Laidunnuksen pääasiallisena tavoitteena on maiseman- ja luonnonhoito. Monimuotoisuutta ylläpitävä laidunnus perustuu siihen, että laiduneläimet elävät ja kasvavat perinnebiotoopin tuotolla. . Älä siis käytä lannoitteita, torjunta-aineita ja lisärehua, koska ne rehevöittävät aluetta ja köyhdyttävät eliölajistoa. Ravinnon loppuessa eläimet siirretään pois laitumelta sen sijaan, että niille annettaisiin lisäruokaa. Perinnebiotooppi on aidattava erilleen viljelylaitumista. Karjan satunnainen vaeltelu alueella tai sen käyttö pelkästään yölaitumena eivät ole perinnebiotoopin hoitoa.
Laidunnus on luontevin tapa hoitaa perinnebiotooppeja ja etenkin puustoisilla kohteilla se on ainoa mahdollinen hoitotapa. Laidunnus lisää kasvupaikan valoisuutta ja lämpöä sekä vähentää maaperän ravinteisuutta, jolloin perinteisemmät ja vähäravinteisuuteen tottuneet lajit pääsevät kasvamaan. Karjan tallaus paljastaa maanpintaa, mikä helpottaa toivottujen kasvilajien siementen itämistä. Laidunnuksessa eläimet syövät kasvillisuutta vähitellen, epätasaisesti ja valikoiden. Tästä syystä laidunnuksen vaikutukset ovat erilaiset kuin niiton, joka poistaa kaiken kasvillisuuden yhdellä kertaa.
Katso lisätietoja Sopimuslaidunnusopas (pdf) & Laidunpankki.fi-verkkosivustolta.
Laiduneläinten erilaiset tarpeet
Lampaat
Lampaat valitsevat tarkkaan syömänsä kasvit. Lampaat suosivat erityisesti hentoja ruohokasveja ja heiniä, joten ne eivät sovi herkille perinnebiotoopeille. Aikainen laitumelle lasku tehostaa lampaiden laidunnusta. Lampaat ovat tehokkaita vieraslajien torjunnassa, sillä tykkäävät syödä esimerkiksi jättipalsameja. Vesakontorjunnassa lampaat ovat erityisen tehokkaita. Ne selviytyvät hyvin vähätuottoisillakin mailla, jos käytettävissä oleva laidunala on riittävän laaja. Lampaat tarvitsevat kuitenkin myös suojaa ja varjoa sekä vaihtelevaa maastoa. Lampaat sopivat parhaiten kuivien niittyjen ja hakamaiden laiduntajiksi. Ne välttelevät märkiä ja kosteita maita, kuten rantaniittyjä. Hehtaarin niitty riittää noin 2–5 uuhelle karitsoineen kesälaitumeksi, riippuen kasvillisuudesta. Maisemanhoitajiksi sopivat parhaiten aikuiset uuhet, sillä karitsat vaativat kasvaakseen rehevää ja loisista vapaata laidunta.
Naudat
Naudat valikoivat ravintoaan vähemmän kuin esimerkiksi lampaat ja hevoset. Naudat syövät pääasiassa heiniä ja muita ruohokasveja, mutta myös puiden ja pensaiden lehtiä. Naudat karttavat laiduntamista lannan ja virtsan tahrimilla paikoilla, joten laitumille muodostuu ns. hylkylaikkuja. Maastoon syntyy polkuja, sillä naudat käyttävät samoja kulkureittejä. Laiduntamiseen soveltuvat kaikki nautarodut. Parhaita ovat alkuperäisrodut, sillä ne ovat kevyempiä ja ravintotarpeeltaan vaatimattomampia kuin pitkälle jalostetut eläimet. Myös lihakarjarotujen edustajat sekä lypsykarjarotujen hiehot ja vasikat sopivat hyvin perinnebiotooppien hoitoon. Laidunalaa naudat tarvitsevat 1–2 hehtaaria eläintä kohden.
Hevoset
Hevoset ovat lähes nautakarjan veroisia luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjinä. Ne syövät pääasiassa heiniä ja erilaisia ruohoja, mutta niille kelpaavat myös puiden lehdet ja kuoret. Hevoset pystyvät käyttämään hyödykseen varsin karkeaakin kasvimassaa ja syömään laitumet hyvin tarkkaan. Hevoset laiduntavat mieluiten kuivahkoilla, kovapohjaisilla niityillä, mutta toisaalta ne menevät myös veteen syömään etenkin järviruokoa. Laidunta hevoset tarvitsevat 1–2 ha/eläin.
Vuohet
Vuohet syövät mieluummin puiden lehtiä ja kuorta kuin ruohoja, joten ne ovat lampaitakin tehokkaampia pensoittuneiden alueiden hoidossa. Vuohilla on kapea turpa, joten ravintokasvien valikoiminen käy vaivatta. Niille maistuu myös monien muiden laiduneläinten karttama mesiangervo. Vuohet soveltuvat lähinnä umpeutuneiden kohteiden peruskunnostukseen ja lisälaiduntajiksi. Huomioi myös, että vuohien laidunalueen aitaaminen on suunniteltava ja toteuttava tarkasti, sillä ne karkaavat helposti.
Yhteislaidunnus
Yhteislaidunnuksessa laidunnetaan kahta tai useampaa eläinlajia samalla laidunalueella yhtä aikaa tai peräkkäin. Yhteislaiduntamiseen voidaan käyttää lampaita ja hiehoja tai lampaita ja emolehmiä vasikoineen. Hevoset, naudat ja lampaat pärjäävät myös hyvin kaikki samalla alueella. Yhteislaitumilla laidunalue kuluu tasaisemmin ja hylkylaikkujen määrä vähenee.
Suunnittele laidunnuspaine ja -kierto
Laidunnuspaineella tarkoitetaan laidunnuskauden aikaista eläinmäärää tiettyä pinta-alaa kohden. Laidunnuspaineella vaikutetaan siihen, miten tarkkaan kasvillisuus tulee syödyksi. Varsinkin kunnostusvaiheessa olevalla alueella laidunnuspaine saa olla korkeampi kuin hyvin hoidetulla alueella. Toisaalta jatkuva ja liian voimakas laidunnus ja versojen toistuva syöminen estää kukinnan ja siementuoton. Ylilaidunnus vähentää selvästi niittykasvillisuudesta riippuvaisten hyönteisten, etenkin perhosten ja mesipistiäisten määrää, mutta toisaalta alilaidunnuksestakaan ei ole alueen hoidon kannalta hyötyä.
Luonnon monimuotoisuudelle on eduksi, jos aluetta ei laidunneta kauttaaltaan samalla tehokkuudella. Laidunnuspaine määräytyy eläinlajin tai -rodun sekä kohteen kulutuskestävyyden ja hoitotilanteen mukaan. Eläinten hyvinvointi ja kasvu ovat myös tärkeitä laidunnuspaineen suunnittelussa. Laidunnuspaineen säätely on riippuvainen laiduneläinten lisäksi säistä, kohteen kasvillisuudesta ja aiemmasta hoidosta sekä laidunkauden pituudesta. Hoidon edetessä tarkkaile laidunnuspainetta ja sen vaikutuksia usein, sillä perinnebiotoopin lajisto on herkempi. Varaudu siihen, että laidunnuspainetta on muutettava jo kesän aikana.
Vinkki: kun voikukka kukkii, laske eläimet laitumelle.
Sopivaksi arvioidusta laidunnuspaineesta huolimatta maasto voi paikoin kulua voimakkaastikin tai jäädä alilaidunnetuksi. Hetkittäinen yli- tai alilaidunnus ei kuitenkaan useimmiten ole haitallista kohteelle. Pidä hoitamisesta hoitopäiväkirjaa, jotta voit seurata sitä, millainen hoito tuottaa missäkin luonnonolosuhteissa toivottuja tuloksia perinnebiotoopilla.
Suosi lohkottamista
Voit säädellä laidunnuspainetta voidaan laidunkierron avulla eli jaa alue lohkoihin ja siirrä eläimiä lohkolta toiselle. Lohkotuksella voit säädellä alueen rehun tuottoa. Alueen rehuntuottokyky säilyy pidempään laidunkauden aikana, kun kasvillisuus ehtii elpyä välillä tietyissä kohdissa. Alkukesällä, jolloin ruohon kasvu on nopeampaa, laidunlohkon kasvillisuus voi palautua jo muutamassa viikossa. Loppukesällä ja kosteusoloista riippuen kasvillisuuden elpyminen voi kestää useamman viikon.
Älä anna lisärehua
Älä anna perinnebiotoopeilla laiduntaville eläimille lisärehua. Useimmat niittykasvit ovat sopeutuneet kasvamaan vähäravinteisessa maaperässä, ja lisärehun anto eläimille lisää kierrossa olevien ravinteiden määrää. Voit välttää lisärehun tarpeen esimerkiksi hyvin suunnitellulla laidunkierrolla ja alueen lohkottamisella. Jos rehuntuotto on alueella liian vähäistä, voit ottaa laidunkiertoon mukaan myös viljellyn laidunlohkon. Älä aitaa perinnebiotooppia viljelylaitumen yhteyteen, sillä viljelylaitumelta kulkeutuu ravinteita karjan mukana perinnebiotoopille. Voit kuitenkin antaa kivennäisiä laiduntaville eläimille perinnebiotoopilla. Sijoita kulutukselle altis kivennäisten antopaikka alueen vähäarvoisimpaan osaan.