Vuonna 1998 kunnalliset valvontaviranomaiset ilmoittivat 95 ruokamyrkytysepidemiaa, joista 87 oli elintarvikevälitteistä ja 8 talousvesivälitteistä epidemiaa. Tiedot kerättiin Elintarvikeviraston ylläpitämään valtakunnalliseen ruokamyrkytysrekisteriin. Vuonna 1997 epidemioita ilmoitettiin kaksinkertainen ja vuonna 1998 kolminkertainen määrä 1990-luvun aiempiin vuosiin verrattuna. Myös sairastuneiden määrässä tapahtui vuonna 1998 huomattava nousu. Sairastuneita ilmoitettiin 9660 ja heistä noin kaksi kolmasosaa (6809) sairastui talousveden välityksellä. Elintarvikkeiden välityksellä levinneissä epidemioissa sairastui noin yksi kolmasosa (2851) ja heistä yksi menehtyi. Ruokamyrkytysten ilmoitus- ja raportointijärjestelmä uudistettiin vuonna 1997. Se on tehostanut ruokamyrkytysten raportointia, mikä osaltaan näkyy epidemioiden määrän nousuna.
Perinteiset ruokamyrkytysten aiheuttajat, kuten Staphylococcus aureus, Bacillus cereus ja Clostridium perfringens eivät lisänneet epidemioita. Sen sijaan uudet kulutustottumukset, kuten simpukoiden, papujen sekä ulkomaisten pakastemarjojen käytön lisääntyminen johtivat uusiin epidemioihin. Näitä olivat pakastemarjojen välityksellä levinneet neljä kalikivirusepidemiaa, 11 papumyrkytysepidemiaa ja neljä simpukkamyrkytystä. Kalikivirus aiheutti myös kaksi laajaa vesiepidemiaa vesilaitosten tuottaman talousveden välityksellä. Kampylobakteeriepidemiat ja kampylobakteerien aiheuttamien humaanitartuntojen huomattava lisääntyminen viittasivat merkittävään riskiin. Kampylobakteeri aiheutti suuren vesiepidemian Haukiputaalla sekä yhden pienen elintarvike- ja vesivälitteisen epidemian. Vuonna 1998 ruokamyrkytysrekisteriin ilmoitettiin yksi salmonellaepidemia. Eri lähteistä saatujen tietojen perusteella salmonellaa esiintyi Suomessa erittäin vähän vuonna 1998.
Yleisimmät todetut elintarvikkeiden käsittelyvirheet olivat lämpötiloihin liittyviä, kuten riittämätön kuumennus, virheellinen säilytyslämpötila, riittämätön jäähdytys ja virheellinen kuljetuslämpötila. Raaka-ainetta epäiltiin tartuntojen lähteeksi 15 epidemiassa. Marjaepidemioissa ei saastunutta raaka-ainetta kuitenkaan voida pitää ruuan valmistuksen käsittelyvirheenä vaan ongelma liittyy todennäköisesti marjojen tuotanto- ja pakkausolosuhteisiin. Suuret vesiepidemiat vuonna 1998 osoittavat vesilaitosten vedenkäsittelyssä esiintyneen huomattavia ongelmia, joiden ratkaisemiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Yhteys sairastumisen ja ruuan tai veden nauttimisen välillä osoitettiin 62 epidemian yhteydessä (65 %). Sen sijaan selvää näyttöä ei todettu 33 epidemiassa (35 %), jotka ilmoitettiin ruokamyrkytysrekisteriin. Luotettavien johtopäätösten tekeminen ruokamyrkytyksen aiheuttajasta edellyttää koulutusta epidemiaselvitysten tason parantamiseksi.