Elintarvikkeen kanssa kosketukseen tulevan höyryn ja höyryn muodostuksessa käytettävien laitteiden ruosteenestoon käytettävien niin sanottujen höyrykattilakemikaalien vaatimukset
Höyryn ja höyrykattilakemikaalien vaatimukset
EU:n yleisessä elintarvikehygienia-asetuksessa (no 852/204, liite II, luku VII, kohta 5) on asetettu yleiset vaatimukset elintarvikkeen kanssa suoraan kosketukseen joutuvalle höyrylle. Höyry ei saa sen mukaan sisältää mitään terveydelle vaarallista tai elintarvikkeita mahdollisesti saastuttavaa ainetta.
- Höyrykattilakemikaalien tulee täyttää kemikaalilainsäädännön vaatimukset. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa no 807/2001 (viimeisin muutos 6/2010) kemikaalien luokitusperusteista ja merkintöjen tekemisestä on terveydelle vaaralliset kemikaalit jaettu seuraaviin ryhmiin: erittäin myrkylliset, myrkylliset, haitalliset, syövyttävät, ärsyttävät, herkistävät, syöpää aiheuttavat, perimää vaurioittavat, lisääntymiselle vaaralliset aineet. Kemikaalilainsäädännön vaatimusten valvonta kuuluu Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesille.
- Elintarvikkeen kannalta merkityksellisimpiä ovat ne kemikaalit, jotka höyrystyvät helposti prosessissa. Erityisesti tulee huolehtia, että höyrykattilakemikaalit eivät sisällä niin sanottuja CMR-aineita, joita ovat aineet, jotka voivat aiheuttaa syöpää, ovat ihmisen perimää vaurioittavia tai lisääntymismyrkyllisiä aineita.
- Yllä olevan kemikaaliluokittelustatuksen lisäksi elintarviketurvallisuuden perusteena hygienia-asetuksen vaatimusten täyttymiselle tulee olla
- Ensisijaisesti EU-tasolla asiasta annettujen säädösten tai viranomaissuositusten täyttyminen taikka, jos niitä ei ole niin
- Jonkun EU-jäsenmaan kansallisten säädösten vaatimusten tai viranomaissuositusten täyttyminen tai
- Toimialaa ja kyseessä olevia kemikaaleja EU-alueella koskevien ohjeiden ja standardien vaatimusten täyttyminen tai
- EU:n ulkopuolisten maiden lainsäädännön täyttyminen (esimerkiksi USA:n FDA:n säädökset).
Höyrykattilakemikaalitoimittajan vastuut
Höyrykattilakemikaalin valmistajan tulee pystyä osoittamaan, mihin kemikaalin turvallinen käyttö elintarvikevalmistuksen yhteydessä perustuu. Kemikaalilainsäädännöstä tulevien pakkausmerkintävelvoitteiden (muun muassa käyttöohjeet) lisäksi elintarviketoimijalle on pyynnöstä toimitettava höyrykattilakemikaalin elintarviketurvallisuudesta kertovat tiedot, jotka osoittavat, että edellä mainitusta hygienia-asetuksesta tulevat yleiset vaatimukset täyttyvät.
Elintarviketoimijalle on lisäksi toimitettava tiedot höyrykattilakemikaalin koostumuksesta siltä osin kuin se on tarpeellista elintarviketoimijan omaa riskinarviointia varten (esimerkiksi tiedot kemikaalin sisältämistä elintarvikelisäaineista ja aineista, jotka saattavat höyrystyä prosessissa).
On toivottavaa, että edellä mainitut turvallisuustiedot toimitetaan elintarviketoimijalle erillisellä asiakirjalla (sähköinen tai paperinen asiakirja) eikä esimerkiksi vain sähköpostiviestillä, ja että höyrykemikaalitoimittaja sitoutuisi toimittamaan uuden asiakirjan, mikäli kemikaalin koostumuksessa tai turvallisuusluokituksessa tapahtuu muutoksia.
Elintarviketoimijan vastuut
EU:n hygienia-asetuksessa 852/2004 (liite II, luku V, kohta 3) on myös säädetty periaatteet elintarvikehuoneiston laitteiden ja säiliöiden ruostumisen estämiseksi käytettäville kemiallisille lisäaineille, joihin höyrykattiloissa käytettävät kemikaalit voidaan luokitella. Niitä on käytettävä hyvien käytäntöjen mukaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että niitä tulee käyttää vain sellaisia määriä, joilla saavutetaan haluttu vaikutus ja annostelussa on noudatettava höyrykattilakemikaalin valmistajan antamia annostelurajoituksia. Hyvien käytäntöjen noudattamisesta elintarvikehuoneistossa vastaa elintarviketoimija.
Elintarviketoimijan tulee varmistaa höyrykattilakemikaalin turvallisuus elintarvikkeen kannalta ennen kemikaalin hyväksymistä aiottuun käyttöön. Höyrykattilakemikaalin käyttötarkoituksesta riippuu, tuleeko elintarvikelainsäädännöstä edellä mainittujen säädösten lisäksi noudatettavaksi erityislainsäädäntöä.
Elintarviketoimijan tulee olla tietoinen höyrykattilakemikaalien käyttötarkoituksesta ja arvioida omavalvontaansa kuuluvassa riskinarvioinnissa höyrykattilakemikaaleista aiheutuvat kemialliset vaarat ja riskit valmistettavalle elintarvikkeelle. Elintarviketoimijan tulee riskinarviointiinsa liittyen selvittää ja pohtia muun muassa seuraavia kysymyksiä:
- Onko höyrykattilakemikaalien käyttö välttämätöntä ja miksi se on välttämätöntä? Mikä on höyrykattilakemikaalien ensisijainen käyttötarkoitus? Onko höyrykattilakemikaalilla muita, toissijaisia käyttötarkoituksia kuten vaikutuksia elintarvikkeen laatuun tai säilyvyyteen.
- Mikä on pienin mahdollinen käyttömäärä, jolla vielä saavutetaan haluttu vaikutus? Noudatetaanko hyvän käytännön periaatteita annostelussa?
- Mitä aineita höyrykattilakemikaalit sisältävät? Mikä on höyrystä elintarvikkeeseen mahdollisesti siirtyvien aineiden merkitys elintarvikkeelle? Onko aineissa sellaisia, joita käytetään myös elintarvikkeiden valmistuksen apu- tai lisäaineina?
- Minkälaisia määriä aineita mahdollisesti siirtyy elintarvikkeeseen? Onko elintarvike siirtymästä huolimatta turvallinen ja lainsäädännön vaatimusten mukainen.
- Jos höyrykattilakemikaali sisältää elintarvikkeiden apu- tai lisäaineita, onko aineilla teknologista merkitystä valmistettavassa elintarvikkeessa?
- Jos teknologinen vaikutus on olemassa, onko valmistettava elintarvike vielä turvallinen ja siihen sovellettavan lainsäädännön mukainen? Täyttääkö siirtyvä lisäaine lisäainelainsäädännön vaatimukset puhtauden (EY-asetus 231/2012) ja siirtyvän määrän suhteen (EY-asetus 1333/2008 ja 889/2008)
- Onko apu- tai lisäaineen käytöstä ilmoitettava elintarvikkeen pakkausmerkinnöissä?
Elintarviketoimijan omavalvontatoimenpiteisiin kuuluu lisäksi höyrykattilakemikaalin oikean annostelumäärän säännöllinen seuranta. Jos riskinarvioinnissa todetaan tai syntyy epäilys, että höyrykattilakemikaalin sisältämillä lisäaineilla voi olla teknologista vaikutusta elintarvikkeessa, on tarvittaessa selvitettävä lisäaineiden tai apuaineiden pitoisuus elintarvikkeessa tutkimuksilla. Joissain tapauksissa höyrystyviä aineita voidaan tutkia mahdollisesti myös lauhdevedestä.