Lisäys 14.12.2022: Ehdollisuus korvaa 1.1.2023 alkaen täydentävät ehdot ja viherryttämistuen. Lisäksi ehdollisuus sisältää erityisesti ympäristö- ja ilmastotavoitteita edistäviä vaatimuksia.
1. Mitä ovat täydentävät ehdot?
Täydentävät ehdot ovat perusvaatimuksia, joiden noudattaminen on useimpien viljelijätukien ehtona. Täydentävät ehdot koostuvat viljelyyn liittyvistä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista sekä lakisääteisistä hoitovaatimuksista. Lakisääteiset hoitovaatimukset liittyvät ympäristöasioihin, kansanterveyteen, kasvien terveyteen sekä eläinten terveyteen ja hyvinvointiin.
Taulukko 1. Täydentävien ehtojen kokonaisuus
Täydentävien ehtojen kokonaisuus |
Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset
|
Lakisääteiset hoitovaatimukset Ympäristö:
Kansanterveys sekä eläinten terveys ja kasvien terveys:
Eläinten hyvinvointi |
Ehdot koskevat useimpia viljelijätukia. Kun haet EU:n kokonaan tai osittain rahoittamia tai eräitä kansallisia viljelijätukia, sinun tulee tuntea ja noudattaa täydentäviä ehtoja. Tuet, jotka vaativat tässä oppaassa kerrottujen ehtojen noudattamista luetellaan alla olevassa listassa. Täydentävien ehtojen lisäksi viljelijätuissa on myös omia ehtoja, jotka ovat täydentäviä ehtoja vaativampia.
Tuet, joiden vaatimuksena on täydentävien ehtojen noudattaminen:
- Perustuki
- Viherryttämistuki
- Nuoren viljelijän tuki
- Peltokasvipalkkio
- Lammas- ja vuohipalkkiot
- Lypsylehmäpalkkio
- Nautapalkkio
- Ympäristökorvaus (ympäristösitoumus ja ympäristösopimukset)
- Luonnonmukaisen tuotannon korvaus
- Luonnonhaittakorvaus
- Eläinten hyvinvointikorvaus
- Pohjoiset hehtaarituet (pohjoinen hehtaarituki, yleinen hehtaarituki ja nuorten viljelijöiden tuki)
Vain osa hyvän maatalouden ja ympäristön ehdoista koskee pohjoisia hehtaaritukia. Pohjoisissa hehtaarituissa täydentävistä ehdoista pitää noudattaa suojakaista- ja piennarvaatimusta, pysyvien nurmien ja laitumien hoidon vaatimuksia, sängen polton kieltoa, maisemapiirteiden säilyttämistä sekä hukkakauran ja jättiputken torjuntaa).Täydentävät ehdot koskevat tuenhakijan kaikkea maatalousmaata ja maatalouden harjoittamista. Täydentäviä ehtoja pitää noudattaa koko kalenterivuoden ajan (1.1. - 31.12.).
Kun haet viljelijätukia, olet vastuussa täydentävien ehtojen noudattamisesta koko kalenterivuoden ajan, vaikka lohko ei olisi hallinnassasi koko aikaa. Mikäli lohkon hallinta muuttuu kesken kalenterivuoden, varmista tarvittaessa kirjallisesti toisen osapuolen kanssa, että täydentäviä ehtoja noudatetaan. Mahdollisessa laiminlyöntitapauksessa täydentävien ehtojen seuraamus tulee viljelijälle, joka on hakenut tuet kyseisenä vuonna.
Noudata täydentäviä ehtoja maatalousmaalla. Maatalousmaalla tarkoitetaan peltojen, pysyvien kasvien sekä pysyvien nurmien ja laitumien pinta-alaa.
Ehtojen noudattamista valvotaan tilakäynneillä tehtävillä tarkastuksilla. Tarkastus voidaan tehdä myös esimerkiksi sellaisilla tiloilla, joilla on jonkin muun valvonnan yhteydessä havaittu täydentävien ehtojen laiminlyönti. Tarkastuksissa havaitut täydentävien ehtojen laiminlyönnit vähentävät samanaikaisesti kaikkien tukien määrää, joiden ehtona täydentävien ehtojen noudattaminen on.
Täydentävät ehdot liittyvät maatalousmaan hoitoon ja käyttöön, kansanterveyteen, eläinten ja kasvien terveyteen sekä eläinten hyvinvointiin. Opas kertoo hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista sekä lakisääteisistä hoitovaatimuksista, jotka liittyvät lannan huolelliseen varastointiin ja käyttöön, lintujen ja luontotyyppien suojeluun, eläinten merkitsemiseen ja rekisteröintiin, kasvinsuojeluaineiden käyttöön, elintarvikkeiden turvallisuuteen, rehuihin, eläintauteihin ja eläinten hyvinvointiin.
Nämä ehdot tähtäävät siihen, että pellot säilyvät hyvässä viljelykunnossa, päästöjä vesistöihin vältetään ja luonnon monimuotoisuutta pidetään yllä, tiloilla tuotetut elintarvikkeet ja rehut ovat turvallisia ja tuotantoeläimet voivat hyvin.
Tuenhakijan on tunnettava täydentävät ehdot. Ota täydentävät ehdot huomioon esimerkiksi, kun
- suunnittelet kylvöjä, lannoitusta ja kasvinsuojelutoimia
- viljelet
- teet kunnostustoimia maatalousmaalla
- torjut hukkakauraa ja jättiputkea
- varastoit ja levität lantaa
- viljelet pohjavesialueilla
- viljelet Natura 2000 –alueilla
- käytät pinta- ja/tai pohjavettä kasteluun
- tuotat tuotteita elintarvike- tai rehukäyttöön
- pidät tuotantoeläimiä.
Täydentäviin ehtoihin tulleet muutokset on esitetty asiakokonaisuuksia esittelevien lukujen kohdalla. Jos täydentäviin ehtoihin tai niiden valvontaan tulee muutoksia, ne päivitetään vuosittain täydentävien ehtojen oppaaseen. Huomioithan myös sen, että vain voimassa olevat säädökset ovat virallisia oikeuslähteitä.
2. Uutta 2022
- Lukuun 3.4. on lisätty muutos 28.4.2022:
-
Viherryttämistuen ekologiseen alaan kuuluvalla kesantoalalla (EFA-kesantoalalla) voit viljellä vuonna 2022 viljelykasveja, saat lannoittaa alaa ja käyttää alalla kasvinsuojeluaineita. Voit päättää kasvuston kemiallisesti tai mekaanisesti aikaisintaan 16.8., mikäli kylvät tai istutat alalle syyskylvöisen kasvin.
Tuotannossa olevien EFA-kesantojen ei tarvitse täyttää pohjavesialueille säädettyä siemenseosvaatimusta.
Muutos on tehty viherryttämistukea koskevan säädöksen muutoksen vuoksi. Viherryttämistuen ehtoihin on ollut mahdollista myöntää helpotuksia vuodelle 2022 Ukrainan sodan vuoksi.
Lue lisää luvusta 3.4 ja tiedotteelta.
- Luku 5.2. Muutoksia käsitellyn eläinvalkuaisen rehukäyttöön (Taulukko 12.) ns. TSE-asetuksen muutoksen vuoksi.
- Luku 5.3. Kirjanpidon säilytysajat ovat hieman muuttuneet maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 318/2021 muutoksen myötä. Samassa yhteydessä myös tilalta suoraan kuluttajalle myydyn raakamaidon erilliset kokonaispesäkemäärää ja solulukua koskeneet vaatimukset poistuivat.
- Luku 5.4. Eläinten merkitsemiseen ja rekisteröintiin liittyviin vaatimuksiin on tullut 1.1.2022 alkaen joitakin muutoksia eläintunnistuslainsäädännön uudistumisen myötä.
- Luku 7. Täydentävien ehtojen laiminlyönnistä aiheutuva tukivähennyksen suuruus lasketaan sen vuoden tai vuosien tukien kokonaismäärästä, jolloin laiminlyönti tapahtui. Aikaisemmin seuraamus on laskettu sen vuoden tukien kokonaismäärästä, jolloin laiminlyönti havaittiin riippumatta siitä, milloin se tosiasiallisesti tapahtui. Muutos johtuu Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiosta C-361-19.
3. Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset
- Pientareet, suojakaistat ja maaperän kunto
- Hukkakauran ja jättiputken torjunta
- Viljely hyvän maatalouskäytännön mukaisesti
- Kesantojen hoito
- Maisemapiirteiden säilyttäminen
- Kasteluveden otto
- Pysyvien laitumien ja pysyvien nurmien hoito
- Pohjaveden suojelu
3.1 Jätä pientareita ja huolehdi maaperän kunnosta
Jätä vesistöjen ja valtaojien varsille vähintään yhden metrin levyinen piennar. Mittaa pientareen leveys ojan ja pellon taitekohdasta kasvulohkon suuntaan. Piennarta ei saa muokata, lannoittaa eikä käsitellä kasvinsuojeluaineilla. Vaikeissa rikkakasvitapauksissa voit torjua rikkakasveja pientareelta pesäketorjuntana. Jos pientareen kasvillisuus tuhoutuu talven aikana, rikkakasvien pesäketorjuntaa tehtäessä tai ojien kunnostustyön yhteydessä tai muusta vastaavasta syystä, on tuhoutuneelle pientareelle kylvettävä nurmikasvillisuus heti olosuhteiden salliessa. Kylvä raiviolohkon pientareelle heti olosuhteiden salliessa nurmikasvillisuus, jos pientareella ei ole aikaisempaa nurmikasvillisuutta.
Piennarta ei tarvitse jättää, jos maatalousmaan ja vesistön tai valtaojan välillä on metsää, tonttimaata, tietä, pensaikkoa, jouto- tai kitumaata tai muuta aluetta vähintään keskimäärin 10 metriä, eikä vesi nouse tulva-aikanakaan pellolle. Piennarta ei tarvita myöskään, jos maatalousmaa on tulvapenkereen takana ja kuivatusvedet johdetaan pois esimerkiksi pumppaamalla.
Piennar vähentää ojanpenkkojen sortumista ja maa-aineksen sekä ravinteiden kulkeutumista ojiin ja vesistöihin. Pientareilla viihtyvät myös monet linnut sekä niittyjen kasvit ja hyönteiset.
Suojakaistat
Vesistöjen varsilla tehtävää lannoitusta on rajoitettu. Lannoitus on kiellettyä viisi metriä lähempänä vesistöä. Seuraavan viiden metrin vyöhykkeellä vesistöstä lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden pintalevitys on kielletty, ellei peltoa muokata vuorokauden kuluessa levityksestä. Edellä mainitut lannoitus- ja pintalevityskiellot eivät kuitenkaan estä kotieläinten laiduntamista kyseisillä alueilla.
Valtaoja ja vesistö
Valtaoja on kaivettu avouoma, jonka tarkoituksena on kerätä kuivatusalueen piiri-, sarka- ja salaojista sekä yläpuoliselta valuma-alueelta tulevat vedet ja johtaa ne pois kuivatusalueelta. Valtaojaksi luetaan myös peltolohkorekisteriin merkityt muut uomat, jotka löytyvät viljelijöiden verkkoasiointipalvelu VIPU:sta. Vesistöllä tarkoitetaan tässä valtaojaa suurempia vesiuomia kuten puroa, jokea, lampea, järveä ja merta sekä muuta luonnollista vesialuetta sekä tekojärveä, kanavaa ja muuta vastaavaa keinotekoista vesialuetta; vesistönä ei kuitenkaan pidetä noroa, ojaa ja lähdettä.
Huolehdi siitä, ettei eroosio pääse kuluttamaan maatalousmaata.
3.2 Torju hukkakauraa ja jättiputkea
Tarkkaile hukkakauran ja jättiputken esiintymistä maatalousmaalla. Huolehdi hukkakauran torjunnasta maatalousmaalla kemiallisesti, mekaanisesti, kitkemällä tai muulla tavalla. Ilmoita kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle hukkakauran saastuttamat lohkot.
Maaseutuelinkeinoviranomainen voi antaa viljelijää sitovan hukkakauran torjuntaohjeen tai vaikeammissa tapauksissa torjuntasuunnitelman. Noudata saamaasi ohjetta ja suunnitelmaa.
Torju kaukasian-, persian- ja armenianjättiputki maatalousmaalta kemiallisesti, mekaanisesti, kitkemällä tai muilla toimenpiteillä.
Jos olet ilmoittanut kasvulohkon viherryttämistuessa ekologisen alan kesannoksi tai typensitojakasvien alaksi, ota huomioon näitä aloja koskeva kasvinsuojeluaineiden käyttökielto viherryttämistuen ehtojen mukaisesti. Viherryttämistuen ehdoista voit lukea hakuoppaasta.
3.3 Viljele hyvän maatalouskäytännön mukaisesti
Viljelty pelto tarkoittaa kasvien tuotantoa varten viljeltyä peltoa.
Ota paikkakunnan olosuhteet huomioon viljelyssä. Muokkaa, lannoita ja kylvä tai istuta viljelty pelto ja pysyvien kasvien ala tarkoituksenmukaisella tavalla siten, että on mahdollista saada aikaan tasainen itäminen ja kasvusto. Huolehdi kasvinsuojelusta ja estä rikkakasvien leviäminen mekaanisesti, biologisesti, kemiallisesti tai kasvinvuorotuksen avulla.
Jos olet ilmoittanut kasvulohkon viherryttämistuessa ekologiseen alaan typensitojakasvien alaksi, ota huomioon näitä aloja koskeva kasvinsuojeluaineiden käyttökielto viherryttämistuen ehtojen mukaisesti. Viherryttämistuen ehdoista voit lukea hakuoppaasta.
Viljele alueelle soveltuvia kasvilajeja ja -lajikkeita ja käytä riittävää siemenmäärää. Kylvä tai istuta viimeistään 30.6. Tiettyjen puutarhakasvien (taulukko 2) viljelyssä myöhempi kylvö on mahdollinen, mutta kylvä silloin lohkolle esikasvi viimeistään 30.6. Mikäli poikkeukselliset sääolosuhteet estävät kylvämisen tai istuttamisen viimeistään 30.6., kylvä tai istuta heti olosuhteiden salliessa. Poikkeuksellisella sääolosuhteella tarkoitetaan tilannetta, jossa pitkään jatkuneiden runsaiden sateiden ja vähäisen haihdunnan vuoksi pellon märkyys on estänyt kylvämisen. Poikkeaminen viimeisestä kylvöpäivästä koskee viljeltyä maatalousmaata ja viherkesantoja . Esikasvia ei tarvitse kylvää, jos lohkolle istutetaan salaattikasveja, kiinankaalia, kukkakaalia, parsakaalia, pinaattia, tilliä, kyssäkaalia tai naurista.
Jos viljelet mansikoita, mesimarjoja tai jalomaaraimia, hehtaarilla on oltava vähintään 15 000 kasvia. Jos viljelet mainittuja kasveja siten, että maanpinnan katteena ei käytetä muovia ja syntyvien rönsytaimien annetaan juurtua emotaimien viereen, taimitiheyden on oltava ensimmäisenä kasvukautena vähintään 11 000 kasvia hehtaarilla.
Jos viljelet herukoita tai karviaisia, hehtaarilla on oltava vähintään 1200 kasvia, vadelmia vähintään 2800 kasvia hehtaarilla, marjatuomipihlajia, marja-aronioita ja tyrnejä vähintään 800 kasvia hehtaarilla, pensasmustikoita vähintään 2250 kasvia hehtaarilla sekä hedelmäpuita vähintään 400 kasvia hehtaarilla.
Toimi niin, että korjuu ja markkinakelpoisen sadon tuottaminen on mahdollista. Jos et kuitenkaan pysty korjaamaan satoa, huolehdi maatalousmaalla olevasta kasvustosta siten, että maatalousmaan kasvukunto säilyy hyvänä ja että maatalousmaalle on taas seuraavana vuonna mahdollista perustaa uusi kasvusto tai tuottaa korjuu- ja markkinakelpoinen sato.
Jos käytät nurmea laidunnukseen, maanpinnan on säilyttävä pääosin kasvipeitteisenä ja maaperän eroosio saa olla vain vähäistä.
Sängen poltto
Viljelykasvien sänkeä ei saa polttaa. Sängellä tarkoitetaan viljan, öljykasvien, kuitukasvien, palkokasvien tai siemenmausteiden sänkeä eli leikatun kasvin maahan jäävää tyviosaa. Sängen polttokielto ei koske nurmea. Ehdon tavoitteena on maan orgaanisen aineksen säilyttäminen.
Taulukko 2. Puutarhakasvit, jotka voit kylvää myöhemmin kuin 30.6., jos kylvät niille esikasvin viimeistään 30.6. * esikasviakaan ei tarvita
Yksi- ja monivuotiset avomaalla leikko- ja kuivakukiksi viljeltävät koristekasvit |
---|
Vihannekset
|
Siemenmausteet
|
Mauste- ja lääkekasvit
|
Hoida pysyviä nurmia ja pysyviä laitumia
Pysyvät nurmet ovat viljeltyä maatalousmaata. Toimi niin, että korjuu ja markkinakelpoisen sadon tuottaminen on mahdollista. Huolehdi pysyvien nurmien ja pysyvien laitumien kasvinsuojelusta ja estä rikkakasvien leviäminen kasvinvuorotuksen avulla, mekaanisesti, biologisesti tai kemiallisesti. Huolehdi kasvustosta niin, että myös seuraavana vuonna lohkolle on mahdollista perustaa kasvusto tai tuottaa korjuu-ja markkinakelpoinen sato.
Kylvä viimeistään 30.6. Mikäli poikkeukselliset sääolosuhteet estävät kylvämisen viimeistään 30.6., kylvä heti olosuhteiden salliessa. Poikkeuksellisella sääolosuhteella tarkoitetaan tilannetta, jossa pitkään jatkuneiden runsaiden sateiden ja vähäisen haihdunnan vuoksi pellon märkyys on estänyt kylvämisen.
Voit uusia pysyvän laitumen ja pysyvän nurmen kasvuston muokkaamalla ja kylvämällä heinä- ja nurmirehukasvien siemenillä. Voit ottaa pysyvän nurmen ja pysyvän laitumen myös muuhun viljelykäyttöön ja viljellä lohkolla muitakin kuin heinä- ja nurmirehukasveja, tällöin lohko ei ole enää pysyvää nurmea.
Voit lannoittaa pysyviä laitumia ja pysyviä nurmia tarkoituksenmukaisella tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että voit lannoittaa alaa, mikäli korjaat pysyvältä laitumelta tai pysyvältä nurmelta sadon laiduntamalla tai muulla tavalla sadon korjaamalla. Noudata pysyvien laitumien typpilannoituksessa laitumia koskevia enimmäisarvoja (luku 4.1.5 , taulukko 8) mikäli lohko on laitumena. Jos korjaat lohkolta nurmisadon, voit lannoittaa nurmien enimmäismäärien mukaisesti (luku 4.1.5 , taulukko 8). Mikäli olet sitoutunut ympäristökorvaukseen, tulee sinun noudattaa ympäristökorvauksen mukaisia tiukempia lannoitustasoja. Ympäristösitoumuksen lannoitustasot löydät sitoumusehdoista.
Jos käytät pysyvää laidunta tai pysyvää nurmea laidunnukseen, maanpinnan on säilyttävä pääosin kasvipeitteisenä ja maaperän eroosio saa olla vain vähäistä. Jos niität pysyvän laitumen tai pysyvän nurmen kasvuston, huomioi niiton ajankohdassa ja toteuttamisessa luonnonvaraisten lintujen ja nisäkkäiden suojelu.
Viherryttämistuen vaikutus pysyvien nurmien hoitoon Natura-alueella
Jos pysyvä nurmi sijaitsee Natura-alueella, et voi uudistaa kasvustoa muuta kuin erityisestä syystä ja uudistamiseen ei saa liittyä kyntämistä. Ilmoita uudistamisesta ja sen toteutustavasta kirjallisesti kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle ennen uudistamisen aloittamista. Lisätietoja viherryttämistuen ehdoista löydät hakuoppaasta.
3.4. Huolehdi kesannoista
Kesantojen hoito kuuluu täydentäviin ehtoihin.
Kesantopelto = tuotantoon käyttämätön pelto, joka on viher-, sänki- tai avokesantoa
Viherkesanto = pelto, joka on kylvetty yksi- tai monivuotisilla riista-, maisema-, mesi-, niitty- tai nurmikasveilla tai niiden siemenseoksilla. Viherkesannoksi ei kuitenkaan hyväksytä peltoa, joka on kylvetty pelkästään viljalla, öljykasveilla, valkuaiskasveilla tai näiden kasvien siemenseoksilla. Valkuaiskasveista poikkeuksen muodostavat apila ja mesikkä, jotka ovat sallittuja kasveja kesannolla yksinään tai seoksissa.
Avokesanto = pelto, joka on kasvukaudella ilman kasvipeitettä tai sänkeä
Sänkikesanto = pelto, joka on edellisen tai sitä vanhemman kasvukauden viljan, öljykasvien, kuitukasvien, palkokasvien tai siemenmaustekasvien sängen peittämää ja muokkaamatonta
Kesannointi on vapaaehtoista ja voit pääsääntöisesti hyödyntää kesantoja taloudellisesti. Viherkesantoa voidaan myös laiduntaa, jos pellon pinta säilyy nurmipeitteisenä.
Jos olet ilmoittanut kesantopellon viherryttämistuen mukaiseksi ekologiseksi alaksi, voit vuonna 2022 viljellä ko. kesannolla mitä tahansa viljelykasvia, lannoittaa alaa viljelemäsi kasville sallituilla lannoitustasoilla ja käyttää kasvinsuojeluaineita. Lisätietoja viherryttämistuen mukaisista ekologisista aloista löydät hakuoppaasta ja tiedotteelta.
Säilytä kesannot maatalousmaana ja maatalouskäytön kannalta hyvässä kunnossa. Kesannoksi ilmoittamaasi alaa et voi käyttää kasvukauden aikana varastoalueena, esimerkiksi säilörehupaalien säilytykseen.
Pidä kesantopellot kasvipeitteisinä
Pidä kesantopellot viherkesantona tai sänkikesantona ja uusi niiden kasvusto tarvittaessa. Viherkesanto on vesien suojelun kannalta suositeltavin kesannointimuoto. Voit kasvattaa kesantopellolla seuraavia kasveja ja niiden seoskasvustoja:
- nurmikasveja
- riistakasveja
- maisemakasveja
- mesikasveja
- niittykasveja
- apilaa
- mesikkää.
Viherkesannon kasviksi ei hyväksytä kuitenkaan pelkästään viljaa, öljykasveja, valkuaiskasveja tai näiden kasvien seoskasvustoja. Et voi siis ilmoittaa viherkesannoksi puhdasta kaura- tai hernekasvustoa tai näiden seosta, koska toinen on vilja ja toinen on valkuaiskasvi. Jos lisäät seokseen esimerkiksi nurmikasvin, kasvusto hyväksytään viherkesannoksi.
Valkuaiskasveista poikkeuksena ovat apila ja mesikkä, jotka ovat sallittuja kasveja kesannolle yksin tai seoksena.
Kylvä viherkesannon kasvusto viimeistään 30.6, jos peltolohkolla ei ole ennestään kylvettyä viherkesantoa. Mikäli poikkeukselliset sääolosuhteet estävät kylvämisen viimeistään 30.6., kylvä heti olosuhteiden salliessa. Poikkeuksellisella sääolosuhteella tarkoitetaan tilannetta, jossa pitkään jatkuneiden runsaiden sateiden ja vähäisen haihdunnan vuoksi pellon märkyys on estänyt kylvämisen. Käytä kasvuston kylvössä riittävää määrää nurmi-, riista-, maisema-, mesi- tai niittykasvien siemeniä, jotta saat pellolle peittävän kasvuston.
Pidä pohjavesialueella kesantopellot kasvipeitteisinä. Jos perustat kesantopellon pohjavesialueelle, siemenseoksen painosta enintään 20 prosenttia voi olla apilan, virnan, sinimailasen, vuohenherneen, mesikän tai muun vastaavan typpeä sitovan kasvin siemeniä. Merkitse siemenseoksen sisältö lohkomuistiinpanoihin. Poikkeuksena edelliseen, vuonna 2022 ekologisen alan kesannolla ei tarvitse huomioida pohjavesialueen siemenseosvaatimusta.
Estä kesantopelloilla rikkakasvien leviäminen. Voit torjua rikkakasvit kemiallisesti poikkeustilanteissa, jotka on lueteltu seuraavassa kappaleessa tai kasvuston päättämisen yhteydessä 1.9. alkaen tai 15.7. alkaen, jos kylvät kesantopellolle nurmikasveja tai syksyllä kylvettäviä tai istutettavia kasveja. Vuonna 2022 ekologisen alan kesannolla voit käyttää kasvinsuojeluaineita, mutta huomioi, että voit päättää kasvuston kemiallisesti tai mekaanisesti aikaisintaan 16.8., mikäli kylvät tai istutat alalle syyskylvöisen .
Poikkeukset kesantojen kasvipeitteisyydestä
Jos ilmoitat kesannoksi lohkon, joka ei ole aikaisemmin ollut viljelykäytössä, on lohkon oltava ilmoitusvuonna viherkesantoa.
Muissa tapauksissa voit poiketa kesannon kasvipeitteisyysvaatimuksesta, jos parannat kesantopellon viljelykuntoa torjumalla vaikeasti hävitettäviä rikkakasveja, teet lyhytaikaisia kunnostustoimenpiteitä tai poikkeamiseen on joku muu erityinen syy. Lyhytaikaisia kunnostustoimenpiteitä ovat salaojitus, kalkitus, ojien kaivaminen ja perkaus sekä muut vastaavat toimenpiteet. Kasvipeitteisyysvaatimuksesta voit poiketa vain siinä laajuudessa kuin lyhytaikainen kunnostustoimenpide edellyttää. Kesantopellon kasvipeitteisyysvaatimuksesta voit poiketa myös silloin, kun kyseessä on alla olevan mukainen ylivoimainen este tai poikkeuksellinen olosuhde.
Tilanteet, joissa ylivoimainen este ja poikkeukselliset olosuhteet voidaan hyväksyä kesannon kasvipeitteisyysvaatimuksesta poikkeamiseen:
- tuensaajan kuolema;
- tuensaajan pitkäaikainen kyvyttömyys harjoittaa ammattiaan;
- tilaan merkittävällä tavalla vaikuttava ankara luonnonmullistus;
- tilan kotieläinrakennusten tuhoutuminen onnettomuudessa;
- eläinkulkutauti tai kasvitauti, joka vahingoittaa viljelijän koko karjaa tai osaa siitä, tai vastaavasti viljelykasveja;
- koko tilan tai sen merkittävän osan pakkolunastus, jos kyseinen pakkolunastus ei ollut ennakoitavissa hakemuksen jättöpäivänä.
Kesantopellon lannoitus
Et saa lannoittaa avo-, sänki- ja yksivuotista viherkesantoa. Voit lannoittaa monivuotista viherkesantoa ainoastaan perustamisen yhteydessä. Typpilannoitemäärä voi tällöin olla enintään 80kg/ha kivennäismailla tai 60kg/ha eloperäisillä mailla. Huomaa myös, että ympäristösitoumuksen tehneillä tiloilla monivuotisen viherkesannon perustamisvaiheen lannoitukselle on alemmat raja-arvot. Ympäristösitoumuksen lannoitustasot löydät sitoumusehdoista.
Vuonna 2022 voit lannoittaa ekologisen alan kesantoa viljelemäsi kasvin sallitulla lannoitustasoilla.
Kesantopellon kasvuston päättäminen
Voit päättää kesantopellon kasvuston kemiallisesti tai mekaanisesti 1.9. alkaen. Jos kylvät kesantopellolle nurmikasveja tai syksyllä kylvettäviä tai istutettavia kasveja, voit päättää kasvuston 15.7. alkaen. Kesantopellon muokkaus ja lannoitus on tehtävä tällöin kylvön tai istutuksen yhteydessä.
Jos olet ilmoittanut kesantopellon viherryttämistuen ekologisen alan kesannoksi, voit päättää viher- ja sänkikesannon aikaisintaan 16. 8., jos kylvät alalle nurmikasveja tai syksyllä kylvettäviä tai istutettavia kasveja.
Taulukko 3. Kesantopeltojen täydentävien ehtojen vaatimukset sekä viherryttämistuen ekologisen alan kesannon vaatimukset
Toimi | Viherkesanto | Sänkikesanto | Avokesanto |
---|---|---|---|
Luonnehdinta | Yksi- tai monivuotinen kasvusto (nurmi-, riista-, maisema-, mesi- tai niittykasveja, ei kuitenkaan yksinomaan viljalla, öljy- tai valkuaiskasveilla tai näiden siemenseoksella kylvetty kasvusto) |
Edellisen tai sitä aiempien vuosien vilja-, öljy-, palko- tai kuitukasvien tai siemenmausteiden sänki
|
Ilman kasvipeitettä ja ilman sänkeä oleva peltolohko Avokesanto on sallittu
On suositeltavaa, ettet pidä avokesantoa valtaojien tai valtaojaa suurempien vesiuomien varsilla, tulvanalaisilla alueilla ja talousvesikaivojen ympärillä. |
Kylvö | Viimeistään 30.6. | Sallittu | Sallittu |
Lannoitus |
Vain monivuotisilla niiden perustamisen yhteydessä. Sallittu kylvettäessä tai istutettaessa syyskylvöisiä kasveja. Vuonna 2022 ekologisen alan kesantoja voit lannoittaa viljelemäsi kasvin sallitulla tasolla |
Vain kylvettäessä tai istutettaessa syyskylvöisiä kasveja. | Vain kylvettäessä tai istutettaessa syyskylvöisiä kasveja. |
Niitto |
Ei tarvitse välttämättä niittää vuosittain.
|
Ei tarvitse välttämättä niittää vuosittain.
|
Ei tarvitse välttämättä niittää vuosittain.
|
Muokkaaminen |
|
|
|
Päättäminen (mekaanisesti tai kemiallisesti) |
|
|
- |
Jos käytät alaa viherryttämistuen ekologisena alana, huomioi lisäksi nämä: |
|
|
- |
Lyhytaikaiset kunnostustoimenpiteet |
Vain niiden vaatiman alan laajuudessa
|
Vain niiden vaatiman alan laajuudessa
|
Vain niiden vaatiman alan laajuudessa
|
Taloudellinen hyödyntäminen |
Sallittu pääsääntöisesti
|
Sallittu pääsääntöisesti
|
Sallittu pääsääntöisesti
|
3.5. Säilytä maisemapiirteet
Manner-Suomi
Säilytä puuryhmät ja yksittäiset puut, jotka on suojeltu luonnonsuojelulain (1096/1996) 29 §:n 1 momentin 9 kohdan perusteella. Jos ne kasvavat maatalousmaalla olevan peruslohkon sisällä, peruslohkon pientareella tai toisiinsa rajoittuvien peruslohkojen välisellä alueella enintään 0,2 hehtaarin alalla, ne voidaan sisällyttää mukaan peruslohkon pinta-alaan. Ilmoita kohteet lomakkeella 442.
Suojelupäätöksiä tekevät Manner-Suomessa ELY-keskukset. Tällaisten suojelukohteiden maisemaa hallitsevat puut ovat järeärunkoisia, iäkkäitä, usein monihaaraisia ja laajalatvuksisia. Männyn, kuusen, koivun ja tammen rungon läpimitta tulee olla 1,3 m korkeudella vähintään 60 cm ja muiden puulajien vähintään 40 cm. Suojeltuja alueita ei saa raivata pelloksi tai muuten muuttaa. Älä leikkaa maisemapiirteiden puita lintujen pesimäaikaan 1.5. – 30.7.
Jos suojeltuun luontotyyppiin kuuluvan alueen luonnonarvot ovat hävinneet, voidaan alueen suojelu lakkauttaa ELY-keskuksen päätöksellä.
Säilytä myös enintään 0,2 hehtaarin suuruiset luonnonmuistomerkit, jotka on suojeltu luonnonsuojelulain (1096/1996) 23 §:n perusteella. Jos ne ovat peruslohkon sisällä, peruslohkon pientareella tai toisiinsa rajoittuvien peruslohkojen välisellä alueella, ne voidaan sisällyttää mukaan peruslohkon pinta-alaan. Ilmoita kohteet lomakkeella 442. Luonnonmuistomerkit ovat puita, puuryhmiä, siirtolohkareita tai muita vastaavia luonnonmuodostumia, jotka on suojeltu kauneuden, harvinaisuuden, maisemallisen merkityksen, tieteellisen arvon tai muun syyn perusteella. Suojellut luonnonmuistomerkit on yleensä merkitty myös maastoon. Älä leikkaa maisemapiirteiden puita lintujen pesimäaikaan 1.5 – 30.7.
Kunnan ympäristöviranomaiset tekevät suojelupäätöksiä yksityismailla sijaitsevista kohteista maanomistajan hakemuksesta tai suostumuksella. Luonnonmuistomerkkejä ei saa vahingoittaa tai poistaa.
Jos luonnonmuistomerkin suojelulle ei ole enää perusteita tai jos rauhoitus estää yleisen edun kannalta merkittävän hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen, voi kunta omistajan hakemuksesta tai ELY-keskuksen esityksestä lakkauttaa luonnonmuistomerkin suojelemisen. Hakemuksesta on hankittava ELY-keskuksen lausunto. Jos asia on tullut vireille ELY-keskuksen esityksestä, alueen omistajalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi.
Ilmoita hallitsemallasi alalla olevat kohteet kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Lohkojen välisellä alueella olevat kohteet ilmoittaa alueen haltija. Tee kohteiden ilmoittaminen päätukihaun yhteydessä lomakkeella 442.
Ahvenanmaa
Säilytä puuryhmät ja yksittäiset puut, jotka on suojeltu luonnonsuojelusta annetun Ahvenanmaan maakunta-asetuksen (ÅFS 1998:113) 5 §:n 8 kohdan perusteella, jos ne kasvavat maatalousmaalla olevan peruslohkon sisällä, peruslohkon pientareella tai toisiinsa rajoittuvien peruslohkojen välisellä alueella enintään 0,2 hehtaarin alalla. Suojeltujen puiden tulee olla Ahvenanmaan maakunta-asetuksen (ÅFS 113/1998) 5 §:n kohdan 8 mukaisesti tammia, vaahteroita tai haapoja, joiden läpimitta mitattuna 130 cm korkeudelta on vähintään 170 cm, tai katajia, joiden korkeus on yli 6 m. Suojelukohteista tulee olla aluerajaus, jonka maakuntahallitus voi määritellä alueen maanomistajan tai haltijan pyynnöstä. . Älä leikkaa maisemapiirteiden puita lintujen pesimäaikaan 1.5. – 31.7.
Säilytä myös luonnonmuistomerkit, jotka on suojeltu luonnonsuojelusta annetun Ahvenanmaan maakuntalain (ÅFS 1998:82) 6§:ssä, jos ne ovat peruslohkon sisällä, peruslohkon pientareella tai toisiinsa rajoittuvien peruslohkojen välisellä alueella. Luonnonmuistomerkit ovat puita, puuryhmiä, siirtolohkareita tai muita vastaavia luonnonmuodostumia, jotka on suojeltu kauneuden, harvinaisuuden, maisemallisen merkityksen, tieteellisen arvon tai muun syyn perusteella. Suojellut luonnonmuistomerkit on yleensä merkitty myös maastoon. Älä leikkaa maisemapiirteiden puita lintujen pesimäaikaan 1.5. – 31.7.
3.6. Selvitä, tarvitsetko lupaa kasteluveden ottoon
Kun käytät vettä maatalousmaan kasteluun, selvitä ELY-keskuksesta tai kunnan ympäristölupaviranomaiselta ennen vedenottoa, tarvitsetko siihen vedenottoluvan. Lupaehtojen noudattaminen kuuluu täydentäviin ehtoihin, jos lupa tarvitaan.
Tarvitset luvan veden ottamiseen vesistöstä vesilain (587/2011) (Ahvenanmaalla ÅFS 61/1996) mukaan esimerkiksi silloin, kun vettä ei riitä tarpeeksi niille vesialueen omistajille tai osakkaille, jotka ottavat vettä. Myös yli 250m3/vrk pohjavedenotto edellyttää vesilain mukaista lupaa. Vedenotosta tulee lisäksi ilmoittaa ELY-keskukselle, jos otettava määrä on yli 100 m3/vrk.
3.7. Suojele pohjavettä
Pohjaveden kaikenlainen pilaaminen on kielletty ympäristönsuojelulailla (527/2014). Ympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden päästäminen suoraan tai välillisesti pohjaveteen on kielletty valtioneuvoston asetuksella 1022/2006. Ympäristölle vaaralliset ja haitalliset aineet, joita ei saa päästää suoraan tai välillisesti pohjaveteen on lueteltu taulukossa 4. Viljelijän on oman tilansa osalta huolehdittava, ettei tilan toiminnasta aiheudu edellä mainitun asetuksen (1022/2006) liitteessä E mainittujen ympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden suoria tai epäsuoria päästöjä pohjaveteen (esim. polttoaineista, voiteluaineista, kasvinsuojeluaineista). Huomioi vaatimus kaikessa tilasi maataloustoiminnassa ja koko maatalousmaalla, myös niillä alueilla, jotka eivät sijaitse pohjavesialueella. Ympäristölle vaaralliset ja haitalliset aineet, joita ei saa päästää suoraan tai välillisesti pohjaveteen on lueteltu taulukossa 4.
Huolehdi, ettei tilallasi ole esimerkiksi vuotavia kasvinsuojeluainesäiliöitä, öljysäiliöitä, jäteöljykanistereita tai –tynnyreitä, hylättyjä ajoneuvoja tai muita laitteita, joista voi aiheutua kasvinsuojeluaineiden tai hiilivetyjen suoria tai epäsuoria päästöjä pohjaveteen. Huolehdi myös, ettei kasvinsuojeluaineiden varastoinnista, säiliöiden täyttämisestä tai ruiskujen pesusta aiheudu suoria tai välillisiä päästöjä pohjaveteen.
Selvitä pohjavesialueen sijainti. Pohjavesialueiden käytön rajoitukset koskevat kaikkia viljelijöitä, joilla on maatalousmaata pohjavesialueella. Tarkista Vipu-palvelusta sijaitseeko jokin lohkoistasi pohjavesialueella. Jos jokin lohko on pohjavesialueella vain osittain, tulee lohkon pohjavesialueella olevalla osalla noudattaa pohjavesialuetta koskevia rajoituksia. Tästä alueesta voi tehdä oman kasvulohkonsa. Huomaa, että kuntasi ympäristönsuojelumääräyksissä tai mahdollisessa tilan ympäristöluvassa tai muussa luvassa on voitu antaa tarkempia rajoituksia pohjavesialueen viljelystä, esimerkiksi lannan levityksestä, kuin mitä täydentävät ehdot edellyttävät. Eri kunnissa määräykset voivat olla erilaiset.
Taulukko 4. Pohjavedelle vaaralliset aineet ja aineryhmiin kuuluvat vaaralliset aineet, joita ei saa päästää pohjaveteen (valtioneuvoston asetus 1022/2006).
Pohjavedelle vaaralliset aineet ja aineryhmiin kuuluvat vaaralliset aineet, joita ei saa päästää pohjaveteen (valtioneuvoston asetus 1022/2006) |
|
4. Ympäristöön liittyvät lakisääteiset hoitovaatimukset
- Lannan ja lannoitteiden käyttö ja varastointi
- Luonnon suojeleminen maatalousmaalla
4.1 Käsittele lantaa ja lannoitevalmisteita huolellisesti
Lannan ja lannoitevalmisteiden sisältämät ravinteet voivat pilata pinta- ja pohjavesiä. Siksi lannan käytölle ja varastoinnille sekä muiden maataloudessa lannoitteina käytettävien aineiden käytölle on rajoituksia, jotka perustuvat valtioneuvoston asetukseen (1250/2014) eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta muutoksineen. Rajoitukset koskevat kaikkia viljelijöitä.
Huomioithan, että valtioneuvoston asetuksessa eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (1250/2014) muutoksineen on myös muita vaatimuksia, joita sinun täytyy noudattaa, mutta jotka eivät kuulu täydentäviin ehtoihin.
Ympäristöministeriö on laatinut vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin lannan käsittelystä ja käytöstä (pdf).
4.1.1 Noudata lannan varastointia koskevia määräyksiä
Tilalla, jolla kertyy lantaa tuotantoeläinten pidosta, tulee olla lannan varastointitila. Tilan lantalaan pitää mahtua 12 kuukauden aikana kertyvä lanta lukuun ottamatta lantaa, joka jää laidunnuksessa laitumelle laidunkauden aikana. Nautojen osalta voidaan ottaa huomioon enintään neljän kuukauden aikana laitumelle jäävä lanta.
Ympärivuotisesti ulkona kasvatettavilla nautalajeilla voidaan huomioida koko ulkona vietetty kausi lantalatilavuusvaatimusta laskettaessa. Huomioi kuitenkin, että ulkotarhoista, erityisesti ruokinta- ja juottopaikoilta, sekä alueilta, joilla eläimet yleisesti viihtyvät, on säännöllisesti poistettava lanta ja se lanta on varastoitava lantalassa.
Mikäli eläimet ovat yöt eläinsuojassa, voi laidunkaudesta huomioida vain puolet lantalatilavuutta laskettaessa, nautojen osalta kaksi kuukautta. Jaloittelualueilta ja pysyvistä ruokintapaikoista säännöllisesti kerätylle lantamäärälle, jota ei voida suoraan hyödyntää lannoitteena, tulee olla lannan varastointitila.
Voit ottaa huomioon lantalan vähimmäistilavuuden laskemisessa viljelijöiden yhteislantalat ja pihattojen kuivikepohjat. Pienempi lantalakoko on mahdollinen myös, jos luovutat lantaa toiselle viljelijälle varastoon tai heti hyötykäytettäväksi, tai jos luovutat lantaa sellaiselle hyödyntäjälle (esim. kompostointi- tai biokaasulaitos), jolla on ympäristönsuojelulain mukainen lupa ottaa lantaa vastaan.
Eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta annetun asetuksen 1250/2014 mukaiset lantalan mitoitusperusteet on esitetty taulukossa 5. Taulukossa on esitetty ohjetilavuudet eri tuotantoeläinten virtsalle, lietelannalle, kuivalannalle ja kuivikelannalle. Lannan prosessoimisen vaikutukset vaadittuun varastointitilan kokoon on esitetty taulukossa 6.
Taulukko 5. Lantaloiden ohjetilavuudet 12 kuukauden varastoimisaikaa varten eläintä/eläinpaikkaa kohti lantatyypeittäin (m3/eläin/vuosi, ilman sadevettä).
Sadevettä varten taulukon 1 mukaan laskettuun liete- ja virtsasäiliötilavuuteen lisätään säiliökorkeutta vähintään 300mm, jos säiliön kate on toteutettu kuorettumalla, ja vähintään 500mm, jos säiliö on varustettu muulla kelluvalla katteella kuin kuorettumalla. Lisäksi kelluvaa, lietteen pinnalle lisättävää irtonaista katetta varten säiliökorkeutta lisätään vähintään 100mm. Jos liete- tai virtsasäiliöön johdetaan muita nesteitä kuin eläinsuojan pesuvesiä, kuten säiliörehun puristenesteitä, on se otettava säiliön mitoituksessa huomioon.
Eläin |
Lietelanta |
Kuivikelanta, kuivikepohja-lanta | Kuivalanta | Virtsa |
---|---|---|---|---|
Lypsylehmä (8500kg)1 | 25,5 | 28,6 | 15,8 | 8,7 |
Hieho | 8,5 | 13,4 | 6,6 | 2,9 |
Emolehmä | 19,0 | 20,4 | 16,9 | 1,9 |
Lihanauta, sonni | 12,1 | 12,9 | 10,1 | 1,7 |
Lehmävasikka 6-12 kk |
7,2 | 9,7 | 6,1 | 1,7 |
Lehmävasikka < 6kk |
3,6 | 6,1 | 3,1 | 1,1 |
Sonnivasikka 6-12 kk |
9,5 | 12,1 | 8,0 | 2,1 |
Sonnivasikka < 6 kk |
4,7 | 7,1 | 4,0 | 1,3 |
Lihasika 2,3 | 2,4 | 3,0 | 1,0 | 1,6 |
Emakko ja porsaat4 | 9,3 | 10,7 | 2,2 | 6,8 |
Emakkojen porsaat satelliittisikalassa5 | 12,7 | 15,5 | 3,5 | 10,4 |
Joutilasemakko | 3,9 | 4,9 | 1,6 | 2,7 |
Vieroitettu porsas6 | 1,2 | 1,6 | 0,6 | 0,8 |
Karju (täysikasvuinen) | 4,9 | 6,1 | 1,8 | 3,5 |
Broileri2 | - | 0,015 | - | - |
Munituskana, broileriemo | - | 0,04 | - | - |
Kalkkuna2 | - | 0,06 | - | - |
Ankka, hanhi2 | - | 0,04 | - | - |
Sorsa2 | - | 0,025 | - | - |
Lampaat ja karitsat | - | 1,3 | - | - |
Vuohet ja kilit | - | 1,3 | - | - |
Karitsat ja kilit 3-9 kk7 | - | 1,3 | - | - |
Karitsat ja kilit 6-9 kk7 |
- | 0,6 | - | - |
Hevonen >150cm |
- | 17,0 | - | - |
Poni 120-150cm |
- | 12,0 | - | - |
Pienponi <120cm |
- | 8,0 | - | - |
Minkki, hilleri |
- | 0,25 | - | - |
Kettu, supi |
- | 0,5 | - | - |
Alkuperäisnautarotu: Lypsylehmä |
- | 22,3 | - | - |
Alkuperäisnautarotu: Emolehmä |
- | 15,9 | - | - |
Alkuperäisnautarotu: Hieho |
- | 11,7 | - | - |
Alkuperäisnautarotu: Sonni |
- | 11,9 | - | - |
Alkuperäisnautarotu: Lehmävasikka 6-12kk |
- | 8,5 | - | - |
Alkuperäisnautarotu: Sonnivasikka 6-12kk |
- | 9,4 | - | - |
Alkuperäisnautarotu: |
- | 5,3 | - | - |
1 Korkeatuottoisille karjoille suositellaan taulukossa esitetty suurempia varastotilavuuksia.
2 Eläinpaikkaa kohti.
3 Koskee lihasikoja, joiden keskimääräinen teuraspaino on enintään 90kg. Jos teuraspaino on suurempi, käytetään joutilaan emakon arvoja.
4 Normaali emakkosikala. Porsaat mukana noin 11 viikon ikään asti.
5 Koskee satelliittisikalaa. Lantamäärät emakkopaikkaa kohti, kun emakkopaikassa on vähintään kahdeksan porsituskertaa vuodessa. Porsaat huomioidaan noin viiden viikon vieroitusikään asti.
6 Porsas välikasvatuksessa, ikävaihe 5-11 viikkoa.
7 Kasvatuksessa, kaksi kasvatuserää vuodessa.
Taulukko 6. Lannan prosessoinnin vaikutus vaadittuun varastointitilan kokoon.
Lannan käsittely biokaasulaitoksessa ei merkittävästi muuta lannan määrää, joten voit soveltaa suoraan taulukkoa 5 näille lantalaaduille. Jakeistuksessa eli separoinnissa lietelannasta erottuu neste- ja kuivajae. Molemmille jakeilla on oltava erilliset varastot. Kun lasket jakeiden vaatimia varastointitiloja, lähtökohtana voit käyttää molemmilla taulukon 5 mukaista tilalla syntyvää lietelannan määrää. Jakeiden määrät ja niiden vaatimat varastojen koot riippuvat jakeistuksessa käytetyn laitteen erotustehosta ja raakalietteen ominaisuuksista. Erotuslaitteita ovat esimerkiksi nauhapuristin, rumpuseula ja ruuvipuristin. Edellä mainituilla laitteilla on erilaisia erotustehoja laitteesta riippuen. Käytä eri jakeiden määrien laskennassa laitteen valmistajan antamaa erotustehoa. Laskentaesimerkki: Tilalla on 50 emolehmää, jotka tuottavat lietelantaa vuodessa yhteensä 950 kuutiota. Lietelanta jakeistetaan nauhapuristimella, jonka erotustehoksi valmistaja on antanut 27%. Jakeistuksessa muodostuu 27%x950m³ = 257m³ kuivajaetta. Loppuosa eli 693m3 on nestejaetta. Mitoita lantavarastot näiden määrien mukaan. Huomioi myös taulukon 5 yhteydessä esitetyt vaatimukset sadevesille ja mahdolliselle kelluvalle katteelle. Varastoitavan lantamäärän voidaan laskea vähenevän 20% taulukon 5 avulla lasketusta vuosittaisesta lantamäärästä, jos kuiva- tai kuivikelanta kompostoidaan aktiivisesti aumoissa, tarkoittaen auman ilmastamista tai säännöllistä kääntämistä esimerkiksi kaivurilla, tai kuiva- ja kuivikelanta kompostoidaan erillisissä reaktorissa. |
Jos sinulla on jo olemassa oleva lantala tai jos rakennuslupahakemuksesi on tullut vireille ennen 1.4.2015, sovelletaan lantalatilavuusvaatimuksissa edelleen valtioneuvoston asetuksen maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000) mukaista taulukkoa 7.
Taulukko 7. Kuivalannan sekä virtsa- ja lietesäiliön ohjetilavuudet (m3) 12 kuukauden varastoimisaikaa varten eläintä (eläinpaikkaa) kohti asetuksen 931/2000 mukaan.
Eläinlaji | Kuivikelanta | Virtsa | Lietelanta | Kuivikelanta + kuivikkeeseen imeytettynä |
---|---|---|---|---|
Lypsylehmä*** | 12,0 | 8,0 | 24,0 | 24,0 |
Hieho, emolehmä, lihanauta, siitossonni | 9,0 | 4,0 | 15,0 | 15,0 |
Nuorkarja < 6 kk | 2,4 | 1,2 | 4,0 | 4,0 |
Emakko porsaineen**** | 3,0 | 3,5 | 7,0 | 8,3 |
Satelliittiemakko porsaineen***** | 4,4 | 5,2 | 9,6 | 12,0 |
Lihasika* (x), siitossika | 0,7 | 1,0 | 2,0 | 2,4 |
Joutilas emakko** | 0,8 | 1,2 | 2,4 | 2,4 |
Vieroitettu porsas*(xx) | 0,5 | 0,5 | 1,0 | 1,2 |
Hevonen | - | - | - | 12,0 |
Poni | - | - | - | 8,0 |
Lammas, uuhi karitsoineen, vuohi, kuttu kileineen | 1,5 | - | - | 1,5 |
Lattiakana, broileriemo | 0,05 | - | - | 0,05 |
Häkkikana | 0,05 | - | - | 0,05 |
Kalkkuna* | 0,03 | - | - | 0,03 |
Broileri, kananuorikko* | 0,015 | - | - | 0,015 |
Ankka, hanhi* | 0,04 | - | - | 0,04 |
Sorsa* | 0,025 | - | - | 0,025 |
* Eläinpaikkaa kohti vuodessa
** Koskee ns. emakkorenkaiden keskusyksikköä; eläinpaikkaa kohti vuodessa
*** Korkeatuottoisille karjoille suositellaan taulukossa esitettyjä suurempia varastotilavuuksia
**** Porsaat mukana n. 11 viikon ikään asti (normaali emakkosikala)
***** Koskee satelliittisikalaa, lantamäärät emakkopaikkaa kohti, kun emakkopaikassa porsituksia 8 tai enemmän vuodessa; porsaat huomioidaan vieroitusikään (n. 5 viikkoa) asti
(x) Koskee lihasikoja, joiden keskimääräinen teuraspaino on enintään 90kg. Jos teuraspaino on suurempi, käytetään joutilaan emakon arvoja.
(xx) Porsas kasvatuksessa, ikävaihe 5-11 viikkoa
Jos kuivalantaa syntyy tilalla enintään 25 m3 vuodessa tai jos varastoit kerrallaan enintään 25 m3 kuivalantaa, voit varastoida lannan tiiviillä siirtolavalla tai muulla vastaavalla alustalla, joka on katoksessa tai joka katetaan peitteellä.
Jos vastaanotat ja varastoit lantaa, tulee sinulla olla lantala, joka on mitoitettu vuosittain vastaanotettavan määrän mukaan. Lantalaa ei tarvita, jos säilytät kuivalantaa tai orgaanisia lannoitevalmisteita, joiden kuiva-ainepitoisuus on vähintään 30 %, pellolla levitysaikana korkeintaan neljä viikkoa levitystä odottamassa.
4.1.2 Kuivalannan varastointi poikkeustilanteessa
Kuivalantaa, jonka kuiva-ainepitoisuus on vähintään 30 %, voit varastoida aumassa työteknisen tai hygieenisen syyn niin vaatiessa.
Työteknisellä syyllä tarkoitetaan esimerkiksi kelirikkoa tai lantalalaitteiden rikkoutumista. Hygieenisenä syynä voidaan pitää esimerkiksi lannan sisältämää taudinaiheuttajaa, kuten salmonellaa, listeriaa tai muuta tautia. Jos perustat lanta-auman hygieenisen syyn vuoksi, tulee syy olla aina eläinlääkärin hyväksymä.
Lanta-aumassa varastoinnista ei saa aiheutua vesistön pilaantumista tai sen vaaraa. Varastointi aumassa on aina kielletty pohjavesialueella ja tulvanalaisella alueella.
Sijoita auma kantavalle peltoalueelle. Jos pelto on kalteva, sijoita auma lähelle pellon yläreunaa. Aumaa ei saa sijoittaa alle 100 metrin etäisyydelle vesistöstä, valtaojasta tai talousvesikaivosta eikä alle viiden metrin etäisyydelle ojasta. Levitä auman pohjalle vähintään 20 cm:n nestettä sitova kerros, esimerkiksi turvetta, ja peitä auma tiiviillä peitteellä. Poista aumantekopaikalta lumi ja muotoile alusta siten, että nesteiden pääsy ympäristöön estyy. Uuden auman saat sijoittaa samalle paikalle kahden välivuoden jälkeen.
Sijoita yhteen aumaan vähintään yhden hehtaarin alalle tai enintään koko lohkolle ja siihen rajautuville lohkoille levitettävä määrä lantaa tai orgaanista lannoitevalmistetta. Levitä aumaan varastoitu lanta tai orgaaninen lannoitevalmiste viimeistään vuoden kuluttua auman perustamisesta.
Huomioi levittämisessä myös muut lannan levitykseen liittyvät vaatimukset, jotka on kerrottu oppaan luvuissa 4.1.2 -4.1.6.
Jos varastoit kuivalantaa eläinlääkärin hyväksymän hygieenisen syyn vuoksi aumassa, ei aumattua lantaa ole välttämätöntä levittää viimeistään vuoden kuluttua auman perustamisesta. Tällöin myöskään aumaan sijoitettavan kuivalannan määrää ei ole rajoitettu.
Ilmoita kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle kuivalannan varastoinnista aumassa 14 vuorokautta ennen varastoinnin aloittamista. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen suorittaa tarvittaessa tarkastuksen ennen aumavarastoinnin aloittamista. Edellä mainittu vaatimus ei kuulu täydentäviin ehtoihin, mutta täytyy silti huomioida.
4.1.3 Noudata rakenteellisia vaatimuksia
Lannan ja pakkaamattomien orgaanisten lannoitevalmisteiden varastointitilojen, lantakourujen ja muiden lannan johtamiseen tarkoitettujen rakenteiden tulee olla vesitiiviitä.
Rakenteiden ja laitteiden tulee olla sellaisia, ettei lannan tai orgaanisten lannoitevalmisteiden siirron, käsittelyn ja varastointitilan tyhjennyksen aikana pääse nesteitä ympäristöön. Tee kuormaus kovapohjaisella alustalla, joka kestää koneiden painon ja liikkumisen ja jolta voidaan tarvittaessa kerätä varissut tai imeytynyt lanta tai orgaaninen lannoitevalmiste talteen.
Pysyvien ruokintapaikkojen tulee olla katetuttuja ja tiivispohjaisia ja niille kertyvä lanta on poistettava riittävän usein. Kattamisvaatimus ei kuitenkaan koske toiminnallisesti eläinsuojan yhteydessä sijaitsevien ulkotarhojen ja jaloittelualueiden pysyviä ruokintapaikkoja.Pysyvien ruokintapaikkojen tulee olla tiivispohjaisia.
Hoida jaloittelualueita siten, ettei pinta- ja pohjavesiin aiheudu ravinnepäästöjä.
Ota säilörehun valmistuksessa syntyvä puristeneste talteen ja varastoi se tiiviissä säiliössä tai vie se käsiteltäväksi puhdistamoon.
4.1.4 Noudata lannanlevityksen rajoituksia
Levitä lannoitteet pellolle siten, että valumia vesiin ei tapahdu eikä pohjamaa tiivisty. Ota lannoituksessa huomioon keskimääräinen satotaso, viljelyvyöhyke, kasvinvuorotus ja maalaji.
Älä levitä lannoitteita koskaan lumipeitteiseen tai routaantuneeseen eikä veden kyllästämään maahan.
Lannoitettavan lohkon maalaji on määritettävä. Ympäristösitoumuksen ehtona on voimassaoleva viljavuustutkimus, jossa myös maalaji on analysoitu. Mikäli et ole tehnyt ympäristösitoumusta ja sinulla ei ole sen vaatimuksena olevaa viljavuustutkimusta, analyysi on teetettävä erikseen.
Lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden levittäminen pellolle on kielletty 1.11. – 31.3. välisenä aikana. Voit poiketa lannan levittämisen kieltoajasta ja levittää lantaa marraskuun loppuun asti tilanteissa, joissa lantaa ei ole voitu hyödyntää lannoitteena pellolla kasvukauden aikana poikkeuksellisen sääolosuhteen vuoksi. Poikkeuksellisena sääolosuhteena pidetään tilannetta, jossa pitkään jatkuneiden runsaiden sateiden ja vähäisen haihdunnan vuoksi pellon märkyys on estänyt lannan syyslevityksen viimeistään lokakuussa.
Jos levität lantaa marraskuussa, tee siitä ilmoitus kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle lokakuun loppuun mennessä. Ilmoitusvaatimus ei kuulu täydentäviin ehtoihin, mutta täytyy silti huomioida.
Voit säilyttää kuivalantaa ja orgaanisia lannoitevalmisteita, joiden kuiva-ainepitoisuus on 30 %, pellolla neljä viikkoa levitystä odottamassa sallitun levitysajan puitteissa.
Jos levität pellon pintaan lantaa tai orgaanisia lannoitevalmisteita, pitää lanta mullata tai pelto kyntää vuorokauden sisällä levityksestä. Jos levität lannan tai orgaanisen lannoitevalmisteen kasvustoon letkulevittimellä tai hajalevityksenä, ei multaamista edellytetä.
Jos säilytät peltolohkon talven yli kasvipeitteisenä, lantaa ja orgaanisia lannoitevalmisteita saa 15.9. alkaen levittää lohkolle vain sijoittamalla, ellei kyseessä ole syysviljan kylvöä edeltävä lannan levitys.
Vesistöjen varsilla tehtävää lannoitusta on rajoitettu. Lannoitus on kiellettyä viisi metriä lähempänä vesistöä. Seuraavan viiden metrin vyöhykkeellä vesistöstä lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden pintalevitys on kielletty, ellei peltoa muokata vuorokauden kuluessa levityksestä. Edellä mainitut lannoitus- ja pintalevityskiellot eivät kuitenkaan estä kotieläinten laiduntamista kyseisillä alueilla.
Peltolohkon osilla, joiden kaltevuus on vähintään 15 prosenttia, lietelannan, virtsan ja nestemäisten orgaanisten lannoitevalmisteiden levittäminen muulla tavoin kuin sijoittamalla on aina kielletty. Peltolohkon osalla tarkoitetaan vähintään 25 aarin (0,25 ha) alaa. Kalteville peltolohkon osille levitettävät muut lannat ja orgaaniset lannoitevalmisteet on muokattava maahan kahdentoista tunnin sisällä levityksestä.
Jos käytät säilörehun puristenesteitä ja jaloittelualueiden valumavesiä lannoitteena, tulee niiden käytössä noudattaa myös edellä mainittuja lannoitteita koskevia levitysrajoituksia.
4.1.5 Noudata typpilannoituksen enimmäismääriä
Tuotantoeläinten lannassa ja lantaa sisältävissä orgaanisissa lannoitevalmisteissa vuosittain levitettävä kokonaistypen määrä saa olla enintään 170 kg/ha.
Noudata typpilannoituksessa liukoisen typen käyttömäärille annettuja enimmäisrajoja. Liukoisen typen enimmäismääriin sisältyvät epäorgaanisissa lannoitteissa, tuotantoeläinten lannassa, mukaan lukien eläinten laiduntaessa syntyvä lanta, sekä orgaanisissa lannoitevalmisteissa annettu liukoinen typpi.
Typpilannoituksen kasvilajikohtaiset enimmäismäärät on esitetty taulukossa 8. Laidunnukseen käytettävillä peltolohkoilla laitumelle jäävän lannan sisältämä typpi on otettu huomioon taulukossa typpilannoituksen enimmäismäärissä.
Jos liukoisen typen lannoitusmäärä ylittää 150 kg/ha vuodessa, on määrä jaettava vähintään kahteen erään. Levittämisen välillä on oltava vähintään kaksi viikkoa.
Syksyllä 1.9. alkaen tuotantoeläinten lannassa ja orgaanisissa lannoitevalmisteissa levitettävän liukoisen typen määrä saa olla enintään 35 kg/ha. Syksyllä levitetyn liukoisen typen määrä huomioidaan kokonaisuudessaan osana seuraavan viljelykasvin lannoitusta.
Taulukko 8. Liukoisen typen vuotuiset kasvilajiryhmäkohtaiset enimmäismäärät (kg/ha).
Kasvi | Kivennäismaat (kg/ha) | Eloperäiset maat (kg/ha) |
---|---|---|
Ohra, kaura ja seosviljat | 160 | 120 |
Kevätvehnä | 170 | 130 |
Syysruis |
syksyllä 30 keväällä 150 |
syksyllä 30 keväällä 120 |
Kevätruis | 160 | 120 |
Syysvehnä, ruisvehnä ja spelttivehnä |
syksyllä 30 keväällä 170 |
syksyllä 30 keväällä 140 |
Muut viljat, niiden seokset ja muut peltokasvit | 160 | 120 |
Nurmet | 250 | 210 |
Laitumet | 210 | 170 |
Syysrypsi ja syysrapsi* | 200 | 160 |
Kevätrypsi ja kevätrapsi | 170 | 130 |
Pellavat, maissi, öljyhamppu ja auringonkukka | 150 | 110 |
Palkokasvit | 60 | 40 |
Sokerijuurikas | 170 | 130 |
Varhaisperuna | 100 | 80 |
Tärkkelysperuna | 130 | 90 |
Muu peruna | 120 | 80 |
Kaalikasvit ja purjo | 250 | 210 |
Muut sipulikasvit | 160 | 120 |
Juurekset | 200 | 170 |
Mauste- ja yrttikasvit | 120 | 80 |
Muut vihannes- ja puutarhakasvit | 210 | 170 |
Marja- ja hedelmäkasvit | 140 | 100 |
Taimitarhatuotanto | 200 | 160 |
*Lannoitusta ennen syyskuun alkua ei katsota syyslannoitukseksi, mutta se vähennetään enimmäismääristä.
4.1.6 Teetä lanta-analyysi viiden vuoden välein ja pidä kirjaa vuosittain
Lanta-analyysissä tulee määrittää lannan sisältämä liukoinen typpi, kokonaistyppi ja kokonaisfosfori. Suunnittele lannoitus joko lanta-analyysin tai taulukkoarvojen (Taulukko 9) mukaan. Säilytä lanta-analyysin tiedot ja orgaanisten lannoitevalmisteiden tuoteselosteet, jotta voit esittää ne pyydettäessä valvontaviranomaiselle.
Lanta-analyysivelvoite koskee tilaa, jolla syntyy tai/ja joka käyttää lantaa lannoitteena suoraan pellolla enemmän kuin 25 m3 vuodessa.
Taulukko 9. Lannan taulukkoarvot.
Lantalaji |
Kok. P |
Liuk. N |
Kok. N |
---|---|---|---|
Naudan kuivikelanta | 1,0 | 1,1 | 4,0 |
Naudan lietelanta | 0,5 | 1,7 | 2,9 |
Naudan virtsa | 0,1 | 1,5 | 2,5 |
Sian kuivikelanta | 2,8 | 1,2 | 4,6 |
Sian lietelanta | 0,8 | 2,2 | 3,4 |
Sian virtsa | 0,2 | 1,3 | 2,0 |
Lampaan ja vuohen kuivikelanta | 1,3 | 1,0 | 4,9 |
Hevosen kuivikelanta | 0,5 | 0,4 | 2,6 |
Kanan kuivikelanta | 5,6 | 4,2 | 9,4 |
Broilerin kuivikelanta | 3,6 | 2,7 | 8,7 |
Kalkkunan kuivikelanta | 4,4 | 3,2 | 8,0 |
Ketun kuivikelanta | 12,7 | 1,4 | 6,5 |
Minkin kuivikelanta | 12,1 | 0,9 | 5,2 |
Pidä kirjaa lannoituksesta vuosittain. Muistiinpanot on pyydettäessä toimitettava valvontaviranomaiselle. Kirjanpidon tulee sisältää kasvulohkoittain tiedot peltojen ravinnelisäykseen käytetyn lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden ja typpilannoitteiden määrästä sekä niiden sisältämästä liukoisesta typestä ja kokonaistypestä, satotasoista ja ajankohdista, jolloin lantaa tai orgaanista lannoitevalmistetta on levitetty pellolle.
4.2 Suojele luontoa
Säilytä maatalousmaan luonnonarvoja
Luonnon monimuotoisuuden ylläpitämistä ja säilyttämistä edellytetään sekä kansallisessa lainsäädännössä että EU:n luonto- ja lintudirektiivissä. Tämän tavoitteen toteutuminen vaatii ottamaan huomioon luonnonarvot kaikessa toiminnassa, myös maataloudessa. Maaseudun keskeisiä luonnonarvoja ovat luonnonvaraiset kasvit ja eläimet sekä luontotyypit. Näistä monet voivat kuitenkin kärsiä viljelytoimenpiteistä. EU:n luontodirektiivin ja lintudirektiivin tavoitteena on saada aikaan lajeille ja luontotyypeille sellainen suojelutaso, että niiden määrän väheneminen pysähtyy.
Täydentäviin ehtoihin kuuluu luonnon suojeleminen luontodirektiivissä määriteltyjen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen suojelua varten perustetuilla Natura 2000 –verkostoon sisältyvillä alueilla.
Luontodirektiivin mukaisia luontotyyppejä ja lajeja koskevat ehdot täyttyvät, kun noudatat Natura 2000 –verkostoa koskevia suojelupäätöksiä, kansallispuistojen, luonnonpuistojen ja muiden valtion luonnonsuojelualueiden säännöksiä turvaten siten sen, ettei Natura 2000 -alueen suojelun perusteena olevia luontotyyppejä tai lajien elinympäristöjä merkittävästi heikennetä tai häiritä.
Suojele lintuja
Täydentäviin ehtoihin kuuluu myös lintujen ja erityisesti lintudirektiivissä tarkoitettujen lintulajien sekä niiden elinympäristöjen suojeleminen. Täydentävien ehtojen lintuja koskevat ehdot täyttyvät, kun noudatat luonnonsuojelulain mukaisia suojeluohjelmiin liittyviä toimenpiderajoituksia, luonnonsuojelualueita, suojeltuja luontotyyppejä ja erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikkoja koskevia päätöksiä ja määräyksiä sekä kansallispuistojen, luonnonpuistojen sekä Natura 2000 –alueita koskevia säännöksiä.
Suojeltuja luontotyyppejä ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen alueella vaarantuu ja heikentää lintujen elinympäristöjä. ELY-keskukset tekevät päätökset suojeltujen luontotyyppien rajoista ja antaa päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. Suojeltuja luontotyyppejä voivat olla esimerkiksi luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt, pähkinäpensaslehdot, tervaleppäkorvet, luonnontilaiset hiekkarannat, merenrantaniityt, puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit, katajakedot, lehdesniityt sekä avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät.
Älä heikennä Natura 2000 -alueen luonnonarvoja
EU:n Natura 2000 -verkostolla suojeltavat luontotyypit on lueteltu luontodirektiivin liitteessä I, eläin- ja kasvilajit luontodirektiivin liitteessä II sekä lintulajit lintudirektiivin liitteessä I. Lisäksi verkostolla suojellaan muitakin muuttavia lintulajeja. Taulukoihin 10-11 on koottu näissä liitteissä luetellut, maatalousalueilla esiintyvät keskeisimmät linnut sekä luontodirektiivin eläin- ja kasvilajit.
Taulukko 10. Maatalousympäristöissä esiintyviä Natura 2000 -alueiden valintaperusteina olevia lintulajeja.
Lintulaji | Esiintymisalue |
---|---|
Suopöllö Asia flammeus | Suot, pellot ja kesantopellot (pesintä), pellot ja rantaniityt (saalistus) |
Etelänsuosirri Calidris alpina schinzii | Merenrantaniityt, laitumet |
Ruskosuohaukka Circus aeruginosus | Pellot ja rantaniityt (saalistus) / Etelä- ja Keski-Suomi |
Sinisuohaukka Circus cyaneus | Pellot ja rantaniityt (saalistus) / koko Suomi eteläisintä osaa lukuun ottamatta |
Niittysuohaukka Circus pygargus | Etelä- ja Länsi-Suomen pellot ja rantaniityt (saalistus) / Turku-Pori, Oulun seutu, Uusimaa) |
Ruisrääkkä Crex crex | Kesantopellot, pellot, niityt / Etelä- ja Keski-Suomi |
Peltosirkku Emberiza hortulana | Pellot / koko Suomi Lappia lukuun ottamatta |
Kurki Grus grus | Pellot ja rantaniityt pesimä- ja ruokailualueena, muuttoaikoina kerääntymispellot |
Pikkulepinkäinen Lanius collurio | Pensaikkoiset avomaat, katajaniityt, pensoittuvat pakettipellot, puutarhat ym. |
Suokukko Philomachus pugnax | Rantaniityt ja tulvapellot (muuttoaikoina) / koko Suomi |
Kapustarinta Pluvialis apricaria | Rantaniityt, tulvapellot, avarat peltoaukeat (muuttoaikoina) / lähes koko Suomi |
Kirjokerttu Sylvia nisoria | Pensaikot, umpeutuvat pakettipellot Lounais-Suomessa, etelärannikko |
Teeri Tetrao tetrix | Soidin- ja ruokailupellot / koko Suomi |
Liro Tringa glareola | Rantaniityt ja tulvapellot (muuttoaikoina) / koko Suomi |
Valkoposkihanhi Branta leucopsis | Pellot ja rantaniityt ruokailu- ja levähdysalueina muuttoaikoina / Etelä- ja Länsi-Suomi |
Natura 2000-lintulajit | Esiintymisalue |
Hanhet | Pellot ruokailu- ja levähdysalueina muuttoaikoina / koko Suomi |
Tuulihaukka | Pellot, niityt ja lähimetsiköt saalistus- ja pesimäalueina / koko Suomi |
Viklot | Pellot ruokailu- ja levähdysalueina muuttoaikoina / koko Suomi |
Taulukko 11. Maatalousympäristöissä esiintyviä lajeja, jotka on suojeltu Natura 2000 -alueisiin liittyvien säännösten nojalla.
Kasvilaji | Elinympäristö / esiintymisalue |
---|---|
Idänverijuuri Agrimonia pilosa | Kuivat ja tuoreet niityt Natura-alueilla / Häme / Keski-Suomi |
Upossarpio Alisma wahlenbergii | Merenrantaniityt, matalat vedet, laitumet / Perämeri |
Pohjansorsimo Arctophila fulva | Merenrantaniityt, laitumet / Perämeri |
Pikkunoidanlukko Botrychium simplex | Niityt ja kalliokedot lähinnä merenrannan tuntumassa, laitumet / Varsinais-Suomi |
Nelilehtivesikuusi Hippuris tetraphylla | Merenrantaniityt, laitumet / Perämeri |
Lietetatar Persicaria foliosa | Tulvarannat, laitumet / Etelä- ja Länsi-Suomi |
Ruijanesikko Primula nutans | Merenrantaniityt, laitumet / Perämeri |
Rönsysorsimo Puccinella phryganodes | Merenrantaniityt, laitumet / Perämeri |
Hyönteislaji | Elinympäristö / esiintymisalue |
Ruijannokiperhonen Erebia medusa polaris | Kuivat ja tuoreet niityt / Inarin Lapin jokivarret |
Punakeltaverkkoperhonen Euphydryas aurinia | Tuoreet niityt, joilla on toukan ravintokasvia purtojuurta / Kaakkois-Suomi |
Kirjoverkkoperhonen Euphydryas maturna | Aukkoiset metsät, metsälaitumet, niityt ja pakettipellot / Kaakkois-Suomi |
Isokultasiipi Lycaena dispar | Luhtarannat (ja ruderaatit) |
Luhtakultasiipi Lycaena helle | Tuoreet ja kosteat niityt, joilla on ravintokasvia nurmitatarta / Pohjois-Suomi, lähes kokonaan hävinnyt Etelä-Suomesta |
Suomessa Natura 2000 verkostoon valituista alueista noin 5500 ha on maatalousmaalla. Näillä alueilla esiintyy erityistä suojelua vaativia maatalousalueiden luontotyyppejä ja lajeja. Selvitä kunnastasi tai alueesi ELY-keskuksesta, onko hallinnassasi olevilla mailla tai niiden välittömässä läheisyydessä Natura 2000 -alueita ja mitä näillä alueilla on tarkoitus erityisesti suojella.
Älä hävitä tai heikennä merkittävästi niitä lajeja tai luontotyyppejä, jonka perusteella alue on valittu Natura 2000 -alueeksi. Heikentämiskielto koskee kaikentyyppistä toimintaa. Ilmoita ELY-keskukselle 30 vuorokautta ennen toimenpiteestä, joka saattaa merkittävästi heikentää Natura 2000 –alueen luonnonarvoja. Tällainen toimenpide voi olla esimerkiksi pellon raivaus Natura 2000 –verkostoon kuuluvalla alueella.
Suojelua vaativia maatalousmaan luontotyyppejä ovat luontodirektiivin mukaan merenrantaniityt, kuivat nummet, kuivat niityt ja pensaikot kalkkipitoisella alustalla, runsaslajiset jäkkiniityt, runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt, alvarit ja kalkkivaikutteiset kalliokedot, siniheinäniityt, kosteat suurruohoniityt, tulvaniityt, alavat niitetyt niityt, vuoristojen niitetyt niityt, lehdes- ja vesaniityt sekä hakamaat ja kaskilaitumet.
Luonnonarvojen heikentämiskielto koskee kaikkia niitä luonnonarvoja, joiden takia alue on valittu Natura 2000 -verkostoon. Valinnan perusteena voi olla yhden tai useamman luontotyypin tai lajin suojelutarve. Maatalousympäristöissä esiintyviä lajeja ovat esimerkiksi ruisrääkkä, peltosirkku ja pikkulepinkäinen sekä hyönteisistä mm. ruijannokiperhonen, punakeltaverkkoperhonen ja luhtakultasiipi.
Maatalousmaiden Natura 2000 -kohteille on eduksi, että niitä hoidetaan. Natura 2000 -alueiden hoito- ja käyttösuunnitelmissa yleensä kerrotaan toimenpiteistä, joilla alueen suojeluarvoja voidaan edistää. Natura 2000 -alueilla sijaitsevien maatalousmaiden hoito kannattaa suunnitella tapauskohtaisesti yhdessä ympäristöviranomaisen kanssa.
Jos tilallasi on kansallispuistossa, luonnonpuistossa, muulla valtion omistamalla luonnonsuojelualueella tai luonnonsuojeluohjelmaan kuuluvalla alueella sijaitsevaa maatalousmaata tai viranomaispäätöksellä suojeltuja erityisesti suojeltavien lintulajien elinympäristöjä tai suojeltuja luontotyyppejä tai jos tilallasi on maatalousmaata Natura 2000 –alueella tai sen välittömässä läheisyydessä, huomioi seuraavat kohdat:
- Natura 2000 -alueen valinnan perusteena olevia luontotyyppejä (luontodirektiivin liite I) ei saa hävittää tai heikentää.
- Natura 2000 -alueen valinnan perusteena olevia lajeja (luontodirektiivin liite II) ei saa hävittää tai heikentää.
- Natura 2000 -verkostoon valinnan perusteena olevia lintulajeja tai niiden elinympäristöjä ei saa merkittävästi heikentää.
- Tilaasi koskevat suojelupäätöksiin liittyvät määräykset.
- Suunnitelluista toimenpiteistä, jotka saattavat merkittävästi heikentävää Natura 2000 –verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevia luonnonarvoja, mutta jotka eivät muutoin ole luvan- tai ilmoituksenvaraisia, on tehtävä ilmoitus viimeistään 30 vuorokautta ennen toimenpiteeseen ryhtymistä ELY-keskukselle.
- Jos ELY-keskus kieltää 30 vuorokauden kuluessa ilmoituksen saapumisesta toimenpiteeseen ryhtymisen tai rajoittaa sitä, päätöstä pitää noudattaa.
- Valtioneuvoston hyväksymään luonnonsuojeluohjelmaan kuuluvalla tilan maatalousmaalla ei saa tehdä sellaista toimenpidettä, joka vaarantaa alueen suojelun tarkoituksen.
5. Kansanterveyteen sekä eläinten ja kasvien terveyteen liittyvät lakisääteiset hoitovaatimukset
- Kasvinsuojeluaineiden käyttö
- Eläinten ruokinnassa kielletyt tuotteet
- Eläin- ja kasvintuotantotilojen elintarvike- ja rehuhygienia, tuotantoeläimiltä kielletyt aineet, kasvinsuojeluaine- ja eläinlääkejäämät elintarvikkeissa
- Eläinten merkintä ja rekisteröinti
- Sisämarkkinakauppaa ja tuontia koskevat ehdot; TSE-tauti
5.1 Käytä ja säilytä kasvinsuojeluaineita oikein
Täydentävien ehtojen valvontakohteet:
- Kasvinsuojeluun on käytetty vain Suomessa hyväksyttyjä kasvinsuojeluaineita
- Kasvinsuojeluaineita on käytetty asianmukaisesti myyntipäällysmerkintöjä noudattaen ja ne on säilytetty erillään elintarvikkeista ja rehuista lasten ulottumattomissa myyntipäällyksessä annettujen ohjeiden mukaan
- Kasvinsuojeluaineiden käytöstä on pidetty kirjaa
Kasvinsuojeluaineita ovat tuhoeläinten, rikkakasvien ja kasvitautien torjunta-aineet sekä kasvunsääteet. Ainoastaan sellaisia kasvinsuojeluaineita, jotka on hyväksytty käyttötarkoitukseensa Suomessa, on luvallista käyttää. Rekisteri hyväksytyistä kasvinsuojeluaineista on Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) verkkosivuilla KemiDigissä.
Kasvinsuojeluaineita on käytettävä asianmukaisesti ottaen huomioon hyvän kasvinsuojelukäytännön periaatteet. Kasvinsuojeluaineiden voimassaoleviin käyttöohjeisiin tulee perehtyä ja niitä on noudatettava. Kasvinsuojeluaineiden käytöstä on tehtävä muistiinpanot.
5.1.1 Hyvä kasvinsuojelukäytäntö
Viljelijän tulee noudattaa hyvää kasvinsuojelukäytäntöä. Kasvinsuojeluaineita on käytettävä kasvinsuojeluaineiden käyttöohjeissa sallittuihin käyttötarkoituksiin. Kasvinsuojeluainekäsittely valitaan, annostellaan ja ajoitetaan käyttöohjeen mukaan siten, että saavutetaan hyväksyttävä teho pienimmällä tarvittavalla kasvinsuojeluaineen määrällä. Kasvinsuojeluainekäsittelyn valinnassa otetaan huomioon paikalliset olosuhteet ja mahdollisuudet viljelytekniseen ja biologiseen torjuntaan.
Lisätietoja:
- Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) (www.tukes.fi)
- Kasvinsuojeluaineet
- Kasvinsuojeluainerekisteri
- Kasvinsuojeluseura (www.kasvinsuojeluseura.fi)
- Kasvikohtaiset oppaat
- Ajankohtaisia kasvinsuojeluohjeita –kirja
- Ruokavirasto
- Kasvit – viljely ja tuotanto (hukkakaura, kasvitaudit ja tuholaiset, kasvilajikkeet)
5.1.2 Kasvinsuojeluaineiden käyttö maatilalla
Suomessa hyväksytyt valmisteet
Kasvinsuojeluaineena saa käyttää vain Suomessa hyväksyttyjä valmisteita. Tukes päättää kasvinsuojelu-aineeksi tarkoitettujen valmisteiden hyväksymisestä ja käytön ehdoista Suomessa ja pitää yllä rekisteriä hyväksytyistä kasvinsuojeluaineista. Tukesin ylläpitämillä internetsivuilla on kasvinsuojeluainerekisteri, josta on saatavilla ajantasaiset tiedot Suomessa hyväksytyistä kasvinsuojeluaineista.
Kasvinsuojeluaineen myyntipäällysmerkinnät
Kasvinsuojeluaineita on käytettävä asianmukaisesti eli viljelijän on noudatettava valmisteen käyttöä koskevia myyntipäällykseen merkittyjä sitovia määräyksiä. Tarkasta kasvinsuojeluainerekisteristä onko käyttämäsi kasvinsuojeluaineen myyntipäällysmerkintä ajantasainen.
Myyntipäällyksestä ilmenee kasvinsuojeluaineen:
- käyttötarkoitus (esim. rikkakasvien torjunta-aine)
- käyttökohde (esim. kevätvehnä)
- säilytysohjeet
- käyttömäärät ja -ajankohdat
- käytön rajoitukset (esim. vesistöjen läheisyydessä)
- henkilönsuojaimet
Myyntipäällykseen on myös merkitty päivämäärä, jolloin valmiste on hyväksytty käytettäväksi kasvinsuojeluaineena. Siinä mainitaan myös valmisteen sisältämien tehoaineiden nimet ja niiden määrät. Myyntipäällyksessä on merkittynä myös vaaraa ja turvallisuustoimenpiteitä osoittavat varoitusmerkit ja -lauseet. Päällykseen on kirjattu myös suojainohjeita, mahdollisia ruiskutusohjeita ja muita mainintoja, esimerkiksi varoitus resistenssin1) mahdollisesta kehittymisestä. Valmisteen käytön rajoituksia ovat muun muassa varoaika2) ja ympäristöhaittojen ehkäisytoimenpiteet. Rajoitus voi koskea myös käsittelyajankohtaa tai sadon käyttöä. Ympäristöhaittojen ehkäisytoimenpiteitä ovat käyttörajoitukset vesistöjen läheisyydessä ja pohjavesialueella, eliövaroitukset (esimerkiksi mehiläisrajoitus) ja toistuvan käytön rajoitus.
1)Resistenssillä tarkoitetaan eliön vastustuskykyä eli kykyä vastustaa jotain ulkoista vaikutusta. Kasvinsuojeluaineiden yhteydessä sillä tarkoitetaan rikkakasvien, kasvitautien tai tuholaisten torjunta-ainekestävyyttä.
2)Varoajalla tarkoitetaan kasvinsuojeluainekäsittelyn jälkeistä aikaa, jolloin sadonkorjuu ei ole sallittu.
Myyntipäällysmerkinnät saattavat ajan kuluessa muuttua, joten on tarkasta voimassa olevat merkinnät Tukesin internetsivuilta kasvinsuojeluainerekisteristä.
Lisätietoja ympäristörajoituksista ja muista kasvinsuojeluaineiden myyntipäällysmerkinnöistä löytyy Tukesin internetsivuilta.
Kasvinsuojeluaineiden säilytys
Kasvinsuojeluaineet on varastoitava erillään elintarvikkeista ja rehuista sekä lasten ulottumattomissa myyntipäällyksessä annettujen ohjeiden mukaan. Kasvinsuojeluaineet tulee säilyttää lukitussa tilassa, jos myyntipäällyksessä niin vaaditaan. Kasvinsuojeluaineiden fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet saattavat muuttua, mikäli niitä säilytetään pitkiä aikoja ja niistä voi tulla alkuperäistä myrkyllisempiä tai niiden teho voi muuttua. Vanhentuneet tai käyttämättömät, rekisteristä poistetut kasvinsuojeluaine-erät tulee hävittää myyntipäällysmerkintöjen mukaisesti.
Kasvinsuojeluaineiden käyttökirjanpito täydentävissä ehdoissa
Viljelijän on tehtävä muistiinpanoja suorittamistaan kasvinsuojelutoimenpiteistä.
Muistiinpanoihin kirjataan:
- viljelykasvi
- kasvinsuojeluaineen nimi
- kasvinsuojeluaineen käyttöajankohta ja –määrä
- pinta-ala, jolle kasvinsuojeluainetta on käytetty.
Kasvinsuojeluaineiden käyttökirjanpitoa on säilytettävä vähintään kolme vuotta täydentävissä ehdoissa, mutta ympäristökorvauksessa vähintään neljä vuotta sitoumuskauden päättymisestä. Jos viljelijä on sitoutunut ympäristökorvaukseen, sen ehtojen mukaisesti tehdyt muistiinpanot kasvinsuojelusta ovat riittävät.
Käyttörajoitus vesistöjen läheisyydessä
Koska eräät kasvinsuojeluaineet tai niiden sisältämät tehoaineet ovat vesieliöille myrkyllisiä, niille on määrätty käyttörajoitus vesistöille aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi. Tämä rajoitus kieltää valmisteen käytön tietyllä etäisyydellä vesistöstä. Rajoitus on merkitty myyntipäällykseen. Lisätietoja vesistörajoituksista löytyy Tukesin internetsivuilta.
Käyttö pohjavesialueilla
Kasvinsuojeluaineiden käytössä pohjavesialueilla on noudatettava erityistä varovaisuutta. Eräät kasvinsuojeluaineet, niiden sisältämät tehoaineet tai niiden hajoamistuotteet ovat helposti maassa kulkeutuvia ja siksi niiden käyttö pohjavesialueilla (pohjavesialueluokat I ja II) on kielletty kokonaan tai niiden käyttöä on rajoitettu. Käyttökielto tai käytön rajoitus on merkitty myyntipäällykseen. Pohjavesilausekkeen ehdottomia määräyksiä on noudatettava. Ennen kasvinsuojeluaineen hankkimista ja käyttöä viljelijän on syytä varmistaa, onko valmisteen käyttö sallittua pohjavesialueella.
Tukesin internetsivuilta on lisätietoja pohjavesirajoituksesta. Viljelijä voi myös tiedustella kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselta, onko tietyn kasvinsuojeluaineen käyttö pohjavesialueilla sallittu vai ei. Lisätietoja pohjaveden suojelusta on tämän oppaan luvussa 3.7. Suojele pohjavettä.
Toistuvan käytön rajoitus
Eräiden kasvinsuojeluaineiden toistuvaa käyttöä samalla kasvulohkolla tai alueella perättäisinä vuosina on rajoitettu. Tämä johtuu siitä, että osa käytetyistä valmisteista voi peräkkäisinä vuosina käytettynä aiheuttaa riskiä maaperäeliöille tai säilyä maaperässä hajoamatta seuraavaan kasvukauteen, jolloin ne voivat kertyä maaperään. Toistuvan käytön rajoitus on merkitty valmisteen myyntipäällykseen. Tukesin internetsivuilta löytyy lisätietoa toistuvan käytön rajoituksesta.
5.2 Huolehdi rehujen turvallisuudesta
Täydentävien ehtojen valvontakohteet liittyvät rehujen turvallisuuteen ja jäljitettävyyteen:
- jätteet, vaaralliset aineet, kasvinsuojeluaineet, biosidit eli haitallisten eliöiden torjunta-aineet, siemenet, lannoitteet ja lääkerehut on varastoitu ja käsitelty asianmukaisesti rehuista ja eläinten pitopaikoista erillään
- rehukirjanpito
- kasvinsuojeluaineiden ja biosidien käytöstä on kirjanpito
- rehut on hankittu rekisteröidyltä tai hyväksytyltä rehualan toimijalta
- kielletyn eläinvalkuaisen käyttö
- kullekin eläinlajille soveltuvan eläinvalkuaista sisältävän rehun käytön varmistaminen
Rehut1) vaikuttavat osaltaan elintarviketurvallisuuteen, joten niiden on oltava turvallisia ja jäljitettävissä. Rehu ei ole turvallinen, jos se vaikuttaa haitallisesti eläinten terveyteen, ympäristöön tai eläimestä tuotettu elintarvike ei ole rehun vuoksi ihmisravintona turvallista. Rehujen turvallisuudesta vastaavat rehualan toimijat, mukaan lukien viljelijät.
Rehujen jäljitettävyyden takia koko rehuketjun alkutuotannosta kaupan portaaseen asti on rekisteröidyttävä rehualan toimijoiksi ja rehuista on pidettävä kirjaa.
Suomessa rehua tuottavan, sekoittavan, valmistavan tai elintarviketuotantoeläimiä ruokkivan viljelijän on rekisteröidyttävä rehualan toimijaksi Ruokavirastoon lomakkeella F (pdf). Rehualan toiminnoissa tapahtuneet muutokset ilmoitetaan myös lomakkeella F. Vuosina 2006-2009 rekisteröitymisen pystyi tekemään tukihakulomakkeella.
Rehulainsäädännön vaatimukset koskevat kasvien viljelyä ja sadonkorjuuta rehuksi, rehun sekoitusta ja valmistusta omaan käyttöön, myyntiin sekä vastikkeettomaan luovutukseen. Lisäksi vaatimukset koskevat elintarviketuotantoeläinten2) ruokintaa kotoisilla ja teollisilla rehuilla. Osa vaatimuksista, esimerkiksi vaatimus rehukirjanpidosta ja rekisteröitymisestä rehualan alkutuotannon toimijaksi, ei koske elintarviketuotantoeläinten kasvatusta yksityiseen kotikäyttöön. Vaatimukset koskevat rehujen kuljetusta, varastointia ja käsittelyä tuotantopaikalla sekä alkutuotteiden kuljetusta tuotantopaikalta vastaanottajalle, esimerkiksi toiselle maatilalle tai rehutehtaaseen.
1)Rehulla tarkoitetaan mitä tahansa suun kautta tapahtuvaan eläinten ruokintaan tarkoitettua ainetta tai tuotetta, mukaan lukien lisäaineet, riippumatta siitä, onko se jalostettu, osittain jalostettu vai jalostamaton. Esimerkiksi eläinten ruokintaan tarkoitettu vilja, heinä, teollinen täys- tai täydennysrehu, c-vitamiini ja säilörehun säilöntäaine ovat rehua.
2)Elintarviketuotantoeläimellä tarkoitetaan eläimiä, kuten nautoja, sikoja, kanoja ja hevosia, joita tai joiden tuottamia tuotteita käytetään elintarvikkeiden tuotannossa.
5.2.1 Rehujen turvallisuus
Rehujen käsittely, kuljetus ja varastointi tilalla
Tuotannon kaikissa vaiheissa on huolehdittava siitä, että rehut suojataan mahdollisilta saastumista ja pilaantumista aiheuttavilta tekijöiltä. Rehut eivät saa sisältää lainsäädännön mukaan kiellettyjä aineita. Haitallisten aineiden, eliöiden ja tuotteiden esiintymistä rehuissa on rajoitettu asettamalla kyseisten aineiden pitoisuudelle raja-arvot. Saastumista ja pilaantumista voi aiheuttaa esimerkiksi maaperästä tai vedestä lähtöisin oleva mikrobiologinen taudinaiheuttaja, lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden jäämät sekä jätteiden vääränlainen käsittely ja hävittäminen. Tuhoeläinten torjunta on tärkeää sekä hyvän rehuhygienian vuoksi että eläintautien ennaltaehkäisemiseksi. Lintujen ulosteiden joutuminen rehuihin on estettävä muun muassa niihin liittyvän salmonellariskin vuoksi. Myös eläinten kuivikkeet tulee suojata saastumiselta, koska eläimet saattavat niitä syödä, vaikka ne eivät rehua olekaan. Rehut ja kuivikkeet on vaihdettava riittävän usein ja huolehdittava, etteivät ne pääse pilaantumaan. Rehuista otettujen rehuturvallisuuden kannalta merkittävien näytteiden tulokset on huomioitava tuotannossa.
Maatilalla käytettävän rehun jakelujärjestelmän on taattava, että eläimet saavat vain niille tarkoitettua rehua. Rehujen valmistuksessa, käsittelyssä, pakkaamisessa, varastoinnissa, kuljetuksessa ja ruokinnassa käytettävät tilat, laitteet, säiliöt ja kuljetusvälineet on puhdistettava säännöllisesti ja tarpeen mukaan desinfioitava puhdistuksen jälkeen. Myös eläinten juottolaitteet on puhdistettava säännöllisesti. Erityisesti esimerkiksi lääkerehun3) käsittelyn ja käytön jälkeen ajoneuvot, rehun käsittely- ja ruokintalaitteistot tulee puhdistaa, jotta vältetään seuraavan rehuerän saastuminen.
3) Lääkerehulla tarkoitetaan rehua, joka on sellaisenaan valmista syötettäväksi suoraan eläimille ja joka on tasalaatuinen seos yhtä tai useampaa eläinlääkettä tai välituotetta ja rehuainetta tai rehuseosta;
Eläinten juomaveden sekä laitteiden ja välineiden puhdistamiseen käytetyn veden on oltava puhdasta. Laidunruokinnassa ja rehun korjuussa on huomioitava kasvinsuojeluaineille asetetut varoajat. Lannan levityksen ja rehun korjuun tai laiduntamisen välillä on oltava riittävä aika, jotta lanta ei saastuta rehua. Eläinperäistä lannoitevalmistetta, kuten liha/luujauhoa, käytettäessä tulee noudattaa vähintään 21 vuorokauden varoaikaa eläinperäisen lannoitevalmisteen levityksen ja rehun korjuun tai laiduntamisen välillä.
Puhdistus- ja desinfiointikemikaaleja tulee käyttää käyttöohjeiden mukaan. Myös muita biosideja, lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita tulee varastoida, käsitellä ja käyttää valmistajan antamien ohjeiden mukaisesti. Niiden sekä vaarallisten aineiden, kylvösiemenen ja jätteiden käsittelyn ja varastoinnin on tapahduttava rehuista ja eläinten pitopaikoista erillään. Eri eläinryhmille ja -lajeille tarkoitetut rehut, mukaan lukien lääkerehut, on varastoitava siten, että estetään niiden joutuminen sellaiselle eläimelle, joille niitä ei ole tarkoitettu. Eläinten ruokinnasta vastaavalla henkilöllä on oltava tehtävässään tarvittavat taidot ja tiedot.
Lisätietoja:
Kielletyistä aineista, eliöistä ja tuotteista rehuissa
Ohjeita hiirien ja rottien asianmukaiseen torjuntaan (pdf)
Eläinvalkuaisen käyttöön liittyvät kiellot ja rajoitukset
Elintarviketuotantoeläimiä ei saa pääsääntöisesti ruokkia eläinvalkuaisella eikä sitä sisältävillä rehuilla. Syynä kieltoon on nautojen BSE -taudin (hullun lehmän taudin) leviämisen ehkäisy. Edellä mainittuun kieltoon on kuitenkin joitakin poikkeuksia (katso taulukko 12).
Käsitelty eläinvalkuainen (prosessed animal protein, PAP) tarkoittaa 3 luokan eläinperäisistä sivutuotteista valmistettuja jauhoja, myös verijauhoa, jotka on valmistettu hyväksytyssä käsittelylaitoksessa.
Taulukko 12. Eläinvalkuaisen kielletty/sallittu käyttö elintarviketuotantoeläimillä.
Eläinvalkuainen (mukaan lukien tuotteet, jotka voivat sisältää eläinvalkuaista) | Märehtijät | Siat, siipikarja, vesiviljelyeläimet |
Muut elintarviketuotantoeläimet |
---|---|---|---|
Käsitelty eläinvalkuainen märehtijöistä | Kielletty | Kielletty | Kielletty |
Käsitelty eläinvalkuainen sioista |
Kielletty |
Sallittu vesiviljelyeläimille ja siipikarjalle* Kielletty sioille |
Kielletty |
Käsitelty eläinvalkuainen siipikarjasta | Kielletty |
Sallittu vesiviljelyeläimille ja sioille* Kielletty siipikarjalle |
Kielletty |
Käsitelty eläinvalkuainen kaloista (kalajauho) |
Pääsääntöisesti kielletty** | Sallittu | Sallittu |
Käsitelty eläinvalkuainen hyönteisistä |
Kielletty | Sallittu**** | Kielletty |
Märehtijöistä saadut verituotteet (esimerkiksi kuivattu plasma, kuivatut punasolut) | Kielletty | Kielletty | Kielletty |
Muista kuin märehtijöistä saadut verituotteet (esimerkiksi kuivattu plasma, kuivatut punasolut) | Kielletty | Sallittu tietyin edellytyksin* | Sallittu tietyin edellytyksin* |
Hydrolysoitu valkuainen, joka on peräisin ei-märehtijöistä ja/tai märehtijöiden vuodista ja nahoista | Sallittu | Sallittu | Sallittu |
Hydrolysoitu valkuainen, joka on peräisin märehtijöiden muista ruhon osista kuin vuodista ja nahoista | Kielletty | Kielletty | Kielletty |
Eläimistä saatu di- ja trikalsiumfosfaatti | Kielletty | Sallittu* | Sallittu* |
Märehtijöistä saatu gelatiini ja kollageeni | Kielletty | Sallittu | Sallittu |
Ei-märehtijöistä saatu gelatiini ja kollageeni | Sallittu | Sallittu | Sallittu |
Maitotuotteet | Sallittu tietyin edellytyksin* | Sallittu tietyin edellytyksin* | Sallittu tietyin edellytyksin* |
Munat ja munatuotteet | Sallittu*** | Sallittu*** | Sallittu*** |
Elävät hyönteiset | Kielletty | Sallittu**** | Sallittu**** |
*Käyttöön voi liittyä ilmoitusvelvollisuus ja joissakin tapauksissa hyväksymismenettely (ks. jäljempänä).
**Vieroittamattomien märehtijöiden kaupallisissa juottorehuissa kalajauhon käyttö on sallittu. Jos tilalla käytetään kalajauhoa sisältävää juottorehua, tulee tilan tehdä siitä ilmoituks lomakkeella l.
***Munien ja munatuotteiden käyttö on sallittu, mikäli on varmistettu, että ne eivät sisällä salmonellaa.
**** Rehuksi käytettävissä hyönteislajeissa voi olla rajoituksia, lisätietoja rehuhyönteisistä (pdf).
Kalajauhon, muista eläimistä kuin märehtijöistä saatujen käsiteltyjen eläinvalkuaisten tai verituotteiden ja di- ja trikalsiumfosfaatin käyttö muiden elintarviketuotantoeläinten kuin märehtijöiden ruokinnassa edellyttää, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:
- Jos samalla tilalla on sekä märehtijöitä että muita eläimiä, on kalajauhoa, verituotteita tai di- tai triklasiumfosfaattia sisältävät rehut käsiteltävä täysin erillään märehtijöistä ja märehtijöiden rehuista. Tällaisilla ns. sekatiloilla ei ole sallittua käyttää kalajauhoa ym. PAP-rehuaineita kotiseoksissa sellaisenaan, vaan niiden tulee olla täydennysrehuissa.
- Muista eläimistä kuin märehtijöistä saatua käsiteltyä eläinvalkuaista on sallittua käyttää elintarviketuotantoeläimistä vain vesiviljelyeläinten ruokinnassa sekä tietyin edellytyksin sikojen ruokinnassa siipikarjasta saatua eläinvalkuaista/hyönteisvalkuaista ja siipikarjan ruokinnassa sioista saatua eläinvalkuaista/hyönteisvalkuaista. Niitä sisältävät rehut on pidettävä erillään muiden elintarviketuotantoeläinten rehuista ja niiden ulottumattomissa. Sioista ja siipikarjasta saatua eläinperästä rehuainetta ei saa käyttää sellaisenaan tiloilla, joilla on ko. eläinlajia (esim. sikaPAPpia ei saa käyttää tiloilla, joilla on siipikarjan lisäksi myös sikoja).
- Jos tilalla käytetään kyseessä olevia eläinperäisiä rehuja, on toiminta ensin ilmoitettava Ruokavirastoon lomakkeella I rekisteröintiä tai hyväksyntää varten. Ilmoitusvaatimukset eivät koske täysrehuja käyttäviä tiloja, toisin sanoen tiloja, jotka eivät valmista kotiseoksia. Ilmoitusvaatimukset liittyvät BSE- ja muiden TSE-tautien ehkäisyyn ja valvontaan.
- Tilalla tapahtuvista kyseisten eläinvalkuaisen käytön pysyvistä muutoksista tulee tehdä myös ilmoitus Ruokavirastoon.
Lomake I eläinvalkuaisen käytöstä ilmoittamiseksi rekisteröintiä tai hyväksyntää varten löytyy Ruokaviraston internetsivuilta.
Maitopohjaisten tuotteiden ja entisten elintarvikkeiden käytössä elintarviketuotantoeläinten ruokinnassa on rajoituksia tartuntatautien ehkäisemiseksi. Lisätietoja ja lomake J tiettyjen maitopohjaisten tuotteiden käytöstä ilmoittamiseksi Ruokavirastoon löytyy internetsivuilta.
Rehun lisäaineiden käyttöön liittyvät rajoitukset
Rehun lisäaineita ovat sellaiset aineet, mikro-organismit4) ja valmisteet, jotka tarkoituksellisesti lisätään rehuun. Lisäaineiden tarkoituksena on esimerkiksi vaikuttaa suotuisasti rehun tai eläimistä saatavien tuotteiden ominaisuuksiin tai edesauttaa eläintuotantoa ja eläinten hyvinvointia. Lisäaineita ovat muun muassa hivenaineet, vitamiinit, urea ja aminohapot sekä kokkidiostaatit5). Myös säilörehun säilöntäaineet ovat rehun lisäaineita tai niiden seoksia eli esiseoksia. Rehun lisäaineista ja esiseoksista on pidettävä rehukirjanpitoa.
Rehun lisäaineita ei saa käyttää rehujen valmistuksessa elleivät ne ole Euroopan unionissa hyväksyttyjä. Lisäaineiden käyttöön liittyy erilaisia ehtoja lisäaineen luonteesta riippuen. Joillekin lisäaineille, esimerkiksi seleenille, on säädetty enimmäispitoisuus rehussa, koska ne ovat eläimille myrkyllisiä eläimen saadessa niitä yli säädetyn enimmäispitoisuuden. Kokkidiostaatteja sisältävien rehujen käyttö on kielletty muniville kanoille kokonaan ja muulle siipikarjalle niiden käyttöön voi liittyä käyttökielto tietyn pituisena ajanjaksona ennen teurastusta (varoaika).
Rehun lisäaineiden käyttö oman kotiseoksen valmistuksessa edellyttää rekisteröitymistä rehun valmistajaksi. Jos kotieläintuottaja käyttää rehunvalmistukseen kokkidiostaatteja tai tiettyjä eläimen tuotantoon vaikuttavia lisäaineita tai niitä sisältäviä esiseoksia, tulee hänen hakea rekisteröitymisen lisäksi hyväksyntää Ruokavirastosta lomakkeella C. Edellä mainitut vaatimukset eivät koske täydennys- tai täysrehuja tai säilörehun säilöntäaineita käyttäviä tiloja. Lisäaineita tulee käyttää pakkausmerkinnöissä annettujen käyttöohjeiden mukaan.
4 Mikro-organismilla tarkoitetaan yhdestä tai muutamasta solusta muodostunutta eliötä, kuten bakteeria, alkueläintä ja yksisoluista levää.
5 Kokkidiostaatilla tarkoitetaan siipikarjan suolistosairauden, kokkidioosin, ehkäisy
Lisätietoja:
EU:ssa hyväksyttyjen rehun lisäaineiden rekisteri
Rekisteröityminen rehun lisäaineiden käyttäjäksi
Hyväksyntähakemus C kokkidiostaattien tai eräiden muiden eläintuotantoon vaikuttavien lisäaineiden tai esiseosten käyttöön
Ilmoitusvelvollisuus
Kaikilla rehualan toimijoilla, mukaan lukien viljelijöillä, on velvollisuus ilmoittaa Ruokavirastoon, jos on epäilys siitä, että tuotettu, valmistettu, maahantuotu tai jakelussa oleva rehu ei ole turvallista. Tällöin on ryhdyttävä välittömästi toimenpiteisiin kyseisen rehun poistamiseksi markkinoilta ja rehun ruokinta eläimille on lopetettava.
Lisätietoja:
5.2.2 Täydentävien ehtojen rehukirjanpitovaatimukset
Rehujen tuotannosta ja käytöstä sekä niistä otettujen näytteiden analyysituloksista sekä kasvinsuojeluaineiden ja biosidien käytöstä on pidettävä kirjaa. Kirjanpitovaatimus koskee myös lääkerehuja sekä lisäaineita ja esiseoksia, esimerkiksi säilörehun säilöntäaineita. Kirjanpito on perusedellytys rehujen jäljitettävyydelle ja se koskee kaikkia rehun viljelijöitä ja kotieläintuottajia. Rehujen jäljitettävyys on tarpeen, jotta rehuja voidaan mahdollisessa vaaratilanteessa vetää kohdennetusti markkinoilta (käytöstä). Tuottajan tulee pitää kirjaa seuraavista tiedoista:
- Tilalle hankitusta rehusta rehun myyjän/toimittajan nimi ja osoite, tuotteen nimi (esimerkiksi rypsirouhe), toimituspäivä, määrä ja eläinryhmä, jolle rehu on syötetty.
- Tilalta luovutetusta rehusta rehun ostajan/vastaanottajan nimi ja osoite, tuotteen nimi (esimerkiksi kuivaheinä), toimituspäivä ja määrä.
- Tilalla tuotetuista rehuista rehun nimi, määrä ja eläinryhmä, jolle rehu on syötetty.
- Rehun käytön lopettamisaika, mikäli rehun käyttöön liittyy lääkkeen tai lisäaineen takia varoaika.
- Rehuista otettujen näytteiden tulokset.
- Kasvinsuojeluaineiden käyttö.
- Rehujen turvallisuutta varmistavien biosidien, kuten desinfiointiaineiden ja tuhoeläinmyrkkyjen käyttö rehujen käsittely- ja varastointitiloissa tai ruokinta-astioiden ja rehujen kuljetus-, siirto- tai punnitusvälineiden käsittelyssä.
Lisäksi viljelijän on noudatettava kansallisen rehulainsäädännön vaatimusta rehuvarastojen tunnisteiden merkitsemistä rehukirjanpitoon, vaikka täydentävät ehdot eivät sitä edellytä. Lisätietoja rehuvarastojen merkinnästä löytyy Ruokaviraston internetsivulta.
Tiedot rehuihin liittyen voi kirjata esimerkiksi Ruokaviraston nettisivuilta löytyvään mallilomakkeeseen rehukirjanpidon mallilomake.
Rehujen kirjanpitovaatimukseksi riittää myös rehujen osto/myyntitositteiden (verokirjanpito), luomutilan tuotevirtakirjanpito, lääkerehuista lääkityskirjanpidon ja/ tai tilalla tuotettujen rehujen osalta lohkokirjanpidon säilyttäminen, kun niistä käy selville kirjanpidossa vaadittavat asiat.
Rehuista, esimerkiksi viranomaisvalvonnassa tai myyntitilanteessa, otettujen näytteiden analyysitulosten kirjanpitovaatimukseksi riittää niistä saatujen analyysitodistusten säilyttäminen.
Kasvinsuojeluaineiden kirjanpitovaatimukset on kuvattu oppaan osassa 5.1.2 Kasvinsuojeluaineiden käyttö maatilalla. Biosidien käyttökirjanpidon tulee sisältää käytettyjen biosidien nimet, määrät ja käyttöajat. Tietojen tulee olla tarvittaessa valvovan viranomaisen saatavilla. Rehukirjanpitoa tulee säilyttää vähintään viisi vuotta ja kirjanpitoa biosidien käytöstä vähintään yksi vuosi.
Lääkerehujen kirjanpidolle on täydentävissä ehdoissa myös lääkityskirjanpitovaatimuksia. Lue lisää lääkerehujen lääkityskirjanpitovaatimuksista oppaan osasta 5.3.2 Kielletyt aineet, sallitut eläinlääkkeet ja lääkityskirjanpito.
5.2.3 Rehujen hankinta rekisteröidyltä tai hyväksytyltä rehualan toimijalta
Rehujen jäljitettävyyteen ja turvallisuuteen liittyen rehua saa hankkia vain rekisteröidyiltä tai hyväksytyiltä rehualan toimijoilta. Hankittaessa rehuja tilalle on varmistettava, että rehun myyjä tai luovuttaja on rekisteröitynyt tai hyväksytty rehualan toimijaksi. Rekisteröitymisvelvoitetta ei kuitenkaan ole viljelijällä, joka tuottaa rehua vuosittain korkeintaan 3 ha:n viljelyalalla ja toimittaa kaiken tältä alalta saamansa rehun paikalliselle maatilalle käytettäväksi. Rehun myyjän rekisteröityminen rehualan toimijaksi on tarkastettava myös ostettaessa rehuja tilalle suoraan toisesta EU-maasta. Lisätietoja ja Luettelot Suomessa rekisteröidyistä rehualan toimijoista ja rehualan alkutuotannon toimijoista löytyy Ruokaviraston internetsivuilta.
Lisätietoja entisten elintarvikkeiden rehukäytöstä löytyy myös Ruokaviraston internetsivuilta.
5.3 Tuota turvallisia elintarvikkeita
5.3.1 Alkutuotantopaikkojen vaatimukset
Alkutuotantopaikka (tila, tuotantotila) on maatila, puutarha tai muu paikka, jossa harjoitetaan elintarvikkeiden alkutuotantoa.
Alkutuotannon toimija (viljelijä) on henkilö tai yritys, joka harjoittaa elintarvikkeiden alkutuotantoa, kuten elintarvikkeeksi käytettävien kasvien kasvatusta ja viljelyä, sadonkorjuuta, maidontuotantoa ja kaikkia eläintuotannon vaiheita ennen eläimen teurastusta.
Yhteiset vaatimukset kaikille tiloille
Eläimistä, kasveista ja sienistä saatavien elintarvikkeiden alkutuotantoon sovelletaan Euroopan yhteisön lainsäädäntöä sekä elintarvikelakia, eläinten lääkitsemislakia ja näiden nojalla annettuja asetuksia. Viljelijällä on vastuu tuottamiensa elintarvikkeiden turvallisuudesta ja siksi hänellä on oltava riittävät tiedot tuottamastaan elintarvikkeesta ja sen käsittelyyn liittyvistä terveysvaaroista.
Viljelijän on huolehdittava ja valvottava, että myös hänen alaisuudessaan elintarvikkeita käsittelevät henkilöt ovat riittävästi perehtyneet elintarvikehygieniaan. Jos viljelijä epäilee tuottamansa elintarvikkeen voivan aiheuttaa terveysvaaraa ihmiselle, hänen on välittömästi ilmoitettava tästä kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle (esim. terveysvalvonnan johtaja, kunnaneläinlääkäri tai terveystarkastaja) ja käynnistettävä tarvittaessa jo luovutetun tuotteen takaisinveto ja muut toimenpiteet epäkohtien korjaamiseksi. Alkutuotannon toimijan on huolehdittava kirjanpidon sekä tuotteen mukana lähetettävien tietojen ja pakkausmerkintöjen avulla, että elintarvikkeiden jäljitettävyys säilyy vähittäismyyntiin saakka.
Alkutuotantopaikka on rakennettava ja hoidettava niin, ettei siellä tuotettavien ja käsiteltävien elintarvikkeiden turvallisuus vaarannu. Tuotteiden suojaamiseksi saastumiselta rehun lisäaineita, eläinlääkkeitä, kasvinsuojeluaineita, lannoitevalmisteita, biosidejä, kuten jyrsijämyrkkyjä ja desinfiointiaineita, ja muita vaarallisia kemikaaleja sekä jätteitä on käsiteltävä, varastoitava ja käytettävä oikein.
Tilalla on oltava riittävästi puhdasta ja hyvänlaatuista vettä kasteluvedeksi, eläinten juomavedeksi ja puhtaanapitoon. Vedessä ei saa olla siinä määrin vierasta hajua tai makua eikä myöskään pieneliöitä, loisia tai vieraita aineita, että vesi voisi vaarantaa alkutuotannon tuotteiden ja niistä saatavien elintarvikkeiden turvallisuuden. Kasvien kasteluveden sekä tuotteiden ja laitteiden pesuveden laatu tulee tietyissä tapauksissa tutkituttaa säännöllisesti laboratoriossa.
Tutkimukset vedestä tulee teettää esimerkiksi silloin kun oman kaivon vettä käytetään kasvien sellaisenaan syötävien osien suoraan kasteluun tai lypsylaitteiston ja maitosäiliön pesuun.
Elintarviketuotantoon käytettävien eläinten on oltava terveydentilaltaan sellaisia ja niitä on hoidettava ja käsiteltävä niin, että niistä saatavien elintarvikkeiden hyvä hygieeninen laatu turvataan. Eläimistä ihmisiin siirtyvien tartuntatautien kulkeutuminen tilalle ja niiden leviäminen tilalle tai tilalta on pyrittävä estämään. Tuotaessa uusia eläimiä pitopaikkaan on huomioitava tautiriskit. Tautiriskit voidaan huomioida esimerkiksi pitämällä tilalle tuotavat uudet eläimet erillään muista eläimistä tai ostamalla uudet eläimet vain sellaisista pitopaikoista, joiden terveystilanne tunnetaan. Viljelijän tulee ilmoittaa viranomaiselle (/ tilaa valvovalle eläinlääkärille / kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle) epäillyistä tautitapauksista tilalla. Jos ongelmia havaitaan, on alkutuottajan ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin tilanteen korjaamiseksi.
Alkutuotannon toimijan kirjaamisvaatimukset
Toimijan kirjaamia tietoja tarvitaan muun muassa elintarvikkeiden jäljitettävyyden varmistamiseksi tai kun eläimiä myydään tai toimitetaan teuraaksi. Kirjanpito voi koostua yhdestä tai useammasta tiedostosta (esim. eläinten lääkintä- ja terveyskortisto) ja se voi olla osa alkutuotantopaikan laatu- tai muuta järjestelmää.
Toimijan on kirjattava tiedot vähintään seuraavista asioista siltä osin kuin ne koskevat asianomaista alkutuotantoa:
- elintarvikkeeksi toimitetut alkutuotannon tuotteet, säilytysaika 1 vuosi
- näytteet, tutkimukset ja tarkastukset, joilla on merkitystä elintarviketurvallisuuden kannalta (kuten tulokset vesitutkimuksista, kasvinsuojeluainejäämävalvontaohjelmasta, utaretulehdustutkimuksista, salmonellavalvonnasta sekä tarkastuskertomukset esimerkiksi maidontuotantotilan hygieniatarkastuksista, lihantarkastuspäätökset, sikojen sairastuvuustiedot, tarkastuseläinlääkärin alkutuotannon toimijalle ilmoittamat tiedot, salmonellavalvontaohjelmaan liittyvät tarkastuskäynnit), säilytysaika 1 vuosi, säilytä aina myös viimeisin tutkimustodistus, säilytä salmonellavalvonnan tuloksia 3 vuotta
- kasvintuotantotiloilla kasvinsuojeluaineiden ja biosidien käyttö (esim. hyönteis- ja jyrsijämyrkyt, desinfiointiaineet): aineen nimi, määrä ja käyttöaika, kasvinsuojeluaineiden osalta kirjanpidon säilytysaika 3 vuotta, biosidien osalta kirjanpidon säilytysaika 1 vuosi
- vastaanotetut ja elintarvikkeeksi toimitetut eläimet, säilytysaika 1 vuosi
- eläimille syötetyn rehun luonne ja alkuperä (kirjanpitovaatimuksista ohjeistetaan oppaan kohdassa 5.2.2)
- eläinlääkkeet ja muut eläimille annetut hoidot, hoidon päivämäärät ja varoajat (lääkekirjanpidosta ohjeistetaan tarkemmin kohdassa 5.3.2)
Tietojen kirjaaminen ja säilyttäminen huolellisesti kannattaa, sillä kirjanpidon tarkastus tiloilla on osa täydentävien ehtojen valvontaa. Tietojen puuttuminen voidaan katsoa säädöstenvastaiseksi toiminnaksi, josta voi aiheutua tukien menetyksiä.
Maidontuotantoa koskevat erityisvaatimukset
Maidontuotantotiloille on säädetty yleisten alkutuotantoa koskevien vaatimusten (edellä esitettyjen) lisäksi erityisesti maidontuotantoon kohdistuvia vaatimuksia.
Tilojen, joissa pidetään ja lypsetään maitoa tuottavia eläimiä ja joissa käsitellään maitoa ja sen tuotantoon liittyviä välineitä ja laitteita, on oltava sijainniltaan ja rakenteiltaan sellaiset, että niissä on hyvät mahdollisuudet huolehtia eläinten puhtaudesta ja terveydestä, lypsyhygieniasta ja raakamaidon hygieenisestä laadusta. Maidon käsittelyssä käytettävien laitteiden ja välineiden puhdistusta ja säilytystä varten on oltava asianmukainen tila.
Eläimet
Eläimet on pidettävä puhtaina eikä niissä saa olla sairauksia tai vikoja, jotka heikentävät maidon hygieenistä laatua. Karjanhoitajan on seurattava eläinten puhtautta ja kuntoa. Eläimet, joilla on oireita taudista joka voi heikentää maidon hygieenistä laatua, tulee eristää muista maidontuotantoeläimistä.
Maidon jäähdytys- ja säilytystilat
Maidon jäähdytys- ja säilytysolosuhteet eivät saa heikentää maidon elintarviketurvallisuutta. Tiloissa, joissa maitoa joko säilytetään tai jäähdytetään, ei saa harjoittaa toimintaa, joka heikentää maidon elintarviketurvallisuutta. Erityisesti välitön yhteys eläintenpitotiloihin ja muut likaa mukanaan tuovat toiminnot maidon säilytys- ja jäähdytystoimintojen läheisyydessä voivat aiheuttaa riskin maidon hygienialle. Riski tulee huomioida toiminnassa ja noudattaa huolellisuutta tilojen ja laitteiden puhtaanapidossa. Maidon jäähdytys- ja säilytystilat on suojattava tuhoeläimiltä.
Lypsyhygienia
Ennen lypsyä vetimet ja tarvittaessa utareet ja niiden lähialueet on puhdistettava huolellisesti.
Elintarvikkeeksi luovutettavassa maidossa ei saa olla utaretulehdukseen viittaavia tai muita havaittavia muutoksia. Eläimet, joissa havaitaan utaresairauksien oireita tai maidon välityksellä ihmiseen tarttuvan taudin oireita tai joiden maito sisältää jäämiä lääkityksen ja varoajan aikana, on lypsettävä viimeiseksi, erillisellä lypsykoneella, käsin tai välittömästi lypsyn jälkeen puhdistettavalla laitteistolla. Näiden eläinten maito on lypsettävä erilleen eikä maitoa saa luovuttaa elintarvikkeeksi. Ternimaito on lypsettävä erilleen muusta maidosta ja säilytettävä myös erillään. Alkutuottajalla tulee olla toimintasuunnitelma sen varalle, että sairaan tai lääkityn eläimen maito voidaan erottaa muusta maidosta koko lääkityksen ja varoajan aikana. Lääkityt eläimet tulee olla tunnistettavissa koko lääkityksen ja varoajan ajan.
Maidon kanssa kosketuksiin joutuvat pinnat
Maidon kanssa kosketuksiin joutuvien pintojen tulee olla sileää, pestävää ja myrkytöntä materiaalia. Lypsylaitteisto ja -välineet on pidettävä puhtaina. Ne on käytön jälkeen pestävä ja tarvittaessa desinfioitava. Pesun ja mahdollisen desinfioinnin jälkeen laitteet ja välineet on huuhdeltava puhtaalla vedellä.
Tilalta luovutettavan raakamaidon laatu
Maito on mahdollisimman nopeasti lypsyn jälkeen jäähdytettävä +6 asteen lämpötilaan (+8 asteen lämpötilaan, jos maito haetaan tilalta päivittäin) tai sen alle ja myös säilytettävä tilalla tässä lämpötilassa. Tilalta luovutettavan raakamaidon on täytettävä kokonaispesäkelukua ja solupitoisuutta koskevat vaatimukset*.
* Lehmä
Kokonaispesäkeluku: kahden kuukauden geometrinen keskiarvo alle 100 000 pmy/ml, vähintään 2 näytettä/kk. Soluluku: kolmen kuukauden geometrinen keskiarvo alle 400 000 kpl/ml, vähintään 1 näyte/kk.
* Muut eläimet
Kokonaispesäkeluku: kahden kuukauden geometrinen keskiarvo alle 1 500 000 pmy/ml, vähintään 2 näytettä/kk; vaatimus on alle 500 000 pmy/ml, jos tuotteen valmistukseen ei liity lämpökäsittelyä.
Munantuotantoa koskevat erityisvaatimukset
Munantuotantotiloille on säädetty yleisten alkutuotantoa koskevien vaatimusten (edellä esitettyjen) lisäksi erityisesti munantuotantoon kohdistuvia vaatimuksia.
Munat on suojattava haitallisilta ulkoisilta vaikutuksilta. Ne on pidettävä puhtaina, kuivina ja suojattuina hajuilta sekä iskuilta ja suoralta auringonvalolta.
Toimijan tulee pitää kirjaa salmonellavalvontaohjelman mukaisista tutkimuksista ja tarkastuksista. Säilytä kirjanpitoa tutkimuksista vähintään 3 vuotta ja tarkastuksista vähintään 1 vuosi.
Lisätietoa:
- Alkutuotannon vaatimuksista
- Veden tutkimus- ja laatuvaatimukset
- Kansallisesta salmonellavalvontaohjelmasta
5.3.2 Kielletyt aineet, sallitut eläinlääkkeet ja lääkityskirjanpito
Sallitut eläinlääkkeet
Eläimille annettujen lääkkeiden käytön tulee olla hallittua. Tuotantoeläimille saa käyttää vain sellaisia lääkevalmisteita tai lääkeaineita, jotka on hyväksytty käytettäväksi tuotantoeläimille. Eläinlääkärin antamia ohjeita lääkkeen käytöstä on noudatettava. Apteekista ilman reseptiä saatavien lääkevalmisteiden käyttöohjeet ovat pakkausselosteessa. Tietoja lääkkeistä ja niiden oikeasta käytöstä saa eläinlääkäriltä tai apteekista. Lääkkeiden oikeasta käytöstä ja varoajoista on aina varmistuttava ennen lääkkeen antamista eläimelle. On huomattava, että eläinlääkärin määräämä varoaika voi poiketa tuoteselosteessa mainitusta ajasta. Tuottaja on velvollinen pitämään säädösten mukaista kirjanpitoa eläinten lääkityksestä.
Kaikkien tuotantoeläimille sallittujen lääkeaineiden turvallisuus arvioidaan ja tarvittaessa tuotantoeläimelle tarkoitetulle lääkevalmisteelle asetetaan varoaika. Varoajalla tarkoitetaan viimeisestä lääkkeen antamisesta laskettua vähimmäisaikaa, jonka kuluessa teurastetun eläimen lihaa tai muita tuotteita taikka eläintä tai eläimen tuottamaa maitoa, hunajaa tai munia ei saa luovuttaa elintarvikkeena käytettäväksi. Varoaikana eläimestä saatuja tuotteita saa käyttää ihmisravinnoksi säädösten mukaisesti vain erityistilanteissa. Tuotantoeläimen on oltava tunnistettavissa lääkitsemisen ja lääkehoidon aikana sekä varoajan kuluessa. Viljelijän tulee huolehtia varoaikojen noudattamisesta, sillä piittaamattomuus varoajoista voi johtaa liian korkeisiin lääkejäämäpitoisuuksiin elintarvikkeessa ja heikentää siten elintarviketurvallisuutta.
Tuotantoeläinten lääkityksestä pidettävä kirjanpito
Tuotantoeläimen omistajan tai haltijan on pidettävä kirjaa eläimelle annetuista lääkkeistä (myös homeopaattisista lääkkeistä). Kirjanpitovaatimus koskee kaikkia eläimiä, joita pidetään, kasvatetaan, hoidetaan, teurastetaan tai kerätään elintarvikkeiden tuottamiseksi. Kirjanpitoon on merkittävä eläinlääkärin tuotantoeläimelle antamat lääkkeet sekä omistajan itsensä tai muun henkilön tuotantoeläimelle antamat lääkkeet. Myös tuotantoeläimelle annetut lääkerehut on merkittävä kirjanpitoon.
Täydentävien ehtojen valvonnoissa valvotaan seuraavat kirjanpitoa koskevat asiat:
- eläimen tai eläinryhmän tunnistustiedot;
- lääkityksen antopäivämäärät;
- lääkkeen tai lääkerehun käyttöaihe;
- lääkkeen nimi;
- lääkkeen tai lääkerehun määrä;
- lääkkeelle tai lääkerehulle määrätty varoaika.
Esimerkiksi nautojen, vuohien ja lampaiden tunnistustietona on suositeltava käyttää korvamerkin EU-tunnusta. Lääkkeen määrällä tarkoitetaan eläimelle annetun lääkkeen määrää esimerkiksi millilitroina tai grammoina. Lääkkeen myyjällä tarkoitetaan lääkkeen antanutta tai myynyttä eläinlääkäriä tai lääkkeen myynyttä apteekkia tai muuta vastaavaa yritystä. Eläinlääkärin nimen asemesta voidaan käyttää eläinlääkärin tunnusnumeroa.
Eläimen lääkitystä koskevat merkinnät voi tehdä esimerkiksi eläimen siemennys- ja terveyskorttiin, sikalakirjaan tai terveystarkkailukirjaan. Myös eläinlääkäreiltä saatujen lääkitystä koskevien kirjallisten selvitysten tai reseptien tallentaminen kansioon riittää lääkityskirjanpidoksi, jos eläimen omistaja tai haltija lisää asiakirjoihin niistä puuttuvat tiedot. Viljelijä voi käyttää apunaan esimerkiksi lomaketta, joka löytyy Ruokaviraston nettisivuilta.
Eläimen lääkitystä koskevat tiedot voi myös kirjata tähän tarkoitukseen varattuun erilliseen vihkoon tai kirjaan. Kirjanpitoa voidaan pitää myös sähköisesti. Ehtona lääkkeiden luovutuksessa valtakunnalliseen eläinten terveydenhuolto-ohjelmaan liittyneille eläinten omistajille tai haltijoille on se, että tiedot kirjataan kaikista tuotantoeläimelle annetuista lääkkeistä terveydenhuollon seurantajärjestelmään, jos järjestelmässä on sellainen mahdollisuus, tai muuhun vastaavaan sähköiseen järjestelmään, josta tiedot ovat siirrettävissä terveydenhuollon seurantajärjestelmään.
Kirjanpidon yhteydessä on säilytettävä kaikki tositteet kuten eläinlääkärin reseptit ja kirjalliset selvitykset lääkkeen tai lääkerehun luovutuksesta sekä eläinlääkäriltä, apteekista tai lääkerehun luovuttajalta saadut muut tositteet lääkkeiden tai lääkerehujen myynnistä tai muusta luovutuksesta. Näitä ovat esimerkiksi apteekista ostettujen reseptivapaiden lääkkeiden kuitit (esim. porsasrauta ja suun kautta annettavat nesteytysvalmisteet).
Kirjanpitoa on pidettävä siten, että tiedot kunkin eläimen tai eläinryhmän osalta ja kaikista lääkityksistä voidaan saada helposti selville koko kirjanpidon säilyttämisajalta. Tuotantoeläimen lääkitystä koskevaa kirjanpitoa on säilytettävä vähintään viiden vuoden ajan viimeisestä lääkkeen annosta huolimatta siitä, onko eläin elossa vai ei.
Kielletyt aineet
Seuraavien eläinten kasvua ja tuotantoa edistävien lääkeaineiden käyttö tuotantoeläimille on kokonaan kielletty: stilbeenit ja stilbeenijohdannaiset sekä niiden suolat ja esterit, tyreostaattisesti vaikuttavat aineet, 17-beta-estradioli ja sen esterijohdannaiset. Ainoastaan eläinlääkäri saa antaa tiettyjä estrogeenisesti, androgeenisesti ja gestageenisesti vaikuttavia aineita samoin kuin beeta-agonisteja yksittäisten tuotantoeläinten hoitoon tietyissä tarkoin rajatuissa tapauksissa.
Kiellettyihin aineisiin kuuluu myös sellaisia aineita (esimerkiksi kloramfenikoli, metronidatsoli tai nitrofuraanit), joiden jäämille elintarvikkeissa ei ole voitu asettaa kuluttajan kannalta turvallista enimmäismäärää. Aineen käyttö aineen käyttö tuotantoeläimille on kielletty lukuun ottamatta hevosia, joiden hevospassiin tai tunnistusasiakirjaan on merkitty, että hevosen teurastaminen elintarvikkeena käytettäväksi on kielletty.
Laittomasti lääkittyä eläintä ei saa pitää tilalla eikä sitä tai siitä saatavaa tuotetta saa toimittaa markkinoille. Kiellettyjen kasvunedistämiseen käytettyjen aineiden löytyminen elävistä eläimistä tai niistä saaduista elintarvikkeista on aina vakava rikkomus. Jos eläintä on lääkitty kielletyllä aineella, aluehallintoviranomaisen on määrättävä eläin lopetettavaksi. Eläimen ruho ja siitä saadut tuotteet on hävitettävä.
Eläinlääkejäämien ja kiellettyjen aineiden sekä lääkityskirjanpidon valvonta
Eläimistä saatavien elintarvikkeiden sisältämien vieraiden aineiden valvonta perustuu elintarvikelakiin ja se on osa elintarvikkeisiin liittyvää hygieniavalvontaa. Lääkitsemislaki sisältää velvoitteita eläinten lääkinnästä ja siihen liittyvästä valvonnasta sekä lääkityskirjanpidosta. Vierasaineasetuksessa säädetään yksityiskohtaisesti vieraiden aineiden valvonnasta.
Kuluttajien turvallisuuden varmistamiseksi toteutetaan vuosittain eläimistä saatavien elintarvikkeiden vierasainevalvontaohjelmaa, jossa valvotaan, ettei tuotantoeläinten kasvatuksessa käytetä kiellettyjä aineita ja etteivät elintarvikkeet sisällä eläinten lääkintään sallittujen lääkeaineiden jäämiä yli lainsäädännössä asetettujen raja-arvojen. Aluehallintoviranomaiset ja aluehallintovirastojen määräyksestä toimivat eläinlääkärit tekevät tiloilla myös lääkityskirjanpitoon kohdistuvia valvontoja.
Aluehallintoviranomaiset, kunnalliset elintarvikevalvontaviranomaiset ja Ruokaviraston palveluksessa olevat tarkastuseläinlääkärit ottavat vierasaineohjelman tutkimuksiin tarkoitetut näytteet. Näytteitä otetaan sekä suoraan tiloilta että esimerkiksi teurastamoilta elävistä eläimistä ja lihasta (nauta, sika, lammas, hevonen, siipikarja (kana, broileri, kalkkuna), tarhattu riista (sorsa, poro, villisika, strutsi)), maidosta, kanamunista ja hunajasta. Näytteet otetaan aina ennalta ilmoittamatta ja siten, että alkuperäinen tuotantotila on jäljitettävissä. Eläimen omistajan tai haltijan on kustannuksellaan annettava valvontaviranomaiselle valvontaa ja tarkastusta varten tarpeellinen apu. Eläimen omistaja tai haltija on velvollinen järjestämään sellaiset olosuhteet, joissa tarkastukset ja näytteenotto voidaan tehdä turvallisesti ottaen huomioon eläimen tavanomainen käyttäytyminen.
Jos vierasainevalvontanäytteestä saadaan määräystenvastainen tulos, on viranomaisen ryhdyttävä välittömästi selvittämään tapausta. Tilalle tehtävässä tarkastuksessa pyritään selvittämään todetun lääkejäämän alkuperä ja syy määräystenvastaiseen tulokseen. Tarkastuksen yhteydessä tarkastetaan myös viljelijän pitämä lääkityskirjanpito. Huolellisen ja säädöstenmukaisen kirjanpidon avulla viljelijä voi osoittaa toimineensa oikein eläinten lääkitysten osalta.
Vierasainevalvontaohjelman lisäksi viranomaisvalvontaa toteutetaan mm. osana lihantarkastusta. Jos tarkastuseläinlääkäri tai kunnan valvontaviranomainen epäilee eläimistä saatavan elintarvikkeen sisältävän vieraita aineita yli lainsäädännön salliman määrän tai kiellettyjä aineita, viranomainen on velvollinen tutkituttamaan elintarvikkeen sen turvallisuuden varmistamiseksi. Myös laitosten toteuttamassa omavalvonnassa tehdään suuri määrä jäämätutkimuksia. Mikrobilääkejäämätestejä tehdään meijereissä maidosta ja teurastamoilla munuaisnäytteistä. Jos tutkimuksissa todetaan määräystenvastaisia näytteitä, laitoksen on ilmoitettava niistä laitosta valvovalle viranomaiselle, joka puolestaan käynnistää tapauksen virallisen selvittelyn. Halutessaan myös viljelijä voi testata hoidetun lehmän maidon varoajan jälkeen ennen maidon toimittamista meijeriin mikrobilääkejäämien varalta osana omaa omavalvontaansa.
Jos selvityksissä todetaan, että tuottaja on toiminut säädösten vastaisesti, rikkomus otetaan huomioon myös täydentävien ehtojen valvonnassa ja se voi johtaa tukiseuraamuksiin.
5.3.3 Kasvinsuojeluainejäämät
Sekä elintarvikkeiksi että rehuksi tarkoitetuille kasveille saa käyttää ainoastaan sellaisia kasvinsuojeluaineita, jotka on hyväksytty käyttötarkoitukseensa Suomessa. Kasvinsuojeluainerekisteri, josta löytyvät ajantasaiset tiedot Suomessa hyväksytyistä kasvinsuojeluaineista on Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) internetsivuilla osoitteessa tukes.fi. Kun kasvinsuojeluaineita käytetään asianmukaisesti ja varoaikoja noudatetaan ennen tuotteiden markkinoille saattamista, eivät käytöstä aiheutuneet jäämät ylitä sallittuja enimmäismääriä. Sallitut enimmäismäärät löytyvät muun muassa EU-komission verkkosivuilta.
Kasvinsuojeluainejäämien määräystenmukaisuutta valvotaan muun muassa kansallisessa jäämävalvontaohjelmassa, jossa kunnalliset elintarvikevalvontaviranomaiset ottavat näytteitä tukkukaupoista, pakkaamoista, vähittäismyymälöistä ja maatiloilta. Näytteet otetaan niin, että ne ovat jäljitettävissä takaisin tilalle, jossa ne on tuotettu. Näytteitä saatetaan ottaa myös niiltä tiloilta, joilla on havaittu kasvinsuojeluaineiden käyttöön liittyvissä tarkastuksissa sellaisia laiminlyöntejä, joiden seurauksena tuotteissa voi esiintyä määräystenvastaisia kasvinsuojeluainejäämiä.
Mikäli näytteissä havaitaan määräystenvastaisia kasvinsuojeluainejäämiä, rikkomus otetaan huomioon myös täydentävien ehtojen valvonnassa.
5.4 Eläinten merkitseminen ja rekisteröinti
Täydentävien ehtojen valvontakohteet:
- Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisterin tiedot
- Eläinrekisteritietojen ajantasaisuus
- Pitopaikkakohtaisten kirjanpitojen ajantasaisuus
- Eläinten merkitseminen
- Eläinten läsnäolo pitopaikassa/tilalla
Eläintaudin puhjetessa on tiedettävä missä kukin eläin on ollut milläkin hetkellä, jotta todennäköisesti tartunnan saaneet eli sairastuneen eläimen kanssa jossain vaiheessa tekemisiin joutuneet eläimet voidaan erotella muista eläimistä. Eläinten merkitsemiseen ja rekisteröintiin liittyviin vaatimuksiin on tullut 1.1.2022 alkaen joitakin muutoksia eläintunnistuslainsäädännön uudistumisen myötä.
5.4.1 Eläinten merkitsemistä ja rekisteröintiä koskevat vaatimukset
Sika- , nauta- sekä lammas- ja vuohieläinten pitäjien on:
- rekisteröitävä eläintenpitonsa ja pitopaikkansa eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin
- huolehdittava siitä, että eläimet ovat rekisteröidyssä pitopaikassa, jolla on pitopaikkatunnus
- huolehdittava siitä, että eläimet merkitään säädösten mukaisilla tunnistimilla
- vapaita tunnistimia syntyviä eläimiä varten on oltava riittävästi (naudat, lampaat, vuohet)
- eläinten on oltava merkitty ja rekisteröity eläinlajikohtaisten säännösten
mukaisesti - mahdolliset korvaavat tunnistimet tulee olla tilattu ja kiinnitetty tarpeen mukaan (naudat, lampaat, vuohet)
- sikojen lukukelvottomat tai irronneet tunnistimet (korvamerkki/tatuointi) tulee korvata tai tatuoida uudelleen tarpeen mukaan
- pidettävä pitopaikan kirjanpito kussakin pitopaikassa ajan tasalla
- tehtävä vaadittavat rekisteri-ilmoitukset ilmoitusaikojen puitteissa eläinlajikohtaisiin rekistereihin.
- nautaeläimistä ilmoitukset tehdään nautarekisteriin
- sioista ilmoitukset tehdään sikarekisteriin
- lampaista ja vuohista ilmoitukset tehdään lammas- ja vuohirekisteriin
Mikäli tilalla tehdyssä valvonnassa havaitaan laiminlyöntejä edellä mainittujen vaatimusten noudattamisessa, puutteista voi aiheutua viljelijätukien vähennyksiä.
Tarkempia ohjeita ja määräyksiä näistä vaatimuksista löytyy eläinlajikohtaisista merkitsemis- ja rekisteröintiohjeista.
5.4.2 Eläinlajikohtaiset merkitsemis- ja rekisteröintiohjeet
Eläinlajikohtaisiin ohjeisiin on kerättynä sekä EU- lainsäädännöstä että kansallisesta lainsäädännöstä johtuvat eläinten merkitsemis- ja rekisteröintivaatimukset. Sen lisäksi ohjeissa on esitettynä esimerkiksi tunnistetilausten sekä rekisteri-ilmoitusten tekemiseen käytettävissä olevat ilmoitusväylät.
Nautaeläinten merkitsemis- ja rekisteröintiohje, Lampaiden ja vuohien merkitsemis- ja rekisteröintiohje sekä Sikojen merkitsemis- ja rekisteröintiohje ovat tulostettavissa Ruokaviraston verkkosivuilta.
5.4.3 Sanastoa
Eläimiä pitävä toimija
Eläimistä vastuussa olevaa toimijaa, joko eläinten omistaja tai haltija. Myös mm. kesälampaan ja -porsaan pitäjät ovat eläimiä pitäviä toimijoita Tilapäisesti eläimestä vastuussa olevat eläinvälittäjät eivät kuulu tähän ryhmään. Eläimiä pitävän toimijan on rekisteröitävä eläintenpito ja pitopaikka eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin. Toiminnan lopettamisesta on myös ilmoitettava. Ennen toiminnan lopettamista eläimistä tehdään poistoilmoitus kyseiseen eläinrekisteriin, jonka jälkeen ilmoitus toiminnan lopettamisesta tehdään eläintenpitäjärekisteriin.
Pitopaikka
Pitopaikalla mitä tahansa tilaa, rakennetta, ympäristöä tai paikkaa, jossa pidetään eläimiä.
Pitopaikkatunnus
Pitopaikalle annettu tunnus, joka muodostuu, kun pitopaikka rekisteröidään eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin. Pitopaikan rekisteröinti tulee tehdä ennen eläinten pidon aloittamista ja pitopaikkatunnusta käytetään ilmoitettaessa rekisteriin ko. paikan eläimissä tapahtuneista muutoksista (ostot, myynnit, siirrot toiseen pitopaikkaan jne.) Tunnus on FI- alkuinen 12 numeroinen merkkisarja.
Tunnistin
Tunnistimia ovat Ruokaviraston hyväksymät eläinten merkitsemiseen käytettävät välineet. Naudoilla, lampailla ja vuohilla tunnistimina käytetään eläimen molempiin korviin kiinnitettäviä korvamerkkejä, joihin on painettu eläimen EU-tunnus. Kaikilla 1.1.1998 lähtien syntyneillä naudoilla tulee olla korvamerkit molemmissa korvissa. 1.1.2021 ja sen jälkeen syntyneillä nautaeläimillä toisen merkin tulee olla elektroninen korvamerkki. Lammas- ja vuohieläimillä toisen korvamerkin voi korvata mikrosirulla tai pötsiboluksella. Sikaeläimet on merkittävä Ruokaviraston hyväksymällä korvamerkillä tai tatuoinnilla.
Merkintätunnus
Pitopaikkakohtainen tunnus, jota käytetään sikojen merkitsemiseen tatuointina.
Pitopaikan kirjanpito
Eläimiä pitävän toimijan pitämä, ajan tasalla oleva pitopaikan kirjanpito, josta käy ilmi mm. eläinten perustiedot, mahdolliset osto- ja poistopäivämäärät, siirtopäivämäärät, myös lähtö- ja määräpaikkatiedot. Kunkin eläinlajin (nauta, sika, lammas ja vuohi) kohdalla on luettelonpidossa omat sääntönsä. Kirjanpidon tietoja on säilytettävä vähintään kolme vuotta. Mikäli toimija ilmoittaa vastaavat tiedot rekisteriin rekisteri-ilmoituksille säädetyssä määräajassa, toimijan ei tarvitse erikseen pitää pitopaikan kirjanpitoa rekisteriin ilmoitetuista tapahtumista. Tällöin ei ole myöskään pitopaikan kirjanpidon säilytysvaatimusta.
Rekisteri, eläinrekisteri
Atk-pohjainen tietokanta, johon kunkin eläimiä pitävän toimijan on ilmoitettava eläimistään perustiedot ja tapahtuneet muutokset. Eläinlajikohtaiset pitopaikan ja eläintenpidon rekisteröitymislomakkeet, pitopaikkojen rekisteröinti-ilmoitukset sekä pitopaikkakohtaisten kirjanpitojen mallilomakkeet ovat tulostettavissa Ruokaviraston verkkosivuilta.
5.5 Eläintaudit
Täydentävien ehtojen valvontakohteet
Jos tilalla esiintyy jotain TSE–tautia, valvotaan kuten aiemminkin, onko tila noudattanut eläintautien ilmoitusvelvollisuutta. Lisäksi valvotaan onko tilalla noudatettu viranomaisen määräyksiä TSE-taudin leviämisen estämiseksi sekä sitä onko valvontaviranomaiselle annettu välttämättömät tiedot TSE -taudin alkuperän ja levinneisyyden selvittämiseksi. Jos lammas- ja vuohitilalle olisi tuotu muualla kuin Suomessa syntyneitä eläimiä, tarkastettaisiin onko eläinten tuonnissa noudatettu eläinten terveyttä koskevia vaatimuksia TSE-tautien osalta.
5.5.1 TSE -taudit
TSE eli tarttuva sienimäinen aivorappeuma (transmissible spongiform encephalopathy) on kokoomanimi usealle, eri eläinlajeilla esiintyvälle samankaltaiselle taudille. Tunnetuimmat eläimillä esiintyvät TSE -taudit ovat nautojen BSE ja lampaiden ja vuohien scrapie.
Ilmoitusvelvollisuus
Eläinten pitäjän on ilmoitettava mahdollisimman pian kunnaneläinlääkärille tai aluehallintovirastoon, jos hän huomaa eläimissään TSE -tautiin viittaavia oireita. Tyypillisiä muutoksia taudin alkuvaiheessa ovat käytöksen muutos ja eläimen arkuus. Taudin edetessä sairastuneella eläimellä on tasapaino- ja liikehäiriöitä, vapinaa ja kouristuksia. Taudin loppuvaiheessa eläin voi jäädä makaamaan pääsemättä enää ylös. Lampaalla ja vuohella scrapie voi aiheuttaa myös laihtumista ja voimakkaan kutinan, josta on johdettu sen suomenkielinen nimikin: ”kutkatauti”.
Myös kuolleista tai tilalla lopetetuista eläimestä on ilmoitettava kunnaneläinlääkärille, jos eläimellä oli ennen kuolemaansa hermostollisia oireita. TSE-taudin oireet vaihtelevat suuresti eikä tautia voida todeta varmuudella elävästä eläimestä. Tauti todetaan kuolleen eläimen aivoista laboratoriossa tehdyillä tutkimuksilla.
Mahdollisesti TSE -tautia sairastavaa eläintä ei saa siirtää pitopaikastaan. Jos läänineläinlääkäri epäilee, että kyseessä on todellinen epäily TSE –taudista (ns. virallinen eläintautiepäily) läänineläinlääkäri voi määrätä eläimen eristettäväksi tai lopetettavaksi. Jos eläin määrätään lopetettavaksi, niin siitä otetaan lopetuksen jälkeen näytteet TSE –taudin tutkimusta varten. Lisäksi läänineläinlääkäri voi päätöksellään rajoittaa pitopaikan eläinten siirtämistä. Läänineläinlääkäri ohjaa ja valvoo toimenpiteitä, jos TSE tautia epäillään tai kun se on todettu. Eläinten pitäjän on noudatettava viranomaisen määräyksiä TSE-taudin leviämisen estämiseksi sekä annettava valvontaviranomaiselle välttämättömät tiedot TSE -taudin alkuperän ja levinneisyyden selvittämiseksi.
5.5.2 TSE-taudit ja ehdot sisämarkkinakaupassa, tuonnissa muista kuin EU:n jäsenvaltioista sekä viennissä muihin kuin EU:n jäsenvaltioihin
Tilanpitäjän on varmistettava, että sisämarkkinakaupassa eli tilalle muista EU-maista saapuneet ja tilalta muihin EU-valtioihin lähetetyt lampaat, vuohet, niiden sukusolut tai alkiot täyttävät siirroille asetetut terveysehdot. Norjan ja Sveitsin osalta noudatetaan vastaavia ehtoja kuin sisämarkkinakaupassa. Tilanpitäjän on myös varmistettava, että elävien eläinten sekä niiden alkioiden ja sukusolujen vientiä varten on tehty asianmukainen terveystodistus. Täydentävien ehtojen tarkastuksen yhteydessä viranomaiset tarkastavat terveystodistuksista, että EU-maiden välisille siirroille sekä viennille asetettuja ehtoja on noudatettu TSE-tautien osalta. EU:n ulkopuolelta tuotaville eläimille TSE -ehtojen täyttyminen varmistetaan eläinlääkinnällisen rajatarkastuksen yhteydessä.
TSE-tautiehdot sisämarkkinakaupassa
Tilanpitäjän tulee huolehtia siitä, että kunnaneläinlääkäri tarkastaa tilalta toiseen EU:n jäsenvaltioon siirrettävät lampaat tai vuohet ennen eläinten lähettämistä tilalta. Kunnaneläinlääkäri myöntää eläimille sisämarkkinakaupassa vaadittavan terveystodistuksen todettuaan, että ehdot täyttyvät.
Tilanpitäjän tulee tarkastaa muista EU:n jäsenvaltioista tilalle saapuneet vuohet ja lampaat sekä lampaiden tai vuohien sukusolut ja alkiot ja varmistaa, että niille myönnetyissä terveystodistuksissa eläinten terveyttä koskevat ehdot, mukaan lukien TSE-tauteja koskevat ehdot, täyttyvät. Jos ehdot eivät täyty, tilanpitäjän on otettava yhteyttä kunnaneläinlääkäriin.
TSE-tautiehdot tuonnissa EU:n ulkopuolelta
EU:n ulkopuolelta tuotaville eläimille TSE-ehtojen täyttyminen varmistetaan eläinlääkinnällisen rajatarkastuksen yhteydessä. Rajatarkastuksessa tarkastetaan kaikkien tuontiehtojen täyttyminen.
Tilanpitäjän tulee huolehtia, että EU:n ulkopuolelta tilalle saapuneet naudat, lampaat ja vuohet sekä lampaiden ja vuohien sukusolut ja alkiot ovat tulleet EU:n alueelle eläinlääkinnällisen rajatarkastuksen kautta ja niiden mukana on tässä tarkastuksessa myönnetty CHED-A asiakirja, joka on säilytettävä vastaavasti kuin terveystodistus ja muut asiakirjat. Ennen tuontia tulee tarkastaa kaikki tuontivaatimukset, myös se onko tuonti sallittua.
TSE-tautiehdot viennissä EU:n ulkopuolelle
Elävien eläinten sekä niiden alkioiden ja sukusolujen mukana on oltava yhteisön lainsäädännön mukainen eläinterveystodistus. Tilanpitäjän tulee huolehtia siitä, että kunnaneläinlääkäri tarkastaa tilalta EU:n ulkopuolelle vietävät eläimet ennen eläinten lähettämistä tilalta ja että vietävien eläinten mukana on asianmukainen eläinterveystodistus.
Kirjanpitovelvollisuus
Tilanpitäjän tulee pitää kirjaa tilalle ulkomailta saapuneista ja tilalta muihin EU:n jäsenvaltioihin siirretyistä eläimistä, sukusoluista ja alkioista. Kirjanpitoa on säilytettävä vähintään kolme vuotta lähetysten saapumisen tai lähtemisen jälkeen. Kirjanpidosta on selvittävä seuraavat tiedot:
- tiedot tuoduista eläimistä sekä niiden tunnisteet;
- eläinten määrät;
- tiedot toimitettujen eläinten lähettäjästä, lähtöpaikasta, vastaanottajasta ja määräpaikasta;
- tuontipäivämäärä;
- tiedot siitä, mitä asiakirjoja toimituksen mukana on seurannut. Hyvä käytäntö on ottaa kopiot asiakirjoista ja arkistoida ne;
- jos vastaanotettuja eläimiä luovutetaan eteenpäin, seuraavat tiedossa olevat vastaanottajat sekä toimituksen ajankohta.
Lisätietoja:
6. Eläinten hyvinvointiin liittyvät lakisääteiset hoitovaatimukset
Täydentävien ehtojen eläinten hyvinvoinnin valvonta kohdistuu seuraavien tuotantoeläinten pitoon:
- Naudat
- Siat
- Lampaat
- Vuohet
- Munivat kanat
- Hevoset
- Biisonit
- Tarhatut peurat
- Strutsieläimet
- Ankat, myskisorsat, hanhet
- Kalkkunat
- Turkiseläimet
- Broilerit
- Muut tuotantoeläimet kuten viiriäiset, tuotantokanit, broileri- ja kanaemot sekä lihan, munien tai siitoseläinten tuotantoa varten tarhatut eläimet (mm. villisika, , kuusipeura, fasaani, heinäsorsa) ja
6.1 Eläinten hyvinvointi
Eläinten hyvinvoinnissa havaittu laiminlyönti ei välttämättä johda täydentävien ehtojen seuraamukseen, jos vastaavan EU-direktiivin kansallista säännöstä lievempi vähimmäisvaatimus täyttyy. Jos vastaavan Euroopan unionin säännöksen vähimmäisvaatimusta ei ole ilmaistu lukuna, seuraamus lukuna ilmaistun kansallisen säännöksen vaatimuksen noudattamatta jättämisestä voidaan jättää määräämättä vain, jos poikkeama kansallisesta vaatimuksesta on vähäinen (enintään noin 10 %) eikä sillä arvioida olevan vähäistä suurempaa haitallista vaikutusta eläinten hyvinvointiin. Tällaisia vaatimuksia ovat esimerkiksi useimpien tuotantoeläinten pitopaikan tilavaatimukset, sikojen ruokintakaukalon mittavaatimukset, juomakuppien määrä lypsykarjapihatossa sekä broilerien pitopaikan valaistusvaatimukset.
Esimerkki: Jos naudoille on pihatossa rehua jatkuvasti tarjolla, ruokintapöydän reunan pituuden on oltava vähintään 40 cm täysikasvuista nautaa kohden. Jos nämä kansalliset mittavaatimukset alittuvat, ei se automaattisesti tarkoita täydentävien ehtojen seuraamuksia, jos alitus on enintään noin 10 %:a eikä siitä ole aiheutunut eläimille vähäistä suurempaa haittaa.
Täydentävien ehtojen valvonnan ulkopuolelle voidaan jättää seura- ja harrastuseläimet, joita ei käytetä maataloustoimintaan, vaan esimerkiksi urheilutarkoitukseen tai lemmikkeinä. Täydentävät ehdot eivät koske myöskään ns. kotitarvekäyttöä, kuten muutamaa oman perheen tarpeisiin pidettävää kanaa. Alkuperäisrotujen kasvattamissopimuksen piirissä olevat eläimet kuuluvat kuitenkin täydentävien ehtojen valvontaan. Kotieläinpihojen eläimet eivät pääsääntöisesti kuulu täydentävien ehtojen piiriin. Valvonta ei myöskään koske urheilukäytössä olevia hevosia tai yksittäisiä harrastehevosia. Yhden-kahden hevosen varsottamiset katsotaan myös harrastustoiminnaksi. Täydentävien ehtojen valvonta ei myöskään koske hevosia, joiden hevospassissa on merkintä, että ne ovat pysyvästi elintarvikeketjuun kelpaamattomia.
Täydentävien ehtojen vaatimukset eivät koske kaloja, matelijoita, sammakkoeläimiä, nilviäisiä ja mehiläisiä.
Eri eläinlajeja koskevat valvontakohteet löytyvät liitteestä 1 ja liitteestä 2 ja lisäksi muistilistoina Ruokaviraston sivuilta.
Eläinten hyvinvointia koskevat täydentävät ehdot muodostuvat jo voimassa olevasta eläinsuojelulainsäädännöstä, eivätkä siis tuo tuotantoeläinten pidolle uusia vaatimuksia. Valvonta kohdistetaan etukäteen määriteltyihin lainsäädännön vaatimuksiin. Valvontakohteet on määritelty sekä vasikoille että vähintään 6 kuukauden ikäisille naudoille, sioille, lampaille, vuohille ja muniville kanoille kullekin erikseen. Lisäksi muille tuotantoeläimille (mm. hevoset, biisonit, tarhatut peurat, strutsieläimet, ankat, myskisorsat, hanhet, kalkkunat, turkiseläimet, broilerit, tarhatut riistaeläimet, viiriäiset, tuotantokanit, tarhatut porot) on asetettu omia vaatimuksia. Kaikkia tuotantoeläimiä koskeva hyvinvointilainsäädäntö on lueteltu luvussa 9 Mihin täydentävät ehdot perustuvat.
Täydentävien ehtojen eläinten hyvinvoinnin otantavalvonnat kohdistetaan pääsääntöisesti nautoihin, sikoihin, lampaisiin, vuohiin, yli 350 kanan munintakanaloihin, broilereihin ja kalkkunoihin. Kuitenkin myös muita edellä mainittuja tuotantoeläimiä tarkastetaan näiden otantavalvontojen yhteydessä. Jos tilalla tarkastuksen yhteydessä havaitaan alkuperäiseen otantaan valittujen eläinlajien lisäksi muita tuotantoeläimiä, myös näiden eläinten hyvinvoinnista annetut vaatimukset valvotaan. Esimerkiksi, jos lihakarjatila on osunut tarkastusotantaan ja tilalla on myös ankkoja ja hanhia, valvotaan näiden kaikkien eläinten hyvinvointi.
Tuotantoeläinten hyvinvointia voidaan suunnitellun otannan lisäksi tarkastaa täydentävien ehtojen osalta myös tilanteissa, joissa tilalla on todettu säädösten vastaista eläinten pitoa jonkin muun eläinsuojelutarkastuksen yhteydessä. Jos tilalla käyvä eläinsuojeluviranomainen toteaa eläinten hyvinvointiin liittyviä säädöksiä rikottavan, voidaan tarkastus laajentaa koskemaan täydentäviä ehtoja. Tällöin tilalle kohdistetaan tarkastus nimenomaan täydentävien ehtojen vaatimusten osalta. Käytännössä tilalla käyvä eläinsuojeluviranomainen on yleisimmin kunnaneläinlääkäri, mutta täydentävien ehtojen laajennuksen tekee läänineläinlääkäri.
Tuotantoeläimiä koskeva eläinsuojelulainsäädäntö on esitelty Ruokaviraston Eläinsuojelulainsäädäntöä koottuna -sarjan eläinlajikohtaisissa esitteissä, joita on tulostettavissa Ruokaviraston verkkosivuilta. Lisäksi eläinsuojelulainsäädäntö on saatavissa maa- ja metsätalousministeriöstä postitse, puhelimitse (p. 029 516 2200) ja verkkosivuilta (www.mmm.fi).
6.1.1 Nautoja, sikoja, lampaita, vuohia ja munivia kanoja koskevat tarkastukset
Tarkastuksissa valvotaan kaikkien eläinlajien osalta juottoa ja ruokintaa koskevia vaatimuksia mukaan lukien automaattisten ruokinta- ja juottolaitteistojen käyttö ja tarkastaminen, pitopaikan tila- ja olosuhdevaatimuksia, mm. valaistusta, rakennusten ja laitteiden materiaaleja ja pitopaikan turvallisuutta. Lisäksi valvotaan, eläinten hyvinvoinnin tarkastamista, sairaista ja loukkaantuneista eläimistä huolehtimista, ulkotarhan vaatimuksia ja eläinten suojaamista epäsuotuisilta sääolosuhteilta asianmukaisesti sekä kuolleista eläimistä pidettävää kirjanpitoa. Uutena valvontakohteena on vaatimus eläintenpitäjän pätevyydestä.
Vasikoilla ja sioilla valvotaan myös niiden kiinnipitoa. Sioilla, kanoilla ja naudoilla valvotaan lisäksi vaatimuksia, jotka koskevat ilmanvaihdon häiriöihin varautumista.
Näiden lisäksi vasikoilla valvotaan vaatimuksia, jotka koskevat muun muassa kuivikkeiden käyttöä, vasikoiden sosiaalisten tarpeiden tyydyttämistä, vasikoiden hyvinvoinnin tarkastusta vähintään kaksi kertaa päivässä ja ternimaidon saantia. Uusi vaatimus vasikoilla koskee niiden asianmukaista nupouttamista. Sioilla valvotaan lisäksi vaatimuksia, jotka koskevat muuan muassa ryhmäkasvatuksen vaatimuksia, sosiaalisten tarpeiden tyydyttämistä, porsaiden kastrointi- ja vieroitusikää, pikkuporsaiden hampaiden rutiininomaista katkaisua/hiontaa, virike- ja pesäntekomateriaalin saantia ja sikaloiden betonisia rakolattioita.
Yksityiskohtaisemmin vaatimukset on esitelty liitteessä 1.
Sioille riittävästi virikemateriaalia
Eläinsuojelusäädösten mukaan sikojen saatavilla on oltava jatkuvasti riittävä määrä virikemateriaalia lajinomaisten käyttäytymistarpeiden toteuttamiseen. Sioilla tulee olla esimerkiksi kutterinpurua, turvetta, olkea, puuta tms. niin paljon, että ne voivat muodostaa materiaalista pieniä kasoja. Mikäli tämä ei ole mahdollista (esim. lannanpoistojärjestelmän tukkeutumisen vuoksi), sioilla tulee olla jatkuvasti käytössä ”leluja” (palloja, ketjuja yms.), joita olisi hyvä myös vaihdella. Leluja käytettäessä sioille tulee myös tarjota vähintään kaksi kertaa päivässä olkea, heinää, sanomalehtiä, tms. manipuloitavaa materiaalia, mikä tyydyttää sian pureskelu- ja tonkimistarvetta.
Milloin tarvitaan ilmanvaihdon hälytysjärjestelmää navetassa?
Jos eläinten terveys ja hyvinvointi on riippuvainen koneellisesta ilmanvaihtojärjestelmästä, on eläinsuojassa oltava järjestelmä, joka hälyttää toimintahäiriön sattuessa. Navetoissa, joissa on koneellinen ilmanvaihto, on yleensä alipaineilmanvaihto. Sähkökatkon tai koneen rikkoutumisen yhteydessä painovoimainen ilmanvaihto voi olla riittävä, mikäli ilmanvaihtokanavissa on tarpeeksi vetoa. Hälytyslaitteistoa ei siis tarvita, jos koneellisen ilmanvaihdon rinnalla on toimiva painovoimainen (luonnollinen) ilmanvaihto. Toimintahäiriön sattuessa tapahtuva hälytys voi olla esimerkiksi syttyvä valo- tai äänimerkki tai puhelimeen tuleva ilmoitus.
6.1.2 Muita tuotantoeläimiä koskevat tarkastukset
Muiden tuotantoeläinten (mm. hevoset, biisonit, tarhatut peurat, strutsieläimet, ankat, myskisorsat, hanhet, kalkkunat, turkiseläimet, broilerit, tarhatut riistaeläimet, viiriäiset, kanit, tarhatut porot) osalta täydentävien ehtojen tarkastuksissa valvotaan esimerkiksi juottoa ja ruokintaa koskevia vaatimuksia, pitopaikan tila- ja olosuhdevaatimuksia, mm. valaistusta, rakennusten ja laitteiden materiaaleja ja pitopaikan turvallisuutta. Lisäksi valvotaan, eläinten hyvinvoinnin tarkastamista, sairaista ja loukkaantuneista eläimistä huolehtimista, ulkotarhan vaatimuksia sekä eläinten suojaamista epäsuotuisilta sääolosuhteilta asianmukaisesti ja kuolleista eläimistä pidettävää kirjanpitoa. Yksityiskohtaisemmin vaatimukset on esitelty liitteessä 2.
7. Täydentävien ehtojen valvonta
Tässä oppaassa esitettyjen täydentävien ehtojen noudattamista valvovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskusten) tarkastajat sekä aluehallintovirastojen läänineläinlääkärit.
Tilalle voidaan tehdä vuoden aikana useita täydentävien ehtojen tarkastuksia. Käytännössä samoilla tiloilla voidaan tehdä myös tukivalvontaa tai eläimiin liittyvää perusvalvontaa, esimerkiksi ns. otantoihin perustuvia eläinsuojelutarkastuksia. Myös muun valvonnan kuin täydentävien ehtojen valvonnan yhteydessä havaitut täydentävien ehtojen laiminlyönnit voivat johtaa tukileikkauksiin.
Tilalle toimitetaan tarkastuksesta tarkastuskertomus, josta käyvät ilmi tarkastetut asiat ja mahdolliset laiminlyönnit. Jos tarkastaja havaitsee puutteita täydentävien ehtojen noudattamisessa, hän arvioi laiminlyönnin vakavuuden, laajuuden ja keston sekä sen onko laiminlyönti toistuva tai tahallinen. Laiminlyönnin seuraamus on pääsääntöisesti 3 %, mutta edellä mainitut tekijät voivat vaikuttaa alentavasti tai nostavasti ehdotettuun seuraamusprosenttiin. Jos laiminlyöntiä pidetään tahallisena, on laiminlyönnin seuraamus pääsääntöisesti 20 %. Seuraamus kohdistuu kaikkiin haettuihin tukiin, jotka edellyttävät täydentävien ehtojen noudattamista.
Täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset sekä lakisääteiset hoitovaatimukset jaetaan seuraaviin osioihin, joita kutsutaan ehdonaloiksi:
- ympäristö, ilmastonmuutos ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset
- kansanterveys sekä eläinten ja kasvien terveys
- eläinten hyvinvointi
Jos tarkastaja havaitsee samalla ehdonalalla useamman laiminlyönnin, tämän ehdonalan seuraamusprosentiksi tulee korkein yksittäiselle laiminlyönnille ehdotettu seuraamusprosentti. Jos täydentävien ehtojen valvonnoissa eri ehdonaloilla havaitaan useampia kuin yksi laiminlyönti, jokaiselle ehdonalalle vahvistetaan erikseen seuraamusprosentti. Eri ehdonalojen seuraamusprosentit lasketaan yhteen. Jos kyseessä ei ole toistuva tai tahallinen laiminlyönti, seuraamus voi kuitenkin olla enintään 5 %.
Jos sama laiminlyönti havaitaan tilalla uudestaan kolmen kalenterivuoden sisällä, kyseessä on toistuva laiminlyönti. Kun laiminlyönti toistuu ensimmäisen kerran, laiminlyönti arvioidaan ja tämä seuraamusprosentti kerrotaan kolmella. Myöhempien toistumisien yhteydessä edellisellä kerralla kyseiselle laiminlyönnille annettu seuraamusprosentti ja ID-valvonnassa edellinen kokonaissanktioprosentti kerrotaan kolmella. Vähennys voi kuitenkin olla enintään 15 %. Jos 15 %:n vähennys saavutetaan, viljelijälle lähetetään huomautuskirje. Jos viljelijä huomautuskirjeen saamisen jälkeen rikkoo edelleen samaa säännöstä tai vaatimusta, laiminlyöntiä pidetään tahallisena ja tämä voi johtaa jopa 100 % tukivähennykseen.
Jos laiminlyönti on vähäinen, voidaan soveltaa ns. varhaisvaroitusjärjestelmää. Tällöin vähäisestä laiminlyönnistä ei seuraa tukivähennyksiä, vaan viljelijälle lähetetään kirje, jossa edellytetään laiminlyönnin korjaamista annetussa määräajassa. Määräaika voi vaihdella laiminlyönnistä riippuen. Jos myöhemmässä, kolmen kalenterivuoden aikana tehdyssä tarkastuksessa havaitaan, ettei laiminlyöntiä ole korjattu, tulee laiminlyönnistä vähintään 1 % seuraamus alkuperäiseen havaintovuoteen ja toistuvan laiminlyönnin seuraamus uudelleentarkastusvuoteen. Jos viljelijä on korjannut laiminlyönnin ennen määräajan päättymistä, tukivähennystä ei tehdä. Varhaisvaroitusjärjestelmää ei voida soveltaa laiminlyönteihin, joista aiheutuu välitön vaara kansanterveydelle tai eläinten terveydelle.
Täydentävien ehtojen tukivähennyksen euromääräinen suuruus lasketaan sen vuoden tai vuosien tukien kokonaismäärästä, jolloin laiminlyönti tapahtui. Vuonna 2022 vähennys voi kohdistua vuosien 2020, 2021 ja/tai 2022 tukien kokonaismäärään. Vähennys voi koskea vain yhtä vuotta, mutta jos laiminlyönti on ollut olemassa tai se on tapahtunut jo ennen vuotta 2022, kohdistuu se kaikille vuosille, jolloin laiminlyönti tapahtui, kuitenkin siten, että takautuvasti seuraamus voi ulottua vain vuosiin 2021 ja 2020. Jos laiminlyönnin tapahtumavuodesta ei ole varmuutta, lasketaan seuraamus havaintovuoden tukien kokonaismäärän perusteella.
Ennen seuraamusprosentin vahvistamista kunkin ELY-keskuksen täydentävien ehtojen koordinaattori voi muuttaa tarkastajan ehdottamaa seuraamusprosenttia, jos katsoo sen aiheelliseksi. Kun kaikki tilan kyseisenä vuonna tehtävät täydentävien ehtojen valvonnat on suoritettu, koordinaattori kokoaa tilan kaikkien täydentävien ehtojen valvontojen tulokset yhteen ja vahvistaa lopullisen seuraamusprosentin,
Viljelijälle lähetettävässä täydentävien ehtojen valvonnan tulos asiakirjassa luetellaan kaikki kyseisen vuoden tarkastuksilla havaitut laiminlyönnit. Euromääräiset tukivähennykset selviävät kunnan tekemästä tuki- tai takaisinperintäpäätöksestä. Tukileikkaus kohdistetaan maksettavaan tukeen tai se toteutetaan takaisinperintänä, jos tuet on jo ehditty maksaa. Tukipäätökseen voit hakea oikaisua ELY-keskuksesta.
8. Neuvo 2020
Neuvo 2020 maatilojen neuvontajärjestelmä tarjoaa luotettavaa ja asiantuntevaa neuvontaa täydentävien ehtojen vaatimuksista. Neuvonta on täysin luottamuksellista eikä liity täydentävien ehtojen valvontaan. Neuvontakäynnit suunnitellaan aina tilan tarpeiden mukaisesti.
Neuvontakorvaus maksetaan suoraan neuvojalle tai hänen työantajalleen. Neuvoja laskuttaa viljelijältä ainoastaan arvonlisäveron osuuden antamastaan neuvonnasta ja neuvontakäynnistä aiheutuneista matkakustannuksista.
Neuvontaa antavat Neuvo 2020 -järjestelmään hyväksytyt neuvojat, jotka on merkitty Ruokaviraston ylläpitämään neuvojarekisteriin. Neuvojarekisteri toimii parhaiten seuraavilla selaimilla: Mozilla Firefox (uusin versio), Google Chrome (uusin versio), Internet Explorer 10 tai uudempi.
Voit hakea tilallesi sopivia neuvojia rekisteristä kunnan, neuvontaosion, asiasanan tai neuvontakielen perusteella. Lue lisää maatilojen neuvonnasta: Maatilojen neuvonta.
9. Mihin täydentävät ehdot perustuvat
Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset
Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset perustuvat Valtioneuvoston asetukseen (4/2015) muutoksineen. Vaatimukset on määritelty kansallisesti sen mukaan, mitä vaaditaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 artiklassa 94 ja liitteessä II. Vaatimukset koskevat viljelijöitä, jotka ovat hakeneet viljelijätukia, joihin kuuluu täydentävien ehtojen noudattaminen. Taulukko 13 sisältää tässä oppaassa esitettyjen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksiin liittyvät kansalliset säädökset.
Taulukko 13. Täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksiin liittyvät kansalliset säädökset.
Valtioneuvoston asetus täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista (4/2015) muutoksineen |
Valtioneuvoston asetus täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä täydentävien ehtojen noudattamisen valvonnasta (7/2015) muutoksineen |
Vesilaki (587/2011) 4 luku |
Ahvenanmaan maakunnan vesilaki (61/1996) 4 luku 8 § ja 6 luku |
Ahvenanmaan maakunnan vesiasetus (93/2010) 5 § |
Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 17 § |
Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) 4a § |
Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 23 § ja 29 §:n 1 mom. 9 kohta |
Ahvenanmaan maakunta-asetus (113/1998) 5 §:n 8 |
Ahvenanmaan maakuntalaki (82/1998) 6 § |
Laki hukkakauran torjunnasta 185/2002 |
Ahvenanmaan maakuntalaki hukkakauran torjunnasta (68/1977) |
Lakisääteiset hoitovaatimukset
Lakisääteiset hoitovaatimukset perustuvat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 artiklaan 93 ja liitteessä II esitettyihin asetuksiin ja direktiiveihin. Hoitovaatimuksina mainittuja asetuksia on noudatettava sellaisenaan. Direktiivien säännöksiä on noudatettava sellaisina kuin ne on pantu Suomessa täytäntöön.
Täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä niiden ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten noudattamisen valvonnasta säädetään valtioneuvoston asetuksessa 7/2015.
Taulukot 14 -16 sisältävät tässä oppaassa esiteltyjen lakisääteisten hoitovaatimusten sisältämät asetukset, direktiivit ja niihin liittyvät kansalliset säädökset. Vaatimukset koskevat niitä viljelijöitä, jotka ovat hakeneet sellaisia viljelijätukia, joihin kuuluu täydentävien ehtojen noudattaminen.
Ahvenanmaalla noudatetaan lakisääteisissä hoitovaatimuksissa EU-asetuksia sellaisenaan sekä sovelletaan Ahvenanmaan lainsäädäntöä, jolla taulukoissa 14 - 16 mainitut direktiivit on pantu täytäntöön. Ahvenanmaan maakuntahallitus antaa lisätietoja täydentäviä ehtoja koskevasta lainsäädännöstä Ahvenanmaalla.
Taulukko 14. Ympäristöön ja ilmastonmuutokseen koskeviin lakisääteisiin hoitovaatimuksiin liittyvät säädökset.
Hoito- |
Euroopan unionin säännös | Noudatettava kansallinen täytäntöönpanosäännös tai täydentävä säännös | Sisältö |
---|---|---|---|
1. Vesi | Neuvoston direktiivi 91/676/ETY vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta 4 ja 5 artikla | Valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (1250/2014) 5 §, 7 §:n 1 ja 5-8 momentti, 8 §, 10 §:n 1-3, 5-8 ja 10 momentti sekä 11-13, 15 ja 16 § | Lannoitus sekä karjalannan käyttö ja varastointi |
2. Biologinen monimuotoisuus | Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY luonnonvaraisten lintujen suojelusta 3 artiklan 1 kohta, 3 artiklan 2 kohdan b ala-kohta, 4 artiklan 1, 2 ja 4 kohta | Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 9 §, 13 §, 15 §, 17 § ja 24 ja 25 §:n nojalla tehdyt suojelupäätökset, 29 § ja 30 §, 47 §:n nojalla tehdyt lintuja koskevat suojelupäätökset, 64 a ja 65 b § sekä 65 c §:n nojalla tehdyt päätökset | Lintujen suojelu |
3. Biologinen monimuotoisuus | Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 6 artiklan 1 ja 2 kohta | Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 9 §, 13 §, 15 §, 17 § ja 24 ja 25 §:n nojalla tehdyt suojelupäätökset 64 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen alueiden osalta, 64 a ja 65 b § sekä 65 c §:n nojalla tehdyt päätökset | Luonnontyyppien, luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelu |
Taulukko 15. Kansanterveyttä, eläinten terveyttä ja kasvien terveyttä koskeviin lakisääteisiin hoitovaatimuksiin liittyvät säädökset.
Hoito-vaatimus | Euroopan unionin säännös | Noudatettava kansallinen täytäntöönpanosäännös tai täydentävä säännös | Sisältö |
4 |
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002 elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä * sellaisena kuin se on pantu täytäntöön erityisesti seuraavilla säännöksillä: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 470/2009 yhteisön Komission asetus (EU) N:o Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 853/2004 eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 3 artiklan 1 kohta ja liitteen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 183/2005 rehuhygieniaa koskevista vaatimuksista 5 artiklan 1 kohta ja liitteen I osan A I jakson 4 kohdan e ja g alakohta, II jakson 2 kohdan a, b ja e alakohta, 5 artiklan 5 kohta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 396/2005 torjunta‐ainejäämien enimmäismääristä kasvi‐ ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta 18 artikla |
Maa- ja metsätalousministeriön asetus elintarvikehygieniasta 318/2021 6 § Laki eläinten lääkitsemisestä (387/2014) 8 ja 9 §:n nojalla säädetyt lääkkeen, lääkeaineen ja lääke-valmisteen käyttöä koskevat kiellot sekä 10 §:n 1 momentti, 11 § ja 12 §:n 1—3 momentti Valtioneuvoston asetus eräiden lääkeaineiden käytön kieltämisestä eläimille (1054/2014) 4 §:n 5 kohta Maa‐ ja metsätalous-ministeriön asetus lääkkeiden käytöstä ja luovutuksesta eläin-lääkinnässä (948/2014) liitteessä 2 olevan 1 luvun 4 kohta Maa‐ ja metsätalousministeriön asetus tuotantoeläinten lääkityksestä pidettävästä kirjanpidosta (949/2014) 4 §:n 1 momentti, 2 momentin 1, 2 ja 4—7 kohta sekä 3 ja 4 momentti ja 5 § |
Eläin‐ ja kasvintuotantotilojen elintarvike‐ ja rehuhygienia, tuotantoeläimiltä kielletyt aineet, kasvinsuojeluaine‐ ja eläinlääkejäämät elintarvikkeissa |
---|---|---|---|
5 | Neuvoston direktiivi 96/22/ETY tiettyjen hormonaalista tai tyrostaattista vaikutusta omaavien aineiden ja beta‐agonistien käytön kieltämisestä kotieläin-tuotannossa ja direktiivinen 81/602/ETY, 88/146/ETY ja 88/299/ETY kumoamisesta 3 artiklan a, b, d ja e alakohta sekä 4, 5 ja 7 artikla |
Laki eläinten lääkitsemisestä (387/2014) 10 §:n 1 momentti, 11 § ja 12 §:n 1—3 momentti Valtioneuvoston asetus eräiden lääkeaineiden käytön kieltämisestä eläimille (1054/2014) 4 §:n 1—4 kohta, 5 §:n 1 momentti, 6 ja 7 § |
Tuotantoeläimiltä kielletyt aineet (hormonit) |
6 | Neuvoston direktiivi 2008/71/EY sikojen tunnistamisesta ja rekisteröinnistä 3, 4 ja 5 artikla |
Laki eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä (1069/2021) 3 ja 11 §* Maa- ja metsätalousministeriön asetus eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä (67/2022) 1 ja 8 §* |
Sikojen merkintä ja rekisteröinti |
7 | Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1760/2000 nautaeläinten tunnistus‐ ja rekisteröinti-järjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanliha-tuotteiden pakollisesta merkitsemisestä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 kumoamisesta 4 ja 7 artikla |
Laki eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä 9 §* Maa- ja metsätalousministeriön asetus eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä 1 §, 3 §:n 1 momentin 1, 3 ja 4 kohta sekä 2 momentti, 8 ja 9 §* |
Nautojen merkintä ja rekisteröinti |
8 | Neuvoston asetus (EY) N:o 21/2004 lammas‐ ja vuohieläinten tunnistus‐ ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 ja direktiivien 92/102/ETY ja 64/432/ETY muuttamisesta 3—5 artikla |
Laki eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä 10 §* Maa- ja metsätalousministeriön asetus eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä 1 §, 3 §:n 1 momentin 2–4 kohta sekä 2 momentti, 8 ja 9 §* |
Lampaiden ja vuohien merkintä ja rekisteröinti |
9 | Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 999/2001 tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä 7, 11—13 ja 15 artikla |
Eläintautilaki (441/2013) 14 ja 19 § sekä 4 luvun säännösten nojalla annetut päätökset tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden vastustamiseksi | Eläinten ruokinnassa kielletyt tuotteet, sisämarkkinakauppaa ja tuontia koskevat ehdot, TSE-tauti |
10 | Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2009 kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 92/414/ETY kumoamisesta 55 artiklan ensimmäinen ja toinen virke |
- | Kasvinsuojeluaineiden käyttö |
*Säädös päivitetty 24.2.2022.
Taulukko 16. Eläinten hyvinvointia koskeviin lakisääteisiin hoitovaatimuksiin liittyvät säädökset.
Hoitovaatimus | Euroopan unionin säännös | Noudatettava kansallinen täytäntöönpanosäännös tai täydentävä säännös* | Sisältö |
- | - | *Poikkeaminen säännöksen vaatimuksesta ei johda täydentävien ehtojen seuraamukseen, jos neuvoston direktiivin 2008/119/EY, 2008/120/EY tai 98/58/EY vastaavan säännöksen vähimmäisvaatimus täyttyy. Jos vastaavan Euroopan unionin säännöksen vähimmäisvaatimusta ei ole ilmaistu lukuna, seuraamus lukuna ilmaistun kansallisen säännöksen vaatimuksen noudattamatta jättämisestä voidaan kuitenkin jättää määräämättä vain, jos poikkeama kansallisesta vaatimuksesta on vähäinen eikä sillä arvioida olevan vähäistä suurempaa vaikutusta eläinten hyvinvointiin. | - |
11, 12, 13 |
Neuvoston direktiivi Neuvoston direktiivi Neuvoston direktiivi 98/58/EY tuotanto-eläinten suojelusta, 4 artikla |
Eläinsuojelulaki (247/1996) 3 §:n 1 momentin ensimmäinen ja toinen virke, 4 § (lukuun ottamatta puhtautta), 5 §, 5 a §, 6 §:n 1 momentin toinen ja kolmas virke, 7 § (siat, kanat ja broilerit), 26 a §, 26 b § (broilerit) sekä 26 c §:n 3 ja 4 momentti (broilereiden kasvatustiheys) Eläinsuojeluasetus (396/1996) 1 §, 2 § lukuun ottamatta 1 momentin viimeistä virkettä, 3 §, 4 §:n 2 momentti, 6 §:n 1 momentti (turvallisuus) ja 2 momentti, 7 ja 9 –11 §, 14 §:n 6 a kohta sekä 23 §:n 1 momentin 5 ja 7–10 kohta sekä 2–4 momentti Eläinlajikohtaisten asetusten säännökset: Valtioneuvoston asetus nautojen suojelusta (592/2010) lukuun ottamatta 3 §:n 3 momentin ensimmäistä virkettä (pois lukien vasikat), toista ja kolmatta virkettä, 4 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä (pois lukien vasikat) ja viimeistä virkettä, 5 §:n 3 momenttia, 6 §:n 1 momentin viimeistä virkettä, 4 momentin viimeistä virkettä ja 5 momenttia, 7 §:n 2 ja 3 momenttia (pois lukien pitopaikat, joissa pidetään vähintään kuutta vasikkaa), 7 §:n 4 momentin viimeistä virkettä (pois lukien pitopaikat, joissa pidetään vähintään kuutta vasikkaa), 8 §:n 1 momentin viimeistä virkettä, 9 §:n 1 momenttia, 10 §:n 4 momentin viimeistä virkettä (pois lukien vasikat), 11 §:n 1 momentin viimeistä virkettä (pois lukien vasikat) ja 2 momentin viimeistä Valtioneuvoston asetus sikojen suojelusta (629/2012) lukuun ottamatta 4 §:n 4 momentin ensimmäistä ja toista virkettä sekä 5 ja 6 momenttia, 5 §:n 1 momentin ensimmäistä ja viimeistä virkettä ja 4 momenttia, 6 §:n 3 momentin toista virkettä, 7 §:n 3 momenttia, 8 §:ää, 9 §:n 2 momenttia, 10 §:ää (pois lukien pitopaikat, joissa pidetään vähintään kymmentä emakkoa), 11 §:n 1 momenttia (lattiarakenne) ja 13 §:n 2 momentin viimeistä virkettä Valtioneuvoston asetus lampaiden suojelusta (587/2010 muutoksineen) lukuun ottamatta 3 §:n 2 momenttia, 5 §:n 1 momenttia ja 2 momentin kolmatta ja neljättä virkettä, 6 §:n 2 momentin viimeistä virkettä, 7 §:n viimeistä virkettä, 9 §:n 2 momentin viimeistä virkettä ja 3 momenttia, 10 ja 11 §:ää, 12 §:n 4 momentin ensimmäistä virkettä sekä 13–15 §:ää Valtioneuvoston asetus vuohien suojelusta (589/2010) lukuun ottamatta 3 §:n 2 momenttia, 5 §:n 1 momenttia, 2 momentin viimeistä virkettä ja 3 momenttia, 6 §:n 4 momenttia, 7 §:n 2 momenttia, 9 §:n 2 momentin viimeistä virkettä ja 3 ja 4 momenttia, 10 §:ää, 11 §:n 4 momentin ensimmäistä virkettä ja 5 momenttia sekä 12 ja 13 §:ää Valtioneuvoston asetus tarhattavien peurojen suojelusta (590/2010) lukuun ottamatta 3 §:n 1 momentin toista virkettä ja 2 momenttia, 5 §:n 1 momentin toista virkettä, 6 §:n 1 momentin viimeistä virkettä sekä 2 momentin ensimmäistä ja viimeistä virkettä Valtioneuvoston asetus strutsieläinten suojelusta (676/2010) lukuun ottamatta 3 §:n 1 momentin toista virkettä, 2 momenttia ja 5 momenttia, 4 §:n 1 momentin toista, kolmatta ja neljättä virkettä, 5 §:n 1 momentin toista virkettä, 6 §:n 3 momentista muuta kuin ensimmäistä virkettä ja 6 §:n 4 momenttia, 8 §:n 1 momentin viimeistä virkettä ja 2 ja 3 momenttia sekä 4 momentin kolmatta virkettä, 9 §:n 1 ja 2 momenttia ja 3 momentin viimeistä virkettä, 10 §:n 1 momentin viimeistä virkettä ja 2 momenttia sekä 11 §:ää Valtioneuvoston asetus kanojen suojelusta (673/2010) lukuun ottamatta 3 §:n 3 momentin ensimmäistä virkettä (puhtaanapito), toista, kolmatta ja neljättä virkettä ja 4 momentin ensimmäistä virkettä (kanojen poisto) ja toista virkettä, 4 §:n 3 momentin toista virkettä, 4 ja 5 momenttia, 5 §:n 1 momentin viimeistä virkettä, 6 §:n 2 momentin ensimmäistä virkettä, 8 §:ää, 9 §:n 2 momentin toista virkettä ja 3 momentin ensimmäistä virkettä, 10 §:ää, 11 §:n 3–5 momenttia, 12 §:n 4–6 momenttia, 13 §:n 1–3 momenttia, 14 ja 16 §:ää Valtioneuvoston asetus hevosten suojelusta (588/2010) lukuun ottamatta 2 §:n 2 momentin ensimmäistä virkettä, 3 momentin ensimmäistä virkettä ja 4 momenttia, 3 §:n 2 momenttia ja 3 momentin ensimmäistä ja toista virkettä, 4 §:n 1 momentin viimeistä virkettä, 5 §:n 3 momentin viimeistä virkettä, 6 §:n 2 momentin ensimmäistä ja kolmatta virkettä ja 3 momenttia ja 8 §:n 1, 3 ja 4 momenttia Valtioneuvoston asetus tarhattavien biisonien suojelusta (591/2010) lukuun ottamatta 2 §:n 3 momenttia, 3 §:n 1 momentin viimeistä virkettä, 5 §:n 4 momenttia ja 5 momentin viimeistä virkettä Valtioneuvoston asetus turkiseläinten suojelusta (1084/2011) lukuun ottamatta 3 §:n 1 ja 2 momenttia, 3 momentin viimeistä virkettä ja 4 momentin toista virkettä, 4 §:n 1 ja 3 momentin viimeistä virkettä, 4 momenttia (näköyhteys) ja 5 momenttia, 5 §:n 3 momentin toista ja kolmatta virkettä, 6 §:ää, 7 §:n 2 momentin viimeistä virkettä, 3 ja 4 momenttia, 8 §:n 1 momenttia ja 2 momentin viimeistä virkettä, 9 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä (häirintä), 2–4 momenttia, 10 §:ää, 11 §:n 2 momentin toista virkettä ja 12 §:ää Valtioneuvoston asetus ankkojen ja hanhien suojelusta (675/2010) lukuun ottamatta 3 §:n 3 ja 4 momenttia, 4 §:n 1 momentin toista ja viimeistä virkettä, 2 momenttia ja 5 momenttia, 5 §:n 3 momenttia, 6 §:n 2 momentin viimeistä virkettä, 7 §:n 1 momentin viimeistä virkettä, 8 §:n 3 ja 4 momenttia, 9 §:n 1–3 momenttia sekä 10 §:n 1 momentin viimeistä virkettä, 2 momentin ensimmäistä ja viimeistä virkettä Valtioneuvoston asetus kalkkunoiden suojelusta (677/2010) lukuun ottamatta 3 §:n 3 momenttia, 4 momentin ensimmäistä virkettä (puhtaanapito), toista ja kolmatta virkettä ja 5 momenttia, 4 §:n 1 momenttia, 2 momentista muuta kuin toista virkettä, 3 momentin toista virkettä (sosiaalinen kanssakäyminen) ja 4 momenttia, 5 §:n 3 momentin viimeistä virkettä ja 4 momenttia, 6 §:n 4 ja 5 momenttia, 7 §:n 1 momentin viimeistä virkettä, 8 §:n 3 ja 4 momenttia, 9 §:ää, 10 §:n 1 momenttia (jatkuva juomaveden saanti), 2 momentin toista virkettä sekä 3 momentin ensimmäistä ja viimeistä virkettä Valtioneuvoston asetus broilereiden suojelusta (375/2011) lukuun ottamatta 3 §:n 3 momentin ensimmäistä virkettä (puhtaanapito), 2–5 virkettä, 4 §:n 3 momentin neljättä virkettä, 4 momentin toista virkettä, 5 ja 6 momenttia, 6 §:n 1 momentin viimeistä virkettä, 3 momentin viimeistä virkettä, 7 §:n 2 momentin ensimmäistä virkettä, 9 §:ää, 10 §:n 2 momentin viimeistä virkettä, 3 ja 4 momenttia, 11–16, 18 ja 19 §:ää |
Vasikoiden hyvinvointi Sikojen hyvinvointi Muiden tuotantoeläinten |
Liite 1
Nautoja, sikoja, lampaita, vuohia ja munivia kanoja koskevat täydentävien ehtojen eläinten hyvinvoinnin valvontaan liittyvät vaatimukset
Vaatimukset kaikille tuotantoeläimille.
- Pitopaikka ja sen rakennukset ja laitteet ovat hyvässä kunnossa ja eläimille turvallisia.
- Materiaalit, joiden kanssa eläimet pääsevät kosketuksiin, ovat turvallisia, puhdistettavissa perusteellisesti ja desinfioitavissa.
- Eläinsuojan lattia ei aiheuta eläimille vahinkoa.
- Tilalla on riittävästi pätevää henkilökuntaa. Eläinten pitäjän on annettava ohjeita ja opastusta eläinten hoitoon ja käsittelyyn osallistuville henkilöille.
- Ulkotarha on turvallinen ja pysyy sopivan kuivana. Ulkotarhan ja laitumen aidat ovat eläimille sopivasta materiaalista, turvallisia sekä hyvässä kunnossa.
- Eläimet tarkastetaan riittävän usein.
- Tilalla kuolleiden eläinten lukumäärästä pidetään kirjaa.
- Ruokinta- ja juottolaitteistojen toimivuus tarkastetaan päivittäin.
- Ruokinta- ja juottolaitteistojen häiriöiden varalta on käytettävissä varajärjestelmä.
Lisäksi kutakin eläinlajia erikseen koskevat uudet vaatimukset on lueteltu kyseisen eläinlajin kohdalla.
Naudat
Edellä mainittujen kaikkia tuotantoeläimiä koskevien vaatimusten lisäksi naudoille on seuraavia vaatimuksia.
- Koneellisen ilmanvaihdon toimivuus tarkastetaan päivittäin. Laitteiston häiriön varalta on käytössä varajärjestelmä. Käytössä on tarvittaessa hälytysjärjestelmä, joka antaa hälytyksen laitteiston häiriötilanteessa ja sen toimivuus testataan säännöllisesti.
- Naudan kytkemiseen käytetty laite tai väline on asianmukainen. Naudan häntää ei pidetä jatkuvasti sidottuna.
- Eläimet on suojattava huonoilta sääolosuhteilta asianmukaisesti ja sairaista ja vahingoittuneista eläimistä on huolehdittava.
- Eläinsuojan ilmanvaihdon on oltava sellainen, että ilman kosteus, pölyn määrä tai haitallisten kaasujen pitoisuudet eivät kohoa haitallisen korkeiksi. Eläinsuojan lämpötilan on oltava eläimille sopiva ja pitopaikan valaistuksen sopiva sekä riittävä eläinten asianmukaiseen tarkastamiseen ja hoitamiseen.
- Naudan on saatava riittävästi sille sopivaa hyvälaatuista ravintoa ja juotavaa. Ruokinnassa on otettava huomioon kunkin eläimen tarpeet. Naudalle annettavan rehun on oltava koostumukseltaan sille sopivaa. Virtsa ja ulosteet eivät saa liata rehua tai juomavettä.
- Jos rehua ei ole jatkuvasti tarjolla, pihatossa olevien kaikkien nautojen on voitava ruokinta-aikana syödä samanaikaisesti. Pihatossa ruokintapöydän reunan pituuden on oltava täysikasvuista nautaa kohden vähintään 70 cm ja nuorkarjaan kuuluvaa nautaa kohden vähintään 40 cm. Jos rehua on naudoille jatkuvasti tarjolla, ruokintapöydän reunan pituuden on oltava vähintään 40 cm täysikasvuista nautaa kohden ja vähintään 30 cm nuorkarjaan kuuluvaa nautaa kohden.
- Ympärivuotisesti ulkona pidettävillä naudoilla on oltava asianmukaiset ruokinta- ja juoma-astiat.
- Pihatossa on jokaista alkavaa 10 lypsylehmän ryhmää kohden oltava vähintään yksi juoma-astia tai juottolaite. Muilla kuin lypsylehmillä on jokaista alkavaa 20 naudan ryhmää kohden oltava vähintään yksi juoma-astia tai juottolaite kuitenkin siten, että juoma-astioita tai juottolaitteita on yli 10 naudan ryhmälle oltava vähintään kaksi. Kylmäpihatossa juoma-astioiden tai juottolaitteiden on oltava lämmitettäviä.
- Parren on oltava niin pitkä ja leveä, että nauta voi seistä ja maata tasaisella alueella.
Vasikat
Kaikkia nautoja koskevien vaatimusten lisäksi vasikoilla tulee noudattaa myös niille erityisesti annettuja pitovaatimuksia.
- Vasikoiden kunto, terveys ja hyvinvointi on tarkastettava vähintään kaksi kertaa päivässä.
- Vasikkaa ei saa pitää kytkettynä kuin tilapäisesti esimerkiksi ruokinnan tai hoitotoimenpiteiden ajan.
- Alle kaksiviikkoisella vasikalla on oltava hyvin kuivitettu makuupaikka. Vanhemmilla vasikoilla eläinsuojan lattian on oltava sellainen, että nestemäiset eritteet poistuvat asianmukaisesti tai imeytyvät hyvin kuivikkeisiin.
- Yksittäiskarsinassa pidettävän vasikan karsinan on oltava vähintään vasikan säkäkorkeuden levyinen ja karsinan pituuden vähintään vasikan pituus mitattuna turvasta lantioluun istuinkyhmyyn kerrottuna 1,1:llä.
- Yksittäiskarsinassa vasikan on voitava nähdä ja koskettaa lajitovereita. Umpiseinäistä karsinaa voidaan käyttää vain eläinlääketieteellisestä syystä. Yli kahdeksanviikkoista vasikkaa ei saa pitää yksittäiskarsinassa kuin eläinlääketieteellisestä syystä.
- Sarven aiheen tuhoaminen alle neljän viikon ikäiseltä vasikalta on sallittu ainoastaan käyttämällä kylmä- tai kuumapolttoa. Vaatimus on tullut täydentävien ehtojen vaatimukseksi loppuvuodesta 2017.
- Vasikat on ruokittava ja juotettava vähintään kaksi kertaa päivässä. Vasikan on saatava ternimaitoa tai sitä korvaavaa valmistetta mahdollisimman pian syntymän jälkeen, kuitenkin viimeistään kuuden tunnin kuluttua syntymästä.
- Sairaalla tai vahingoittuneella vasikalla on oltava jatkuvasti saatavilla puhdasta vettä. Kuumalla säällä kaikilla vasikoilla on oltava vettä jatkuvasti tarjolla. Vasikoiden juoma-astiat ja juottolaitteet on pidettävä puhtaina.
Taulukko 1. Vasikoiden ryhmäkarsinan pinta-alavaatimukset.
Vasikan paino (kg) | Lattiapinta-ala vähintään (m2/eläin) |
Alle 150 | 1,5 |
150-220 | 1,7 |
Yli 220 | 1,8 |
Siat
2018 sioille ei ole tullut uusia vaatimuksia edellä mainittujen kaikkia tuotantoeläimiä koskevien vaatimusten lisäksi.
- Toisilleen tuntemattomien sikojen yhdistäminen samaan ryhmään on pyrittävä tekemään sikojen ollessa mahdollisimman nuoria ennen niiden vieroittamista tai korkeintaan viikko sen jälkeen.
- Tiineet emakot ja ensikot on tarvittaessa lääkittävä ulko- ja sisäloisia vastaan.
- Ryhmissä pidettävien sikojen esteetön lattiapinta-ala.
Taulukko 1A. Esteetöntä lattia-alaa sikaa kohden oltava vähintään:
Sian paino (kg) | Lattiapinta-ala (m2/eläin) |
Alle 10 | 0,15 |
10-20 | 0,20 |
20-30 | 0,30 |
30-50 | 0,40 |
50-85 | 0,55 |
85-110 | 0,65 |
Yli 110 | 1,00 |
Taulukko 1B. Esteetöntä lattia-alaa sikaa kohden oltava vähintään:
Sian paino (kg) | Lattiapinta-ala (m2/eläin) |
Alle 10 | 0,15 |
10-95 | 0,17 + paino (kg/130) |
Yli 95, mutta enintään 107 | 0,90 |
Yli 107, mutta enintään 130 | 1,00 |
Yli 130 | 1,20 |
Vieroitetuilla porsailla, lihasioilla ja kasvatussioilla on oltava ryhmäkarsinassa esteetöntä lattia-alaa sikaa kohden vähintään taulukon 1A tai 1B mukaisesti. 20.3.2017 toiminnassa olevaan sikalaan sovelletaan taulukon 1A tilavaatimuksia 31.12.2024 saakka ja 1.1.2025 alkaen noudatetaan taulukon 1B vaatimuksia. Kuitenkin 20.3.2017 jälkeen peruskorjattavan sikalan tai sen osaston ja rakennettavan uuden sikojen pitopaikan on täytettävä taulukon 1B vaatimukset, kun peruskorjaus tai uusi pitopaikka on valmistunut.
Vieroitettujen porsaiden, lihasikojen ja kasvatussikojen ryhmäkarsinan lattia-alasta vähintään kaksi kolmasosaa on oltava kiinteäpohjaista lattiaa tai sellaista rakolattiaa, ritilälattiaa tai muulla tavoin reijitettyä lattiaa, johon viemäröintiä varten tehtyjen aukkojen osuus on enintään 10 prosenttia pinta-alasta. 20.3.2017 toiminnassa olevaan sikalaan, jota ei ole peruskorjattu, sovelletaan vaatimusta 1.1.2028 alkaen. Peruskorjattuun ja uuteen sikalaan vaatimusta sovelletaan, kun peruskorjaus tai uusi pitopaikka on valmistunut.
Nestemäiset eritteet poistuvat asianmukaisesti tai imeytyvät kuivikkeisiin.
Eläinsuojan ilmanvaihdon on oltava sellainen, että ilman kosteus, pölyn määrä tai haitallisten kaasujen pitoisuudet eivät kohoa haitallisen korkeiksi. Eläinsuojan lämpötilan on oltava eläimille sopiva. Jos sikojen hyvinvointi on riippuvainen koneellisesta ilmanvaihtojärjestelmästä, sikalassa on voitava järjestää sikojen hyvinvoinnin kannalta riittävä ilmanvaihto ilmanvaihtojärjestelmän häiriöiden aikana. Tällöin on ilmanvaihtojärjestelmässä oltava hälytysjärjestelmä toimintahäiriöiden varalle. Hälytysjärjestelmän toimivuus on testattava säännöllisesti.
Eläimet on suojattava huonoilta sääolosuhteilta asianmukaisesti ja sairaista ja vahingoittuneista eläimistä on huolehdittava.
Valaistuksen voimakkuuden on oltava sikojen pitopaikassa vähintään 40 luksia ainakin 8 tunnin ajan päivässä.
Siat eivät saa olla jatkuvasti alttiina melulle, joka ylittää 65 desibeliä (dB(A)).
Sikojen on voitava nähdä muita sikoja ja niillä on oltava mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen. Niitä on pidettävä ryhmässä paitsi, jos yksittäin pitoon on eläinlääketieteellinen syy tai syynä sian väliaikainen vihamielisyys. Karjua voi kuitenkin pitää yksittäiskarsinassa. Sikoja ei pidetä kytkettynä.
Ryhmäkarsinan betonisen rakolattian on oltava taulukossa 2 esitettyjen vaatimusten mukainen.
Taulukko 2. Sikojen ryhmäkarsinan betonisen rakolattian vaatimukset.
Sikaryhmä | Raon tai reiän halkaisija enintään (mm) | Palkin leveys vähintään (mm) |
Pikkuporsas | 11 | 50 |
Vieroitettu porsas | 14 | 50 |
Kasvatus- ja lihasika | 18 | 80 |
Emakko ja ensikko | 20 | 80 |
Lattian raon tai reiän halkaisijassa sekä palkin leveydessä hyväksytään mittapoikkeamat, jotka ovat eurooppalaisen standardin EN 12737:2004+A1:2007 (Betonivalmisosat. Maatalouden rakolattiaelementut, SFS-EN 12737:2004+A1:2007) mukaiset.
Emakkoa ja ensikkoa voidaan pitää erillään ryhmästä porsimisen ja tiineyttämisen ajan. Tämä aika alkaa viikkoa ennen odotettua porsimista ja päättyy neljän viikon kuluttua tiinehtymiseen johtaneesta astutuksesta tai siemennyksestä. Tällöin niitä voidaan pitää kääntymisen estävässä porsitus- tai joutilashäkissä.
Emakoita ja ensikoita voidaan pitää viikkoa ennen odotettua porsimista ja porsimisen ajan vailla näköyhteyttä muihin sikoihin esimerkiksi erillisessä porsitusosastossa. Porsimiskarsinassa on oltava emakon tai ensikon takana riittävästi esteetöntä tilaa porsimista varten. Porsimishäkkiin laitettaessa emakko tai ensikko on puhdistettu perusteellisesti. Emakoille annetaan ennen porsimista sopivaa materiaalia pesän rakentamista varten.
Porsituskarsinan tai -häkin on oltava sellainen, että emakko voi imettää pikkuporsaita vaikeuksitta. Jos emakko voi liikkua porsituskarsinassa vapaasti, on karsinassa oltava pikkuporsaita suojaavia rakenteita kuten porsasaitoja.
Porsaat on kastroitava alle 8 päivän ikäisenä, jos käytetään avointa leikkausmenetelmää. Vanhemmat porsaat kastroi eläinlääkäri anestesiaa ja kivunlievitystä käyttäen. Tilalla katkaistaan/hiotaan pikkuporsaiden hampaita rutiininomaisesti vain, mikäli emakoilla on havaittavissa nisävaurioita. Sikojen häntiä ei ole katkaistu ja muita kipua aiheuttavia toimenpiteitä on suoritettu vain sallituista syistä.
Pikkuporsailla on oltava porsituskarsinassa kiinteäpohjainen ja kuiva makuualue, johon kaikki pikkuporsaat mahtuvat yhtä aikaa makuulle. Lisäksi niillä on tarvittaessa oltava asianmukainen lämmitin.
Porsaita vieroitetaan ainoastaan yli 4 viikon ikäisinä, poikkeustapauksissa 3-4 viikon ikäisinä.
Sikojen saatavilla on oltava jatkuvasti riittävä määrä sellaista materiaalia, jonka avulla siat voivat toteuttaa lajinomaisia käyttäytymistarpeitaan kuten tonkimista ja tutkimista. Tällaista materiaalia on muun muassa olki, heinä, puu, sahajauho, turve tai vastaavien materiaalien sekoitus. Kyseisen materiaalin on oltava riittävän hyvälaatuista, jotta se ei vaaranna sikojen terveyttä.
Ryhmien sekoittamista vältetään. Jos sikaryhmissä merkkejä kovista tappeluista, tarvittaviin toimenpiteisiin on ryhdytty.
Yli kahden viikon ikäisillä sioilla on oltava jatkuvasti saatavilla puhdasta ja raikasta vettä. Siat on ruokittava vähintään kerran päivässä. Sian on saatava riittävästi sille sopivaa hyvälaatuista ravintoa ja juotavaa. Ruokinnassa on otettava huomioon kunkin eläimen tarpeet. Rehun on oltava sioille ravintoainekoostumukseltaan sopivaa ja riittävän energiapitoista. Ryhmäkarsinassa sikojen on voitava syödä yhtä aikaa, jollei rehua ole jatkuvasti tarjolla tai jollei ruokintaan käytetä automaattista siat yksittäin ruokkivaa ruokintalaitetta.
Emakot ja ensikot ryhmäkarsinassa (sovelletaan tiloilla, joilla vähintään 10 emakkoa)
Esteetöntä lattiapinta-alaa on oltava emakkoa kohden vähintään 2,25 m² ja ensikkoa kohden 1,64 m². Edellä mainitusta pinta-alasta on emakoilla oltava vähintään 1,3 m² ja ensikoilla vähintään 0,95 m² kiinteää tai sellaista rakolattiaa, johon viemäröintiä varten tehtyjen aukkojen osuus on
- enintään 15 % pinta-alasta (20.3.2017 toiminnassa olleet sikalat, joita ei peruskorjattu tai
- enintään 10 % pinta-alasta (20.3.2017 jälkeen peruskorjatut ja uudet sikalat, muut 1.1.2028 alkaen)
- esteettömään lattian kokonaispinta-alaan ei lasketa mukaan ruokinta- tai makuuhäkkien alla olevaa lattia-alaa. 20.3.2017 toiminnassa olevaan sikalaan sovelletaan vaatimusta 1.1.2028 alkaen. Kuitenkin 20.3.2017 jälkeen peruskorjattavan sikalan tai sen osaston ja rakennettavan uuden sikojen pitopaikan on täytettävä ko. vaatimukset, kun peruskorjaus tai uusi pitopaikka on valmistunut.
Jos eläimiä pidetään alle kuuden eläimen ryhmissä, eläinten käytettävissä olevan esteettömän lattian kokonaispinta-alan on oltava 10 % suurempi kuin eläinryhmän tarvitsema laskennallinen pinta-ala osoittaa. Vähintään 40 eläimen ryhmässä pidettävien eläinten käytettävissä olevaa esteetöntä lattian kokonaispinta-alaa voidaan pienentää 10 %.
Emakoiden ja ensikoiden ryhmäkarsinan seinämien pituuden on oltava yli 2,8 metriä. Jos ryhmäkarsinassa pidetään alle kuuden eläimen ryhmää, karsinan seinämien pituuden on kuitenkin oltava yli 2,4 metriä.
Karjun karsina
Karjulla on oltava esteetöntä lattiapinta-alaa vähintään 6 m².
Jos karsinaa käytetään myös astutukseen, esteetöntä lattiapinta-alaa on oltava vähintään 10 m².
Munivat kanat
Edellä mainittujen (liitteen 1 alussa) kaikkia tuotantoeläimiä koskevien vaatimusten lisäksi kanoille on seuraavia vaatimuksia.
- Kanojen nokkia ei ole typistetty ja muita kipua aiheuttavia toimenpiteitä on suoritettu vain sallituista syistä.
- Eläinsuojan ilmanvaihdon on oltava sellainen, että ilman kosteus, pölyn määrä tai haitallisten kaasujen pitoisuudet eivät kohoa haitallisen korkeiksi. Eläinsuojan lämpötilan on oltava eläimille sopiva ja pitopaikan valaistuksen on oltava sopiva sekä riittävä eläinten asianmukaiseen tarkastamiseen ja hoitamiseen.
- Kaksi- tai useampikerroksisen kanojen pitojärjestelmän on oltava sellainen, että jokainen kerros voidaan tarkastaa suoraan ja vaivatta.
- Jos kanalan ilmanvaihto perustuu pääasiassa koneellisesti toimivaan ilmanvaihtoon, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta riittävän ilmanvaihdon järjestämiseen on oltava mahdollisuus myös laitteiston häiriöiden aikana. Koneellisesti toimivassa ilmanvaihtolaitteistossa on tarvittaessa oltava hälytysjärjestelmä, joka antaa hälytyksen häiriön sattuessa. Hälytysjärjestelmän toimivuus on testattava säännöllisesti.
- Eläimet on suojattava huonoilta sääolosuhteilta asianmukaisesti ja sairaista ja vahingoittuneista eläimistä on huolehdittava.
- Kanojen saatavilla on oltava riittävästi hyvälaatuista ja sille sopivaa rehua sekä riittävästi juomavettä. Ruokinnassa on otettava huomioon kunkin eläimen tarpeet.
- Kanalan valaistusrytmin on oltava sellainen, että vuorokaudessa on riittävän pitkä yhtäjaksoinen pimeä aika.
Varustellut häkit
Tilaa kanaa kohden on oltava vähintään yhteensä 750 cm², josta on oltava kanan käytettävissä olevaa alaa vähintään 600 cm². Niissä osissa häkkiä, jotka ovat käytettävissä olevan alan ulkopuolella, häkin korkeuden on oltava vähintään 20 cm. Häkin kokonaispinta-alan on aina oltava vähintään 2 000 cm². Ruokintakourun pituuden on oltava vähintään 12 cm täysikasvuista kanaa kohden. Häkissä on oltava asianmukainen, kanaryhmälle sopiva juottolaite. Jos kanojen juottoon käytetään vesinippoja tai kuppeja, kunkin kanan ulottuvilla pitää olla vähintään kaksi kuppia tai nippaa.
Kanahäkin oviaukon on oltava kooltaan, rakenteeltaan ja muodoltaan sellainen, että kana voidaan poistaa häkistä ilman, että sille aiheutuu tarpeetonta kärsimystä tai vahingoittumisen vaaraa.
Avokanalat (lattiakanalat, kerrosritiläkanalat)
Avokanalassa saa olla enintään yhdeksän kanaa käytettävissä olevan alan neliömetriä kohden. Ruokinta- ja juottopaikoilla on oltava riittävästi tilaa siten, että juomasta tai rehusta ei synny tarpeetonta kilpailua. Jos kanoilla käytetään ruokintakouruja, on niiden reunan pituuden oltava vähintään 10 cm kanaa kohden. Jos kanoilla käytetään pyöröruokkijoita, on niiden reunan pituuden oltava vähintään 4 cm kanaa kohden. Jos kanojen juottoon käytetään yhtäjaksoisia vesikouruja, niiden reunan on oltava kanaa kohti vähintään 2,5 cm. Pyöröjuottolaitteiden reunan pituuden on oltava vähintään 1 cm/kana. Jos käytetään vesinippoja tai –kuppeja, on oltava vähintään 1 nippa tai kuppi/ alkava 10 kanan ryhmä, ja kunkin kanan ulottuvilla vähintään kaksi nippaa/kuppia.
Vähintään 350 kanan avokanaloille asetettavat lisävaatimukset
Jos kanoilla on käytössä ulkotila, on sinne johdettava useita vähintään 35 cm korkuisia ja vähintään 40 cm levyisiä ulosmenoaukkoja. Ulosmenoaukot on sijoitettava rakennuksen koko pituudelle, ja niiden yhteenlasketun leveyden on oltava vähintään 2 metriä jokaista 1 000 kanan ryhmää kohden. Tarhassa on päästävä suojaan epäsuotuisilta sääoloilta ja petoeläimiltä. Tarvittaessa tarhassa on oltava juottolaitteet.
Lampaat
Edellä mainittujen (liitteen 1 alussa) kaikkia tuotantoeläimiä koskevien vaatimusten lisäksi lampaille on seuraavia vaatimuksia.
- Lampaiden käytettävissä on asianmukainen makuupaikka.
- Eläinsuojan ilmanvaihdon on oltava sellainen, että ilman kosteus, lämpötila, pölyn määrä tai haitallisten kaasujen pitoisuudet eivät kohoa haitallisen korkeiksi. Pitopaikan valaistuksen on oltava sopiva sekä riittävä eläinten asianmukaiseen tarkastamiseen ja hoitamiseen.
- Eläinsuojan ilmanvaihdon on oltava sellainen, että ilman kosteus, lämpötila, pölyn määrä tai haitallisten kaasujen pitoisuudet eivät kohoa haitallisen korkeiksi. Pitopaikan valaistuksen on oltava sopiva sekä riittävä eläinten asianmukaiseen tarkastamiseen ja hoitamiseen.
- Sairaista ja vahingoittuneista eläimistä on huolehdittava ja eläimet suojattava huonoilta sääolosuhteilta asianmukaisesti.
- Lampaan on saatava riittävästi sille sopivaa hyvälaatuista ravintoa ja juotavaa. Ruokinnassa on otettava huomioon kunkin eläimen tarpeet. Lampaille annettavan rehun tulee täyttää lampaan ravitsemukselliset tarpeet.
- Jos rehua ei ole lampaille jatkuvasti tarjolla, ryhmän kaikkien eläinten on voitava ruokinta-aikana syödä samanaikaisesti. Ryhmässä pidettävien lampaiden ruokintalaitteen reunan pituuden tulee olla taulukon 3 mukainen.
Taulukko 3. Lampolan ruokintalaitteen reunan pituuden vähimmäisvaatimus eläintä kohti.
Säännöllinen rehujakso | Jatkuva rehunsaanti | |
Karitsa < 2 kk | ruokintahäkin reunan pituudelle ei vaatimusta | ruokintahäkin reunan pituudelle ei vaatimusta |
---|---|---|
Karitsa 2–4 kk | suoralle ruokintahäkille 175 mm, ympyrän muotoiselle 100 mm | suoralle ruokintahäkille 85 mm, ympyrän muotoiselle 50 mm |
Lammas > 4 kk | suoralle ruokintahäkille 350 mm, ympyrän muotoiselle 200 mm | suoralle ruokintahäkille 170 mm, ympyrän muotoiselle 100 mm |
Tiine uuhi | suoralle ruokintahäkille 450 mm, ympyrän muotoiselle 225 mm | suoralle ruokintahäkille 225 mm, ympyrän muotoiselle 110 mm |
Karitsan on saatava ternimaitoa tai sitä korvaavaa valmistetta mahdollisimman pian syntymän jälkeen. Viikon ikäisestä alkaen karitsan saatavilla on oltava ruohoa, heinää tai muuta kuitupitoista rehua sekä puhdasta vettä.
Virtsa ja ulosteet eivät saa liata lampaiden rehua tai juomavettä. Vesi ei myöskään saa päästä jäätymään.
Taulukko 4. Lampaita ryhmässä pidettäessä pitopaikan lattia-alan, ruokintahäkin pinta-alaa lukuun ottamatta, vähimmäiskoko lammasta kohden.
Lampaiden keskimääräinen paino/eläin (kg) | Täytepohjalattia (m2/eläin) | Ritilälattia (m2/eläin) | Rakolattia (m2/eläin) | |
Karitsa | Alle 15 | 0,25 | 0,25 | - |
Karitsa | 30 | 0,50 | 0,50 | - |
Karitsa | Yli 30 | 0,75 | 0,75 | - |
Lammas | 55 | 1,0 | 0,8 | 0,8 |
Lammas | 75 | 1,4 | 1,0 | 1,0 |
Tiine uuhi | 55 | 1,3 | 1,1 | 1,1 |
Tiine uuhi | 75 | 1,7 | 1,3 | 1,3 |
Jos lammasta pidetään yksittäiskarsinassa, on karsinan oltava kooltaan vähintään 1,4 m² ja muodoltaan sellainen, että lammas pääsee siinä esteettä kääntymään ympäri.
Vuohet
Edellä mainittujen (liitteen 1 alussa) kaikkia tuotantoeläimiä koskevien vaatimusten lisäksi vuohille on seuraavia vaatimuksia.
- Vuohien käytettävissä on asianmukainen makuupaikka.
- Eläinsuojan ilmanvaihdon on oltava sellainen, että ilman kosteus, lämpötila, pölyn määrä tai haitallisten kaasujen pitoisuudet eivät kohoa haitallisen korkeiksi. Pitopaikan valaistuksen on oltava sopiva sekä riittävä eläinten asianmukaiseen tarkastamiseen ja hoitamiseen.
- Sairaista ja vahingoittuneista eläimistä on huolehdittava ja eläimet suojattava huonoilta sääolosuhteilta asianmukaisesti.
- Vuohen on saatava riittävästi sille sopivaa hyvälaatuista ravintoa ja juotavaa. Ruokinnassa on otettava huomioon kunkin eläimen tarpeet. Vuohille annettavan rehun on oltava ravitsevaa ja tasapainotettua sekä tarvittaessa kivennäisillä täydennettyä.
- Kilit saavat ternimaitoa tai sitä korvaavaa valmistetta mahdollisimman pian syntymän jälkeen. Kili ruokitaan maidolla vähintään kahdeksan ensimmäisen elinviikon ajan. Viikon ikäisestä alkaen kilin saatavilla on kuitupitoista rehua ja puhdasta vettä.
- Jos rehua ei ole vuohille jatkuvasti tarjolla, ryhmän kaikkien eläinten on voitava ruokinta-aikana syödä samanaikaisesti. Tällöin ruokintahäkin reunan pituuden kiliä kohden on oltava vähintään 20 cm, nuorvuohta kohden vähintään 33 cm, täysikasvuista vuohta kohden vähintään 40 cm ja tiinettä kuttua kohden vähintään 45 cm.
- Virtsa ja ulosteet eivät saa liata vuohien rehua tai juomavettä, eikä vesi saa päästä jäätymään.
Taulukko 5. Vuohia ryhmässä pidettäessä pitopaikan lattiapinta-alan, ruokintahäkin pinta-alaa lukuunottamatta, vähimmäiskoko vuohta kohden.
Ikäluokka | Täytepohja (m2/eläin) | Ritilälattia (m2/eläin) | Rakolattia (m2/eläin) |
Kili | 0,25 | 0,25 | - |
Nuorvuohi | 0,5 | 0,5 | 0,5 |
Vuohi | 1,20 | 1,0 | 1,0 |
Jos täysikasvuista vuohta pidetään yksittäiskarsinassa, on karsinan oltava kooltaan vähintään 1,4 m² ja muodoltaan sellainen, että vuohi pääsee siinä esteettä kääntymään ympäri.
Liite 2.
Muita tuotantoeläimiä koskevat täydentävien ehtojen eläinten hyvinvoinnin valvontaan liittyvät vaatimukset
Tähän ryhmään kuuluvat muun muassa hevoset, biisonit, tarhatut peurat, strutsieläimet, ankat, myskisorsat, hanhet, kalkkunat, turkiseläimet, broilerit sekä lihan, munien tai niiden tuottamiseen tarkoitettujen siitoseläinten tuottamiseksi pidettävät tarhatut eläimet (mm. villisika, kuusipeura, fasaani, heinäsorsa), viiriäiset, kanit ja tarhatut porot.
Kaikkien tuotantoeläinten on saatava riittävästi niille sopivaa hyvälaatuista ravintoa ja juotavaa. Ruokinnassa on otettava huomioon kunkin eläimen tarpeet ja varmistettava, että jokainen eläin saa ravintoa riittävästi.
Kaikkien tuotantoeläinten osalta on varmistettava, että pitopaikan tila- ja olosuhdevaatimukset täyttyvät, esimerkiksi, että valaistus on sopiva sekä riittävä eläinten asianmukaiseen tarkastamiseen ja hoitamiseen. Sairaista ja vahingoittuneista eläimistä on myös huolehdittava ja eläimet suojattava huonoilta sääolosuhteilta asianmukaisesti.
Vaatimukset kaikille tuotantoeläimille.
- Pitopaikka ja sen rakennukset ja laitteet ovat hyvässä kunnossa ja eläimille turvallisia.
- Materiaalit, joiden kanssa eläimet pääsevät kosketuksiin, ovat turvallisia, puhdistettavissa perusteellisesti ja desinfioitavissa.
- Eläinsuojan lattia ei saa aiheuttaa eläimille vahinkoa.
- Ulkotarha on turvallinen ja pysyy sopivan kuivana.
- Ulkotarhan ja laitumen aidat ovat eläimille sopivasta materiaalista, turvallisia sekä hyvässä kunnossa.
- Tilalla on riittävästi pätevää henkilökuntaa. Eläinten pitäjän on annettava ohjeita ja opastusta eläinten hoitoon ja käsittelyyn osallistuville henkilöille.
- Eläimet tarkastetaan riittävän usein.
- Tilalla kuolleiden eläinten lukumäärästä pidetään kirjaa.
- Ruokinta- ja juottolaitteistojen toimivuus tarkastetaan päivittäin.
- Ruokinta- ja juottolaitteistojen häiriöiden varalta on käytettävissä varajärjestelmä.
Lisäksi kutakin eläinlajia erikseen koskevat vaatimukset on lueteltu kyseisen eläinlajin kohdalla.
Peurat
Tässä oppaassa peuralla tarkoitetaan valkohäntäpeuraa, kuusipeuraa, metsäpeuraa, metsäkaurista, japaninpeuraa ja saksanhirveä.
Edellä mainittujen kaikkia tuotantoeläimiä koskevien vaatimusten lisäksi peuroille on seuraavia vaatimuksia.
- Peurojen käytettävissä on asianmukainen makuupaikka.
- Lämpötila on peuroille sopiva.
- Eläimiä ei sidota kärsimystä tuottavalla tavalla.
- Peuratarhan maaston, kasvillisuuden ja maapohjan on oltava peurojen tarhaukseen sopiva. Peurojen lukumäärän on oltava sopivassa suhteessa tarhan kokoon, maastoon ja kasvillisuuteen.
- Eläimen pitopaikassa on huolehdittava riittävästä ilmanvaihdosta siten, etteivät haitalliset kaasut, pöly, veto tai liiallinen kosteus vaaranna eläimen terveyttä tai hyvinvointia.
- Samassa ryhmässä liikkuvien peurojen on voitava syödä samanaikaisesti. Sosiaalisessa arvoasteikossa ylempänä oleva peura ei saa päästä hallitsemaan koko ruokinta-aluetta.
- Peurojen rehu ei saa tarpeettomasti likaantua.
Strutsieläimet
Tässä oppaassa strutsieläimellä tarkoitetaan strutsia, emua ja amerikannandua (tavallinen rhea).
Edellä mainittujen (liitteen 2 alussa) kaikkia tuotantoeläimiä koskevien vaatimusten lisäksi strutsieläimille on seuraavia vaatimuksia.
- Strutsieläimillä on riittävän tilava ja asianmukainen makuupaikka.
- Eläimiä ei sidota kärsimystä tuottavalla tavalla. Elävästä strutsieläimestä ei nypitä sulkia.
- Eläinsuojan on tarjottava strutsieläimille suoja epäsuotuisilta sääolosuhteilta kuten pakkaselta, lumelta, jäältä, tuulelta, sateelta ja loskalta. Eläinsuojan on oltava vedoton ja kuiva. Sen lämpötilan, ilmanvaihdon ja valaistuksen on oltava siellä pidettäville eläimille sopiva. Sähköjohdot on sijoitettava siten, että ne ovat lintujen ulottumattomissa.
- Strutsieläimille annettavan rehun on oltava ravitsevaa ja tasapainotettua sekä tarvittaessa kivennäisillä täydennettyä. Ruokinnassa erityistä huomiota on kiinnitettävä ravinnon koostumukseen, jotta vältetään nivel- ja luustovaurioiden syntyminen. Strutsieläinten saatavilla on oltava niille sopivaa karkeaa ja tuoretta rehua. Alle kolmen kuukauden ikäisten poikasten saatavilla on oltava jatkuvasti rehua. Ruokinnassa on vältettävä äkillisiä ruokinnanmuutoksia. Eläinten saatavilla on oltava jatkuvasti riittävästi juomavettä.
Taulukko 1. Strutsien pidossa noudatettavat vähimmäistilavaatimukset.
Linnun ikä | Ryhmän koko enintään | Karsinan pinta-ala (m2) vähintään | Tarhan vähimmäispinta-ala (m2/lintujen lukumäärä) | Tarhan kokonaispinta-ala (m2) vähintään |
Alle 4 päivää | 40 | 1 | - | - |
Yli 4 päivää - 3 viikkoa | 40 | 5 | 10/1 | 100 |
Yli 3 viikkoa - 6 kk | 401) | 15 | 10-40/1 | 100 - 1 0003) |
Yli 6 kk - 1 vuosi | - | 30 | 800/3 | 1 000 |
Yli 1 vuosi - sukukypsyysikä | - | 30 | 1 000/3 | 1 000 |
Täysikasvuinen | 2) | 30 | 2 000/3 | 1 000 |
1) Edellyttäen, että strutsinpoikaset ovat keskimäärin samankokoisia.
2) Jos useampaa kuin yhtä siitosryhmää pidetään samalla alueella, on erityisen tärkeää, että linnuilla on riittävästi suojaa ja lisätilaa välttää toisiaan sekä, että ryhmät voidaan tarvittaessa erottaa toisistaan.
3) Tila on suhteutettava linnun ikään.
Taulukko 2. Emujen pidossa noudatettavat vähimmäistilavaatimukset.
Linnun ikä | Ryhmän koko enintään | Karsinan pinta-ala (m2) vähintään | Tarhan pinta-ala (m2/lintujen lukumäärä) vähintään | Tarhan kokonaispinta-ala (m2) vähintään |
Alle 4 päivää | 40 | 1 | - | - |
Yli 4 päivää - 3 viikkoa | 40 | 5 | 5 | 75 |
Yli 3 viikkoa - 6 kk | 401) | 10 | 20 | 100 - 5003) |
Yli 6 kk - 1 vuosi | - | 20 | 150 | 500 |
Yli 1 vuosi - sukukypsyysikä | - | 20 | 200 | 500 |
Täysikasvuinen | 1+12) | 30 | 250 | 500 |
1) Edellyttäen, että emupoikaset ovat keskimäärin samankokoisia.
2) Jos useampaa kuin yhtä siitosryhmää pidetään samalla alueella, on erityisen tärkeää, että linnuilla on riittävästi suojaa ja lisätilaa välttää toisiaan sekä, että ryhmät voidaan tarvittaessa erottaa toisistaan.
3) Tila on suhteutettava linnun ikään.
Taulukko 3. Rheojen pidossa noudatettavat vähimmäisvaatimukset.
Linnun ikä | Ryhmän koko enintään | Karsinan pinta-ala (m2) vähintään | Tarhan pinta-ala (m2/lintujen lukumäärä) vähintään | Tarhan kokonaispinta-ala (m2) vähintään |
Alle 4 päivää | 40 | 1 | - | - |
Yli 4 päivää - 3 viikkoa | 40 | 5 | 5 | 75 |
Yli 3 viikkoa - 6 kk | 401) | 10 | 20 | 100 - 5003) |
Yli 6 kk - 1 vuosi | - | 20 | 150 | 500 |
Yli 1 vuosi - sukukypsyysikä | - | 20 | 200 | 500 |
Täysikasvuinen | 1+12) | 30 | 250 | 500 |
1) Edellyttäen, että rheanpoikaset ovat keskimäärin samankokoisia.
2) Jos useampaa kuin yhtä siitosryhmää pidetään samalla alueella, on erityisen tärkeää, että linnuilla on riittävästi suojaa ja lisätilaa välttää toisiaan sekä, että ryhmät voidaan tarvittaessa erottaa toisistaan.
3) Tila on suhteutettava linnun ikään.
Hevoset
Tässä oppaassa hevosella tarkoitetaan hevosta, ponia, aasia ja muuta vastaavaa kavioeläintä.
Edellä mainittujen (liitteen 2 alussa) kaikkia tuotantoeläimiä koskevien vaatimusten lisäksi hevosille on seuraavia vaatimuksia.
- Hevosella on käytettävissä asianmukainen makuupaikka.
- Hevosen kytkemistä koskevat vaatimukset täyttyvät.
- Ulkotarha ja laidun ovat riittävän tilavat.
- Hoidossa olevalle eläimelle on annettava sille sopivaa hyvälaatuista ravintoa ja juomaa. Eläimen terveydelle tiettävästi vaarallisen ravinnon ja juoman antaminen on kiellettyä. Hevoselle annettavan rehun on oltava ravitsevaa ja tasapainotettua sekä tarvittaessa kivennäisillä täydennettyä.
- Eläinsuojan ilmanvaihdon on oltava sellainen, että ilman kosteus, pölyn määrä tai haitallisten kaasujen pitoisuudet eivät kohoa haitallisen korkeiksi. Eläinsuojan lämpötilan ja valaistuksen on oltava eläinsuojassa pidettävälle hevoselle sopivat. Jos eläinsuojan ilmanvaihto perustuu pääasiassa koneellisesti toimivaan ilmanvaihtoon, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta riittävän ilmanvaihdon järjestämiseen on oltava mahdollisuus myös laitteiston häiriöiden aikana. Koneellisesti toimivassa laitteistossa on tarvittaessa oltava hälytysjärjestelmä, joka antaa hälytyksen häiriön sattuessa. Hälytysjärjestelmän toimivuus on testattava säännöllisesti.
Yksittäiskarsina
Taulukko 4. Hevosen yksittäiskarsinan vähimmäisvaatimukset.
Hevosen säkäkorkeus (m) | Karsinan pinta-ala (m2) |
Enintään 1,08 | 4,0 |
Eli 1,08 mutta enintään 1,30 | 5,0 |
Yli 1,30 mutta enintään 1,40 | 6,0 |
Yli 1,40 mutta enintään 1,48 | 7,0 |
Yli 1,48 mutta enintään 1,60 | 8,0 |
Yli 1,60 | 9,0 |
Edellä olevan taulukon tilavaatimuksia ei sovelleta silloin, kun kyseessä on hevosen tilapäinen ja lyhytaikainen säilyttäminen kilpailu-, näyttely- tai muun vastaavan matkan aikana.
Ryhmässä pidettävät hevoset
Taulukko 5. Ryhmäkarsinassa pidettävien hevosten vähimmäisvaatimukset kutakin hevosta kohden.
Täysikasvuinen hevonen | Yksittäiskarsinan pinta-ala* |
12-24 kk ikäinen nuori hevonen | 75% yksittäiskarsinan pinta-alasta* |
Alle 12 kk ikäinen varsa | 50% yksittäiskarsinan pinta-alasta* |
* Edellä olevan taulukon mukainen yksittäiskarsinan pinta-ala.
Taulukko 6. Pihatossa sellaisessa makuuhallissa, jossa hevosia ei ruokita, pidettävien hevosten vähimmäistilavaatimukset kutakin hevosta kohden.
Täysikasvuinen hevonen | 80% yksittäiskarsinan pinta-alasta* |
12-24 kk ikäinen nuori hevonen | 60% yksittäiskarsinan pinta-alasta* |
Alle 12 kk ikäinen varsa | 40% yksittäiskarsinan pinta-alasta* |
* Edellä olevan, yksittäiskarsinaa koskevan taulukon mukainen yksittäiskarsinan pinta-ala.
Silloin, kun hevosia pidetään ryhmässä, jokaista alkavaa 10 hevosen ryhmää kohden on oltava käytettävissä sairaskarsina tai muu asianmukainen, tarvittaessa lämmitettävä tila hevosten ryhmästä erottamista ja hoitoa varten.
Pilttuu
Pilttuun leveyden on oltava vähintään hevosen säkäkorkeus lisättynä 10 cm:llä ja pilttuun pituuden vähintään hevosen pituus lisättynä 25 cm:llä.
Biisonit
Tässä oppaassa biisonilla tarkoitetaan amerikanbiisonia.
Edellä mainittujen (liitteen 2 alussa) kaikkia tuotantoeläimiä koskevien vaatimusten lisäksi biisoneille on seuraavia vaatimuksia.
- Biisoneiden käytettävissä on asianmukainen makuupaikka.
- Eläimiä ei sidota kärsimystä tuottavalla tavalla.
- Biisonien lukumäärän on oltava sopivassa suhteessa tarhan kokoon, maastoon ja kasvillisuuteen. Kutakin alkavaa kolmen täysikasvuisen eläimen ryhmää kohden tarhassa on oltava tilaa vähintään yksi hehtaari.
- Lämpötila on biisoneille sopiva. Eläimen pitopaikassa on huolehdittava riittävästä ilmanvaihdosta siten, etteivät haitalliset kaasut, pöly, veto tai liiallinen kosteus vaaranna eläimen terveyttä tai hyvinvointia.
- Samassa ryhmässä liikkuvien biisonien tulee voida syödä samanaikaisesti. Jokaisella eläimellä on oltava mahdollisuus rauhalliseen syömiseen eikä sosiaalisessa arvoasteikossa ylempänä oleva yksilö saa päästä hallitsemaan koko ruokinta-aluetta.
- Biisonien saatavilla on oltava päivittäin riittävästi juomavettä.
- Biisoneille annettavan rehun on oltava sopivan ravitsevaa ja tasapainotettua sekä tarvittaessa kivennäisillä täydennettyä. Eläinten saatavilla on oltava päivittäin riittävästi korsirehua. Biisonien rehu ei saa tarpeettomasti likaantua.
- Biisoneille annettavan rehun on oltava sopivan ravitsevaa ja tasapainotettua sekä tarvittaessa kivennäisillä täydennettyä. Eläinten saatavilla on oltava päivittäin riittävästi korsirehua. Biisonien rehu ei saa tarpeettomasti likaantua.
Ankat, hanhet ja myskisorsat
Edellä mainittujen (liitteen 2 alussa) kaikkia tuotantoeläimiä koskevien vaatimusten lisäksi ankoille, hanhille ja myskisorsille on seuraavia vaatimuksia.
- Linnuilla on riittävän tilava ja asianmukainen makuupaikka.
- Elävistä linnuista ei nypitä sulkia, höyheniä eikä untuvia.
- Lämpötila on linnuille sopiva. Eläinsuojan ilmanvaihdon on oltava sellainen, että ilman kosteus, ilman virtausnopeus, pölyn määrä tai haitallisten kaasujen pitoisuudet eivät kohoa haitallisen korkeiksi.
- Jos eläinsuojan ilmanvaihto perustuu pääasiassa koneellisesti toimivaan ilmanvaihtoon, lintujen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta riittävän ilmanvaihdon järjestämiseen on oltava mahdollisuus myös laitteiston häiriöiden aikana. Koneellisesti toimivassa ilmanvaihtolaitteistossa on tarvittaessa oltava hälytysjärjestelmä, joka antaa hälytyksen häiriön sattuessa. Hälytysjärjestelmän toimivuus on testattava säännöllisesti.
- Lintujen saatavilla on oltava riittävästi rehua ja juomavettä. Rehun on oltava ravitsevaa ja tasapainotettua sekä tarvittaessa kivennäisillä täydennettyä. Ulosteet eivät saa liata rehua tai juomavettä.
- Lihantuotantoa varten pidettävien yli neljän viikon ikäisten ankkojen pitopaikassa saa olla ankkoja enintään 16 kg/m². Jos linnut pääsevät päivittäin ulkotarhaan, pitopaikassa saa olla ankkoja enintään 20 kg/m². Siitokseen käytettävien ankkojen pitopaikassa on oltava tilaa jokaista ankkaa kohden vähintään 0,5 m². Jos linnut pääsevät päivittäin ulkotarhaan, pitopaikassa on oltava tilaa jokaista ankkaa kohden vähintään 0,25 m.
- Lihantuotantoa varten pidettävien yli neljän viikon ikäisten hanhien pitopaikassa saa olla hanhia enintään 14 kg/m². Jos linnut pääsevät päivittäin ulkotarhaan, pitopaikassa saa olla hanhia enintään 18 kg/m². Ulkotarha tai muu ulkotila on riittävän tilava.
- Siitokseen käytettävien ankkojen pitopaikassa on oltava tilaa jokaista ankkaa kohden vähintään 1 m². Jos linnut pääsevät päivittäin ulkotarhaan, pitopaikassa on oltava tilaa jokaista hanhea kohden vähintään 0,5 m².
Kalkkunat
Edellä mainittujen (liitteen 2 alussa) kaikkia tuotantoeläimiä koskevien vaatimusten lisäksi kalkkunoille on seuraavia vaatimuksia.
- Linnuilla on riittävän tilava ja asianmukainen makuupaikka.
- Eläimiä ei sidota kärsimystä tuottavalla tavalla.
- Samassa tilassa pidettävän kalkkunaryhmän koon on oltava sopivassa suhteessa lintujen ikään, kokoon, sukupuoleen ja käytettävissä olevaan tilaan. Kalkkunoiden on pitopaikassa pystyttävä seisomaan normaalissa asennossa, kääntymään, räpyttelemään sekä sukimaan. Ulkotarha on riittävän tilava.
- Eläinsuojan ilmanvaihdon on oltava sellainen, että ilman kosteus, ilman virtausnopeus, pölyn määrä tai haitallisten kaasujen pitoisuudet eivät kohoa haitallisen korkeiksi. Lämpötilan on oltava eläinsuojassa pidettäville kalkkunoille sopiva. Jos eläinten terveys ja hyvinvointi on riippuvainen koneellisesta ilmanvaihtojärjestelmästä, eläinsuojassa on oltava mahdollisuus eläinten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta riittävän ilmanvaihdon järjestämiseen myös koneellisen ilmanvaihtojärjestelmän häiriöiden aikana. Koneellisessa ilmanvaihtojärjestelmässä on oltava hälytysjärjestelmä, joka antaa hälytyksen toimintahäiriön sattuessa.
- Hälytysjärjestelmän toimivuus on testattava säännöllisesti.
- Kalkkunoiden saatavilla on oltava riittävästi ravintoainekoostumukseltaan niille sopivaa rehua sekä riittävästi juomavettä. Ruokinta- ja juottolaitteiden korkeutta on säädettävä kalkkunoiden kasvun mukaan siten, että kaikki kalkkunat voivat vaikeuksitta syödä ja juoda. Ruokinta- ja juottopaikoilla on oltava riittävästi tilaa siten, että juomasta tai rehusta ei synny tarpeetonta kilpailua.
- Ulosteet eivät saa liata rehua tai juomavettä.
Turkiseläimet
Tässä oppaassa tarkoitetaan turkiseläimellä turkisten tuottamiseksi tai muuta vastaavaa tuotantotarkoitusta varten tarhattavaa minkkiä, hilleriä, kettua (sinikettu, hopeakettu ja punakettu), sinsillaa ja rämemajavaa. Vaatimukset koskevat soveltuvin osin myös supikoiran ja soopelin tarhausta.
Edellä mainittujen (liitteen 2 alussa) kaikkia tuotantoeläimiä koskevien vaatimusten lisäksi turkiseläimille on seuraavia vaatimuksia.
- Häkin pohjaverkkoa koskevat vaatimukset täyttyvät.
- Turkistarha on aidattu tai eläinten karkaaminen on estetty muulla tavoin. Häkit on sijoitettu siten, etteivät eri häkkien eläimet pääse vahingoittamaan toisiaan.
- Lääkinnällisestä hoidosta pidetään kirjaa.
- Turkiseläinten pitopaikassa on oltava riittävä suoja epäsuotuisia sääolosuhteita kuten haitallista kylmyyttä, kuumuutta, tuulta ja sadetta vastaan. Turkiseläimille annettavan rehun on oltava ravitsevaa ja tasapainotettua sekä tarvittaessa kivennäisillä täydennettyä.
- Eläinten saatavilla on oltava päivittäin riittävästi puhdasta vettä. Virtsa ja ulosteet eivät saa liata rehua tai juomavettä.
Tilavaatimukset:
Minkki ja hilleri
Taulukko 7. Minkin ja hillerin häkin vähimmäistilavaatimukset.
Pinta-ala ilman pesäkoppia (cm2) | |
Täysikasvuinen eläin | 2 550 |
Emo pentueen kanssa | 2 550 |
Kaksi vieroitettua pentua* | 2 550 |
* Jos häkissä pidetään useampaa kuin kahta vieroitettua pentua, on lisätilaa oltava kutakin seuraavaa pentua kohden vähintään 850cm2.
Häkin leveyden on oltava vähintään 30 cm ja pituuden ilman pesäkoppia vähintään 70 cm. Häkin korkeuden on oltava vähintään 45 cm.
Kettu
Taulukko 8. Ketun häkin vähimmäisvaatimukset.
Pinta-ala (m2) | |
Täysikasvuinen eläin | 0,8 |
Emo pentueen kanssa | 2,0 |
Kaksi vieroitettua pentua* | 1,2 |
* Jos häkissä pidetään useampaa kuin kahta vieroitettua pentua, on lisätilaa oltava kutakin seuraavaa pentua kohden vähintään 0,5m2.
Häkin leveyden on oltava vähintään 75 cm ja pituuden vähintään 100 cm. Häkin korkeuden on oltava vähintään 70 cm.
Rämemajava
Taulukko 9. Rämemajavan pitopaikan vähimmäistilavaatimukset.
Pinta-ala ilman vesiallasta (m2) | |
Täysikasvuinen eläin | 1,0 |
Emo pentueen kanssa | 2,0 |
Vieroitettu pentu | 0,5 |
Pitopaikan kokonaispinta-alan on oltava kuitenkin vähintään 2 m².
Sinsilla
Pitopaikan lattiasta vähintään 25 % on oltava kiinteäpohjainen. Sinsillalla on oltava pitopaikassaan mahdollisuus päivittäisiin hiekkakylpyihin.
Broilerit
Edellä mainittujen (liitteen 2 alussa) kaikkia tuotantoeläimiä koskevien vaatimusten lisäksi broilereille on seuraavia vaatimuksia.
- Kipua aiheuttava toimenpide suoritettu vain sallituista syistä.
- Kasvatusosastoissa käytetty kasvatustiheys ei saa ylittää niille sallittua tiheyttä.
- Kasvatusosaston ilmanvaihdon on oltava sellainen, että lämpötila, ilman kosteus, ilman virtausnopeus, pölyn määrä ja haitallisten kaasujen pitoisuudet eivät kohoa haitallisen korkeiksi. Ilmanvaihtoon on tarvittaessa yhdistettävä lämmitysjärjestelmä sopivan lämpötilan ylläpitämiseksi ja liiallisen kosteuden poistamiseksi. Jos broilereiden kasvatustiheys on yli 33 elopainokiloa neliömetriä kohti, kasvatusosastossa on oltava sellainen ilmanvaihtojärjestelmä sekä tarvittaessa lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmä, jota käytettäessä ilman hiilidioksidi- ja ammoniakkipitoisuudelle sekä lämpötilalle keskimääräiselle suhteelliselle kosteudelle asetetut vaatimukset täyttyvät.
- Jos eläinten terveys ja hyvinvointi on riippuvainen koneellisesta ilmanvaihtojärjestelmästä, eläinsuojassa on oltava mahdollisuus eläinten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta riittävän ilmanvaihdon järjestämiseen myös koneellisen ilmanvaihtojärjestelmän häiriöiden aikana. Koneellisessa ilmanvaihtojärjestelmässä on tällöin oltava hälytysjärjestelmä, joka antaa hälytyksen toimintahäiriön sattuessa. Hälytysjärjestelmän toimivuus on testattava säännöllisesti.
- Jos broilereiden kasvatustiheys on yli 33 elopainokiloa neliömetriä kohti, kasvattamossa on oltava sähköntuotannon varajärjestelmä, jolla turvataan koneellisen ilmanvaihdon toiminta sähkökatkojen aikana.
- Kasvatusosastossa on oltava valaistus, jonka teho on vähintään 20 luksia valoisina kausina mitattuna linnun silmän tasolta, ja joka valaisee vähintään 80 prosenttia käytettävissä olevasta pinta-alasta. Valaistuksessa on noudatettava 24 tunnin rytmiä. Jokaiseen 24 tunnin jaksoon on sisällytettävä yhteensä vähintään 6 tuntia pimeää aikaa. Pimeän ajan jaksossa on oltava ainakin yksi yhtäjaksoinen 4 tunnin pimeä aika hämäräjaksoja lukuun ottamatta.
- Broilereiden saatavilla on oltava riittävästi rehua joko jatkuvasti tai annosruokintana sekä jatkuvasti vettä. Broilereille annettavan rehun on oltava ravitsevaa sekä tasapainotettua ja ruokinnassa on kiinnitettävä erityistä huomiota nivel- ja luustovaurioiden ehkäisemiseen. Ruokinta- ja juomalaitteet on sijoitettava siten, että linnut saavat riittävästi rehua ja juotavaa. Laitteiden korkeutta on säädettävä broilereiden kasvun mukaan siten, että kaikki broilerit voivat vaikeuksitta syödä ja juoda.