Mehiläishoidon ehdot

Kaikki luomutuotannon ohjeet

Ohje: 819/04.02.00.01/2022 Ohjetta tarkennettu 24.2.2023

Mehiläishoidon ehdot

• Luomutoimijalla ei voi olla samanaikaisesti sekä luonnonmukaisessa tuotannossa että tavanomaisessa tuotannossa olevia mehiläistarhoja. Jos toimijalla on useita mehiläistarhoja, on kaikkien tarhojen oltava luonnonmukaisen tuotannon vaatimusten mukaisia.
• Mehiläistarhaajien on tehtävä ilmoitus pitopaikoista eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin ja mehiläispesistä on pidettävä luetteloa pitopaikkakohtaisesti.
• Toimijan luomusuunnitelmaan on liitettävä lista pitopaikoista ja jokaisen pitopaikan osalta kuvaus alueen mesi- ja siitepölylähteistä sekä lähteistä, jotka saattavat aiheuttaa mehiläishoidosta saatavien tuotteiden saastumista tai mehiläisten terveyden heikentymistä.
• Siirtymävaiheen aikana vaha on korvattava luonnonmukaisesta mehiläistuotannosta peräisin olevalla vahalla, tai tietyin edellytyksin muulla vahalla.
• Siirtymävaiheen jälkeen pesissä voidaan käyttää vain luonnonmukaisesta mehiläistuotannosta peräisin olevaa vahaa.
• Mehiläistarhan uudistamista varten voi hankkia rajoitetun määrän muita kuin luonnonmukaisesti tuotettuja mehiläisiä. Hankitut tavanomaiset kuningattaret ja mehiläisparvet on sijoitettava pesiin, joiden kakut tai vahapohjukkeet ovat peräisin luonnonmukaisesta tuotannosta.

1 Luonnonmukaisen mehiläishoidon tavoitteet ja yleiset periaatteet

Mehiläishoito edistää merkittävästi luonnon monimuotoisuutta sekä maa- ja metsätaloustuotantoa pölytyshyödyn vuoksi. Luonnonmukaisen mehiläishoidon tavoitteena on tuottaa korkealaatuisia mehiläishoidon tuotteita. Tuotteiden luonnonmukaisuuteen vaikuttavat mehiläisyhteiskuntien hoitotavat, käytetyt tuotantopanokset sekä mehiläisten lentoalueen ympäristö.

2 Luonnonmukaisen mehiläishoidon aloittaminen

Luonnonmukaista mehiläishoitoa aloitettaessa toimija voi hankkia mehiläisyhteiskuntia luonnonmukaisesti hoidetuista mehiläistarhoista, tai hän voi siirtää tavanomaiset mehiläistarhansa, siirtymävaihesäädöksiä noudattaen, luonnonmukaiseen tuotantoon. Jos toimija hankkii luonnonmukaisesta tuotannosta peräisin olevia yhteiskuntia, täytyy hänen samanaikaisesti ilmoittautua luomuvalvontaan, jotta yhteiskuntien luomustatus säilyy.

Luomuvalvontaan liittymisen jälkeen toimija voi hankkia tavanomaisia yhteiskuntia vain luomusäädösten sallimassa laajuudessa (kappale 3).

Toimijalla ei voi olla samanaikaisesti sekä luonnonmukaisessa tuotannossa että tavanomaisessa tuotannossa olevia mehiläistarhoja. Jos toimijalla on useita mehiläistarhoja, on kaikkien tarhojen oltava luonnonmukaisen tuotannon vaatimusten mukaisia.

2.1 Siirtymävaihe

Luonnonmukaisen mehiläishoidon siirtymävaihe on 12 kuukautta. Siirtymävaihe alkaa toimijan ilmoittautuessa valvontaan, jolloin hän myös sitoutuu jatkossa noudattamaan kaikkia luonnonmukaisen tuotannon ehtoja. Mehiläishoidon tuotteita voidaan markkinoida luonnonmukaisesti tuotettuna vasta, kun luonnonmukaisia tuotantovaatimuksia on noudatettu vähintään vuoden ajan.

Aloituspäivälle ei ole vaatimusta, mutta toimijan on huomioitava, että siirtymävaiheen aikana pesiin kertyneitä tuotteita ei voi markkinoida luonnonmukaisesti tuotettuna. Siirtymävaiheen aikana tuotetut mehiläishoidon tuotteet on markkinoitava ilman viittauksia luonnonmukaiseen tuotantoon, eli tavanomaisesti tuotettuina. Tämän johdosta suositus on, että valvontaan liitytään lentokausien välissä, viimeistään 30.4. Jos toimija aloittaa luonnonmukaisen tuotannon kesken lentokauden, eli 1.5. - 30.10 on toisenkin lentokauden sato siirtymäkauden satoa eli tavanomaista.

2.2 Vaha siirtymävaiheen aikana

Siirtymävaiheen aikana vaha on korvattava luonnonmukaisesta mehiläishoidosta peräisin olevalla vahalla. Tämä tarkoittaa, että toimijan pitää myymällä tai hävittämällä poistaa luomutuotantoon soveltumaton vaha. Suunnitelma poistosta ja vaihdosta on kuvattava toimijan luomusuunnitelmaan ja kuvaus on toimitettava ELY-keskukseen valvontaan ilmoittautumisen yhteydessä. Suunnitelman toteutus on vahvistettava asiaan kuuluvilla asiakirjoilla ja merkinnöillä kirjanpidossa.

Muuta kuin luonnonmukaista mehiläisvahaa saa siirtymäaikana kuitenkin käyttää

• kun luonnonmukaisesta mehiläishoidosta peräisin olevaa mehiläisvahaa ei ole saatavilla markkinoilla;
• kun on todistettu, ettei siinä ole tuotteita tai aineita, joita ei ole sallittu luonnonmukaisessa mehiläishoidossa; ja
• edellyttäen, että se on kuorimavahaa.

Siirtymävaiheen aikana hankitun tavanomaisen vahan hankinta ei edellytä erillistä lupaa, mutta kaikkien kolmen edellä mainitun vaatimuksen tulee täyttyä. Toimijan pitää voida osoittaa, että luonnonmukaisesta mehiläishoidosta peräisin olevaa mehiläisvahaa ei ole saatavilla markkinoilla. Lisäksi vahan on oltava kuorimavahaa ja hänen on teetettävä monijäämäanalyysi, hankkimalleen tavanomaiselle kuorimavahalle. Näin hankittu vaha voi olla peräisin luonnonmukaiseen tuotantoon siirtyvästä tarhasta. Myös tässä tapauksessa vahan on oltava kuorimavahaa ja siitä on teetettävä monijäämäanalyysi hyväksytyssä laboratoriossa. Käytetyssä tavanomaisessa vahassa ei saa olla jäämiä tuotteista tai aineista, joita ei sallita luonnonmukaisessa tuotannossa. Tutkittavat aineet ovat vähintään fluvalinaatit, kumafossi ja bromopropylaatti. Ruokaviraston hyväksymät laboratoriot löytyvät täältä https://www.ruokavirasto.fi/laboratoriopalvelut/ruokaviraston-hyvaksymat-laboratoriot/, mutta tutkimuksen voi teettää toisissakin akkreditoiduissa laboratorioissa.

Tulkinta: Riittävä osoitus, että luonnonmukaisesta mehiläishoidosta peräisin olevaa mehiläisvahaa ei ole saatavilla markkinoilla, on todisteet tiedusteluista luomuvahan saatavuudesta vähintään kolmesta suomalaisesta mehiläisalan tarvikkeita myyvästä yrityksestä sekä kyseisten yritysten vastauksista.

3 Mehiläisten alkuperä

Rotujen valinnassa on otettava huomioon mehiläisten kyky sopeutua paikallisiin olosuhteisiin, sekä niiden elinvoimaisuus ja kyky vastustaa tauteja. Apis melliferan eurooppalaisten rotujen ja kotimaisten mehiläiskantojen käyttö on suositeltavaa.

Mehiläisyhteiskuntien lisäämiseen käytetään luonnollisia menetelmiä. Kuningattarien keinosiemennys on sallittu.

3.1 Kuningattarien ja parvien hankinta tavanomaisesta tuotannosta

Mehiläistarhojen uudistamista varten yksikköön voidaan liittää vuosittain 20 prosenttia sellaisia kuningattaria tai mehiläisparvia, jotka eivät ole luonnonmukaisesti kasvatettuja. Hankitut tavanomaiset kuningattaret ja mehiläisparvet on sijoitettava pesiin, joiden kakut tai vahapohjukkeet ovat peräisin luonnonmukaisesta tuotannosta.

Eläinten hankinta tarhan uudistamista varten ei edellytä luvan hakemista, mutta toimijan on pidettävä hankituista eläimistä kirjaa sekä varastokirjanpidossa että pesäkohtaisissa muistiinpanoissa.

Vuosittain voidaan joka tapauksessa korvata yksi mehiläisparvi tai kuningatar muulla kuin luonnonmukaisella mehiläisparvella tai kuningattarella.

Tulkinta: Prosenttiosuus (20 %) lasketaan talvehtineiden yhteiskuntien tai vaihtoehtoisesti mehiläistalouden edellisen vuoden tukihakemuksessa todettujen yhteiskuntien lukumäärästä.

4 Mehiläistarhan sijainti

4.1 Mehiläistarhojen sijainnista on ilmoitettava ja pidettävä kirjaa

Kaikkien mehiläistarhaajien on tehtävä ilmoitus pitopaikoista eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin ja tarhoista on pidettävä luetteloa pitopaikkakohtaisesti.

Toimijan ilmoittautumisen yhteydessä ELY–keskus arvioi luonnonmukaiseen mehiläistarhaukseen sopivat alueet, eli ilmoitetut pitopaikat, toimijan toimittamien selvitysten ja karttojen perusteella. Tätä arviointia varten on toimijan luomusuunnitelmaan liitettävä lista pitopaikoista ja jokaisen pitopaikan osalta kuvaus alueen mesi- ja siitepölylähteistä sekä lähteistä, jotka saattavat aiheuttaa mehiläishoidosta saatavien tuotteiden saastumista tai mehiläisten terveyden heikentymistä. Kun toimija ilmoittaa uudesta pitopaikasta on hänen toimitettava vastaava kuvaus ja kartta myös tästä pitopaikasta ELY-keskukseen. Kartat toimitetaan ELY-keskukseen tarkastusten suunnittelua varten.

Tulkinta: edellä kuvattu menettely on muutos aiempiin käytäntöihin. Tästä syystä edellytetään, että ennen v 2022 luomutuotantonsa aloittaneet toimijat päivittävät luomusuunnitelmansa pitopaikkojen kuvauksilla ja toimittavat nämä kuvaukset paikalliselle ELY-keskukselle.

Liittymisen jälkeenkin toimijan on pidettävä tarkoituksenmukaisessa mittakaavassa mehiläispesien sijaintia koskevaa karttaa. Toimijan pitää osoittaa, että mehiläisten lentoalueet täyttävät luomumehiläishoidon vaatimukset. Tätä varten toimijan tulee liittää luomusuunnitelmaan tai eläintenhoitosuunnitelmaan kuvaukset pitopaikan olosuhteista. Kuvaukset on päivitettävä, jos olosuhteet alueella muuttuvat.

Kartat ja kirjaukset mehiläistarhojen ja pesien sijaintipaikasta sekä kuvaus alueen mesi- ja siitepölylähteistä sekä lähteistä, jotka saattavat aiheuttaa mehiläishoidosta saatavien tuotteiden saastumista tai mehiläisten terveyden heikentymistä, tarkastetaan vuosittaisen tarkastuksen yhteydessä.

4.2 Mehiläistarhaukseen soveltuvat alueet

Mehiläistarhojen on sijaittava siten, että kolmen kilometrin säteellä tarhan sijaintipaikasta mesi- ja siitepölylähteet ovat pääasiassa (yli puolet lähteistä) luonnonmukaisesti tuotettuja viljelykasveja, luonnonvaraisia kasveja tai viljelykasveja, edellyttäen, että kasveihin kohdistuvat käsittelyt ovat ympäristövaikutuksiltaan vähäisiä, eivätkä vaikuta mehiläistuotteiden laatuun. Tällaisia ovat maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän mukaisessa tuotannossa olevat, tai vastaavat alueet. Alueella voi olla myös muita viljelykasveja, jos ne eivät ole merkittäviä mehiläisten satokasveja. Alueen soveltuvuuden osoittamiseksi toimija kuvaa pitopaikkaa ympäröivän alueen mesi- ja siitepölylähteet luomusuunnitelmassaan.

Tarhan sijaintia koskevia vaatimuksia ei sovelleta alueisiin, joissa ei ole kukintaa, eikä ajankohtina, jolloin yhteiskunnat ovat lepotilassa.

Toimijan tulee kuitenkin huomioida, että alueella ei saa olla geneettisesti muunnettuja viljelykasveja.

4.3 Mehiläistarhaukseen soveltumattomat alueet

Mehiläistarhat on pidettävä riittävän etäällä (kolme kilometriä) lähteistä, jotka saattavat aiheuttaa mehiläishoidosta saatavien tuotteiden saastumista tai mehiläisten terveyden heikentymistä.

Suomessa säädöksellä ei ole ennalta määritelty alueita soveltumattomiksi, vaan toimijan on selvitettävä ja arvioitava soveltuuko alue vai ei. Alueen soveltuvuuden osoittamiseksi toimija kuvaa luomusuunnitelmassaan pitopaikkaa ympäröivän alueen mehiläisten satokasvit ja lähteet, jotka saattavat aiheuttaa mehiläishoidosta saatavien tuotteiden saastumista tai mehiläisten terveyden heikentymistä. Tällaisia saastelähteitä voivat olla teollisuuslaitokset, kaatopaikat, ampumaradat, paloharjoittelualueet ja jätteenpolttolaitokset sekä kaupalliset tavanomaiset hedelmä- ja marjaviljelmät. Mikäli mehiläishoidon tuotteiden laadun tai mehiläisten terveyden heikentyminen on ilmeistä, voi ELY–keskus määrätä kolmen kilometrin vähimmäisetäisyyden näihin tai muihin saastelähteisiin.

5 Ruokinta

5.1. Talvehtimisruokinta

Tuotantokauden lopussa mehiläispesiin on jätettävä riittävät hunaja- ja siitepölyvarastot, jotta mehiläiset pystyvät talvehtimaan. Mehiläisyhteiskuntien ruokinta on sallittua ainoastaan, jos pesien eloonjääminen on äärimmäisten ilmasto-olosuhteiden vuoksi vaarassa.

Ruokinnassa on käytettävä luonnonmukaisesti tuotettua hunajaa, luonnonmukaisesti tuotettuja sokerisiirappeja, luonnonmukaisesti tuotettua sokeria tai luonnonmukaisesti tuotettua siitepölyä. Luonnonmukaisessa mehiläishoidossa mehiläisten ruokintaan ei voida käyttää muita kuin edellä mainittuja tuotteita.

Talvehtimisruokinta on Suomessa hyvin yleisesti tarpeen. Se ei edellytä erillisen luvan hakemista tai ilmoitusta ELY-keskukselle, mutta lisäruokintatoimenpiteet tulee tehdä pesäkohtaisesti ja käytetyn tuotteen nimi ja määrät, tulee kirjata pesäkohtaisiin muistiinpanoihin.

5.2 Poikkeus ruokinnassa lentokauden aikana

Pitkään kestävien poikkeuksellisten sääolojen aiheuttaman meden tuotantokatkoksen vuoksi, voidaan mehiläisten poikkeuksellinen ruokkiminen sallia myös keruukauden aikana. Lisäruokintaan on sallittua käyttää ainoastaan luonnonmukaisesti tuotettua hunajaa, luonnonmukaisesti tuotettuja sokerisiirappeja, luonnonmukaisesti tuotettua sokeria tai luonnonmukaisesti tuotettua siitepölyä.

Lisäruokinta lentokauden aikana ei edellytä erillisen luvan hakemista, mutta toimijan on välittömästi ilmoitettava ruokinnasta ELY-keskukselle. Näin toimija voi aloittaa ruokinnan välittömästi, kun tarve on. Ilmoituksen teon lisäksi tarpeeseen johtaneet äärimmäiset tai poikkeukselliset sääolot, lisäruokintatoimenpiteet, käytetyn tuotteen nimi ja määrät tulee kirjata pesäkohtaisiin muistiinpanoihin. Lisäruokinta ei voi olla rutiininomainen toimenpide esimerkiksi jaokkeiden teon yhteydessä, vaan lisäruokinta on aina voitava tapauskohtaisesti perustella. Tarkastuksella tarkastetaan lisäruokinnan käyttö, sen perustelut, kirjanpito siitä ja että ilmoitus ELY-keskukselle on tehty.

6 Mehiläishoidossa käytettyjen pesien ja materiaalien ominaisuudet

6.1 Pesämateriaali

Mehiläispesien ja mehiläishoidossa käytettävien materiaalien on oltava pääosin valmistettu luonnollisista materiaaleista, jotka eivät aiheuta ympäristölle tai mehiläishoidon tuotteille saastumisvaaraa. Sallittuja materiaaleja ovat puu, vaneri, korkki, savi, olki tai muu vastaava.

Tulkinta: Pääosin tarkoittaa, että 50 % pesäkaluston painosta on oltava luonnollista materiaalia. Pesäkaluston painoon ei lasketa vahaa, hunajaa tai mehiläisiä. Polystyreenin käyttö on sallittu pesien osissa ja varusteissa, mutta erityisesti mehiläisten talveuttamiseen käytettävien pesien sisäpinnat on vuorattava luonnollisilla materiaaleilla.

Pesien sisäosissa voidaan käyttää pintakäsittelyyn ainoastaan luonnollisia aineita kuten kittivahaa, mehiläisvahaa ja kasviöljyjä.

6.2 Vahapohjukkeet

Siirtymävaiheen jälkeen pesissä voidaan käyttää vain luonnonmukaisesta tuotannosta peräisin olevaa vahaa.

7 Mehiläisten hyvinvointi

7.1 Tautien ennaltaehkäisy ja terveydenhuolto

Luonnonmukaisessa mehiläishoidossa tautien ennaltaehkäisy perustuu seuraaviin periaatteisiin:

• valitaan sopiva, kestävä rotu. Valinnassa huomioidaan mehiläisten kyky mukautua paikallisiin olosuhteisiin, elinvoimaisuus sekä vastustuskyky taudeille ja terveysongelmille
• suoritetaan mehiläisten vastustuskykyä lisääviä hoitotoimenpiteitä, kuten riittävien siitepöly- ja hunajavarastojen jättäminen pesiin.

Tautien ja tuholaisten kestävyyttä parantavia ja suositeltavia hoitotoimenpiteitä ja ovat:

• kuningatarmehiläisten säännöllinen uusiminen
• pesien järjestelmällinen tarkastaminen terveysongelmien havaitsemiseksi
• pesän varroapunkkimäärän (Varroa destructor) säännöllinen seuranta ja tarvittaessa koirassikiöiden poistaminen pesästä punkkien vähentämiseksi
• materiaalien ja laitteiden desinfioiminen säännöllisin väliajoin ja niiden fysikaalinen käsittely esimerkiksi höyryllä tai avotulella
• saastuneiden materiaalien tai lähteiden tuhoaminen
• mehiläisvahan säännöllinen uusiminen. Vahan on oltava peräisin luonnonmukaisesta tuotannosta.

Jos yhteiskunnat kaikista ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä huolimatta sairastuvat tai saavat loistartunnan, on ne hoidettava viipymättä. Tarvittaessa yhteiskunnat eristetään, ellei eläinlääkintäsäädöksissä toisin määrätä.

7.2 Mehiläisten hyvinvoinnin huomioiminen hoitotoimenpiteissä ja kalustohuollossa

Mehiläisten hyvinvointia ei pidä tietoisesti vaarantaa. Siksi luomumehiläishoidossa:

• lingotaan vai kakkuja, joissa ei ole sikiöitä
• mehiläisiä ei karkoteta pesäosastoista kemiallisilla aineilla hunajanpoiston yhteydessä
• mehiläiskuningattarien siipiä ei leikata
• mehiläisten tuhoaminen kennostoihin mehiläishoidon tuotteiden keräämisen yhteydessä on kielletty.

Koirassikiöiden, eli kuhnuritoukkien tuhoaminen on sallittu ainoastaan Varroa destructor -punkin hävittämiseksi.

Materiaalien (kehät, mehiläispesät ja kakut) suojaamiseksi tuholaisilta, saa käyttää ainoastaan suojatussa rasiassa tai laatikossa olevia jyrsijämyrkkyjä.

Mehiläishoidossa käytettävien materiaalien, rakennusten, laitteiden, välineiden tai tuotteiden puhdistamiseen ja desinfioimiseen saa käyttää asetuksessa 2021/1165 liitteessä IV D lueteltuja aineita. Biosidivalmisteissa sallittuja tehoaineita:

• kalium- ja natriumsaippua
• vesi ja vesihöyry
• kalkkimaito
• kalkki
• sammuttamaton kalkki
• natriumhypokloriitti
• vetyperoksidi
• pellavansiemenöljyä, laventeliöljyä ja piparminttuöljyä (Nämä on hyväksytty biosidiasetuksen Liitteelle I eli niitä sisältäville valmisteille voi hakea biosidivalmistelupaa yksinkertaistetun lupamenettelyn kautta)
• sitruuna-, peretikka-, muurahais-, maito-, ja etikkahappo
• alkoholi.

Pesien fysikaalinen käsittely esimerkiksi höyryllä tai avotulella on sallittu. Vahan irrottamiseksi kehistä ja muista rakenteista voidaan käyttää lipeää. Lipeän biosidinen käyttö on kielletty.

7.3 Lääkintä

Jos yhteiskunnat kaikista ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä huolimatta sairastuvat tai saavat loistartunnan, on ne hoidettava viipymättä.

Eläinlääkkeiden käytössä on huomioitava

• Lääkevalmisteiden käyttö ennaltaehkäisevään hoitoon on kielletty.
• Sallittuja lääkkeitä ovat ainoastaan Suomessa eläintuotantoon salllitut lääkevalmisteet.
• Mehiläishoitoyksikössä saa olla ainoastaan eläinlääkärin määräämiä lääkevalmisteita.
• Lääkityt pesät pitää voida tunnistaa. Pesät on merkittävä ja niiden sijainti on kirjattava karttaan.
• Sekä lääkevarastosta että lääkkeiden käytöstä on pidettävä kirjaa.

Jos yhteiskuntien lääkintään käytetään eläinlääkärin määräämiä lääkevalmisteita mukaan lukien antibiootit, on lääkityt yhteiskunnat sijoitettava eristettyihin mehiläistarhoihin hoidon ajaksi. Hoidon jälkeen vaha on korvattava luonnonmukaisesti tuotetulla vahalla. Hoitotoimenpiteiden jälkeen kyseisiin yhteiskuntiin sovelletaan yhden vuoden siirtymävaihetta. Lääkittyjen yhteiskuntien tuottamat tuotteet on siirtymävaiheen aikana käsiteltävä erillään tarhan luonnonmukaisesta tuotannosta peräisin olevista tuotteista. Siirtymävaiheen aikana tuotteet katsotaan tavanomaisesti tuotetuiksi.

Varroa destructor -punkin hävittämiseen voidaan käyttää seuraavia aineita sillä edellytyksellä, että mainitun aineen käyttö on sallittu kansallisten eläinten lääkintäsäädösten mukaan: muurahais-, maito-, etikka- ja oksaalihappoa sekä mentoli, tymoli, eukalyptoli tai kamferi. Suomessa yleisimmin käytetyt aineet ovat oksaali- ja muurahaishappo sekä tymoli. Tässä kohdassa mainittujen aineiden käyttö ei edellytä yhteiskuntien eristämistä hoidon ajaksi, eikä siirtymävaihetta tarvita.

Viimeisen hoitokerran jälkeen on kuitenkin noudatettava lääkevalmisteelle sen myyntiluvassa annettua tai lääkeaineelle eläinlääkärin määräämää varoaikaa, ennen kuin mehiläishoidon tuotteita voi luovuttaa elintarvikkeeksi. Luonnonmukaisessa tuotannossa varoaika kaikille eläimistä saataville elintarvikkeille on kaksinkertainen normaaliin varoaikaan verrattuna ja vähintään 48 tuntia.

8 Poikkeukset koskien erityisiä hätätilanteita

Tietyillä tapahtumilla, kuten äärimmäisillä sääilmiöillä tai laajalle levinneillä eläin- tai kasvitaudeilla, voi olla vakavia vaikutuksia luonnonmukaiseen tuotantoon. Jotta luonnonmukaista tuotantoa voitaisiin jatkaa tai se voitaisiin aloittaa uudelleen, voi Ruokavirasto sallia rajallisen ajan ja ainoastaan niin kauan kuin on välttämätöntä, enintään 12 kuukautta, mahdollisuuden poiketa tuotantoehdoista.

Luonnonmukaisessa mehiläishoidossa poikkeus voi koskea

• Mehiläisten yhteiskuntia voidaan uudistaa tai tarhaa voidaan perustaa uudelleen muilla kuin luonnonmukaisesti kasvatetuilla eläimillä, jos eläinten kuolleisuus on suuri eikä luonnonmukaisesti kasvatettuja eläimiä ole saatavilla, edellyttäen että noudatetaan yhden vuoden siirtymävaihetta.
• Kun mehiläisyhteiskunnan eloonjääminen on vaarassa muusta syystä kuin ilmasto-olojen vuoksi, yhteiskuntaa saa ruokkia luonnonmukaisesti tuotetulla hunajalla, luonnonmukaisesti tuotetulla siitepölyllä, luonnonmukaisesti tuotetuilla sokerisiirapeilla tai luonnonmukaisesti tuotetulla sokerilla. Jos eloonjääminen on vaarassa ilmasto-olojen vuoksi, on lisäruokinta sallittu, katso kappale 5.2 ruokinnasta.
• Poiketen siitä, mitä mehiläistarhan sijainnista säädetään, silloin kun mehiläisyhteiskunnan eloonjääminen on vaarassa, yhteiskuntia voidaan siirtää alueille, jotka eivät ole mehiläistarhojen sijoittamista koskevien säännösten mukaisia.

Poikkeuksen myöntäminen edellyttää, että viranomainen on ensin todennut hätätilanteen päätöksellään. Ruokavirasto voi myös toimijan lupahakemuksen lisätietojen perusteella päättää, että tapahtuma katsotaan olevan säädösten tarkoittama hätätilanne. Ruokavirasto voi päättää poikkeuksesta yleisellä luvalla, ja tiedottaa tällaisessa tapauksessa erikseen poikkeuksen ehdoista. Kun hätätilanne on paikallinen voi toimija hakea toimijakohtaisen luvan poiketa tuotantoehdoista. Lupaa tulee hakea Ruokavirastosta.

Hakemuksen liitteenä on soveltuvin osin toimitettava seuraavat selvitykset.

Lupa perustaa tarha uudelleen muilla kuin luonnonmukaisesti kasvatetuilla eläimillä:

• kuvaus hätätilanteeksi katsottavasta tapahtumasta, sekä mahdolliset päätökset paikallisilta viranomaisilta
• selvitys eläinten kuolleisuudesta, sekä eläinlääkärin selvitys syistä, jotka johtivat eläinten suureen kuolleisuuteen
• selvitys miten toimija on selvittänyt, ettei luonnonmukaisesti kasvatettuja eläimiä ole saatavilla
• poikkeuksen hyödyntäminen edellyttää, että noudatetaan yhden vuoden siirtymävaihetta koko mehiläistuotannon osalta.

Lupa lisäruokinnalle:

• kuvaus hätätilanteeksi katsottavasta tapahtumasta, sekä mahdolliset päätökset paikallisilta viranomaisilta
• ruokintasuunnitelma, josta käy ilmi ruokinta poikkeusta haettavalla ajanjaksolla.
• poikkeusluvan hyödyntäminen edellyttää toimijalta erityisen huolellista kirjanpitoa eläinten ruokinnasta poikkeuksen aikana.
• poikkeusluvan mukainen ruokinta säilyttää luomutuotannon ja niistä saatavien tuotteiden luomustatuksen.

Lupa siirtää mehiläisyhteiskuntia alueille, jotka eivät ole mehiläistarhojen sijoittamista koskevien säännösten mukaisia:

• kuvaus hätätilanteeksi katsottavasta tapahtumasta, sekä mahdolliset päätökset paikallisilta viranomaisilta
• uuden pitopaikan koordinaatit tai kartta pitopaikasta, jonne mehiläisyhteiskunnat siirretään
• kuvaus uuden pitopaikan alueen mesi- ja siitepölylähteistä sekä lähteistä, jotka saattavat aiheuttaa mehiläishoidosta saatavien tuotteiden saastumista tai mehiläisten terveyden heikentymistä
• ajanjakso, jolloin mehiläisyhteiskunnat pidetään luomutuotantoon soveltumattomalla alueella
• poikkeusluvan mukainen siirto säilyttää luomutuotannon ja niistä saatavien tuotteiden luomustatuksen.

Myönteisen poikkeusluvan voimassaoloaikana luomusertifikaatti on voimassa ja tuotteiden luomustatus säilyy.

9 Kirjaamisvaatimukset

Valvontaan ilmoittautuessaan toimija sitoutuu pitämään muistiinpanoja, joilla hän näyttää toiminnan täyttävän luomutuotannon ehdot. Näitä ovat esimerkiksi pesäkortit ja lääkekirjanpito. Muistiinpanoihin sisällytetyt tiedot on tarvittaessa voitava osoittaa oikeiksi asianmukaisilla tositteilla kuten lähetelistoilla, kuiteilla tai etiketeillä. Mehiläistarhaajalla on myös muita kirjanpitovelvollisuuksia kuin luomutuotantoon liittyvät. Nämä eri lainsäädännöistä peräisin olevat vaatimukset ovat osittain samoja, kuten esimerkiksi lääkkeiden käyttöön liittyvät kirjaukset, ja osittain toisiaan täydentäviä, kuten esimerkiksi kartta mehiläispesien sijainnista.

Kirjaukset tapahtumasta tarvitsee tehdä vain kerran, mutta toimijalla itsellään on oltava tieto siitä mihin tarkoitukseen kirjaus tehtiin ja missä hän ylläpitää minkä tiedon. Tästä syystä edellytetään, että toimija on suunnitellut ja kuvannut dokumentointinsa luomusuunnitelmassaan. Muistiinpano voi aluksi olla väliaikainen, josta tieto siirretään varsinaiseen kirjanpitoon.

9.1 Mehiläistarhaajan yleiset velvollisuudet viranomaisille

Ilmoitukset

• Ilmoitus toimintapaikoista eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin sekä eläinten pitotoiminnan aloitus ja lopetus tässä paikassa.
• Ilmoitus alkutuotannosta/alkutuotantopaikasta kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle.

Seuraavat hunajan tuotantoon liittyvät yleiset kirjanpitovaatimukset ovat käyttökelpoisia myös luomuehtojen noudattamisessa, vaikka näitä ei sellaisinaan valvota luomuvalvonnan yhteydessä.

• Mehiläisistä on pidettävä luetteloa pitopaikkakohtaisesti, (laki eläintunnistusjärjestelmistä 238/2010, 21 §, MMMa eräiden eläinten tunnistamisesta 1123/2011, 3 §) säilytysaika 3 vuotta.
• Mehiläisten rehuksi ostettavista aineista (luomusokeri, luomusiitepöly) pidetään kirjanpitoa, josta ilmenee, mistä aineet on ostettu (yleinen hygienia-asetus 852/2004).
• Emojen ja pesien ostoista on oltava kirjanpito, (MMMa elintarvikehygieniasta 318/2021) säilytysaika 1 vuosi.
• Mehiläispesien mahdollisesta lääkityksestä ja loistorjunnoista on pidettävä kirjaa, jonka tulee sisältää tieto annetuista lääkkeistä, mille pesille lääkettä on annettu, hoitojen päivämäärät ja varoajat (Yleinen elintarvikehygienia-asetus 852/2004).
• Hunajan myynnistä on oltava kirjanpito, (MMMa elintarvikehygieniasta 318/2021) säilytysaika 1 vuosi.

SML hyvän käytännön ohjeet antaa hyvän listan mehiläishoidon lakisääteisistä velvollisuuksista: www.mehilaishoitajat.fi

9.2 Luonnonmukaiseen tuotantoon liittyvät kirjaamisvaatimukset

Luomutoimija ylläpitää aina kuvauksen omasta luomutuotantoon liittyvästä toiminnastaan. Toiminnan kuvausta kutsutaan myös luomusuunnitelmaksi, ja siihen liittyvät ehdot on kuvattu aiemmassa kappaleessa. Toimija päättää itse miten hän toteuttaa kirjaamisvaatimukset, mutta kirjauskäytännöt on suunniteltava ja kuvattava luomusuunnitelmassa. Esimerkiksi tiedot kerätystä hunajasta voi olla joko varastokirjanpidossa tai pesäkohtaisissa muistiinpanoissa, tai tieto pesien siirroista voi olla joko tarhakohtaisissa tai pesäkohtaisissa muistiinpanoissa. Oleellista on, että kirjattu tieto on esitettävissä tarkastuksella suunnitelmassa kuvatulla tavalla. Kirjattavat tapahtumat tulee yleensä kirjata muistiinpanoihin seitsemän vuorokauden (7 vrk) kuluessa. Lääkekirjanpitoon ja varastoissa oleviin varastokirjoihin tapahtumat tulee kuitenkin merkitä välittömästi. Kuluttajalle tapahtuvan suoramyynnin määristä muistiinpanot on tehtävä päivittäin. Kirjaukset ja niitä tukevat asiakirjat on säilytettävä vähintään seuraavaan tarkastukseen, ellei muusta lainsäädännöstä muuta johdu.

Toiminnan kuvaus, eli luomusuunnitelma

• Tarhapaikan sijainnin ilmoittamiseksi ELY-keskukselle riittää ilmoitus pitopaikoista eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin sekä eläinten pitotoiminnan aloitus ja lopetus kyseisessä paikassa.
• Pitopaikkailmoituksen lisäksi toimija pitää itseään ja tarkastusta varten kartan tarkoituksenmukaisessa mittakaavassa mehiläispesien sijainnista.
• Kuvaus pesien tunnistemerkinnöistä. Mehiläistarhoilla ja -pesissä tulee käyttää selkeitä tunnistemerkintöjä. Samaa merkintäjärjestelmää on käytettävä tilan kaikessa kirjanpidossa, esimerkiksi lääkekirjanpidossa ja kartoilla.
• Selvitys alueen soveltuvuudesta luonnonmukaiseen tuotantoon
  • Kuvaus alueen mesi- ja siitepölylähteistä
  • Kuvaus lähteistä, jotka saattavat aiheuttaa mehiläishoidosta saatavien tuotteiden saastumista tai mehiläisten terveyden heikentymistä,
• Kuvaus jäljittävyyden varmistamisesta ja tuotevirtakirjanpidosta.

9.3 Pesäkohtaiset muistiinpanot

Tarhan pesien hoitotoimenpiteet, kuten siirrot toiselle pitopaikalle, talveuttaminen, pesäosastojen poistaminen tai muu vastaava toimi voidaan kirjata pesän tarkkuudella tai tarhan osalta tarkoituksenmukaisella tavalla.

Toimija kuvaa luomusuunnitelmassaan missä mikin tieto ylläpidetään ja miten kirjaukset tehdään.

• pesän tunnistemerkinnät
• mehiläistarhan ja pesän sijaintipaikka kartalle merkittynä, tai kartassa numerointi ja pesäkohtaisissa muistiinpanoissa samaa numerointia.
• eläinaines, tavanomaiset kuningattaret ja jaokkeet
• lisäruokinnan käyttö: käytetyn tuotteen nimi, päivämäärät, määrät ja pesät, joissa tuotetta käytetään.
• lisäruokinnan perustelu
• lääkityn yhteiskunnan siirtymävaiheen kesto
• poikkeukset tuotantosäännöistä poikkeuksellisten olosuhteiden tai hätätilanteen takia.

Luomumehiläishoitaja kuvaa luomusuunnitelmaan, miten hän varmistaa hunajan jäljitettävyyden toiminnassaan. Tuotantomäärät muodostavat osan varastokirjanpidosta, tuotevirrasta ja taseesta.

Tuotantomäärät voi kirjata pesä-, tarha- tai yksikkökohtaisesti

• hunajan ja muiden tuotteiden keräämistoimet, päivämäärä
• kerättyjen hunajalaatikoiden lukumäärä ja arvio laatikoiden painosta
• kerättyjen hunajalaatikoiden käsittely ja varastointi
• linkous, päivämäärä
• tuotettu hunaja ja muut tuotteet (vaihtoehtoisesti kirjataan varastokirjanpitoon).

9.4 Tuotevirta- ja varastokirjanpito sekä taselaskelmat

Muistiinpanot hankituista, tuotetuista, varastossa olevista sekä luovutetuista tuotteista muodostavat yksikön tuotevirtakirjanpidon. Tuotevirtakirjanpidosta on laadittava yhteenvetona taselaskelma vähintään kalenterivuosittain.

A. Tilalle hankitut tuotantopanokset

Kirjataan hankinnan ajankohta, hankittujen aineiden määrä, alkuperä ja käyttö. Luomutuotteiden osalta kirjataan miten ja milloin tavarantoimittajan sertifikaatti tarkastettiin.

• ruokintaan hankittu hunaja, sokeri, sokerisiirappi ja siitepöly,
• kuningattaret, jaokkeet, parvet ja yhteiskunnat
• vaha ja vahapohjukkeet.

B. Tuotantomäärät

Kirjataan tuotetut tuotteet ja tuotteiden määrä. Tuotteista voi pitää kirjaa yksikölle sopivalla tavalla, katso myös kohta pesäkohtaisista kirjauksista.

• hunajan tuotantomäärät pitää kirjata vähintään vuositasolla, mutta hunajan jäljitettävyyden varmistamiseksi on suositeltavaa, että toimija pitää tuotannosta tarhakohtaista/pesäkohtaista tai linkouspäiväkohtaista kirjanpitoa. Katso myös kohta pesäkohtaisista kirjauksista
• mahdollinen tavanomainen hunajasato, esimerkiksi jos yhteiskunta lääkinnän takia on siirtymävaiheessa, on myös kirjattava.

C. Tilalta luovutetut tuotteet

• luovutettujen tuotteiden määrä ja vastaanottaja (mehiläishoidon tuotteet, mehiläiset ja vaha)
• kuluttajalle tapahtuvan suoramyynnin määristä muistiinpanot on tehtävä päivittäin.

D. Siirtymävaiheen aikana toteutettu vahan korvaaminen kirjataan kappaleen 2.2 mukaisesti

Lääkekirjanpito

• lääkkeiden säilytyspaikka
• tilalle ostetut lääkkeet ja mahdollinen varasto
• käytetyt lääkkeet: pesä, sairauden määrittely, hoitopäivä ja hoidon kesto, lääkeaine tai -valmiste, annostukset, antotapa, luonnonmukaisen tuotannon varoaika ja lääkkeen myyjä
• lääkekirjanpitoon voi kirjata myös muita käsittelyjä, esimerkiksi muurahaishapon käyttö.

10 Ohjeessa käytetty mehiläisalan sanastoa

• mehiläishoitoyksikkö: mehiläisyhteiskunnat ja tarhat, joilla mehiläisyhteiskunnat ovat sekä mehiläistarhaukseen kuuluvat varastotilat ja hunajan linkoomo
• (mehiläis)tarha: paikka, jossa mehiläisyhteiskunnat ovat maastossa. Tarhassa on normaalisti 1-10 mehiläisyhteiskuntaa
• pitopaikka: mehiläistuottajan eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin ilmoittama paikka, koordinaatit tai sijainti, jossa yhteiskunnat pidetään, synonyymi tarhalle.
• mehiläisyhteiskunta: pesälaatikossa tai mehiläisparvessa olevat mehiläiset, myös pesä sanaa käytetään usein tarkoituksessa mehiläisyhteiskunta
• jaoke: jaoke on pieni yhteiskunta, josta on tarkoitus kesän aikana kehittyä talvehtiva vahva yhteiskunta. Jaoke tehdään siirtämällä pesälaatikkoon yhdestä tai useammasta vahvasta yhteiskunnasta sikiö-, hunaja- ja siitepölykakkuja sekä emo tai emokenno ja vahapohjukkeita, niin että pesälaatikko on täynnä.
• parvi: luonnosta talteen otettu karkulais- eli mehiläisparvi, jossa on mukana emo. Parvi voi olla myös pesälaatikossa oleville uusille luomuvahapohjukkeille ravistellut aikuiset mehiläiset tavanomaisesta tarhauksesta. Luomussa tällaiseen parveen ei siirretä sikiökakkuja eikä ruokaa tavanomaisista pesistä. Parvelle annetaan yleensä uusi emo.
• pesälaatikko: paikka, jossa mehiläisyhteiskunta elää
• kakku: puukehä, johon liitetään vahapohjuke. Näihin pohjukkeisiin mehiläiset rakentavat kennot sikiöille, siitepölylle ja hunajalle. Tästä käytetään jossain yhteydessä myös nimitystä kehä.
• pesäkalusto: pesälaatikot, pohja, katto, ja kehät.
• keruukausi: Etelä-Suomessa toukokuun alusta elokuun loppuun, pohjoisemmassa lyhempi
• mehiläistuotteet, (mehiläishoidon tuotteet sekä mehiläispesän oheistuotteet): alkutuotannon tuotteita, sisältyvät mehiläishoidon tarkastukseen
  • hunaja: mehiläisten keräämä makea aine, lähtöisin kukkien medestä tai kasvien eritteistä, jonka mehiläiset valmistavat ja varastoivat hunajakennoihin,
  • hunajalajit: kukkaishunaja, mesikastehunaja, lajihunajat, kennohunaja
  • propolis: kittivahaa, mehiläiset suojautuvat propoliksella mikrobeja vastaan ja tiivistävät pesän rakenteita, voidaan kerätä myös erillisellä keräimellä
  • siitepöly: mehiläisten jalassaan pesään tuomat siitepölyrakeet, jotka kerätään kerääjään pesän lentoaukolta
  • perga: siitepölyä, jonka mehiläiset ovat säilöneet mesimahansa maitohappobakteereiden avulla kennoihin
  • emomaito: emotoukkien ravintoa, jota kerätään ravintolisäksi (=royal jelly).
  • mehiläisvaha: mehiläisten vaharauhasistaan tuottamaa vahaa
  • kuorimavaha: hunajan päällä ollutta vahaa, joka kuoritaan pois ennen hunajan linkousta.
  • pohjukevaha: mehiläisvahasta valmistettuja vahalevyjä, joita laitetaan pesiin puukehiin kiinnitettynä.
  • kuhnuritoukat: mehiläisten lisääntymiskauden aikana tuottamia urospuolisia mehiläisiä (työläiset ovat kaikki naaraita). Kuhnuritoukkia voidaan poistaa kesäkautena yhteiskunnista biologisena varroatorjuntamenetelmänä, koska varroapunkki menee mieluummin lisääntymään kuhnuritoukkakennoihin.

Päivitykset 24.2.2023 päivitettyyn versioon

• Sallitut puhdistus- ja desinfiointiainelista päivitetty