Ohje siipikarjan salmonellavalvonnasta

Ohje/versio 211/04.01.00.01/2022/6 (korvaa ohjeen nro 15312/5)
Esittelijä Tiia Tuupanen
Hyväksyjä Miia Kauremaa
Voimaantulopäivä 22.3.2022

1. Johdanto

Siipikarjan salmonellavalvontaohjelma koskee broilereita, kalkkunoita ja munintakanoja. Siipikarjan salmonellavalvonta on eläintautilain (76/2021) mukaista pakollista zoonoosivalvontaa.

Tässä ohjeessa kuvataan pakollisen salmonellavalvonnan mukaiset velvoitteet siipikarjan pitopaikasta vastaavalle toimijalle sekä viranomaisille ja laboratorioille. Lisäksi ohjeessa kuvataan salmonellaepäilyn tai -tartunnan johdosta suoritettavia toimenpiteitä.

2. Yleistä

Siipikarjan salmonellavalvonnan tarkoituksena on estää salmonellatartuntojen leviäminen ihmisiin kanojen ja kalkkunoiden sekä niistä saatavien elintarvikkeiden välityksellä sekä pitää salmonellatartuntojen esiintyvyys kussakin parviryhmässä enintään yhdessä prosentissa vuosittain.

Kanalla tarkoitetaan tässä ohjeessa ja lainsäädännössä Gallus gallus -lajiin kuuluvia lintuja, eli sekä munintakanoja että broilereita.

Pakollista salmonellavalvontaa on toteutettava seuraavissa kanojen ja kalkkunoiden pitopaikoissa:

hautomot
emokasvattamot
emokanalat
broileri- ja kalkkunakasvattamot, joista toimitetaan lintuja teurastamoon tai joista siipikarjanlihaa luovutetaan suoraan kuluttajille tai toimitetaan paikallisille vähittäisliikkeille
munintakanojen kasvatuskanalat
kanalat, joista luovutetaan kananmunia munapakkaamoon, munatuotteita valmistavaan hyväksyttyyn elintarvikehuoneistoon (munatuotelaitokseen), vähittäiskauppaan (kananmunien myynnin poikkeusalueella) tai suoraan kuluttajille.

Pakollista salmonellavalvontaa ei kuitenkaan tarvitse toteuttaa hautomossa, emokasvattamossa, emokanalassa tai kasvatuskanalassa, jossa kuoriutuvia tai kasvatettavia lintuja tai niiden jälkeläisiä ei toimiteta edellä 4 tai 6 kohdassa tarkoitettuun pitopaikkaan. Pakollisen salmonellavalvonnan ulkopuolelle jäävät kokonaan sellaiset pitopaikat, jotka eivät luovuta lihaa, kananmunia tai lintuja pitopaikan ulkopuolelle.

Pitopaikan, joka luovuttaa kananmunia tai siipikarjanlihaa (edellä kohdat 4 ja 6), tulee siten huolehtia, että hankkii siitosmunia, untuvikkoja tai lintuja vain sellaisista pitopaikoista, jotka toteuttavat pakollista salmonellavalvontaa.

Näytteenotto-ohjelmassa on helpotuksia sellaisille pitopaikoille, jotka ainoastaan suoramyyvät siipikarjanlihaa tai kananmunia, sekä pitopaikoille, joiden lintuja tai siitosmunia toimitetaan ainoastaan suoramyyntiä harjoittaviin pitopaikkoihin. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 316/2021 (zoonoosiasetus) tämä toiminta on määritelty pienimuotoiseksi toiminnaksi. Tarkemmin pienimuotoisella toiminnalla tarkoitetaan seuraavia pitopaikkoja:

alle 1 000 kanan kanalat, joiden tuottamia munia luovutetaan kuluttajille vain suoraan pitopaikasta taikka pitopaikasta vastuussa olevan toimijan harjoittamassa torikaupassa tai ovelta ovelle myynnissä,
broileri- ja kalkkunakasvattamot, joiden tuottamaa siipikarjanlihaa luovutetaan kuluttajille vain suoraan pitopaikasta, tai jotka toimittavat lihaa vain paikallisille vähittäisliikkeille,
alle 250 linnun emokasvattamot ja emokanalat sekä alle 1 000 linnun kasvatuskanalat, joiden lintuja tai niiden jälkeläisiä luovutetaan vain 1 ja 2 kohdissa tarkoitettuihin pitopaikkoihin.

Suomessa ei saa käyttää rokotteita kanoissa ja kalkkunoissa esiintyvien salmonellatartuntojen ennaltaehkäisyyn, eikä mikrobilääkkeitä salmonellatartuntojen ennaltaehkäisyyn, hävittämiseen tai hoitamiseen. Jos kana- tai kalkkunaparvea on muista syistä lääkitty mikrobilääkkeellä, salmonellavalvontaan sisältyvä näytteenotto voidaan suorittaa vasta lääkkeen varoajan päätyttyä.

Salmonellavalvonnassa käytettäviä lomakkeita sekä tämä ohje on saatavissa Ruokaviraston oppaat ja lomakkeet -sivuilta. Käytössä ovat lähetteet salmonellatutkimuksia varten, ilmoitus pitopaikkaan saapuneesta parvesta sekä lomake kunnaneläinlääkärin tarkastuskäynnistä.

Tarkempia ohjeita lainsäädännön käytännön soveltamisesta antavat kunnaneläinlääkärit toimijoille ja aluehallintovirastot kunnaneläinlääkäreille.

Taulukossa 1 on kuvattu siipikarjan salmonellavalvontaan sisältyvä säännöllinen näytteenotto.

Taulukko 1. Siipikarjan salmonellavalvontaan sisältyvä säännöllinen näytteenotto (pdf)

3. Tehtävät, vastuut ja tiedonkeruu

Salmonellavalvontaohjelman kansallinen ohjausvastuu on Ruokavirastolla. Näytteenotto sekä tuotantohygieniasta ja tautisuojauksesta huolehtiminen ovat siipikarjan pitäjän vastuulla. Aluehallintovirasto ja kunnaneläinlääkäri valvovat salmonellavalvontaohjelman noudattamista omalla alueellaan.

3.1 Pitopaikka

3.1.1 Siipikarjan pitäjien rekisteröityminen

Toimijoiden on rekisteröitävä vastuullaan olevat siipikarjan pitopaikat (eläinterveyssäännöstö (EU) 2016/429). Rekisteröitymisilmoitus ja mahdolliset muutosilmoitukset tehdään kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle tai täyttämällä vastaavat tiedot verkkopalvelussa epr.ruokavirasto.fi.

3.1.2 Ilmoitus uusien lintujen ottamisesta pitopaikkaan

Toimijan on tehtävä kunnaneläinlääkärille ilmoitus uusien lintujen ottamisesta salmonellavalvonnan piirissä olevaan pitopaikkaan. Ilmoitus on tehtävä jokaisesta parvesta kahden viikon kuluessa parven saapumisesta. Ilmoituslomake on saatavissa Ruokaviraston sivuilta. Vaihtoehtoisesti kunnaneläinlääkärille voidaan ilmoittaa etukäteen kuluvan tai seuraavan vuoden parvien suunnitellut saapumisajankohdat, jolloin erillisiä parvikohtaisia ilmoituksia ei tarvitse tehdä.

Parvella tarkoitetaan kaikkea terveydentilan osalta samanlaista siipikarjaa, jota pidetään samoissa tiloissa tai samassa tarhassa ja joka muodostaa yhden epidemiologisen yksikön. Sisätiloissa pidettävän siipikirjan osalta tähän käsitteeseen sisältyvät kaikki linnut, jotka jakavat saman ilmatilan. Parvet tulee yksilöidä pitopaikassa niin, että niiden määrä siipikarjalajeittain, polvittain (isovanhempaispolvi/vanhempaispolvi/tuotantopolvi) ja tuotantovaiheittain voidaan laskea halutulla aikavälillä. Yksilöinti voidaan tehdä tila- tai pitopaikkakohtaisella juoksevalla numerolla tai tunnuksella (parvitunniste). Tutkimustulokset on voitava yhdistää tutkittuun parveen, minkä vuoksi parvitunniste on toimitettava salmonellanäytteen mukana laboratorioon.

3.1.3 Näytteenotto

Toimijan on seurattava pitopaikassa pidettävien lintujen terveydentilaa ja huolehdittava, että pitopaikasta otetaan tarvittavat salmonellanäytteet. Salmonellavalvontaan sisältyvä säännöllinen näytteenotto on kuvattu taulukossa 1. Näytteenotosta on ohjeistettu tarkemmin erillisessä ohjeessa, Ohje siipikarjan salmonellanäytteenotosta, 212/04.01.00.01/2022 (pdf).

Teurastettavien parvien näytteenotto tulee ajoittaa siten, että tutkimustulos on teurastamon tai pienteurastamon virkaeläinlääkärin tiedossa ennen parven toimittamista teuraaksi. Emokanalassa näytteenotto tulee aloittaa heti munittamoon siirron jälkeen siten, että ensimmäinen näytteenotto tehdään broileri- ja kalkkunaemokanalassa kahden ja munintakanaemokanalassa kolmen viikon kuluessa siirron jälkeen.

Kun munintakanalaan tai emokanalaan vastaanotetaan lintuja kasvattamosta, tulisi toimijan varmistua siitä, että parvi on tutkittu kasvatusaikana vaatimusten mukaisesti.

Toimijan tulee lähettää näytteet tutkittavaksi sellaiseen laboratorioon, jonka Ruokavirasto on nimennyt eläintautilain nojalla viralliseksi laboratorioksi tai omavalvontalaboratorioksi. Lista Ruokaviraston nimeämistä laboratorioista

Laboratorioon toimitettavien näytteiden mukana on oltava seuraavat tiedot:

näytteenottopaikka ja -aika sekä näytteen ottajan nimi
toimija ja yhteystiedot
pitopaikkatunnus
tieto siitä, onko kyseessä salmonellavalvontaan sisältyvä toimijan säännöllinen näytteenotto, salmonellavalvontaan sisältyvä viranomaisen näytteenotto vai viranomaisen muu näytteenotto
parven ikä ja parvitunniste
tieto siitä, onko kyseessä zoonoosiasetuksen mukainen pienimuotoinen toiminta
emoparvista otettujen näytteiden mukana on toimitettava lisäksi:
- tieto siitä, onko kyseessä munintakanojen, broilereiden vai kalkkunoiden emoparvi
- tieto siitä, onko kyseessä isovanhempaispolven vai vanhempaispolven emoparvi
- tieto siitä, onko kyseessä untuvikkovaiheen, muun kasvatusvaiheen vai munintavaiheen emoparvi
tuotantopolven parvista otettujen näytteiden mukana on toimitettava lisäksi
- tieto siitä, onko kyseessä munintakanojen, broilereiden vai kalkkunoiden parvi
- munintakanojen parvesta lisäksi tieto, onko kyseessä untuvikkovaiheen, muun kasvatusvaiheen vai munintavaiheen parvi

Tietojen toimittamisessa laboratorioon suositellaan käyttämään Ruokaviraston lähetelomaketta, joka on saatavissa Ruokaviraston sivuilta.

3.1.4 Pitopaikan suojaaminen eläintaudeilta

Eläinterveyssäännöstön mukaan toimija on velvollinen huolehtimaan tautien leviämisriskin minimoinnista, toteuttamaan asianmukaisia bioturvaamistoimenpiteitä sekä tarkkailemaan eläinten terveyttä ja tuotantoparametrien muutoksia. Tarvittavat menettelytavat riippuvat pitopaikan tyypistä ja toiminnasta.

Tautisuojauksen tarkoituksena on ennaltaehkäistä salmonellan ja muiden tarttuvien eläintautien leviämistä pitopaikkaan. Tautisuojaukseen kuuluvia käytäntöjä siipikarjatilalla voivat olla esimerkiksi tautisulku, suojavaatetus vierailijoille, erätaukopesu- ja desinfiointi, haittaeläinten torjunta sekä toimintatavat, jotka liittyvät eläinten ja rehujen hankkimiseen sekä pitopaikan henkilö- ja ajoneuvoliikenteeseen. Lisätietoa eläintaudeilta suojautumisesta. Eläinten terveys ETT ry on laatinut tautiriskien hallinnasta ohjeistusta ja suosituksia, www.ett.fi.

3.1.5 Kirjanpito

Toimijan on pidettävä kirjaa salmonellavalvontaohjelmaan sisältyvistä näytteenotoista ja tutkimustuloksista sekä kunnaneläinlääkärin tarkastuskäynneistä. Salmonellanäytteenottoa koskevan kirjanpidon on oltava parvikohtaista. Kunkin parven osalta on kirjanpidosta käytävä ilmi:

näytteenottopäivämäärät,
näytteiden tutkimustulokset sekä
seuraavat tiedot parvesta: parven ikä, parvitunniste ja parven lintujen laji, polvi ja tuotantovaihe.

Kirjanpito on esitettävä kunnaneläinlääkärille tarkastuskäynnin yhteydessä sekä pyydettäessä läänineläinlääkärille. Toimijan on säilytettävä näytteiden tutkimustuloksia vähintään kolme vuotta. Kunnaneläinlääkärin tarkastuskäyntien tarkastuskertomuksia on säilytettävä vähintään yksi vuosi.

Lainsäädäntöön sisältyy myös muita kirjanpitomääräyksiä (mm. linnuista, rehuista ja lääkityksestä) sekä määräyksiä ilmoittaa tietoja salmonellanäytteenotosta ja tutkimustuloksista toisille elintarvikealan toimijoille esimerkiksi munapakkaamoille ja teurastamoille (maa- ja metsätalousministeriön asetus 318/2021). Toimijan on toimitettava salmonellatutkimusten ja salmonellavalvontaan liittyvien kunnaneläinlääkärin tarkastuskäyntien tulokset ja ajankohdat siihen kanamunapakkaamoon tai kananmunien myynnin poikkeusalueen siihen vähittäiskauppaan, johon pitopaikasta lähetetään kananmunia. Salmonellavalvontaohjelmaan kuuluvien lintujen osalta teurastamoon tai pienteurastamoon on elintarvikeketjutietojen mukana toimitettava tiedot salmonellavalvonnasta.

3.1.6 Salmonellaepäily ja -tartunta

Jos pitopaikassa on todettu salmonellatartunta ihmisessä, joka asuu tilalla vakituisesti tai osallistuu pitopaikan eläinten hoitoon, tai pitopaikan eläimessä (erityisesti muussa eläimessä kuin kanassa tai kalkkunassa), toimijan on ilmoitettava asiasta kunnaneläinlääkärille. Toimijan on ilmoitettava kunnaneläinlääkärille myös, jos hän epäilee salmonellatartuntaa pitopaikan kanoissa tai kalkkunoissa.

Jos pitopaikan kanoissa tai kalkkunoissa epäillään salmonellatartuntaa, kunnaneläinlääkäri huolehtii tarvittavien näytteiden ottamisesta. Jos kysymyksessä on virallinen eläintautiepäily tai todettu salmonella kanoissa tai kalkkunoissa, aluehallintovirasto tekee päätöksen taudin leviämisen estämiseksi. Päätös osoitetaan toimijalle ja päätöksellä annetaan määräyksiä, joiden tarkoituksena on estää salmonellatartunnan leviäminen pitopaikasta. Pitopaikka ei saa tällöin luovuttaa munia haudottavaksi, vastaanottaa uusia kanoja, kalkkunoita tai niiden siitosmunia, siirtää nykyisiä kanoja ja kalkkunoita pitopaikan eri eläintenpitoyksiköiden välillä, eikä siirtää kanoja ja kalkkunoita pitopaikasta pois, paitsi teurastettavaksi erityisehdoin Suomessa sijaitsevaan teurastamoon tai lopetettavaksi ja hävitettäväksi asiaan kuuluvia asetuksia noudattaen. Kuolleet linnut tulee hävittää sivutuoteasetuksen mukaisesti toimittamalla ne käsiteltäväksi luokan 2 käsittelylaitokseen tai poltettavaksi hyväksyttyyn jätteenpolttolaitokseen. Raadot on myös sallittua hävittää polttamalla ne sivutuoteasetuksen mukaisesti hyväksytyssä tilakohtaisessa polttolaitoksessa. Alle 100 linnun pitopaikoissa kuolleet linnut voi myös haudata.

Pitopaikasta ei myöskään saa luovuttaa munia tai lihaa suoraan kuluttajalle tai vähittäismyyntiin. Kananmunien käyttö on sallittua ainoastaan Suomessa sijaitsevassa munatuotelaitoksessa sellaisten tuotteiden valmistukseen, joiden valmistusprosessi on riittävä tuhoamaan salmonellan. Munatuotelaitokseen lähetettävät munat on merkittävä pitopaikassa komission asetuksen (EY) N:o 589/2008 10 artiklassa tarkoitetulla merkinnällä, jos kyse on Salmonella Enteritidis tai Salmonella Typhimurium -tartunnasta tai jos pitopaikan munien on todettu olleen ruokamyrkytysepidemian lähteenä. Merkinnälle on olemassa kaksi eri vaihtoehtoa: halkaisijaltaan vähintään 15 mm oleva merkintä, jonka sisällä on vähintään 5 mm korkea B-kirjain, tai selvästi näkyvissä oleva, halkaisijaltaan vähintään 5 mm oleva värillinen merkki. Muiden salmonellatartuntojen osalta riittää, että kuljetuspakkaukset ja pakkausten uloimmat munat on merkitty. Vaihtoehtoisesti munat voidaan toimittaa hävitettäväksi seuraavasti:

käsittely luokan 2 käsittelylaitoksessa,
poltto jätteenpolttolaitoksessa, tai
käsittely kompostointi- tai biokaasulaitoksessa edellyttäen, että laitoksessa on hygienisointiyksikkö (asetus (EU) 142/2011, liite V, kohta 2).
Jos pitopaikassa on alle 100 lintua, munat voi myös haudata.

Ennen munien toimittamista laitokseen, on oltava yhteydessä kyseiseen laitokseen ja selvitettävä mahdolliset erityisehdot vastaanotolle.

Pitopaikan siipikarja on pidettävä sisätiloissa tai aidatussa ulkotarhassa. Lisäksi päätöksessä taudin leviämisen estämiseksi on määräyksiä, jotka koskevat muun muassa tarvittavia puhdistus- ja desinfiointitoimia sekä haittaeläinten torjuntaa. Tarkat pitopaikkaa koskevat määräykset kuvataan aluehallintoviraston antamassa päätöksessä ja tarvittaessa lisätietoja ja ohjeita saa päätöksen antajalta tai kunnaneläinlääkäriltä.

Kanalan omistajan tai haltijan on ilmoitettava välittömästi pitopaikassa todetusta salmonellasta siihen kananmunapakkaamoon, munatuotelaitokseen sekä poikkeusalueen vähittäiskauppaan, johon pitopaikasta on toimitettu munia.

Jos pitopaikan kanoissa tai kalkkunoissa tai lintujen tuotantoympäristössä on todettu salmonella, lintujen pitotilat on tyhjennettävä, puhdistettava ja desinfioitava, jotta aluehallintoviraston päätös taudin leviämisen estämiseksi voidaan kumota. Toimija vastaa salmonellatartunnan johdosta tehtävistä saneeraustoimenpiteistä pitopaikassa. Toimijan on tehtävä kunnaneläinlääkärille ennakolta ilmoitus, jossa kuvataan toimenpiteet taudin hävittämiseksi sekä toimenpiteet, joilla estetään taudin leviäminen hävittämistoimien aikana (saneeraussuunnitelma). Ilmoituksessa on tarvittaessa myös esitettävä, mitä näytteitä pitopaikassa aiotaan ottaa taudin hävittämistoimenpiteiden tehon seuraamiseksi. Jos ilmoitetuissa toimenpiteissä tapahtuu olennaisia muutoksia, niistä on ilmoitettava kunnaneläinlääkärille. Kunnaneläinlääkäri valvoo taudin hävittämistoimenpiteiden suorittamista.

3.2 Hautomo

Hautomosta vastaava toimija on vastuussa pitopaikan suojaamisesta eläintaudeilta samalla tavalla kuin edellä kohdassa 3.1.4 on kuvattu.

3.2.1 Siipikarjan pitäjien rekisteröityminen

Hautomosta vastaavan toimijan on rekisteröitävä hautomo eläinten pitopaikaksi (eläinterveyssäännöstö (EU) 2016/429). Rekisteröitymisilmoitus ja mahdolliset muutosilmoitukset tehdään kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle tai täyttämällä vastaavat tiedot verkkopalvelussa epr.ruokavirasto.fi.

3.2.2 Näytteenottosuunnitelma

Toimijan tulee tehdä hautomon näytteenotosta kirjallinen näytteenottosuunnitelma. Suunnitelma on toimitettava tiedoksi kunnaneläinlääkärille. Näytteenottotiheyden ja näytemäärän suunnittelussa on otettava huomioon hautomon tuotantokapasiteetti, rakenteet ja toimintatavat. Lisätietoa salmonellanäytteenotosta on erillisessä ohjeessa, Ohje siipikarjan salmonellanäytteenotosta, 212/04.01.00.01/2022 (pdf).Toimija on vastuussa näytteenotosta ja näytteiden toimittamisesta tutkittavaksi laboratorioon samalla tavalla kuin edellä kohdassa 3.1.3 on kuvattu.

Laboratorioon toimitettavien hautomon näytteiden mukana on oltava seuraavat tiedot:

näytteenottopaikka ja -aika sekä näytteen ottajan nimi
toimija ja yhteystiedot
pitopaikkatunnus
tieto siitä, onko kyseessä salmonellavalvontaan sisältyvä toimijan säännöllinen näytteenotto, salmonellavalvontaan sisältyvä viranomaisen näytteenotto vai viranomaisen muu näytteenotto
tieto siitä, onko kyseessä munintakanojen, broilereiden vai kalkkunoiden hautomo
tieto näytteenottokohdista kirjattuna näytelähetteeseen.

3.2.3 Kirjanpito

Hautomoa koskevat pääosin kohdan 3.1.5. vaatimukset kirjanpidosta. Hautomon kirjanpidosta on käytävä ilmi näytteenottopäivämäärät, näytteiden määrät, näytteenottokohteet sekä näytteiden tutkimustulokset.

3.2.4 Salmonellaepäily ja -tartunta

Jos pitopaikassa on todettu salmonellatartunta ihmisessä, joka asuu tilalla vakituisesti tai osallistuu pitopaikan eläinten hoitoon, tai pitopaikan muussa eläimessä kuin kanassa tai kalkkunassa, toimijan on ilmoitettava asiasta kunnaneläinlääkärille. Toimijan on ilmoitettava kunnaneläinlääkärille myös, jos hän epäilee salmonellatartuntaa hautomossa.

Jos hautomossa epäillään salmonellatartuntaa, kunnaneläinlääkäri huolehtii tarvittavien näytteiden ottamisesta. Jos hautomossa on haudonnassa siitosmunia, jotka ovat peräisin salmonellapositiiviseksi todetusta emoparvesta, tai jos hautomossa otetussa tuotantoympäristönäytteessä on todettu salmonella tai jos kyseessä on muusta syystä aiheutuva virallinen eläintautiepäily, aluehallintovirasto tekee päätöksen taudin leviämisen estämiseksi. Päätös osoitetaan toimijalle ja päätöksellä annetaan määräyksiä, joiden tarkoituksena on estää tartunnan leviäminen hautomosta. Hautomo ei saa tällöin vastaanottaa hautomoon siitosmunia eikä luovuttaa hautomosta siitosmunia, kuoriutuneita untuvikkoja eikä sivutuotteita, paitsi hävitettäväksi. Lisäksi päätöksessä on määräyksiä, jotka koskevat muun muassa tarvittavia puhdistus- ja desinfiointitoimia sekä haittaeläinten torjuntaa. Tarkat hautomoa koskevat määräykset kuvataan aluehallintoviraston antamassa päätöksessä ja tarvittaessa lisätietoja ja ohjeita saa päätöksen antajalta tai kunnaneläinlääkäriltä.

Jotta aluehallintoviraston päätös taudin leviämisen estämiseksi voidaan kumota, mahdolliset salmonellatartunnan saaneen emoparven munat on hävitettävä ja munista kuoriutuneet poikaset on lopetettava ja hävitettävä hautomosta sekä hautomossa on suoritettava riittävä puhdistus ja desinfiointi. Munat ja lopetetut untuvikot voidaan hävittää seuraavasti:

käsittely luokan 2 käsittelylaitoksessa,
poltto jätteenpolttolaitoksessa, tai
käsittely kompostointi- tai biokaasulaitoksessa edellyttäen, että laitoksessa on hygienisointiyksikkö (asetus (EU) 142/2011, liite V, kohta 2).
Jos pitopaikassa on alle 100 lintua, munat voi myös haudata.

Toimija vastaa salmonellatartunnan johdosta tehtävistä saneeraustoimenpiteistä. Toimijan on tehtävä kunnaneläinlääkärille ennakolta ilmoitus, jossa kuvataan toimenpiteet taudin hävittämiseksi sekä toimenpiteet, joilla estetään taudin leviäminen hävittämistoimien aikana (saneeraussuunnitelma). Ilmoituksessa on tarvittaessa myös esitettävä, mitä näytteitä hautomossa aiotaan ottaa taudin hävittämistoimenpiteiden tehon seuraamiseksi. Jos ilmoitetuissa toimenpiteissä tapahtuu olennaisia muutoksia, niistä on ilmoitettava kunnaneläinlääkärille. Kunnaneläinlääkäri valvoo taudin hävittämistoimenpiteiden suorittamista.

3.3 Kunnaneläinlääkäri ja aluehallintovirasto

3.3.1 Salmonellavalvonnan tarkastuskäynnit

Kunnaneläinlääkäri valvoo salmonellavalvontaohjelman noudattamista toimialueensa pitopaikoissa. Kunnaneläinlääkärin on tehtävä säännöllisiä tarkastuksia pakolliseen salmonellavalvontaan kuuluvissa kanojen ja kalkkunoiden pitopaikoissa. Tarkastuskäynnillä kunnaneläinlääkäri tarkastaa, onko salmonellavalvontaan sisältyviä velvoitteita (ilmoitukset, näytteenotto, kirjanpito) noudatettu. Tarkastuskäynnin yhteydessä kunnaneläinlääkäri ottaa aina salmonellanäytteet. Kunnaneläinlääkärin vastuulla on huolehtia siitä, että tarkastuskäynnit ja viranomaisnäytteenotot tehdään zoonoosiasetuksen edellyttämällä tavalla ja vaadituin väliajoin. Kunnaneläinlääkärin vastuuta tarkastuksista ei poista se, että toimija ei erikseen kutsu kunnaneläinlääkäriä käynnille. Kunnaneläinlääkärin on hyvä sopia ajoissa toimijan kanssa tarkastuskäynnistä siten, että näytteenoton ajankohtaa koskevat vaatimukset tulevat huomioiduksi.

Kunnassa tai valvontayksikössä tulisi olla lista niistä toimialueen kanojen ja kalkkunoiden pitopaikoista, jotka kuuluvat pakolliseen salmonellavalvontaan. Listaa voi hyödyntää tarkastuskäyntien suunnittelussa ja listan avulla tulisi seurata, että vaaditut tarkastuskäynnit tulevat tehdyksi.

Kunnaneläinlääkärin tarkastuskäyntien tiheys on kuvattu taulukossa 1 (pdf). Tarkastusajankohtana pitopaikassa on oltava ainakin yksi näytteenoton kannalta sopivan ikäisiä lintuja sisältävä parvi. Lisäksi on huomioitava, että kanalassa, jossa on aiemmin todettu salmonella, on tehtävä tarkastus, kun salmonellatartunnan saaneen parven kanssa samoissa tiloissa pidettävän seuraavan tuotantokierron parven linnut ovat 22–26 viikon ikäisiä.

Toimijan salmonellanäytteenoton toteutuminen tarkastetaan pitopaikan salmonellavalvontaa koskevan kirjanpidon perusteella. Salmonellanäytteenottoa koskevia tietoja tulee verrata pitopaikan eläimiä koskevaan kirjanpitoon, jotta voidaan varmistua, että kaikista pitopaikassa olleista tai pitopaikassa olevista parvista on otettu salmonellanäytteet. Jokaisen parven osalta tarkastetaan, että salmonellanäytteet on otettu asetuksen mukaisin väliajoin, ja tarvittaessa toimijaa huomautetaan puutteista. Jos kunnaneläinlääkäri toteaa, että salmonellavalvontaan sisältyvien velvoitteiden noudattamisessa on vakavia puutteita, on tarkastuskäyntien määrää lisättävä. Asia on syytä kirjata tarkastuskertomukseen. Tarvittaessa ryhdytään eläintautilain 15 luvun mukaisiin pakkokeinoihin

Tarkastuskäynnin yhteydessä kunnaneläinlääkärin on otettava pitopaikasta näytteitä taulukon 1 (pdf) mukaisesti. Näytteenottomenetelmät on kuvattu tarkemmin erillisessä ohjeessa, Ohje siipikarjan salmonellanäytteenotosta, 212/04.01.00.01/2022 (pdf). Kunnaneläinlääkärin on otettava näytteet kaikista niistä pitopaikan parvista, jotka ovat näytteenottoon sopivassa iässä tai tuotantovaiheessa. Kunnaneläinlääkärin näytteenotolla voidaan korvata toimijan vastuulla oleva näytteenottokerta. Jos tilalla on useita pitopaikkoja, tarkastuskäynti on tehtävä jokaiseen pitopaikkaan säädetyin väliajoin. Jos pitopaikassa on eri polvien tai eri tuotantovaiheiden parvia, tulee viranomaisnäytteenoton kohdistua näihin kaikkiin eri vaiheisiin zoonoosiasetuksen mukaisesti. Kunnaneläinlääkärin tulee lähettää tai toimittaa viranomaisnäytteet Ruokaviraston nimeämään viralliseen laboratorioon.

Salmonellavalvonnan vaatimusten tarkastamisen lisäksi kunnaneläinlääkärin tulee samalla käynnillä tarkastaa pitopaikan tautisuojaus ja tuotantohygienia ja tarvittaessa antaa toimijalle neuvoja ja ohjeita asiasta. Tämä osa tarkastuksesta tehdään eläintautilain 75 §:n nojalla. Toimijan vastuusta eläinten terveyteen ja bioturvaamiseen liittyvistä toimenpiteistä säädetään eläinterveyssäännöstön (EU) 2016/429 10 artiklassa. Tarkastukseen sisällytetään vähintään ne asiat, jotka on mainittu Ruokaviraston tarkastuskertomuslomakkeessa. Pienimuotoisen toiminnan pitopaikoissa lomaketta käytetään soveltuvin osin. Tautisuojauksen ja tuotantohygienian tarkastus tehdään valtion kustannuksella.

Kunnaneläinlääkärin on laadittava tarkastuksesta kirjallinen tarkastuskertomus, jonka kopio annetaan toimijalle ja toimitetaan aluehallintovirastoon läänineläinlääkärille. Tähän tarkoitukseen on saatavissa lomake Ruokaviraston sivuilta. Lomakkeen osa I koskee salmonellavalvonnan tarkastamista ja osa II tautisuojauksen ja tuotantohygienian tarkastamista.

3.3.2 Epäily salmonellatartunnasta

Jos kanojen tai kalkkunoiden pitopaikassa epäillään salmonellatartuntaa, kunnaneläinlääkärin on tehtävä tarkastus pitopaikassa ja otettava pitopaikasta salmonellanäytteet. Parvea kohden otettavan näytemäärän on oltava vähintään yhtä suuri kuin salmonellavalvonnan tarkastuskäynnin yhteydessä otettava näytemäärä. Lisäksi on tarvittaessa otettava pöly- tai sivelypölynäytteitä parvista tai tuotantoympäristönäytteitä pitopaikasta.

Jos pitopaikan tuottamia munia tai siipikarjanlihaa epäillään ihmisissä todetun ruokamyrkytyksen lähteeksi, on jokaisesta pitopaikan parvesta otettava vähintään seitsemän näytettä zoonoosiasetuksen liitteen 3 kohdan 10 mukaisesti.

Salmonellaepäilynä on pidettävä esimerkiksi tilannetta, jos salmonella todetaan pitopaikasta otetussa tuotantoympäristönäytteessä tai jos salmonellatartunta todetaan muussa pitopaikan eläimessä kuin kanassa tai kalkkunassa tai henkilössä, joka asuu tilalla vakituisesti tai osallistuu pitopaikan eläinten hoitoon. Salmonellatartuntaa voidaan epäillä myös kliinisten oireiden perusteella tai jos pitopaikkaan on toimitettu rehua, jonka saastumisesta salmonellalla on vahva epäily.

Epäilytilanteessa viranomaisen on tapauskohtaisesti pohdittava, onko epäily niin vahva, että pitopaikalle on syytä osoittaa päätös taudin leviämisen estämiseksi. Jos kyseessä on lievempi epäily, kunnaneläinlääkäri ottaa epäilynäytteet, ja päätös taudin leviämisen estämiseksi tehdään vasta tutkimustulosten valmistuttua, jos tutkimuksessa todetaan salmonella.

3.3.3 Taudin leviämisen estämiseksi tehtävä päätös

Kanojen tai kalkkunoiden pitopaikalle osoitetaan päätös taudin leviämisen estämiseksi, jos pitopaikan kana- tai kalkkunaparvessa todetaan salmonella tai jos kysymyksessä on eläinterveysviranomaisen epäily (ns. virallinen eläintautiepäily). Eläintautilain mukaan päätöksen tekee aluehallintovirasto, mutta kiireellisissä tapauksissa kunnaneläinlääkäri voi tehdä väliaikaisen päätöksen. Päätöksen sisältö on kuvattu zoonoosiasetuksen 29 §:ssä, kun kysymyksessä on muu pitopaikka kuin hautomo. Hautomoa koskevan päätöksen sisältö on kuvattu asetuksen 30 §:ssä. Jos salmonella on todettu pitopaikasta otetussa näytteessä, päätös annetaan jo ensimmäisten laboratoriotulosten perusteella ennen Ruokaviraston laboratorion varmistusta.

Päätökseen johtava epäily voi syntyä esimerkiksi silloin, kun pitopaikan rehutuotantoympäristössä tai muussa tuotantoympäristössä on todettu salmonella tai jos pitopaikkaan on toimitettu rehua, jonka epäillään olevan saastunut salmonellalla. Joidenkin parviryhmien näytteenottoon sisältyvää pöly- tai sivelypölynäytettä ei luokitella tuotantoympäristönäytteeksi vaan parveen kohdistuvaksi näytteeksi. Parvi on salmonellapositiivinen, vaikka pelkästään pöly- tai sivelypölynäyte on positiivinen.

Hautomolle on osoitettava päätös taudin leviämisen estämiseksi myös, jos hautomossa on haudonnassa siitosmunia, jotka ovat peräisin salmonellapositiiviseksi todetusta emoparvesta.

Taudin leviämisen estämiseksi tehtävä päätös koskee koko pitopaikkaa ja on voimassa koko pitopaikassa saman ajan. Jos pitopaikassa on parvia, joissa ei ole todettu salmonellaa ja jotka kuuluvat eri epidemiologiseen yksikköön salmonellapositiivisen parven kanssa, aluehallintovirasto voi antaa niitä parvia koskevan poikkeusluvan. Samaan epidemiologiseen yksikköön kuuluvat linnut, joiden välillä salmonellatartunnan leviäminen on todennäköistä eläinten välisen suoran kosketuksen, henkilöstön, rehunjakelun, laitteiden tai välineiden välityksellä taikka muiden pitopaikassa noudatettavien menettelytapojen vuoksi. Toimijan tulee hakea poikkeuslupaa aluehallintovirastolta. Kaikki pitopaikan parvet on tutkittava ennen poikkeusluvan myöntämistä, kuten on kuvattu tämän ohjeen kohdassa 3.3.5. Poikkeuslupa voi mahdollistaa parven tuottamien siitos- tai kananmunien luovuttamisen rajoituksetta haudontaan tai elintarvikkeeksi ja parven lintujen luovuttamisen muihin pitopaikkoihin tai teurastamisen normaalijärjestelyin ilman lihan kuumennusta. Hautomon osalta poikkeuslupa voidaan myöntää vain niihin osiin hautomoa, joissa ei ole haudottu positiivisen emoparven munia, tai joissa ei ole todettu salmonellaa, edellyttäen, että hautomon eri osat ovat erotettu riittävästi toisistaan. Niissä hautomon osissa, joita poikkeuslupa koskee, voitaisiin jatkaa siitosmunien vastaanottoa, haudontaa ja untuvikkojen luovuttamista.

Jos näytteitä tutkivan laboratorion salmonellatulos osoittautuu Ruokaviraston varmistuksessa muuksi kuin salmonellaksi, päätös taudin leviämisen estämiseksi kumotaan välittömästi. Samoin toimitaan, jos päätös taudin leviämisen estämiseksi on annettu epäilyn perusteella ennen näytteiden tutkimista ja pitopaikasta otetuissa näytteissä ei todeta salmonellaa. Muutoin päätöksen kumoamisessa noudatetaan kohdassa 3.3.5. kuvattua menettelyä.

Päätöksen tekevän aluehallintoviraston (tai kunnaneläinlääkärin) on tiedotettava päätöksestä taudin leviämisen estämiseksi sekä päätöksen kumoamisesta seuraavia toimijoita:

teurastamoa, johon pitopaikasta toimitetaan kanoja tai kalkkunoita, sekä teurastamossa toimivaa virkaeläinlääkäriä,
hyväksyttyä elintarvikehuoneistoa, johon pitopaikasta toimitetaan elintarvikekäyttöön tarkoitettuja munia,
rehualan toimijaa, joka toimittaa pitopaikkaan rehua tai valmistaa pitopaikassa rehua, sekä
maatalouslomituksen paikallisyksikköä, jos pitopaikassa käytetään lomituspalvelua.

Lisäksi kunnaneläinlääkärin tai aluehallintoviraston on ilmoitettava siipikarjassa todetusta salmonellatartunnasta viimeistään seuraavana arkipäivänä kunnan tartuntataudeista vastaavalle lääkärille.

3.3.4 Selvitys salmonellatartunnan alkuperästä ja levinneisyydestä

Jos pitopaikassa on todettu salmonellatartunta tai jos aluehallintovirasto epäilee pitopaikassa salmonellatartuntaa, aluehallintovirasto tekee epidemiologisen selvityksen eli selvityksen salmonellatartunnan alkuperästä ja levinneisyydestä. Selvityksen perusteella aluehallintovirasto määrittää ne kontaktipitopaikat, joissa edellytetään näytteenottoa. Kunnaneläinlääkäri ottaa tarvittavat näytteet kuten salmonellaepäilyissä (kohta 3.3.2).

Aluehallintovirasto määrittää kontaktipitopaikat aina tapauskohtaisesti, mutta seuraavat seikat on syytä huomioida, kun näytteenoton tarvetta arvioidaan:

Jos hautomossa on todettu salmonella, kontaktipitopaikkojen näytteenotto on syytä kohdistaa sekä emoparviin, joiden siitosmunia on toimitettu hautomoon, että emokasvattamoihin tai kasvattamoihin, joihin on toimitettu untuvikkoja hautomosta. Näytteenottotarvetta arvioitaessa huomioidaan salmonellalöydöksen sijaintipaikka hautomossa sekä hautomon näytteenottotiheys.
Jos emokasvattamossa tai kasvattamossa on todettu salmonella, on hautomosta, josta untuvikot ovat peräisin, otettava tarvittaessa näytteet.

Jos pitopaikan kana- tai kalkkunaparvessa, tuotantoympäristössä tai rehuympäristössä on todettu salmonellatartunta, on kanojen ja kalkkunoiden rehusta otettava näytteitä tartuntalähteen selvittämiseksi, jollei rehujen osuutta tartunnan lähteenä voida varmuudella sulkea pois tai jollei rehua ole jo muutoin todettu tartuntalähteeksi. Aluehallintoviraston on ilmoitettava salmonellatartunnasta Ruokaviraston rehuvalvontaan, joka vastaa näytteenoton järjestämisestä. Rehunäytteet otetaan siilosta, säkistä tai muusta rehujen varastointipaikasta.

Epidemiologisen selvityksen perusteella ja tartuntalähteen selvittämiseksi kunnaneläinlääkäri ottaa tartuntapitopaikasta tarvittaessa lisäksi näytteitä pitopaikan ympäristöstä, pitopaikan muista eläimistä, pitopaikassa käytetyistä kuivikkeista tai muista mahdollisista tartuntalähteistä.

3.3.5 Muut salmonellan johdosta tehtävät toimenpiteet

Jos pitopaikan yhdessä tai useammassa parvessa on todettu salmonella, kunnaneläinlääkärin on otettava näytteet kaikista muista pitopaikan parvista, joissa ei vielä ole todettu salmonellatartuntaa. Tämä ei koske broilerikasvattamoita. Näytteitä ei myöskään tarvitse ottaa, jos parvi on samaa epidemiologista yksikköä ja siihen kohdistuu samat toimenpiteet kuin parveen, josta alun perin todettiin salmonella. Näytteenotto suoritetaan kuten salmonellaepäilyissä (kohta 3.3.2).

Toimija vastaa pitopaikassa tehtävistä taudin hävittämistoimenpiteistä, mukaan lukien tarvittaessa lintujen lopettaminen ja hävittäminen. Toimijan on tehtävä kunnaneläinlääkärille ennakolta ilmoitus, jossa kuvataan toimenpiteet taudin hävittämiseksi sekä toimenpiteet, joilla estetään taudin leviäminen hävittämistoimien aikana (saneeraussuunnitelma). Kunnaneläinlääkäri voi edellyttää suunnitelman täydentämistä tai muuttamista, jos suunnitelma on puutteellinen. Kunnaneläinlääkäri valvoo taudin hävittämistoimenpiteiden suorittamista. Osana taudin hävittämistä lintujen pitotilat on tyhjennettävä, puhdistettava ja desinfioitava, jos kana- tai kalkkunaparvessa tai tuotantoympäristössä on todettu salmonella. Samoin on toimittava niissä tiloissa, jossa on pidetty samaan epidemiologiseen yksikköön kuuluvaa parvea. Kun saneeraussuunnitelman mukaiset toimenpiteet on toteutettu ja tarvittavat tilat on tyhjennetty, puhdistettu ja desinfioitu, on kunnaneläinlääkärin otettava pitopaikasta pintapuhtausnäytteet. Näytteet otetaan vasta, kun tilat ovat silminnähden puhtaat ja kuivat. Jos näytteiden tutkimustulokset ovat kielteiset ja kaikki tarvittavat taudin hävittämistoimenpiteet on tehty, aluehallintovirasto kumoaa taudin leviämisen estämiseksi tehdyn päätöksen.

Lisäksi tapauksissa, joissa rehusta tai rehuympäristönäytteistä on todettu salmonella, rehuvarasto ja rehujen käsittelylaitteisto tulee olla puhdistettu ja desinfioitu sekä rehuympäristönäytteenotto uusittu viranomaisnäytteenottona (kunnaneläinlääkäri) ja salmonellatutkimusten tulokset tulee olla kielteiset, ennen kuin aluehallintovirasto kumoaa päätöksen.

Hautomossa salmonellatartunnan saaneen emoparven munat tulee hävittää tai munista kuoriutuneet poikaset lopettaa ja hävittää. Lisäksi hautomossa on suoritettava riittävä puhdistus ja desinfiointi ottaen huomioon tartunnan levinneisyys. Kun saneeraussuunnitelman mukaiset toimenpiteet on toteutettu, on kunnaneläinlääkärin otettava hautomosta pintapuhtausnäytteet. Näytteet otetaan vasta, kun tilat ovat silminnähden puhtaat ja kuivat. Jos näytteiden tutkimustulokset ovat kielteiset ja kaikki tarvittavat taudin hävittämistoimenpiteet on tehty, aluehallintovirasto kumoaa taudin leviämisen estämiseksi tehdyn päätöksen.

3.3.6 Näytemäärän lisääminen viranomaisen näytteenotossa

Kunnaneläinlääkärin on tarvittaessa näytteenoton yhteydessä lisättävä parvikohtaista näytemäärää, jos arvioidaan, että tavanomainen näytemäärä ei ole riittävän edustava. Parvikohtaista näytemäärää on lisättävä, jos parven koko on poikkeuksellisen suuri, parven linnut ovat pitopaikan eri osissa (tila jaettu esim. verkkoseinällä), pitopaikan tautisuojauskäytännöissä on puutteita tai muut seikat sitä edellyttävät. Näytemäärää vodaan lisätä sekä kunnaneläinlääkärin suorittaman salmonellavalvonnan tarkastuskäynnin yhteydessä että salmonellatartunnan tai -epäilyn vuoksi suoritetussa kunnaneläinlääkärin näytteenotossa.

3.3.7 Tarkastus rehun saastumisen takia

Jos pitopaikan rehussa on todettu salmonella tai jos siinä perustellusti epäillään olevan salmonella johtuen rehusta jossain tuotanto- tai jakeluvaiheessa todetusta salmonellasta, on pitopaikan rehuvarastosta ja rehunjakelulaitteistosta otettava rehuympäristönäytteitä. Ruokaviraston rehuvalvonta vastaa näytteenoton järjestämisestä. Lisäksi kunnaneläinlääkäri ottaa näytteet pitopaikan kaikista parvista kuten salmonellaepäilyissä (kohta 3.3.2). Jos rehuympäristössä todetaan salmonella, mutta parvissa ei, on parvien näytteenotto uusittava sen jälkeen, kun saastuneen rehun käyttö linnuille on lopetettu. Jos pitopaikan rehussa tai rehuympäristössä todetaan salmonella, aluehallintovirasto tekee päätöksen taudin leviämisen estämiseksi epäilyn perusteella, kuten on kuvattu tämän ohjeen kohdassa 3.3.3.

3.4 Laboratorio

Salmonellavalvontaan kuuluvia pitopaikoista (mukaan lukien hautomoista) otettuja näytteitä tutkivan laboratorion on oltava Ruokaviraston eläintautilain nojalla tähän tarkoitukseen nimeämä. Viranomaisen ottamat näytteet voidaan tutkia vain nimetyissä virallisissa laboratorioissa. Toimijan ottamat näytteet voidaan tutkia myös nimetyissä omavalvontalaboratorioissa.

Salmonellojen osoittamisen vertailumenetelmä on EN ISO 6579-1 -menetelmän viimeisin versio. Näytteet tutkitaan joko vertailumenetelmällä tai vaihtoehtoisella menetelmällä, joka on validoitu EN ISO 16140-2 -standardin viimeisimmän version mukaisesti menetelmää EN ISO 6579-1 vasten ja johon sisältyy salmonellakannan eristäminen positiiviseksi todetusta näytteestä. Näytteiden käsittelystä ja koostamisesta on tarkempia ohjeita Ruokaviraston ohjeessa: Salmonellavalvontaohjelmaan kuuluvien näytteiden käsittely ja koostaminen, Evira 6002 liite 1. Ohje on saatavissa Ruokaviraston sivuilta.

Laboratoriossa näytteitä on säilytettävä jäähdytettyinä tutkimukseen saakka. Näytteiden tutkiminen on aloitettava viimeistään 48 tunnin kuluttua niiden vastaanottamisesta ja 96 tunnin kuluttua näytteenotosta.

Laboratorion on toimitettava välittömästi kaikki eristämänsä salmonellakannat ja niihin liittyvät näytteenottotiedot Ruokavirastoon tuloksen varmistamista ja tyypitystä varten. Alustavasta salmonellalöydöstä laboratorion on ilmoitettava välittömästi myös pitopaikan omistajalle tai haltijalle sekä pitopaikan sijaintikunnan kunnaneläinlääkärille tai aluehallintovirastolle.

Laboratorion on pidettävä luetteloa salmonellanäytteiden tutkimisesta ja tuloksista. Laboratorion on toimitettava kuukausittain tiedot tutkimusmääristä ja tuloksista Ruokavirastoon Patogenix-ohjelman kautta. Lisätietoa salmonellailmoituksista.

Salmonellanäytteitä tutkivien laboratorioiden on pidettävä kirjaa ja vuosittain raportoitava Ruokavirastolle tammikuun loppuun mennessä edellisen vuoden aikana tutkittujen pitopaikkojen ja parvien lukumäärä, ryhmiteltynä eläinlajin, polven ja tuotantovaiheen mukaisesti. Erillinen kuvaus vuosiraportin sisällöstä. Jotta parvien lukumäärästä voitaisiin saada oikea tieto, tulee pitopaikan toimittaman näytteen lähetteeseen olla merkittynä parven tunniste, eli numeroin, kirjaimin tai niiden yhdistelmänä tehty tunnus, jolla parvi erottuu pitopaikan muista tämänhetkisistä ja tulevista parvista. Samoin lähetteessä on oltava pitopaikkatunnus, jonka perusteella saadaan tieto pitopaikkojen lukumäärästä. Ruokavirastoon tulee lisäksi toimittaa tieto näytteiden tutkimisessa käytetystä tutkimusmenetelmästä.

3.5 Ruokavirasto

Ruokavirasto tehtäviä ovat käytännön soveltamisen ohjeistus, tulostietojen keruu sekä koko maata koskeva raportointi.

Ruokavirastosta ilmoitetaan varmistetun salmonellalöydöksen tuloksesta pitopaikan läänineläinlääkärille, kunnaneläinlääkärille, näytteen lähettäneelle laboratoriolle sekä pitopaikan omistajalle tai haltijalle.

Ruokavirastossa kootaan laboratorioiden lähettämistä tiedoista vuosiyhteenveto Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/99/EY 9 artiklassa tarkoitettuun raporttiin (zoonoosiraportti). Suomen zoonoosiraportit on saatavissa Zoonoosikeskuksen sivuilta.

4. Kustannukset

Toimija vastaa salmonellavalvontaan sisältyvän säännöllisen näytteenoton sekä kunnaneläinlääkärin tarkastuskäynnin ja siihen sisältyvän näytteenoton kustannuksista. Kunnaneläinlääkärin tarkastuskäynnistä toimija ei maksa käyntimaksua suoraan kunnaneläinlääkärille, vaan aluehallintovirasto lähettää käynnistä jälkikäteen laskun kunnaneläinlääkärin toimittaman selvityksen perusteella maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 335/2021 mukaisesti. Kunnaneläinlääkäri saa korvauksen omalta työnantajaltaan. Kunnaneläinlääkärin on laskutuksessaan eriteltävä salmonellavalvonnan tarkastamiseen käytetty aika tautisuojauksen ja tuotantohygienian tarkastukseen käytetystä ajasta.

Salmonellaepäilyihin ja todettuihin salmonellatartuntoihin liittyvät kunnaneläinlääkärin näytteenotot ja näytteiden tutkiminen tehdään valtion kustannuksella.

Salmonellan johdosta tehtävistä eläinten lopettamisesta ja hävittämisestä, puhdistus- ja desinfektiotoimenpiteistä sekä muista taudin hävittämistoimenpiteistä aiheutuvista kustannuksista vastaa toimija.

5. Lainsäädäntö

Eläintautilaki (76/2021) (D 5)

Maa- ja metsätalousministeriön asetus (316/2021) zoonooseista (zoonoosiasetus) (D 5.3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/429 tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta (eläinterveyssäännöstö) (D 1)

Laki eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä (1069/2021) (A 1)

Laki eläimistä saatavista sivutuotteista (517/2015) (H 3)

Maa- ja metsätalousministeriön asetus (318/2021) elintarvikehygieniasta (I 6)

Maa- ja metsätalousministeriön asetus (335/2021) kunnaneläinlääkärin maksullisista suoritteista (D 5.14)

Salmonellavalvontaa koskeva EU-lainsäädäntö:
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2160/2003 (EU:n zoonoosiasetus)
Komission asetus 200/2010 (Gallus gallus -lajin emoparvet)
Komission asetus 517/2011 (munintakanaparvet)
Komission asetus 200/2012 (broileriparvet)
Komission asetus 1190/2012 (kalkkunaparvet).

Kansallinen lainsäädäntö on saatavissa maa- ja metsätalousministeriön sivuilta (yllä säädöksen nimen jälkeen säädöksen numero eläinlääkintölainsäädännössä) ja EU-lainsäädäntö EUR-Lex-sivustolta.

Viranomaisen toiminnan tulee perustua lainsäädännössä määriteltyyn toimivaltaan ja viranomaistoiminnassa tulee tarkoin noudattaa lainsäädännön vaatimuksia. Viranomaisohjeet eivät ole oikeudelliselta luonteeltaan muita viranomaisia tai toimijoita sitovia. Viime kädessä lainsäädännön soveltamista koskevat kysymykset ratkaisee tuomioistuin.

Tässä ohjeessa on sekä suoria lainauksia lainsäädännöstä, että tulkintoja lainsäädännön soveltamisesta. Ohjeessa esitetyt tulkinnat ovat Ruokaviraston näkemyksiä siitä, miten lainsäädäntöä tulisi soveltaa.