Staphylococcus aureus -kannoissa on 1950-luvun puolivälin jälkeen todettu resistenssiä monille eri mikrobilääkeaineille. Metisilliini kehitettiin jo varhain (1959) penisilliinille resistenttien taudinaiheuttajien torjuntaan. Metisilliiniresistenttien S. aureus (MRSA) -kantojen katsotaan olevan vastustuskykyisiä kaikkia penisilliiniryhmän antibiootteja, eli nk. β-laktaameja vastaan. Ensimmäiset MRSA-kannat on eristetty ihmisiltä jo vuonna 1961 ja hoitoon liittyviä infektioita on esiintynyt siitä lähtien. 1990-luvulta lähtien MRSA:ta on esiintynyt myös terveydenhuollon laitosten ulkopuolella. Eläimiltä MRSA todettiin (naudan utaretulehdus) ensimmäisen kerran vuonna 1972. Uudenlaisen, ilmeisesti sioissa kehittyneen ja hyötyeläimiin liitetyn MRSA-CC398-tyypin on todettu leviävän erityisen tehokkaasti tuotantoeläimillä myös Euroopassa ja sen on todettu tarttuneen myös ihmisiin.
Tuotantoeläimistä MRSA voi tarttua ihmiseen suorasta kosketuksesta eläimiin, kosketuspintojen tai ilman välityksellä. MRSA voi edelleen tarttua ihmisestä toiseen tai ihmisestä eläimeen. Lisäksi MRSA voi levitä myös tuotantotilan ympäristöön. Ympäristön kontaminaation (esim. lannan levitys pelloille) merkitystä tartuntareittinä on vasta alettu selvittää. Myös elintarvikkeista on löytynyt MRSA-bakteeria, mutta ruoan ei ole katsottu olevan merkittävä tartuntojen välittäjä.
Hyötyeläimiin liitetty MRSA ihmisissä
Suomen ensimmäinen MRSA CC398 -tapaus ihmisillä todettiin vuonna 2007. Kaikista uusista todetuista MRSA-tapauksista CC398-tyypin osuus on pieni , mutta tapausmäärät ovat viime vuosina lisääntyneet vuoden 2013 jälkeen (kuva). MRSA CC398 -tapauksista osa on liittynyt infektioihin, mutta pääosa tartunnoista on todettu sairaalahoitoon liittyneen seulonnan kautta. Kaikilla tartunnan saaneilla ei ole ollut suoraa eläinkontaktia. Vuosina 2013‒2015 MRSA CC398 -tartunnoista 41 % todettiin henkilöillä, joilla oli suora eläinkontakti ja 38 % työskenteli tuotantoeläintiloilla. Suomessa esille tulleet eläinkontaktit ovat liittyneet hevosiin, sikoihin, siipikarjaan ja nautoihin.
Kuva: Suomessa väestössä todetut MRSA-CC398 tapaukset vuodesta 2007 (Lähde: Bakteeri-infektiot yksikkö, THL)
Myös Suomessa maataloudessa työskentelevät henkilöt voivat saada MRSA-tartunnan. Vuonna 2013 kuuden vapaaehtoisesti tutkimukseen osallistuneen tilan MRSA-positiivisille sioille altistuneista henkilöistä kahdella (8 %) todettiin MRSA-CC398-kanta.
MRSA elintarvikkeissa
MRSA-bakteerin esiintymistä on tutkittu vähittäismyynnin tuoreessa sianlihassa. Vuonna 2015 tutkittiin yhteensä 303 tuoretta sianlihanäytettä MRSA-bakteerin varalta. MRSA:n esiintyvyys tuoreessa sianlihassa oli suhteellisen pieni (3 %). Näytteistä yhdeksässä todettiin MRSA ja näistä seitsemän oli kotimaista alkuperää. Ulkomaisia lihatuotteita aineistossa oli yhteensä 11. Kaikki todetut MRSA-kannat kuuluivat sioilla yleisesti esiintyvään MRSA-tyyppiin CC398. Vuonna 2017 tutkittiin 220 tuoreesta sianlihasta otettua näytettä. Niistä valtaosa oli kotimaista alkuperää. MRSA:ta löytyi kuudessa prosentissa näytteistä. Myös tässä kartoituksessa kaikki MRSA-kannat kuuluivat tyyppiin CC398. Vuonna 2021 tutkittiin 206 tuoreesta sianlihasta otettua näytettä, joista 199 oli kotimaista alkuperää. MRSA:ta löytyi 26 näytteestä eli 12,6 prosentista näytteistä. Näistä 25 oli kotimaisia. Kaikista vuonna 2021 eristetyistä MRSA-kannoista 25 oli tyyppiä CC398 ja yksi oli CC45. Vuonna 2021 oli käytössä herkempi menetelmä kuin aiemmin.
MRSA eläimillä
Viime vuosina MRSA on yleistynyt myös eläimillä. Seuraeläimillä todetaan pääasiassa ihmisillä esiintyviä MRSA-tyyppejä. Suomessa MRSA-bakteeria on todettu yksittäisinä löydöksinä kissoilla ja koirilla.
MRSA-bakteeria esiintyy myös tuotantoeläimillä ja Suomessa sitä on todettu naudoissa, hevosissa ja sioissa. Nautalöydökset ovat liittyneet utaretulehduksiin: vuosina 2005 ja 2006 MRSA todettiin kahdelta lypsykarjatilalta. Ensimmäinen havainto MRSA:sta hevosella tehtiin Suomessa jo 1990-luvulla. Hevosten MRSA-tartunnat ovat meillä liittyneet pääasiassa useampaan eläinsairaalaepidemiaan vuodesta 2006 lähtien, joista viimeisin vuonna 2019. Tämän lisäksi hevosilla on tehty myös joitain yksittäisiä löydöksiä.
Eläimistä Suomessa MRSA-CC398-tyypin bakteeria on todettu hevosista, sioista, koirista sekä yhdestä kissasta.
Sikojen MRSA-tilanne Suomessa
MRSA:n esiintymistä porsastuotantotiloilla selvitettiin vuoden 2008 aikana koko EU:n alueella. Suomesta tutkimukseen valikoiduilta 207 tilalta, yhden sikalan (0,5 %) ympäristönäytteestä löydettiin MRSA-bakteeri. Tilan sioissa tartuntaa ei kuitenkaan jatkotutkimuksissa todettu. Tuloksen perusteella arvioitiin, että MRSA:ta olisi tuolloin voinut esiintyä muutamalla yksittäisellä (6–7) porsastuotantotilalla, ja että 95 %:n todennäköisyydellä esiintyvyys suomen porsastuotantotiloilla oli 0,1–2,8 %. Vuosina 2012–2013 selvitettiin tuotantoketjun alkupään erityistason jalostussikaloiden tilanne seulomalla kaikki 68 erityistason sikalaa, joista yhdessäkään ei todettu MRSA:ta.
MRSA-bakteerin esiintymistä suomalaisissa sioissa kartoitettiin myös 2009–2010. Selvitys perustui maa- ja metsätalousministeriön asetukseen sikojen MRSA-tartunnan seurannasta (2/EEO/2009). Näytteitä otettiin teurastuksen yhteydessä teurastamoilla sekä Eviraan tutkittavaksi lähetetyistä eläimistä. Teurastamoilla näytteitä otettiin 59 teuraaksi lähetetystä sikaerästä. Eviraan tutkittaviksi lähetetyistä eläimistä näytteitä otettiin 36 tilan sioista. Teurastamoilla testatuista sikaeristä 22 %:ssa ja porsaantuotantotiloilta tutkittavaksi lähetetyissä sioissa 3 %:ssa todettiin MRSA. Nämä MRSA löydökset yhdistettiin 14 tilaan, minkä perusteella esiintyvyyden sikatiloilla arvioitiin olevan noin 15 %. Tulos oli suuntaa antava sikaloitten MRSA-tilanteesta ja siihen on suhtauduttava varauksella: tartuntoja ei varmistettu sikatiloille asti, näytteenotto ei ollut täysin satunnainen, ja teurassiat ovat voineet saada tartunnan vasta teurastamolla. Tilat saivat tiedon löydöksestä.
Selvitys teurassioista toistettiin vuosina 2016–2017 edellisen vuosina 2009-2010 tehdyn kartoituksen mukaisesti. Teurastamoilla testatuista 61 teuraaksi lähetetystä sikaerästä, 77 prosentissa todettiin MRSA. MRSA-bakteeri oli siis selvästi yleistynyt teurassioissa vuosiin 2009–2010 verrattuna.
MRSA-bakteerit turkiseläimillä
MRSA-bakteerien esiintymistä turkiseläimillä selvitettiin ensikertaa vuoden 2020 ja alkuvuoden 2021 aikana Ruokavirastoon eri syistä turkistarhoilta lähetetyistä eläimistä. Tutkimukset tehtiin 1–5 eläimen yhteisnäytteinä. Seurantajakson aikana tutkittiin yhteensä 106 näytettä, jotka edustivat 81 eri turkistarhan eläimiä. Tutkimuksista suurin osa (75 %) liittyi minkkeihin (231 eläintä / 80 näytettä, 57 tarhaa). Lisäksi tutkittiin sinikettuja (32 eläintä / 14 näytettä, 13 tarhaa) ja supikoiria (29 eläintä / 12 näytettä, 11 tarhaa). MRSA-bakteereita ei selvityksessä turkiseläimillä todettu.
MRSA-bakteerit rehussa
Eläimet voivat saada MRSA-bakteereita myös ravinnon välityksellä. Etenkin eläinten raakaruoassa voi esiintyä MRSA-bakteereita, sillä niitä ei käsitellä kuumentamalla tai muilla tavoin mikrobien tuhoamiseksi.
Vuonna 2018 selvitettiin MRSA-bakteerien esiintymistä lemmikkien raakaruoissa (lähde: raakaruokaprojektin raportti, 2019). Hankkeessa tutkittiin 37 lemmikkien raakaruokapakastetta, joista 15 (41 %) todettiin MRSA-bakteereita. Näiden pakasteiden valmistukseen oli käytetty kotimaisia raaka-aineita ja ne sisälsivät mm. naudan, sian, broilerin, kalkkunan, hevosen ja lampaan raakaa lihaa tai sivutuotteita. Suhteellisesti eniten MRSA-bakteereita todettiin sikaa sisältävissä tuotteissa.
Eläinten MRSA-tartunnan merkitys Suomessa
MRSA-bakteeri on yleistynyt suomalaisilla sikatiloilla. MRSA:n yleistyminen eläimillä voi vaikuttaa myös ihmisten MRSA-tilanteeseen. Ammattinsa vuoksi eläinten kanssa jatkuvasti tekemisissä olevilla ihmisillä on lisääntynyt riski tulla MRSA:n kantajaksi myös Suomessa.