Mitä ovat perinnebiotoopit?
Perinnebiotoopit ovat avoimia tai puustoisia luontotyyppejä, joiden omaleimainen rakenne ja lajisto ovat muovautuneet perinteisen karjatalouskäytön myötä. Laidunnus ja niitto ovat luoneet ihanteelliset olosuhteet valosta, lämmöstä ja avoimuudesta hyötyville kasveille ja hyönteisille. Perinnebiotoopit ovat kaikkein uhanalaisimpia luontotyyppejä Suomessa, suurin osa jopa äärimmäisen uhanalaisia. Myös huomattava osa Suomen uhanalaisista kasvi- ja hyönteislajeista elää perinnebiotoopeilla. Hoitamalla perinnebiotooppeja turvaat uhanalaisen luonnon säilymistä!
Perinnebiotooppien historia
Perinteisen maatalouden aikana eläimet laidunsivat vapaasti metsissä. Pienet peltolaikut ja niittyalueet olivat aidattuina, ja karja päästettiin laiduntamaan niille vasta heinän- ja elonkorjuun jälkeen. Metsälaitumilla ei ollut aitoja, vaan karja sai kulkea niillä vapaasti tai paimenen mukana. Kun vapaa laidunnus kiellettiin, siirryttiin vähitellen tilarajoilta aidattuihin metsälaitumiin. Aidatut hakamaat muodostuivat asutuksen lähipiiriin ja niillä laidunsi tavallisimmin nuorkarjaa ja hevosia tai niitä käytettiin yölaitumina. Metsälaidunnus oli yleistä vielä 1930-luvulla, jolloin laidunnettiin lähes puolta Keski- ja Itä-Suomen metsämaasta, usein entisiä kaskialueita. Metsälaidunnus loppui maatalouden ja metsätalouden kehittymisen myötä lähes kokonaan 1950-luvulla.