Uuselintarvike on mikä tahansa elintarvike tai ainesosa, jota ei ole merkittävästi käytetty ihmisravintona Euroopan unionin (EU) alueella ennen 15.5.1997. Vastaavasti ennen 15.5.1997 markkinoille saatettu elintarvike tai ainesosa ei ole uuselintarvike, jos sitä on käytetty merkittävästi ihmisravintona EU:n alueella.
Esimerkiksi nanoteknologian avulla valmistetut elintarvikkeet ja hyönteiset ovat uuselintarvikkeita. Samoin luonnonvaraiset kasvit voivat olla uuselintarvikkeita, jos niitä ei ole käytetty merkittävästi ihmisravintona EU:n alueella ennen 15.5.1997.
Uuselintarvikeryhmät
Uuselintarvike kuuluu vähintään yhteen seuraavista ryhmistä:
- Elintarvikkeet, joilla on uusi tai tarkoituksellisesti muunnettu molekyylirakenne;
- Elintarvikkeet, jotka koostuvat, ovat peräisin tai on valmistettu mikro-organismeista, sienistä tai levistä;
- Elintarvikkeet, jotka koostuvat, ovat peräisin tai on valmistettu kivennäisperäisistä aineista;
- Elintarvikkeet, jotka koostuvat, ovat peräisin tai on valmistettu kasveista tai niiden osista;
- Elintarvikkeet, jotka koostuvat, ovat peräisin tai on valmistettu eläimistä tai niiden osista;
- Elintarvikkeet, jotka koostuvat, ovat peräisin tai on valmistettu eläinten, kasvien, mikro-organismien, sienten tai levien solu- tai kudosviljelmistä;
- Elintarvikkeet, jotka on tuotettu menetelmällä, jota ei ole käytetty elintarviketuotannossa unionissa ennen 15 päivää toukokuuta 1997 ja joka aiheuttaa elintarvikkeen koostumuksessa tai rakenteessa merkittäviä muutoksia, jotka vaikuttavat sen ravintoarvoon, aineenvaihduntaan tai ei-toivottujen aineiden pitoisuuksiin;
- Elintarvikkeet, jotka koostuvat valmistetuista nanomateriaaleista;
- Vitamiinit, kivennäisaineet ja muuta aineet, joita käytetään direktiivin 2002/46/EY, asetuksen (EY) N:o 1925/2006 tai asetuksen (EU) N:o 609/2013 mukaisesti;
- Elintarvikkeet, joita käytettiin yksinomaan ravintolisissä unionissa ennen 15 päivää toukokuuta 1997, jos niitä on tarkoitus käyttää muissa elintarvikkeissa kuin direktiivin 2002/46/EY 2 artiklan a alakohdassa määritellyissä ravintolisissä.
Vain hyväksyttyjä uuselintarvikkeita saa saattaa markkinoille
Uuselintarvikkeen markkinoille saattamiseen tarvitaan lupa. Uuselintarvikelupaa voi hakea kahdella eri tavalla: hakemusmenettelyllä tai ilmoitusmenettelyllä.
Hakemusmenettelyssä uuselintarvikkeen turvallisuus arvioidaan. Lupahakemus tehdään Euroopan komission uuselintarvikesivuilta löytyvässä sähköisessä järjestelmässä. Lupahakemuksen tulee sisältää mm. selvitys uuselintarvikkeen koostumuksesta ja turvallisuudesta. Uuselintarvikkeen turvallisuuden arvioi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA.
Ilmoitusmenettely on tarkoitettu kolmansien maiden perinteisille elintarvikkeille. Ilmoituksen tulee sisältää selvitys perinteisen elintarvikkeen turvallisesta käytöstä kolmannessa maassa vähintään 25 vuoden ajalta.
Euroopan komissio myöntää uuselintarvikeluvat. Komissio lisää luvan saaneet hyväksytyt uuselintarvikkeet unionin luetteloon.
Hyväksyttyjä uuselintarvikkeita ovat esimerkiksi
- eräät kasvisteroleita sisältävät elintarvikkeet,
- runsaasti omegarasvahappoja sisältävät krilliäyriäis- ja leväöljyt,
- chia-kasvin (Salvia hispanica) siemenet sekä
- suurpainepastöroinnin avulla valmistetut hedelmätuotteet.
Näiden elintarvikkeiden turvallisuus on arvioitu, hyväksytty ja ne ovat saaneet uuselintarvikeluvan.
Uuselintarvikelupamenettelyistä löytyy lisätietoa komission sivuilla.
Hyväksymättömän uuselintarvikkeen markkinoille saattaminen ei ole sallittua
Hyväksymätöntä uuselintarviketta ei saa saattaa markkinoille, koska sen turvallisuutta elintarvikkeena ei ole varmistettu. Hyväksymätön uuselintarvike ei siis täytä elintarvikkeille asetettua vaatimusta turvallisuudesta. Jos elintarvikevalvonnassa havaitaan hyväksymättömiä uuselintarvikkeita, johtaa se selvityspyyntöön ja yleensä hyväksymättömän uuselintarvikkeen poistamiseen markkinoilta.