Eläinten hyvinvointikorvauksen sitoumusehdot 2020

Esimerkki 3:

tilalla on 70 lypsylehmää, 40 kpl alle 12 kuukauden ikäistä nautaa (muut kuin alle 2 kuukauden ikäiset vasikat) ja 40 kpl vähintään 12 kuukauden ikäistä nautaa (muut kuin lypsylehmät). Vaihtoehdot:

1. tila valitsee 1.5b-toimenpiteen -> tarvitaan 6 m² + 10 m² = 16 m² karsinatilaa.
2. tila valitsee sekä 1.5a että 1.5b-toimenpiteen -> tarvitaan 44 m² + 16 m² = 60 m².

Sairas-, hoito- ja poikimakarsinat on toimenpiteessä 1.5b varustettava niin, että:

1. niissä on jatkuvasti ja riittävästi tarjolla hyvälaatuista vettä;
2. makuualusta on kiinteäpohjainen, hyvin kuivitettu ja pehmeä;

Yli kuuden kuukauden ikäiset naudat voidaan sijoittaa rakolattiakarsinaan, jos siinä on makuualueella rakolattiapehmikkeitä, kumitettuja palkkeja tai muita vastaavia lattiaa pehmentäviä rakenteita. Pehmentävien rakenteiden kunnosta on huolehdittava ja niitä on tarvittaessa uusittava.

Karsinoiden alan laskenta:

1. Lasketaan karsinoiden määrä (1/alkavaa 50 eläintä = 1/1-50, 2/51-100)
2. Lasketaan 10 m² - karsinoiden kokonaismäärä (1/alkava 50/yli 12 kk eläimet)
3. Loput karsinoista on 6 m² - karsinoita

Esimerkki 4:

• Korkeintaan 50 kpl eri-ikäistä nautaa (ei poikineet lypsy- ja emolehmät)
  → yksi 10 m² karsina
• 45 kpl alle 12 kk nautaa ja 45 kpl vähintään 12 kk nautaa
  → 2 karsinaa: 6 m² + 10 m² = 16 m²
• 35 kpl alle 12 kk nautaa ja 55 kpl vähintään 12 kk nautaa
  → 2 karsinaa: 2 x 10 m² = 20 m²
• 130 kpl alle 12 kk nautaa ja 110 kpl vähintään 12 kk nautaa
  → 5 karsinaa: 2 x 6 m² + 3 x 10 m² = 42 m²
• 130 kpl alle 12 kk nautaa ja 140 kpl vähintään 12 kk nautaa
  → 6 karsinaa: 3 x 6 m² + 3 x 10 m² = 48 m²

Toimenpiteen korvausperusteena ovat kuivikkeet, lisätyö ja tulonmenetykset eläinmäärää vähennettäessä.

15. Tilakohtaiset toimenpiteet sikatilalle

2.1 Sikojen ruokinta ja hoito

Toimenpiteen ehtoja on noudatettava kaikilla tilan hallinnassa olevilla sioilla, lukuun ottamatta vieroittamattomia porsaita. Hyvinvointikorvausta maksetaan kaikista sikojen eläinryhmistä. Porsaat 3 kk ja alle -eläinryhmän eläinmäärästä huomioidaan 2/3. Muista eläinryhmistä huomioidaan koko eläinmäärä.
Toimenpiteen vähimmäistasona noudatettavat eläinsuojelusäädösten kohdat löytyvät liitteestä 2.
Kaikkien eläinten saatavilla on oltava jatkuvasti riittävästi hyvälaatuista vettä.

Toimenpiteessä vaaditaan seuraavat kirjalliset suunnitelmat:

1. Ruokintasuunnitelma: Sikojen ruokinnassa on oltava kirjallinen laskelmiin perustuva voimassa oleva eläinryhmäkohtainen ruokintasuunnitelma, jossa on huomioitu eläinten ravintoainetarpeet, kasvu, tuotostaso tai tuotantovaihe.
2. Tuotantosuunnitelma: Porsastuotanto- ja yhdistelmäsikalassa on oltava kirjallinen tuotantosuunnitelma, joka sisältää siemennysaikataulut, vieroitusaikataulut ja tuotantoprosessin suunnittelun. Suunnitelman tiedot voivat olla sähköisessä muodossa esim. tilan käyttämässä tuotannonhallintaohjelmassa. Näiden tietojen avulla voidaan välttää sikalan ylitäyttö.
3. Suunnitelma toimintahäiriöiden varalta: Sikatilalla on oltava toimintahäiriöiden varalta kirjallinen ajan tasalla pidettävä suunnitelma, jossa määritellään ne toimenpiteet, joihin ryhdytään sähkö- tai vesikatkoksen aikana. Suunnitelmaan on sisällyttävä myös pitopaikkakohtainen kuvaus toimenpiteistä, joihin ryhdytään ruokinta-, juotto- tai muu eläinten hyvinvointiin vaikuttavan laitteiston toimintahäiriön aikana.

Sähköntuotannon varajärjestelmä

Sähkökatkosten varalta maatilalla on oltava jatkuvatoiminen kaikissa rakennuksissa toimiva sähköntuotannon varajärjestelmä, jonka tuottamalla sähköllä koneellinen ilmanvaihto ja tarvittaessa juotto, ruokinta ja lannanpoisto saadaan toimimaan.

Toimenpiteen korvausperusteena ovat ruokinta- ja tuotantosuunnitelmien tekemisen kustannukset. Lisäksi kustannuksia aiheutuu sähköntuotannon varajärjestelmän testaamisesta ja huollosta, toimintahäiriöiden varalta tehtävän suunnitelman laatimisesta ja suunnitelman ajan tasalla pitämisestä.

2.2 Joutilaiden emakoiden ja ensikoiden ulkoilu

Viljelijä, joka on antanut sitoumuksen sikojen luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta, ei voi valita tätä toimenpidettä.
Toimenpiteen ehtoja on noudatettava tilan kaikilla ryhmässä pidettävillä tiineytetyillä emakoilla ja ensikoilla. Hyvinvointikorvaus maksetaan eläinryhmästä emakot väh. 8 kk. Toimenpiteen vähimmäistasona noudatettavat eläinsuojelusäädösten kohdat löytyvät tämän ohjeen lopusta liitteestä 2.

Joutilaat emakot ja ensikot on päästettävä tiineysviikoilla 5 - 15 ulos jaloittelemaan sään salliessa päivittäin toukokuun 1 päivästä syyskuun 30 päivään tai ympäri vuoden vähintään kahdesti viikossa. Joutilailla emakoilla ja ensikoilla on oltava mahdollisuus tonkimiseen ja kesällä rypemiseen. Ulkotarhat on suojattava varotoimenpiteistä afrikkalaisen sikaruton leviämsen ehkäisemiseksi luonnonvaraisten villisikojen ja kotieläinten välillä annetun maa- ja metsätalosministeriön asetuksen (401/2017) 1 §:n momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla 1.6.2018 lähtien.  Ulkoilusta on pidettävä kirjaa, josta ilmenee, mitkä eläinryhmät ovat milloinkin olleet ulkona. Ulkoilusta on ilmoitettava kunnanelänlääkärille vähintään kahta kuukautta ennen aiottua ulkonapitoa. Ilmotus on tehtävä kirjallisena, ja siitä on käytävä ilmi sikojen lukumäärä ja selvitys ulkotarhan suojaamista koskevien vaatimusten täyttymisestä.

Toimenpiteen korvausperusteena ovat kuivikkeet ja lisätyö.

2.3 Emakoiden ja ensikoiden pito-olosuhteiden parantaminen

Viljelijä, joka on antanut sitoumuksen sikojen luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta, ei voi valita tätä toimenpidettä.
Toimenpiteen ehtoja on noudatettava tilan kaikilla emakoilla ja ensikoilla. Hyvinvointikorvaus maksetaan eläinryhmästä emakot vähintään 8 kk.
Toimenpiteen vähimmäistasona noudatettavat eläinsuojelusäädösten kohdat löytyvät tämän ohjeen lopusta liitteestä 2.

Ryhmäkarsinoissa on oltava häkkien ulkopuolista esteetöntä lattian kokonaispinta-alaa vähintään 2,25 neliömetriä eläintä kohden ja tästä tilasta vähintään 1,3 neliömetriä eläintä kohden on oltava kiinteäpohjaista, hyvin kuivitettua makuualustaa.

Toimenpiteen korvausperusteena ovat kuivikkeet, lisätyö ja tulonmenetykset eläinmäärää vähennettäessä

2.4 Parannetut porsimisolosuhteet

Viljelijä, joka on antanut sitoumuksen sikojen luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta, ei voi valita tätä toimenpidettä. Toimenpiteen vähimmäistasona noudatettavat eläinsuojelusäädösten kohdat löytyvät tämän ohjeen lopusta liitteestä 2.

Vaihtoehto 1: Toimenpiteen ehtoja on noudatettava tilan kaikilla emakoilla ja ensikoilla. Hyvinvointikorvaus maksetaan eläinryhmästä emakot vähintään 8 kk.

Vaihtoehto 2: Toimenpiteen ehtoja on noudatettava vain osalla tilan emakoista ja ensikoista. Viljelijän on ilmoitettava sitoumusta antaessaan arvio sellaisten porsituskarsinoiden määrästä, joissa emakot ja ensikot voivat porsia vapaasti ja jotka ovat jatkuvassa käytössä 1 päivästä tammikuuta 31 päivään joulukuuta. Edellä mainittuja porsituskarsinoita on oltava käytössä vähintään yksi edellä mainittuna ajanjaksona. Yksi vapaaporsituskarsina vastaa tukilaskennassa kahta eläinyksikköä.

Emakoiden ja ensikoiden on voitava porsia vapaasti. Emakko voidaan siirtää porsitushäkkiin kaksi vuorokautta ennen laskettua porsimista ja emakko voi olla häkissä korkeintaan kolme vuorokautta porsimisesta. Porsimisen jälkeen emakko tai ensikko voidaan pitää porsitushäkissä tilapäisesti enintään 7 vrk, jos emakko on aggressiivinen, levoton tai häkissä pitämiseen on muu hyväksyttävä syy. Porsitushäkki on purettava tai avattava välittömästi käytön jälkeen niin, ettei se rajoita emakon liikkumista karsinassa. Porsitushäkin käyttöajasta ja -syystä on pidettävä kirjaa.

Porsituskarsinan pinta-alan on oltava vähintään 6 neliömetriä. Tästä tilasta porsailla on oltava vähintään 1 neliömetri sellaista tilaa, jossa karsinarakenteet suojaavat porsaita jäämästä emakon alle. Tällaisia rakenteita ovat suojakaiteet, alhaalta avoimet seinät, karsinan sisäpuolella olevat erilliset viistot seinät, joiden alareunaan jää tilaa porsaille tai muut vastaavat rakenteet. Porsailla on oltava karsinarakenteiden suojaamalla alueella hyvin kuivitettu makuualue, johon kaikki porsaat mahtuvat yhtä aikaa makuulle. Porsituskarsinassa ensikolle ja emakolle on oltava jatkuvasti tarjolla porsimiseen asti pesäntekomateriaaliksi sopivaa irtainta ainesta (esim. olki, paperi, puru).

Toimenpiteen korvausperusteena ovat kuivikkeet, lisätyö sekä tulonmenetykset kun eläinmäärää joudutaan vähentämään.

2.5 Vieroitettujen porsaiden, nuorten siitossikojen ja lihasikojen karsinoiden kuivittaminen

Viljelijä ei voi valita

1. samanaikaisesti sikatilalla toimenpidettä 2.5 Vieroitettujen porsaiden, nuorten siitossikojen ja lihasikojen karsinoiden kuivittaminen ja 2.7 Sikojen virikkeet.
2. tätä toimenpidettä, jos hän on antanut sitoumuksen sikojen luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta.

Toimenpiteen ehtoja on noudatettava tilan kaikilla vieroitetuilla porsailla, nuorilla siitossioilla ja lihasioilla. Hyvinvointikorvaus maksetaan eläinryhmistä porsaat 3 kk ja alle, lihasiat yli 3 kk - alle 8 kk, nuoret siitossiat yli 3 kk - alle 8 kk. Porsaiden ikäluokkaan kuuluvista eläimistä huomioidaan 2/3.

Toimenpiteen vähimmäistasona noudatettavat eläinsuojelusäädösten kohdat löytyvät tämän ohjeen lopusta liitteestä 2.

Vieroitetuilla porsailla, nuorilla siitossioilla ja lihasioilla on oltava hyvin kuivitettu, kiinteäpohjainen makuualue. Kuivituksella tarkoitetaan joko kestokuivitusta, runsasta kuivitusta tai kuivikkeita ja kaksi-ilmastokarsinaa. Kaikkien sikojen on mahduttava makuualueelle samanaikaisesti makaamaan.

Toimenpiteen korvausperusteena ovat kuivikkeet ja lisätyö.

2.6 Karjuporsaiden kivunlievitys ennen ja jälkeen kirurgisen kastraation (Kastraatiokivun poisto)

Toimenpiteen väimmäistasona noudatettavat eläinsuojelusäädösten kohdat löytyvät tämän ohjeen lopusta liitteestä 2.

Toimenpiteen ehtoja on noudatettava tilan kaikkien karjuporsaiden osalta lukuun ottamatta siitoskarjuja. Toimenpiteen voivat valita porsastuotanto- ja yhdistelmäsikalat. Hyvinvointikorvaus maksetaan puolet eläinryhmän porsaat 0–3 kk eläinmäärästä.

Karjuporsaalle on annettava kirurgisen kastraation yhteydessä ja sen jälkeen seuraavana päivänä jälkikivun hoitoon kipulääkettä injektiona tai suun kautta (suun kautta mahdollista tällä hetkellä vain yli 7 vrk ikäisille tehdylle kastraatiolle).

Toimenpiteen korvausperusteena ovat lisätyö ja lääkekustannukset.

2.7 Sikojen virikkeet

Viljelijä ei voi valita samanaikaisesti toimenpidettä 2.5 Lihasikojen, nuorten siitossikojen ja vieroitettujen porsaiden karsinoiden kuivittaminen ja toimenpidettä 2.7 Sikojen virikkeet.

Toimenpiteen ehtoja on noudatettava tilan kaikilla sioilla, lukuun ottamatta vieroittamattomia porsaita. Hyvinvointikorvausta maksetaan kaikista sikojen eläinryhmistä. Porsaat 3 kk ja alle -eläinryhmän eläinmäärästä huomioidaan 2/3. Muista eläinryhmistä huomioidaan koko eläinmäärä.

Toimenpiteen vähimmäistasona noudatettavat eläinsuojelusäädösten kohdat löytyvät tämän ohjeen lopusta liitteestä 2.

Sikojen karsinoissa on oltava kiinteitä ja päivittäin lisättäviä virikkeitä jotka toimivat tonkimis- ja pureskelumateriaalina. Virikkeiden on oltava sialle turvallisesta materiaalista, jota sika pystyy pureskelemaan tai repimään ilman vaaraa.

Päivittäin lisättävillä virikkeillä tarkoitetaan olkea, purua, paperia tai muuta vastaavaa irtainta ainesta. Irtainta ainesta on oltava koko ajan sellainen määrä, että karsinan kaikki siat voivat käyttää niitä koko ajan samanaikaisesti.

Kiinteillä virikkeillä tarkoitetaan kiinnitettyinä olevia luonnonmateriaalisia esineitä, jotka ovat karsinassa jatkuvasti. Kiinteänä virikkeenä on käytettävä esimerkiksi seinään kiinnitettyjä tai ripustettuja, lehtipuurungosta sahattuja pätkiä, luonnonkuidusta valmistettuja säkkikangaspaloja ja pikkuporsailla luonnonkuituköysiä, tai -säkkipaloja tai muuta vastaavaa kestävää luonnonmateriaalia, johon sika voi upottaa hampaansa. Kiinteitä virikkeitä on oltava karsinassa vähintään yksi kuutta sikaa kohti.

Toimenpiteen korvausperusteena ovat lisätyö ja materiaalikustannukset.

2.8 Sikojen sairas- ja hoitokarsinat

Toimenpide koskee tilan kaikkia sikoja vieroittamattomia porsaita lukuun ottamatta.

Hyvinvointikorvausta maksetaan kaikista sikojen eläinryhmistä. Porsaat 3 kk ja alle -eläinryhmän eläinmäärästä huomioidaan 2/3. Muista eläinryhmistä huomioidaan koko eläinmäärä.

Toimenpiteen vähimmäistasona noudatettavat eläinsuojelusäädösten kohdat löytyvät tämän ohjeen lopusta liitteestä 2.

Sairas tai vahingoittunut sika tulee siirtää sairas- ja hoitokarsinaan.  Karsina-alaa tulee olla vähintään 5 prosenttia sikojen pitopaikan kokonaiseläinmäärän tilantarpeesta. Karsinassa voidaan pitää tilapäisesti terveitä sikoja, mutta niiden on tarvittaessa mahduttava muihin karsinoihin.

Sairas- ja hoitokarsinassa voi olla useita sairaita tai hoidettavia sikoja, mutta eläimen erilleen aitaamiseen on varauduttava. Sairas- ja hoitokarsinassa on oltava kaikista karsinassa oleville eläimille kiinteäpohjainen, hyvin kuivitettu makuupaikka.

Toimenpiteen korvausperusteena ovat kuivikkeet ja lisätyö.

16. Tilakohtaiset toimenpiteet lammas- ja vuohitilalle

3.1 Lampaiden ja vuohien ruokinta

Toimenpiteen ehtoja on noudatettava kaikilla tilan hallinnassa olevilla lampailla ja vuohilla. Hyvinvointikorvaus maksetaan kaikista lampaiden ja vuohien eläinryhmistä.

Toimenpiteen vähimmäistasona noudatettavat eläinsuojelusäädösten kohdat löytyvät tämän ohjeen lopusta liitteestä 2.

Rehuanalyysi

• Ruokinnassa käytettävästä karkearehusta tulee olla satokautena tehty rehuanalyysi. Satokauden karkearehusta riittää yksi rehuanalyysi.
• Kaikkien eläinten saatavilla on oltava jatkuvasti riittävästi hyvälaatuista vettä.
• Veden sulana pysyminen on varmistettava esimerkiksi lämmitetyillä juoma-astioilla tai lisäämällä juomavettä riittävän usein juoma-astiaan.

Ruokintasuunnitelma

Ruokintasuunnitelma tehdään vähintään erityyppisiin ruokintavaiheisiin kuten sisä- ja ulkoruokintakaudelle. Ruokintasuunnitelmassa voidaan laidunruohon osalta käyttää rehuanalyysin sijasta taulukkoarvoja.

Lampaat

Tilalla on oltava kirjallinen laskelmiin perustuva eläinryhmäkohtainen voimassa oleva ja karkearehun rehuanalyysiin perustuva ruokintasuunnitelma, jossa on huomioitu eläimen kasvuvaihe, tuotostaso ja tuotantokauden vaihe. Karitsat on huomioitava ruokintasuunnitelmassa kahden viikon iästä alkaen.

Vuohet

Tilalla on oltava kirjallinen laskelmiin perustuva eläinryhmäkohtainen voimassa oleva ja karkearehun rehuanalyysiin perustuva ruokintasuunnitelma, jossa on huomioitu eläimen kasvuvaihe, maidontuotantokauden vaihe ja karjan tuottama maitomäärä. Kilit on huomioitava ruokintasuunnitelmassa kahden viikon iästä alkaen.

Toimenpiteen korvausperusteena ovat ruokintasuunnitelman ja rehuanalyysin kustannukset.

3.2. Lampaiden ja vuohien pito-olosuhteiden parantaminen

Toimenpiteen ehtoja on noudatettava kaikilla tilan hallinnassa olevilla lampailla ja vuohilla. Hyvinvointikorvaus maksetaan kaikista lampaiden ja vuohien eläinryhmiin kuuluvista lampaista ja vuohista.

Toimenpiteen vähimmäistasona noudatettavat eläinsuojelusäädösten kohdat löytyvät tämän ohjeen lopusta liitteestä 2.

Lampaiden ja vuohien ryhmäkarsinat

• Lampaita ja vuohia on pidettävä ryhmäkarsinoissa joissa on oltava kiinteäpohjainen, hyvin kuivitettu ja pehmeä makuualue, jonne kaikki eläimet mahtuvat samanaikaisesti makaamaan.
• Pässit ja vuohipukit tulee pitää ryhmäkarsinassa, ellei eläinlääketieteellinen syy tai aggressiivinen käytös edellytä eristämistä. Ryhmäkarsinassa pässiä tai vuohipukkia kohden tulee olla tilaa vähintään 1,7 m2.

Yksilökarsinassa pitäminen

• Mikäli lammasta tai vuohta pidetään hyväksyttävästä syystä (esim. hoito ja sairaus) lyhytaikaisesti yksinään, karsinan on oltava vähintään 2,0 m² ja muodoltaan sellainen, että lammas tai vuohi pääsee siinä esteettä kääntymään ympäri. Karsinassa on oltava kiinteäpohjainen, hyvin kuivitettu ja pehmeä makuualue. Näköyhteys muihin lampaisiin tai vuohiin on oltava mahdollinen.
• Pässi tai vuohipukki saa olla yksittäiskarsinassa jos tilalla on vain yksi pässi tai vuohipukki, jossa tulee noudattaa yksilökarsinan kriteereitä. Yksilökarsinan pinta-alan tulee olla vähintään 2,0 m2 ja karsinasta tulee olla näköyhteys toiseen yksilöön.

Karitsakamarit

• Karitsoille, jotka eivät ole laitumella on oltava karitsakamarit kahden viikon iästä alkaen vieroitukseen saakka. Karitsakamareiden vähimmäispinta-alavaatimus on 0,2 m² karitsaa kohden. Karitsakamarit ovat rajattuja alueita jonne vain karitsat pääsevät. Karitsoille voi olla siellä tarjolla rehua ja vettä.

Vieroitettuja karitsoita ja kilejä on pidettävä ryhmässä

• Alle 4 kuukauden ikäisillä vieroitetuilla karitsoilla on oltava käytettävissä ryhmäkarsinassa lattiapinta-alaa vähintään 0,6 m²/karitsa ja vähintään 4 kuukauden ikäisillä vähintään 1,0 m²/karitsa.
• Alle 6 kuukauden ikäisillä vieroitetuilla kileillä on oltava käytettävissä ryhmäkarsinassa lattiapinta-alaa vähintään 0,33 m² /kili ja vähintään 6 kuukauden ikäisillä 0,6 m²/kili.
• Ryhmä- ja yksilökarsinassa on eläimillä oltava jatkuvasti riittävästi hyvälaatuista vettä saatavilla. Veden sulana pysyminen on varmistettava esimerkiksi lämmitetyillä juoma-astioilla tai lisäämällä juomavettä riittävän usein juoma-astiaan
• Toimenpiteen korvausperusteena ovat lisäkuivikkeet, karsinoiden tilavaatimukset sekä karitsakamarit.

3.3 Lampaiden ja vuohien hoito

Toimenpiteen ehtoja on noudatettava kaikilla tilan hallinnassa olevilla lampailla ja vuohilla. Hyvinvointikorvaus maksetaan kaikille lampaiden ja vuohien eläinryhmiin kuuluvista lampaista ja vuohista.

Toimenpiteen vähimmäistasona noudatettavat eläinsuojelusäädösten kohdat löytyvät tämän ohjeen lopusta liitteestä 2.

Karitsointikarsina

• Uuhelle ja sen vastasyntyneille karitsoille on oltava karitsointikarsina, jossa eläinten käytössä olevaa lattiapinta-alaa on vähintään 2,2 m² ja jossa on lämmitysmahdollisuus ja/tai tilan tulee olla lämpöeristetty. Karitsointikarsinoita on käytettävä uuhen ja karitsojen leimautumisen varmistamiseksi.
• Eläinten saatavilla on oltava jatkuvasti riittävästi hyvälaatuista vettä.
• Veden sulana pysyminen on varmistettava esimerkiksi lämmitetyillä juoma-astioilla tai lisäämällä juomavettä riittävän usein juoma-astiaan

Sairas- ja hoitokarsina

• Sairas tai vahingoittunut lammas tai vuohi on siirrettävä sairaskarsinaan.
• Sairas- ja hoitokarsinat voivat olla myös usean eläimen yhteiskäyttöisiä, mutta eläimen eristämiseen on varauduttava.
• Sairas- ja hoitokarsinan on oltava kiinteäpohjainen, hyvin kuivitettu, pehmeä ja siinä on oltava eläimen lämmitysmahdollisuus.
• Useamman eläimen yhteisesti käyttämässä sairas- ja hoitokarsinassa tilaa on oltava vähintään 1,8 m2 lammasta tai vuohta kohden. Yksilökarsinassa tilaa on oltava vähintään 2 m2 lammasta tai vuohta kohden.
• Eläinten saatavilla on oltava jatkuvasti riittävästi hyvälaatuista vettä.
• Veden sulana pysyminen on varmistettava esimerkiksi lämmitetyillä juoma-astioilla tai lisäämällä juomavettä riittävän usein juoma-astiaan

Kerintä

Yli 1-vuotiaat lampaat on kerittävä kaksi kertaa kalenterivuodessa. Kerintäpäivistä on pidettävä kirjaa.

Loistorjuntasuunnitelma

• Lammas- ja vuohitiloilla on oltava loistorjuntasuunnitelma, johon otettavat papananäytteet perustuvat.
• Loistorjuntasuunnitelma on tilakohtainen suunnitelma, jonka tavoitteena on lampaiden ja vuohien sisäloisten aiheuttamien kasvu- ja hyvinvointiongelmien ehkäisy.
• Loistorjuntasuunnitelma sisältää suositukset laidunkierron toteuttamisesta ja loislääkityksestä. Nämä suositukset perustuvat muun muassa tietoihin tilan eläinmäärästä, laidunten määrästä ja laidunkierron nykytoteutuksesta.
• Loistorjuntasuunnitelman tekee eläinlääkäri yksin tai yhteistyössä lammasasiantuntijan kanssa esimerkiksi siten, että eläinlääkäri vastaa loislääkinnästä ja lammasasiantuntija vastaa laidunnuksen järjestämisen suunnittelusta. Loishäädöt on merkittävä lääkekirjanpitoon.

Papananäytteet

• Papananäytteet tulee ottaa vähintään kaksi kertaa sitoumusvuodessa vaikka loistorjuntasuunnitelman mukaan niitä ei tarvitsisi ottaa ollenkaan.
• Papananäytteet voivat olla ryhmänäytteitä
• Toimenpiteen korvausperusteena ovat lampaiden kerintä kahdesti vuodessa, karitsointi- ja sairas- hoitokarsinat sekä loistorjuntasuunnitelma ja papananäytteenotto.

3.4 Lampaiden ja vuohien laidunnus ja jaloittelu

• Jos tilalla on sitoumus lampaita tai vuohia koskevasta luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta, toimenpidettä ei voi valita.
• Toimenpiteen ehtoja on noudatettava tilan kaikilla vähintään 3 kk ikäisillä lampailla ja vuohilla.
• Toimenpiteen vähimmäistasona noudatettavat eläinsuojelusäädösten kohdat löytyvät tämän ohjeen lopusta liitteestä 2.
• Hyvinvointikorvaus maksetaan kaikille lampaiden ja vuohien eläinryhmiin kuuluvista lampaista ja vuohista.
• Tila voi valita a- tai b- toimenpiteen.

3.4a Lampaiden ja vuohien laidunnus laidunkaudella ja jaloittelu laidunkauden ulkopuolella

• Vähintään 3 kk ikäiset lampaat ja vuohet, lukuun ottamatta kahden viikon kuluessa poikivia uuhia tai kuttuja sekä uuhia tai kuttuja viikon aikana poikimisen jälkeen, on päästettävä laitumelle vähintään 60 päivänä 1.5.–30.9.
• Lampaat ja vuohet, lukuun ottamatta kahden viikon kuluessa poikivia uuhia tai kuttuja sekä uuhia tai kuttuja viikon aikana poikimisen jälkeen, on päästettävä jaloittelemaan ulos myös laidunkauden ulkopuolella sään salliessa vähintään kerran viikossa.
• Laitumella ja jaloittelutarhassa vuohilla on oltava mahdollisuus toteuttaa luontaista kiipeilytarvettaan. Tähän tarkoitettu rakennelma tai muu sellainen, myös siirrettävä, voi olla esimerkiksi isohko kivi tai muu vastaava jonka päälle vuohi pääsee kiipeämään.
• Laidunnusta ja jaloittelua voidaan rajoittaa väliaikaisesti eläintautisyistä. Näihin liittyvistä tilakohtaisista rajoituksista tulee tilalla olla eläinlääkärin antama lausunto.
• Laiduntamisesta ja jaloittelusta on pidettävä kirjaa.
• Toimenpiteen korvausperusteena on laiduntamisen ja jaloittelun järjestäminen.

3.4b Lampaiden ja vuohien pitkäaikaisempi laidunnus laidunkaudella

• Vähintään 3 kk ikäiset lampaat ja vuohet, lukuun ottamatta kahden viikon kuluessa poikivia uuhia tai kuttuja sekä uuhia tai kuttuja viikon aikana poikimisen jälkeen, on päästettävä laitumelle vähintään 90 päivänä 1.5.–30.9.
• Laitumella vuohilla on oltava mahdollisuus toteuttaa luontaista kiipeilytarvettaan. Tähän tarkoitettu rakennelma tai muu sellainen, myös siirrettävä, voi olla esim. isohko kivi tai muu vastaava jonka päälle vuohi pääsee kiipeämään.
• Laidunnusta voidaan rajoittaa väliaikaisesti eläintautisyistä. Näihin liittyvistä tilakohtaisista rajoituksista tulee tilalla olla eläinlääkärin antama lausunto.
• Laiduntamisesta on pidettävä kirjaa.
• Toimenpiteen korvausperusteena on laiduntamisen järjestäminen.

17. Tilakohtaiset toimenpiteet siipikarjatilalle

4.1 Siipikarjan ruokinta ja hoito

Toimenpiteen ehtoja on noudatettava kaikilla tilan hallinnassa olevilla munivilla kanoilla, broilereilla ja kalkkunoilla. Hyvinvointikorvaus maksetaan kaikista siipikarjan eläinryhmistä, pois lukien teurastetut broilerit ja teurastetut kalkkunat.

Toimenpiteen vähimmäistasona noudatettavat eläinsuojelusäädösten kohdat löytyvät tämän ohjeen lopusta liitteestä 2.

Siipikarjatiloilla on oltava kirjallinen laskelmiin perustuva eläinryhmäkohtainen ruokintasuunnitelma, jossa on huomioitu eläinten kasvu, tuotostaso ja tuotantovaihe.

Ruokinnassa käytettävästä viljasta on analysoitava valkuainen. Analysointi on tehtävä ruokintasuunnitelman vaihtuessa jos viljaerä vaihtuu. Jos käytetään tehdasvalmisteista rehua, jossa käytettävän viljan analysointi on jo rehun valmistaja tehnyt, tätä viljaa ei tarvitse analysoida uudelleen. Valkuaisanalyysin tulos tulee olla ruokintasuunnitelman osana.

Ruokintasuunnitelma voi olla sähköisessä muodossa.

Muniville kanoille, vähintään viikon ikäisille broilereille ja vähintään kolmen viikon ikäisille kalkkunoille on tarjottava rehun joukossa kokonaisia jyviä virikerehuina tai käytettävä kaupallista rehuseosta, johon sisältyy kokonaisia jyviä.

Ensimmäisinä kasvatuspäivinä tulee lihasiipikarjalla käyttää ruokintamenetelmää, jossa ravinto levitetään paperille, pahville tai kartongille (ns. paperiruokinta).

Toimenpiteen korvausperusteena ovat ruokintasuunnitelma, rehuviljan analyysit ja kokonaiset jyvät.

4.2 Broilereiden ja kalkkunoiden pito-olosuhteiden parantaminen

Viljelijän on huolehdittava jatkuvasti kasvattamon lämmityksestä, ilmanvaihdosta, kosteudesta ja muista olosuhteista, jotta linnut voivat hyvin.

Toimenpiteen ehtoja on noudatettava kaikilla tilan hallinnassa olevilla broilereilla ja kalkkunoilla. Hyvinvointikorvaus maksetaan siipikarjan eläinryhmiin teurastetut broilerit ja teurastetut kalkkunat kuuluvista eläimistä.

Toimenpidettä 4.2 hakiessasi sinun on ilmoitettava teurastettujen broilerien ja/tai teurastettujen kalkkunoiden arvioidut lukumäärät (kpl). Jos haet muita siipikarjan toimenpiteitä (4.1, 4.3, 4.4 ja 4.5) sinun täytyy ilmoittaa broilerien, kalkkunoiden ja/tai munivien kanojen arvioidut lukumäärät (kpl).

Toimenpiteen vähimmäistasona noudatettavat eläinsuojelusäädösten kohdat löytyvät tämän ohjeen lopusta liitteestä 2.

Broilerit

Broileriparven teuraseräraportin lihantarkastuksessa vesipöhön vuoksi hylättyjen ruhojen %-osuus ei saa ylittää 1 % ja jalkapohjatulehdusarvioinnin tuloksen on oltava alle 40 pistettä. Mikäli jalkapohjatulehdusarvioinnin tulos on alle 30 pistettä, vesipöhön vuoksi hylättyjen ruhojen osuutta ei huomioida.

Kalkkunat

Kalkkunoiden teuraseräraporttikohtaisen kokoruhohylkäysten %-osuuden on oltava alle 6,5 % ajalla 1.5.–30.9 teurastetuissa erissä ja alle 5 % ajalla 1.10.–30.4. teurastetuissa erissä.

Kokoruhohylkäysten %-osuudessa ei oteta huomioon tuoreiden ruhjeiden, murtumien tai muun kuin lintujen kasvattajan toiminnan vuoksi hylättyjen ruhojen %-osuutta (taulukko 5)

Taulukko 5. Kalkkunoiden kokoruhohylkäyskoodit.

113 Tuore ruhje tai murtuma

160 Teurastusvirhe

161 Ulostesaastutus

162 Laitospoisto

163 Väärä sukupuoli

164 Laatikkoon kuolleet, korvattavat

165 Laatikkoon kuolleet, ei korvattavat

166 Vastaanotossa lopetetut

167 Ennen teurastusta poistetut

Teuraseräraporttien toimittaminen

Teuraseräraportit sitoumusvuodelta on toimitettava kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle 17.2.2021 mennessä eläinmääräilmoituksen liitteinä. Ne tulee säilyttää sitoumusvuoden ajan sekä neljä seuraavaa vuotta. Kirjanpito ja asiakirjojen säilytys ovat korvauksen toimenpiteen ehtona.

Eläinmäärä lasketaan toimenpiteen ehdot täyttävien teuraserien keskiarvona. Jos maatilalle tullut untuvikkoparvi on teurastettu kahdessa tai useammassa teuraserässä, teuraserät yhdistetään vastaamaan alkuperäistä parvea. Saman untuvikkoparven hyväksyttyjen teuraserien eläinmäärät lasketaan yhteen. Vuoden 2020 laskennassa voidaan ottaa huomioon viimeistään 31.1.2021 teurastetut linnut mikäli kaikki sitä vastaavan untuvikkoparven linnut on teuratetty siihen mennessä.

Mikäli jokin teuraserä ei täytä toimenpiteen vaatimuksia, se hylätään.

Toimenpiteen korvausperusteena on kasvattamon pito-olosuhteiden parantamisesta aiheutuva lisätyö.

4.3 Munintakanalan ilmanlaadun parantaminen

Tilat, joilla on avolattiakanala tai kerroslattiakanala, eivät todennäköisesti voi valita tätä toimenpidettä.

Toimenpiteen ehtoja on noudatettava kaikilla tilan hallinnassa olevilla munivilla kanoilla. Hyvinvointikorvaus maksetaan siipikarjan eläinryhmään munivat kanat kuuluvista eläimistä.

Toimenpiteen vähimmäistasona noudatettavat eläinsuojelusäädösten kohdat löytyvät tämän ohjeen lopusta liitteestä 2.

Kanalasta on poistettava lanta vähintään kolme kertaa viikossa. Näin parannetaan kanalan ilman laatua ja alennetaan ilman ammoniakkipitoisuutta.

Kanalan ilman viikkokohtainen ammoniakkipitoisuusarvo tulee avokanalassa olla alle 18 ppm ja virikehäkkikanalassa alle 8 ppm. Maatilalla on oltava ilmanvaihtotietokone, joka soveltuu ammoniakkipitoisuuden mittaukseen tai maatilan on hankittava tarvikkeet ammoniakkipitoisuuden kertamittaukseen. Kanalan lannanpoistosta ja ilman ammoniakkipitoisuudesta on pidettävä kirjaa.

Toimenpiteen korvausperusteena on lannan poistamiseen ja ammoniakin mittaamiseen liittyvä lisätyö.

4.4 Siipikarjan virikkeet

• Toimenpidettä ei voi valita, jos tilalla on virikehäkkikanala.
• Toimenpiteen ehtoja on noudatettava kaikilla tilan hallinnassa olevilla munivilla kanoilla, broilereilla ja kalkkunoilla. Hyvinvointikorvaus maksetaan kaikista siipikarjan eläinryhmiin kuuluvista eläimistä, pois lukien teurastetut broilerit ja teurastetut kalkkunat.
• Toimenpiteen vähimmäistasona noudatettavat eläinsuojelusäädösten kohdat löytyvät tämän ohjeen lopusta liitteestä 2.
• Virike-esineinä on käytettävä ketjussa riippuvia puupaloja tai muoviesineitä, joita linnut voivat pyöritellä, riippuvia köysiä tai muita vastaavia esineitä, esim. irrallaan olevat puubriketit, sähly- ja golfpallot tai riittävän kestävät muoviset mehupullot.

Kalkkunahalleissa  virikkeitä on oltava osastoittain vähintään kaksi alkavaa 100 m2 kohden.

Broileri- ja munintakanahalleissa virikkeitä on oltava osastoittain vähintään neljä alkavaa 100 m2 kohden. Kerrosritiläkanalassa osaston pinta-alaan katsotaan kuuluvaksi lattian pinta-ala ja kerrosten pinta-alat.

Virikkeiden ei tarvitse sijaita tasaisesti osastoissa. Virikkeet voidaan poistaa aikaisintaan 3 vuorokautta ennen lintujen keräilyä. Tuolloin virikkeet tulee kuitenkin säilyttää niin että niiden olemassa olo on todistettavissa. Virikkeitä asetettaessa ja valittaessa tulee viljelijän kiinnittää erityistä huomiota hygienia- ja huoltotoimenpiteiden sujuvuuteen, sekä varmistua virikkeiden turvallisuudesta.

Toimenpiteen korvausperusteena ovat virikkeet ja niiden ylläpito.

4.5 Siipikarjan tasot, rampit ja orret

• Toimenpidettä ei voi valita, jos tilalla on virikehäkkikanala.
• Toimenpiteen ehtoja on noudatettava kaikilla tilan hallinnassa olevilla munivilla kanoilla, broilereilla ja kalkkunoilla. Hyvinvointikorvaus maksetaan kaikista siipikarjan eläinryhmiin kuuluvista eläimistä, pois lukien teurastetut broilerit ja teurastetut kalkkunat.
• Toimenpiteen vähimmäistasona noudatettavat eläinsuojelusäädösten kohdat löytyvät tämän ohjeen lopusta liitteestä 2.

Tasojen, ramppien ja orsien määrät

Munivat kanat

Munivilla kanoilla käytössä on oltava tasoja ja ramppeja. Toimenpiteen toteuttamiseen ei voi käyttää orsia.

Kerrosritiläkanalassa osaston pinta-alaan katsotaan kuuluvaksi lattian pinta-ala ja kerrosten pinta-alat. Tasoja tai ramppeja on oltava vähintään 10 % osaston pinta-alasta. Esimerkiksi osaston koko 1 000 m² x 10 % = 100 m² tasoja ja ramppeja.

Broilerit ja kalkkunat

Broilereiden ja kalkkunoiden käytössä on oltava tasoja, ramppeja tai orsia.

Orsia on oltava vähintään 10 %:lle lihasiipikarjasta niin, että yhtä broileria kohden on vähintään 15 cm ortta ja kalkkunaa kohden on vähintään 20 cm ortta. (esimerkiksi broilereille 20 000 x 0,10 x 0,15 m = 300 m ja kalkkunoille 4000 x 0.10 x 0.20 m = 80 m).

Tasoja tai ramppeja on oltava vähintään 10 % osaston pinta-alasta. Esimerkiksi osaston koko 1 000 m² x 10 % = 100 m² tasoja ja ramppeja.

Jos tilalla on sekä tasoja, ramppeja että orsia, voidaan niiden määrän laskea yhteen, esim. 5 % osaston pinta-alasta ramppeja ja 5 % osaston pinta-alasta tasoja.

Kalkkunoille tasojen, ramppien ja orsien määrä voidaan laskea loppukasvatusvaiheen mukaan, eli kun kalkkunat on jaettu sukupuolen mukaan osastoihin.

Käytettäessä kalkkunan alkukasvatuksessa kasvatusrinkejä, ei niissä tarvitse olla tasoja, ramppeja tai orsia ensimmäisinä 7 vuorokautena.

Laskuesimerkkejä (halli = osasto) jos lihasiipikarjatilalla käytetään ramppeja ja tasoja sekä orsia:

Ramppien, tasojen ja orsien tarve broilereilla

Esimerkki 1: 

Hallissa on 40000 broileria. Broilereilla on käytössä 400 metriä orsia ja loput vaatimuksesta täytetään rampeilla ja tasoilla.

Orsien tarve: 40000*0,1*0,15m = 600m

Ramppien ja tasojen määrän laskenta:
(Orsien tarve - orsien määrä) / orsien tarve) * hallin ala * 0,1 
→ ((600-400)/600) * 40000 * 0,1= 76,7 m²

Esimerkki 2

Hallissa on 40000 broileria. Broilereilla on käytössä 30 m² ramppeja ja tasoja ja loput vaatimuksesta täytetään orsilla.

Orsien määrän laskenta: ((Tasojen tarve - tasojen määrä) / tasojen tarve) * broilerien määrä * 0,1 * 0,15 m
→ ((230-30)/230) * 40000 * 0,1 * 0,15 = 521,7m

Ramppien, tasojen ja orsien tarve kalkkunoilla

Esimerkki 3: 

Hallissa on 10000 kalkkunaa. Kalkkunoilla on käytössä 50 metriä orsia ja loput vaatimuksesta täytetään rampeilla ja tasoilla.

Orsien tarve: 10000*0,1*0,20m = 200m

Ramppien ja tasojen määrän laskenta:
((Orsien tarve - orsien määrä) / orsien tarve) * hallin ala * 0,1 
→ ((200-50)/200) * 10000 * 0,1= 75 m²

Esimerkki 4:

Hallissa on 10000 kalkkunaa. Kalkkunoilla on käytössä 80 m² ramppeja ja tasoja ja loput vaatimuksesta täytetään orsilla.

Orsien määrän laskenta: ((Tasojen tarve - tasojen määrä) / tasojen tarve) * broilerien määrä * 0,1 * 0,20 m
→ ((100-80)/100) * 10000 * 0,1 * 0,20 = 40m

Tasojen, ramppien ja orsien vaatimukset

• Tasojen, ramppien tai orsien materiaalina voidaan käyttää puuta, muovia tai metallia.
• Tasojen, ramppien ja orsien on oltava kestäviä ja linnuille turvallisia.
• Orsien tulee olla pyöreitä ja lintujen tulee voida kiertää varpaansa niiden ympärille.
• Jos kerrosritiläkanalan eläintiheys on enintään 9 kanaa / kanojen käytettävissä olevan alan neliömetriä kohden, voidaan tämän pinta-alavaatimuksen täyttymisen jälkeen ylittävät tasot ja rampit huomioida hyvinvointikorvauksessa täyttämään 10 %:n vaatimusta.

Toimenpiteen korvausperusteena ovat tasojen, ramppien ja orsien asentamiseen, siirtelyyn, puhdistamiseen ja huoltoon liittyvä lisätyö.

18. Valvonta ja seuraamukset

Eläinten hyvinvointikorvauksen myöntämisen perusteita ja ehtojen noudattamista valvotaan sekä tiloilla paikanpäällä tehtävin valvonnoin että hallinnollisin ristiintarkastuksin. Ristiintarkastuksella tarkoitetaan tukihallinnon yhdennetyssä hallinto- ja valvontajärjestelmässä olevien tietojen sekä eri rekisterien tietojen vertaamista keskenään. Hallinnollinen valvonta kohdistuu kaikkiin tuenhakijoihin.

Tilavalvonta tehdään paikalla tehtävänä valvontana vähintään 5 prosentille tuenhakijoista. Tilakäynnein valvottavista tiloista 20–25 prosenttia valitaan valvontaan satunnaisesti ja loput tilat painotettuihin riskitekijöihin perustuen. Suo­mes­sa maa­ta­lous­tu­kien val­von­taa oh­jaa ja hal­lin­noi Ruokavirasto. Valvontojen suorittamisesta vastaavat Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY) tar­kas­ta­jat. Val­von­nas­ta voi­daan il­moit­taa etu­kä­teen, mut­ta EU-lainsäädäntö edel­lyt­tää, että val­von­to­ja suo­ri­te­taan myös en­nal­ta il­moit­ta­mat­ta. Eläin­tu­kien val­von­nas­ta voidaan ilmoittaa ai­kai­sin­taan 48 tun­tia en­nen val­von­taa.

Viljelijä on velvollinen korvauksetta esittämään tarkastusta tekevälle viranomaiselle kaikki korvaukseen liittyvät asiakirjat ja muutoinkin avustamaan tarkastuksessa. Tarkastajalla on oikeus valvontatehtävän edellyttämässä laajuudessa tarkastaa viljelijän kotieläinrakennukset, eläimet ja muut korvauksen myöntämisen ja maksamisen edellytykset. Tarkastuksessa otetaan kuitenkin huomioon kotirauha.

Tarkastettavat asiat

Valvonnassa tarkastetaan viljelijän valitsemien toimenpiteiden vähimmäistasojen ja tukiehtojen noudattaminen. Lisäksi valvonnassa tarkastetaan eläinrekisterien tietojen oikeellisuutta tarkastamalla kaikki valvontahetkellä tilalla olevat yksilöeläimet nauta-, lammas- ja vuohitiloilla sekä kokonaiseläinmäärä sika- ja siipikarjatiloilla. Eläinrekisterien ja eläinluetteloiden tietoja varmistetaan myös eläinten osto- ja myyntitositteiden avulla.

Nauta-, lammas- ja vuohitilojen tilavalvonnassa tarkastetaan myös mahdollisesti korvauskelpoiset eläimet eli sellaiset yksilöeläimet, jotka eivät ole valvontahetkellä korvauskelpoisia, mutta saattavat myöhemmin sitoumusvuoden aikana tulla korvauskelpoisiksi. Tällaiset eläimet tarkastetaan samalla tavalla kuten valvontahetkellä korvauskelpoiset eläimet. Mahdollisesti korvauskelpoisen eläimen hylkääminen aiheuttaa seuraamuksen tilalle maksettavaan hyvinvointikorvaukseen. Sellaisten puutteellisesti merkittyjen tai rekisteröityjen eläinten, joiden ei ole lainkaan mahdollista tulla korvauskelpoisiksi tukivuoden aikana, mahdollinen seuraamus määräytyy täydentävien ehtojen kautta (eläinten merkinnän ja rekisteröinnin täydentävien ehtojen valvonta).

Valvonnan tulos

Korvausta vähennetään tai se jätetään maksamatta, jos tarkastuksessa havaitaan eläinmäärään kohdistuvia virheitä tai jos viljelijä on jättänyt noudattamatta korvauksen ehtoja. Vähennyksen määrään vaikuttavat hylättyjen eläinten määrä, korvauksen perustason noudattamisessa havaitut puutteet sekä toimenpiteiden tukiehtojen laiminlyöntien vakavuus, laajuus, kesto ja toistuvuus. Korvauksen vähentämisessä ja maksamatta jättämisessä noudatetaan Euroopan unionin ja kansallista lainsäädäntöä.

Jos korvauksen ehdon noudattamatta jättäminen on vakava tai jos viljelijä on esittänyt väärennettyjä todisteita tai hän ei ole toimittanut tarvittavia tietoja, viljelijä suljetaan eläinten hyvinvointikorvauksen ulkopuolelle kyseisen ja seuraavan vuoden ajaksi.

Virheellisesti tai perusteetta maksettu korvaus peritään takaisin, jos korvauksen myöntämisen tai maksamisen edellytykset eivät täyty, viljelijä ei ole noudattanut korvauksen ehtoja, viljelijä on antanut sellaisen virheellisen tai puutteellisen tiedon, joka on olennaisesti vaikuttanut korvauksen myöntämiseen tai maksamiseen, viljelijä estää tarkastuksen toteuttamisen tai Euroopan unionin lainsäädäntö edellyttää takaisinperintää. Eläinmäärävirheistä johtuvat eläinten hyvinvointikorvauksen seuraamukset ja takaisinperinnät voidaan ulottaa neljään edelliseen vuoteen.

19. Tukien julkisuus

Eläinten hyvinvointikorvausta koskevat tiedot ovat julkisia, ellei tietoja ole erikseen säädetty salassa pidettäviksi. Tiedot saa nähtäväksi pyynnöstä asianomaiselta viranomaiselta. Lisäksi EU-lainsäädäntö edellyttää, että jäsenvaltion on julkaistava hakupalvelussa tiedot tuensaajalle Euroopan maatalouden tukirahastosta ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta maksetuista tuista mukaan lukien yksityishenkilöiden tukitiedot. Komissio tavoittelee yksityishenkilöiden tukitietojen julkaisulla maaseuturahastojen käytön läpinäkyvyyden lisäämistä. Tiedot julkaistaan ruokavirasto.fi-sivustolla EU-tukitietojen hakupalvelussa.

20. Määritelmät

Eläinten hyvinvointikorvauksessa tarkoitetaan:

1. naudalla maidon, lihan tai muiden elintarvikkeiden tai vuodan tuottamiseksi taikka muuta vastaavaa tarkoitusta varten pidettävää nautaeläintä;
2. emolehmällä Simmental-rotuista poikinutta nautaeläintä, jonka käyttötapa nautarekisterissä on muu kuin maidontuotanto ja poikinutta biisonia sekä aberdeen angus-, belgian blue, blonde d’Aquitane-, charolais-, hereford-, ylämaankarja-, limousin-, piemontese-, dexter-, galloway- ja texas longhorn -rotuista ja tällaisen rodun kanssa risteytyksestä syntynyttä vähintään 50-prosenttisesti liharotuista poikinutta muuta nautaeläintä;
3. emolehmähieholla vähintään kahdeksan kuukauden mutta enintään neljän vuoden
   ikäistä emolehmäksi tarkoitettua poikimatonta naaraspuolista nautaeläintä, jonka käyttötapa nautarekisterissä on muu kuin maidontuotanto;
4. sonnilla urospuolista nautaa;
5. lihanaudalla sonnia, härkää, emolehmää, emolehmähiehoa ja muuta lihantuotantoon kasvatettavaa nautaa;
6. lypsylehmällä maidontuotantoon käytettävää poikinutta nautaeläintä, joka kuuluu
   simmental-rotuun ja jonka käyttötavaksi nautarekisterissä on merkitty maidontuotanto tai joka kuuluu ayrshire-, jersey-, brown swiss-, guernsey-, holstein-, montbéliarde-, itäsuomenkarja-, länsisuomenkarja- tai pohjoissuomenkarja-rotuun;
7. vasikalla alle kuuden kuukauden ikäistä nautaa;
8. urospuolisella naudalla sonnia ja härkää;
9. lihasialla lihantuotantoon tarkoitettua yli kolmen kuukauden mutta alle kahdeksan kuukauden ikäistä sikaa;
10. nuorella siitossialla jälkeläisten tuotantoon tarkoitettua yli kolmen kuukauden, mutta alle 8 kuukauden ikäistä uros- tai naaraspuolista sikaa;
11. sialla lihan tai muiden elintarvikkeiden tuottamiseksi tai siitoskäyttöä taikka muuta tarkoitusta varten pidettävää sikaa, ei kuitenkaan villisikaa eikä lemmikkieläimenä pidettävää minisikaa;
    
12. karjuporsaalla enintään kolmen kuukauden ikäistä urospuolista sikaa;
13. emakolla porsinutta naaraspuolista yli kahdeksan kuukauden ikäistä sikaa;
14. ensikolla porsimatonta naaraspuolista yli kahdeksan kuukauden ikäistä sikaa;
15. uuhella yli 12 kuukauden ikäistä naaraspuolista lammasta;
16. karitsalla vähintään kahden kuukauden ja enintään 12 kuukauden ikäistä lammasta;
17. kutulla yli 12 kuukauden ikäistä naaraspuolista vuohta, ei kuitenkaan kääpiövuohta;
18. kilillä vähintään kahden kuukauden ja enintään 12 kuukauden ikäistä vuohta;
19. pässillä urospuolista lammasta;
20. vuohipukilla urospuolista vuohta, ei kuitenkaan kääpiövuohta;
21. siipikarjalla munivia kanoja ja lihantuotantoon kasvatettavia broilereita ja kalkkunoita;
22. munivalla kanalla vähintään 16 viikon ikäistä kanaa, jonka munantuotanto käytetään kulutukseen
23. broilerilla lihantuotantoa varten jalostettua noin 40 vuorokauden iässä teurastettavaa kananpoikaa sekä luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2092/91 kumoamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 mukaisesti harjoitettavassa tuotannossa yli 81 vuorokauden iässä teurastettavaa kananpoikaa.
24. laitumella yksi- tai monivuotisia nurmi- tai rehukasveja kasvavaa peltoaluetta, jolta tuotantoeläimet syövät rehua
25. jaloittelutarhalla eläinsuojan välittömässä yhteydessä sijaitsevaa aluetta, jota käytetään säännöllisesti eläinten jaloitteluun ja jolta kerätään lanta ja valumavedet talteen
26. ulkona kasvatettavilla naudoilla nautaeläimiä, jotka kuuluvat ylämaankarja– , biisoni–, galloway– tai texas longhorn - rotuun
27.  karitsakamarilla rajattuja alueita jonne vain karitsat pääsevät. Karitsoille voi olla siellä tarjolla rehua ja vettä.

Liite 1. Eläinten hyvinvointikorvauksen eläinryhmät

Naudat

• Poikinut nauta
• Poikineet naudat enintään 24 kk
• 6 kk - 24 kk naaraspuoliset poikimattomat naudat
• 2 kk - alle 6 kk ei-liharotuiset vasikat
• 2 kk - alle 6 kk liharotuiset vasikat
• Alle 2 kk ei-liharotuiset vasikat
• Alle 2 kk liharotuiset vasikat
• Yli 24 kk urospuoliset naudat
• 6 kk - alle 12 kk urosnaudat
• 12 kk - 24 kk urospuoliset naudat
• Poikinut nauta: ylämaankarja, biisonit, galloway ja texas longhorn
• 6 kk - alle 12 kk urosnaudat: ylämaankarja, biisonit, galloway ja texas longhorn
• Yli 24 kk urospuoliset naudat: ylämaankarja, biisonit, galloway ja texas longhorn
• 6 kk - 24 kk poikimattomat naudat: ylämaankarja, biisonit, galloway ja texas longhorn
• Yli 24 kk poikimattomat. naudat: ylämaankarja, biisonit, galloway ja texas longhorn
• Poikineet naudat enintään 24 kk: ylämaankarja, biisonit, galloway ja texas longhorn
• 2 kk - alle 6 kk vasikat: ylämaankarja, biisonit, galloway ja texas longhorn
• 12 kk - 24 kk urospuoliset naudat: ylämaankarja, biisonit, galloway ja texas longhorn

Siat

• Emakot, väh. 8 kk
• Porsaat, 3 kk ja alle
• Lihasiat, yli 3 kk - alle 8 kk
• Karjut, väh. 8 kk
• Nuoret siitossiat, yli 3 kk - alle 8 kk

Lampaat ja vuohet

• Lampaat yli 12 kk
• Karitsat yli 2 kk
• Vuohet yli 12 kk
• Kilit yli 2 kk

Siipikarja

• Munivat kanat
• Broilerit
• Kalkkunat
• Teurastettavat broilerit
• Teurastettavat kalkkunat

Liite 2. Eläinten hyvinvointikorvauksen vähimmäistasot toimenpiteittäin

Nautatilojen toimenpiteet

1.1. Nautojen ruokinta ja hoito

eläinsuojelulaki 247/1996, muutoksineen

5 § 1 mom.
Hoidossa olevaa eläintä ei saa jättää hoidotta tai hylätä. Eläimen on saatava riittävästi sille sopivaa ravintoa, juotavaa ja muuta sen tarvitsemaa hoitoa. Eläimen sairastuessa sen on saatava asianmukaista hoitoa. Eläimen hyvinvointi ja olosuhteet on tarkistettava riittävän usein.

VNa 592/2010

6 § 2-4 mom.
Nautojen pitopaikassa on oltava riittävä määrä juomapaikkoja. Juoma-astiat, kaukalot ja juottolaitteet on sijoitettava nautojen pitopaikkaan siten, että ne ovat kaikkien eläinten ulottuvilla eivätkä ole niille vaarallisia. Juoma-astioiden, kaukaloiden ja juottolaitteiden on oltava helposti puhtaana pidettäviä.

Pihatossa on jokaista alkavaa 10 lypsylehmän ryhmää kohden oltava vähintään yksi juoma-astia tai juottolaite. Muilla kuin lypsylehmillä on jokaista alkavaa 20 naudan ryhmää kohden oltava vähintään yksi juoma-astia tai juottolaite kuitenkin siten, että juoma-astioita tai juottolaitteita on yli 10 naudan ryhmälle oltava vähintään kaksi. Mikäli pihatossa käytetään sellaisia juoma-astioita tai juottolaitteita, joista useampi nauta voi juoda samanaikaisesti, on juomapaikkojen määrän vastattava edellä tarkoitettua juoma-astioiden tai juottolaitteiden määrää. Kylmäpihatossa juoma-astioiden tai juottolaitteiden on oltava lämmitettäviä.

Ympärivuotisesti ulkona kasvatettavilla naudoilla on oltava asianmukaiset ruokinta- ja juoma-astiat. Juoma-astioiden tai juottolaitteiden on oltava lämmitettäviä, jollei muutoin pystytä varmistamaan juomaveden sulana ja sopivan lämpöisenä pysymistä.

13 § 1-2 mom.
Naudalle annettavan rehun on oltava ravintoainekoostumukseltaan sille sopivaa.

Vasikka on ruokittava ja juotettava vähintään kaksi kertaa päivässä. Sairaan tai vahingoittuneen vasikan saatavilla on oltava jatkuvasti puhdasta vettä. Kuumalla säällä kaikkien vasikoiden saatavilla on oltava jatkuvasti puhdasta vettä. Nautojen juoma-astiat ja juottolaitteet on pidettävä puhtaina. Virtsa ja ulosteet eivät saa liata rehua tai juomavettä.

1.2a, 1.2b ja 1.2c. Vasikoiden pito-olosuhteiden parantaminen

eläinsuojelulaki 247/1996, muutoksineen

26 a § 1–2 mom.
Tuotantoeläinten omistajan tai pitäjän on pidettävä kirjaa tuotantoeläimille annetusta lääkinnällisestä hoidosta ja kuolleiden eläinten lukumääristä.

Kirjanpitoa elintarviketuotantoa varten pidettävien tuotantoeläinten lääkinnällisestä hoidosta on säilytettävä vähintään viiden vuoden ajan ja kirjanpitoa kuolleiden eläinten lukumääristä sekä kirjanpitoa muuta kuin elintarviketuotantoa varten pidettävien tuotantoeläinten lääkinnällisestä hoidosta vähintään kolmen vuoden ajan sen vuoden päättymisestä lukien, jolloin kirjanpitoon viimeksi kirjattiin eläintä koskeva merkintä. Kirjanpito on vaadittaessa esitettävä aluehallintovirastolle, kunnaneläinlääkärille, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavalle viranhaltijalle, poliisille, tarkastuseläinlääkärille, rajaeläinlääkärille ja eläinsuojeluvalvojalle.

Laki eläinten lääkitsemisestä 387/2014

20 §
Eläimen omistajan tai haltijan on pidettävä kirjaa kaikista tuotantoeläimelle annetuista lääkkeistä.

Eläimen omistajan tai haltijan, jolle eläinlääkäri luovuttaa lääkkeitä 16 §:n mukaisesti, on kirjattava tiedot kaikista tuotantoeläimelle annetuista lääkkeistä terveydenhuollon seurantajärjestelmään, jos järjestelmässä on sellainen mahdollisuus, tai muuhun vastaavaan sähköiseen järjestelmään, josta tiedot ovat siirrettävissä terveydenhuollon seurantajärjestelmään.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä tavasta pitää kirjaa, kirjanpitoon ja terveydenhuollon seurantajärjestelmään tai muuhun sähköiseen järjestelmään kirjattavista tiedoista ja tietojen säilyttämisajasta.

eläinsuojeluasetus 396/1996, muutoksineen

1 § 4 mom.
Eläimen tulee voida pitopaikassaan nousta makuulta luonnollisella tavalla. Samassa pitopaikassa pidettävien eläinten tulee voida pitopaikassaan asettua yhtä aikaa makuulle.

23 § 1 mom. 7 kohta
Eläinsuojelulain 7 §:n 1 ja 2 momentin estämättä ovat seuraavat eläimille suoritettavat toimenpiteet sallittuja: ------7) naudan, lampaan ja vuohen sarvien poistaminen kirurgisin toimenpitein eläinlääkärin suorittamana sekä naudan sarven aiheen tuhoaminen alle neljän viikon ikäiseltä eläimeltä siihen pätevän henkilön suorittamana;

VNa 592/2010

4 § 1 mom.
Eläinsuojan lattian on oltava sellainen, että nestemäiset eritteet poistuvat asianmukaisesti tai imeytyvät hyvin kuivikkeisiin. Tarvittaessa nautojen makuualue on kuivitettava.

7 §
Alle kaksiviikkoisella vasikalla on oltava hyvin kuivitettu makuupaikka.

Yli kahdeksan viikon ikäistä vasikkaa ei saa pitää yksittäiskarsinassa, jollei siihen ole eläinlääketieteellistä syytä.

Jos alle kahdeksan viikon ikäistä vasikkaa pidetään yksittäiskarsinassa, karsinan seinien on oltava sellaiset, että vasikka voi nähdä ja kosketella lajitovereitaan. Eläinlääketieteellisestä syystä vasikkaa voidaan kuitenkin pitää sellaisessa karsinassa, jossa on umpinaiset seinät. Yksittäiskarsinassa pidettävän vasikan karsinan on oltava vähintään vasikan säkäkorkeuden levyinen ja karsinan pituuden vähintään vasikan pituus mitattuna turvasta lantioluun istuinkyhmyyn kerrottuna 1,1:llä.

Jos vasikoita pidetään ryhmässä, vasikoiden käytettävissä olevan tilan on oltava sellainen, että eläimet voivat kääntyä ympäri ja asettua vaivatta makuulle. Karsinassa on oltava tilaa jokaista alle 150 kilogramman painoista vasikkaa kohden vähintään 1,5 neliömetriä, vähintään 150 kilogramman mutta alle 220 kilogramman painoista vasikkaa kohden vähintään 1,7 neliömetriä ja vähintään 220 kilogramman painoista vasikkaa kohden vähintään 1,8 neliömetriä.

12 § 3 mom.
Vasikkaa ei saa pitää parteen, karsinaan tai muuhun rakenteeseen kytkettynä muutoin kuin tilapäisesti enintään tunnin ajan eläimen ruokkimisen tai muun hoitamisen ajan.

16 § 1 mom.
Sarven aiheen tuhoaminen alle neljän viikon ikäiseltä vasikalta on sallittua ainoastaan käyttämällä kylmä- tai kuumapolttoa. Polttamiseen käytettävä väline tai laite on pidettävä puhtaana ja toimintakuntoisena.

1.3a. Vähintään 6 kk ikäisten nautojen pito-olosuhteiden parantaminen

eläinsuojeluasetus 396/1996, muutoksineen

1 § 4 mom.
Eläimen tulee voida pitopaikassaan nousta makuulta luonnollisella tavalla. Samassa pitopaikassa pidettävien eläinten tulee voida pitopaikassaan asettua yhtä aikaa makuulle.

4 § 1 mom.
Eläimen pitopaikka on pidettävä puhtaana.

8 §
Hoidossa olevan eläimen terveydestä ja yleisestä hyvinvoinnista sekä eläimen puhtaudesta ja sen tarvitsemasta muusta kehonhoidosta on huolehdittava.

VNa 592/2010

4 § 1 mom.
Eläinsuojan lattian on oltava sellainen, että nestemäiset eritteet poistuvat asianmukaisesti tai imeytyvät hyvin kuivikkeisiin. Tarvittaessa nautojen makuualue on kuivitettava.

8 §
Parren on oltava riittävän pitkä ja leveä siten, että nauta voi seistä ja maata tasaisella alueella. Kytkettynä pidettävän lehmän, hiehon ja sonnin parren etummaisen puoliskon on oltava kiinteäpohjainen.

1.3b. Vähintään 12 kk ikäisten urospuolisten nautojen pito-olosuhteiden parantaminen

eläinsuojeluasetus 396/1996, muutoksineen

1 § 4 mom.
Eläimen tulee voida pitopaikassaan nousta makuulta luonnollisella tavalla. Samassa pitopaikassa pidettävien eläinten tulee voida pitopaikassaan asettua yhtä aikaa makuulle.

4 § 1 mom.
Eläimen pitopaikka on pidettävä puhtaana.

8 §
Hoidossa olevan eläimen terveydestä ja yleisestä hyvinvoinnista sekä eläimen puhtaudesta ja sen tarvitsemasta muusta kehonhoidosta on huolehdittava.

VNa 592/2010

4 § 1 mom.
Eläinsuojan lattian on oltava sellainen, että nestemäiset eritteet poistuvat asianmukaisesti tai imeytyvät hyvin kuivikkeisiin. Tarvittaessa nautojen makuualue on kuivitettava.

8 §
Parren on oltava riittävän pitkä ja leveä siten, että nauta voi seistä ja maata tasaisella alueella. Kytkettynä pidettävän lehmän, hiehon ja sonnin parren etummaisen puoliskon on oltava kiinteäpohjainen.

1.4a ja 1.4b. Nautojen laidunnus ja jaloittelu

VNa 592/2010

17 §
Lypsylehmät ja pääasiassa maidontuotantoa varten kasvatettavat hiehot, jotka pidetään kytkettyinä, tulee päästää vähintään 60 päivänä laitumelle tai muuhun tarkoituksenmukaiseen jaloittelutilaan ajanjaksona, joka alkaa 1 päivänä toukokuuta ja päättyy 30 päivänä syyskuuta. Jaloittelutilan pinta-alan on oltava vähintään 6 neliömetriä siellä pidettävää nautaa kohden. Pinta-alan on oltava kuitenkin aina vähintään 50 neliömetriä.

Aluehallintovirasto voi myöntää vapautuksen 1 momentista tarkoitetusta laitumelle tai jaloittelutilaan pääsyä koskevasta vaatimuksesta, jos tuotantotilalla ei ole käytettävissään sopivaa laidunta tai jos muuta jaloitteluun soveltuvaa tilaa ei ole mahdollista kohtuudella järjestää taikka jos vaatimuksen noudattaminen on kohtuutonta liikenteeseen, maastoon tai etäisyyteen liittyvistä syistä. Vapautus myönnetään enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan ja se peruutetaan, jos vapautuksen myöntämisen edellytykset lakkaavat.

1.5a ja 1.5b. Nautojen sairas-, hoito- ja poikimakarsinat

Eläinsuojelulaki 247/1996, muutoksineen

5 § 1 mom.
Hoidossa olevaa eläintä ei saa jättää hoidotta tai hylätä. Eläimen on saatava riittävästi sille sopivaa ravintoa, juotavaa ja muuta sen tarvitsemaa hoitoa. Eläimen sairastuessa sen on saatava asianmukaista hoitoa. Eläimen hyvinvointi ja olosuhteet on tarkistettava riittävän usein.

Eläinsuojeluasetus 396/1996, muutoksineen

1 § 4 mom.
Eläimen tulee voida pitopaikassaan nousta makuulta luonnollisella tavalla. Samassa pitopaikassa pidettävien eläinten tulee voida pitopaikassaan asettua yhtä aikaa makuulle.

11 §
Eläimen sairastuessa tai vahingoittuessa sille on viipymättä annettava tai hankittava asianmukaista hoitoa. Sairas tai vahingoittunut eläin on tarvittaessa sijoitettava asianmukaiseen tilaan erilleen muista eläimistä. Sairauden tai vamman laadun niin edellyttäessä eläin on lopetettava tai teurastettava.

VNa 592/2010

4 § 1 mom.
Eläinsuojan lattian on oltava sellainen, että nestemäiset eritteet poistuvat asianmukaisesti tai imeytyvät hyvin kuivikkeisiin. Tarvittaessa nautojen makuualue on kuivitettava.

6 § 2-4 mom.
Nautojen pitopaikassa on oltava riittävä määrä juomapaikkoja. Juoma-astiat, kaukalot ja juottolaitteet on sijoitettava nautojen pitopaikkaan siten, että ne ovat kaikkien eläinten ulottuvilla eivätkä ole niille vaarallisia. Juoma-astioiden, kaukaloiden ja juottolaitteiden on oltava helposti puhtaana pidettäviä.

Pihatossa on jokaista alkavaa 10 lypsylehmän ryhmää kohden oltava vähintään yksi juoma-astia tai juottolaite. Muilla kuin lypsylehmillä on jokaista alkavaa 20 naudan ryhmää kohden oltava vähintään yksi juoma-astia tai juottolaite kuitenkin siten, että juoma-astioita tai juottolaitteita on yli 10 naudan ryhmälle oltava vähintään kaksi. Mikäli pihatossa käytetään sellaisia juoma-astioita tai juottolaitteita, joista useampi nauta voi juoda samanaikaisesti, on juomapaikkojen määrän vastattava edellä tarkoitettua juoma-astioiden tai juottolaitteiden määrää. Kylmäpihatossa juoma-astioiden tai juottolaitteiden on oltava lämmitettäviä.

Ympärivuotisesti ulkona kasvatettavilla naudoilla on oltava asianmukaiset ruokinta- ja juoma-astiat. Juoma-astioiden tai juottolaitteiden on oltava lämmitettäviä, jollei muutoin pystytä varmistamaan juomaveden sulana ja sopivan lämpöisenä pysymistä.

7 §
Alle kaksiviikkoisella vasikalla on oltava hyvin kuivitettu makuupaikka.

Yli kahdeksan viikon ikäistä vasikkaa ei saa pitää yksittäiskarsinassa, jollei siihen ole eläinlääketieteellistä syytä.

Jos alle kahdeksan viikon ikäistä vasikkaa pidetään yksittäiskarsinassa, karsinan seinien on oltava sellaiset, että vasikka voi nähdä ja kosketella lajitovereitaan. Eläinlääketieteellisestä syystä vasikkaa voidaan kuitenkin pitää sellaisessa karsinassa, jossa on umpinaiset seinät. Yksittäiskarsinassa pidettävän vasikan karsinan on oltava vähintään vasikan säkäkorkeuden levyinen ja karsinan pituuden vähintään vasikan pituus mitattuna turvasta lantioluun istuinkyhmyyn kerrottuna 1,1:llä.

Jos vasikoita pidetään ryhmässä, vasikoiden käytettävissä olevan tilan on oltava sellainen, että eläimet voivat kääntyä ympäri ja asettua vaivatta makuulle. Karsinassa on oltava tilaa jokaista alle 150 kilogramman painoista vasikkaa kohden vähintään 1,5 neliömetriä, vähintään 150 kilogramman mutta alle 220 kilogramman painoista vasikkaa kohden vähintään 1,7 neliömetriä ja vähintään 220 kilogramman painoista vasikkaa kohden vähintään 1,8 neliömetriä.

13 § 2 mom.
Vasikka on ruokittava ja juotettava vähintään kaksi kertaa päivässä. Sairaan tai vahingoittuneen vasikan saatavilla on oltava jatkuvasti puhdasta vettä. Kuumalla säällä kaikkien vasikoiden saatavilla on oltava jatkuvasti puhdasta vettä. Nautojen juoma-astiat ja juottolaitteet on pidettävä puhtaina. Virtsa ja ulosteet eivät saa liata rehua tai juomavettä.

Sikatilojen toimenpiteet

2.1. Sikojen ruokinta ja hoito

eläinsuojelulaki 247/1996, muutoksineen

5 § 1 mom.
Hoidossa olevaa eläintä ei saa jättää hoidotta tai hylätä. Eläimen on saatava riittävästi sille sopivaa ravintoa, juotavaa ja muuta sen tarvitsemaa hoitoa. Eläimen sairastuessa sen on saatava asianmukaista hoitoa. Eläimen hyvinvointi ja olosuhteet on tarkistettava riittävän usein.

eläinsuojeluasetus 396/1996, muutoksineen

4 § 1–2 mom.
Eläimen pitopaikka on pidettävä puhtaana.

Pitopaikka ja siihen liittyvät sellaiset laitteet, joista eläinten terveys ja hyvinvointi riippuvat, on tarkastettava vähintään kerran päivässä. Eläinten terveyttä tai hyvinvointia vaarantavat viat on korjattava välittömästi ja, jollei se ole mahdollista, on ryhdyttävä muihin tarpeellisiin toimiin, jotta eläinten terveys ja hyvinvointi voidaan turvata vikojen korjaamiseen saakka.

9 § 1 mom.
Hoidossa olevalle eläimelle on annettava sille sopivaa hyvälaatuista ruokaa ja juomaa. Ruokinnassa on otettava huomioon kunkin eläimen tarpeet ja varmistettava, että jokainen eläin saa ravintoa riittävästi.

VNa 629/2012, muutoksineen

6 § 2 mom.
Jos eläinten terveys ja hyvinvointi on riippuvainen koneellisesta ilmanvaihtojärjestelmästä, eläinsuojassa on oltava mahdollisuus eläinten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta riittävän ilmanvaihdon järjestämiseen myös koneellisen ilmanvaihtojärjestelmän häiriöiden aikana. Koneellisessa ilmanvaihtojärjestelmässä on tällöin oltava hälytysjärjestelmä, joka antaa hälytyksen toimintahäiriön sattuessa. Hälytysjärjestelmän toimivuus on testattava säännöllisesti.

7 § 2 mom.
Sikojen pitopaikassa on oltava riittävä määrä juomapaikkoja. Vesiastiat, kaukalot ja juottolaitteet on sijoitettava sikojen pitopaikkaan siten, että ne ovat kaikkien eläinten ulottuvilla eivätkä ole niille vaarallisia.

15 §
Sialle annettavan rehun on oltava ravintoainekoostumukseltaan sioille sopivaa ja riittävän energiapitoista. Siat on ruokittava vähintään kerran päivässä. Joutilaille emakoille ja ensikoille on annettava lisäksi riittävästi täyttävää ja kuitupitoista rehua näläntunteen ja pureskelutarpeen tyydyttämiseksi.

Ryhmässä pidettävien sikojen on voitava syödä yhtä aikaa, jollei rehua ole jatkuvasti tarjolla tai jollei ruokintaan käytetä automaattista siat yksittäin ruokkivaa ruokintalaitetta. Ryhmissä pidettävien emakoiden ja ensikoiden ruokinta on järjestettävä siten, että kaikki eläimet saavat riittävästi rehua silloinkin, kun muita rehusta kilpailevia eläimiä on paikalla.

Yli kahden viikon ikäisten sikojen saatavilla on oltava jatkuvasti riittävästi raikasta ja puhdasta vettä.

Sikojen juoma-astiat ja juottolaitteet on pidettävä puhtaina. On huolehdittava siitä, että virtsa ja ulosteet eivät likaa rehua tai juomavettä. Sikojen ruokintaan käytettävän ruokintakaukalon on oltava liitteen 3 kohdan mukainen, jollei rehua ole jatkuvasti tarjolla.

Liite, kohta 3. Sokojen ruokintaan käytettävän ruokintakaukalon pituus sikaa kohden.

Sian paino (kg)	Ruokintakaukalon reunan pituus vähintään (cm / eläin)
< 25	15
25-30	25
> 50	30

2.2. Joutilaiden emakoiden ja ensikoiden ulkoilu

Ei erillisiä vaatimuksia.

2.3. Emakoiden ja ensikoiden pito-olosuhteiden parantaminen

eläinsuojeluasetus 396/1996, muutoksineen

1 § 4 mom.
Eläimen tulee voida pitopaikassaan nousta makuulta luonnollisella tavalla. Samassa pitopaikassa pidettävien eläinten tulee voida pitopaikassaan asettua yhtäaikaa makuulle.

4 § 1 mom.
Eläimen pitopaikka on pidettävä puhtaana.

VNa 629/2012, muutoksineen

3 § 1–2 mom., 4–5 mom.
Sikoja on pidettävä ryhmässä, jollei ryhmästä erottamiseen ole eläinlääketieteellistä tai eläinten vihamieliseen käyttäytymiseen liittyvää syytä. Syyn poistuttua sika on sijoitettava takaisin ryhmään.

Emakko tai ensikko saadaan kuitenkin pitää erillään ryhmästä ajan, joka alkaa viikkoa ennen odotettua porsimista ja päättyy neljän viikon kuluttua porsimista seuraavasta astutuksesta tai siemennyksestä, joka johtaa tiineyteen.

----

Ryhmästä eläinlääketieteellisten tai eläinten vihamielisen käyttäytymisen vuoksi erotettua sikaa on pidettävä yksittäiskarsinassa, jossa sen on voitava kääntyä helposti ympäri, jollei eläinlääketieteellisestä syystä muuta johdu.

Sikaa ei saa pitää kytkyeellä paikalleen kytkettynä.

4 § 3-4 mom.
Sikojen on pitopaikassaan voitava nähdä muita sikoja ja niillä on oltava mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen. Emakoita ja ensikoita voidaan kuitenkin viikkoa ennen porsimista ja porsimisen ajan pitää siten, ettei niillä ole näköyhteyttä muihin sikoihin.

Sikojen pitoon tarkoitetut eläinsuojat, karsinat, varusteet ja laitteet on pidettävä puhtaina ja tarvittaessa desinfioitava. Eläinsuojassa on huolehdittava jyrsijöiden ja muiden haittaeläinten torjunnasta. Sialla on oltava pitopaikassa erillinen makuu-, ruokinta- ja ulostamisalue. Makuualueen on oltava puhdas, kuiva, lämpötilaltaan sioille sopiva ja tarvittaessa asianmukaisesti viemäröity.

10 § (uudet ja 1.7.2013 tai sen jälkeen peruskorjatut sikalat)
Ryhmäkarsinassa on oltava esteetöntä lattian kokonaispinta-alaa emakkoa kohden vähintään 2,25 neliömetriä ja ensikkoa kohden vähintään 1,64 neliömetriä. Tästä lattian kokonaispinta-alasta vähintään 1,3 neliömetriä emakkoa ja vähintään 0,95 neliömetriä ensikkoa kohden on oltava yhtenäistä kiinteäpohjaista lattiaa tai sellaista rakolattiaa, ritilälattiaa tai muulla tavoin rei’itettyä lattiaa, johon viemäröintiä varten tehtyjen aukkojen osuus on enintään 10 prosenttia pinta-alasta (enintään 15 % ennen 1.7.2013 peruskorjatuissa tai käyttöönotetuissa sikaloissa)^[1].

Esteettömään lattian kokonaispinta-alaan ei lasketa mukaan ruokinta- tai makuuhäkkien alla olevaa lattia-alaa (ei koske ennen 1.7.2013 peruskorjattuja tai käyttöönotettuja sikaloita)^[2].

Jos eläimiä pidetään alle kuuden eläimen ryhmässä, eläinten käytettävissä olevan esteettömän lattian kokonaispinta-alan on oltava 10 prosenttia suurempi kuin eläinryhmän tarvitsema laskennallinen pinta-ala. Vähintään 40 eläimen ryhmässä pidettävien eläinten käytettävissä oleva esteetön lattian kokonaispinta-ala saa olla 10 prosenttia pienempi kuin 1 momentin mukaan laskettava pinta-ala.

Emakoiden ja ensikoiden ryhmäkarsinan seinämien pituuden on oltava yli 2,8 metriä. Jos ryhmäkarsinassa pidetään alle kuuden eläimen ryhmää, karsinan seinämien pituuden on kuitenkin oltava yli 2,4 metriä.

19 § 4 mom.
Tämän asetuksen voimaan tullessa toiminnassa olevaan sikalaan sovelletaan 10 §:n 1 momentin viemäröintiä koskevaa 10 prosentin vaatimusta ja mainitun pykälän 2 momenttia emakoiden ja ensikoiden pitoon 1 päivästä tammikuuta 2028

2.4. Parannetut porsimisolosuhteet

eläinsuojeluasetus 396/1996, muutoksineen

1 § 4 mom.
Eläimen tulee voida pitopaikassaan nousta makuulta luonnollisella tavalla. Samassa pitopaikassa pidettävien eläinten tulee voida pitopaikassaan asettua yhtä aikaa makuulle.

VNa 629/2012, muutoksineen

3 § 1–2 mom., 4–5 mom.
Sikoja on pidettävä ryhmässä, jollei ryhmästä erottamiseen ole eläinlääketieteellistä tai eläinten vihamieliseen käyttäytymiseen liittyvää syytä. Syyn poistuttua sika on sijoitettava takaisin ryhmään.

Emakko tai ensikko saadaan kuitenkin pitää erillään ryhmästä ajan, joka alkaa viikkoa ennen odotettua porsimista ja päättyy neljän viikon kuluttua porsimista seuraavasta astutuksesta tai siemennyksestä, joka johtaa tiineyteen.

----

Ryhmästä eläinlääketieteellisten tai eläinten vihamielisen käyttäytymisen vuoksi erotettua sikaa on pidettävä yksittäiskarsinassa, jossa sen on voitava kääntyä helposti ympäri, jollei eläinlääketieteellisestä syystä muuta johdu.

Sikaa ei saa pitää kytkyeellä paikalleen kytkettynä.

4 § 3-4 mom.
Sikojen on pitopaikassaan voitava nähdä muita sikoja ja niillä on oltava mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen. Emakoita ja ensikoita voidaan kuitenkin viikkoa ennen porsimista ja porsimisen ajan pitää siten, ettei niillä ole näköyhteyttä muihin sikoihin.

Sikojen pitoon tarkoitetut eläinsuojat, karsinat, varusteet ja laitteet on pidettävä puhtaina ja tarvittaessa desinfioitava. Eläinsuojassa on huolehdittava jyrsijöiden ja muiden haittaeläinten torjunnasta. Sialla on oltava pitopaikassa erillinen makuu-, ruokinta- ja ulostamisalue. Makuualueen on oltava puhdas, kuiva, lämpötilaltaan sioille sopiva ja tarvittaessa asianmukaisesti viemäröity.

5 § 1 mom.
Eläinsuojan lattian on oltava sellainen, että nestemäiset eritteet poistuvat asianmukaisesti tai imeytyvät hyvin kuivikkeisiin. Lattian on oltava sopiva siinä pidettävien sikojen koko ja paino huomioon ottaen. Jos lattialla ei käytetä kuivikkeita, lattian pinnan on oltava luja, vakaa ja tasainen. Tarvittaessa sikojen makuualue on kuivitettava.

9 §
Porsituskarsinassa tai -häkissä on emakon tai ensikon takana oltava riittävästi esteetöntä tilaa porsimista varten. Porsituskarsinan tai -häkin on oltava sellainen, että emakko voi imettää pikkuporsaita vaikeuksitta. Jos emakko voi liikkua porsituskarsinassa vapaasti, karsina on varustettava pikkuporsaita emakolta suojaavilla rakenteilla, kuten porsasaidoilla.

Porsituskarsinan lattia-alasta vähintään puolet on oltava kiinteäpohjaista lattiaa tai sellaista rakolattiaa, ritilälattiaa tai muulla tavoin rei’itettyä lattiaa, johon viemäröintiä varten tehtyjen aukkojen osuus on enintään 10 prosenttia pinta-alasta (ei koske ennen 1.7.2013 peruskorjattuja tai käyttöönotettuja sikaloita)^[3].

Pikkuporsailla on oltava porsituskarsinassa kiinteäpohjainen ja kuiva makuualue, johon kaikki pikkuporsaat mahtuvat yhtä aikaa makuulle.

Lisäksi pikkuporsaille on tarvittaessa oltava asianmukainen lämmitin.

16 § 1 mom.
Porsivalle emakolle ja ensikolle on annettava viikkoa ennen odotettua porsimista riittävästi sopivaa materiaalia pesäntekoa varten.

19 § 2 mom.
Tämän asetuksen voimaan tullessa toiminnassa olevaan sikalaan sovelletaan 8 §:ää, 9 §:n 2 momenttia sekä 11 §:n 1 momentin ja liitteen 2 kohdan vaatimusta karsinan lattian rakenteesta 1 päivästä tammikuuta 2028.

2.5. Vieroitettujen porsaiden, nuorten siitossikojen ja lihasikojen karsinoiden kuivittaminen

eläinsuojeluasetus 396/1996, muutoksineen

1 § 4 mom.
Eläimen tulee voida pitopaikassaan nousta makuulta luonnollisella tavalla. Samassa pitopaikassa pidettävien eläinten tulee voida pitopaikassaan asettua yhtäaikaa makuulle.

4 § 1 mom.
Eläimen pitopaikka on pidettävä puhtaana.

VNa 629/2012, muutoksineen

3 § 1 mom., 4–5 mom.
Sikoja on pidettävä ryhmässä, jollei ryhmästä erottamiseen ole eläinlääketieteellistä tai eläinten vihamieliseen käyttäytymiseen liittyvää syytä. Syyn poistuttua sika on sijoitettava takaisin ryhmään.

----

Ryhmästä eläinlääketieteellisten tai eläinten vihamielisen käyttäytymisen vuoksi erotettua sikaa on pidettävä yksittäiskarsinassa, jossa sen on voitava kääntyä helposti ympäri, jollei eläinlääketieteellisestä syystä muuta johdu.

Sikaa ei saa pitää kytkyeellä paikalleen kytkettynä.

4 § 3–4 mom.
Sikojen on pitopaikassaan voitava nähdä muita sikoja ja niillä on oltava mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen. Emakoita ja ensikoita voidaan kuitenkin viikkoa ennen porsimista ja porsimisen ajan pitää siten, ettei niillä ole näköyhteyttä muihin sikoihin.

Sikojen pitoon tarkoitetut eläinsuojat, karsinat, varusteet ja laitteet on pidettävä puhtaina ja tarvittaessa desinfioitava. Eläinsuojassa on huolehdittava jyrsijöiden ja muiden haittaeläinten torjunnasta. Sialla on oltava pitopaikassa erillinen makuu-, ruokinta- ja ulostamisalue. Makuualueen on oltava puhdas, kuiva, lämpötilaltaan sioille sopiva ja tarvittaessa asianmukaisesti viemäröity.

5 § 1 mom., 3 mom.
Eläinsuojan lattian on oltava sellainen, että nestemäiset eritteet poistuvat asianmukaisesti tai imeytyvät hyvin kuivikkeisiin. Lattian on oltava sopiva siinä pidettävien sikojen koko ja paino huomioon ottaen. Jos lattialla ei käytetä kuivikkeita, lattian pinnan on oltava luja, vakaa ja tasainen. Tarvittaessa sikojen makuualue on kuivitettava.

----

Vieroitettujen porsaiden, lihasikojen ja kasvatussikojen ryhmäkarsinan on oltava liitteen 2 kohdan mukainen.

Liite kohta 2
Vieroitettujen porsaiden, lihasikojen ja kasvatussikojen ryhmäkarsinan esteettömän lattia-alan vähimmäisvaatimukset sikaa kohden

Sian paino (kg)	Lattia-pinta-ala (m2 / eläin)
Alle 10	0,15
10-95	0,17 (paino kg / 130)
Yli 95, mutta enintään 107	0,90
Yli 107, mutta enintään 130	1,00
Yli 130	1,20

Vieroitettujen porsaiden, lihasikojen ja kasvatussikojen ryhmäkarsinan lattia-alasta vähintään kaksi kolmasosaa on oltava kiinteäpohjaista lattiaa tai sellaista rakolattiaa, ritilälattiaa tai muulla tavoin rei’itettyä lattiaa, johon viemäröintiä varten tehtyjen aukkojen osuus on enintään 10 prosenttia pinta-alasta.

19 § 2 mom.
Tämän asetuksen voimaan tullessa toiminnassa olevaan sikalaan sovelletaan liitteen 2 kohdan vaatimusta vietoitettujen porsaiden, lihasikojen ja kasvatussikojen ryhmäkarsinan lattiapinta-alasta 1 päivästä tammikuuta 2025.

2.6 Kar­ju­por­sai­den ki­vun­lie­vi­tys en­nen ja jäl­keen ki­rur­gi­sen kast­raa­ti­on (Kast­raa­ti­o­ki­vun pois­to)

eläinsuojelulaki 247/1996, muutoksineen

26 a § 1–2 mom.
Tuotantoeläinten omistajan tai pitäjän on pidettävä kirjaa tuotantoeläimille annetusta lääkinnällisestä hoidosta ja kuolleiden eläinten lukumääristä.

Kirjanpitoa elintarviketuotantoa varten pidettävien tuotantoeläinten lääkinnällisestä hoidosta on säilytettävä vähintään viiden vuoden ajan ja kirjanpitoa kuolleiden eläinten lukumääristä sekä kirjanpitoa muuta kuin elintarviketuotantoa varten pidettävien tuotantoeläinten lääkinnällisestä hoidosta vähintään kolmen vuoden ajan sen vuoden päättymisestä lukien, jolloin kirjanpitoon viimeksi kirjattiin eläintä koskeva merkintä. Kirjanpito on vaadittaessa esitettävä aluehallintovirastolle, kunnaneläinlääkärille, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavalle viranhaltijalle, poliisille, tarkastuseläinlääkärille, rajaeläinlääkärille ja eläinsuojeluvalvojalle.

Laki eläinten lääkitsemisestä 387/2014

20 §
Eläimen omistajan tai haltijan on pidettävä kirjaa kaikista tuotantoeläimelle annetuista lääkkeistä.

Eläimen omistajan tai haltijan, jolle eläinlääkäri luovuttaa lääkkeitä 16 §:n mukaisesti, on kirjattava tiedot kaikista tuotantoeläimelle annetuista lääkkeistä terveydenhuollon seurantajärjestelmään, jos järjestelmässä on sellainen mahdollisuus, tai muuhun vastaavaan sähköiseen järjestelmään, josta tiedot ovat siirrettävissä terveydenhuollon seurantajärjestelmään.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä tavasta pitää kirjaa, kirjanpitoon ja terveydenhuollon seurantajärjestelmään tai muuhun sähköiseen järjestelmään kirjattavista tiedoista ja tietojen säilyttämisajasta.

eläinsuojeluasetus 396/1996, muutoksineen

23 § 1 mom. 5 kohta
Eläinsuojelulain 7 §:n 1 ja 2 momentin estämättä ovat seuraavat eläimille suoritettavat toimenpiteet sallittuja:---- 5) enintään seitsemän päivän ikäisen porsaan kastrointi avoimella leikkausmenetelmällä kudoksia repimättä siihen pätevän henkilön suorittamana, alle kuuden viikon ikäisen lampaan kastrointi Burdizzon-pihdeillä siihen pätevän henkilön suorittamana, poron kastrointi Burdizzon-pihdeillä siihen pätevän henkilön suorittamana sekä vuohen, hevosen, naudan, yli seitsemän päivän ikäisen porsaan ja yli kuuden viikon ikäisen lampaan kastrointi eläinlääkärin suorittamana käyttäen asianmukaista anestesiaa ja kivunlievitystä; (7.11.2002/910)

2.7. Sikojen virikkeet

VNa 629/2012, muutoksineen

13 § 3 mom.

Sikojen saatavilla on oltava jatkuvasti riittävä määrä sellaista materiaalia, joka ei vaaranna eläinten terveyttä ja jonka avulla siat voivat toteuttaa lajinomaisia käyttäytymistarpeitaan kuten tonkimista ja tutkimista.

2.8. Sikojen sairas- ja hoitokarsinat

eläinsuojelulaki 247/1996, muutoksineen

5 § 1 mom.
Hoidossa olevaa eläintä ei saa jättää hoidotta tai hylätä. Eläimen on saatava riittävästi sille sopivaa ravintoa, juotavaa ja muuta sen tarvitsemaa hoitoa. Eläimen sairastuessa sen on saatava asianmukaista hoitoa. Eläimen hyvinvointi ja olosuhteet on tarkistettava riittävän usein.

eläinsuojeluasetus 396/1996, muutoksineen

1 § 4 mom.
Eläimen tulee voida pitopaikassaan nousta makuulta luonnollisella tavalla. Samassa pitopaikassa pidettävien eläinten tulee voida pitopaikassaan asettua yhtäaikaa makuulle.

11 §
Eläimen sairastuessa tai vahingoittuessa sille on viipymättä annettava tai hankittava asianmukaista hoitoa. Sairas tai vahingoittunut eläin on tarvittaessa sijoitettava asianmukaiseen tilaan erilleen muista eläimistä. Sairauden tai vamman laadun niin edellyttäessä eläin on lopetettava tai teurastettava.

VNa 629/2012, muutoksineen

3 § 1 mom., 4–5 mom.
Sikoja on pidettävä ryhmässä, jollei ryhmästä erottamiseen ole eläinlääketieteellistä tai eläinten vihamieliseen käyttäytymiseen liittyvää syytä. Syyn poistuttua sika on sijoitettava takaisin ryhmään.

----

Ryhmästä eläinlääketieteellisten tai eläinten vihamielisen käyttäytymisen vuoksi erotettua sikaa on pidettävä yksittäiskarsinassa, jossa sen on voitava kääntyä helposti ympäri, jollei eläinlääketieteellisestä syystä muuta johdu.

Sikaa ei saa pitää kytkyeellä paikalleen kytkettynä.

5 § 1 mom., 3 mom.
Eläinsuojan lattian on oltava sellainen, että nestemäiset eritteet poistuvat asianmukaisesti tai imeytyvät hyvin kuivikkeisiin. Lattian on oltava sopiva siinä pidettävien sikojen koko ja paino huomioon ottaen. Jos lattialla ei käytetä kuivikkeita, lattian pinnan on oltava luja, vakaa ja tasainen. Tarvittaessa sikojen makuualue on kuivitettava.

----

Vieroitettujen porsaiden, lihasikojen ja kasvatussikojen ryhmäkarsinan on oltava liitteen 2 kohdan mukainen.

7 § 2 mom.
Sikojen pitopaikassa on oltava riittävä määrä juomapaikkoja. Vesiastiat, kaukalot ja juottolaitteet on sijoitettava sikojen pitopaikkaan siten, että ne ovat kaikkien eläinten ulottuvilla eivätkä ole niille vaarallisia.

10 §
Ryhmäkarsinassa on oltava esteetöntä lattian kokonaispinta-alaa emakkoa kohden vähintään 2,25 neliömetriä ja ensikkoa kohden vähintään 1,64 neliömetriä. Tästä lattian kokonaispinta-alasta vähintään 1,3 neliömetriä emakkoa ja vähintään 0,95 neliömetriä ensikkoa kohden on oltava yhtenäistä kiinteäpohjaista lattiaa tai sellaista rakolattiaa, ritilälattiaa tai muulla tavoin rei’itettyä lattiaa, johon viemäröintiä varten tehtyjen aukkojen osuus on enintään 10 prosenttia pinta-alasta (enintään 15 % ennen 1.7.2013 peruskorjatut tai käyttöönotetut sikalat)^[4].

Esteettömään lattian kokonaispinta-alaan ei lasketa mukaan ruokinta- tai makuuhäkkien alla olevaa lattia-alaa (ei koske ennen 1.7.2013 peruskorjattuja tai käyttöönotettuja sikaloita)^[5].

Jos eläimiä pidetään alle kuuden eläimen ryhmässä, eläinten käytettävissä olevan esteettömän lattian kokonaispinta-alan on oltava 10 prosenttia suurempi kuin eläinryhmän tarvitsema laskennallinen pinta-ala. Vähintään 40 eläimen ryhmässä pidettävien eläinten käytettävissä oleva esteetön lattian kokonaispinta-ala saa olla 10 prosenttia pienempi kuin 1 momentin mukaan laskettava pinta-ala.

Emakoiden ja ensikoiden ryhmäkarsinan seinämien pituuden on oltava yli 2,8 metriä. Jos ryhmäkarsinassa pidetään alle kuuden eläimen ryhmää, karsinan seinämien pituuden on kuitenkin oltava yli 2,4 metriä.

11 §
Karjun karsinassa on oltava esteetöntä lattia-alaa vähintään 6 neliömetriä, josta vähintään 4 neliömetriä on oltava kiinteäpohjaista lattiaa tai sellaista rakolattiaa, ritilälattiaa tai muulla tavoin rei’itettyä lattiaa, johon viemäröintiä varten tehtyjen aukkojen osuus on enintään 10 prosenttia pinta-alasta (vain vähintään 6 m² lattiapinta-alaa ennen 1.7.2013 peruskorjatuissa tai käyttöönotetuissa sikaloissa)^[6]. Karjun on lisäksi voitava haistaa, kuulla ja nähdä muita sikoja.

Jos karjun karsinaa käytetään myös astutukseen, esteetöntä lattia-alaa on oltava vähintään 10 neliömetriä.

15 § 3 mom.
Yli kahden viikon ikäisten sikojen saatavilla on oltava jatkuvasti riittävästi raikasta ja puhdasta vettä.

Liite kohta 2
Vieroitettujen porsaiden, lihasikojen ja kasvatussikojen ryhmäkarsinan esteettömän lattia-alan vähimmäisvaatimukset sikaa kohden.

Sian paino (kg)	Lattia-pinta-ala (m2 / eläin)
Alle 10	0,15
10-95	0,17 (paino kg / 130)
Yli 95, mutta enintään 107	0,90
Yli 107, mutta enintään 130	1,00
Yli 130	1,20

Vieroitettujen porsaiden, lihasikojen ja kasvatussikojen ryhmäkarsinan lattia-alasta vähintään kaksi kolmasosaa on oltava kiinteäpohjaista lattiaa tai sellaista rakolattiaa, ritilälattiaa tai muulla tavoin rei’itettyä lattiaa, johon viemäröintiä varten tehtyjen aukkojen osuus on enintään 10 prosenttia pinta-alasta.

19 § 2 - 4 mom.
Tämän asetuksen voimaan tullessa toiminnassa olevaan sikalaan sovelletaan liitteen 2 kohdan vaatimusta vieroitettujen porsaiden, lihasikojen ja kasvatussikojen ryhmäkarsinan lattiapinta-alasta 1. päivästä tammikuuta 2025.

Tämän asetuksen voimaan tullessa toiminnassa olevaan sikalaan sovelletaan 8 §:ää, 9 §:n 2 momenttia sekä 11 §:n 1 momentin ja liitteen 2 kohdan vaatimusta karsinan lattian rakenteesta 1 päivästä tammikuuta 2028.

Tämän asetuksen voimaan tullessa toiminnassa olevaan sikalaan sovelletaan 10 §:n 1 momentin viemäröintiä koskevaa 10 prosentin vaatimusta ja mainitun pykälän 2 momenttia emakoiden ja ensikoiden pitoon 1 päivästä tammikuuta 2028.

Lammas- ja vuohitilojen toimenpiteet

3.1. Lampaiden ja vuohien ruokinta

eläinsuojeluasetus 396/1996, muutoksineen

9 § 1 mom.
Hoidossa olevalle eläimelle on annettava sille sopivaa hyvälaatuista ruokaa ja juomaa. Ruokinnassa on otettava huomioon kunkin eläimen tarpeet ja varmistettava, että jokainen eläin saa ravintoa riittävästi.

VNa 587/2010

6 § 2 mom.
Lampaiden pitopaikassa on oltava riittävä määrä juomapaikkoja. Jokaista alkavaa 30 lampaan ryhmää kohden on oltava vähintään yksi vesiastia tai juomanippa. Vesiastiat, kaukalot ja juomanipat on sijoitettava lampaiden pitopaikkaan siten, että ne ovat kaikkien lampaiden ulottuvilla eivätkä ole niille vaarallisia. Jos käytetään automaattisia juotto- ja ruokintalaitteita, lampaat on totutettava niiden käyttämiseen.

12 §

Lampaille annettavan rehun on oltava ravitsevaa ja tasapainotettua sekä tarvittaessa kivennäisillä täydennettyä.

Jos rehua ei ole lampaille jatkuvasti tarjolla, ryhmän kaikkien eläinten on voitava ruokinta-aikana syödä samanaikaisesti. Tällöin ruokintahäkin reunan pituuden lammasta kohden on oltava vähintään 35 senttimetriä suoraa ruokintahäkkiä käytettäessä ja vähintään 20 senttimetriä ympyränmuotoista ruokintahäkkiä käytettäessä. Suoraa ruokintahäkkiä käytettäessä ruokintahäkin reunan pituuden tiinettä uuhta kohden on kuitenkin oltava vähintään 45 senttimetriä. Jos rehua on jatkuvasti tarjolla, ruokintahäkin reunan pituuden lammasta kohden on oltava vähintään 17 senttimetriä.

Karitsan on saatava ternimaitoa tai sitä korvaavaa valmistetta mahdollisimman pian syntymän jälkeen. Viikon ikäisestä alkaen karitsan saatavilla on oltava ruohoa, heinää tai muuta kuitupitoista rehua sekä puhdasta vettä.

Lampaiden juottolaitteet ja juoma-astiat on pidettävä puhtaina. Virtsa ja ulosteet eivät saa liata rehua tai juomavettä, eikä vesi saa päästä jäätymään.

VNa 589/2010

6 § 3 mom.
Vuohien pitopaikassa on oltava riittävä määrä juomapaikkoja. Jokaista alkavaa 15 vuohen ryhmää kohden on oltava vähintään yksi vesiastia tai juomanippa. Vesiastiat, kaukalot ja juomanipat on sijoitettava vuohien pitopaikkaan siten, että ne ovat kaikkien vuohien ulottuvilla eivätkä ole eläimille vaarallisia.

11§
Vuohille annettavan rehun on oltava ravitsevaa ja tasapainotettua sekä tarvittaessa kivennäisillä täydennettyä.

Jos rehua ei ole vuohille jatkuvasti tarjolla, ryhmän kaikkien eläinten on voitava ruokinta-aikana syödä samanaikaisesti. Tällöin ruokintahäkin reunan pituuden kiliä kohden on oltava vähintään 20 senttimetriä, nuorvuohta kohden vähintään 33 senttimetriä, täysikasvuista vuohta kohden vähintään 40 senttimetriä ja tiinettä kuttua kohden vähintään 45 senttimetriä.

Kilin on saatava ternimaitoa tai sitä korvaavaa valmistetta mahdollisimman pian syntymän jälkeen. Viikon ikäisestä alkaen kilin saatavilla on oltava ruohoa, heinää tai muuta kuitupitoista rehua sekä puhdasta vettä. Kilin maitoruokintaa on jatkettava vähintään kahdeksan ensimmäisen elinviikon ajan.

Vuohien juottolaitteet ja juoma-astiat on pidettävä puhtaina. Virtsa ja ulosteet eivät saa liata rehua tai juomavettä, eikä vesi saa päästä jäätymään.

Lypsettävien kuttujen saatavilla on oltava jatkuvasti puhdasta vettä.

3.2. Lampaiden ja vuohien pito-olosuhteiden parantaminen

eläinsuojeluasetus 396/1996, muutoksineen

1 § 4 mom.
Eläimen tulee voida pitopaikassaan nousta makuulta luonnollisella tavalla. Samassa pitopaikassa pidettävien eläinten tulee voida pitopaikassaan asettua yhtä aikaa makuulle.

4 § 1 mom.
Eläimen pitopaikka on pidettävä puhtaana.

VNa 587/2010

4 §
Ryhmässä pidettävien lampaiden pitopaikan lattian pinta-alan on oltava liitteen mukainen.

Jos lammasta pidetään yksittäiskarsinassa, karsinan on oltava kooltaan vähintään 1,4 neliömetriä ja muodoltaan sellainen, että lammas pääsee siinä esteettä kääntymään ympäri.

Sellaisessa pitopaikassa, jossa on täytepohjalattia, uuhella karitsoineen on oltava vähintään kaksi neliömetriä lattiaa. Yksinomaan karitsoille tarkoitetun ruokintapaikan pinta-alan karitsaa kohden on oltava vähintään 0,2 neliömetriä.

Liite
Pitopaikan lattian vähimmäispinta-ala ruokintahäkin pinta-alaa lukuun ottamatta lammasta kohden pidettäessä lampaita ryhmässä

	Lampaiden keskimääräinen paino / eläin (kg)	Täytepohjalattia (m2 / eläin)	Ritilälattia (m2 / eläin)	Rakolattia (m2 / eläin)
Karitsa	Alle 15	0,25	0,25	-
Karitsa	30	0,50	0,50	-
Karitsa	Yli 30	0,75	0,75	-
Lammas	55	1,0	0,8	0,8
Lammas	75	1,4	1,0	1,0
Tiine uuhi	55	1,3	1,1	1,1
Tiine uuhi	75	1,7	1,3	1,3

5 §
Eläinten pitopaikan lattian pohjan on oltava sellainen, että nestemäiset eritteet poistuvat asianmukaisesti tai imeytyvät hyvin kuivikkeisiin. Lampailla on oltava käytettävissään niille sopiva kuivitettu alue, johon kaikki eläimet pääsevät yhtä aikaa makuulle.

Rakolattian, ritilälattian tai reijitetyn lattian on oltava sellainen, että lampaiden sorkat eivät tartu kiinni tai muutoin vahingoitu. Rakolattian palkkien leveyden on oltava vähintään 80 millimetriä ja raon leveyden enintään 25 millimetriä.

Karitsointikarsinassa ja karitsojen pitopaikassa ei saa olla rakolattiaa. Karitsointikarsinan ja kiinteäpohjaisen karitsojen pitopaikan lattian on oltava hyvin kuivitettu.

Vna 589/2010

4 §
Ryhmässä pidettävien vuohien pitopaikan lattian pinta-alan on oltava liitteen mukainen. Jos täysikasvuista vuohta pidetään yksittäiskarsinassa, karsinan on oltava kooltaan vähintään 1,4 neliömetriä ja muodoltaan sellainen, että vuohi pääsee siinä esteettä kääntymään ympäri.

Sellaisessa pitopaikassa, jossa on täytepohjalattia, kutulle kileineen on oltava vähintään kaksi neliömetriä lattiaa.

5 §

Eläinsuojan lattian tai karsinan pohjan on oltava sellainen, että nestemäiset eritteet poistuvat asianmukaisesti tai imeytyvät hyvin kuivikkeisiin. Vuohilla on oltava käytettävissään niille sopiva kuivitettu alue, johon kaikki eläimet pääsevät yhtä aikaa makuulle.

Rakolattian, ritilälattian tai rei’itetyn lattian on oltava sellainen, että vuohien sorkat tai utareet eivät tartu kiinni tai muutoin vahingoitu. Rakolattian palkkien leveyden on oltava vähintään 80 millimetriä ja raon leveyden enintään 25 millimetriä.

Poikimiskarsinassa ja kilien pitopaikassa ei saa olla rakolattiaa. Poikimiskarsinan ja kiinteäpohjaisen kilien pitopaikan lattian on oltava hyvin kuivitettu.

3.3. Lampaiden ja vuohien hoito

eläinsuojelulaki 247/1996, muutoksineen

5 § 1 mom.
Hoidossa olevaa eläintä ei saa jättää hoidotta tai hylätä. Eläimen on saatava riittävästi sille sopivaa ravintoa, juotavaa ja muuta sen tarvitsemaa hoitoa. Eläimen sairastuessa sen on saatava asianmukaista hoitoa. Eläimen hyvinvointi ja olosuhteet on tarkistettava riittävän usein.

eläinsuojeluasetus 396/1996, muutoksineen

11 §
Eläimen sairastuessa tai vahingoittuessa sille on viipymättä annettava tai hankittava asianmukaista hoitoa. Sairas tai vahingoittunut eläin on tarvittaessa sijoitettava asianmukaiseen tilaan erilleen muista eläimistä. Sairauden tai vamman laadun niin edellyttäessä eläin on lopetettava tai teurastettava.

VNa 587/2010

3 § 3 mom.
Sairasta tai vahingoittunutta lammasta varten on oltava erillinen asianmukainen karsina tai muu tila, jossa eläintä voidaan hoitaa ja josta on, jos mahdollista, näköyhteys muihin lampaisiin.

4 §
Ryhmässä pidettävien lampaiden pitopaikan lattian pinta-alan on oltava liitteen mukainen.

Jos lammasta pidetään yksittäiskarsinassa, karsinan on oltava kooltaan vähintään 1,4 neliömetriä ja muodoltaan sellainen, että lammas pääsee siinä esteettä kääntymään ympäri.

Sellaisessa pitopaikassa, jossa on täytepohjalattia, uuhella karitsoineen on oltava vähintään kaksi neliömetriä lattiaa. Yksinomaan karitsoille tarkoitetun ruokintapaikan pinta-alan karitsaa kohden on oltava vähintään 0,2 neliömetriä.

Liite
Pitopaikan lattian vähimmäispinta-ala ruokintahäkin pinta-alaa lukuun ottamatta lammasta kohden pidettäessä lampaita ryhmässä

	Lampaiden keskimääräinen paino / eläin (kg)	Täytepohjalattia (m2 / eläin)	Ritilälattia (m2 / eläin)	Rakolattia (m2 / eläin)
Karitsa	Alle 15	0,25	0,25	-
Karitsa	30	0,50	0,50	-
Karitsa	Yli 30	0,75	0,75	-
Lammas	55	1,0	0,8	0,8
Lammas	75	1,4	1,0	1,0
Tiine uuhi	55	1,3	1,1	1,1
Tiine uuhi	75	1,7	1,3	1,3

5 §
Eläinten pitopaikan lattian pohjan on oltava sellainen, että nestemäiset eritteet poistuvat asianmukaisesti tai imeytyvät hyvin kuivikkeisiin. Lampailla on oltava käytettävissään niille sopiva kuivitettu alue, johon kaikki eläimet pääsevät yhtä aikaa makuulle.

Rakolattian, ritilälattian tai reijitetyn lattian on oltava sellainen, että lampaiden sorkat eivät tartu kiinni tai muutoin vahingoitu. Rakolattian palkkien leveyden on oltava vähintään 80 millimetriä ja raon leveyden enintään 25 millimetriä. Karitsointikarsinassa ja karitsojen pitopaikassa ei saa olla rakolattiaa. Karitsointikarsinan ja kiinteäpohjaisen karitsojen pitopaikan lattian on oltava hyvin kuivitettu.

6 § 2 mom.
Lampaiden pitopaikassa on oltava riittävä määrä juomapaikkoja. Jokaista alkavaa 30 lampaan ryhmää kohden on oltava vähintään yksi vesiastia tai juomanippa. Vesiastiat, kaukalot ja juomanipat on sijoitettava lampaiden pitopaikkaan siten, että ne ovat kaikkien lampaiden ulottuvilla eivätkä ole niille vaarallisia. Jos käytetään automaattisia juotto- ja ruokintalaitteita, lampaat on totutettava niiden käyttämiseen.

12 § 3 mom.
Karitsan on saatava ternimaitoa tai sitä korvaavaa valmistetta mahdollisimman pian syntymän jälkeen. Viikon ikäisestä alkaen karitsan saatavilla on oltava ruohoa, heinää tai muuta kuitupitoista rehua sekä puhdasta vettä.

15 § 1 mom.
Lammas on kerittävä vähintään kerran vuodessa.

VNa 589/2010

3 § 3 mom.
Sairasta tai vahingoittunutta vuohta varten on oltava erillinen asianmukainen karsina tai muu tila, jossa eläintä voidaan hoitaa ja josta on, jos mahdollista, näköyhteys muihin vuohiin.

4 §
Ryhmässä pidettävien vuohien pitopaikan lattian pinta-alan on oltava liitteen mukainen. Jos täysikasvuista vuohta pidetään yksittäiskarsinassa, karsinan on oltava kooltaan vähintään 1,4 neliömetriä ja muodoltaan sellainen, että vuohi pääsee siinä esteettä kääntymään ympäri.

Sellaisessa pitopaikassa, jossa on täytepohjalattia, kutulle kileineen on oltava vähintään kaksi neliömetriä lattiaa.

5 § 1 mom., 3 mom.
Eläinsuojan lattian tai karsinan pohjan on oltava sellainen, että nestemäiset eritteet poistuvat asianmukaisesti tai imeytyvät hyvin kuivikkeisiin. Vuohilla on oltava käytettävissään niille sopiva kuivitettu alue, johon kaikki eläimet pääsevät yhtä aikaa makuulle.

Poikimiskarsinassa ja kilien pitopaikassa ei saa olla rakolattiaa. Poikimiskarsinan ja kiinteäpohjaisen kilien pitopaikan lattian on oltava hyvin kuivitettu.

11 § 4–5 mom.
Vuohien juottolaitteet ja juoma-astiat on pidettävä puhtaina. Virtsa ja ulosteet eivät saa liata rehua tai juomavettä, eikä vesi saa päästä jäätymään.

Lypsettävien kuttujen saatavilla on oltava jatkuvasti puhdasta vettä.

3.4. Lampaiden ja vuohien laidunnus ja jaloittelu

ei erillisiä vaatimuksia.

Siipikarjatiloja koskevat toimenpiteet

4.1. Siipikarjan ruokinta ja hoito

eläinsuojelulaki 247/1996, muutoksineen

5 § 1 mom.
Hoidossa olevaa eläintä ei saa jättää hoidotta tai hylätä. Eläimen on saatava riittävästi sille sopivaa ravintoa, juotavaa ja muuta sen tarvitsemaa hoitoa. Eläimen sairastuessa sen on saatava asianmukaista hoitoa. Eläimen hyvinvointi ja olosuhteet on tarkistettava riittävän usein.

eläinsuojeluasetus 396/1996, muutoksineen

9 § 1 mom.
Hoidossa olevalle eläimelle on annettava sille sopivaa hyvälaatuista ruokaa ja juomaa. Ruokinnassa on otettava huomioon kunkin eläimen tarpeet ja varmistettava, että jokainen eläin saa ravintoa riittävästi.

VNa 673/2010

5 § 3 mom.
Kanojen pitopaikassa on oltava riittävä määrä juomapaikkoja. Vesiastiat, -kourut, -nipat ja muut juottolaitteet on sijoitettava siten, että ne ovat kaikkien kanojen ulottuvilla.

11 § 2 mom.
Ruokintakourun reunan pituuden on täysikasvuista kanaa kohden oltava vähintään 12 senttimetriä. Häkissä on oltava asianmukainen, kanaryhmälle sopiva juottolaite. Jos kanojen juottoon käytetään vesinippoja tai -kuppeja, kunkin kanan ulottuvilla on oltava vähintään kaksi nippaa tai kuppia.

12 § 2–3 mom.
Ruokinta- ja juottopaikoilla on oltava riittävästi tilaa siten, että juomasta tai rehusta ei synny tarpeetonta kilpailua. Jos kanojen ruokintaan käytetään ruokintakouruja, niiden reunan pituuden on kanaa kohden oltava vähintään 10 senttimetriä. Jos kanojen ruokintaan käytetään pyöröruokkijoita, niiden reunan pituuden on oltava kanaa kohden vähintään 4 senttimetriä.

Jos kanojen juottoon käytetään yhtäjaksoisia vesikouruja, niiden reunan pituuden on oltava kanaa kohden vähintään 2,5 senttimetriä. Jos kanojen juottoon käytetään pyöröjuottolaitteita, niiden reunan pituuden on oltava kanaa kohden vähintään senttimetri. Jos kanojen juottoon käytetään vesinippoja tai -kuppeja, kutakin alkavaa 10 kanan ryhmää kohden on oltava vähintään yksi nippa tai kuppi siten, että kunkin kanan ulottuvilla on vähintään kaksi nippaa tai kuppia.

VNa 375/2011

6 § 3 mom.
Broilereiden kasvatusosastossa on oltava riittävä määrä juomapaikkoja, jotka ovat kaikkien broilereiden ulottuvilla. Juottolaitteiden on oltava sellaisia, että veden läikkyminen on mahdollisimman vähäistä.

10 §
Broilereille annettavan rehun on oltava ravitsevaa ja tasapainotettua. Broilereiden ruokinnassa ja ravinnon koostumuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota nivel- ja luustovaurioiden ehkäisemiseen.

Broilereiden saatavilla on oltava riittävästi rehua joko jatkuvasti tai annosruokintana. Juomavettä  on oltava saatavilla jatkuvasti. Ruokinnassa on vältettävä rehun koostumuksen tai määrän äkillisiä muutoksia.

Rehun saa ottaa pois broilereiden ulottuvilta aikaisintaan 12 tuntia ennen parven arvioitua teurastusaikaa.

Broilereiden ruokintaan ja juottamiseen tarkoitetut laitteet ja välineet on pidettävä puhtaina.

Ulosteet eivät saa liata rehua tai juomavettä.

VNa 677/2010

6 § 2–3 mom.
Ruokintakouruja, -astioita tai muita ruokintalaitteita on oltava riittävä määrä, ja ne on sijoitettava siten, että kaikki pitopaikan kalkkunat saavat riittävästi rehua.

Kalkkunoiden pitopaikassa on oltava riittävä määrä juomapaikkoja. Vesiastiat, -kourut ja muut juottolaitteet on sijoitettava siten, että ne ovat kaikkien pitopaikan kalkkunoiden ulottuvilla.

10 §
Kalkkunoiden saatavilla on oltava riittävästi ravintoainekoostumukseltaan niille sopivaa rehua sekä jatkuvasti juomavettä.

Ruokinta- ja juottolaitteiden korkeutta on säädettävä kalkkunoiden kasvun mukaan siten, että kaikki kalkkunat voivat vaikeuksitta syödä ja juoda. Juomaveden ja tarvittaessa myös rehun kulutusta on pystyttävä seuraamaan. Ruokinta- ja juottopaikoilla on oltava riittävästi tilaa siten, että juomasta tai rehusta ei synny tarpeetonta kilpailua.

Kalkkunoiden ruokintaan ja juottamiseen tarkoitetut laitteet ja välineet on pidettävä puhtaina. Ulosteet eivät saa liata rehua tai juomavettä. Ruokinnassa on vältettävä rehun koostumuksen tai määrän äkillisiä muutoksia.

4.2. Broilerien ja kalkkunoiden pito-olosuhteiden parantaminen

eläinsuojelulaki 247/1996, muutoksineen

41 a § 2 mom.
Broilereiden pito-olosuhteiden tai muiden vastaavien tekijöiden vaikutus broilereiden hyvinvointiin arvioidaan parven kuolleisuuden ja parvelle lihantarkastuksen yhteydessä tehdyn jalkapohjatulehdusarvioinnin perusteella (broilereiden hyvinvointia kuvaavat tekijät).

VNa 375/2011

15 § 2 mom.
Jalkapohjatulehdusarviointi tehdään arvioimalla parvesta vähintään sadan linnun yksi jalkapohja.  Jalkapohjasta pisteytetään ihotulehduksen vakavuusaste vaurion syvyyden perusteella. Pisteet jaetaan kolmeen luokkaan 0, 1 ja 2. Luokka 0 vastaa tervettä jalkapohjaa, luokka 1 lieviä pinnallisia tulehdusmuutoksia ja luokka 2 syvää tulehdusmuutosta. Parven jalkapohjatulehdusarvioinnin tulos saadaan liitteen kohdan 4 mukaisesta laskentakaavasta.

Liite
4) Jalkapohja-arvioinnin tulos J

J=100 × (n1×0,5+n2×2)/ntot jossa

n1 on luokan 1 jalkojen lukumäärä

n2 on luokan 2 jalkojen lukumäärä

ntot on arvioitujen jalkojen kokonaismäärä

16 §
Eläinsuojelulain 41 a §:n 3 momentissa tarkoitettu tarkastuseläinlääkärin ilmoitus on tehtävä, jos parven jalkapohjatulehdusarvioinnin tulos ylittää 80 pistettä tai jos parven kumulatiivinen päiväkohtainen kuolleisuusaste on yli prosenttiluvun, joka saadaan liitteen kohdan 5 mukaisesta laskentakaavasta.

19 § 1 mom., 3 mom.
Broilereiden hyvinvointia arvioitaessa on otettava huomioon broilereiden omistajasta tai pitäjästä riippumattomat tai poikkeukselliset syyt, joiden vuoksi broilereiden kuolleisuus tai jalkapohjatulehdukset lisääntyivät kasvatuskauden aikana.

----

Jalkapohjatulehduksiin vaikuttava, omistajasta tai pitäjästä riippumaton tai poikkeuksellinen syy voi olla esimerkiksi ennalta arvaamatta syntynyt juomalaitteiden toimintahäiriö.

4.3. Munintakanalan ilmanlaadun parantaminen

eläinsuojeluasetus 396/1996, muutoksineen

2 § 1 mom.
Eläimen pitopaikassa on huolehdittava riittävästä ilmanvaihdosta siten, etteivät haitalliset kaasut, pöly, veto tai liiallinen kosteus vaaranna eläimen terveyttä tai hyvinvointia. Pitopaikassa ei saa esiintyä jatkuvaa eläintä häiritsevää tai sille haittaa aiheuttavaa melua.

4 § 1 mom.
Eläimen pitopaikka on pidettävä puhtaana.

VNa 673/2010

4 § 1 mom.
Eläinsuojan ilmanvaihdon on oltava sellainen, että ilman kosteus, ilman virtausnopeus, pölyn määrä tai haitallisten kaasujen pitoisuudet eivät kohoa haitallisen korkeiksi. Lämpötilan on oltava eläinsuojassa pidettäville kanoille sopiva.

4.4. Siipikarjan virikkeet

VNa 673/2010

11 § 3 mom. (varustellut häkit)
Kanojen käytettävissä on oltava pesä, pehkua nokkimista ja kuopimista varten sekä asianmukaisia orsia, joiden pituuden on oltava vähintään 15 senttimetriä kanaa kohden. Orsien on oltava kanoille sopivasta materiaalista ja sellaiset, että kanat voivat käyttää niitä vaikeuksitta.

12 § 4–6 mom. (avokanalat)
Jos kanojen juottoon käytetään yhtäjaksoisia vesikouruja, niiden reunan pituuden on oltava kanaa kohden vähintään 2,5 senttimetriä. Jos kanojen juottoon käytetään pyöröjuottolaitteita, niiden reunan pituuden on oltava kanaa kohden vähintään senttimetri. Jos kanojen juottoon käytetään vesinippoja tai -kuppeja, kutakin alkavaa 10 kanan ryhmää kohden on oltava vähintään yksi nippa tai kuppi siten, että kunkin kanan ulottuvilla on vähintään kaksi nippaa tai kuppia

Kanojen käytettävissä on oltava pehkua nokkimista ja kuopimista varten.

Kanoilla on oltava asianmukaiset tilat munintaa varten. Jokaista alkavaa seitsemän kanan ryhmää kohden on oltava vähintään yksi pesätila. Jos kanalassa käytetään yhteispesiä, pesätilaa on oltava jokaista alkavaa 120 kanan ryhmää kohden vähintään neliömetri.

13 § 1-2 mom. (väh. 350 kanan avokanalat)
Jos kanalassa on vähintään 350 munivaa kanaa, kanaa kohden on oltava vähintään 250 neliösenttimetriä pehkulla varustettua aluetta, ja vähintään yhden kolmasosan lattian pinta-alasta on oltava varustettu pehkulla.

Orsia ei saa sijoittaa pehkujen yläpuolelle, ja orsien välisen vaakasuoran etäisyyden toisistaan on oltava vähintään 30 senttimetriä sekä etäisyyden seinästä vähintään 20 senttimetriä.

VNa 375/2011

4 § 6 mom.
Kaikkien broilereiden on päästävä jatkuvasti pehkulle, joka on pinnalta sopivan kuivaa ja kuohkeaa.

VNa 677/2010

4 § 1–2 mom.
Pitopaikassa on oltava kalkkunoille sopiva sisustus ja varustus sekä sellaista materiaalia, jonka avulla kalkkunat voivat toteuttaa lajinomaisia käyttäytymistarpeitaan, kuten esimerkiksi kylpemistä hiekassa tai pehkussa, sukimista tai muuta kehon hoitamista.

Kalkkunaa saadaan pitää vain lattiakasvatusjärjestelmässä. Kalkkunoiden pitopaikan lattian on oltava niille sopivasta materiaalista sekä sellainen, että se ei vahingoita kalkkunoita eikä vaaranna niiden terveyttä tai hyvinvointia. Pitopaikan lattian on oltava kiinteäpohjainen lukuun ottamatta juomalaitteiden välittömässä läheisyydessä olevaa lattiaa, joka voi olla roiskeveden poistamiseksi viemäröityä, sekä kalkkunaemojen pesien edessä niiden puhtaanapitämiseksi olevaa ritilää. Pitopaikan lattialla on oltava riittävästi asianmukaista pehkua, joka on pidettävä sopivan kuivana.

4.5. Tasot, rampit ja orret

VNa 673/2010

11 § 3 mom. (varustellut häkit)
Kanojen käytettävissä on oltava pesä, pehkua nokkimista ja kuopimista varten sekä asianmukaisia orsia, joiden pituuden on oltava vähintään 15 senttimetriä kanaa kohden. Orsien on oltava kanoille sopivasta materiaalista ja sellaiset, että kanat voivat käyttää niitä vaikeuksitta.

12 § 4–6 mom. (avokanalat)

Kanojen käytettävissä on oltava pehkua nokkimista ja kuopimista varten.

Kanoilla on oltava asianmukaiset tilat munintaa varten. Jokaista alkavaa seitsemän kanan ryhmää kohden on oltava vähintään yksi pesätila. Jos kanalassa käytetään yhteispesiä, pesätilaa on oltava jokaista alkavaa 120 kanan ryhmää kohden vähintään neliömetri.

Kanalassa on oltava tarkoituksenmukaisia orsia, joiden pituuden lintua kohden on oltava vähintään 15 senttimetriä. Orsien on oltava kanoille sopivasta materiaalista ja sellaisia, että kanat voivat käyttää niitä vaikeuksitta, eikä niissä saa olla teräviä kulmia.

13 § 1-2 mom. (väh. 350 kanan avokanalat)
Jos kanalassa on vähintään 350 munivaa kanaa, kanaa kohden on oltava vähintään 250 neliösenttimetriä pehkulla varustettua aluetta, ja vähintään yhden kolmasosan lattian pinta-alasta on oltava varustettu pehkulla.

Orsia ei saa sijoittaa pehkujen yläpuolelle, ja orsien välisen vaakasuoran etäisyyden toisistaan on oltava vähintään 30 senttimetriä sekä etäisyyden seinästä vähintään 20 senttimetriä.

VNa 375/2011

4 § 6 mom.
Kaikkien broilereiden on päästävä jatkuvasti pehkulle, joka on pinnalta sopivan kuivaa ja kuohkeaa.

10 § 4-5 mom.
Broilereiden ruokintaan ja juottamiseen tarkoitetut laitteet ja välineet on pidettävä puhtaina.

Ulosteet eivät saa liata rehua tai juomavettä.

VNa 677/2010

4 § 1 mom.
Pitopaikassa on oltava kalkkunoille sopiva sisustus ja varustus sekä sellaista materiaalia, jonka avulla kalkkunat voivat toteuttaa lajinomaisia käyttäytymistarpeitaan, kuten esimerkiksi kylpemistä hiekassa tai pehkussa, sukimista tai muuta kehon hoitamista.

10 § 3 mom.
Kalkkunoiden ruokintaan ja juottamiseen tarkoitetut laitteet ja välineet on pidettävä puhtaina. Ulosteet eivät saa liata rehua tai juomavettä. Ruokinnassa on vältettävä rehun koostumuksen tai määrän äkillisiä muutoksia.

[1] VNa 629/2012 19 §, MMMa 14/EEO/2002 Liite 1.7

[2] VNa 629/2012 19 §

[3] VNa 629/2012 19 §

[4] VNa 629/2012 19 §, MMMa 14/EEO/2002 Liite 1 kohta 1.7

[5] VNa 629/2012 19 §, MMMa 14/EEO/2002 Liite 1 kohta 1.7

[6] VNa 629/2012 19 §, MMMa 14/EEO/2002 Liite 1 kohta 1.8

[7] VNa 629/2012 19 §

Liite 3. Eläinten hyvinvointikorvausta koskevat säädökset

• Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1305/2013 Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta
• Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1306/2013 yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta
• Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1760/2000 nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 kumoamisesta
• Neuvoston asetus (EY) N:o 21/2004 lammas- ja vuohieläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 ja direktiivien 92/102/ETY ja 64/432/ETY muuttamisesta
• Komission delegoitu asetus (EU) N:o 640/2014 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän sekä suoriin tukiin, maaseudun kehittämistukeen ja täydentäviin ehtoihin sovellettavien maksujen epäämis- ja perumisedellytysten sekä hallinnollisten seuraamusten osalta
• Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 809/2014 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän, maaseudun kehittämistoimenpiteiden ja täydentävien ehtojen osalta
• Laki eräistä ohjelmaperusteisista viljelijäkorvauksista (1360/2014)
• Laki maatalouden tukien toimeenpanosta (192/2013 muutoksineen)
• Laki eläintunnistusjärjestelmästä (238/2010)
• Eläinsuojelulaki (247/1996 muutoksineen)
• Eläintautilaki (441/2013)
• Laki eläinten lääkitsemisestä (387/2014)
• Valtioneuvoston asetus täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista (4/2015 muutoksineen)
• Valtioneuvoston asetus maatalouden tukien tukialueista ja niiden saaristoksi luettavista osa-alueista (5/2015 muutoksineen)
• Valtioneuvoston asetus täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä niiden ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten noudattamisen valvonnasta (7/2015)
• Valtioneuvoston asetus eläinyksiköistä eräissä maatalouden tuissa (45/2015 muutoksineen)
• Valtioneuvoston asetus eläinten hyvinvointikorvausta koskevan sitoumuksen antamisesta vuonna 2020 (XXXX/2020)
• Valtioneuvoston asetus eläinten hyvinvointikorvauksesta (121/2015 muutoksineen)
• Valtioneuvoston asetus Euroopan unionin rahoittamien eläintukien valvonnasta (502/2015)
• Valtioneuvoston asetus maataloustukihakemuksen siirtämisessä vuonna 2021 noudatettavasta menettelystä (XXX/2020)
• Valtioneuvoston asetus eräiden lääkeaineiden käytön kieltämisestä eläimille (1054/2014 muutoksineen)
• Valtioneuvoston asetus nautojen suojelusta (592/2010)
• Valtioneuvoston asetus lampaiden suojelusta (587/2010)
• Valtioneuvoston asetus vuohien suojelusta (589/2010)
• Valtioneuvoston asetus sikojen suojelusta (629/2012 muutoksineen)
• Valtioneuvoston asetus kanojen suojelusta (673/2010 muutoksineen)
• Valtioneuvoston asetus broilereiden suojelusta (375/2011)
• Valtioneuvoston asetus kalkkunoiden suojelusta (677/2010)
• Eläinsuojeluasetus (396/1996 muutoksineen)
• Maa- ja metsätalousministeriön asetus eläinten hyvinvointikorvauksesta (117/2015 muutoksineen)
• Maa- ja metsätalousministeriön asetus nautaeläinten tunnistamisesta (326/2015)
• Maa- ja metsätalousministeriön asetus lammas- ja vuohieläinten merkitsemisestä ja rekisteröinnistä (469/2005 muutoksineen)
• Maa- ja metsätalousministeriön asetus siipikarjan ja eräiden muiden lintujen tunnistamisesta (867/2010)
• Maa- ja metsätalousministeriön asetus varotoimenpiteistä lintuinfluenssan leviämisen ehkäisemiseksi luonnonvaraisten lintujen ja siipikarjan välillä (386/2006 muutoksineen)
• Maa- ja metsätalousministeriön asetus sikaeläinten tunnistamisesta (720/2012)
• Maa- ja metsätalousministeriön asetus varotoimenpiteistä afrikkalaisen sikaruton leviämisen ehkäisemiseksi luonnonvaraisten villisikojen ja kotieläinten välillä (401/2017)
• Ruokaviraston määräys eläinten hyvinvointikorvauksen sitoumuksen ja korvauksen hakemisesta sitoumusvuonna 2020 (XX/2020)