Peruskunnostuksen tavoitteena on palauttaa hoitamattomana ollut perinnebiotooppi mahdollisimman lähelle alkuperäistä tilaa. Peruskunnostus on välttämätöntä muun muassa ruovikoituneilla ja pensoittuneilla rantaniityillä, heinän ja taimikon tai katajien valtaamilla kedoilla sekä tuoreilla niityillä ja metsittyneillä hakamailla.
Peruskunnostukseen kuuluvat puuston ja pensaiston raivaus sekä ei-toivotun kasvillisuuden poisto. Peruskunnostus parantaa usein jo lyhyessä ajassa perinnebiotoopin olosuhteita ja edesauttaa perinteisten lajien palautumista. Kunnostetulta alueelta voi löytyä siltä hävinneiksi luultuja kasveja, jotka ovat sinnitelleet muun varjostavan kasvillisuuden joukossa tai maaperän siemenpankissa.
Kunnostettavan perinnebiotoopin kasvillisuuden rakenne voi palautua noin kymmenessä vuodessa, jos umpeenkasvaneen niityn kasvilajisto on pääosin tallella. Runsasravinteisilla paikoilla kasvillisuus ei kuitenkaan aina palaudu entisen kaltaiseksi tehokkaasta jatkohoidosta huolimatta.
Raivaa puut ja pensaat
Voit raivata puuston ja pensaikon valtaaman perinnebiotoopin joko kerralla tai useamman vuoden aikana. Kertaraivauksen jälkeinen ravinnepurkaus sekä valon lisääntyminen saavat helposti ongelmakasvit rehottamaan, joten raivaus kannattaa tehdä vaiheittain.
Poista umpeutuneilta niityiltä juuri- ja kantovesoja tuottavat lehtipuut ja kuuset. Säästä vanhat lehtipuut ja lahopuut. Jätä laidunniityille puuryhmiä laiduneläinten suojaksi. Huolehdi puuston raivauksen jälkeen tehokkaasta jälkihoidosta, joka pitää kurissa lehtipuiden juuri- ja kantovesat. Laiduntaminen on tehokas jälkihoitokeino.
Raivausvälineet ja niiden käyttökohteet
- Moottorisaha – kookkaat puut
- Raivaussaha – pienpuusto ja pensaat
- Käsisaha/pensassakset/oksaleikkurit – tiheä katajikko
- Traktori/mönkijä – laajojen ja tasaisten alueiden pensaiden poisto
- Niittosilppuri/lautas- ja lieriöniittokone – ohuiden vesojen poisto
- Käsin voi repiä nuoria puita, pensaita ja katajikkoa
- Muita tarpeellisia välineitä: rautakanki, lapio, kuokka ja pensasleikkuri
- Huomioi: raivausveistä ja vesuria käytettäessä kannot jäävät helposti liian teräviksi, jolloin ne ovat haitaksi laiduneläimille.
Kerää raivausjäte pois mahdollisimman tarkasti. Älä kasaa raivaustähteitä arvokkaan ketokasvillisuuden päälle vaan esimerkiksi jo raivatuille katajikon pohjille. Raivaustähteitä voi käyttää esimerkiksi hakkeena tai polttopuuna.
Saaressa sijaitsevalla perinnebiotoopilla raivausjätteen voi polttaa esimerkiksi syksyllä, kun maa on kylmää ja kosteaa. Huomioi, että suojelualueella rauhoitusmääräykset ja muinaismuistoalueiden määräykset voi rajoittaa raivausjätteen polttamista.
Poista kannot tai käytä lahopuuna
Poista kaadettujen puiden kannot etenkin niitettäviltä kohteilta. Ennen poistamista nujerra kannot säännöllisellä vesomisella. Kaulaaminen nopeuttaa kannon tuhoutumista, sillä pystyyn kuolleen kaulatun puun kantokin on kuollut eikä enää veso. Poista kuolleet kannot jyrsimällä tai irti kiskomalla. Täytä tyhjät kuopat täytetään mineraalimaalla. Jos et poista kantoja, sahaa ne poikki mahdollisimman alhaalta, jotta ne eivät haittaa niittämistä.
Huomioi kuitenkin, että lahopuu on hyväksi perinnebiotoopin monimuotoisuudelle. Jos alueella on vähän lahopuuta, lisää sen määrää jättämällä isoja kantoja ja puiden oksia lahoamaan. . Kerro kuitenkin hoitosuunnitelmassa miksi teet näin. Havupuut lahoavat hitaammin, joten suosi lahopuuna mieluummin lehtipuita.
Kaulaa haavat ja harmaa- ja tervalepät
Kaulaa runsaasti juurivesoja muodostavat haapa ja harmaa- ja tervaleppä muutama vuosi ennen puiden kaatamista. Tee kaulaus vesurilla riittävän syvältä nilan alta koko puun ympäri veistäen. Kaulauksen leveys on vähintään 20 cm. Kuivata kaulattu puu pystyyn ja kaada se, kun kaarna irtoaa käsin repimällä. Kaulaamisen aikana puun kuorikerroksessa tapahtuva oksiston ja juuriston välinen ravinteiden kuljetus estyy. Lopulta juuristo näivettyy ja lakkaa vesomasta. Vedenkulkuun toimenpide ei vaikuta, sillä vesi kulkeutuu puuosaa pitkin.
Jos alueella on vähän lahopuuta, voit tuottaa sitä myös kaulaamisella. Voit kaulata yksittäisiä puita niin, että jätät ne lahoamaan pystyyn. Lahopuiksi sopivat haapojen ja leppien lisäksi koivu ja kuusi.
Poista ongelmakasvit
Hoidon puutteessa perinnebiotoopin valtaavat kookkaat ja kilpailullisesti voimakkaat lajit. Tällaisia lajeja ovat muun muassa koiranputki, mesiangervo, nokkonen, ohdakkeet, vuohenputki, sananjalka, vadelma, lupiini, punalehtiruusu sekä heinistä järviruoko, hietakastikka ja nurmilauha. Ongelmakasvit saadaan kuriin säännöllisen niiton ja laidunnuksen avulla, mutta hoidon ensimmäisinä vuosina niitä kannattaa poistaa tehokkaasti. Niittäminen parhaaseen kukinta-aikaan edistää monien kasvien hävittämistä.
- Tiheä ruovikko ja muu korkea kasvillisuus: niitä ensimmäisenä kesänä vähintään 2–3 kertaa ja poista niittojäte huolellisesti koko alueelta. Jos alueelta on hankala kuljettaa niittojäte pois, voit myös murskata sen niittomurskaimella.
- Koiranputki: syötä laiduntaville eläimille.
- Nurmilauha: kaiva lapiolla tai traktorin kauhalla ylös.
- Tiheät vadelmakasvustot: poista raivaussahalla tai käsin kiskomalla.
- Nokkonen: niitä eläimille.
- Sanajalka: tukahduta kepittämällä kasvin varret kumoon, jolloin uusien versojen ilmaantuminen hidastuu.
- Muista torjua myös vieraslajeja! Haitallisia vieraslajeja ovat muun muassa kurtturuusu, jättipalsami, lupiini ja jättiputki. Helposti alueen pusikoitumista aiheuttavia torjuttavia lajeja ovat myös terttuselja, isotuomipihlaja ja kurtturuusu. Lue lisää vieraslajien torjunnasta vieraslajit.fi