esiintynyt Suomessa vain yksittäisiä tapauksia, eikä Suomessa ollut juuri tarvetta rokotteille. Keväällä 2023 Suomeen levisi uusi, vakavampia oireita aiheuttanut kanta, joka muutti tilanteen nopeasti. Yhteistyössä elinkeinon ja Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean kanssa tarvittavat rokotteet saatiin maahan ja rokotukset voitiin aloittaa nopeasti. Ruokavirasto suositteli vahvasti IB-rokotusten aloittamista ja ohjasi rokotteiden käyttöä poikkeustilanteessa, jossa normaali terveydenhuollon piirissä tapahtuva rokotteiden jakelu ei alkuvaiheessa ollut mahdollista.

IB-rokotuksilla estettiin antibioottien käyttötarpeen lisääntyminen viruksen aiheuttamien jälkitautien hoitoon sekä merkittävät tuotantotappiot siipikarjaelinkeinolle.

Yksityiskohtaista tietoa antibioottien käyttötarpeesta siipikarjalle löytyy Eläinten terveys ETT ry:n sivuilta: Antibioottien käyttötarve.

4.5 Vireyttä seniorivuosiin – ikääntyneiden ruokasuositus käytäntöön

Vireyttä seniorivuosiin – ikääntyneiden ruokasuositukset käytäntöön hankkeessa (2021–2023) jalkautettiin Valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) keväällä 2020 julkaisemaa ”Vireyttä seniorivuosiin” –ikääntyneiden ruokasuositusta. Hankkeen tavoitteena oli parantaa ikääntyneiden ravitsemusta lisäämällä tietoa ammattilaisten ja ikääntyneiden kanssa toimivien, ikäihmisten ja heidän omaistensa parissa ikääntyneen ravitsemuksesta ja sen merkityksestä.

Hanke koostui kolmesta työpaketista, joista ensimmäinen sisälsi alueellisia koulutuksia ruokasuosituksesta sote- ja ruokapalvelun ammattilaisille ja muille ikääntyneiden kanssa toimiville sekä verkkokoulutuksen tuottamisen ammatilliseen täydennyskoulutukseen. Koulutuksia toteutettiin yhteistyössä alueiden kanssa räätälöiden koulutuksia paikallisten toiveiden mukaiseksi. Hankkeessa järjestettiin yhteensä 19 koulutusta. Palaute koulutuksista oli myönteistä; erityisesti kerrottiin, että ilman hankkeen tukea koulutuksia ei olisi todennäköisesti pystytty järjestämään. Hankkeen päätteeksi järjestettiin myös valtakunnallinen loppuseminaarin ”Innostutaan yhdessä ikääntyneiden ravitsemuksesta – helmiä hankkeen ajalta”, jossa esiteltiin eri alueiden paikallisia hyviä toimintamalleja ja käytäntöjä. Tuotettu verkkokoulutus ammattilaisten jatkokoulutukseen on ollut avoimessa, maksuttomassa käytössä kesästä 2023 alkaen.

Toisessa työpaketissa tuotettiin Ruokaviraston verkkosivuille kansallinen ravitsemusportaali (www.ruokavirasto.fi/vireytta-seniorivuosiin). Portaali sisältää luotettavaa tietoa ikääntyneiden ravitsemuksesta ja käytännön opastusta monipuoliseen syömiseen. Kunnat ja hyvinvointialueet voivat linkittää verkkosivuston omille sivuilleen ja täydentää sitä paikallisilla ravitsemustiedoilla palveluportaali-tyyppiseksi sivustokokonaisuudeksi. Portaalin materiaalipankki sisältää kaiken hankkeessa tuotetun materiaalin. Ravitsemusportaali on käännetty ruotsiksi.

Kolmantena työpakettina hankkeessa järjestettiin kampanja Ravitsevaa ruokaa ja ruokailoa yhdessä syöden ikääntyneiden ravitsemuksesta. Kampanja kohdennettiin ikääntyneille itselleen ja heidän läheisilleen yhteistyössä järjestötoimijoiden, kuntien, kuntien vanhusneuvostojen, kansalaisopistojen liiton sekä Ikääntyneiden yliopiston kanssa. Mukana kampanjaa toteuttamassa olivat mm. Martat, Maa- ja kotitalousnaiset, Vanhustyön keskusliitto, Eetu ry, Omaishoitajat ry ja Ikäinstituutti. Toteutimme Ikääntyneiden yliopiston kanssa luentosarjan ikääntyneiden ravitsemuksesta. Kansalaisopistojen liitolle tuotimme kolmen luennon luentosarjan esitettäväksi kansalaisopistojen tarjonnassa ympäri Suomea.

Vireyttä seniorivuosiin -hanke saavutti kaikki sille asetetut tavoitteet. Hankkeesta jää maksuttomaan käyttöön verkkokoulutus ammattilaisille ja ravitsemusportaali luotettavalle ravitsemustiedolle. Valtion ravitsemusneuvottelukunta ylläpitää näitä palveluja Ruokaviraston verkkosivuilla. Tämän lisäksi levitimme kansallisesti hyviä käytäntöjä alueellisissa koulutuksissa. Ikääntyneiden ruokasuositus tuli tunnetuksi hankkeen aikana. Ikääntyneiden ruokasuositusta on nyt ladattu yli 70 000 kertaa (hankkeen alussa noin 4 000 kertaa).

5 YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyvät mittarit

Ruokaviraston kestävän kehityksen ohjelma vuosille 2023–2028 on kehikko työlle, joka ohjelman myötä käynnistyi kestävän kehityksen edistämiseksi. Koska pääteemoja lukuun ottamatta ohjelman tavoitteet, toimenpiteet ja mittarit laaditaan vasta lähivuosina, tässä raportoidaan aiempien vuosien tapaan neljän valitun SDG-tavoitteen (SDG 2, SDG 3, SDG 8 ja SDG 12) mukaisesti sellaisilla mittareilla, joita viraston toiminnassa muutoinkin syntyy ja jotka soveltuvat myös vastuullisuuden pohdinnan tueksi. Mittarit kuvaavat mm. sitä, miten keskeisessä roolissa virasto on elintarviketurvallisuuden, ruokaturvan ja huoltovarmuuden varmistamisessa.

Tässä raportissa mittarit esitetään SDG-tavoitteiden jaottelulla, mutta jatkotyössä tarkastellaan myös vaihtoehtoa, jossa tavoitteet ja mittarit rakennetaan viraston strategian mukaisesti. Tässä luvussa SDG-tavoitteet ja alatavoitteet ovat lähtökohta mittarien valinnalle.

5.1 Ei nälkää (SDG 2)

Ruokavirastolla on tärkeä rooli maamme ruokaturvan varmistamisessa niin ruoan riittävyyden, turvallisuuden ja ravitsemuksellisuuden kuin tuotannon kannattavuuden, riittävyyden ja toimialan vastuullisuuden näkökulmista. Viraston tehtävät tukevat vastuullisuutta laajalti, sillä ne ovat perusta paitsi ruokaketjun säädöstenmukaiselle toiminnalle, myös luomu- ja lähiruoan tuottamiselle ja harmaan talouden ja petosten torjunnalle. Sen lisäksi, että virasto vaikuttaa työllään koko maataloussektorin taloudelliseen tukemiseen ja säädöstenmukaisuuteen, se seuraa ympäristö- ja ilmastotavoitteiden näkökulmasta erilaisia tunnuslukuja, kuten typpi- ja fosforitasoja sekä ammoniakki ja kasvihuonekaasupäästöjä.   

Maataloustuotannon ja maaseudun kehittämistuilla varmistetaan kotimaisen ruoan riittävyyttä sekä maaseudun elinvoimaisuutta ja lisäksi tukiehtoihin sisältyy ympäristön suojeluun liittyviä velvoitteita. Vuonna 2023 Ruokaviraston kautta maksettiin 1,5 miljardia euroa erilaisia tukia. joiden kautta viljelijöille asetettiin muuhunkin kuin ruoan tuottamiseen liittyviä tavoitteita, kuten luonnon ja ympäristön suojelu, maisemien hoito sekä ilmastonmuutoksen torjunta ja siihen sopeutuminen. Viljelijöiden on pidettävä vähintään kolmannes pelloista kasvipeitteisinä talven yli, mikä auttaa sitomaan ravinteita ja hillitsemään kasvihuonepäästöjä. Viljelijät kehittävät toimintaansa tukien avulla paitsi viljelymenetelmien tehostamisen myös eläinten kasvatusolojen parantamisen ja energiainvestointien keinoin. Esimerkiksi eläinten hyvinvointiin panostamalla lääkinnän tarve vähenee, mikä ehkäisee myös lääkkeille vastustuskykyisten tautien leviämistä.

Luomutuotannon valvonta ja seuranta ovat osa viraston tehtäväkenttää. Elintarvikeketjun turvallisuuden valvonnalla huolehditaan ruoan mikrobiologisesta, kemiallisesta, fysikaalisesta turvallisuudesta. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) tehtävänä on edistää ja seurata väestön ravitsemusta. Lisäksi virasto osallistuu vähävaraisten tukemiseen ESR+-rahoituksen toimeenpanijana.

Osana elintarvikeketjun turvallisuuden ja huoltovarmuuden varmistamista virasto huolehtii maatalouden tuotantopanosten turvallisuudesta ja säädöstenmukaisuudesta. Tähän kuuluvat kasvinsuojeluaineiden ja mikrobilääkkeiden turvallinen käyttö, lannoitteiden turvallisuus, siementen säädöstenmukaisuus ja hyvän kasvinterveystilanteen varmistaminen. Näiden onnist

umista virastossa seurataan erilaisin tunnusluvuin ja kaaviossa 3 on esimerkkinä tästä vaatimukset täyttävien rehunäytteiden osuus tarkastuksilla. Kaavio näyttää, että tilanne on Suomessa varsin hyvällä tasolla.

Kaavio 3. Vaatimukset täyttävien rehunäytteiden osuus tarkastetuissa kohteissa vuosina 2019–2023.

Eläinten hyvinvoinnin turvaaminen kuuluu osaksi luonnonmukaista eläintenpitoa ja kestäviä ruoantuotantotapoja. Kaavioissa 4 ja 5 on tähän tehtäväkenttään liittyvää seurantatietoa. Luomueläintilojen määrä on lähtenyt laskuun todennäköisesti kannattavuuskriisin myötä. Tähän voi olla tuotantokustannusten kasvun lisäksi syynä myös se, että luomulihaa käyttäneet kuluttajat ovat vähentäneet lihansyöntiä. Eläinten hyvinvointikorvausta saaneiden tilojen määrä on tavoitteen mukaisesti kasvanut jonkin verran.

Kaaviot 4 ja 5. Luomueläintilojen ja eläinten hyvinvointikorvauksia saaneiden tilojen määrää seurataan ja tavoitteena on niiden määrän kasvattaminen.

Ruokaturvan varmistamisen lisäksi SDG 2-alatavoitteena on mm. kansainväliseen yhteistyöhön ja tiedon jakamiseen liittyvä tavoite (2a), mitä osaltaan palvelee viraston tieteellisen tutkimustiedon jakaminen avoimesti (ks. taulukko 3).

5.2 Terveyttä ja hyvinvointia (SDG 3)

Ruokavirasto on vastuussa elintarviketurvallisuuden varmistamisesta niin, että ihmisten ravinnoksi päätyvistä elintarvikkeista tai niiden tuotannosta ei aiheutuisi mikrobiologisia, kemiallisia eikä fysikaalisia vaaroja. Tämä edellyttää koko ruoantuotantojärjestelmän valvomista, neuvomista, seurantaa sekä kuluttajaviestintää. Elintarvikevälitteiset epidemiat, niissä sairastuneiden määrä (kaavio 6), eläin- ja kasvitautien leviämisen estäminen ja vierasainevalvontaohjelmat kasvinsuojeluaineiden ja lääkejäämien osalta sekä mikrobilääkeresistenssin (kaavio 7) vähentäminen ovat esimerkkejä asioista, joita seurataan ja joihin vaikutetaan monin tavoin. Erityisesti mikrobilääkeresistenssin osalta Suomi on edelläkävijä ja hyvä esimerkki siitä, miten hyvän eläintautitilanteen vaaliminen vaikuttaa lääkkeiden käytön tarpeeseen ja sitä kautta resistenssitilanteeseen.

Lintuinfluenssan ilmaantuminen turkistarhoille vaikutti viraston työhön suuresti. Sen torjuntaan liittyvät toimet olivat erittäin tärkeä ja suuritöinen ponnistus yhteisen terveyden hyväksi, kun pahimmissa skenaarioissa väläytettiin koronan tapaisen uuden pandemian mahdollisuutta, jos torjunta ei onnistu ja virusmuunnoksia pääsee muodostumaan. Virasto onnistui taudin leviämisen estämisessä, mutta työ jatkuu edelleen.

Viraston tutkimustyö ja tulosten avoin julkaiseminen (taulukko 3) tukevat myös maailmanlaajuisten terveysriskien hallintaa.

Kaaviot 6 ja 7. Elintarvikevälitteisten epidemioiden ja mikrobilääkeresistenssin vähentäminen vaikuttavat ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin.

5.3 Ihmisarvoista työtä ja talouskasvua (SDG 8)

Maatalouden ja maaseudun kehittäminen ovat työllisyyden ja ruokahuollon kannalta merkityksellisiä ja virasto huolehtii niihin liittyvien tukihakemusten käsittelystä ja tuenmaksusta. Tuet ovat tärkeitä niin maataloustuotannolle, viljelijöiden toimeentulolle ja hyvinvoinnille, maaseudun asuttuna pysymiselle, työpaikkojen luomiselle maaseutualueilla kuin myös ruoan hinnan ja saatavuuden vuoksi.

Uuden CAP27-kauden myötä ilmasto- ja ympäristökysymykset nousevat läpileikkaavaksi teemaksi kaikissa tukimuodoissa. Kaavioissa 8–11 on esimerkkejä mittareista, joilla tavoitteiden toteutumista voidaan seurata.

Edellä kuvattujen lisäksi Ruokavirasto on aktiivisesti mukana petosten ja harmaan talouden torjuntaan liittyvässä työssä. Kestävän kehityksen ohjelman myötä vaikutusmahdollisuudet ja mittarit myös tälle osa-alueelle kartoitetaan.

Kaaviot 8–11. Maataloustuotannon kannattavuus, maaseudun työpaikkojen lisääminen ja nuorten saaminen mukaan ruoantuotantoon ovat tärkeitä ihmisarvoisen työn ja talouskasvun näkökulmasta.

5.4 Vastuullista kuluttamista (SDG 12)

Kulutuksen ja ruoantuotantotapojen vastuullisuutta tukevat viraston elintarvikevalvonta, johon kuuluu mm. kuluttajan harhaanjohtamisen estäminen, kuten alkuperä-, tuotantotapa- ja terveysmerkintöihin liittyvä valvonta, sekä petosten ja harmaan talouden torjunta. Viraston ylläpitämä Oivahymy-järjestelmä auttaa kuluttajia löytämään hyvät valvontatulokset saaneita yrityksiä, kuten ravintoloita ja myymälöitä. Oiva-hymyn kaltaisia kuluttajan tiedonsaantia parantavia järjestelmiä on vain muutamia Euroopassa, vaikka lainsäädäntö, joka edellyttää valvontatulosten avoimuutta, on sama kaikille.

Ruokavirasto on mukana monissa kiertotalouden edistämiseen ja ruokahävikin vähentämiseen liittyvissä kehittämishankkeissa. Kulutustottumuksia seurataan mittaamalla kotimaisten tuotteiden kulutusta ja ruokahävikkiä (kaavio 12). Myös ruokahävikkiä seurataan, mutta sitä koskevia tietoja ei kerätä vuosittain. Maaseudun kehittämistukien joukossa on myös sellaisia, joilla tuetaan matkailua ja paikallisia kulttuureita.

Kaavio 12. Kotimaisten tuotteiden käyttäminen tuontituotteiden sijaan on suomalaisen kestävän kuluttamisen tavoitteena.