Puustoisten perinnebiotooppien hoidon erityistarpeet
Puustoisissa perinneympäristöissä vuorottelevat avoimet niittylaikut ja tiheät puustokohdat. Puustoiset perinnebiotoopit ovat tärkeitä elinympäristöjä etenkin sienille ja hyönteisille. Metsälaidunta, kaskimetsää ja hakamaata hoidetaan lähes yksinomaan laiduntaen, jota tarvittaessa täydennetään niittäen sekä puustoa raivaten ja harventaen. Lehdesniityn hoitoon kuuluu kevätsiivous haravoiden ja niitto ennen laidunnusta. Lounaisen saariston lehdesniityillä puuston hoidossa voidaan käyttää myös lehdestystä, eli puiden latvomista ja oksastusta. Alueen peruskunnostusta on yleensä myös aitojen rakentaminen hoitosuunnitelman mukaisesti.
Puustoisten perinnebiotooppien hoidon tavoitteet
Puustoisten perinnebiotooppien hoidon tavoitteena on ylläpitää elinympäristöjä, joissa esiintyy avoimia niittylaikkuja puuston lomassa. Harvapuustoisuus lisää auringon säteilyn pääsyä aluskasvillisuuteen ja puiden rungoille, mikä parantaa valosta ja lämmöstä hyötyvien eliölajien elinoloja.
Laidunnus on parasta puustoisten perinnebiotooppien hoitoa. Karjan määrä ei voi olla suuri, koska syötävää kasvillisuutta on selvästi vähemmän kuin niityillä. Varsinkin metsälaitumet ovat niukkatuottoisia. Sopivan laidunnuspaineen voit määritellä alueen kasvillisuuden ja hoidon tilanteen mukaan.
Puustoisia perinnebiotooppeja voidaan hoitaa sekapuustoisina tai yhtä valtapuuta suosien. Perinnebiotooppien puustorakennetta voidaan kehittää tekemällä pienaukkoja ja harventamalla metsien reuna-alueita valoisammaksi. Vältä tasavälein harventamista ja jätä pystyyn eri-ikäisiä ja erilajisia puuyksilöitä. Säästä vanhat lehtipuut sekä lahot pysty- ja maapuut rikastuttamaan luonnon monimuotoisuutta.
Laidunalueiden vanhojen puiden rungoilla elää useita sammal-, jäkälä- ja sienilajeja sekä monipuolinen hyönteislajisto.
Jätä yksittäisiä kuusia ja kuusiryhmiä laiduneläinten suojaksi. Poista kuitenkin alikasvokseen levinneet nuoret kuuset ja kuusen taimet. Voit tehdä varttuneisiin kuusikoihin pieniä aukkoja, mutta älä harvenna voimakkaasti, sillä se heikentää maisemaa, ja jäljelle jääneet puut kaatuvat helposti. Jos perinnebiotoopilla on jalopuiden, kuten tammen tai lehmuksen taimia, niin suojaa taimet tarvittaessa aidalla.
Paisteiset rinteet ja kumpareet ovat otollisia kohtia pienille valoaukoille, joihin pääsee kehittymään niittymäistä kasvillisuutta. Kuivia töyräitä ja polunvarsia niittämällä voit luoda kasvupaikkoja muun muassa kissankäpälälle.
Puustoiset reunavyöhykkeet ja metsäsaarekkeet
Puustoisten reunavyöhykkeiden ja metsäsaarekkeiden hoidon päätavoitteena on puiden ja pensaiden monikerroksisuuden lisääminen ja lajistollisen monimuotoisuuden säilyttäminen. Voit lisätä puuston monikerroksellisuutta suosimalla pellon reunassa matalakasvuisia lajeja. Poista varjostavia havupuita, mutta suosi alueella lehtipuita, pensaita ja katajia sekä kolo- ja maapuita. Raivauksesta hyötyy myös viereinen pelto, kun poistat sitä varjostavia puita. Jätä marjoja ja pähkinöitä tuottavia lajeja tarjoamaan ravintoa linnuille ja nisäkkäille. Tällaisia ovat esimerkiksi pihlaja, tuomi, paatsama, tammi ja pähkinäpensas. Myös haapa on maisemallisesti näyttävä ja tärkeä kolopuu. Pyri saamaan reunavyöhykkeelle vaihtelevuutta luomalla niittymäisiä aukkopaikkoja, paljastamalla kiviä, siirtolohkareita ja kiviaitoja sekä tuomalla esiin yksittäisiä maisemapuita.
Puoliavoimet, hakamaiset reunavyöhykkeet ja hakamaasaarekkeet
Hakamaisen reunavyöhykkeen ja metsäsaarekkeen hoidon päätavoitteena on puuston harventaminen puoliavoimen hakamaiseksi, jolloin puiden latvukset peittävät noin kolmanneksen alueen pinta-alasta. Metsäsaarekkeilla puuston voi jättää tätä tiheämmäksi tuulenkaatojen välttämiseksi. Harvennuksella pyritään siis avoimien alueiden ja puuryhmien vuorotteluun.
Aloita hoito poistamalla puustoa ja pensastoa avoimena säilyneiden niittylaikkujen ja vanhojen vahvaoksaisten puiden sekä katajien ympäriltä. Säästä vanhat lehtipuut, maisemallisesti kauniit puuyksilöt sekä laho- ja kolopuut. Huolehdi hakamaan puuston uudistumisesta jättämällä puuryhmien yhteyteen myös nuoria puita. Lisää puulajiston monimuotoisuutta suosimalla katajia, lehtipuita, erityisesti jaloja lehtipuita, marjovia puita sekä pensaita. Hoitoa kannattaa täydentää laidunnuksella tai niitolla, jolloin alue ei raivauksen jälkeen pensoitu tai metsity.
Avoimien perinnebiotooppien hoidon erityistarpeet
Avoimien perinnebiotooppien hoidon tavoitteena on lisätä niiden avoimuutta ja valoisuutta sekä vähentää ravinteisuutta. Säännöllinen hoito lisää vaateliaiden kasvien sekä muiden eliölajien, kuten perhosten, pistiäisten ja kovakuoriaisten lajimäärää. Parhaimmilla tuoreilla niityillä voi kasvaa jopa 40 eri putkilokasvilajia yhdellä neliömetrillä.
Puiden ja pensaiden raivaus
Raivaa umpeutuneilla niityillä juuri- ja kantovesoja muodostavat lehtipuut sekä erityisesti kuuset. Kaulaa vesovat puut, kuten haapa ja leppä. Jätä kuitenkin vanhat lehtipuut lisäämään luonnon monimuotoisuutta. Poista pienpuusto ja pensaisto raivaussahalla tai käsin kiskomalla. Laajoilla ja tasaisilla alueilla pensaita voi poistaa myös traktorilla tai mönkijällä. Niittosilppuri sekä lautas- ja lieriöniittokoneet soveltuvat pienten vesojen poistoon. Huomioi, että kannot hankaloittavat niittoa, joten ne poista ne ennen niittämistä. Katajia voi poistaa käsisahalla tai puutarhasaksilla sekä juurineen käsin kiskomalla. Voit kuitenkin jättää muutamia pylväskatajia alueelle.
Umpeutuneille rantaniityille levinnyt puusto ja pensaat raivataan ennen muiden hoitotoimien aloittamista. Laidunniityillä karja huolehtii vesakontorjunnasta. Poista ruovikko ja muu kasvillisuus niittämällä alue vähintään kahteen kertaan kasvukauden aikana. Rantametsien reunaan voidaan kuitenkin jättää maisemaa pehmentäviä pensaita. Myös vanhat pyöreänmuotoiset pajut on parempi säästää kuin raivata, sillä juurivesoista syntyvää vesaikkoa on hankala torjua.
Tulvaniittyjen raivauksessa on kiinnitettävä huomiota joenuoman muotoon ja veden virtaukseen uomassa. Raivaa kovemman virran puoleinen ja kulutukselle altis ranta vaiheittain ja jätä suojaksi pensaita sekä yksittäisiä puita. Muutoin raivattu joentörmä saattaa sortua uomaan.
Älä kasaa raivaustähteitä arvokkaan ketokasvillisuuden päälle vaan esimerkiksi raivatulle osuudelle. Muista myös kuljettaa kaikki raivaustähteet alueelta pois. Niitä voi käyttää esimerkiksi hakkeena.
Mikäli puusto ja pensaikko on tiheää, jaa raivaukset useammalle vuodelle. Näin estät raivattujen puiden ja pensaiden juuriston yhtäaikaisen ravinnepurkauman ja vähennät vesomista sekä niityn liiallista rehevöitymistä. Jos jatkohoito on tehokasta, vähäinen pensaikko ja puusto voidaan raivata yhdellä kertaa.
Huomioi, että alueella voi joutua tekemään myös ylläpitoraivausta.
Niitto
Niitto tehdään tavallisimmin heinä-elokuun vaihteessa niittykasvien siementen kypsyttyä. Niitä pahoin umpeutuneet alueet jo ennen kukinta-aikaa ja uusi niitto myöhemmin kesällä. Voit jättää osan niitystä niittämättä alueen perhoslajiston turvaamiseksi. Jatkossa riittää yksi niitto heinä-elokuun vaihteessa. Älä niitä kesken lintujen pesinnän.
Niitä joko käsin viikatteella tai leikkaavateräisellä niittokoneella. Viikate soveltuu hyvin pienten niittylaikkujen tai muuten epätasaisten ja kivisten alojen niittoon. Viikateniitto on kuitenkin työlästä ja vaatii oman ammattitaitonsa. Laajoilla ja tasaisilla kohteilla niitto sujuu parhaiten niittokoneella. Käsikäyttöiset 2-tahtikoneet ovat pieniä, edullisia ja ketteriä. Kovaan käyttöön tarvitaan kalliimpia 4-tahtikoneita. Hankalasti niitettävillä kohteilla voidaan käyttää myös raivaussahaa. Maatalouskoneet, kuten lautas- ja lieriöniittokoneet sekä niittosilppuri, soveltuvat etenkin voimakkaasti heinittyneiden ja laajojen niittyalojen peruskunnostukseen. Niitetty heinä kootaan ja kerätään pois haravakoneella, paalaimilla tai keruuvaunulla. Pienillä kohteilla voit kuljettaa niittoheinän pois esimerkiksi pressun avulla. Niittoheinä voidaan myös jättää maahan kuivumaan. Aurinkoisella säällä se kuivuu muutamassa päivässä. Heinää on hyvä pöyhiä välillä kuivumisen edistämiseksi. Heinä voidaan kuivattaa myös perinteiseen tyyliin seipäillä. Kuivauksen aikana heinä haravoidaan yöksi kasoihin, jotta kasteen vaikutus jäisi mahdollisimman pieneksi. Heinä on kuitenkin kuljetettava pois alueelta ravinteisuuden vähentämiseksi.
Kosteilla niityillä niiton helpottamiseksi vanha korsimassa voidaan poistaa edeltävänä talvena traktorilla auraten. Voit myös polttaa kuolleen ruovikon syksyllä tai varhain keväällä ennen muuttolintujen saapumista.
Laidunnus
Laidunnus on useimmiten helpoin tapa hoitaa erityisesti tuoreita niittyjä. Laiduneläimen valintaan vaikuttavat alueen koko sekä rehun laatu ja määrä. Rehevöityneillä niityillä laidunnuspaineen on oltava riittävän korkea.
Kivikkoisilla tai pehmeäpohjaisilla rantaniityillä laidunnus on käytännössä ainoa mahdollinen hoitotapa. Niitettävilläkin niityillä jälkilaidunnus on suositeltavaa lajistollisen monimuotoisuuden lisäämiseksi. Voit aloittaa laidunnuksen heti niityn kasvun päästyä vauhtiin. Tällöin muun muassa järviruoko on maistuvinta laiduntajille ja sen ravintoarvo on parhaimmillaan. Hyvän hoitotuloksen saavuttamiseksi laidunnusta on hyvä jatkaa pitkälle syksyyn. Näin niitylle jää mahdollisimman vähän kasvillisuutta kulottumaan. Valitse laiduneläin rannan kosteusolojen mukaan. Nautakarja soveltuu kaikille rantaniityille, mutta lampaat ja hevoset laiduntavat mieluiten kuivemmilla ja kovapohjaisilla niityillä.
Rantaniityillä hoidon alkuvaiheessa voimakas laidunnuspaine vähentää tehokkaasti ruovikkoa ja edistää toivottujen kasvilajien paluuta alueelle. Vältä lintujen pesimärannoilla liian suurta eläinmäärää, jotta lintujen pesät eivät tuhoudu. Hoidon alun jälkeen sopiva eläinmäärä on noin 0,5–1 nautaa hehtaarilla. Rakenna rantalaitumella aitaukset vesirajaan asti, jotta eläimet pääsevät laiduntamaan myös matalaan rantaveteen. Tällöin muodostuu matalakasvuinen rantavyöhyke, joka on erityisesti kahlaajien ja vesilintujen suosimaa ruokailualuetta. Mikäli ranta on hyvin matalaa, rakenna johteet pitkiksi tai aitaa koko vesiraja umpeen, jotta eläimet eivät karkaa. Huomioi, että voit joutua purkamaan aitauksen pois syksyisin ja rakentamaan sen uudelleen keväisin.