• Etusivu
  • Yritykset
  • Ravintolisien suoramyyntiä tai verkostomarkkinointia harjoittavien elintarvikealan toimijoiden vastuut ja valvonta

Ohje ravintolisien suoramyyntiä tai verkostomarkkinointia harjoittavien elintarvikealan toimijoiden vastuista ja valvonnasta

Tulosta

Ohje nro 6039/04.02.00.01/2021

1 Johdanto

Tämä ohje on tarkoitettu selventämään ravintolisien suoramyynnin tai verkostomarkkinoinnin parissa toimivien itsenäisten myyjien tai edustajien vastuita ja valvontaa elintarvikelainsäädännön näkökulmasta. Samoja vaatimuksia voidaan soveltaa myös painonhallintaan tarkoitettujen aterian- ja ruokavalionkorvikkeiden sekä kliinisten ravintovalmisteiden suoramyyntiin tai verkostomarkkinointiin.

Ravintolisien suoramyyjä tai verkostomarkkinoija on velvollinen huolehtimaan:

  • elintarviketoiminnasta ilmoittamisesta toiminnan rekisteröintiä varten (kpl 2.1),
  • mahdollisesta etämyynnistä ilmoittamisesta (kpl 2.2) ja
  • elintarvikelainsäädännön vaatimusten noudattamisesta omavalvontansa avulla (kpl 3.2).

Ravintolisien suoramyyjä tai verkostomarkkinoija on vastuussa siitä, että hänen myymänsä, markkinoimansa ja/tai välittämänsä ravintolisät:

  • ovat turvallisia ja elintarvikelainsäädännön mukaisia (kpl 3.3.1),
  • sisältävät pakolliset elintarviketiedot suomeksi ja ruotsiksi pakkauksissa (kpl 3.3.4) ja etämyynnissä (kpl 3.3.5),
  • on mahdollista jäljittää (kpl 3.3.3).

Ravintolisien suoramyyjän tai verkostomarkkinoijan on myös huolehdittava siitä, että

  • tietää miten toimia, jos saa tietää tai epäilee, ettei hänen myymänsä, markkinoimansa ja/tai välittämänsä elintarvike ole turvallinen (kpl 3.3.2),
  • myyjän itse tuottama markkinointi on lainsäädännön mukaista (kpl 3.3.6).

1.1 Ohjeen sitovuus

Viranomaisen toiminnan tulee perustua laissa olevaan toimivaltaan ja viranomaistoiminnassa tulee tarkoin noudattaa lakia. Viranomaisohjeet eivät ole oikeudelliselta luonteeltaan muita viranomaisia tai toimijoita sitovia. Lainsäädännön soveltamista koskevat kysymykset ratkaisee viime kädessä tuomioistuin.

Ohjeessa on sekä suoria lainauksia lainsäädännöstä että tulkintoja lainsäädännön soveltamisesta. Tässä ohjeessa suora lainaus lainsäädännöstä on kirjoitettu kursiivilla. Ohjeessa esitetyt tulkinnat ovat Ruokaviraston näkemyksiä siitä, miten lainsäädäntöä tulisi soveltaa.

1.2 Määritelmät

Tässä ohjeessa tarkoitetaan

  • Myyjällä tässä yhteydessä itsenäistä myyjää tai edustajaa, joka ei ole palkkasuhteessa edustamaansa yritykseen, ja joka myy, markkinoi tai välittää ravintolisiä.
  • Etämyynnillä myyntiä etäviestintävälineellä. Etäviestintäväline on väline, jota voidaan käyttää elinkeinoharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen tekemiseen ilman, että nämä kaksi osapuolta ovat fyysisesti samaan aikaan paikalla. Etämyyntiä on esimerkiksi myynti nettisivujen välityksellä (verkkokauppa tai sosiaalinen media) tai puhelinmyynti.
  • Suoramyynnillä myyntiä suoraan kuluttajille postitse, puhelimitse, sähköisesti, kodeissa, työpaikoilla tai muualla kuin kiinteissä liiketiloissa siten, että tuote-esittelystä ja myynnistä huolehtii suoramyyjä. Suoramyyjä voi olla itsenäinen kauppaedustaja, itsenäinen sopimuskumppani, itsenäinen jälleenmyyjä tai jakelija, suorassa työsuhteessa oleva tai itsenäinen elinkeinonharjoittaja, franchise-yrittäjä tai vastaava.
  • Verkostomarkkinoinnilla suoramyynnin muotoa, jossa verkostomarkkinointiyritys markkinoi tuotteita ja palveluja loppukuluttajille suoramyynnin keinoin monitasoisen myyntiorganisaation kautta. Verkostomyyjät ovat usein itsenäisiä edustajia, jotka myyvät edustamansa yhtiön tuotteita kuluttajille suoraan tai markkinoivat edustamansa yhtiön tuotteita ja ohjaavat kuluttajat tilaamaan tuotteita yhtiön verkkosivuilta. Verkostomyyjät voivat lisäksi saada provision yhtiölle rekrytoimiensa edustajien tekemästä liikevaihdosta. Myyjät eivät ole palkkasuhteessa edustamiinsa yrityksiin.
  • Markkinoimisella ja välittämisellä osallistumista merkittävällä tavalla elintarvikkeen jakeluun suosittelemalla ja ohjaamalla kuluttajia ostamaan elintarvikkeita. Markkinointi ja välittäminen ovat olennainen osa suoramyynti- ja verkostomarkkinoinnissa tapahtuvaa jakelua. Markkinoitavien tai välitettävien elintarvikkeiden ei tarvitse olla fyysisesti myyjän hallussa.

2 Suoramyyntiä tai verkostomarkkinointia harjoittava myyjä tai edustaja on elintarvikealan toimija

Suora- ja verkostomyyntiin sovelletaan samoja elintarvikelainsäädännön vaatimuksia kuin muuhunkin elintarvikkeiden myyntiin. Jos suoramyynnissä tai verkostomarkkinoinnissa toimiva on itsenäinen edustaja tai myyjä, hän on silloin elintarvikealan toimija, joka on vastuussa elintarvikelainsäädännön vaatimusten noudattamisesta omassa toiminnassaan. Hänen on varmistettava, että elintarvikkeet ja niistä annettavat tiedot täyttävät hänen toimintaansa koskevat elintarvikelainsäädännön vaatimukset.

Itsenäinen myyjä tai edustaja on elintarvikealan toimija, riippumatta siitä, mikä on hänen yrityksensä yritys- tai yhtiömuodon oikeudellinen muoto (osakeyhtiö, kommandiittiyhtiö, toiminimi, kevytyritys jne.) tai myykö hän elintarvikkeita vain yksityishenkilönä tai päätyön ohella sivutoimisesti. Myyjä tai edustaja katsotaan elintarvikealan toimijaksi huolimatta siitä, pitääkö se myymiään tai markkinoimiaan elintarvikkeita hallussaan vai ei. Myös elintarvikkeiden markkinoinnin ja välittämisen katsotaan kuuluvan osaksi elintarvikkeen myyntiä ja jakelua, sillä ilman niitä sopimusta elintarvikkeen markkinoille saattavan yrityksen ja kuluttajan välille ei synny.

Keskeiset säännökset:

EU:n yleinen elintarvikeasetus (EY) 178/2002, artikla 3(2)

Elintarvikeyritys on voittoa tuottava tai tuottamaton, julkinen tai yksityinen yritys, joka toteuttaa mitä tahansa toimia, jotka liittyvät mihin tahansa elintarvikkeiden tuotannon, jalostuksen ja jakelun vaiheisiin.

EU:n yleinen elintarvikeasetus (EY) 178/2002, artikla 3(3)

Elintarvikealan toimija on luonnollinen tai oikeushenkilö tai -henkilöitä, jotka ovat vastuussa elintarvikelainsäädännön vaatimusten noudattamisen varmistamisesta valvonnassaan olevassa elintarvikeyrityksessä.

EU:n yleinen elintarvikeasetus (EY) 178/2002, artikla 3(16)

Tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheilla tarkoitetaan mitä tahansa vaihetta, tuonti mukaan lukien, elintarvikkeen alkutuotannosta sen varastointiin, kuljetukseen, myyntiin tai lopulliselle kuluttajalle toimittamiseen asti edellä mainitut vaiheet mukaan luettuna ja, silloin kun sillä on merkitystä.

EU:n yleinen elintarvikeasetus (EY) 178/2002, artikla 17

Kaikissa tuotannon, jalostuksen ja jakelun vaiheissa toimivien elintarvike- ja rehualan toimijoiden on vastuullaan olevissa toiminnoissa huolehdittava siitä, että elintarvikkeet täyttävät niiden toiminnan kannalta asiaankuuluvat elintarvikelainsäädännön vaatimukset ja varmistettava, että kyseiset vaatimukset täyttyvät.

2.1 Elintarviketoiminnasta ilmoittaminen toiminnan rekisteröintiä varten

Elintarvikkeiden myynnistä tulee pääsääntöisesti tehdä ilmoitus oman kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle toiminnan rekisteröintiä varten ennen toiminnan aloittamista. Ilmoitusta ei tarvitse tehdä, jos toiminta ja siihen liittyvät riskit ovat elintarviketurvallisuuden kannalta vähäisiä JA

  • elintarvikealan toiminta tapahtuu samassa huoneistossa kuin toimijan harjoittama muu elinkeinotoiminta,
  • toimija on yksityinen henkilö tai
  • toimintaa ei voida pitää elinkeinon harjoittamisena.

Ravintolisiin liittyvää toimintaa ja siihen liittyviä riskejä ei voida katsoa elintarviketurvallisuuden kannalta vähäisiksi, minkä vuoksi siitä on aina tehtävä ilmoitus oman kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle. Sama koskee painonhallintaan tarkoitettuja aterian- tai ruokavalionkorvikkeita tai kliinisiä ravintovalmisteita koskevaa toimintaa. Näiden elintarvikkeiden koostumukseen ja niistä annettaviin tietoihin liittyy monenlaisia riskejä, minkä vuoksi niiden pienimuotoisestakin myynnistä, markkinoinnista tai välittämisestä, on tehtävä ilmoitus. Ilmoitus tulee tehdä, vaikka myyjällä ei varsinaisesti ole tuotteita hallussaan ja hän vain markkinoi tai välittää niitä, tai vaikka hänellä ei ole elintarvikehuoneistoa.

Vähäriskisellä toiminnalla tarkoitetaan sellaista elintarvikealan toimintaa, joka ei lisää elintarvikkeeseen liittyvää mikrobiologista, kemiallista tai fysikaalista riskiä tai kuluttajan harhaanjohtamisen riskiä. Vähäriskistä toimintaa voi olla esimerkiksi sellaisten elintarvikkeiden myynti, varastointi ja säilytys, joka ei edellytä lämpötilahallintaa. Vähäriskisiä elintarvikkeita ovat esimerkiksi pakatut, huoneenlämmössä säilyvät kuivatuotteet, kuten mausteet, keksit ja makeiset.

Keskeiset säännökset:

Elintarvikelaki 297/2021, 10 § - (1) Rekisteröity elintarviketoiminta

Elintarvikealan toimijan on tehtävä ilmoitus elintarviketoiminnasta toiminnan rekisteröintiä varten toimivaltaisen valvontaviranomaisen tarjoamaan sähköiseen palveluun tai toimitettava tiedot muulla tavoin toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle viimeistään neljä viikkoa ennen toiminnan aloittamista tai olennaista muutamista. Lisäksi toiminnan keskeyttämisestä ja lopettamisesta on viivytyksettä tehtävä ilmoitus toimivaltaiselle viranomaiselle (rekisteröity elintarviketoiminta).

Elintarvikelaki 297/2021, 10 § (2)

Rekisteröity elintarviketoiminta

Edellä 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusta ei tarvitse kuitenkaan tehdä, jos toiminta ja siihen liittyvät riskit ovat vähäisiä ja:

1) elintarvikealan toiminta tapahtuu samassa huoneistossa kuin toimijan harjoittama muu elinkeinotoiminta;

2) kyseessä on yksityinen henkilö; tai

3) toimintaa ei voi pitää elinkeinon harjoittamisena.

Maa- ja metsätalousministeriön asetus elintarvikehygieniasta 318/2021, 4§

Elintarvikelain 10 §:n 1 momentin mukaisessa ilmoituksessa elintarviketoiminnasta rekisteröintiä varten (rekisteröity elintarviketoiminta) on oltava seuraavat tiedot:

1) toimijan nimi ja yhteystiedot. Lisäksi toimijan kotikunta silloin, kun toimijalla on liikkuva elintarvikehuoneisto tai virtuaalihuoneisto;

2) toimijan yritys- ja yhteisötunnus tai sen puuttuessa henkilötunnus;

3) elintarvikehuoneiston tai virtuaalihuoneiston nimi ja yhteystiedot;

4) elintarvikehuoneiston käyntiosoite ja kunta, jollei kyseessä ole liikkuva elintarvikehuoneisto;

5) tieto harjoitettavasta toiminnasta ja sen arvioidusta laajuudesta;

6) toiminnan arvioitu aloittamisajankohta;

7) kuvaus omavalvonnasta.

Ilmoitukseen on liitettävä elintarvikehuoneiston pohjapiirros, josta ilmenevät tilat ja niiden käyttötarkoitus sekä laitteiden ja kalusteiden sijoittelu.

Rekisteröidyn elintarviketoiminnan olennaista muuttamista koskevassa ilmoituksessa on oltava tämän pykälän 1 momentissa edellytetyt tiedot soveltuvin osin.

2.2 Etämyynnistä ilmoittaminen

Jos myyjä myy ravintolisiä, painonhallintaan tarkoitettuja aterian- tai ruokavalionkorvikkeita tai kliinisiä ravintovalmisteita esimerkiksi verkkokaupassa, puhelimitse tai sosiaalisessa mediassa (esim. Facebook-ryhmissä), on kyse etämyynnistä. Etämyynnistä on ilmoitettava kunnalliselle elintarvikevalvontaviranomaiselle elintarviketoiminnasta ilmoittamisen yhteydessä.

Keskeiset säännökset:

(EU) 1169/2011, 2 artikla 2.u)

”Etäviestintävälineellä” tarkoitetaan välinettä, jota voidaan käyttää elinkeinoharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen tekemiseen ilman, että nämä kaksi osapuolta ovat samaan aikaan paikalla.

EU:n valvonta-asetus (EU) 2017/625, 15 artikla, 5 b)

5. Sovellettaessa 10 artiklan 2 kohtaa ja jollei 10 artiklan 3 kohdasta muuta johdu, toimijoiden on vähintään ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille seuraavat päivitetyt tiedot:

a) niiden nimi ja oikeudellinen muoto; ja

b) erityistoimet, joita ne suorittavat, kuten etäviestintävälineiden välityksellä suoritetut toimet, ja niiden valvonnan alaiset paikat.

3 Suoramyyjien ja verkostomarkkinoijien valvonta

3.1 Viranomaisvalvonta

3.1.1 Elintarviketoiminnan rekisteröinti

Kunnan elintarvikevalvontaviranomaiset vastaanottavat ja käsittelevät suoramyyjän tai verkostomarkkinoijan elintarviketoiminnasta tehdyn ilmoituksen ja tallentavat tiedot elintarviketoiminnan rekisteröinnistä ympäristöterveydenhuollon keskitettyyn toiminnanohjaus- ja tiedonhallintajärjestelmään ja ilmoittavat tietojen tallentamisesta toimijalle. Kun tiedot on tallennettu, toiminta kuuluu suunnitelmallisen elintarvikevalvonnan piiriin ja toiminnalle määritetään riskiluokituksen mukainen tarkastustiheys.

3.1.2 Alkutarkastus

Kunnan elintarvikevalvontaviranomaiset tekevät alkutarkastuksen suoramyyjän tai verkostomarkkinoijan ilmoittamasta toiminnasta. Tarkastus voidaan suorittaa kunnan parhaaksi katsomalla tavalla joko fyysisenä tai etätarkastuksena. Tarkastuksen yhteydessä kunta antaa myyjälle tarvittaessa ohjeistusta ja neuvontaa lainsäädännön vaatimuksista.

3.1.3 Valvonta

Alkutarkastuksen jälkeen myyjää valvotaan säännöllisesti riskiluokituksen mukaisesti, jos elintarvikemyynnin liikevaihto on yli 15 000 euroa tilikaudessa. Jos ravintolisien myynti on pienimuotoista, eli elintarvikemyynnin liikevaihto on yhteensä alle 15 000 euroa tilikaudessa, myyjää ei valvota säännöllisesti (myyjä ei kuulu säännöllisen valvonnan piiriin).

Valvontaviranomainen voi kuitenkin ottaa myyjän säännöllisen valvonnan piiriin, jos esimerkiksi epäilyjen, ilmiantojen tai saatujen kuluttajavalitusten myötä on syytä epäillä lainsäädännön vastaista toimintaa.

Kun valvontaviranomainen on vakuuttunut siitä, että myyjän toiminta on lainsäädännön vaatimustenmukaista, myyjä voi palautua jälleen säännöllisen valvonnan ulkopuolelle.

3.1.4 Valvonnasta perittävät maksut

Suunnitelmallisen elintarvikevalvonnan piiriin kuuluvilta suoramyyjiltä ja verkostomarkkinoijilta peritään vuosittain 150 euron suuruinen valvonnan perusmaksu. Poikkeuksena tästä on hyvin pienimuotoinen, 1–2- ravintolisän myynti, jossa elintarvikemyynnin liikevaihto on yhteensä alle 15 000 euroa tilikaudessa. Tällaisesta hyvin pienimuotoisesta ravintolisien myyntitoiminnasta ei peritä valvonnan perusmaksua. 

Valvonnan perusmaksun lisäksi maksullisia ovat elintarviketoiminnan rekisteröinti (kpl 3.1.1), alkutarkastus (kpl 3.1.2) sekä muut säännöllisen elintarvikevalvonnan tai sen ulkopuoliset (esimerkiksi epäilyjen, ilmiantojen tai kuluttajavalitusten yhteydessä tehtävät) tarkastukset. Maksut määräytyvät kunnan maksutaksan mukaisesti.

Keskeinen säännös:

Elintarvikelaki 297/2021, 72 § (1) Kunnan suorittamasta elintarvikevalvonnasta vuosittain perittävä valvonnan perusmaksu

Kunta perii vuosittain 150 euron suuruisen valvonnan perusmaksun suunnitelmallisen elintarvikevalvonnan piirissä olevalta valvontakohteelta, joka harjoittaa…2) 10 §:ssä tarkoitettua rekisteröityä elintarviketoimintaa.

3.2 Omavalvonta

Itsenäisellä myyjällä tulee olla riittävät ja oikeat tiedot jakelemastaan elintarvikkeesta. Hänellä tulee olla järjestelmä, jonka avulla hän tunnistaa ja hallitsee toimintaansa liittyvät vaarat ja varmistaa, että elintarvike ja siitä annettavat tiedot täyttävät elintarvikemääräyksissä asetetut vaatimukset.

Myyjä voi käyttää edustamansa yrityksen omavalvontajärjestelmiä ja niihin kuuluvia ohjeita soveltuvin osin tai tehdä oman järjestelmän.

Keskeiset säännökset:

Elintarvikelaki 297/2021, 15 § (1) – Omavalvonta

Elintarvikealan ja kontaktimateriaalialan toimijalla on oltava järjestelmä, jonka avulla toimija tunnistaa ja hallitsee toimintaansa liittyvät vaarat ja varmistaa, että toiminta täyttää elintarvikesäännöksissä asetetut vaatimukset. Toimijan on kirjattava omavalvonnan tulokset riittävällä tarkkuudella.

Maa- ja metsätalousministeriön asetus elintarvikehygieniasta 318/2021, 22 §

Elintarviketoimintaan liittyvien omavalvonnan kirjausten on sisällettävä tallenteet omavalvonnan toteuttamisesta, siihen liittyvistä mittauksista, tutkimuksista ja selvityksistä sekä tehdyistä korjaavista toimenpiteistä ja ilmoituksista viranomaiselle.

Toimijan on säilytettävä omavalvonnan kirjauksia vähintään yksi vuosi elintarvikkeen viimeisen käyttöajankohdan tai vähimmäissäilyvyysajan jälkeen tai vähintään yksi vuosi elintarvikkeen käsittelystä, jos edellä mainittuja päiväysmerkintöjä ei vaadita, jollei asiasta ole toisin säädetty. Toimijan on lisäksi säilytettävä tehtyjen tutkimusten viimeisimmät tulokset. Kirjausten on oltava valvontaviranomaisen saatavilla.

Toimijan on säilytettävä elintarvikkeiden jäljitettävyystietoja vähintään yksi vuosi elintarvikkeiden lähettämisestä tai vastaanottamisesta.

3.3 Itsenäisen myyjän tai edustajan vastuut

3.3.1 Myytävien elintarvikkeiden turvallisuus ja koostumuksen määräystenmukaisuus

Elintarvikeketjussa ketjun jokaisella jäsenellä on vastuu siitä, että tuo markkinoille, välittää tai jakelee elintarvikkeita, jotka ovat turvallisia ja elintarvikelainsäädännön mukaisia. Myös itsenäisen myyjän tai edustajan vastuulla on huolehtia, että hän myy vain turvallisia elintarvikkeita. Hänen tulee ennen toiminnan aloittamista perehtyä toimintaa ja tuotteita koskeviin elintarvikelainsäädännön vaatimuksiin.

Myyjä voi käyttää seuraavia tapoja, joilla varmistaa, että jakelee turvallisia elintarvikkeita:

Lisätietoa koostumusvaatimuksista saa Ruokaviraston julkaisemasta Ravintolisäoppaasta.

Keskeiset säännökset:

(EY) 178/2002, artikla 11 - Yhteisöön tuodut elintarvikkeet ja rehut

 

Yhteisöön sen markkinoille saatettaviksi tuotujen elintarvikkeiden ja rehujen on oltava elintarvikelainsäädännön asiaa koskevien vaatimusten tai yhteisön vähintään vastaaviksi tunnustamien edellytysten mukaisia tai, jos yhteisön ja tuojamaan kesken on tehty erityissopimus, tähän sisältyvien vaatimusten mukaisia.

(EU) 178/2002, artikla 14 – Vaatimukset elintarvikkeiden turvallisuudesta

Markkinoille ei saa saattaa elintarvikkeita, jotka eivät ole turvallisia.

(EU) 178/2002, artikla 17 – Vastuut

Kaikissa tuotannon, jalostuksen ja jakelun vaiheissa toimivien elintarvike- ja rehualan toimijoiden on vastuullaan olevissa toiminnoissa huolehdittava siitä, että elintarvikkeet tai rehut täyttävät niiden toiminnan kannalta asiaankuuluvat elintarvikelainsäädännön vaatimukset ja varmistettava, että kyseiset vaatimukset täyttyvät.

Elintarvikelaki 297/2021, 6 § Toimintaa koskevat yleiset vaatimukset (4–5)

Elintarvikealan toimijan, joka valmistaa, valmistuttaa, tuo maahan tai muulla tavalla saattaa markkinoille vitamiinien, kivennäisaineiden ja eräiden muiden aineiden lisäämisestä elintarvikeisiin annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1925/2006 soveltamisalaan kuuluvia elintarvikkeita, on tehtävä siitä ilmoitus Ruokavirastolle.

 

Elintarvikealan toimijan, joka valmistaa, valmistuttaa, tuo maahan tai muulla tavalla saattaa markkinoille ravintolisiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/46/EY soveltamisalaan kuuluvia ravintolisiä, on tehtävä siitä ilmoitus Ruokavirastolle. Ilmoitus on tehtävä myös, kun valmisteen koostumus sille ominaisten aineiden osalta muuttuu.

3.3.2 Takaisinveto

Jos myyjä saa tietoonsa tai epäilee, ettei hänen myymänsä, markkinoimansa tai välittämänsä elintarvike ole turvallisuutta koskevien vaatimusten mukainen, hänen tulee välittömästi lopettaa kyseisen elintarvikkeen myynti, markkinointi tai välittäminen.

Myyjällä on oltava omavalvontajärjestelmässä suunnitelma siitä, miten hän toimii, jos hän saa tietää tai epäilee, ettei elintarvike ole turvallinen. Hänen tulee tietää, kuka tekee takaisinvetoilmoituksen Ruokavirastoon, myyjän edustama yritys vai myyjä itse. Myyjän on syytä keskustella asiasta edustamansa yrityksen kanssa etukäteen. Jos myyjän edustama yritys ei ryhdy toimenpiteisiin, on myyjän terveysvaaratilanteessa itse toimittava. Myyjän on viranomaisten pyytäessä heti autettava viranomaisia ja tehtävä yhteistyötä viranomaisten kanssa takaisinvetotoimenpiteissä.

Keskeiset säännökset:

Yleinen elintarvikeasetus (EY) 178/2002, artikla 19

1. Jos elintarvikealan toimija katsoo tai sillä on syytä epäillä, että sen maahantuoma, tuottama, jalostama, valmistama tai jakelema elintarvike ei ole elintarvikkeiden turvallisuutta koskevien vaatimusten mukainen, sen on käynnistettävä välittömästi menettelyt kyseisen elintarvikkeen poistamiseksi markkinoilta, jos se ei ole enää kyseisen alkuperäisen toimijan välittömässä valvonnassa, ja ilmoitettava tästä toimivaltaisille viranomaisille. Jos tuote mahdollisesti on jo ehtinyt kuluttajalle, elintarvikealan toimijan on tehokkaalla ja täsmällisellä tavalla ilmoitettava kuluttajille syy poistamiseen tai tarvittaessa varmistettava, että kuluttajille jo toimitetut tuotteet palautetaan, jos muut toimenpiteet eivät ole riittäviä korkeatasoisen terveyden suojelun saavuttamiseksi.

2. Elintarvikealan toimijan, joka vastaa sellaisista vähittäiskauppa- tai jakelutoimista, jotka eivät vaikuta elintarvikkeen pakkaamiseen, pakkausmerkintöihin, turvallisuuteen tai koskemattomuuteen, on oman toimintansa osalta käynnistettävä menettelyjä poistaakseen tuotteita markkinoilta ja myötävaikuttaakseen elintarvikkeiden turvallisuuteen toimittamalla eteenpäin elintarvikkeen jäljittämiseksi tarvittavia tietoja sekä osallistumalla tuottajien, jalostajien, valmistajien ja/tai toimivaltaisten viranomaisten toteuttamiin toimiin.

3. Elintarvikealan toimijan on ilmoitettava välittömästi toimivaltaisille viranomaisille, jos toimija katsoo tai sillä on syytä epäillä, että sen markkinoille saattama elintarvike voi olla ihmisten terveydelle vahingollinen. Sen on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille toimista, jotka on toteutettu lopulliselle kuluttajalle aiheutuvien riskien ehkäisemiseksi, eikä se saa estää tai yrittää rajoittaa ketään tekemästä yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa kansallista lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä noudattaen, jos tällä yhteistyöllä voidaan ehkäistä tai poistaa elintarvikkeesta johtuva riski tai vähentää sitä.

4. Elintarvikealan toimijoiden on tehtävä yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa toteutettaessa toimia niiden toimittaman elintarvikkeen aiheuttamien riskien välttämiseksi tai vähentämiseksi.

3.3.3 Tuotteiden jäljitettävyys

Myyjän on osaltaan huolehdittava siitä, että hänen markkinoimansa, myymänsä, välittämänsä tai lähettämänsä elintarvikkeet on mahdollista jäljittää.

  • Myyjän on tiedettävä, minkä yrityksen tuotteita hän myy ja miten yritykseen saadaan yhteys ja hänen on tarvittaessa annettava toimivaltaiselle viranomaiselle nämä tiedot pyynnöstä käyttöönsä.
  • Jos myyjä toimittaa elintarvikkeita muille yrityksille, myyjän on tiedettävä mitä tuotteita, mille yritykselle ja koska niitä on toimitettu. Hänellä tulee olla järjestelmä näiden tietojen arkistointia varten ja annettava tiedot pyynnöstä toimivaltaisille viranomaisille.

Keskeiset säännökset:

Yleinen elintarvikeasetus (EY) 178/2002, artikla 18 - Jäljitettävyys

 

1. Kaikissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa on huolehdittava siitä, että on mahdollista jäljittää elintarvikkeet, rehut, elintarviketuotantoon käytettävät eläimet ja muut mahdolliset aineet, jotka on tarkoitettu tai joiden voidaan olettaa tulevan lisätyksi elintarvikkeeseen tai rehuun.

2. Elintarvike- ja rehualan toimijoiden on voitava tunnistaa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka on toimittanut niille elintarvikkeen, rehun, elintarviketuotantoon käytettävän eläimen tai sellaisen aineen, joka on tarkoitettu tai jonka voidaan olettaa tulevan lisätyksi elintarvikkeeseen tai rehuun. Tätä varten toimijoilla on oltava käytössä tähän tarkoitetut järjestelmät ja menettelyt, joiden avulla toimivaltaiset viranomaiset saavat nämä tiedot pyynnöstä käyttöönsä.

3. Elintarvike- ja rehualan toimijoilla on oltava käytössä sellaiset järjestelmät ja menettelyt, joiden avulla ne voivat tunnistaa muut yritykset, joille niiden tuotteita on toimitettu. Nämä tiedot on annettava pyynnöstä toimivaltaisille viranomaisille.

4. Markkinoille saatetuissa tai todennäköisesti markkinoille saatettavissa elintarvikkeissa ja rehuissa on niiden jäljitettävyyden helpottamiseksi oltava riittävät ja asianmukaiset pakkausmerkinnät tai tunnistetiedot tarkempiin säännöksiin sisältyvien asiaa koskevien vaatimusten mukaisesti.

3.3.4 Myytävien tuotteiden pakkauksissa annettavat elintarviketiedot

Elintarvikkeesta annettavista tiedoista vastaa elintarvikealan toimija, jonka nimellä tai toiminimellä elintarviketta pidetään kaupan, eli kenen nimi tai toiminimi yhteystietoineen on merkitty elintarvikkeen pakkaukseen. Jos tämä toimija ei ole sijoittautunut Euroopan unioniin, elintarviketiedoista vastaa tuontia Euroopan unionin markkinoille harjoittava toimija. Myyjä ei ole vastuussa pakkauksissa olevista elintarviketiedoista tai niiden oikeellisuudesta.

Myyjä ei saa kuitenkaan toimittaa eteenpäin sellaisia elintarvikkeita, joiden se tietää tai olettaa, niiden tietojen perusteella, jotka sillä on ammattilaisena hallussaan, olevan lainsäädännön vaatimusten vastaisia.

Myyjän on varmistettava, että myy vain sellaisia elintarvikkeita, joiden pakkauksissa on ainakin:

  • elintarviketiedot suomeksi ja ruotsiksi, jos tuotetta myydään kaksikielisissä kunnissa.
  • elintarviketiedoista vastuussa olevan yrityksen nimi ja osoite.

Jos myyjä huomaa tai saa tietää, että elintarviketiedot ovat puutteelliset tai muuten virheelliset, hänen tulee ryhtyä toimenpiteisin puutteiden tai virheiden korjaamiseksi. Esimerkiksi, jos myyjä huomaa, ettei pakollisia elintarviketietoja ole annettu pakkauksessa suomeksi ja ruotsiksi, myyjä ei saa välittää tuotetta eteenpäin. Myyjän tulee ilmoittaa havaitusta virheestä edustamalleen yritykselle ja välittää tuotetta vasta, kun virhe on korjattu. Jos havaittu puute tai virhe vaarantaa elintarviketurvallisuutta tai johtaa kuluttajaa vakavasti harhaan, tuote tulee poistaa myynnistä ja asiasta on ilmoitettava oman kunnan elintarvikevalvontaviranomaisille ja Ruokavirastoon. Tällainen puute tai virhe on esimerkiksi allergiaa aiheuttavan aineen ilmoittamatta jättäminen tai pakollisten varoitus- ja käyttöohjeiden puuttuminen.

Vaikka myyntitilaisuuksissa, esim. kotikutsuilla tai messuilla, myyjällä ei ole kaikkien myytävien tuotteiden pakkauksia mukana, myyjän tulee antaa näiden tuotteiden pakolliset elintarviketiedot pyydettäessä. Pakolliset elintarviketiedot voi antaa esim. pakkausmerkintämalleissa tai tuote-esiteluetteloissa.

Keskeiset säännökset:

(EU) 1169/2011, 9 artikla – Luettelo pakollisista elintarviketiedoista

Artiklassa 9 lueteltujen elintarviketietojen ilmoittaminen on pakollista asetuksen 10–35 artiklan mukaisesti, jollei tähän lukuun sisältyvistä poikkeuksista muuta johdu.

(EU) 1169/2011, 8 artikla - Vastuut elintarviketiedoista

1.Elintarviketiedoista vastuussa oleva elintarvikealan toimija on toimija, jonka nimellä tai toiminimellä elintarviketta pidetään kaupan tai jos tämä toimija ei ole sijoittautunut unioniin, tuontia unionin markkinoille harjoittava toimija.

3. Elintarvikealan toimijat, jotka eivät vaikuta elintarviketietoihin, eivät saa toimittaa elintarvikkeita, joiden ne tietävät tai olettavat, niiden tietojen perusteella, jotka niillä on ammattilaisina hallussaan, olevan sovellettavan elintarviketietoja koskevan lainsäädännön ja asiaan liittyvien kansallisten säännösten vaatimusten vastaisia.

MMMa 834/2014, 4 § - Pakollisten elintarviketietojen kielivaatimukset

Valmiiksi pakatun elintarvikkeen pakolliset pakkausmerkinnät on kaksikielisessä kunnassa myytäviin tai muuten luovutettaviin elintarvikkeisiin tehtävä ainakin suomen ja ruotsin kielellä.

Valmiiksi pakattujen elintarvikkeiden, joita myydään tai muuten luovutetaan vain yksikielisessä kunnassa, pakolliset pakkausmerkinnät on tehtävä ainakin kyseisen kunnan kielellä. 

3.3.5 Etämyynnissä myytävien tuotteiden elintarviketiedot

Etämyynnissä on kuluttajan saatava pakolliset elintarviketiedot tietoonsa ennen kuin kuluttajan pitää tehdä ostopäätös. Tiedot voi antaa esimerkiksi verkkokaupassa tekstinä, kuvana tai liitetiedostona. Tiedot voi toimittaa myös muilla tavoilla esim. puhelimitse, postitse tai sähköpostitse, mutta myyjän on kerrottava selkeästi, miten kuluttaja tiedot saa. Tietojen toimittamisesta ei saa aiheutua kuluja kuluttajalle.

Jos asiakkaat tilaavat tuotteita myyjän oman verkkosivuston kautta, myyjän on varmistettava:

  • Sivustolla myynnissä olevista elintarvikkeista annetaan kaikki pakolliset elintarviketiedot, lukuun ottamatta muuttuvia tietoja, kuten vähimmäissäilyvyysaikaa (parasta ennen) tai viimeistä käyttöajankohtaa.
  • Lisäksi tuotteista annetaan mahdolliset tuotekohtaisista erityissäädöksistä tulevat erityiset elintarviketiedot.
  • Elintarviketiedot annetaan pääsääntöisesti suomeksi ja ruotsiksi. Jos myyjä voi osoittaa, että etämyynnissä myytäviä elintarvikkeita myydään ja luovutetaan ainoastaan yksikielisen kunnan alueella, voi pakolliset tiedot antaa vain kyseisen kunnan kielellä.
  • Kaikki pakolliset tiedot on oltava pakkauksessa, jonka kuluttaja saa kotiinsa.

Keskeiset säännökset:

(EU) N:o 1169/2011, artikla 14 - Etämyynti

1. Rajoittamatta 9 artiklassa säädettyjä tietovaatimuksia, silloin kun on kyse valmiiksi pakatuista elintarvikkeista, joita tarjotaan myytäväksi etäviestintävälineellä:

a) pakollisten elintarviketietojen, 9 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettuja tietoja lukuun ottamatta, on oltava saatavilla ennen kuin osto tehdään, ja ne on esitettävä etämyyntiin liittyvässä aineistossa tai toimitettava muilla soveltuvilla keinoilla, jotka elintarvikealan toimijan on ilmoitettava selvästi. Kun käytetään muita soveltuvia keinoja, pakolliset elintarviketiedot on toimitettava ilman elintarvikealan toimijan kuluttajalta perimää lisämaksua;

b) kaikkien pakollisten tietojen on oltava saatavilla toimitushetkellä.

MMMa (834/2014), 2 §

Elintarviketietojen antamiseen pakkaamattomien elintarvikkeiden etämyynnin yhteydessä sovelletaan, mitä tässä asetuksessa säädetään.

Kielilaki (423/2003), 34 § - Kulutushyödykkeestä annettavat tiedot

Kun myytävään tuotteeseen on lain mukaan merkittävä kauppatavan mukainen nimi, tuoteseloste, käyttöohje tai varoitus, on tekstin yksikielisessä kunnassa myytävässä tuotteessa oltava ainakin sen kunnan kielellä ja kaksikielisessä kunnassa myytävässä tuotteessa ainakin suomen ja ruotsin kielellä. Annettaessa tässä tarkoitettuja tietoja suomen ja ruotsin kieltä on kohdeltava tasapuolisesti.

3.3.6 Markkinointi

Myyjän on varmistettava, että myyjän itse tuottama markkinointi on lainsäädännön mukaista:

  • elintarvikkeesta annetut tiedot ovat oikeellisia, selviä ja kuluttajalle helposti ymmärrettäviä
  • elintarvikkeesta annetut tiedot eivät johda kuluttajaa harhaan
  • elintarvikkeella ei kerrota olevan sellaisia vaikutuksia tai ominaisuuksia, joita sillä ei ole
  • elintarvikkeesta ei anneta sellaista kuvaa, että elintarvikkeeseen liittyy ihmisen sairauksia ennalta ehkäiseviä, hoitavia tai parantavia ominaisuuksia, eikä viitata sellaisiin ominaisuuksiin
  • elintarvikkeesta esitettävät ravitsemus- ja terveysväitteet ovat hyväksyttyjä
  • väitteet, joita markkinoinnissa esitetään, on perusteltavissa
  • elintarvikkeesta ei esitetä kiellettyjä väitteitä.

Tämä koskee kaikkea elintarvikkeen myyntiin tai markkinointiin liittyvää viestintää, kuten:

  • pakkausmerkinnät
  • esillepano
  • mainokset
  • suullinen markkinointi
  • sosiaalinen media
  • elintarvikkeesta luotu mielikuva
  • omakohtaiset kokemukset.

Jos myyjä huomaa, että markkinointi ei täytä elintarvikelainsäädännön vaatimuksia, myyjän on korjattava markkinointi lainsäädännön vaatimusten mukaiseksi.

Keskeiset säännökset:

(EY) 178/2002 artikla 16 – Esillepano

Rajoittamatta yksityiskohtaisempien elintarvikelainsäädännön säännösten soveltamista elintarvikkeiden merkinnät, mainonta ja esillepano, myös niiden muoto, ulkonäkö ja pakkaukset, käytetyt pakkausmateriaalit, tapa, jolla ne on aseteltu, ja olosuhteet, joissa ne esitellään, sekä tiedot, joita niistä annetaan millä tahansa tavalla, eivät saa johtaa kuluttajia harhaan.

(EU) N:o 1169/2011, artikla 7 – Hyvät tiedotuskäytänteet

1. Elintarviketiedot eivät saa johtaa harhaan, erityisesti

a) elintarvikkeen erityispiirteiden ja erityisesti sen luonteen, yksilöllisyyden, ominaisuuksien, koostumuksen, määrän, säilyvyyden, alkuperämaan tai lähtöpaikan, valmistus- tai tuotantomenetelmän osalta;

b) liittämällä elintarvikkeeseen vaikutuksia tai ominaisuuksia, joita sillä ei ole;

c) antamalla kuva, että elintarvikkeella on erityisiä erityispiirteitä korostamalla erityisesti tiettyjen ainesosien ja/tai ravintoaineiden esiintymistä tai puuttumista, kun tosiasiassa kaikilla samanlaisilla elintarvikkeilla on sellaisia erityispiirteitä;

d) antamalla ulkoasulla, nimityksellä tai kuvallisilla esityksillä kuva tietystä elintarvikkeesta tai ainesosasta, vaikka tosiasiassa kyseessä olevassa elintarvikkeessa luontaisesti oleva tai normaalisti käytetty ainesosa on korvattu jollakin muulla ainesosalla.

2. Elintarviketietojen on oltava oikeellisia, selviä ja kuluttajalle helposti ymmärrettäviä.

3. Jollei luontaisia kivennäisvesiä ja erityisravinnoksi tarkoitettuja elintarvikkeita koskevista unionin lainsäädännössä säädetyistä poikkeuksista muuta johdu, elintarviketiedoissa ei saa antaa sellaista kuvaa, että elintarvikkeeseen liittyy ihmisen sairauksia ennalta ehkäiseviä, hoitavia tai parantavia ominaisuuksia, eikä viitata sellaisiin ominaisuuksiin.

4. Edellä olevia 1, 2 ja 3 kohtaa sovelletaan myös

a) mainontaan;

b) elintarvikkeiden esillepanoon, erityisesti niiden muotoon, ulkonäköön tai pakkaukseen, käytettyihin pakkausmateriaaleihin, tapaan, jolla ne on aseteltu, sekä olosuhteisiin, joissa ne ovat esillä.

(EU) N:o 1924/2006, artikla 3 - Väitteitä koskevat yleiset periaatteet

Ravitsemus- ja terveysväitteet eivät saa

a) olla totuudenvastaisia, moniselitteisiä tai harhaanjohtavia;

b) saattaa epäilyksenalaiseksi muiden elintarvikkeiden turvallisuutta ja/tai ravitsemuksellista riittävyyttä;

c) rohkaista elintarvikkeen liialliseen kulutukseen tai suvaita sitä;

d) sisältää sellaista toteamusta, esitystä tai viittausta, jonka mukaan tasapainoisesta ja monipuolisesta ruokavaliosta ei yleensä saa riittävästi ravintoaineita. Jos on kyse ravintoaineista, joita ei saa riittävästi tasapainoisesta ja monipuolisesta ruokavaliosta, poikkeuksista ja niiden soveltamisedellytyksistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, päätetään 25 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen, ottaen huomioon jäsenvaltiossa vallitsevat erityisolosuhteet;

e) viitata sanallisesti taikka graafisilla tai kuvia tai symboleita sisältävillä esityksillä elintoimintojen muutoksiin, jotka voisivat aiheuttaa tai lisätä pelkoa kuluttajassa.

(EU) N:o 1924/2006, artikla 6 – Väitettä koskeva tieteellinen näyttö

1. Ravitsemus- ja terveysväitteiden on perustuttava yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen näyttöön, jolla ne on osoitettu oikeiksi.

2. Elintarvikealan toimijan, joka esittää ravitsemus- tai terveysväitteen, on perusteltava väitteen käyttö.

(EU) N:o 1924/2006, artikla 8 – Ravitsemusväitteet: Erityiset edellytykset

1. Ravitsemusväitteet ovat sallittuja vain, jos ne on lueteltu liitteessä ja ne ovat tässä asetuksessa esitettyjen edellytysten mukaisia.

(EU) N:o 1924/2006, artikla 10 – Terveysväitteet: Erityiset edellytykset

1. Terveysväitteet ovat kiellettyjä, jolleivät ne täytä II luvun yleisiä edellytyksiä ja tämän luvun erityisiä edellytyksiä, jolleivät ne ole saaneet tämän asetuksen mukaista hyväksyntää ja jolleivät ne sisälly 13 ja 14 artiklassa tarkoitettuihin hyväksyttyjen väitteiden luetteloihin.

(EU) N:o 1924/2006, artikla 12 - Tiettyjen terveysväitteiden käyttämistä koskevat rajoitukset

Seuraavat terveysväitteet ovat kiellettyjä:

a) väitteet, joissa esitetään, että elintarvikkeen nauttimatta jättämisellä voi olla terveysvaikutuksia;

b) väitteet, joissa mainitaan painonpudotuksen nopeus tai määrä;

c) väitteet, joissa viitataan yksittäisten lääkäreiden tai terveydenhuollon ammattihenkilöiden ja muiden kuin 11 artiklassa tarkoitettujen järjestöjen suosituksiin.

 

Voimaantulo: Tämä ohje on voimassa toistaiseksi.