Pernarutto on itiöllisen Bacillus anthracis -bakteerin aiheuttama tauti. Bakteerin muodostamat itiöt voivat säilyä maaperässä vuosikymmeniä.
Pernarutto ihmisissä
Ihmisten pernaruttotartunnat ovat erittäin harvinaisia. Pernarutto voi tarttua ihmiseen infektoituneista eläimistä, bakteeri-itiöitä sisältävistä eläintuotteista (esimerkiksi nahoista), tai saastuneesta maaperästä hengitysteiden, ruuansulatuskanavan tai ihohaavan kautta. Suomessa ei ole todettu pernaruttotapauksia vuosikymmeniin. Yhtään tartuntaa ei ole ilmoitettu valtakunnalliseen tartuntatautirekisteriin sen olemassaoloaikana vuodesta 1995.
Pernarutto eläimissä
Pernarutto tunnetaan lähinnä nautakarjan, lampaiden, vuohien ja muiden kasvissyöjäeläinten sairautena. Tartunta voi tapahtua suoliston, vaurioituneen ihon tai hengitysteiden (itiöpölyn) kautta. Yleisimmin tartunta tapahtuu suoliston kautta ja tartunnan lähteenä on saastunut rehu tai vesi. Pernaruttobakteerit muodostavat itiöitä, jotka säilyvät maaperässä vuosikymmeniä ja voivat siten aiheuttaa epidemioita samoilla alueilla vuosikymmenienkin kuluttua.
Vuodesta 1940 lähtien Suomessa on todettu 283 pernaruttotapausta 150 eri paikkakunnalla. Tapauksia 1940- ja 1950-luvuilla oli toista sataa. Tapausten määrä väheni 1960-luvulla, jolloin niitä todettiin enää 27. Tämän jälkeen pernaruttoa on todettu Suomessa vuonna 1974, 1988, 2004 ja viimeksi vuonna 2008. Tapauksia on todettu lähes kaikkialla Suomessa, mutta eniten Uudellamaalla ja Länsi-Suomessa. Viimeiset tapaukset on todettu yksittäisissä nautakarjoissa.
Kuva: Laboratoriotutkimuksin vahvistetut pernaruttotapaukset Suomessa vuodesta 1930 (pdf)