Tarttuvat spongiformiset enkefalopatiat (TSE) ovat prionien aiheuttamia sairauksia, jotka johtavat aivokudoksen sienimäiseen rappeutumiseen ja kuolemaan. Prionitaudeista tunnetuin on naudan BSE (Bovine Spongiform Encephalopathy) eli hullun lehmän tauti, joka diagnosoitiin ensimmäisen kerran Iso-Britanniassa vuonna 1986. Ihmisellä tauti tunnetaan Creutzfeldt-Jakobin taudin uutena varianttina (vCJD). Todennäköinen yhteys ihmisen vCJD ja BSE:n välillä julkistettiin vuonna 1996.
vCJD ihmisissä
Creutzfeldt-Jakobin taudin uuden variantin (vCJD) aiheuttava prioni on luultavimmin siirtynyt ihmisiin nautaperäisen ravinnon välityksellä, vaikka tartuntareittiä ei ole kyetty sitovasti todistamaan. Creutzfeldt-Jakobin taudin uusi variantti on ollut Suomessa ilmoitettava tartuntatauti vuodesta 1998 lähtien. Seuranta järjestetään neurologien ja neuropatologien toimesta, jotka tutkivat CJD tapaukset Suomessa. Näytteet epäillyistä tapauksista lähetetään kansainväliseen referenssilaboratorioon diagnoosin varmistamista varten. Yhtään tapausta ihmisillä ei ole Suomessa todettu.
BSE–prioni elintarvikkeissa
Nautaperäistä ravintoa pidetään ihmisten Creutzfeldt-Jakobin taudin uuden variantin (vCJD) aiheuttavan prionin lähteenä. BSE-prionin leviämistä elintarvikkeiden välityksellä ehkäistään teurastuksen yhteydessä. Kuluttajien suojelemiseksi teurastuksen yhteydessä poistetaan ja hävitetään niin kutsuttu riskimateriaali kuten nautojen aivot ja selkäydin, joita pidetään prionin esiintymisen kannalta merkittävimpinä kudoksina.
Vuoden 2001 alusta osa, vuoden 2002 alusta kaikki yli 30 kuukauden ikäiset ja vuodesta 2009 alusta kaikki yli 48 kuukauden ikäiset teurasnaudat on testattu BSE-prionin varalta ennen kuin ne on hyväksytty elintarvikkeiksi. Lisäksi hätäteurastettavista naudoista tutkittiin vuoteen 2008 asti myös kaikki 24–30 kuukauden ikäiset. Kesäkuussa 2011 EU myönsi Suomelle alhaiseen BSE-riskiin perustuen mahdollisuuden nostaa terveiden eläinten BSE-tutkimuksien alaikärajaa 48 kuukaudesta 72 kuukauteen. Tämän uuden ikärajan mukaiset testaukset aloitettiin 1. heinäkuuta 2011. Yhdestäkään terveestä teurasnaudasta ei ole Suomessa todettu BSE-prionia.
BSE eläimissä
Nykykäsityksen mukaan BSE leviää pääasiassa märehtijäperäisen lihaluujauhon saastuttaman rehun välityksellä. Tutkimukset tukevat teoriaa, jonka mukaan BSE:n lähde on scrapie-lampaiden teurasjätteestä valmistettu lihaluujauho. On myös esitetty, että BSE lähteenä olisi lihaluujauho, jonka valmistukseen on käytetty teurasjätettä spontaania BSE:tä sairastavasta naudasta. Tämän johdosta liha-luujauhon käyttö kiellettiin ensin märehtijöiden ja myöhemmin muiden eläinten rehussa.
BSE:n vastustustoimien lähtökohtana eläimillä on ollut pysäyttää tartuntaa välittävän materiaalin kierrätys rehuketjussa. Torjuntatoimenpiteiden toivotaan johtavan BSE-taudin häviämiseen EU-maiden karjasta seuraavan vuosikymmenen aikana.
Vuodesta 2001 alkaen aloitettiin EU-laajuinen aktiivinen BSE-seuranta. BSE-seuranta perustuu laajamittaiseen märehtijöiden testaukseen, joka käsittää teurasnautojen tutkimusten lisäksi tiloilla itsestään kuolleet naudat ja neurologisesti oireilevien nautojen BSE-testaukset. Kaikki tiloilla itsestään kuolleet naudat ja neurologisesti oireilevat naudat tutkitaan, koska ne todennäköisimmin voisivat ilmentää tautia.
Joulukuun 2001 alussa todettiin Suomessa ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa BSE- tapaus naudalla. Tapaus todettiin nautojen riskiryhmien seurannassa.
Kuva: Nautojen BSE -seurantatutkimukset vuodesta 2001 (pdf)
BSE-prioni rehuissa
BSE-prionin leviämistä rehujen välityksellä ehkäistään valvomalla eläimistä saatavista sivutuotteista valmistettujen eläinvalkuaisten käyttöä eläinten rehuissa. Suomessa tuontilihaluujauhon käyttö märehtijöiden ruokinnassa kiellettiin jo vuonna 1990. Kotimaisen lihaluujauhon käyttö märehtijöille kiellettiin 1995. Käyttökielto ulotettiin vuoden 2001 alkaen koskemaan nautaeläinten rehujen lisäksi myös muiden elintarviketuotantoon tarkoitettujen eläinten, kuten sikojen ja siipikarjan rehuja. Kielolla poistettiin rehujen ristikontaminaation mahdollisuus. Sittemmin käsiteltyjen eläinvalkuaisten (PAP, processed animal protein) rehukieltoja on vähennetty, ja esim. siipikarjasta valmistettua PAPia saa käyttää sikojen ruokinnassa ja vastaavasti sioista saatua PAPia voi käyttää siipikarjan rehuissa.
Eläinproteiinin käyttöä valvotaan sen varastoinnin, kuljetuksen, maahantuonnin, viennin, rehujen valmistuksen ja markkinoille saattamisen aikana. Sen käyttöä valvotaan myös maatiloilla. Valvontaa tehdään tarkastuskäyntien ja näytteenoton avulla vuosittain laadittavan suunnitelman mukaisesti.
Näytteitä kielletyn käsitellyn eläinvalkuaisen toteamiseksi on otettu tuoduista kalajauhoeristä sekä rehujen kotimaisesta valmistuksesta, kaupan portaasta ja maatiloilta. Näytteet ovat kattaneet märehtijöiden, sikojen ja siipikarjan rehuseoksia.
Kuva*: Lihaluujauhon toteamiseksi tutkitut rehunäytteet vuodesta 2000 (pdf)
*) Kuvaa ei päivitetä vuoden 2022 jälkeen. Uusimmat luvut löytyvät Ruokaviraston Tutkimus- ja valvontatietopalvelusta (Avoin tieto-portaali).
Lisätietoa rehujen valvonnasta sekä näytteiden analyysituloksista saa rehuvalvonnan tilastoista ja raporteista ja Avoin tieto -portaalista.