Luomukasvintuotanto

Kaikki luomutuotannon ohjeet

Ohje 819/04.02.00.01/2022 Ohjetta tarkennettu 7.3.2024

Lukijalle

Nämä luonnonmukaista kasvintuotantoa koskevat ohjeet perustuvat tuotantosääntöihin, jotka on annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella 2018/848 (luomuasetus) ja komission täytäntöönpanoasetuksilla.

Luomuasetuksen ja täytäntöönpanoasetusten säädökset ovat sellaisenaan luonnonmukaisen kasvintuotannon vähimmäisvaatimuksia. Tässä ohjeessa Ruokavirasto antaa näkemyksensä siitä, miten säädöksiä tulisi soveltaa kasvintuotantoon. Vähimmäisvaatimuksia on noudatettava kaikilla luomuvalvontaan kuuluvilla peltolohkoilla ja muilla maatalousalueilla riippumatta siitä, onko tilalla luonnonmukaisen tuotannon korvauksen sitoumus (luomusitoumus).

Tämä ohje korvaa luvut 2, 14 -20 ja liitteet Eviran ohjeesta 18219/7 Luonnonmukainen tuotanto 1 Yleiset ja kasvintuotannon ehdot (7. painos). Aikaisemman ohjeen muut luvut 1, 3 -13 on päivitetty ja korvattu osana muita luomutuotantoa koskevia Ruokaviraston ohjeita, Luomutuotannon yleiset ehdot ja Luomutuotannon valvonta.

Luonnonmukaiseen kasvintuotannon soveltamisalaan kuuluu myös luonnonmukainen keruutuotanto. Sitä koskevat vähimmäisvaatimukset on kuitenkin annettu erillisellä Ruokaviraston ohjeella Keruutuotannon ehdot.

Aikaisemman ohjeen luvun 22 malliasiakirjat ja lomakkeet ovat saatavilla Ruokaviraston internetsivuilta Luomun lomakkeet ja ohjeet.

1 Luonnonmukaisen kasvintuotannon yleiset vaatimukset

Luonnonmukainen kasvintuotanto perustuu mm. seuraaviin tavoitteisiin ja periaatteisiin:

• Maaperän pitkän aikavälin viljavuuden säilyttäminen: Se tarkoittaa mm. maaperän elämän ja luonnollisen viljavuuden, vedensitomiskyvyn ja monimuotoisuuden ylläpitämistä ja parantamista estämällä ja torjumalla maaperän orgaanisen aineksen häviämistä, tiivistymistä ja eroosiota sekä ravinteiden antaminen kasveille pääasiassa maaperän ekosysteemin kautta.
• Energian ja luonnonvarojen vastuullinen käyttö: Se tarkoittaa mm. ensisijaisesti luomutuotannosta peräisin olevien kasvi- ja eläinperäisten jätteen ja sivutuotteiden kierrättämistä tuotantopanoksina kasvintuotannossa. Uusiutumattomien luonnonvarojen ja ulkopuolisten tuotantopanosten käytön tulisi rajoittua mahdollisimman vähäiseksi ja kohdistua luonnonaineksiin tai luonnollisesti johdettuihin aineksiin ja heikosti liukeneviin kivennäislannoitteisiin.
• Kasvien terveyden ylläpito ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä, erityisesti tuhoojille ja taudeille vastustuskykyisten sopivien lajien, lajikkeiden tai monimuotoisen aineiston valinnalla, sopivalla viljelykierrolla, mekaanisilla ja fysikaalisilla menetelmillä sekä tuhoojien luonnollisten vihollisten suojelulla.

Luonnonmukaisesti viljeltävät kasvit on tuotettava maapohjaan tai peruskallioon yhteydessä olevalla elävällä maaperällä. Maaperää voi parantaa ja lannoittaa käyttämällä luonnonmukaisessa tuotannossa sallittuja aineita ja tuotteita, esimerkiksi kalkkia, lannoitteita ja luomuun soveltuvia kasvualustakomponentteja. Elävässä maaperässä kasvien juurilla tulee olla mahdollisuus kasvaa kyseisen kasvilajin juuriston luonnolliseen syvyyteen.

Sallittua on kasvien kasvattaminen koristekasveina ja yrtteinä ruukuissa myytäväksi lopulliselle kuluttajalle ruukkuineen. Sallittua on myös siementaimien tai koulittujen taimien kasvattaminen astioissa myöhempää istuttamista varten.

Ravinneliuosviljely on kielletty.

Tuotantomenetelmistä, jotka koskevat viljelyä rajoitetuilla kasvualustoilla, erityisesti kasvihuoneissa ja sienimöissä sekä salaattisikurien kerien hyötämisessä, on erillinen ohjeistus, luku 8.

Kaikilla käytetyillä kasvintuotantotekniikoilla on estettävä tai minimoitava ympäristöä saastuttavat vaikutukset.

1.1 Luomukasvinviljelytilan luomusuunnitelma

Luomusuunnitelma on toimijan allekirjoittama ja jatkuvasti ajantasainen

• kuvaus luomutilan tuotantoyksiköistä ja
• luomuasetuksen mukaisesti toteutettavista toimista sekä
• käytännön toimenpiteistä noudattamisen varmistamiseksi.

Kasvintuotantoa harjoittavan luomutoimijan luomusuunnitelman on sisällettävä soveltuvin osin seuraavat asiat:

1. Perustiedot tilasta tuotantopaikoista ja tuotantoon käytetyistä tiloista, EU-asetuksen teksti
2. Viljelykiertosuunnitelma, katso tarkemmin kappale 2.
3. Lannoitussuunnitelma, katso tarkemmin kappale 3.
4. Kasvinsuojelusuunnitelma, katso tarkemmin kappale 4.
5. Tuotteiden käsittely, jatkojalostus tai tuotteiden pakkaaminen
6. Dokumentointi ja jäljitettävyyden varmistaminen katso luomusuunnitelman malli
7. Riskit ja niiden hallinta katso luomusuunnitelman malli.

Ruokavirasto on laatinut luomusuunnitelman mallin, jota voi käyttää laadittaessa luomutoimijoilta vaadittavia toiminnan kuvauksia. Luomusuunnitelmamalli on saatavissa Ruokaviraston internetsivulta.

1.2 Kasvinviljelyä koskevat erityiset kirjaamisvaatimukset

Kasvinviljelyä koskevat yleiset kirjaamisvaatimukset on kuvattu Yleisten ohjeiden kappaleessa 2 Alkutuotantoyksikön kirjaamisvaatimukset. Niiden lisäksi EU-luomuasetus edellyttää seuraavia erityisesti kirjattavia asioita kasvintuotannon osalta:

Lohkokirjanpito: Sinun on pidettävä kirjaa asianomaisista lohkoista ja niiltä saadun sadon määristä. Erityisesti kirjaa on pidettävä kaikista muista kullakin lohkolla käytetyistä ulkopuolisista tuotantopanoksista, kuten lannoitteista.

Tavanomainen lisäysaineisto: Sinun pidettävä saatavilla asiakirjatodisteet kaikista tavanomaisesti tuotetun kasvien lisäysaineiston liittyvistä poikkeusluvista (katso tarkemmin kohdat 5.3.1 ja 5.3.2).

Luomutuotannossa sallittujen kasvinsuojeluaineiden käyttö: Sinun on pidettävä kirjaa liitteessä 2 lueteltujen kasvinsuojeluaineiden ja -tuotteiden käytön tarpeellisuudesta valmisteiden ja tuotteiden nimistä, käyttöpäivistä, tehoaineista, määristä, viljelykasveista ja -lohkoista sekä torjuttavista tuhoojista tai taudeista.

Puhdistus- ja desinfiointiaineet: Sinun on pidettävä kirjaa kasvintuotannossa käytettävistä rakennusten, laitteiden sekä käsittely- ja varastointitilojen puhdistus- ja desinfiointiaineita, jotka voivat olla kontaktissa luomu- tai siirtymävaiheen tuotteiden kanssa. Kirjattavia tietoja ovat kunkin tuotteen nimet, käyttöpäivä tai -päivät, tehoaineet sekä käyttöpaikat. Tätä vaatimusta sovelletaan 1.1.2026 alkaen.

2 Viljelykierto ja maan viljavuus

Sopivan viljelykierron tarkoituksena on luoda tasapaino maan viljavuutta parantavien ja sitä kuluttavien viljelykierron vaiheiden kesken. Tämä tapahtuu viljelemällä säännöllisin väliajoin palkokasveja ja muita maan viljavuutta ylläpitäviä kasveja. Maaperän hedelmällisyyttä ja biologista aktiivisuuden ylläpitoon ja parantamiseen kuuluu myös karjanlannan ja eloperäisten ainesten levittäminen kasvinravinteiksi. Viljelykierrot ja kasvinvuorotus ovat tärkeitä rikkakasvien hallinnassa ja kasvitautien ja -tuholaisten vahinkojen ehkäisyssä.

Viljelykiertosuunnitelma
Luomusuunnitelman on sisällettävä viljelykiertosuunnitelma. Viljelykiertosuunnitelma on tehtävä kirjallisesti ja se on pidettävä ajantasaisena. Siitä tulee ilmetä:

• viljelykierto tai -kierrot kasvilajeittain tai kasviryhmittäin (esim. viljakasvi, palkovilja, nurmi, palkokasvinurmi, viherlannoitus jne.), ja
• kasvulohkot, joille viljelykiertoa tai kiertoja sovelletaan.
• viljelykierron pituus, jonka jälkeen kierto alkaa alusta
• kasvulohkojen vaiheet (esim. tavanomainen, SV1, SV2 tai LUOMU).
• uusien ja siirtymävaiheessa olevien lohkojen osalta päivämäärä, mistä lukien toimija on kullakin lohkolla sitoutunut noudattamaan luomutuotantovaatimuksia.

Liite: Vinkkejä viljelykiertojen ja -suunnitelmien laatimiseen ja vaatimustenmukaisuuden tarkistamiseen: Liite 3.

Kotipuutarhat

Peltokasvien viljelykiertoa ja viljavuuskasveja koskevia vaatimuksia ei sovelleta luomuvalvontaan ilmoitettuihin kotipuutarhoihin eli maa-alueisiin, joilla viljellään maataloustuotteita, jotka on tarkoitettu luomuviljelijän ja hänen talouteensa kuuluvien henkilöiden kulutukseen ja joilta mahdollisesti myydään vain satunnaisia ylimääräiseksi jääneitä tuotteita.

2.1 Viljelykierron vähimmäisvaatimukset peltokasvien viljelyssä

Seuravia viljelykierron perusvaatimuksia on noudatettava peltokasvien viljelyssä:

• Luomutilalla tulee olla monivuotinen viljelykierto, jossa on palkokasveja pääkasveina tai aluskasveina vähintään 30 prosenttia kullakin lohkolla, ja
• viljelykierrossa tulee olla vähintään yksi maan viljavuutta ylläpitävä kasvusto pääkasvina, ja
• vähintään 50 prosentilla viljelylohkolla toteutettavan viljelykierron vuosista tulee olla maan viljavuutta ylläpitäviä kasveja pää-, väli- tai kerääjäkasveina.
• Lisäksi tulee noudattaa seuraavia kasvinsuojeluun liittyviä kasvinvuorotusvaatimuksia:
  • Viljakasveja voi olla enintään kolmena vuotena peräkkäin kullakin lohkolla.
  • Palkoviljoja, öljykasveja, perunaa sekä muita saman kasvisuvun yksivuotisia erikoiskasveja voi olla enintään kahtena vuotena peräkkäin kullakin lohkolla.

Peräkkäisyyden laskeminen seoskasvustossa: Periaatteena on, että kasvilaji, joka on pääkomponenttina sekakasvustossa, otetaan huomioon laskettaessa peräkkäisyyttä. Pääkomponentti on se kasvilaji, jonka kylvösiemenmäärä painolla mitaten on puolet tai enemmän sekakasvustoksi kylvetyn siemenen kokonaismäärästä. Jos yhdenkään komponentin osuus ei yllä 50 prosenttiin, ei sekakasvustoa huomioida peräkkäisyyslaskennassa lainkaan.

Ohjeellinen yksivuotisten viljelykasvien jaottelu viljoihin, palkoviljoihin, öljykasveihin ja saman kasvisuvun erikoiskasveiksi (linkki taulukkoon).

Itsekylväytyvät kasvilajit. Itsekylväytyvän yksivuotiseen (esimerkiksi maa-artisokka) tai kaksivuotiseen (esimerkiksi kumina) erikoiskasvilajiin ei sovelleta peräkkäisyysvuosien kahden vuoden enimmäismäärää.

Palkokasveilla tarkoitetaan hernekasvien heimoon (katso sanasto) kuuluvia kasvilajeja. Palkokasveja voi viljellä kasvattamalla esimerkiksi:

• palkokasvien puhdaskasvustoja;
• suurisiemenisten palkokasvilajien ja esimerkiksi korsiviljojen sekakasvustoja, joissa palkokasvien siementen osuus seoksessa on vähintään 50 prosenttia tai vähintään 50 kg/ha;
• nurmiseoksia, joissa pienisiemenisten palkokasvilajien siementen osuus on vähintään 15% ja vähintään 3 kg/ha nurmea perustettaessa.

Esimerkki: Jos nurmiseoksen sisältämien apiloiden kylvömäärä on 3 kg/ha, niin mikä vähintään tulisi olla koko seoksen kylvömäärä per hehtaari? Pienisiemenisten palkokasvilajien siementen osuuden nurmiseoksessa on siis oltava vähintään 15% ja kylvömäärän vähintään 3 kg/ha nurmiseoksessa: 3/0,15 = 20 kg/ha. Muiden kuin apiloiden osuus on siis enintään (20 kg/ha -3 kg/ha eli) 17 kg/ha.

Maan viljavuutta ylläpitävinä kasvustoina (viljavuuskasvusto) huomioidaan:

• viljelykiertoon kuuluvat yksi- tai monivuotiset nurmet
• yksivuotinen viherlannoituskasvusto pääkasvina
• aluskasvit, jotka voivat ovat nurmipalkokasveja tai muita nurmikasveja tai väli- tai kerääjäkasveja
• ympäristökorvauksen lohkokohtaisen toimenpiteen mukaiset saneeraus- ja maanparannuskasvit
• runsaasti satotähteitä tuottavien kasvien (esimerkiksi keräkaali tai pakasteherne) viljely avomaanvihannesviljelykierroissa.

Apilavaltainen nurmi voi kierron kasvilajina olla samanaikaisesti sekä palkokasvi että viljavuuskasvusto. Nurmikasvusto ilman palkokasvia, esimerkiksi timoteinurmi, on viljavuuskasvusto.

Esimerkki 1: 1. apila-timoteinurmi, 2. kevätvilja, 3. herne-vilja seoskasvusto, 4. kevätvilja+aluskasvi (timotei)

Palkokasvivuodet: 1+0+1+0 = 2/4 = 50 %

Viljavuuskasvustot: 1+0+0+1 =2/4 = 50 %

• Kierto täyttää vähimmäisvaatimukset sekä palko- että viljavuuskasvustojen osalta.

Esimerkki 2a: 1. viherlannoituskasvusto (virnavaltainen), 2. kevätvilja, 3. kevätvilja, 4. rypsi, 5. herne-vilja

Palkokasvit: 1+0+0+0+1 = 2 /5 = 40 %

Viljavuuskasvustot: 1+0+0+0+0 = 1/5 = 20 %

• Kierto täyttää vähimmäisvaatimukset palkokasvien, mutta ei viljavuuskasvustojen osalta. Kiertoa voi parantaa vaatimukset täyttäväksi esimerkiksi käyttämällä aluskasveja kevätviljoilla.

Esimerkki 2b: 1. viherlannoituskasvusto (virnavaltainen), 2. kevätvilja, 3. kevätvilja+aluskasvi (timotei), 4. rypsi, 5. herne-vilja+aluskasvi

Palkokasvit: 1+0+0+0+1 = 2 /5 = 40 %

Viljavuuskasvustot: 1+0+1+0+1 = 3/5 = 60 %

• Kiertoa on muutettu täydentämällä sitä aluskasveilla. Nyt kierto täyttää vähimmäisvaatimukset sekä palko- että viljavuuskasvustojen osalta.

Esimerkki 3: 1. apila-timoteinurmi, 2. apila-timoteinurmi, 3. syysvilja, 4. kevätvilja+aluskasvi (timotei), 5. palkovilja-viljaseoskasvusto, 6. rypsi, 7. kevätvilja + apila-timotei aluskasvina

Palkokasvit: 1+1+0+0+1+0+1 = 4/7 = 57 %

Viljavuuskasvustot: 1+1+0+1+0+0+1 = 4/7 = 57 %

• Kierto täyttää vähimmäisvaatimukset sekä palko- että viljavuuskasvustojen osalta.

2.2 Maan viljavuuden ylläpito ja parantaminen nurmien viljelyssä

Luonnonmukaisessa viljelyssä on myös nurmien osalta käytettävä maanmuokkaus- ja viljelykäytäntöjä, jotka säilyttävät tai parantavat maaperän orgaanista ainesta, lisäävät maaperän vakautta ja biologista monimuotoisuutta sekä estävät maaperän tiivistymistä ja eroosiota.

Peltokasvien viljelykierron vähimmäisvaatimukset koskevat aloja, joissa nurmikasvustoja uudistetaan maata muokkaamalla tai joissa nurmikasvien lisäksi viljellään yksi- tai kaksivuotisia kasvilajeja.

Viljelykiertovaatimus ei koske sellaisia nurmialoja, joita luomusuunnitelman mukaan pidetään nurmella jatkuvasti (esimerkiksi suoja-alueet, pysyvät laidunnurmet ja muut pitkäaikaiset nurmet). Nurmialojen tuotannon tavoitteet ja niiden mukaiset hoitotoimenpiteet kuten täydennyskylvöjen siemenmäärä, sadon käyttö, kasvinsuojelutoimenpiteet (esimerkiksi puhdistusniitot) ja toimenpiteiden ajankohdat on kuvattava luomusuunnitelmassa.

2.3 Maan viljavuuden ylläpito ja parantaminen monivuotisten kasvien viljelyssä

Luonnonmukaisessa viljelyssä on muiden monivuotisten kasvien kuin nurmien osalta käytettävä maanmuokkaus- ja viljelykäytäntöjä, jotka säilyttävät tai parantavat maaperän orgaanista ainesta, lisäävät maaperän vakautta ja biologista monimuotoisuutta sekä estävät maaperän tiivistymistä ja eroosiota.

Monivuotisia kasveja, esimerkiksi puuvartisia hedelmäkasveja (omena), ruohovartisia marjakasveja (mansikka) tai ruohovartisia vihanneskasveja (raparperi) viljeltäessä, on maaperän hedelmällisyyttä ja biologista aktiivisuutta ylläpidettävä ja parannettava viljelemällä viherlannoituskasveja, palkokasveja ja muita monimuotoisuutta edistäviä kasveja esimerkiksi nurmea rivien väleissä.

Monivuotisten kasvustojen hoitotoimenpiteet on kuvattava luomusuunnitelmassa.

Ei sallittu: Omenatarhan maan pinnan jatkuva pitäminen mulloksella eli ilman kasvipeitettä.

Maan viljavuuden ylläpito ja parantaminen kasvihuoneviljelyssä

Katso erillinen ohjeistus: Luku 8.

3 Lannoitus

• Luomutilan lannoitus perustuu ensisijaisesti kasvinvuorotukseen ja eloperäisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden käyttämiseen maaperän ekosysteemin kautta.
• Täydennyslannoitusta voidaan käyttää, jos riittävää ravinnemäärää ei saavuteta viljelykierrolla tai omasta tai muista luomuyksiköistä peräisin olevalla eloperäisellä aineksella.
• Sallitut täydennyslannoitteet on lueteltu tämän ohjeen liitteessä 1.
• Levitettävän lannan kokonaistyppimäärä ei saa ylittää 170 kg N/ha vuodessa.

Luomutilan ravinnehuolto perustuu ensisijaisesti tilalla tuotettuihin ravinteisiin (viljelykierto ja eloperäisen aineksen lisääminen maahan). Ravinteet kiertävät ensisijaisesti luomutuotannon sisällä ja luomutuotannon kokonaisuuden muodostavat luonnonmukainen kasvin- ja eläintuotanto.

Luonnonmukaisen tuotannon ehdot eivät aseta luomueläimistä peräisin olevalle lannalle, lietelannalle ja virtsalle käsittelyvaatimuksia, mutta kaikessa lannan varastoinnissa, käsittelyssä ja kompostoinnissa sekä käytössä on noudatettava muita lannan käsittelyä koskevia säädöksiä.

Luonnonmukaisessa kasvintuotannossa on aina noudatettava nitraattiasetusta. Ajantasainen asetus on luettavissa internetistä osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141250.

Lannoitussuunnitelma

Luomutilan luomusuunnitelman on sisällettävä lannoitussuunnitelma, josta ilmenee vähintään:

• kuinka lannoitus aiotaan tilalla hoitaa. Onko viljelykierto riittävän monipuolinen lannoituksen varmistamiseksi vai joudutaanko turvautumaan täydennyslannoitukseen.
• perustelut mahdolliselle täydennyslannoitteiden käytölle. Lisäksi ilmoitetaan käytettäväksi aiottujen tuotteiden nimet ja arvioidut käyttömäärät.
• lannan alkuperä ja laji (käytetäänkö luomu- vai tavanomaisten eläinten lantaa, onko kyseessä kuivalanta, lietelanta vai virtsa, mistä eläinlajeista käytettävä lanta on peräisin).
• lannankäsittely- ja/tai kompostointisuunnitelma.

3.1 Täydennyslannoitus

Täydennyslannoitukseksi kutsutaan luomutuotantoyksikön ulkopuolelta tulevia lannoitteita tai maanparannusaineita kuten esimerkiksi tavanomaisessa tuotannossa olevista eläimistä peräisin oleva lanta.

Täydennyslannoitteiden käyttö on sallittu seuraavin edellytyksin:

• jos riittävää ravinnemäärää ei voida saavuttaa käyttämällä monivuotista viljelykiertoa ja luomutuotantoyksiköistä saatavia eloperäisiä aineksia ja
• käyttötarve ja sen perustelut on kirjattua luomusuunnitelmaan, mikäli täydennyslannoituksen sisältämän liukoisen typen määrä ylittää 30 kg/ha.
• täydennyslannoituksen käyttömäärät ovat kirjattu lohkokohtaisiin muistiinpanoihin.

Mineraalityppilannoitteiden käyttö on kokonaan kiellettyä.

Täydennyslannoitteiden käyttötarve voidaan osoittaa esimerkiksi lannoitustarve- tai ravinne-taselaskelmalla. Hivenravinteiden käytön perusteena voi toimia esimerkiksi viljavuusanalyysi tai kasvustosta havaittavat ravinnepuutosoireet. Lohkokohtaisiin muistiinpanoihin kirjataan käytetty täydennyslannoite, käyttömäärä ja -päivä sekä käytön perusteet.

Luomutuotannossa sallitut täydennyslannoitteet on lueteltu komission täytäntöönpanoasetuksen 2021/1165 liitteessä II (tämän ohjeen liite 1).

Jätevedenpuhdistamon jätevesilietteen eli puhdistamolietteen käyttö ja sitä sisältävien lannoitevalmisteiden käyttö on kiellettyä.

Tulkinta: Oman luomutilan kuivakäymäläjätteen tai sakokaivolietteen käyttö lannoitukseen on sallittua. Kuivakäymäläjäte tai sakokaivoliete on kuitenkin hygienisoitava säädösten edellyttämällä tavalla esimerkiksi kompostoimalla tai stabiloimalla se sammuttamattomalla kalkilla.

Erilaisia mikrobivalmisteita voidaan käyttää maaperän ja tuotteiden ravinnepitoisuuden parantamiseksi. Kompostoitumisen edistämiseen voidaan käyttää kasvipohjaisia tai mikrobipohjaisia valmisteita. Käytettävät tuotteet eivät saa olla muuntogeenisiä.

Tulkinta: Lietelannan käsittelyssä käytetyt tekniset apuaineet. Esimerkkejä apuaineista, jotka eivät vähäisessä määrässä käytettynä tee lietelannasta luomutuotantoon soveltumatonta: lannan separoinnissa käytetyt polymeerit ja biopolymeerit, lietteen käsittelyssä käytetty rikkihappo ammoniakkiemission estämiseksi, lietelannan pH:n nostoon salmonellan tuhoamiseksi käytetty nestemäinen lipeä.

Tulkinta: Biokaasutusprosesseissa ja mädätysjäännöksen käsittelyssä käytetyt tekniset apuaineet. Esimerkkejä apuaineista, jotka eivät vähäisessä määrässä käytettynä tee mädätysjäännöksestä luomutuotantoon soveltumatonta: biokaasutusprosessissa käytetyt ferrosulfaatti, glyseriini ja glyseroli; strippauksessa käytetyt orgaaniset ja mineraalihapot.

Tulkinta: Seleenilannoitus sallitaan ravinnetäydennykseen vain rehuntuotantoon käytettävällä viljelyalalla, eli käytännössä seleenilannoitusta voi käyttää ainoastaan viljelykierroissa ja viljelyssä, joihin liittyy rehukasvien viljelyä. Vaatimus käytännössä poissulkee seleenilannoituksen esimerkiksi kasvihuonetuotannossa.

3.2 Lannan käsittely ja käyttö

Tavanomainen virtsa ja lietelanta on ilmastettava tai laimennettava, ja normaalisi laimennukseksi riittää huuhtelu- ja sadeveden johtaminen lietesäiliöön.

Tulkinta: Turkiseläinlanta on kompostoitava. Muidenkin eläinten kuivalanta suositellaan kompostoitavaksi.
Teollismaisesta eläintuotannosta peräisin olevan lannan käyttö on kielletty.

Teollismaisesta eläintuotannosta peräisin olevan lannan käyttö on kielletty. Teollismaiseksi lannaksi katsotaan tavanomainen tuotanto, jossa eläinmäärä ylittää 2,0 ey/ha. Lanta ei kuitenkaan ole teollismaista jos:

• lanta levitetään useamman tilan peltoalalle niin, että eläintiheydeksi keskimääräistä lannanlevitysalaa kohti laskien tulee korkeintaan 2,0 ey/ha, tai
• lanta toimitetaan keskitettyyn lannankäsittelylaitokseen (esim. kananlannan kompostointiasema).

Tulkinta: Laajaperäisyysselvitys tavanomaisesta lannasta. Tavanomaista lantaa käytettäessä on lannan luovuttajatilan tai -tilojen annettava selvitys siitä, mikä on tilan eläinyksikkömäärä lannanlevitysalaa kohti laskettuna (ey/ha). Luomutilan tavanomaisen eläintuotannon osalta eläinyksikkömäärän lannanlevitysalaa kohti voi kuvata luomusuunnitemassa. Selvitysmalli on saatavissa Ruokaviraston internetsivuilta.

Huom! Jos luomuvalvontaan kuuluvien eläinten eläinyksikkömäärä ylittää 2 ey/ha, luomueläimistä peräisin olevan lannan luovuttaminen 2 ey:n/ha ylimenevältä osalta on mahdollista ainoastaan toiseen luomuyksikköön. Luovuttamisesta on oltava kirjallinen sopimus. Muulta osin lantaa voidaan luovuttaa myös tavanomaisille tiloille.

Laajaperäisyysselvitykset on pidettävä ajantasaisina. Ne eivät saa olla viittä vuotta vanhempia.

3.3 Luettelo luomutuotannossa sallituista lannoitevalmisteista

Ruokavirasto antaa neuvoja lannoitevalmisteiden soveltuvuudesta luomutuotantoon. Suomen markkinoilla toimivat lannoitevalmistealan toimijat voivat pyytää merkitsemään luomutuotannossa sallitun yksittäisen lannoitevalmisteen Ruokaviraston ylläpitämään neuvonnalliseen luetteloon luomutuotannossa sallituista lannoitevalmisteista ("luomulannoiteluettelo").

Soveltuvuuden arviointi ja julkaiseminen luettelossa on toimijoille vapaaehtoista ja maksutonta. Luomutuotannossa sallitun lannoitevalmisteen käyttö ei edellytä julkaisemista luettelossa, mutta julkinen tieto vähentää tehokkaasti erilaisten tulkintojen syntymistä tiedon tarvitsijoiden eli esimerkiksi viljelijöiden, neuvojien, viranomaisten, lannoitevalmistajien ja myyjien välillä.

Luettelo luomutuotannossa sallituista lannoitevalmisteista on saatavissa Ruokaviraston internetsivuilta Luomuun soveltuvat lannoitteet.

3.4 Luomutuotannossa sallittujen lannoitevalmisteiden merkitseminen

Lannoitevalmisteita, joiden käyttö on luomusäädösten mukaan sallittua, saa merkitä vastaavasti. Merkintä voi olla esimerkiksi ”sallittua käyttää luonnonmukaisessa tuotannossa asetuksen (EU) 2018/848 mukaisesti”. Ilmaisua ”hyväksytty” ei saa käyttää, koska luomussa sallittujen lannoitteiden valmistaja ei voi saada EU:n luomuasetuksen mukaista sertifikaattia tai käyttää tuotteissa luomulehtimerkkiä.

4 Kasvinsuojelu

Rikkakasvien, kasvitautien ja tuholaisten säätely perustuu luomutuotannossa ennaltaehkäisevään toimintaan, kuten pellon koko eliöyhteisön tasapainon säilyttämiseen ja kasvien luontaiseen vastustuskykyyn, viljelyteknisiin menetelmiin sekä mekaaniseen torjuntaan.

Rikkakasvien, kasvitautien ja tuholaisten hallinnassa tärkeitä menetelmiä ovat esimerkiksi:

• toimiva viljelykierto
• ennaltaehkäisevät viljelytoimet, kuten oikea-aikaiset niitot ja muokkaukset
• luontaisten vihollisten suosiminen
• vastustuskykyisten lajikkeiden käyttö
• biologiset torjuntatoimet
• mekaaniset ja termiset torjuntamenetelmät, kuten haraukset ja liekittäminen.

Ennaltaehkäisevät ja tehostetut menetelmät tulee kuvata luomusuunnitelmassa.

Luomusuunnitelmassa tulee kuvata tilan ennaltaehkäisevät ja vuosittain tehtävät säännölliset kasvinsuojelutoimenpiteet. Lisäksi on kuvattava tehostetut toimenpiteet, joihin ryhdytään, jos vuosittaiset toimenpiteet eivät ole riittäviä.

Tehostettu toimenpide voi olla esimerkiksi toimenpide, johon tilalla ryhdytään, jos kestorikkakasvit valtaavat kasvuston, tai kasvinsuojeluaineiden käyttö.

Jos kasveja ei voida asianmukaisesti suojella tuhoojilta edellä kuvatuilla toimenpiteillä tai jos viljelmät ovat todistettavasti vaarassa, voidaan käyttää ainoastaan sellaisia kasvinsuojeluaineita, joiden käyttö luonnonmukaisessa tuotannossa on sallittu komission täytäntöönpanoasetuksen 2021/1165 liitteen I mukaisesti (tämän ohjeen liitteenä 2), ja ainoastaan siinä määrin kuin on tarpeen ja että käytettävä tuote on rekisteröity kasvinsuojeluainelain edellyttämällä tavalla Suomessa.

Kasvinsuojeluaineiden käyttö ja käytön perusteet on kirjattava lohkokohtaisiin muistiinpanoihin.

Pyydyksissä ja haihduttimissa, feromonihaihduttimia lukuun ottamatta, käytettävien tuotteiden ja aineiden osalta pyydysten tai haihduttimien on estettävä tuotteiden ja aineiden leviäminen ympäristöön sekä näiden tuotteiden ja aineiden ja viljelykasvien joutuminen kosketuksiin toistensa kanssa. Kaikki pyydykset, myös feromonipyydykset, on kerättävä käytön jälkeen ja hävitettävä turvallisesti.

Luettelo luomutuotantoon soveltuvista kasvinsuojeluaineista on saatavissa Ruokaviraston internetsivuilta.

Tavanomaisten rotanmyrkkyjen ja jyrsijöiden torjunta-aineiden käyttö on sallittua, mutta ainoastaan pyydyksissä ja siten käytettynä, että torjunta-aine ei pääse sekaantumaan luomutuotteiden kanssa.

Lohkon suojaetäisyys tavanomaisesti viljelyyn lohkoon

Luomussa kiellettyjen torjunta-aineiden ja muiden tuotantopanosten jäämien välttämiseksi on  luomuviljelijän varmistettava riittävät etäisyydet tavanomaisiin lohkoihin eli suoja-alueet.

Tulkinta: luomutuotannossa olevalle lohkolle on jätettävä vähintään yhden metrin levyinen suoja-alue, mikäli lohko rajoittuu suoraan tavanomaisessa tuotannossa olevaan lohkoon.

4.1 Kasvintuotannossa sallitut perusaineet

Perusaineella tarkoitetaan kasvitautien tai -tuholaisten torjumiseksi käytettyä tehoainetta, jota ei yleensä käytetä kasvinsuojelutarkoituksiin, mutta joka kuitenkin on hyödyllinen kasvinsuojelussa joko sellaisenaan tai tuotteessa, joka koostuu kyseisestä aineesta ja yksinkertaisesta liuottimesta (vesi).

Perusaineen tehoaineen ei katsota aiheuttavan erityistä huolta, se ei ole hormonitoimintaa häiritsevä, neurotoksinen tai immunotoksinen. Kun tehoaine on hyväksytty perusaineeksi, sen käyttö on sallittua kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa ilman erillistä hyväksyntää.

Perusaineiden käyttö on sallittua luonnonmukaisessa tuotannossa, jos ne täyttävät elintarvikkeen määritelmän ja ovat kasvi- tai eläinperäisiä. EU:ssa sallitut perusaineet löytyvät luonnonmukaisessa tuotannossa sallittujen aineiden luettelosta (säädösviite alhaalla).

Perusaineiksi hyväksyttyjen kasvi- ja eläinperäisten elintarvikkeiden käyttö kasvinsuojeluaineina luonnonmukaisessa viljelyssä tuhoeläinten ja kasvitautien torjuntaan on sallittua. Rikkakasvien torjuntaan aineiden käyttö ei ole sallittu.

Luettelo luonnonmukaisessa kasvintuotannossa sallituista perusaineista tämän ohjeen liitteessä 2.

Tarkempia käyttöohjeita perusainekohtaisesti on saatavilla Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (TUKES) internet-sivulta https://tukes.fi/kemikaalit/kasvinsuojeluaineet/perusaineet.

4.2 Kasvintuotannossa käytettävät puhdistus- ja desinfiointiaineet

Kun kasvintuotannossa käytetään rakennusten, laitteiden sekä käsittely- ja varastointitilojen puhdistus- ja desinfiointiaineita, jotka voivat olla kontaktissa luomu- tai siirtymävaiheen tuotteiden kanssa, on aineiden oltava tähän käyttötarkoitukseen luonnonmukaisessa tuotannossa hyväksyttyjä aineita ja tuotteita. Sallittuja aineita ja tuotteita koskeva luettelo on valmisteilla EU:n komissiossa ja sitä sovelletaan 1.1.2026 alkaen.

Toimijoiden on pidettävä kirjaa tuotteiden käytöstä, mukaan lukien kunkin tuotteen käyttöpäivä tai -päivät, tuotteen nimi, tehoaineet sekä käyttöpaikka, mutta 31.12.2025 asti aineiden käyttöön ei liity rajoituksia eikä kirjaamisvaatimuksia luomukasvintuotannon luomutuotantosääntöihin perustuen.

5 Kasvien lisäysaineistot

Luonnonmukaisessa viljelyssä on jo siirtymävaiheen alusta lähtien käytettävä ensisijaisesti luonnonmukaisesti tuotettua lisäysaineistoa eli siemeniä, taimia ja kasvullista lisäysaineistoa kuten pistokkaita. Kun laadullisesti ja määrällisesti soveltuvaa luonnonmukaisesti tuotettua lisäysaineistoa ei ole saatavilla, luomuviljelijä voi käyttää lisäysaineistoa siirtymävaiheen tuotteena.

Lisäysaineiston tuotantovaatimuksista luonnonmukaisena ja siirtymävaiheen tuotteena katso tarkemmin kappaleet 5.5 ja 6.2.

Tietoja markkinoilla tarjolla olevasta luonnonmukaisesta ja siirtymävaiheen lisäysaineistosta merkitään Ruokaviraston ylläpitämään luomulisäysaineistorekisteriin.

Tavanomaisen lisäysaineiston käyttöön luomuviljelyssä on asetettu takaraja lainsäädännössä. Poikkeusmahdollisuudet päättyvät 31.12.2036.

Sitä ennen on käytössä useita toimintatapoja, joiden tarkoituksena on toisaalta edistää luonnonmukaista tai siirtymävaiheen kasvien lisäysaineistojen tuotantoa ja markkinointia, mutta toisaalta mahdollistaa tavanomaisesti tuotettujen lisäysaineistojen käyttö tilanteissa, joissa luonnonmukaista tai siirtymävaiheen kasvien lisäysaineistoa ei ole saatavilla riittävästi.

Näitä toimintatapoja ovat kansallinen luettelo, yleiset luvat kaikille viljelijöille ja eräkohtaiset luvat yksittäisille viljelijöille.

Kun luonnonmukaista tai siirtymävaiheen kasvien lisäysaineistoa on määrällisesti ja sopivina lajikkeina riittävästi saatavilla Suomen markkinoilla, merkitään laji tai lajike kansalliseen luetteloon. Luetteloon merkityn lisäysaineiston osalta luvan käyttää tavanomaista lisäysaineistoa voi saada vain erityistapauksissa. Tarkemmin kansallisesta luettelosta kappaleessa 5.2

Kun lajista tai lajikkeesta ei ole lainkaan saatavissa luonnonmukaista tai siirtymävaiheen kasvien lisäysaineistoa Suomen markkinoilla, voi Ruokavirasto päättää yleisestä luvasta kaikille luomuviljelijöille tavanomaisen lisäysaineiston käyttöön. Tarkemmin yleisestä luvasta kappaleessa 5.3.1.

Kun soveltuvaa luonnonmukaista tai siirtymävaiheen kasvien lisäysaineistoa ei ole saatavilla, voi ELY-keskus myöntää yksittäiselle viljelijälle eräkohtaisen luvan käyttää tavanomaista lisäysaineistoa. Katso tarkemmin kappale 5.3.2.

5.1 Kasvien lisäysaineistorekisteri

Ruokavirasto ylläpitää luetteloita Suomessa saatavilla olevasta luonnonmukaisen ja siirtymävaiheen kasvien lisäysaineistosta.

Rekisteri perustuu kasvien lisäysaineistoja markkinoivien yritysten ilmoituksiin seuraavien lisäysaineistotyypeistä osalta:

• siemenet ja siemenperuna
• kasvulliset lisäysaineistot, kuten pistokkaat ja sienirihmastot
• emotaimet.

Myös siementaimet ovat lisäysaineistoja, mutta ne eivät kuulu rekisteriin luetteloitavien lisäysaineistotyyppeihin. Siementaimella tarkoitetaan nuorta taimea, joka on peräisin siemenestä eikä jakamisesta.

Lisäysaineistorekisteri löytyy Ruokaviraston internetsivuilta osoitteesta: Lisäysaineistorekisteri.

5.2 Kansallinen luettelo

Kun luonnonmukaista tai siirtymävaiheen kasvien lisäysaineistoa on määrällisesti ja sopivina lajikkeina riittävästi saatavilla Suomen markkinoilla, merkitään laji tai lajike kansalliseen luetteloon. Kansalliseen luetteloon merkityille lajeille, alalajeille tai lajikkeille ei anneta lupia käyttää tavanomaista lisäysaineistoa. Kansallinen luettelo on uusi toimintatapa ja se perustuu EU:n luomuasetukseen.

Ruokavirasto arvioi Suomen markkinoilla saatavilla olevan luomu- tai siirtymävaiheen lisäysaineiston. Arvioin perusteella Ruokavirasto päättää niistä lajeista lajikkeista, jotka se merkitsee kansalliseen luetteloon. Luettelo julkaisee niistä virallisen luettelon vuosittain tammikuun loppuun mennessä.

Ruokavirasto voi esimerkiksi poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi poistaa luettelosta jo sinne merkityn lajin tai lajikkeen, jos saatavilla olevan lisäysaineiston määrä tai laatu osoittautuu riittämättömäksi tai epäasianmukaiseksi.

Poikkeuksellisesti ELY-keskus voi myöntää luvan myös kansalliseen luetteloon merkityistä lajeista ja lajikkeista, kun se on perusteltua tutkimusta, pienimuotoisia kenttäkokeita, lajikkeiden suojelua tai tuoteinnovointia varten.

5.3 Poikkeusmahdollisuudet käyttää tavanomaista lisäysaineistoa

5.3.1 Ruokaviraston yleinen lupa

Ruokavirasto voi antaa kaikille luomuviljelijöille yleisen luvan käyttää tavanomaisesti tuotettua lisäysaineistoa. Lupa voi koskea:

• lajia, jos yhtään ko. lajin lajiketta ei ole rekisteröity lisäysaineistorekisteriin, tai
• lajikeryhmää, jos yksikään saman lajin rekisteröidyistä vaihtoehtoisista lajikkeista ei ole soveltuva (esimerkiksi varhais- ja talviperunalajikkeet).
• tiettyä lajiketta, kun kappaleessa 5.3.2, alaotsikko Soveltumaton lajike kuvatut edellytykset täyttyvät.

Ruokavirasto antaa päätöksen yleisestä luvasta vähintään kerran vuodessa. Päätös on voimassa enintään kunnes uusi päätös annetaan.

Luettelo kasvilajeista, lajikkeista ja lajikeryhmistä, joita päätös koskee, on saatavissa Ruokaviraston internetsivuilta: Yleinen lupa käyttää tavanomaista lisäysaineistoa.

Kirjaamisvaatimukset ja ilmoitukset yleisen luvan käytöstä

Luomuviljelijän on pidettävä kirjaa yleisen luvan perusteella käyttämästään lisäysaineistosta.
Käytetystä tavanomaisesta lisäysaineistoista voi ilmoittaa (laji, lajike ja käyttömäärä) kirjallisesti ELY-keskukselle tai vastaamalla sähköiseen kyselyyn, joka on Ruokaviraston internetsivulla Ruokavirasto > Viljelijät > Luomutilat > Luomukasvit > Luomun tuotantopanokset > Yleinen lupa käyttää tavanomaista lisäysaineistoa.

Tulkintoja yleisen luvan käytöstä:

Tulkinta: Tavanomaisen siemenvaraston käyttö yleisen luvan perusteella. Vanhan tavanomaisen siemenvaraston käyttömahdollisuus tulevalla kasvukaudella edellyttää, että laji on yleisessä luvassa, joka on voimassa 1. helmikuuta lähtien.

Huom! Voit hyödyntää yleistä lupaa vasta kun olet liittynyt luomuvalvontaan.

Esimerkki: Olet liittynyt luomuvalvontaan 29.4.2024. Laji, josta sinulla on varastossa tavanomaista siementä, on Ruokaviraston yleisen luvassa 29.4.2024. Voit käyttää varastossa olevaa tavanomaista siementä tästä lajista kasvukaudella 2024.

5.3.2 Eräkohtainen lupa tavanomaisen lisäysaineiston käyttöön

Kun lisäysaineistoa ei ole merkitty luomulisäysaineistorekisteriin luonnonmukaisesti tuotettua tai siirtymävaiheen tuotteena, voi luomuviljelijä hakea ELY-keskukselta eräkohtaista lupaa tavanomaisesti tuotetulle lisäysaineistoerälle. Luvan myöntää ELY-keskus ja lupaa koskee yhtä kasvukautta kerrallaan.

Jos luvan saanutta erää jää ylivuotiseksi (eli koko erä ei tule käytetyksi luvan voimassaoloaikana), on erän käyttöön oltava uusi lupa.

ELY-keskuksen mahdollisuus myöntää eräkohtaisia lupia koskee siemeniä, siemenperunaa, sipulin pikkuistukkaita, muuta kasvullista lisäysaineistoa (esim. rönsyt ja pistokkaat) ja uuden lisäysaineiston tuottamista (esim. kylvösiemenen lisäysviljely omaa käyttöä varten ja emokasvit). Lupaa ei voi saada yksivuotisten kasvien siementaimille.

ELY-keskus voi myöntää luvan käyttää tavanomaista lisäysaineistoa ainoastaan seuraavissa tapauksissa:

1. Ei saatavana luonnonmukaisena tai siirtymävaiheen tuotteena: Viljeltävästä lajista ei ole rekisteröity yhtään lajiketta luomulisäysaineistorekisteriin;
2. Toimitusvaikeus: Yksikään myyjä ei pysty toimittamaan lisäysaineistoa ennen kylvöä tai istutusta, vaikka viljelijä on tilannut lisäysaineiston hyvissä ajoin;
3. Soveltumatoton lajike: Lajiketta, jota luomuviljelijä haluaa käyttää, ei ole rekisterissä ja luomuviljelijä perustelee, ettei mikään saman lajin rekisteröidyistä vaihtoehdoista ole erityisesti viljely-, maaperä- ja ilmasto-olosuhteiden ja tarvittavien teknologisten ominaisuuksien kannalta sopiva kyseiseen tuotantoon ja sen vuoksi lupa on luomuviljelijän tuotannon kannalta tärkeä;
4. Tutkimuskäyttö tai lajikkeen suojelu: Se on perusteltua ELY-keskuksen hyväksymää tutkimuskäyttöä, pienimuotoista kenttätutkimusta tai lajikkeiden suojelua varten;
5. Uuden lisäysaineiston tuotanto omaa käyttöä varten.

Huom! Siirtymävaiheen aloittaminen ei ole lainsäädännössä mainittu peruste luvan myöntämiselle. ELY-keskus voi myöntää luvan uuden lisäysaineiston viljelyyn esimerkiksi luomuviljelijän omaa käyttöä varten, mikä osaltaan mahdollistaa uuden tavanomaisen siemenen hankinnan tai vanhan varaston hyödyntämisen. Vanhan varaston hyödyntäminen voi olla mahdollista myös Ruokaviraston yleisen luvan perusteella.

Lupahakemus

Kevätkylvöisten kasvien osalta lupaa on haettava ELY-keskuksesta viimeistään 1. toukokuuta. ELY-keskuksen on käsiteltävä tämän jälkeenkin tullut lupahakemus, jos kyse on kokonaan uudesta viljelijästä tai jos siihen on poikkeuksellinen syy. Poikkeuksellinen syy voi olla esimerkiksi luomulisäysaineiston toimitusongelma, kasvihuonetuotanto, sääolosuhteet tai syyskylvöiset lajikkeet. Jos lupahakemus saapuu määräajan jälkeen, on hakemuksessa oltava perustelu, miksi hakemus on viivästynyt.

Lupa on kaikissa tapauksissa haettava ja myönnettävä ennen kylvöä. Lupaa voi hakea paperisella lomakkeella tai sähköisestä TOUKO-asiointipalvelusta. Tavanomaista lisäysaineiston käyttöä koskeva päätös on maksullinen riippumatta siitä, onko päätös kielteinen vai myönteinen. Päätös hakemuksesta pyritään ELY-keskuksessa tekemään kahden viikon kuluessa.

Tulkinta: Jos hankittu lisäysaineisto on merkitty luomulisäysaineistorekisteriin sen jälkeen, kun viljelijä on ostanut tavanomaista lisäysaineistoa, niin päätöstä tehdessä ELY-keskuksessa sovelletaan samaa käytäntöä kuin yleisen luvan kohdalla, eli lupapäätöstä tehdessä otetaan huomioon hankinta-ajan tilanne.

Lajista ei ole rekisteröityä luomulisäysaineistoa

ELY-keskus voi myöntää luvan, kun viljeltävästä lajista ei ole rekisteröity yhtään lajiketta luomulisäysaineistorekisteriin eikä laji tai lajikeryhmä ole merkitty Ruokaviraston yleiseen lupaan.

Esimerkki. Luomusiementä ei saatavana Suomesta: Harvoin viljellyistä kasvilajeista, esimerkiksi puutarhakasveista ei useinkaan ole tarjolla luomusiementä Suomen markkinoilla. Sinun ei kuitenkaan tarvitse yrittää hankkia luomusiementä esimerkiksi ulkomailta, vaan voit saada ELY-keskuksen luvan käyttää tavanomaista siementä.

Toimitusvaikeus

Toimitusvaikeus tarkoittaa tilannetta, että luomulisäysaineistorekisteriin eriä ilmoittanut myyjä ei pysty toimittamaan lisäysaineistoa ennen kylvöä tai istutusta, vaikka luomuviljelijä on tilannut lisäysaineiston hyvissä ajoin.

Tulkinta: Kevätkylvöisten kasvien osalta kohtuullinen takaraja lisäysaineiston toimitukselle on 15. huhtikuuta, minkä jälkeen mahdollista lupahakemuksen lähettämistä ELY-keskukseen ei siis enää ole syytä viivyttää. ELY-keskuksen luvan myöntäminen edellyttää, että viljelijä on perusteluissa selvittänyt, milloin tilaus on tehty ja miltä toimittajilta lajiketta on kysytty.

Esimerkki. Tilatun siemenerän toimituksen peruuntuminen tai viivästyminen. Olet tilannut luomusiementä, ja sinulla on asiasta tilausvahvistus. Jos et saa tilaamaasi luomusiementä huhtikuun 15. päivä mennessä, voi ELY-keskus myöntää sinulle luvan tavanomaisen siemenen käyttöön. Liitä hakemukseen kopio saamatta jääneen luomussiemenerän tilausvahvistuksesta.

Esimerkki. Olet saanut vääränlaisen siemenerän. Olet tilannut luomusiementä tietystä kauralajikkeesta, ja sinulla on asiasta tilausvahvistus. Siemenliike toimittaa sinulle tavanomaista kauraa maaliskuun lopulla. Haet ELY-keskukselta lupaa käyttää tavanomaista siementä. Lupaa ei voida myöntää toimitusvaikeuden perusteella, jos luvan hakuhetkellä on saatavissa luomukauransiementä. Varmista aina vastaanoton yhteydessä, että myös saat sitä mitä olet tilannut!

Tulkinta: ELY-keskuksen lupaan voi olla perusteena myös eräkokoon liittyvä toimitusvaikeus, eli kun sopivan kokoista erää ei ole saatavana yhdeltä toimittajalta. Kun poikkeusluvan perusteena on eräkokoon liittyvä toimitusvaikeus, voi ELY-keskus myöntää luvan jo ennen 15. huhtikuuta.

Esimerkki. Eräkokoon liittyvä toimitusvaikeus. Tarvitset tulevan kevään kylvöjä varten timotein siementä yhteensä 1000 kiloa, mutta yhdelläkään siemenpakkaamolla ei juuri nyt ole tarjota niin suurta erää. Tilanne katsotaan toimitusvaikeudeksi, jonka perusteella ELY-keskus voi myöntää sinulle luvan käyttää tavanomaista siementä.

Tulkinta: ELY-keskuksen lupaan voi olla perusteena pakkauskoon takia sopimaton siemenerä. Kun poikkeusluvan perusteena on pakkauskoon takia sopimaton siemenerä, voi ELY-keskus myöntää luvan jo ennen 15. huhtikuuta.

Esimerkki. Pakkauskokoon liittyvä toimitusvaikeus. Haet lupaa käyttää tavanomaista porkkanan siementä, koska lajiketta on saatavissa luomuna vain 5 gramman annospusseissa ja tarvitset siementä 900 grammaa. Mahdollinen annospussien käyttö tulisi erittäin kalliiksi. ELY-keskus myöntää luvan jo ennen 15. huhtikuuta.

Tulkinta: Toimitusvaikeudeksi voidaan katsoa myös tilanne, jossa saatavilla olevan luomulisäysaineiston hinta on epäluonnollisen korkea tarjontatilanteen takia. Tällainen tilanne voi syntyä markkinoilla esimerkiksi, kun luomulisäysaineistorekisterissä on jäljellä enää yksi, tiettyä lajiketta tarjoava luomusiemenliike. Tällaisissa tilanteissa Ruokavirasto voi saattaa voimaan yleisen luvan kaikille viljelijöille, mutta myös ELY-keskuksella on mahdollisuus myöntää viljelijäkohtainen lupa tavanomaisen siemenen käyttöön. Epäluonnollisen korkea hinta ja poikkeuksellinen tarjontatilanne on ELY-keskuksen arvioitava tapauskohtaisesti.

Tulkinta: Kuljetus- ja toimituskustannukset saattavat lisätä merkittävästi luomusiemenen hintaa. Niitä ei kuitenkaan katsota toimitusvaikeudeksi, koska ne eivät ole EU:n luomulainsäädännön tuntema peruste saada lupa tavanomaisen siemenen käyttöön.

Soveltumaton lajike

ELY-keskus voi myöntää luvan, kun lajiketta jota viljelijä haluaa käyttää, ei ole luomulisäys-aineistorekisterissä eivätkä muut rekisterissä olevat lajikkeet sovellu tuotantoon.

Tulkinta: Perusteluksi ei riitä pelkästään ”viljelytekniset syyt” tai ”sopimusviljely” vaan selvityksen on oltava yksityiskohtaisempi, esim. mihin viljelyteknisiin syihin vedotaan tai minkälaisesta sopimusviljelystä on kyse.

Viljelytekniset syyt

Lajike ei sovellu kasvuajaltaan tai kasvupaikkaominaisuuksiltaan ko. tilalle.

Esimerkki. Käyttämäsi kylvökone soveltuu vain pilleröidylle siemenelle. ELY-keskus voi myöntää luvan pilleröidyn tavanomaisen porkkanansiemen käyttöön, jos pilleröityä luomusiementä ei ole saatavana.

Esimerkki. Hybridilajike. ELY-keskus voi myöntää luvan viljelyteknisiin syihin perustuen.

Viljelytuotteen käyttötarkoitus

Saatavilla olevat lajikkeet voivat olla soveltumattomia myös viljelykasvin sadon käyttötarkoituksen takia. Eroja käyttötarkoituksessa ovat esimerkiksi rehu-, elintarvike- ja viherlannoituskäyttö.

Esimerkki. Puhdaskaura. Ns. puhdaskauraa viljellään, korjataan, kuivataan ja varastoidaan erillään muista viljoista gluteenittoman raaka-aineen varmistamiseksi. Tavanomaisen, sertifioidun kylvösiemenerän suurempi lajipuhtaus tai vähäisempi kasvitautien määrä voidaan katsoa viljelytekniseksi syyksi, jonka perusteella ELY-keskus voi myöntää luvan.

Esimerkki. Silpoydinherne. Viljelet silpoydinhernettä, mutta kylvösiementä ei ole saatavilla luomutuotettuna. Vaikka pelto- tai rehuherne ovat samaa lajia kuin tarhaherneet, kuten silpoydinherne, voit saada ELY-keskuksen luvan tavanomaisen siemenen käyttöön silpoydinherneen lajikeominaisuuksien ja käyttötarkoituksen perusteella

Esimerkki. Hernelajike vihermassakäyttöön. Viljelet hernettä lajikkeesta, joka tuottaa runsaasti vihermassaa. Lajike ei tuleennu Suomen olosuhteissa. Voit saada ELY-keskuksen luvan tavanomaisen siemenen käyttöön käyttötarkoituksen perusteella, jos siitä ei ole saatavissa luomutuotettua siementä.

Huom! Ruokavirasto huomioi eri käyttötarkoituksia ja viljelymuotoja myös yleisen luvan perusteena: Esimerkiksi kevät- ja syysvehnä, varhais- ja talviperuna, mallas- ja rehuohra jne. Katso tarkemmin myös kohta 5.3.1.

Kasvinsuojelullinen riski

Lupa voidaan myöntää, jos saatavilla olevasta luomuaineistossa on perustellusti suurempi kasvitauti- tai tuholaisriski kuin vastaavassa tavanomaisessa lisäysaineistossa tai kun luomuviljelijällä on kasvinsuojelullisia syitä erityisen vähän vieraita lajeja tai rikkakasvien siemeniä sisältävän kylvösiemenen hankintaan.

Poikkeuslupaa ei voida myöntää pelkästään sillä perusteella, että sadon ostaja omistaa/ välittää tiettyä lajiketta ja edellyttää sen vuoksi juuri tämän lajikkeen käyttöä, jos rekisterissä on saatavilla ominaisuuksiltaan vastaavia lajikkeita.

Esimerkki. Yksinoikeus lajikkeeseen ei ole lupaperuste. Luomulisäysaineistorekisterissä on luomutuotettu rypsilajike, mutta asiakkaasi tekee sopimuksia vain rypsilajikkeesta, jota hän itse edustaa, eikä ko. lajiketta ole luomulisäysaineistorekisterissä. ELY-keskus ei voi myöntää lupaa. Hyväksyttävä syy voisi olla esimerkiksi, että lajikkeella on erityisiä ominaisuuksia tai se Suomen markkinoilla niin uusi, että sen edustaja ei ole vielä ehtinyt huolehtia sen luomusiemenen saatavuudesta.

Tutkimuskäyttö

ELY-keskus voi myöntää luvan, kun tavanomaisen lisäysaineiston käyttö on perusteltua ELY-keskuksen hyväksymää tutkimuskäyttöä, pienimuotoista kenttätutkimusta tai lajikkeiden suojelua varten. Selvitys tutkimuksesta, tutkimussuunnitelma tms. on toimitettava hakemuksen liitteenä.

Esimerkki. Pienimuotoinen lajikevertailu. Et tunne eri vihanneslajikkeiden soveltuvuutta omaan viljelykäyttöösi, joten sinulla on tarve kokeilla myös lajikkeita, joista ei ole saatavissa luomusiementä. Voit saada ELY-keskukselta luvan tavanomaisten lajikkeiden käyttöön pienimuotoista kenttätutkimusta varten. Laadi hakemuksen liitteeksi suunnitelma kokeilun tavoitteista ja toimenpiteistä, jolla voit myös osoittaa, että tuotantomäärät ovat koetoimintaan soveliaita.

Uuden lisäysaineiston tuotanto omaa käyttöä varten

ELY-keskus myöntää luvan tavanomaisen lisäysaineiston käyttöön, kun kyseessä on uuden lisäysaineiston tuotanto viljelijän omaa käyttöä varten. Kyseessä voi olla esimerkiksi:

• tavanomaisesti tuotettujen emotaimien hankinta, tai
• siemenlisäysviljely tilan omaa tuotantoa varten (esimerkiksi ns. TOS-siemen)
• suojaamaton lajike.

Omaan käyttöön tarkoitetun uuden luonnonmukaisen tai siirtymävaiheen lisäysaineiston tuotannon vaatimuksista kerrotaan tarkemmin kappaleissa 5.5 ja 6.2. Samoissa kappaleissa kerrotaan myös luonnonmukaista tai siirtymävaiheen lisäysaineiston tuotannon vaatimuksista sertifioidun kylvösiemenen ja muun kaupallisen lisäysaineiston tuotannossa.

5.4 Erinäisiä vaatimuksia ja tulkintoja lisäysaineistojen käytöstä

Tavanomaisia ainesosia sisältävien siemenseosten merkintä ja käyttö

Luomuasetus mahdollistaa tavan merkitä nurmi-, rehu- ja viherlannoituskäyttöön tarkoitettuja sertifioituja siemenseoksia, jotka sisältävät ainesosina vähintään 70 prosenttia luonnonmukaisten tai siirtymävaiheen siemeniä. Tiedot luonnonmukaisten tai siirtymävaiheen siementen täsmällisistä osuuksista pakkausmerkinnöissä on ilmoitettava kunkin lajin ja tarvittaessa lajikkeiden painoprosentteina.

Merkintätapa ei tarkoita, että seoksen käyttö olisi automaattisesti sallittu luomuviljelyssä. Seoksen käyttö Suomessa edellyttää, että luomuviljelijällä on lupa käyttää seosta kaikkien sen sisältäminen tavanomaisten ainesosien osalta. Lupa tavanomaiselle ainesosalle voi olla Ruokaviraston yleinen lupa tai ELY-keskuksen eräkohtainen lupa.

Lisäksi, jos seos sisältää tavanomaisia siemeniä, vakuustodistuksessa tulee olla teksti: Seosta saa käyttää ainoastaan luvansoveltamisalalla ja sen jäsenvaltion alueella, jonka toimivaltainen viranomainen on sallinut seoksen käytön luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä annetun asetuksen (EU) 2018/848 liitteessä II olevan 1.8.5 kohdan mukaisesti.

Tulkinta: Ylivuotinen siemenseos. Luomutuotannossa on käytettävä ensisijaisesti sellaisia seoksia, joiden kaikki osat (komponentit) ovat luonnonmukaista tai siirtymävaiheen tuotantoa. Jos haluat käyttää seoksia, jossa on tavanomaisesti tuotettuja osia, on käyttöön haettava lupa ELY-keskukselta. ELY-keskuksen lupaa ei tarvita, jos tavanomaiset komponentit ovat Ruokaviraston yleisen luvan piirissä. Ylivuotisten siemenseoksen osalta voi käytännön syistä olla erityisen vaikeaa täyttää vaatimusta, jonka mukaan lupaehtojen tulee täyttyä seoksen kaikkien tavanomaisesti tuotettujen komponenttien osalta.

Tulkinta: Jatkolupa tavanomaisia komponentteja sisältävän ylivuotisen siemenseoksen käytölle. Lupa käyttää tavanomaista siementä koskee vain yhtä kasvukautta, joten jos siementä jää käyttämättä, eli ylivuotiseksi voi erityisesti siemenseoksen osalta olla erityisen vaikeaa täyttää vaatimusta, jonka mukaan lupaehtojen tulee täyttyä seoksen kaikkien tavanomaisesti tuotettujen komponenttien osalta. Jos tavanomaiset komponentit eivät ole seuraavalla kasvukaudella yleisen luvan piirissä, voit hakea niille ELY-keskuksesta eräkohtaista jatkolupaa. ELY-keskus voi myöntää luvan edellyttäen, että siemenseoserä on alun perin hankittu yhden kasvukauden tarvetta varten.

5.5 Uuden lisäysaineiston tuotanto luonnonmukaisena tai siirtymävaiheen tuotteena

Uuden luonnonmukaisen tai siirtymävaiheen lisäysaineiston tuotantoon liittyy erityisiä vaatimuksia, jotka koskevat tuotettavien kasvilajien siirtymäaikavaatimuksia viljelylohkolla ja tavanomaisen emoaineiston, esimerkiksi kantasiemenen tai emotaimien käyttöä.

Siirtymäaikavaatimusten osalta luonnonmukaisesti ja siirtymävaiheen tuotteena tuotetun lisäysaineiston tuotantoon sovelletaan yleisiä kasvintuotannon siirtymäaikavaatimuksia (tarkemmin luku 6 Siirtymävaihe).

Tavanomaista kantasiementä ja emoaineistoa koskevia vaatimuksia

Sertifioidussa lisäysaineiston tuotannossa käytettävälle tavanomaiselle kantasiemenelle ei tarvitse hakea poikkeuslupaa, jos lajin kantasiemenelle on annettu Ruokaviraston yleinen lupa.

Tavanomaista lisäysaineistoa ei saa sadonkorjuun jälkeen käsitellä kielletyillä aineilla.

Tavanomaista kantasiementä saa peitata ainoastaan peittausaineilla ja menetelmillä, joiden käyttö on sallittua luomutuotannossa.

ELY-keskus voi myöntää luvan käyttää emokasviksi tavanomaista taimea, joka on kemiallisesti käsitelty osana tavanomaista kasvatusvaihetta.

5.6 Taimet ja kasvullisen lisäysaineiston tuotanto ja käyttö

Poikkeusluvat tavanomaisten taimien ja kasvullisen lisäysaineiston käyttöön voivat koskea:

• tavanomaisia pistokkaita ja muuta kasvullista lisäysaineistoa, mutta ei tavanomaisia satotaimia,
• tavanomaisia emotaimia, mutta ei tavanomaisia satotaimia.

Huom! Yksivuotisten kasvien tavanomaisesti tuotetuille siementaimille (esimerkiksi keräkaalin taimi) ei voi saada lupaa, mutta tavanomaisen siemenen (esimerkiksi keräkaalin siemen) käyttöön voi luvan saada. 

5.6.1 Kasvullinen lisäysaineisto

Kohtien 5.3.1 ja 5.3.2 kohtien mukaiset yleiset tai eräkohtaiset luvat koskevat kasvullista lisäysaineistoa (esim. mansikan rönsyt/ rönsypistokkaat, omenan vartteet, vadelman juurakkopistokkaat ja herukkapensaiden taivukkaat.

Lupia ei voi saada kokonaisille tavanomaisesti kasvatetuille satotaimille (esim. mansikan juurelliset rönsytaimet, frigo-taimet jne.).

5.6.2 Emotaimet

Kohdan 5.3.2 mukainen eräkohtainen lupa voi koskea emokasveja. Esimerkiksi mansikan emotaimille voi saada ELY-keskuksen luvan rönsyjen tuottamista varten, kun luvan edellytykset toteutuvat.

5.6.3 Siirtymävaiheen aloittaminen uudelleen monivuotisen kasvuston perustamiseksi

Monivuotisten kasvien taimien saatavuus luonnonmukaisesti tuotettuna Suomen markkinoilta on toistaiseksi vähäistä, eikä satotaimille ole mahdollisuutta myöntää lupaa tavanomaisen lisäysaineiston käyttöön.

Tulkinta: Luomuviljelijä voi aloittaa lohkon siirtymävaiheen uudelleen vapaaehtoisesti, mikä mahdollistaa monivuotisten, erityisesti puuvartisten kasvien tavanomaisten taimien käytön. Siirtymäaika on normaali monivuotisten kasvien siirtymäaika eli vähintään kolme vuotta ennen luonnonmukaisten tuotteiden satoa. Menettelyn soveltaminen voi aiheuttaa rinnakkaisviljelytilanteen, jolle tarvitaan ELY-keskuksen lupa. Katso tarkemmin tämän ohjeen kappale 7.3 Samojen tai toisistaan huonosti erottuvien lajikkeiden rinnakkaisviljely.

Esimerkki. Siirtymävaiheen aloittaminen uudelleen monivuotisen kasvuston perustamiseksi. Koska omenan luomutaimia ei ole riittävästi saatavilla, arvioit siirtymävaiheen uudelleenaloittamisen olevan käytännöllinen tapa perustaa taimikasvusto uudelle lohkolle. Ilmoitat asiasta ELY-keskukselle olennaisena muutoksena ennen taimien istuttamista. ELY-keskus muuttaa lohkon siirtymävaiheen ensimmäiseen vuoteen. Koska sinulla on muita omenakasvustoja myös muilla lohkoilla, haet samalla rinnakkaisviljelylupaa.

5.6.4 Täydennystaimet

Täydennysistutus on tehtävä luomu- tai siirtymävaiheen taimia käyttäen, kun monivuotisten kasvien kasvustoon on tullut aukkoja esimerkiksi talvituhojen tai tuhoeläinten takia.

Mahdolliseen täydennystaimien tarpeeseen voi varautua esimerkiksi kasvattamalla taimia erillisellä kasvulohkolla siirtoistutuksia varten.

6 Siirtymävaihe

6.1 Siirtyminen luonnonmukaiseen kasvintuotantoon

Ennen kuin kasvinviljelytuotteita voidaan käyttää tai markkinoida luonnonmukaisina tai siirtymävaiheen tuotteina, on tuotannossa, esimerkiksi peltolohkolla, noudatettava määräajan luonnonmukaisen tuotannon vaatimuksia. Tätä aikaa kutsutaan siirtymävaiheeksi.

Siirtymävaiheen pituus määräytyy viljeltävien kasvilajien ja niiden käyttötarkoituksen (elintarvike, rehu tai lisäysaineisto) mukaan.

Luonnonvaraisien kasvien keruutuotantoon sovelletaan monivuotisten kasvien siirtymäaikoja, mutta tarkemmat ohjeet luonnonmukaisesta keruutuotannosta on annettu Ruokaviraston ohjeessa Keruutuotanto.

Eläinten jaloittelualueet eli ulkotarhat eivät ole kasvintuotantoa, mutta myös niille on omat erityisvaatimukset siirtymävaiheen suhteen. Katso tarkemmin Ruokaviraston ohjeessa Eläintuotanto ohjeet (kappale 4.1).

Tilan ilmoittaminen luomuvalvontaan

Tila voidaan ilmoittaa luomuvalvontaan milloin tahansa vuoden aikana. Siirtyminen ensimmäisen lohkon osalta ei voi alkaa ennen, kuin tila on ilmoittautunut luomuvalvontaan. Sopivaan ilmoitusajankohtaan eli luomuvalvontaan liittymisen voivat vaikuttaa mm.

• viljelylohkojen siirtymäaikojen suunnitellut aloitusajankohdat;
• viljeltäväksi suunniteltujen kasvilajien siirtymäajan pituus lohkolla;
• satotuotteiden suunniteltu käyttö;
• luomukorvauksen liittyvät sitoumusehdot.

Luomuvalvontaan liityttäessä lohkokohtaiset siirtymävaiheen aloitusajankohdat ilmoitetaan lomakkeella 1a. Merkitse lomakkeeseen peruslohkojen tunnukset ja siirtymisen ajankohta (kalenterivuosi, kuukausi tai päivämäärä). Lomakkeelle merkitään tiedot myös mahdolliseen tavanomaiseen yksikköön kuuluvat lohkot, eli viljelyalat, jotka eivät ole siirtymässä luomutuotantoon.

Huomioithan lohkon siirtymisen alkamispäivää ilmoittaessasi, että lohkon siirtymävaiheen on pitänyt kestää vähintään 24 kk ennen kylvöä, kun kyseessä ovat yksivuotiset kasvit, kuten esim. viljat ja monivuotisilla nurmilla vähintään 24 kk ennen sadonkorjuuta, että saatava sato on luomua.

Huom! Mikäli haet myös luomusitoumusta, sitoumukseen haettavia lohkoja, joiden siirtymävaihe alkaa 1. sitoumusvuonna, tulee viljellä luomumenetelmin 1. päivä toukokuuta alkaen. Merkitse lomakkeelle 1a em. lohkojen osalta siirtymäajan aloituspäivämääräksi 1. päivä toukokuuta tai sitä aikaisempi ajankohta.

Huom! Uuden luomuviljelijän on ilmoittauduttava luomun valvontajärjestelmään huhtikuun loppuun mennessä, mikäli hän hakee myös luomusitoumusta.

Uusien lohkojen ilmoittaminen luomuvalvontaan

Kun jo olet luomuvalvonnassa ja viljelyysi tulee uusia viljelylohkoja, on sinun tehtävä uusista lohkoista ilmoitus ELY-keskukselle. Ilmoitukseksi riittää lohkojen merkitseminen tukihakemukselle, jos lohkojen siirtymävaihe ensimmäisenä vuonna alkaa 1. toukokuuta.

Mikäli lohkojen siirtymävaihe ensimmäisenä vuotena alkaa jonakin muuna ajankohtana, on sinun tehtävä ennen siirtymävaiheen aloittamista ELY-keskukselle erillinen ilmoitus, jossa on samat tiedot kuin lomakkeella 1a.

Voit aloittaa siirtymisen lohkolla heti sen jälkeen, kun luomutuotannossa kiellettyjen tuotantopanosten (peitattu siemen, keinolannoitteet ja kasvinsuojeluaineet jne.) käyttö kasvukaudella on päättynyt. Ilmoita lohkon siirtymisen alkamispäivä ELY-keskukselle ennen siirtymisen alkamista.

Huomioithan lohkon siirtymisen alkamispäivää ilmoittaessasi, että lohkon siirtymävaiheen on pitänyt kestää vähintään 24 kk ennen kylvöä, kun kyseessä ovat yksivuotiset kasvit, kuten esim. viljat ja monivuotisilla nurmilla vähintään 24 kk ennen sadonkorjuuta, että saatava sato on luomua.

Jos haluat, että lohkon siirtymisen alkamispäivä on aikaisempi, kuin hallintaan tulopäivä, on sinun mahdollista hakea lohkolle siirtymäajan lyhentämistä.

Siirtymisaikoja koskevien tietojen kirjaaminen

Kaikissa tapauksissa luomuviljelijällä pitää olla siirtyvien lohkojen osalta kirjattuna muistiinpanoihin jokaisen lohkon siirtymisen alkamispäivä ja päivämäärä, jolloin siirtymävaihe lohkolla on päättynyt.

Nollavuosimenettelyn soveltaminen

Nollavuosimenettelyllä tarkoitetaan toimintatapaa, jossa lohkoa viljellään osan vuotta tavanomaisesti, mutta siirtymävaihe aloitetaan vielä saman kalenterivuoden aikana sen jälkeen, kun luomutuotannossa kiellettyjä menetelmiä ei enää käytetä lohkolla.

Nollavuosimenettelyn soveltamiseksi suunnittele siirtyminen huolellisesti, ilmoita lohko ja suunniteltu aloitusaika ELY-keskukselle erikseen.

Esimerkki:

Tila on liittynyt luomuvalvontaan, mutta kaikilla lohkoilla ei ole aloitettu siirtymistä samanaikaisti. Tilalle on haettu luomusitoumusta vuodelle 2022. Tilalla on kaksi peruslohkoa, joista toinen (A) aloittaa siirtymisen luomuun 1.5.2022. Lohko B tulee luomukorvauksen piiriin vuonna 2023.

Peruslohkoa B viljellään tavanomaisesti 15.5.2022 asti. Sen jälkeen lohkoa viljellään luonnonmukaisesti, eli lohkon siirtyminen alkaa 16.5.2022. Lohkon B sato on siis tavanomaista vuonna 2022 eikä sille voi saada luomukorvausta vuodelta 2022. Lohkon vaihe on kuitenkin SV1, ja vuonna 2023 vaihe SV2. Tukihakemuksessa lohko merkitään toistaiseksi tavanomaiseksi vuonna 2022.

Kasvukaudella 2023 lohko B on vaiheessa SV2 ja sillä voi viljellä esimerkiksi viljaa, TOS-siementä tai rehua siirtymävaiheen tuotteena.

6.2 Siirtymävaiheen lyhentäminen tai pidentäminen

Siirtymävaiheaikaan voidaan eräin edellytyksin katsoa takautuvasti kuuluvan peltolohkon aikaisempi käyttö.

Siirtymäajan pidentäminen on mahdollista esimerkiksi, jos tilalla on käytetty ennen luomutuotantoon siirtymistä pitkävaikutteisia kasvinsuojeluaineita.

Siirtymävaiheen lyhennyksestä tai pidennyksestä päättää ELY-keskus ottaen huomioon lohkon aiemman käytön.

"Tukivalvotun alan" siirtymävaiheen lyhentäminen

Peltolohkon aikaisempi käyttö voidaan huomioida täysimääräisesti siirtymäaikaa lyhentävänä aikana, kun lohkolle on sovellettu EU:n maaseutuasetuksen (1305/2013) ohjelmien toimenpiteitä (ympäristökorvaukset ja luonnonhaittakorvaukset) ja että lohkolla ei ole käytetty luomussa kiellettyjä tuotantopanoksia.

Näyttönä pellon aikaisemmasta käytöstä luomuviljelijän tulee liittää hakemukseen lohkokortit tai muita tuen ehtona oleva tietoja, jotka osoittavat, että lohkoilla ei ole käytetty luonnonmukaisessa viljelyssä kiellettyjä aineita.

Siirtymävaiheen lyhentämistä voidaan hakea samoin ehdoin myös lohkoille, jotka eivät ole korvauskelpoisia ympäristökorvauksessa tai luonnonhaittakorvauksessa, jos ne ovat olleet mukana tukihakemuksessa.

"Muun luomukelpoisen alan" siirtymävaiheen lyhentäminen

”Muulla luomukelpoisella alalla” tarkoitetaan luonnonaluetta (esimerkiksi raivio tai metsämaa) tai maatalousmaata, joka ei ole ympäristö- tai luonnonhaittakorvausten piirissä.

Täyden siirtymäajan lyhennysajan hyväksymiseksi toimijan on liitettävä hakemukseen asiakirjat, jotka osoittavat, että alueita ei ole käsitelty luomuviljelyssä kielletyillä aineilla vähintään kolmeen vuoteen.

Näytön antaminen on monivaiheinen prosessi ja edellyttää aina tarkastusta paikan päällä toimijan luona ennen siirtymäajan lyhennyksen hyväksymistä:

1. Toimijan hakemus, josta ilmenevät paikkatiedot (lohkotunnus, kartta tai muu sijaintitieto ja pinta-alat) ja tuotantotiedot (luonne ja määrät), kirjallinen näyttö ja/tai perustelut luomuvaatimusten täyttymisestä.
2. ELY-keskuksen arvio näytteenottotarpeista lohkokohtaisesti näytöksi kolmen vuoden kemikaalittomuusvaatimuksen toteutumisesta
3. Tarkastus toimijan luona, johon sisältyy mahdollinen näytteenotto sekä näytteiden analysointi akkreditoidussa laboratoriossa
4. ELY-keskuksen tekemä yhteenvetoraportti toimijan luona tehdyn tarkastuksen havainnoista, mahdollisista analyysituloksista ja muista ELY-keskuksen tarpeelliseksi katsomistaan tiedoista sekä lausunto hyväksymisedellytyksistä lohkoittain.
5. ELY-keskuksen päätös.

Hakemus siirtymävaiheen lyhentämiseksi

Hakemuksen siirtymävaiheen lyhentämiseksi voi tehdä luomuvalvontalomakkeella 9d. Siirtymävaiheen lyhentämistä voi hakea milloin tahansa, mutta jotta tarkastus toimijan luona voidaan mahdollisesti liittää osaksi normaalia vuositarkastusta, tulee hakemusprosessi aloittaa jo hyvissä ajoin ennen kasvukautta ja sadonkorjuuta.

Hakemuksen käsittelystä peritään maksu Ruokaviraston hinnaston mukaisesti.

Siirtymäajan lyhennystä ei tarvitse hakea erikseen, kun pellon olemassa olevaa peruslohkoa laajennetaan alle 0,5 hehtaaria ja enintään 5 prosenttia ja pinta-alan muutos ilmoitetaan tukihakemuksessa tai erillisellä ilmoituksella ELY-keskukselle.

Aika, jolle lyhennystä haetaan, voi olla myös lyhyempi kuin lohkon täysi (eli normaalisti kahden vuoden) siirtymäaika.

6.3 Siirtymävaiheen pituus

Siirtymävaiheen pituus luonnonmukaisilla tuotteilla

Siirtymäajan vähimmäispituus ennen kuin kasvinviljelytuotteita voidaan käyttää tai markkinoida luonnonmukaisesti tuotettuina:

• Yksi- ja kaksivuotisilla kasveilla tuotantosääntöjä on pitänyt soveltaa viljelylohkolla vähintään kahden vuoden (24 kuukauden) ajan ennen kylvöä;
• Monivuotisilla nurmi- ja rehukasveilla tuotantosääntöjä on pitänyt soveltaa viljelylohkolla vähintään kahden vuoden (24 kuukauden) ajan ennen luonnonmukaisten tuotteiden ensimmäistä satoa;
• Monivuotisilla kasveilla, eli muilla kuin monivuosilla nurmi- ja rehukasveilla, tuotantosääntöjä on pitänyt soveltaa viljelylohkolla vähintään kolmen vuoden (36 kuukauden) ajan ennen luonnonmukaisten tuotteiden ensimmäistä satoa.

Taulukossa 1 on esimerkkejä siirtymävaiheen pituudesta erityyppisten kasvien viljelyssä.

Siirtymävaiheen pituus siirtymävaiheen tuotteilla

Siirtymävaiheen kasvituotteita elintarvikkeiksi tai rehuksi saa merkitä, käyttää ja pitää kaupan siirtymävaiheen tuotteina, kun viljelylohkon tuotannossa on noudatettu vähintään 12 kuukauden siirtymävaihetta ennen sadonkorjuuta. 12 kuukauden siirtymäaikaa sovelletaan kaikkiin kasvilajeihin (yksi-, kaksi- ja monivuotiset kasvit).

Kasvien lisäysaineistoa saa merkitä, käyttää ja pitää kaupan siirtymävaiheen tuotteina edellyttäen, että viljelylohkolla on noudatettu vähintään 12 kuukauden siirtymävaihetta. Monivuotisten kasvien osalta kasvustoa on lisäksi kasvatettava viljelylohkolla luonnonmukaisen tuotannon sääntöjä noudattaen vähintään 12 kuukauden ajan ennen lisäysaineiston korjuuta.

Tulkinta: Kuminan osalta tuote katsotaan luonnonmukaiseksi tuotteeksi, kun lohkon siirtymävaihe on kestänyt vähintään 24 kuukautta ennen kylvöä tai vaihtoehtoisesti, kun lohkolla on kuminakasvuston viljelyyn sovellettu tuotantosääntöjä vähintään 36 kuukauden ajan ennen luonnonmukaisten tuotteiden ensimmäistä satoa.

Taulukossa 1 on esimerkkejä siirtymävaiheen pituudesta siirtymävaiheen tuotteilla.

Taulukko 1. Siirtymävaiheen pituus tuotettaessa luonnonmukaisia tai siirtymävaiheen kasvinviljelytuotteita

Esimerkki 1. Yksivuotinen kevätvilja. Lohkon siirtymävaihe on alkanut 1.5.2021. Sato on luonnonmukainen tuote, kun tuotantosääntöjä on noudatettu viljelylohkolla vähintään kahden vuoden (24 kk) siirtymävaiheen ajan ennen kylvöä, eli ensimmäinen luomusatoa tuottava kevätvilja voidaan kylvää aikaisintaan 2.5.2023.

Esimerkki 2. Yksivuotinen syysvilja. Lohkon siirtymävaihe on alkanut 1.5.2021. Ensimmäinen luomutuottava syysvilja voidaan kylvää aikaisintaan 2.5.2023, joten vasta esimerkiksi 1.9.2023 kylvetty syysvilja tuottaa luomusatoa. Huom! Jos syysvilja kylvetään siirtymävaiheen toisena vuotena (SV2), esimerkiksi 1.9.2022, on saatava sato siirtymävaiheen tuotetta, koska lohkon siirtymäaikavaatimus luomusadon saamiseksi, eli vähintään kaksi vuotta ennen kylvöä, ei täyty.

Esimerkki 3. Monivuotinen nurmi. Lohkon siirtymävaihe on alkanut 1.5.2021. Nurmialojen siirtymäaika on vähintään kaksi vuotta (24 kk) ennen sadon käyttöä luonnonmukaisena rehuna, eli esimerkiksi luomusäilörehua voi lohkolta korjata 2.5.2023 alkaen.

Esimerkki 4. Monivuotinen vanha kasvusto. Lohkon siirtymävaihe on alkanut 1.5.2021. Monivuotisilla kasveilla, eli muilla kuin monivuosilla nurmi- ja rehukasveilla, siirtymäaika viljelylohkolla on vähintään kolme vuotta (36 kk) ennen luonnonmukaisten tuotteiden ensimmäistä satoa. Esimerkiksi luomutuotantoon siirretystä omenatarhasta saadaan luomuomenia 2.5.2024 alkaen.

Esimerkki 5. Monivuotinen uusi kasvusto. Lohkolle, jonka siirtymävaihe on alkanut 1.5.2021 istutetaan 2.6.2023 luomumansikantaimia. Lohkon kahden vuoden siirtymäaika on siis päättynyt 2.5.2023, joten istutetuista taimista saatava mansikkasato on heti luonnonmukaista, eli sadon vaihe seuraa lohkon vaihetta.

Huom! Lohkon vaiheen merkintä viljelykiertosuunnitelmassa ja satotuotteen siirtymäaikavaatimusten täyttyminen. Kun kyseessä ovat kasvit, joille sovelletaan kahden vuoden siirtymäaikaa, käytetään viljelykiertosuunnitelmissa yleisesti lohkon vaiheiden merkintätapaa SV1-SV2-LUOMU. Silloin merkintä SV1 viljelykiertosuunnitelmassa tarkoittaa sitä kalenterivuotta, jonka aikana lohkon siirtyminen alkaa. Merkintä SV2 tarkoittaa sitä seuraavaa kalenterivuotta ja merkintä LUOMU sen jälkeistä kalenterivuotta. Merkintätapaa käyttäessäsi huomioi aina, milloin satotuotteiden kasvilajikohtaiset siirtymäaikavaatimukset täyttyvät lohkolla: SV2-merkinnästä huolimatta satotuote on siirtymävaiheen tuote vasta kun lohkon siirtymäaikaa on kulunut vähintään 12 kuukautta ennen sadonkorjuuta. Lohkon LUOMU-merkinnästä huolimatta, varmista ennen yksivuotisen kasvin kylvöä, erityisesti syyskylvöisillä kasvilajeilla, että lohkon siirtymäaikaa on kulunut vähintään 24 kuukautta. Jos siirtymäaika ennen kylvöä on lyhyempi, sato on siirtymävaiheen tuotetta.

6.4 Siirtymäaikavaatimusten soveltaminen lisäysaineiston tuotantoon

Uuden luonnonmukaisen tai siirtymävaiheen lisäysaineiston tuotantoon liittyy erityisiä vaatimuksia, jotka koskevat tuotettavien kasvilajien siirtymäaikavaatimuksia viljelylohkolla ja tavanomaisen emoaineiston käyttöä.

Siirtymäaikavaatimusten osalta luonnonmukaisesti ja siirtymävaiheen tuotteena tuotetun lisäysaineiston tuotantoon sovelletaan yleisiä kasvintuotannon siirtymäaikavaatimuksia (taulukot 1, 2a ja 2b).

Lisäksi, kun luonnonmukaisen kasvien lisäysaineiston tuottamiseksi käytetään tavanomaista emoaineistoa, esimerkiksi kantasiementä, on vaatimuksena, että kantasiementä on viljelty luonnonmukaisen viljelyn vaatimuksia noudattaen vähintään yhden sukupolven ajan tai, jos kyseessä ovat monivuotiset kasvit, vähintään yhden sukupolven ajan kahden kasvukauden ajan.

Vaatimukset koskien viljelylohkon siirtymäaikoja ja tavanomaista emoaineistoa, kun tuotetaan siirtymävaiheen tai luonnonmukaista lisäysaineistoa

Vaatimukset koskien viljelylohkon siirtymäaikoja ja tavanomaista emoaineistoa, kun siirtymävaiheen tai luonnonmukaista lisäysaineistoa on kuvattu esimerkkeineen taulukoissa 2a ja 2b.

Taulukko 2a. Lisäysaineiston tuotanto tavanomaisesta emoaineistosta siirtymävaiheen tuotteena

Esimerkkejä

Tavanomaisesti tuotettu kauransiemen kylvetään 13.5.2022. Lohkon siirtymävaihe on alkanut 1.5.2021. Lohkolta voi korjata siemensatoa siirtymävaiheen tuotteena 2.5.2022 alkaen.

Tavanomaisesti tuotettu syysvehnän siemen kylvetään 1.9.2021. Lohkon siirtymävaihe on alkanut 1.8.2021. Lohkolta voi korjata siemensatoa siirtymävaiheen tuotteena 2.8.2022 alkaen.

Peltolohko, jossa on vuonna 2021 tavanomaisena perustettu timotein siemenkasvusto, siirretään luomuviljelyyn 1.5.2022 alkaen. Lohkolta voi korjata siemensatoa siirtymävaiheen tuotteena 2.5.2023 alkaen.

Lohkolla on tavanomaisena perustettu mansikkakasvusto. Lohko siirretään luomuviljelyyn 1.5.2022 alkaen. Lohkolta voi kerätä mansikan rönsypistokkaita siirtymävaiheen tuotteena 2.5.2023 alkaen.

Lohkon siirtymävaihe on alkanut 1.5.2022. Lohkolle istutetaan tavanomaisia mansikan emotaimia 10.6.2022. Lohkolta voi kerätä mansikan rönsypistokkaita siirtymävaiheen tuotteena 11.6.2023 alkaen.

Taulukko 2b. Luonnonmukaisen lisäysaineisto tuotanto tavanomaisesta emoaineistosta

Esimerkkejä

Tavanomaisesti tuotettu kauransiemen kylvetään 13.5.2022 peltolohkolle, jonka siirtymävaihe on alkanut 1.5.2020. Siemensato on luonnonmukaista.

Tavanomaisesti tuotettu syysvehnän siemen kylvetään 1.9.2022 peltolohkolle, jonka siirtymävaihe on alkanut 1.5.2020. Siemensato on luonnonmukaista.

Peltolohko, jossa on vuonna 2021 tavanomaisena perustettu timotein siemenkasvusto, siirretään luomuviljelyyn 1.5.2022 alkaen. Lohkolta voi korjata luonnonmukaisesti tuotettua siemensatoa 2.5.2024 alkaen.

Lohkolla on tavanomaisena perustettu mansikkakasvusto. Lohko siirretään luomuviljelyyn 1.5.2022 alkaen. Lohkolta voi kerätä mansikan rönsypistokkaita luonnonmukaisena tuotteena 2.5.2025 alkaen.

Tavanomaisesti tuotettu mansikan emotaimi istutetaan 12.6.2022. lohkolle, jonka siirtymävaihe on päättynyt eli lohko on luomutuotannossa. Kasvukaudella 2023 saatavat rönsypistokkaat ovat luonnonmukaisia.

Tulkinta. Emotaimien marjasato. Tavanomainen mansikan emotaimi istutetaan luomuvaiheessa olevalle lohkolle. Mikäli emotaimesta kerätään mansikan rönsyjen lisäksi marjasatoa, tulee siirtymäajan suhteen noudattaa vähintään samoja siirtymäaikoja kuin monivuotisten kasvien lisäysaineiston suhteen. Emokasvista saadaan luomupistokkaita ja -marjoja istutusvuotta seuraavalla kasvukaudella.

7 Rinnakkaisviljely

• Rinnakkaisviljelyssä samaa kasvilajia tuotetaan eri tuotantovaiheissa (tavanomainen, siirtymävaihe, luomu).
• Eri tuotantotavalla tuotetut erät on kyettävä erottamaan kaikissa vaiheissa toisistaan.
• Tilan osan pysyvä rinnakkaisviljely edellyttää ELY-keskuksen lupaa.
• Kun koko tila on siirtymässä pysyvästi luomuviljelyyn, tarvitaan ELY-keskuksen lupa rinnakkaisviljelyyn vain poikkeustapauksessa.

Rinnakkaisviljely tarkoittaa saman kasvilajin viljelyä luomutilalla samanaikaisesti eri tuotantovaiheissa (tavanomainen, siirtymävaihe tai luonnonmukainen). Rinnakkaisviljely luomutilalla voi olla väliaikaista tai pysyvää.

Rinnakkaisviljelyllä luomuyksikön sisällä, tarkoitetaan väliaikaista tilannetta, jossa koko tila tai uusi viljelylohko on luomusuunnitelman mukaisesti siirtymässä luonnonmukaiseen viljelyyn, mutta siirtymisen aikana samaa kasvilajia tuotetaan eri tuotantovaiheissa.

Pysyvällä rinnakkaisviljelyllä tarkoitetaan, että tilalle on muodostettu erilliset luonnonmukaiset ja tavanomaiset tuotantoyksiköt eli rinnakkaisviljely on luonteeltaan jatkuvaa.

Rinnakkaisviljely aiheuttaa tuotteiden sekaantumisvaaran ja sen välttämiseksi viljelykiertosuun¬nitelman laatimisessa on oltava erityisen huolellinen.

Tuotteita varastoitaessa eri tuotantovaiheessa olevat tuotteet on pystyttävä pitämään luotettavasti erillään toisistaan. Luomusuunnitelmassa on oltava kuvaus toimenpiteistä, joilla tämä varmistetaan.

Eri tuotantovaiheissa tuotetut tuotteet on pidettävä erillään toisistaan ja oltava tunnistettavissa ja jäljitettävissä koko ajan. Kirjanpidossa on oltava tuotteiden määrät tuotantovaiheittain. Luomukotieläintiloilla eri tuotantovaiheiden rehujen erotteleminen on oltava mahdollista rehunkulutusseurannassa.

7.1 Rinnakkaisviljely luomuyksikön sisällä

Luomuyksikön sisäiseen rinnakkaisviljelyyn siirtymävaiheen aikana ei tarvita ELY-keskuksen lupaa. Myöskään lajikkeiden ei tarvitse olla toisistaan helposti erotettavia.

Tästä ohjeesta poikkeuksena on rinnakkaisviljely siirtymävaiheen aikana sellaisten monivuotisten kasvilajien osalta, jotka vaativat satoa tuottaakseen vähintään kolmen vuoden kasvatusajan. Tällaisten kasvilajien lajikkeet voivat olla samoja tai vaikeasti erottuvia edellyttäen, että siirtyminen tapahtuu siirtymäsuunnitelman puitteissa ja että lohkoittain siirtyminen luonnonmukaiseen tuotantoon aloitetaan mahdollisimman pian ja saatetaan päätökseen viimeistään viiden vuoden kuluessa. Lupaa on haettava ELY-keskukselta (katso kohta 7.4).

Esimerkki. Omenatarhan siirtäminen luomutuotantoon vaiheittain. Omena on kasvilaji, joka vaatii satoa tuottaakseen vähintään kolmen vuoden kasvatusajan. Luonnonmukaiseen tuotantoon siirtyvällä omenatarhalla on kolme erillistä lohkoa, joissa kaikilla viljellään samoja lajikkeita. Omenan rinnakkaisviljelyyn siirtymävaiheessa haetaan ELY-keskuksen lupa. Suunnitelman mukaan siirtyminen luomutuotantoon alkaa lohko kerrallaan vuosina 2022 - 2024, eli kolmen vuoden aikana. Siten siirtyminen saadaan päätökseen viimeisenkin lohkon osalta viiden vuoden kuluessa siirtymisen aloittamisesta eli vuonna 2027.

Huomioi, että monivuotisen kasvin (esimerkiksi omena) viljelylohkon siirtymävaiheen uudelleen aloittaminen tavanomaisten taimien käytön takia voi aiheuttaa tilanteen, jossa tarvitaan rinnakkaisviljelylupaa.

Esimerkki. Rinnakkaisviljelylupa, joka tarvitaan viljelylohkon siirtymävaiheen uudelleen aloittamisen takia. Sopivien luomutuotettujen omanapuuntaimien puuttuessa, viljelylohkolle istutetaan tavanomaisia omenantaimia ja kolmen vuoden siirtymävaihe lohkolla aloitetaan alusta. Koska tilalla on muitakin omenan viljelylohkoja, syntyy rinnakkaisviljelytilanne, joka edellyttää ELY-keskuksen lupaa.

7.2 Pysyvä rinnakkaisviljely

Pysyvällä rinnakkaisviljelyllä tarkoitetaan tilannetta, jossa tila on jaettu luomutuotanto- ja tavanomaiseen yksikköön, ja rinnakkaisviljely on luonteeltaan jatkuvaa. Pysyvään rinnakkaisviljelyyn tarvitaan ELY-keskuksen lupa (katso kohta 7.4).

Lupa edellyttää, että luonnonmukaisessa ja tavanomaisessa yksikössä viljeltävät kasvit ovat eri kasvilajeja (esimerkiksi vehnä ja ruis).

Samaa kasvilajia voidaan viljellä vain, jos lajikkeet ovat toisistaan helposti erotettavia. Lajikkeet tulee olla helposti tunnistettavissa itse satotuotteesta. Esimerkiksi syys- ja kevätvehnän ei siten katsota olevan helposti erotettavia. Helposti toisistaan erotettavia la¬jikkeita voivat olla esimerkiksi kuoreton ja kuorellinen kaura, puna- ja keltakuorinen peruna tai viher- ja punaherukka.

7.3 Samojen tai toisistaan huonosti erottuvien lajikkeiden rinnakkaisviljely

Rinnakkaisviljely voi koskea samoja tai toisistaan huonosti erottuvia lajikkeita vain eräissä poikkeustapauksissa. Saman lajikkeen tai toisistaan huonosti erotettavissa olevien lajikkeiden pysyvää rinnakkaisviljelyä varten on oltava lupa. ELY-keskus voi myöntää luvan vain, kun kyseessä on:

1. maataloustutkimukseen tai -opetukseen tarkoitettu maa-alue, tai
2. siementen, kasvullisesti lisätyn aineiston ja taimien tuotanto, tai
3. kasvinjalostustoiminta.

7.4 Rinnakkaisviljelylupa

Rinnakkaisviljelylupaa on haettava kirjallisesti hy¬vissä ajoin ennen sadonkorjuuta ELY-keskuk¬sesta luomuvalvontalomakkeella 9a. Lupa on oltava myönnettynä ennen sadonkorjuuta. Lupa voidaan myöntää myös useammalle vuodelle.

Hakemuksesta tulee ilmetä:

• rinnakkaisviljelyssä olevat kasvilajit ja niiden lajikkeet
• rinnakkaisviljelyssä olevien kasvilajien viljelyalat
• peruslohkojen numerot
• ehdotetut toimenpiteet tuotteiden erilläänpidosta
• kuinka pitkäksi aikaa lupaa haetaan.

Edellytyksenä luvan myöntämiselle on seuraavien ehtojen täyttyminen ja noudattaminen:

• tuotteita pidetään pysyvästi erillään luomusuunnitelmassa kuvatuin toimenpitein, ja että suunnitelman toteutuminen vahvistetaan tuotantotarkastusten yhteydessä;
• sadonkorjuusta ilmoitetaan vähintään 48 tuntia ennen korjuun aloittamista ELY-keskukseen, ja
• toimija ilmoittaa viipymättä korjuun jälkeen ELY-keskukseen kyseisissä yksiköissä korjatut täsmälliset määrät ja toimenpiteet, joilla tuotteiden erilläänpito on toteutettu.

Rinnakkaisviljelyn hyväksyminen saattaa edellyttää maksullista uusintatarkastuskäyntiä.

8 Luonnonmukainen kasvihuonetuotanto, sienten tuotanto ja salaattisikurien hyötäminen

Tämä luku täydentää luonnonmukaista kasvintuotantoa koskevaa ohjeistusta eritysesti kasvihuonetuotannon osalta. Tämän luvun ohjeistusta sovelletaan:

• kasvihuoneisiin, jotka ovat sisään mentäviä, paikallaan pysyviä tiloja ja jotka on tarkoitettu viljelykasvien tuotantoon. Niissä on tavallisesti läpinäkyvä ulkokuori ja joka mahdollistaa aineen ja energian hallitun vaihdon ympäristön kanssa. Kasvihuone voi olla kasvutunneli, jossa on avoin tai suljettu pääty ja avattavia tuuletusaukkoja sivureunoilla;
• kasvintuotantoon tarkoitettuja suljettuihin tiloihin, joiden ulkokuori ei ole läpinäkyvä (esimerkiksi sienimöt ja salaattisikurin tuotantoon tarkoitetut tilat).

Luonnonmukaista kasvihuoneviljelyä koskevaa ohjeistusta ei sovelleta idätettyjen siementen eli itujen, krassien (esim. vihanneskrassi) ja versojen tuotantoon. Tunnusomaista idätettyjen siementen luomutuotannolle on, että niitä ei saa lannoittaa kasvualustan kautta ja siksi niiden tuotannossa on sallittu vain sellainen kasvualusta, jonka tehtävänä on pitää siemenet kosteana. Idätettyjen siementen tuotannosta määrätään luomutuotantoa koskevan EU-asetuksen 2018/848 liitteen II I osan 1.3 kohdassa.

Tätä ohjeistusta ei sovelleta luonnostaan vedessä kasvavien kasvilajeihin, esimerkiksi isovesikrassin (Nasturtium officinale) viljelyyn. 

8.1 Maaperään liittyvä kasvinviljely kasvihuoneissa

Luonnonmukaisen tuotannon yleisiin periaatteisiin kuuluu maaperään liittyvän kasvinviljelyn periaate ja ravinteiden antaminen kasveille pääasiassa maaperän ekosysteemin kautta. Luonnonmukaisessa kasvihuonetuotannossa kasvit on viljeltävä elävällä maaperällä, pintamaassa, joka on yhteydessä pohjamaahan ja peruskallioon.

Maaperää voi parantaa ja lannoittaa käyttämällä luonnonmukaisessa tuotannossa sallittuja aineita ja tuotteita, esimerkiksi kalkkia, lannoitteita ja luomuun soveltuvia kasvualustakomponentteja. Elävässä maaperässä kasvien juurilla tulee olla mahdollisuus kasvaa kyseisen kasvilajin juuriston luonnolliseen syvyyteen.

Käytettäessä vaihdettavia kasvualustoja, esimerkiksi osittain rajattuja astioita, säkkejä tai lavoja, on varmistettava, että juurilla on esteetön mahdollisuus kasvaa pinta- ja pohjamaahan. Kasvien kasvattaminen säiliöissä, kasseissa tai kasvualustoilla, joissa juuret eivät ole kosketuksessa elävään maaperään, ei ole sallittua.

Kasvihuonetta perustettaessa alkuperäisen maapohjan pintamaan voi vaihtaa ja maapohjan rakentaa luomuhyväksytyistä komponenteista. Maapohjaa voi parantaa vuosittain lisäämällä siihen lannoitteita kalkkia tai luomuhyväksyttyjä kasvualustakomponentteja.

Ravinneliuosviljely eli kasvien, jotka eivät luonnostaan kasva vedessä, sellainen kasvatusmenetelmä, jossa niiden juuret ovat pelkästään ravinneliuoksessa tai inertissä aineessa, johon ravinneliuosta lisätään, on kielletty. Luomuviljelyssä sallittujen nestemäisten lannoitteiden ja ravinteiden käyttö on kuitenkin sallittua.

Poikkeuksellisesti sallitut käytännöt rajoitetuilla kasvualustoilla

Huom! Tässä kappaleessa kuvatut käytännöt eivät koske vähimmäisvaatimuksina niitä viljelijöitä ja aloja, joille sovelletaan rajoitettujen kasvualustojen viljelyä koskevaa määräaikaista poikkeusta. Katso tarkemmin kappale Rajoitettujen kasvualustojen viljelyä koskeva määräaikainen poikkeus 31.12.2031 saakka.

Seuraavat käytännöt ovat sallittuja:

• kasvien kasvattaminen koristekasveina ja yrtteinä ruukuissa myytäväksi lopulliselle kuluttajalle ruukkuineen;
• siementaimien tai koulittujen taimien kasvattaminen astioissa myöhempää istuttamista varten.

”Yrtti” voi olla maustekasvi- ja lehtivihanneskasvi, joka myydään kasvatusruukkuineen.

Ohjeellisena luettelona voi käyttää neuvoston asetuksen 396/2005 liitteen I, ryhmän 025000 tuoteluetteloa (lehtivihannekset, yrtit ja syötävät kukat).

Loppukuluttaja määritellään elintarvikkeen lopulliseksi kuluttajaksi, joka ei käytä elintarviketta osana elintarvikealan toimintaa. Yrttien myynti ruukun kanssa esimerkiksi ravintoloille ja laitoskeittiöille luomutuotteena ei ole sallittua.

Taulukko. Katkelma neuvoston asetuksen 396/2005 liitteen I, ryhmän 025000 tuoteluettelosta

Rajoitettujen kasvualustojen viljelyä koskeva määräaikainen poikkeus 31.12.2031 saakka.

Poikkeus koskee viljelyaloja rajoitetuilla kasvualustoilla niillä aloilla, jotka kuuluivat luomuvalvontaan ennen 28. kesäkuuta 2017.

Esimerkkejä rajoitetuista kasvualustoista ovat säkkikasvatus, viljely kasvualustalla betonialustan päällä, ruukkukasvatus tai kasvatus suoraan pöydällä.

ELY-keskus vahvistaa poikkeuksen piiriin kuuluvaksi kaiken luomuvalvotun kasvihuonealan, jonka toimija oli ilmoittanut luomuvalvontaan viimeistään 27.6.2017 ja joka on merkitty luonnonmukaisen tuotannon rekisteriin vuoden 2017 osalta. ELY-keskus voi pienentää alaa toimijan pyynnöstä. Poikkeuksen piirissä olevien pinta-alojen minkäänlainen laajentaminen ei ole sallittua. Pinta-alan mahdollisesta siirtämisestä toiseen paikkaan on ilmoitettava ELY-keskukselle.

Poikkeuksen piirissä olevalta viljelyalalta voi myydä luomusatoa loppukuluttajalle tai muille, kuten ammattikeittiöille.

Tämä tarkoittaa, että jos kasvatat yrttejä ruukuissa, voit myydä yrttejä sekä ruukun kanssa että leikattuina ilman ruukkua. 

Poikkeus on voimassa 31. joulukuuta 2031 saakka.

Maapohjan rakentaminen

Maapohjaista kasvihuonetta voidaan rakentaa juurisyvyyden alapuolella, jossa voi siis olla esimerkiksi soraa tai hiekkaa ja salaojitus.

Maapohjaa ei saa eristää tavalla, joka estää juurien kasvua.

Käytetyillä rakentamis- ja toimintatavoilla on kuitenkin estettävä tai minimoitava ympäristöä saastuttavat vaikutukset.

8.2 Maanhoito ja kasviston monimuotoisuus

Maaperän hedelmällisyyttä ja biologista aktiivisuutta on kasvihuoneessa pidettävä yllä ja parannettava viljelemällä lyhyen aikavälin viherlannoituskasveja ja palkokasveja sekä huolehtimalla kasviston monimuotoisuudesta.

Maaperän hedelmällisyyden ja biologisen aktiivisuuden ylläpitämiseksi ja parantamiseksi on laadittava kirjallinen monivuotinen luonnonmukaisen kasvihuoneviljelyn suunnitelma (monimuotoisuussuunnitelma), joka on pidettävä päivitettynä. Suunnitelmassa on huomioitava ainakin kasvinvuorotus ja kasviston monimuotoisuus.

Siinä voidaan soveltaa esimerkiksi seuraavia viljelymenetelmiä:

• Viherlannoituskasvustot: Erotuksena koko vuoden tai kasvukauden viherlannoituskasvustosta, voivat lyhyen aikavälin viherlannoituskasvustot koostua esimerkiksi alus- ja kerääjäkasveista, välikasveista tai saneerauskasveista.
• Viljelykierto: Viljelykierto on käytäntö, jossa tietyn viljelyalan kasveja vaihdellaan tuotantokausittain suunnitellun järjestyksen ja jaksotuksen mukaan siten, että samalla kasvupaikalla ei kasvateta samaa lajia keskeytyksettä.
• Kasviston monimuotoisuus: Kasviston monimuotoisuusuudella tavoitellaan yksipuolisen viljelyn haittojen vähentämistä. Kasviston monimuotoisuuteen kuuluvat sekä myytävää satoa tuottavat viljelykasvit (pääkasvit) että muut monimuotoisuutta kasvihuoneessa lisäävät kasvit.

Muilta osin lannoitukseen sovelletaan yleisiä luonnonmukaisen kasvinviljelytuotannon vaatimuksia (kappale 3).

8.3 Kasvinsuojelu

Kasvihuoneissa on sallittua pintamaan höyrykäsittely enintään 10 cm:n syvyyteen.

Pintamaan osittaista vaihtoa voi tehdä kasvinsuojelusuunnitelman puitteissa kestämättömän tautipaineen hallitsemiseksi ja muiden hallintakeinojen osoittautuessa epäonnistuneiksi.

Muilta osin kasvinsuojeluun sovelletaan yleisiä luonnonmukaisen kasvinviljelytuotannon vaatimuksia (kappale 4).

8.4 Keinovalon käyttö luonnonmukaisessa kasvihuoneviljelyssä

Luonnonmukaista tuotantoa koskeva EU-lainsäädäntö ei säädä yksityiskohtaisista vaatimuksista koskien luonnonvalon vähimmäismäärää tai rajoituksista käyttää keinovaloa kasvihuoneissa, esimerkiksi taimituotannossa. Uusiutumattomien luonnonvarojen ja ulkopuolisten tuotantopanosten käytön rajoittaminen mahdollisimman vähäiseksi kuuluu luonnonmukaisen maataloustuotannon erityisiin periaatteisiin. Siksi jatkuva viljely pelkällä keinovalolla ei ole sallittua.

8.5 Sienten tuotantoa koskevat tuotantosäännöt

Luomusienten viljelyssä voidaan käyttää rajoitettua kasvualustaa, joka koostuu seuraavista aineksista:

a. karjanlanta ja eläinten ulosteet:

1. 1. joka ovat peräisin luomukotieläintiloilta tai toisen siirtymävaihevuoden kotieläintiloilta; tai
   2. joka on peräisin tavanomaisesta kotieläintuotannosta, jos luomulantaa ei ole saatavilla. Tavanomaista lantaa tai -virtsaa voi käyttää enintään 25 prosenttia kaikkien kasvualustaan käytettävien ainesten painosta ennen kompostointia. Osuutta laskettaessa ei huomioida kateaineita ja lisättyä vettä.

b. muut kuin a alakohdassa tarkoitetut maatalousperäiset tuotteet, jotka ovat peräisin luonnonmukaisista tuotantoyksiköistä;

c. turve, jota ei ole käsitelty kemiallisilla aineilla;

d. puu, jota ei ole käsitelty kemiallisilla aineilla kaadon jälkeen;

e. luonnonmukaisessa viljelyssä sallitut mineraalituotteet, vesi ja maa.

8.6 Salaattisikurin hyötäminen

Sallittua on salaattisikurin kerien hyötäminen, myös kastamalla salaattisikuria puhtaaseen veteen, edellyttäen, että kasvien lisäysaineisto on luonnonmukaisesti tuotettua.

Kasvualustan käyttö on sallittua vain, jos sen ainesosat on ovat luonnonmukaisessa tuotannossa sallittuja aineita ja tuotteita tai joka on lannoitettu näillä aineilla ja tuotteilla.

9 Luonnonmukaisen kasvintuotannon vaatimuksiin liittyvää sanastoa

emoaineisto: lisäysaineisto, josta uusi lisäysaineisto tuotetaan, esimerkiksi kantasiemen sertifioidun siemen tuotannossa tai emotaimi, josta saadaan pistokkaita.

emokasvi: yksilöity kasvi, josta otetaan kasvien lisäysaineistoa uusien kasvien lisäämiseksi, esimerkiksi mansikan emotaimi, josta otetaan rönsypistokkaita.

kasvi: viljeltävä kasvilaji tai yhden tai useamman kasvilajin muodostama kasvusto.

kasvien lisäysaineisto: kasvit ja kasvien kaikki osat missä tahansa kasvuvaiheessa, mukaan lukien siemenet, joita voidaan käyttää ja jotka on tarkoitettu käytettäväksi kokonaisten kasvien tuottamiseen.

luonnonmukainen tuotantoyksikkö: luonnonmukaiseen tuotantoon sovellettavien vaatimusten mukaisesti hoidettu tuotantoyksikkö, jossa ei ole siirtymävaiheessa olevaa tuotantoa (2018/848 art 3.10).

pienisiemeninen palkokasvilaji: esimerkiksi apilat ja sinimailanen.

puhdaskasvusto: kasvusto, johon on kylvetty yksinomaan samaa lajia tai saman lajiryhmän kasvilajeja.

ravinneliuosviljely: kasvatusmenetelmä, jossa kasvien juuret ovat pelkästään ravinneliuoksessa tai inertissä aineessa (esimerkiksi kivivilla) aineessa, johon ravinneliuosta lisätään.

satotaimi: satotaimi on monivuotisen kasvin, esimerkiksi mansikan tai omenan taimi, jota käytetään suoraan elintarvikesadon tuottamiseen ei uuden lisäysaineiston tuottamiseen, eli emotaimeksi.

siementaimi: nuori taimi, joka on peräisin siemenestä eikä jakamisesta.

siirtymävaihe: aika, jonka kuluessa siirtyminen tavanomaisesta tuotannosta luonnonmukaiseen tuotantoon tapahtuu. Siirtymävaiheen aikana tuotantoon sovelletaan luomuasetuksen luonnonmukaista tuotantoa koskevia säännöksiä. Siirtymävaiheen aikana sadon käyttö tai markkinointi luonnonmukaisesti tuotettuna ei ole vielä mahdollista. Tarkoittaa samaa kuin määritelmä siirtyminen (2018/848 art 3.6).

siirtymävaiheen lyhentäminen: aiempi ajanjakso, joka katsotaan takautuvasti kuuluvan siirtymävaiheeseen (2018/848 art 10.3, 2020/464 art 1).

siirtymävaiheen tuote: kasvinviljelytuote (elintarvike, rehu tai lisäysaineisto), joka tuotannossa on noudatettu vähintään 12 kuukauden siirtymävaihetta ennen sadonkorjuuta. Siirtymävaiheen tuotteita saa merkitä, käyttää ja pitää kaupan siirtymävaiheen tuotteina. Siirtymävaiheen tuotteita voivat olla myös jalostetut kasviperäiset elintarvike- ja rehutuotteet, jotka sisältävät ainoastaan yhden kasvinviljelyainesosaa (2018/848 art 10)
siirtymävaiheessa oleva tuotantoyksikkö: tuotantoyksikkö, jota hoidetaan luonnonmukaiseen tuotantoon sovellettavien vaatimusten mukaisesti siirtymävaiheen aikana. Se voi koostua luonnonmukaiseen tuotantoon siirrettävästä viljelylohkoista tai muista alueista, joiden osalta siirtymävaihe alkaa eri aikaan (2018/848 art 3.11).

sukupolvi: kasviryhmä, joka muodostaa yhden ainoan tason kasvisukupolvien alenevassa ketjussa.

suurisiemeninen palkokasvilaji: esimerkiksi herne, härkäpapu, virnat ja lupiinit.

tavanomainen tuotantoyksikkö: tuotantoyksikkö, jota ei hoideta luonnonmukaiseen tuotantoon sovellettavien vaatimusten mukaisesti. Tarkoittaa samaa kuin luomusasetuksen 2018/848 art 3 12 kohdan määritelmän mukainen ”muu kuin luonnonmukainen yksikkö”.

tila, maatila: kaikki toimijan yhteisesti johtamat tuotantoyksiköt, joita käytetään luomuasetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tuotantoon alkutuotannossa. Luomuasetuksen soveltamisalaan kuuluvia tuotteita ovat mm. elävät tai jalostamattomat maataloustuotteet ja mehiläishoidosta peräisin olevien tuotteet. Tarkemmin soveltamisalaan kuuluvat tuotteet on määritelty luomuasetuksen 2018/848 2 artiklan 1a -kohdassa (2018/848 art 3.8).

TOS-siemen: viljelijän omalla tilalla tuottama siemen suojatuista lajikkeista. Oikeus TOS-siemenen tuotantoon koskee hybridejä lukuun ottamatta seuraavien kasvilajeihin kuuluvien lajikkeiden viljelyä: kaura, ohra, ruis, vehnä, ruisvehnä, rypsi, rapsi, öljypellava, herne, härkäpapu, peruna ja tattari. Oikeuteen liittyy velvollisuus maksaa korvausta lajikkeen omistajalle kasvinjalostajanoikeudesta annetun lain (1279/2009) mukaisesti.

tuotantoyksikkö: maatilan kuuluvat alueet ja rakennukset, kuten alkutuotantoon käytettävät tuotantopaikat, viljelylohkot, laitumet, ulkojaloittelualueet, eläinsuojat tai niiden osat, mehiläispesät, tuotteiden ja tuotantopanosten varastointitilat (2018/848 art 3.9).

Luonnonmukaiseen kasvihuonetuotantoon ja rajoitettuihin kasvualustoihin liittyvää erikoissanastoa:

Idätetyt siemenet: Käsittävät seuraavat luokat: idut, krassit ja versot.

Idut: Tuotteet, jotka saadaan idättämällä siemeniä ja antamalla niiden kehittyä vedessä tai muussa liuoksessa ja joiden sato korjataan ennen varsinaisten lehtien kehittymistä ja jotka on tarkoitettu syötäviksi kokonaisina siemen mukaan luettuna.

Inertti: Kasvualusta tai sen ainesosa, joka ei toimi ravinnelähteenä vaan esimerkiksi pitää idätettävät siemenet kosteana.

Vihanneskrassi: Ituja, jotka saadaan idättämällä siemeniä ja antamalla niiden kehittyä maaperässä tai ravinneliuoksessa, kunnes ne tuottavat vihreän verson, jossa on hyvin nuoria lehtiä ja/tai alkeislehtiä. Vihanneskrassi myydään kokonaisina kasveina kasvualustassaan tai maaperässä.

Versot: Ituja, jotka saadaan idättämällä siemeniä ja antamalla niiden kehittyä, kunnes ne tuottavat vihreän verson, jossa on hyvin nuoria lehtiä ja/tai alkeislehtiä. Versot ja lehdet korjataan tuotantoprosessin lopussa, ja lopputuotteeseen eivät sisälly siemenaiheiden kalvot ja juuret.

Kasvihuone: sisään mentävä, paikallaan pysyvä suljettua tila, joka on tarkoitettu viljelykasvien tuotantoon ja jossa on tavallisesti läpinäkyvä ulkokuori ja joka mahdollistaa aineen ja energian hallitun vaihdon ympäristön kanssa ja estää kasvinsuojeluaineiden leviämisen ympäristöön.

Kasvualusta: materiaalia, jota käytetään kehittyvien juurien kasvualustana ja jossa kasvit kasvatetaan. Kasvualustoihin voidaan lisätä luonnonmukaisessa viljelyssä sallittuja lannoitevalmisteita. Kasvualustat voivat olla erityisesti kasvien kasvatukseen tarkoitettuja teknisesti käsittelemällä valmistettuja lannoitevalmisteita. Istutetun taimen kasvualusta maatuu osaksi pintamaata.

Kasvien kasvattaminen rajoitetuilla kasvualustoilla: viljelyä esimerkiksi säiliöissä, kasseissa tai kasvualustoilla, joissa juuret eivät ole kosketuksessa elävään maaperään. Viljelypaikka voi olla paikallaan pysyvä suljettu tila, esimerkiksi kasvihuone, tai ulkotila.

Kasviston monimuotoisuus: Kasviston monimuotoisuusuudella tavoitellaan yksipuolisen viljelyn haittojen vähentämistä. Niitä ei kasvateta ensisijaisesti myytävän sadon, vaan ns. ekosysteemipalveluiden takia. Ekosysteemipalveluita voivat tuottaa esimerkiksi lyhyen aikavälin viherlannoituskasvustot. Saneerauskasveina viljeltävät ristikukkaiskasvit erittävät puolustusyhdisteitä, glukosinolaatteja, jotka auttavat maalevintäisten kasvitautien ja rikkakasvien torjunnassa (biofumigaatio).

Maaperä: irtomaakerros, joka peittää kallioperää eli peruskalliota. Maaperä voidaan jaotella karkeasti pinta- ja pohjamaaksi.

Elävä maaperä: viljeltyä pintamaata, joka on yhteydessä pohjamaahan ja kallioperään. Viljelty pintamaa sisältää runsaasti humusta eli maaperän eloperäistä ja se on osa maaperän. Peltoviljelyssä pintamaa ulottuu vähintään kyntösyvyyteen eli muokkauskerrokseen. Syväjuuristen kasvien juuret voivat kasvaa muokkauskerrosta syvemmälle. Pintamaan alapuolella on maapohja eli pohjamaa. Jankko on välittömästi viljellyn maan alapuolella olevaa pohjamaata. Pohjamaahan voi luomukasvihuoneviljelyssä kohdistua esimerkiksi maanmuokkaus-, maanparannus- ja rakentamistoimenpiteitä.

Kuva. Maaperään liittyviä käsitteitä ja ilmaisuja luomukasvihuonetuotannon ohjeistuksessa.

LIITE 1. Sallitut lannoitteet, maanparannusaineet ja ravinteet

Tässä liitteessä lueteltuja lannoitteita, maanparannusaineita ja ravinteita, jotka kattavat erityisesti kaikki asetuksen (EU) 2019/1009 liitteessä I olevassa I osassa luetellut toimintoperusteiset tuoteluokat, saa käyttää luonnonmukaisessa tuotannossa edellyttäen, että ne ovat seuraavien vaatimusten mukaisia:

• lannoitevalmisteita koskeva unionin ja kansallinen lainsäädäntö, erityisesti tapauksen mukaan asetus (EU) 2019/1009, ja
• eläimistä saatavia sivutuotteita koskeva unionin lainsäädäntö, erityisesti asetus (EY) N:o 1069/2009 ja asetus (EU) N:o 142/2011, erityisesti liitteet V ja XI.

Asetuksen (EU) 2018/848 liitteessä II olevan I osan 1.9.6 kohdan mukaisesti maaperän yleiskunnon ja maaperän tai viljelykasvien ravinnepitoisuuden parantamiseksi voidaan käyttää mikro-organismivalmisteita, kuten typpiymppejä.

Lannoitteita, maanparannusaineita ja ravinteita saa käyttää ainoastaan mainittujen unionin ja kansallisen säädösten eritelmien ja käyttörajoitusten mukaisesti. Luonnonmukaista tuotantoa koskevat tiukemmat käytön edellytykset täsmennetään taulukoiden oikeanpuoleisessa sarakkeessa.

LIITE 2. Luonnonmukaisessa tuotannossa käytettäväksi sallitut kasvinsuojeluaineiden tehoaineet

Luonnonmukaisessa tuotannossa käytettävät kasvinsuojeluaineet voivat sisältää tässä liitteessä lueteltuja tehoaineita tämän liitteen mukaisesti edellyttäen, että kyseiset kasvinsuojeluaineet ovat sallittuja asetuksen (EY) N:o 1107/2009 nojalla.

Kyseisiä kasvinsuojeluaineita on käytettävä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 liitteessä vahvistettujen edellytysten mukaisesti ja niiden jäsenvaltioiden, joissa kasvinsuojeluaineita käytetään, myöntämissä luvissa täsmennettyjen edellytysten mukaisesti. Luonnonmukaista tuotantoa koskevat tiukemmat käytön edellytykset täsmennetään kunkin jäljempänä esitetyn taulukon viimeisessä sarakkeessa.

1. Perusaineet

Perusaineiksi hyväksyttyjen kasvi- ja eläinperäisten elintarvikkeiden käyttö kasvinsuojeluaineina luonnonmukaisessa viljelyssä tuhoeläinten ja kasvitautien torjuntaan on sallittua. Tällaiset perusaineet on merkitty taulukkoon tähdellä (*).

Muita perusaineita, jotka eivät perustu kasvi- tai eläinperäisiin elintarvikkeisiin, saa käyttää kasvinsuojelussa luonnonmukaisessa tuotannossa ainoastaan, jos ne on lueteltu jäljempänä olevassa taulukossa.

Tarkempia tietoja käyttöohjeista ja käytön edellytyksistä perusainekohtaisesti on saatavilla Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (TUKES) internet-sivulta Perusaineet | Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes).

2. Vähäriskiset tehoaineet

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 liitteessä olevassa D osassa lueteltuja vähäriskisiä tehoaineita, pois lukien mikro-organismit, voidaan käyttää kasvinsuojeluun luonnonmukaisessa tuotannossa, jos ne on lueteltu jäljempänä olevassa taulukossa tai muualla tässä liitteessä. Tällaisia vähäriskisiä tehoaineita on käytettävä asetuksen (EY) N:o 1107/2009 nojalla esitettyjen käyttötarkoitusten, edellytysten ja rajoitusten mukaisesti ja ottaen huomioon jäljempänä olevan taulukon viimeisessä sarakkeessa mahdollisesti esitetyt lisärajoitukset.

3. Mikro-organismit

Mikro-organismit, mukaan lukien virukset, ovat biologisia torjunta-aineita, joita pidetään tehoaineina asetuksessa (EY) N:o 1107/2009.

Kaikkia täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 liitteessä olevassa A, B ja D osassa lueteltuja mikro-organismeja saa käyttää luonnonmukaisessa tuotannossa edellyttäen, että ne eivät ole peräisin muuntogeenisistä organismeista ja että niitä käytetään ainoastaan sellaisten käyttötarkoitusten, edellytysten ja rajoitusten mukaisesti, jotka vahvistetaan asianomaisissa tarkastelukertomuksissa, saatavilla torjunta-ainetietokannassa: https://ec.europa.eu/food/plant/pesticides/eu-pesticides-database/start/screen/active-substances.

4. Tehoaineet, jotka eivät sisälly edellä mainittuihin luokkiin

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 nojalla hyväksyttyjä ja jäljempänä olevassa taulukossa lueteltuja tehoaineita saa käyttää kasvinsuojeluaineina luonnonmukaisessa tuotannossa ainoastaan, jos niitä käytetään asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisten käyttötarkoitusten, edellytysten ja rajoitusten mukaisesti ja ottaen huomioon jäljempänä olevan taulukon oikeanpuoleisessa sarakkeessa mahdollisesti esitetyt lisärajoitukset.

LIITE 3. Vinkkejä viljelykiertojen ja -suunnitelmien laatimiseen ja vaatimustenmukaisuuden tarkistamiseen

Viljelykierron voi suunnitella kasvilajiryhmittäin

Viljelykierron voi suunnitella tehdä kasvilajiryhmittäin täsmällisten kasvilajien sijaan. Esimerkiksi syysruis on täsmällinen kasvilaji, mutta kasvilajiryhmänä se on esimerkiksi korsivilja tai syysvilja. Olennaisempaa on, että suunnitellusta kierrosta voi laskea vaivatta viljelykierto- ja viljavuuskasvivaatimusten täyttymisen peltokasvien kierroissa (katso myös kohta Tarkistuslista viljelykierto- ja viljavuuskasvivaatimusten täyttymisen arviointiin peltokasvien kierroissa).

Viljelykiertojen pituus voi joustaa

Viljelykierron pituuden voi määritellä itse. Enimmäispituutta ei määrätä luomutuotantoa koskevassa lainsäädännössä. Nyrkkisääntönä voi todeta, että kierron pituuden kasvaessa lisääntyy myös suunnitelman päivitystarve.

Esimerkki kierrosta, joka on pituuden suhteen joustava: nurmi x 1-2 – korsivilja tai palkovilja x 2 -3. Eli kierrossa yksi- tai kaksivuotista apila-timoteinurmea seuraa kaksi tai kolme vuotta kevät- tai syysviljaa tai enintään kaksi vuotta palkoviljaa tai seosviljaa (kevätvilja-palkovilja). Varmista, että kierron vähimmäisvaatimukset täyttyvät kierron pituudesta riippumatta!

Viljelykiertosuunnitelmaa voi taulukkomuodon sijaan olla myös sanallinen

Suunnitelmaa ei tarvitse tehdä taulukkomuotoon, josta normaalisti näkyvät lohkokohtaisesti, kasvilajit- tai ryhmät ja vuodet, vaan suunnitelma voi olla ”sanallinen”. Sanallisessa suunnitelmassa jokaisen kierron (esim. kierto A, kierto B jne.) sisältö kuvataan halutulla tarkkuustasolla. Esimerkiksi kierto A voisi olla nurmi x 1-2 – korsivilja tai palkovilja x 2 -3. Lisäksi on kuvattava mistä vuodesta alkaen ja mille lohkoille eri kiertoja sovelletaan.

Erityisesti kun viljelykierron pituus on suunniteltu joustavaksi, ei sen kirjoittaminen taulukkomuotoon useinkaan ole tarkoituksenmukaista. Taulukkomuoto on kuitenkin havainnollinen erityisesti aloittavan viljelijän näkökulmasta ja siirtymävaiheessa olevien lohkojen osalta.

Yksinkertainen sanamuoto todeta siirtymäajan alkaminen

Luomusuunnitelmasta pitää voida todeta siirtymäajan alkaminen. Kun kierrossa ei ole kolmen vuoden siirtymävaihetta edellyttäviä kasvilajeja, voi luomusuunnitelmaan todeta esimerkiksi, että ”Lohkon siirtymävaihe ensimmäisenä vuonna alkaa 1. toukokuuta, ellei luomusuunnitelmassa ole erikseen muuta kirjattu. Näiden lohkojen osalta siirtymävaihe päättyy kahden vuoden kuluttua eli 30. huhtikuuta.”

Esimerkkitilanteita, joissa on sovellettava ”muita” eli edellä esitetystä poikkeavia siirtymäaikoja, voi syntyä esimerkiksi seuraavista syistä:

• lohkon siirtymisen aikaisemman tai myöhäisemmän aloitusajan takia,
• normaalia aikaisemman kylvöajankohdan takia,
• siirtymäajan lyhennyksen takia,
• nollavuosimenettelyn käytön takia tai
• uuden lohkon myöhemmän hallintaan tulon takia.

Tarkistuslista viljelykierto- ja viljavuuskasvivaatimusten täyttymisen arviointiin peltokasvien kierroissa

1. Palkokasvivaatimuksen täyttyminen: Vähintään 30 % kullakin lohkolla. Aluskasvi lasketaan kokonaiseksi palkokasvivuodeksi.
2. Viljavuuskasvivaatimuksen täyttyminen: vähintään 50 %:lla viljelylohkolla toteutettavan viljelykierron vuosista, ja
3. Vähintään yksi viljavuuskasvi pääkasvina
4. Peräkkäisyys: Viljakasveja enintään kolmena vuotena peräkkäin. Palkoviljoja, öljykasveja, perunaa sekä muita saman kasvisuvun yksivuotisia erikoiskasveja enintään kahtena vuotena peräkkäin.

Yksivuotisten viljelykasvien jaottelu viljoihin, palkoviljoihin, öljykasveihin ja saman kasvisuvun erikoiskasveiksi

Viljoja

• Syysvehnä
• syyskaura
• kevätvehnä
• durumvehnä
• syysspelttivehnä
• kevätspelttivehnä
• ruisvehnä
• kevätruis
• syysruis
• rehuohra
• mallasohra
• syysohra
• kaura
• tattari
• hirssi
• kvinoa (kinua).
  

Palkoviljoja

• herne (ruokaherne, rehuherne, tarhaherne)
• härkäpapu
• soijapapu
• sinilupiini.

Öljykasveja, jotka ovat samaa kasvisukua (Brassica, kaalikasvit)

Huomioi myös kaalikasvien lajit, jotka on luokiteltu erikoiskasveiksi

• kevätrypsi
• syysrypsi
• kevätrapsi
  syysrapsi
• sareptansinappi.

(Huom: keltasinappi (Sinapis alba) on öljykasvi, mutta se ei kuulu samaan kasvisukuun eli kaalikasveihin).

Erikoiskasveja kasvisuvuittain

Suku: Allium, sipulit

• purjo
• ruokasipuli (sisältää punasipulin ja jättisipulin).

(Huom! Sipulien sukuun kuuluvat kasvilajit kuten valkosipuli (Allium sativum) ja ruohosipuli (Allium schoenoprasum) ovat monivuotisia.)

Suku: Brassica, kaalikasvit

• kevätrypsi
• syysrypsi
• kevätrapsi
• syysrapsi
• valkokaali (keräkaali)
• kiinankaali
• kukkakaali
• lehtikaali
• lanttu
• nauris, naattinauris, turnipsi (Brassica rapa var. rapifera)
• rehukaali (Brassica oleracea var. Medullosa)
• sareptansinappi.

Huom: keltasinappi (Sinapis alba) on öljykasvi, mutta se ei kuulu kaalikasveihin.

Suku: Beta, juurikkaat

• ruokajuurikas eli juurikas
• peltojuurikas
• rehujuurikas
• sokerijuurikas
• lehtimangoldi
• punajuurikas
• valkojuurikas
• keltajuurikas
• ruotimangoldi.

Suku: Cucumis, melonit

• meloni (sokerimeloni)
• cantaloupemeloni
• hunajameloni
• verkkomeloni
• avomaankurkku
• kasvihuonekurkku.

Suku: Cucurpita, kurpitsat

• satokurpitsa, kesäkurpitsa
• myskikurpitsa
• jättikurpitsa.

Suku: Lactuca, salaatit

• keräsalaatit, rapeakeräsalaatti, jäävuorisalaatti (Lactuca sativa var. capitata L.)
• sidesalaatit, roomansalaatti (Lactuca sativa var. longifolia Lam.)
• lehtisalaatit (Lactuca sativa var. crispa L.).

Suku: NIcotiana, tupakat

• palturitupakka eli kessu
• virginiantupakka
• valkotupakka.

Suku: Raphanus, retikat

• retiisi (Raphanus sativus var. sativus)
• öljyretikka (Raphanus sativus var. oleiformis).

Suku: Solanum, koisot

• peruna
• tomaatti
• munakoiso.

Sisällysluettelo

Lukijalle

1. Luonnonmukaisen kasvintuotannon yleiset vaatimukset

2 Viljelykierto ja maan viljavuus

2.1 Viljelykierron vähimmäisvaatimukset peltokasvien viljelyssä

2.2 Maan viljavuuden ylläpito ja parantaminen nurmien viljelyssä

2.3 Maan viljavuuden ylläpito ja parantaminen monivuotisten kasvien viljelyssä

3 Lannoitus

3.1 Täydennyslannoitus

3.2 Lannan käsittely ja käyttö

3.3 Luettelo luomutuotannossa sallituista lannoitevalmisteista

3.4 Luomutuotannossa sallittujen lannoitevalmisteiden merkitseminen

4 Kasvinsuojelu

4.1 Kasvintuotannossa sallitut perusaineet

4.2 Kasvintuotannossa käytettävät puhdistus- ja desinfiointiaineet

5 Kasvien lisäysaineistot

5.1 Kasvien lisäysaineistorekisteri

5.2 Kansallinen luettelo

5.3 Poikkeusmahdollisuudet käyttää tavanomaista lisäysaineistoa

5.3.1 Ruokaviraston yleinen lupa

5.3.2 Eräkohtainen lupa tavanomaisen lisäysaineiston käyttöön

5.4 Erinäisiä vaatimuksia ja tulkintoja lisäysaineistojen käytöstä

5.5 Uuden lisäysaineiston tuotanto luonnonmukaisena tai siirtymävaiheen tuotteena

5.6 Taimet ja kasvullisen lisäysaineiston tuotanto ja käyttö

5.6.1 Tavanomaisella siemenellä kasvatettujen luomutaimien merkitseminen

5.6.2 Kasvullinen lisäysaineisto

5.6.3 Emotaimet

5.6.4 Siirtymävaiheen aloittaminen uudelleen monivuotisen kasvuston perustamiseksi

5.6.5 Täydennystaimet

6 Siirtymävaihe

6.1 Siirtyminen luonnonmukaiseen kasvintuotantoon

6.2 Siirtymävaiheen lyhentäminen tai pidentäminen

6.3 Siirtymävaiheen pituus

6.4 Siirtymäaikavaatimusten soveltaminen lisäysaineiston tuotantoon

7. Rinnakkaisviljely

7.2 Pysyvä rinnakkaisviljely

7. Rinnakkaisviljely

7.2 Pysyvä rinnakkaisviljely

7.3 Samojen tai toisistaan huonosti erottuvien lajikkeiden rinnakkaisviljely

7.4 Rinnakkaisviljelylupa

8 Luonnonmukainen kasvihuonetuotanto, sienten tuotanto ja salaattisikurien hyötäminen

8.1 Maaperään liittyvä kasvinviljely kasvihuoneissa

8.2 Maanhoito ja kasviston monimuotoisuus

8.3 Kasvinsuojelu

8.4 Keinovalon käyttö luonnonmukaisessa kasvihuoneviljelyssä

8.5 Sienten tuotantoa koskevat tuotantosäännöt

8.6 Salaattisikurin hyötäminen

9 Luonnonmukaisen kasvintuotannon vaatimuksiin liittyvää sanastoa