Usein kysyttyä elintarvikkeista

Voiko kukkia käyttää kakkujen ja muiden konditoriatuotteiden koristeluun?

Jos kukat on tarkoitus syödä, ne ovat elintarvikkeita. Jos kasveja ei ole tarkoitettu syötäviksi, ne ovat koristeina käytettäviä kontaktimateriaaleja.

Elintarvikkeiden koristeina ei saa käyttää myrkyllisiä kasveja riippumatta siitä, onko koristeet tarkoitettu syötäviksi vai ei. Mikäli kyse on puhtaasti koristeesta, myytävän tuotteen pakkausmerkinnöissä tulee selkeästi ilmoittaa, ettei kasvia tule syödä.

Jos koristeina käytetyt kukat on sen sijaan tarkoitettu syötäviksi, kukkien tulee olla kasvatettu tai kerätty elintarvikkeeksi. Tällöin niiden viljelyssä tai keruussa sekä käsittelyssä on noudatettava samoja vaatimuksia kuin muidenkin elintarvikkeeksi viljeltävien kasvien tuotannossa. Kukkien tulee täyttää elintarvikkeelle soveltuvan tuotanto- ja käsittelyhygienian lisäksi mm. seuraavat elintarvikelainsäädännön vaatimukset.

• Kukat eivät saa sisältää jäämiä torjunta-aineista enempää, kuin asetuksessa (EY) N:o 396/2005 on säädetty.
• Kukat eivät saa sisältää vierasaineita enempää, kuin asetuksessa (EU) 2023/915​ on säädetty
• Syötävien lajien tulee olla sellaisia, että niillä on käyttöhistoriaa elintarvikkeena eikä kyse ole hyväksymättömästä uuselintarvikkeesta. Eviran julkaisemassa luonnonkasviluettelossa löytyy joitain kukkia, joita voi käyttää elintarvikkeena tai esim. syötävänä annoskoristeena.

Lisätietoa Ruokaviraston sivuilta torjunta-ainejäämistä (kasvinsuojeluainejäämistä), vierasaineista, uuselintarvikkeista ja uuselintarvikestatuksen selvittämisestä.

Hyönteisiä on hyväksytty elintarvikekäyttöön – tiedänkö mitä syön vai lisätäänkö hyönteisiä ruokaani tietämättäni?

Hyönteiset ovat yksi vaihtoehtoinen proteiininlähde elintarvikkeissa, jonka kuluttaja voi halutessaan valita ruokavalioonsa. Kuluttaja ei kuitenkaan nauti hyönteisiä tietämättään, sillä niiden käytölle on asetettu tarkat käytön ehdot.

Tällä hetkellä neljä eri hyönteislajia on todettu turvallisiksi ja hyväksytty elintarvikekäyttöön. Nämä ovat

• kotisirkka (Acheta domesticus),

• idänkulkusirkka (Locusta migratoria),

• jauhopukin toukka eli jauhomato (Tenebrio molitor) sekä

• kanatunkkarin (Alphitobius diaperionus) toukka.

Näiden hyönteisten käytölle elintarvikkeissa on kuitenkin asetettu käytön ehdot, eli enimmäismäärät sekä puhtaus- ja merkintävaatimukset. Hyönteiset on mainittava selkeästi omalla nimellään elintarvikkeen ainesosaluettelossa. Niitä ei voi siten ilmoittaa ainesosaluettelossa esimerkiksi E-koodeina, jotka ovat tarkoitettu ainoastaan elintarvikelisäaineille. Lisäksi näitä hyönteisiä sisältävän elintarvikkeen ainesosaluettelon välittömässä läheisyydessä on oltava maininta siitä, että tämä ainesosa voi aiheuttaa allergisia reaktioita kuluttajille, joiden tiedetään olevan allergisia äyriäisille ja niistä saataville tuotteille sekä pölypunkeille.

Lue lisää hyönteisistä elintarvikkeena Ruokaviraston sivuilta.

Vinkkejä turvalliseen jouluun – eli miten voin nautiskella joulunherkuista turvallisesti?

Joulu on herkuttelun aikaa. Hyvä hygienia, katkeamaton kylmäketju, ruoan oikea käsittely ja säilytys ovat turvallisen herkuttelun edellytykset myös jouluna.

• Käsittele kinkkua ja kalaherkkuja huolellisesti

  • Sekä kinkku että kalat ovat helposti pilaantuvia elintarvikkeita. Lue vinkkejä kalojen ja kinkun turvalliseen herkutteluun.

• Säilytä jouluruoat sopivissa astioissa

  • Valitse ruokien säilytykseen sopiva astia, jotta ruoat säilyvät hyvänmakuisina ja turvallisina.

• Säilytä jouluruoat riittävän kylmässä ja ota ruokaa tarjolle huoneenlämpöön vain kerralla tarvittava määrä.

  • Oikea säilytyslämpötila on tärkeä ruoan laadun ja säilyvyyden kannalta. Helposti pilaantuvat ja kylmäsäilytystä vaativat ruoat tulisi säilyttää jääkaapissa +2 - +6 asteessa. Lämpimän ruoan pitäminen huoneenlämmössä ja hidas jäähtyminen mahdollistaa ruokamyrkytysbakteerien lisääntymisen tuotteessa. Lue tarkemmat ohjeet jouluruoan oikeasta säilyttämisestä.

• Älä polta pipareitasi – varaa riittävästi aikaa leipomiseen ja noudata puolivalmisteiden paistolämpötila- ja aikaohjeita.

  • Liian tummiksi paistuneissa pipareissa riskinä saattaa olla akryyliamidi, jota voi muodostua elintarvikkeisiin niiden valmistuksen yhteydessä, esimerkiksi kun tärkkelyspitoisia elintarvikkeita paistetaan uunissa tai rasvassa tai paahdetaan korkeissa lämpötiloissa (yli 120 °C). Kannattaa siis pyrkiä mahdollisimman vaaleaan paisto- tai paahtopintaan, myös piparkakkuja paistaessa.

• Kuumenna glögisi teräskattilassa – ei vedenkeittimessä tai alumiinikattilassa

  • Vedenkeittimiä tulee käyttää vain veden keittämiseen. Osassa vedenkeittimiä kuparinen lämmitysvastus on näkyvissä, ja hapan glögi voi syövyttää siitä metallia irti. Kupari on ihmiselle tärkeä hivenaine pieninä määrinä, mutta suuret määrät voivat aiheuttaa jopa akuutteja myrkytyksiä. Alumiinista kattilaa ei myöskään pidä käyttää glögin kuumentamiseen, sillä hapan glögi liuottaa alumiinia alumiinikattilasta. Lue lisää vinkkejä astioiden käyttöön.

• Muista kohtuus kanelin käytössä

  • Kaneli sisältää kumariinia, joka on maksalle myrkyllinen aine. Turvallisuuden kannalta ei ole huolestuttavaa, jos kumariinin saanti ylittyy tilapäisesti esimerkiksi viikon tai parin ajan joulun tienoilla. Kanelin runsas, säännöllinen käyttö ei ole kuitenkaan suositeltavaa. Erityisesti pienten lasten ei pitäisi nauttia useita kanelia sisältäviä tuotteita päivittäin.

Lue lisää jouluvinkkejä Ruokaviraston nettisivuilta.

Miten kuluttaja voi vähentää vierasaineiden saantia?

Elintarvikkeiden vierasaineilla tarkoitetaan yhdisteitä, joita ei ole tarkoituksella lisätty elintarvikkeisiin, mutta joita niissä kuitenkin saattaa esiintyä esimerkiksi valmistuksen tai muun käsittelyvaiheen seurauksena tai ympäristön saastumisen vuoksi. Vierasaineita ovat esimerkiksi hometoksiinit, raskasmetallit, dioksiinit ja PCB-yhdisteet, PAH-yhdisteet ja akryyliamidi. Ne voivat tehdä elintarvikkeen ihmisen terveydelle vahingolliseksi tai elintarvikkeeksi kelpaamattomaksi.  Vierasaineiden pitoisuutta elintarvikkeissa rajoitetaan lainsäädännössä asetetuilla enimmäismäärillä.

Parhaiten kuluttaja voi vähentää vierasaineiden saantia syömällä vaihtelevasti, monipuolisesti ja kohtuullisesti. Jonkin verran vierasaineiden saantiin voi vaikuttaa myös kiinnittämällä huomiota ruoanvalmistus- ja -säilytystapoihin:

• Mitä tummemmaksi leivän paahtaa tai ranskalaiset perunat paistaa, sitä enemmän tuotteisiin muodostuu akryyliamidia
• Grillatessa tai savustaessa vaikkapa lihaa tai kalaa on syytä välttää tuotteen polttamista ja liiallista paistamista, sillä musta väri on yleensä merkki PAH-yhdisteiden muodostumisesta.
• Astioiden kuntoon ja elintarvikekäyttöön soveltuvuuteen kannattaa kiinnittää huomiota. Esimerkiksi matkamuistoina tuotuja värikkäitä keramiikkakannuja ja mukeja on syytä pitää vain koristekäytössä, sillä niistä saattaa liueta elintarvikkeeseen lyijyä.
• Avattujen säilyketölkkien sisältö kannattaa puolestaan siirtää toiseen astiaan, jos sisältöä ei käytä kerrallaan, sillä purkin sisäpuolen ollessa kosketuksissa hapen kanssa, elintarvikkeeseen voi liueta tinaa.
• Homehtuneita, pilaantuneita tai tummuneita kasviksia, hedelmiä tai viljatuotteita ei kannata syödä, sillä niissä voi olla hometoksiineja.

Lue lisää kuluttajan mahdollisuuksista vähentää vierasaineiden saantia Ruokaviraston sivuilta 

Onko kaikki suola jodioitua?

Jodin lisääminen ruokasuolaan katsotaan elintarvikkeen täydentämiseksi. Suolan jodiointi, niin kuin lähes kaikki muukin elintarvikkeiden täydentäminen, on Suomessa vapaaehtoista. Koska suolan jodiointi ei ole pakollista, eivät kaikki suolat välttämättä ole jodioituja.

Suolan pakkausmerkinnöistä voi tarkastaa onko suola jodioitua. Jos jodia on lisätty suolaan, on siitä maininta ainesosaluettelossa, esimerkiksi "suola, jodi". Myös silloin, kun jodia sisältävää suolaa käytetään jonkun toisen elintarvikkeen ainesosana, tulee jodioinnin näkyä lopputuotteen ainesosaluettelossa samalla tavalla. Esimerkiksi ruisleivän ainesosaluettelossa jodioitu suola on merkittynä esimerkiksi "suola (suola, jodi)" tai "jodioitu suola".

Moniin suoloihin on lisätty jodia. Myös Valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittelee suolan jodioimista ja jodioidun suolan käyttöä niin kotitalouksissa, joukkoruokailussa kuin elintarviketeollisuudessakin, jotta suomalaiset saisivat ruoastaan riittävästi jodia.

Lue lisää

• Valtion ravitsemusneuvottelukunnan v. 2015 toimenpidesuosituksesta jodin saannin parantamiseksi 
• Elintarvikkeiden täydentämisestä Ruokaviraston nettisivuilla. 

Ostin elintarvikkeen, joka sisältää titaanidioksidia. Eikö titaanidioksidin käyttö elintarvikkeissa kielletty?

Titaanidioksidin (E 171) käyttö elintarvikelisäaineena kiellettiin tammikuussa 2022 julkaistulla komission asetuksella.  

Koska titaanidioksidin elintarvikekäyttöön ei kuitenkaan liity välitöntä terveysriskiä, titaanidioksidia sisältäviä elintarvikkeita sai saattaa markkinoille 7.8.2022 asti. Tähän päivään mennessä markkinoille saatettuja elintarvikkeita saa pitää kaupan niiden vähimmäissäilyvyysajan päättymiseen tai ”viimeiseen käyttöpäivään” asti. Näin ollen kaupoissa voi edelleen olla myynnissä elintarvikkeita, jotka ainesosaluettelon perusteella sisältävät titaanidioksidia.

Titaanidioksidi on valkoinen jauhemainen yhdiste. Sitä on saanut käyttää varsin laajasti elintarvikeryhmissä, joissa sallitaan värejä, kuten makeisissa, leivonnaisissa ja kastikkeissa.

Lue lisää titaanidioksidista Ruokaviraston sivuilta. 

Miksi on tärkeää saada ruokavaliossa riittävästi kuitua?

Kuitupitoisella ruokavaliolla on useita myönteisiä vaikutuksia terveyteen.  Se esimerkiksi lisää kylläisyyden tunnetta, edistää vatsan toimintaa sekä auttaa ylläpitämään normaaleja veren sokeri- ja kolesteroliarvoja. Terveellinen, kuitupitoinen ruoka sisältää usein lisäksi vitamiineja ja kivennäisaineita ja tarjoaa myös suolistossa eläville hyville bakteereille ravintoa.

Kuitu on hiilihydraattien sulamaton osa, jota saadaan kasvikunnan tuotteista. Ravintokuitua saa etenkin täysjyväviljasta, palkokasveista, kasviksista, pähkinöistä ja siemenistä. Aikuisen tulisi saada kuitua 25–35 g päivässä. Suomalaiset saavat kuitua keskimäärin suosituksia vähemmän.  

Riittävä kuidunsaanti turvataan lisäämällä ruokavalioon monipuolisesti kasviksia, täysjyvätuotteita, pähkinöitä tai siemeniä. Valitse siis viljatuotteet aina täysjyvänä. Viljavalmisteissa kuitua tulisi olla vähintään 6 g/100 g. Syö lisäksi monipuolisesti vihanneksia, juureksia, hedelmiä ja marjoja ainakin ½ kg päivässä. Pähkinöitä on hyvä olla ruokavaliossa 30 g päivässä. Niistä saa lisäksi hyviä rasvoja.

Lue lisää terveyttä edistävästä ruokavaliosta Ruokaviraston sivuilta.

Voiko palkoineen myytäviä tuoreita papuja syödä sellaisenaan, herneiden tapaan?

Ei kannata. Vaikka monia papuja, kuten leikko-, vaha- tai taitepapuja, myydään vihannesosastolla tuoreina, ne on tarkoitettu kypsennettäviksi. Pavut sisältävät vaihtelevia määriä lektiiniä, joka voi aiheuttaa ruokamyrkytyksen. Papujen lektiini tuhoutuu riittävän pitkässä lämpökäsittelyssä. Tämän vuoksi myös tuoreet pavut tulee aina kypsentää esimerkiksi keittämällä tai höyryttämällä ennen käyttöä. Tuoreiden papujen lektiini hajoaa vajaan kymmenen minuutin keittämisen jälkeen, mutta keittoajassa on hyvä huomioida mm. papujen paksuus.

Kuivatut pavut tulee huuhdella, liottaa ja keittää huolellisesti pakkauksen ohjeen mukaan. Säilykepavut on valmiiksi käsitelty, ja niitä voikin käyttää sellaisenaan.

Lue lisää papujen lektiineistä Ruokaviraston sivulta

Miten allergeenit ilmoitetaan pakatuissa elintarvikkeissa?

Tietyt lainsäädännön määrittelemät allergioita tai intoleransseja aiheuttavat ainesosat ja tuotteet tulee ilmoittaa aina omilla nimillään elintarvikkeen ainesosaluettelossa.

Ainesosaluettelossa allergioita ja intoleransseja aiheuttavat aineet tulee ilmoittaa selkeästi muusta ainesosaluettelosta erottuvalla tavalla esimerkiksi kirjasinlajilla, kirjasintyylillä tai taustavärillä.

Jos allergiaa tai intoleranssia aiheuttava ainesosa on mainittu tuotteen nimessä (esim. Maitojauhe), korostusmerkintää ei silloin tarvitse tehdä ainesosaluettelossa.

Lisätietoa allergioita ja intoleransseja aiheuttavista aineista ja niiden merkitsemisestä Ruokaviraston nettisivuilla. 

Löysin kaupasta säilyketölkin, jossa on lommo. Voiko sen ostaa ja käyttää huoletta?

Säilykepurkkeja on erilaisia - osassa on pinnoite sisäpinnalla ja osassa ei. Happamat hedelmä- ja vihannessäilykkeet pakataan yleensä pinnoitettuun säilykepurkkiin, koska hapan elintarvike syövyttää tinapeltiä.

Kun säilyketölkkiin tulee lommo, on vaarana, että purkin tinapellistä siirtyy metalleja itse elintarvikkeeseen. Riski metallien siirtymiseen lommosta syntyy riippumatta siitä, onko tölkissä pinnoite vai ei. Sisäpinnoitteen halkeamaa ei välttämättä havaitse silmällä, ja mitä kauemmin tölkki on ollut lommoutuneena, sitä suurempi riski metallien siirtymiselle elintarvikkeeseen on.

Pääsääntöisesti lommoista säilyketölkkiä ei kannata ostaa, sillä lommon syntyajankohdasta ei yleensä ole varmuutta. Jos säilykepurkkiin aiheuttaa lommon itse, kannattaa purkin sisältö siirtää heti toiseen astiaan, jolloin purkin sisällön voi turvallisin mielin käyttää.

Myymälöiden tulisi poistaa lommoontuneet säilykepurkit myynnistä.

Lue lisää säilyketölkeistä sekä muista kontaktimateriaaleista Ruokaviraston sivulta

Tehdäänkö kasvinsuojeluainejäämien vuoksi takaisinvetoja?

Kasvinsuojeluaineiden jäämien enimmäismääristä elintarvikkeissa säädetään torjunta-ainejäämäasetuksessa ((EY) N:o 396/2005). Asetus kattaa laajan kirjon erilaisia aineita, joita käytetään joko EU:ssa tai sen ulkopuolella torjunta-aineina kasvintuotannossa. Näiden aineiden jäämien esiintyminen elintarvikkeessa tai sen raaka-aineessa yli sallitun enimmäismäärän voi johtaa aineesta ja sen määrästä riippuen erilaisiin seurauksiin:

• Jos kasvinsuojeluaineelle on olemassa toksikologista dataa (tietoa aineen mahdollisista haitallisista vaikutuksista) ja on laskettavissa, ettei elintarvike aiheuta kuluttajalle normaalisti kulutettuna haittaa, elintarvikkeen poistaminen myyntiketjusta riittää.
• Jos tuotteen jäämäpitoisuus on niin suuri tai aineen tiedossa olevat haittavaikutukset sellaisia, ettei tuotteen aiheuttamaa terveysriskiä voida sulkea pois, tuote tulee vetää pois kuluttajilta asti. Käytännössä tällöin kuluttajille tiedotetaan tuotevirheestä.
• Jos elintarvike sisältää jäämiä sellaisesta kasvinsuojeluaineesta, josta ei ole olemassa toksikologista tietoa, tuote tulee vetää varovaisuusperiaatteeseen nojautuen pois kuluttajilta asti, kuluttajien terveyden suojelemiseksi

Vuonna 2021 Suomessa tilastoitiin 33 kasvinsuojeluainejäämien takia tehtyä takaisinvetoa. Tämän lisäksi tehtiin 45 takaisinvetoa liittyen etyleenioksidiin, jota oli käytetty todennäköisesti elintarvikkeiden sterilointitarkoitukseen EU:n ulkopuolella, mutta josta säädetään torjunta-ainejäämäasetuksessa. Valtaosa näistä takaisinvedoista tehtiin myymälöistä ja varastoista, eli kuluttajien terveys ei ollut jäämän vuoksi vaarassa.

Tiedotteita kuluttajatakaisinvedoista Ruokaviraston verkkosivuilla

Haluan lähteä sienestämään, mutta mistä niitä sieniä löytää? Entä mistä tiedän, mitä sieniä kannattaa poimia?

Hyvissä oloissa sieniä kasvaa lähes kaikkialla metsissä. Vähäsateisen kesän jälkeen, kuivana syksynä parhaat sienipaikat löytyvät kangasmetsien sijasta soiden reunamilta, korpimetsistä, rämeiltä, lähdevetisistä kohdista ja varjoisilta pohjoisrinteiltä. Oikein kuivina syksyinä kannattaa kurkistaa jopa ojanpohjille.

Sieniä kasvaa toki lähempänäkin: puutarhoissa, puistoissa, nurmikoilla, tienvierillä, laitumilla ja pelloilla. Aivan kaikkialta ruokasieniä ei pidä poimia. Saastuttavien teollisuuslaitosten ympäristössä, kaupunkien keskustoissa ja vilkasliikenteisten teiden varsilla kasvavat sienet on syytä jättää paikoilleen. Samoin toisten tonteilta tai yleensä asuntojen välittömästä läheisyydestä ei ole sopivaa poimia sieniä ilman lupaa.

Sienestäjän on hyvä muistaa, että lähes kaikki sienilajit kasvattavat monivuotisia rihmastoja. Hyviksi tiedetyt kasvupaikat kannattaa siis käydä tarkistamassa sieniretkillä.

Ruokaviraston nettisivuilta löytyy tietoa suositeltavista ruokasienistä kuvauksineen sekä vinkkejä sienten tunnistamiseen.

Lue lisää sienestyksestä Ruokaviraston nettisivuilta.

Mistä tiedän, onko ostamani ravintolisän käyttö turvallista? Keneen voin tarvittaessa ottaa yhteyttä?

Kun käytät ravintolisää käyttöohjeiden mukaisesti, ravintolisän turvallisuudesta vastaa elintarvikealan toimija eli ravintolisän valmistaja, valmistuttaja, maahantuoja, myyjä tai muu vastaava. Yritys vastaa myös siitä, että jos tuotteessa havaitaan virhe tai sen epäillään aiheuttavan terveyshaittaa, se poistetaan tarvittaessa markkinoilta ja kuluttajille tiedotetaan asiasta.

Ruokavirasto on koonnut kuluttajille neuvoja ravintolisien käyttöä varten. Jos saat tai epäilet saaneesi ravintolisästä haittavaikutuksia, ota yhteyttä lääkäriin tai kerro oireistasi apteekin henkilökunnalle. Lääkealan ammattilainen kirjaa oireesi ja lähettää kuvauksen tiedoksi valvontaviranomaiselle. Kerro haittavaikutuksista myös oman kuntasi elintarvikevalvontaviranomaiselle, jonka tehtävänä on ravintolisien valvonta.

Onko elintarvikkeiden markkinoinnin valvonta lisääntynyt?

Viime vuosina elintarvikevalvontaa on painotettu eri elintarviketurvallisuuden alueille. Vuosina 2020–2021 yhtenä painopisteenä oli markkinoinnin valvonta, josta järjestettiin koulutusta ja työpajoja.  Ruokavirasto viesti elintarvikkeiden markkinointiin liittyvistä asioista teemalla #Pikkasenlaiton. Myös ohjeita julkaistiin sekä valvojien että yritysten toiminnan tueksi.

Vaikka suurin osa elintarvikealan yrityksistä markkinoi tuotteitaan tai muilla keinoin pyrkii edistämään tuotteiden myyntiä, aikaisemmin valvontaa oli tehty vähäisesti. Vuosien 2017–2019 aikana markkinointia oli tarkastettu vain noin 1 % Oiva-tarkastuksista.

Painopistetyön aikana markkinoinnin valvonnan tarkastukset kaksikymmenkertaistuivat, niin että vuonna 2021 elintarvikkeiden markkinointia tarkastettiin joka 5. yrityksen Oivatarkastuksessa. Valvontamäärät lisääntyivät erityisesti elintarvikkeiden tarjoilussa ja myynnissä. Valvontatuloksissa näkyi myös yritysten tietotaidon lisääntyminen.

Lue lisää Ruokaviraston nettisivulta Elintarviketurvallisuus Suomessa kehittyy hyvällä yhteistyöllä

Mitä kasviksia Suomessa viljellään?

Suomessa elintarvikkeiksi tarkoitettuja kasviksia tuotetaan sekä avomaalla että kasvihuoneessa. Vuonna 2021 tuotantoala avomaanviljelyn käytössä oli 19 792 hehtaaria ja kasvihuoneiden viljelyala oli 375 hehtaaria. Pinta-alallisesti tärkeimmät avomaavihannekset olivat tarhaherne, porkkana ja ruokasipuli, avomaan marjoista tärkein oli mansikka. Kasvihuoneissa tuotetaan pääasiassa vihanneksia - eniten kasvihuonekurkkua sekä tomaatteja.

Tunnetuimpien kasvisten lisäksi Suomessa viljellään muutakin:

• Perunan ja porkkanan lisäksi muita juureksia, mm. lanttua, naurista, punajuurta, retiisiä, palsternakkaa ja maa-artisokkaa
• Kaalikasveista mm. keräkaalia, kurttukaalia, kyssäkaalia, ruusukaalia, lehtikaalia, kiinankaalia, kukkakaalia ja parsakaalia
• Lehtivihanneksista mm. erilaisia salaatteja, yrttejä, pinaattia ja mangoldia
• Ruokasipulin lisäksi tuotetaan muitakin sipuleita, mm. valkosipulia, punasipulia, ruohosipulia, purjosipulia, salottisipulia ja ryvässipulia
• Lisäksi viljellään muita vihanneksia mm. avomaan kurkkua, erilaisia kurpitsoja, maissia, paprikaa, raparperia, lehtiselleriä ja tankoparsaa ja erilaisia papuja
• Tärkein hedelmä on omena, josta viljellään lukuisia eri lajikkeita. Muista hedelmistä ilmastollisesti suotuisimmilla alueilla voidaan viljellä mm. päärynää, luumua ja kirsikkaa
• Mansikan lisäksi Suomessa tuotetaan muita marjoja, mm. herukoita, karviaisia, vadelmaa, pensasmustikkaa, tyrniä ja marja-aroniaa
• Viljellyistä sienistä eniten tuotetaan herkkusieniä ja niiden lisäksi mm. portobelloa ja osterivinokasta

Lisätietoja kasviksiin liittyen Ruokaviraston sivulla

Lisätietoja avomaakasvien ja kasvihuonekasvien tuotantomääristä Luonnonvarakeskuksen sivuilta

Mistä tiedän, mitä rajoituksia elintarvikkeiden käyttöön liittyy?

Monia askarruttaa usein liittyykö jonkin elintarvikkeen käsittelyyn erityisiä ohjeita tai syöntirajoituksia. Ruokavirasto julkaisee ja ylläpitää elintarvikkeiden turvallisen käytön ohjeita. Niihin on koottu ne tällä hetkellä tiedossa olevat elintarvikkeet, joiden käyttöön liittyy mahdollisia vaaroja. Elintarvikekohtaisen riskinarvioinnin tai varovaisuusperiaatteen mukaisesti elintarvikkeen syöntiä rajoitetaan tai sen käsittelystä ja käytöstä annetaan ohjeita vaarojen välttämiseksi ja vähentämiseksi.

Ruokien valinnassa on hyvä muistaa, että muutamalla perussäännöllä lisää yhtaikaa sekä ruoan terveellisyyttä että ruoan turvallisuutta. Monipuolinen, vaihteleva ja kohtuullinen syöminen on paras keino välttyä elintarvikkeiden mahdollisesti sisältämien haitallisten aineiden vaikutuksilta. Tämä sama periaate turvaa ravitsemuksellisesti täysipainoista syömistä. Ruokamyrkytysten vaaraa vähentävät hyvä keittiö- ja käsittelyhygienia sekä oikeat valmistus- ja säilytyslämpötilat. Elintarvikkeiden tuotepakkausten merkinnät säilytyksestä, käsittelystä ja käytöstä kannattaa aina lukea ja niitä myös noudattaa.

Lue lisää: Ruokavirasto on juuri päivittänyt elintarvikkeiden turvallisen käytön ohjeet. Voit varmistaa helposti koskeeko hankkimaasi elintarviketta jokin erityisohje. Ohjeet palvelevat koko väestöä. Osa ohjeista on kohderyhmäkohtaisia: raskaana olevat ja imettävät, vauvat, leikki-ikäiset, koululaiset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat sekä vanhukset ja myös henkilöt, joiden vastustuskyky on heikentynyt.

Milloin ravintolan tulee ilmoittaa tieto lihan alkuperämaasta kuluttajalle?

Ravintolassa ja muissa tarjoilupaikoissa on ilmoitettava aterian raaka-aineena käytettävän tuoreen, jäähdytetyn tai jäädytetyn lihan alkuperämaa kuluttajalle kirjallisesti. Alkuperämaan ilmoittamisvaatimus koskee naudanlihaa, sianlihaa, lampaan- ja vuohenlihaa sekä siipikarjan lihaa. Alkuperämaa on ilmoitettava myös näiden eläinläjien jauhelihasta. Aterian ainesosana käytetyn lihan alkuperämaa täytyy ilmoittaa riippumatta lihan määrästä ateriassa. Lihan alkuperämaa tulee ilmoittaa myös ravintolan verkkokaupassa.

Ravintolassa voidaan valmistaa ruokaa myös muista lihalajeista, kuten hevosenlihasta, poronlihasta tai riistanlihasta, kuten hirvenlihasta. Tällöin lihan alkuperämaan ilmoittaminen ei ole pakollista.  Vastaavasti vaatimukset eivät koske myöskään ravintolaan tulleita, aterian raaka-aineena käytettyjä raakaliha- tai lihavalmisteita.  Kuitenkin jos esimerkiksi ravintolassa marinoidaan tuoreita broilerin rintafileitä, jotka kypsennetään, on lihan alkuperämaa ilmoitettava.

Lihan alkuperämaan saa aina vapaaehtoisesti ilmoittaa kuluttajalle.

Lue lisää lihan alkuperämaan merkinnöistä tarjoilupaikoissa Ruokaviraston sivulta

Kannattaako hedelmät kuoria, jotta niistä ei saa liikaa torjunta-ainejäämiä?

Kasvinsuojeluaineiden käytöstä peräisin oleville torjunta-aineiden jäämille asetetaan lainsäädännössä sallitut enimmäismäärät niin, että ne ovat turvallisia syötäväksi sellaisenaan, ilman pesua tai kuorimista. Näin tehdään myös niille hedelmille, jotka kuoritaan käytännössä aina, kuten banaaneille tai sitrushedelmille.

Syömiskokemuksen vuoksi paksumpikuoriset hedelmät kannattaa toki kuoria! Ja niistä hedelmistä, jotka syö kuorineen, kannattaa huuhtaista lika ja pöly pois vedellä.

Lue lisää kasvinsuojeluainejäämistä Ruokaviraston sivulta 

Miten terveydelle haitallisten aineiden elintarvikekäyttöä voidaan rajoittaa?

Jos havaitaan, että elintarvikkeessa käytetty ainesosa tai aine on terveydelle haitallinen, sen käyttöön voidaan puuttua täydentämisasetuksen (EY N:o 1925/2006) nojalla. Aineen käyttö voidaan joko

• kieltää kokonaan liittämällä se täydentämisasetuksen liitteen III A-osaan tai
• rajoittaa sen käyttöä liittämällä se B-osaan ja määrittämällä sille käytön ehdot.

Jos epäillään, että jonkun aineen käyttö voi aiheuttaa terveysvaaraa, mutta riittävä tieteellinen näyttö uupuu, voidaan aine asettaa liitteen III C-osaan yhteisön valvonnan alaisuuteen. Se tarkoittaa, että aineen turvallisuudesta  on neljä vuotta aikaa toimittaa lisätietoa. Tämän jälkeen toimitetun lisätiedon perusteella sen käyttö joko hyväksytään tai se asetetaan liitteen III A- tai B-osaan.

Täydentämisasetuksen liitteen kiellot ja rajoitukset ovat kaikkia EU-maita koskevia ja ne koskevat kaikkea elintarvikekäyttöä, myös ravintolisiä. Kiellettyjä, rajoitettuja tai valvonnan alle asetettuja aineita voi tarkastella esimerkiksi Ruokaviraston sivuilta.

Kesäkuussa 2022 liitteen III B-osaan on lisätty punariisistä saatavat monakoliinit, joiden käyttöä rajoitettiin siten, että  ravintolisän vuorokausiannoksessa niiden pitoisuuden on oltava alle 3g. Lisäksi punariisistä saatavia monakoliineja sisältävissä ravintolisissä on oltava useita eri varoitusmerkintöjä. Punariisistä saatavat monakoliinit sijoitettiin myös C-osaan, joten niiden turvallisuudesta on mahdollista toimittaa lisänäyttöä neljän vuoden ajan.

Mitkä lisäaineet ovat eläinperäisiä?

Pakkausmerkinnöistä ei lisäaineen alkuperä käy ilmi. Poikkeuksena ovat kuitenkin lisäaineet, jotka on valmistettu yleisesti allergioita aiheuttavista ainesosista. Niiden kohdalla tulee alkuperä ilmoittaa, esimerkiksi soijalesitiini (E322). Tiedon siitä, mistä raaka-aineesta elintarvike on valmistettu, saa elintarvikkeen valmistajalta, valmistuttajalta, pakkaajalta tai maahantuojalta. 

Ruokaviraston sivuille on koottu luettelot lisäaineista, jotka ovat varmasti tai mahdollisesti eläinperäisiä ja joiden eläinalkuperä ei välttämättä selviä itse nimestä. Osa voidaan valmistaa myös kasvimateriaalista, kuten lesitiini, tai keinotekoisesti.

Luettelot on laadittu avuksi niille henkilöille, jotka eettisistä tai muista syistä haluavat välttää eläinperäisiä lisäaineita ruokavaliossaan.

Lue lisää eläinperäisistä lisäaineista Ruokaviraston sivulta.

Muistatko juoda tarpeeksi - mitä ja miten paljon helteellä tulisi juoda?

Tavallinen vesi on paras janojuoma helteellä. Kivennäisvesi on myös hyvä valita, koska siitä saa tärkeitä elektrolyyttejä. On myös muistettava syödä normaalisti. Helteellä on hyvä nauttia runsaan juomisen lisäksi vesipitoisia ruokia, kuten marjoja, hedelmiä, ja vihanneksia. Niistä saa veden lisäksi kivennäis- ja muita ravintoaineita. Nestettä tulisi helteellä ja hikoillessa juoda vähintään 2 l päivässä.

Erityisesti nestehukka helteellä uhkaa ikäihmisiä, joiden kehon nestepitoisuus on pienempi kuin nuorempien, eivätkä ikäihmiset yleensä tunnista janoa samalla tavalla kuin nuoremmat. Nestehukka aiheuttaa vireystilan laskua, väsymystä, sekavuutta, pahoinvointia ja verenpaineen laskua. Nestehukasta kärsivälle voi tarjota ensiapuun laimeaa mehua, urheilujuomaa tai kivennäisvettä. Lisäksi kannattaa hakeutua viileään paikkaan ja vähentää vaatetusta. Lapsen tai ikäihmisen ollessa kyseessä, tulee ottaa yhteys lääkäriin.

Alkoholin kanssa kannattaa olla helteellä erityisen varovainen. Se kuivattaa elimistöä. Kaikki alkoholipitoiset juomat ovat huono valinta.

Lue lisää juomista Ruokaviraston sivuilta.

Voiko grillimakkarat käristää halutessaan oikein tummaksi, vai tarvitseeko mustasta paistopinnasta olla huolissaan?

Tummaksi käristyneissä makkaroissa voi olla polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä eli PAH-yhdisteitä. Jotkin PAH-yhdisteet ovat syöpävaarallisia ja voivat vaurioittaa perimää.

PAH-yhdisteiden määrää voi vähentää huomioimalla grillauksessa ja kotisavustuksessa seuraavat asiat:

• Älä käytä grillaukseen tai savustukseen käpyjä, tai pihkaista tai käsiteltyä puuta.
• Käytä sytytysnestettä ohjeen mukaan.
• Pidä grillaukseen tai savustukseen käytettävät välineet ja laitteistot puhtaana.
• Estä grillattavien tai savustettavien tuotteiden rasvan tai muiden yhdisteiden valuminen poltettavan puun tai hiilen päälle.
• Vältä tuotteiden polttamista ja liiallista paistamista; musta väri on yleensä merkki PAH-yhdisteiden muodostumisesta. Säädä tarvittaessa grillin ritilän korkeutta ja/tai valitse oikea ajankohta grillauksen aloittamiseen. Esimerkiksi grillihiilet sopivat parhaiten grillaukseen silloin, kun nesteen tippuminen niiden päälle ei enää sytytä niitä ärhäkkäästi liekkeihin.

Yleisesti kuluttaja voi vähentää PAH-yhdisteiden saantia syömällä monipuolisesti, vaihtelevasti ja kohtuullisesti.

Lue lisää PAH-yhdisteistä Ruokaviraston sivulta

Miten löydän tiedon allergeenista, jos elintarvikkeessa ei ole ainesosaluetteloa?

Ainesosaluettelo on yksi elintarvikkeen pakollisista tiedoista, mutta joissakin poikkeustapauksissa sitä ei vaadita pakkaukseen, esim. silloin, kun pakkaus on hyvin pieni. Allergioita tai intoleransseja aiheuttavat ainesosat tulee kuitenkin ilmoittaa tekemällä erillinen merkintä ”sisältää…”, ja sen jälkeen elintarviketietoasetuksen liitteessä II luetellun aineen tai tuotteen nimi. Merkintää ei tarvitse tehdä, jos ainesosa on mainittu tuotteen nimessä.

Lue lisää allergeeneista ja niiden merkitsemisestä. 

Ostin kirpputorilta vanhoja, värikkäitä, lasista ja keramiikasta valmistettuja astioita. Onko niitä turvallista käyttää?

Vanhojen värillisten lasi- ja keramiikka-astioiden käyttöön liittyy riski raskasmetallien siirtymisestä astiassa säilytettävään elintarvikkeeseen. Siten tällaisia astioita ei kannata käyttää päivittäin, eikä niitä kannata käyttää ruokien pitkäaikaiseen säilyttämiseen. Raskasmetalleille altistuminen toistuvasti pitkän ajan kuluessa voi aiheuttaa ihmiselle terveyshaittaa. Satunnaisesta käytöstä vaaraa ei synny.

Lasien värit saadaan aikaan mm. metallioksideilla. Rauta värjää lasin vihreäksi, koboltti siniseksi ja punainen sävy tulee usein kuparista tai kadmiumista. Mitä voimakkaampi väri astiassa on, sitä suurempi on siihen käytetyn metallioksidin määrä.

Uudempiin lasiastioihin ei liity yhtä suurta riskiä raskasmetallien siirtymiseen. Poikkeuksena ovat kristalliastiat. Niissä käytetään edelleen lyijyä, joka saa aikaan kristallilasille tyypilliset ominaisuudet. Myöskään kristallilasista valmistettuja astioita ei suositella päivittäiseen käyttöön vaan ainoastaan esim. juhlakäyttöön silloin tällöin.

Keraamisten astioiden lyijylasitteiden käyttö on lähes loppunut Suomessa, eikä raskasmetallien siirtymisestä uudehkoista kotimaisista keramiikka-astioista ruokaan ole suurta vaaraa. Vanhoissa keraamisissa astioissa riski raskasmetallien siirtymiselle on olemassa, sillä aiemmin raskasmetallien käyttö lasitteissa ja väreissä on ollut yleisempää.

Myös ulkomailta matkamuistoina tuoduissa artesaani- tai perinteisillä menetelmillä valmistetuissa keraamisissa astioissa on riski raskasmetallien siirtymiselle astioista elintarvikkeeseen, mikä kannattaa huomioida matkamuistoja ostettaessa ja käyttäessä.

Lisätietoja astioiden ja muiden kontaktimateriaalien käytöstä Ruokaviraston sivulla

Lisätietoja elintarvikkeiden raskasmetalleista Ruokaviraston sivulla

Olen ostanut tuotteen, joka vedetään nyt pois markkinoilta. Onko tuote palautettava kauppaan?

Kuluttaja voi harkita itse, palauttaako hän tuotteen ostopaikkaan tai postitse valmistajalle tai markkinoijalle, hävittääkö hän tuotteen vai käyttääkö tuotteen normaalisti. Mikäli tuotteen takaisinvedon syynä on sen aiheuttama mahdollinen terveysvaara, tuotteen käyttäminen ei ole kuitenkaan suositeltavaa. Takaisinvedosta vastaava toimija antaa ohjeet, miten palautus on suoritettava, jotta kuluttaja saa hyvityksen tuotteesta.  

On harvinaista, että takaisinvedon kohteena oleva tuote kehotetaan palauttamaan tuotteen hävittämisen sijaan. Tällainen tilanne voi tulla kysymykseen esimerkiksi silloin, jos tuotteessa on lääkeainetta, jonka päätyminen kulutukseen olisi erityisen haitallista.

Joissain takaisinvetotilanteissa kuluttaja voi jopa olla huomioimatta takaisinvetoilmoitusta; 

• tuote on pakattu toisen tuotteen pakkaukseen, mutta ainesosatiedot ovat saatavilla
• tuotteen pakkausmerkinnöistä puuttuu jokin allergeeni, mutta kuluttajalla ei ole allergioita
• parasta ennen -päiväys on asetettu erehdyksessä liian pitkälle, mutta oikea päiväys ei ole vielä

Tiedotteita elintarvikkeiden takaisinvedoista Ruokaviraston sivulla

Milloin elintarvikkeen alkuperämaata (esim. Kreikka) voidaan korostaa elintarvikkeen nimessä?

Esimerkiksi sanaa kreikkalainen saa käyttää elintarvikkeen nimessä tai muualla pakkausmerkinnöissä, jos

• elintarvike on tuotettu tai valmistettu ko. maassa tai
• elintarvike on tehty kyseisen maan ruokareseptillä, jolloin tuotteen koostumus ja maku muistuttaa ko. maan tuotetta ja tuotteen nimestä on tullut vuosien saatossa vakiintunut yleisnimi tietyn elintarvikeryhmän käyttöön, esim. Venäläinen meetvursti ja Viipurin rinkilä.

Lue lisää: Usein kysyttyä elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä ja tuotteiden nimeämisestä

Milloin jogurttia saa mainostaa kreikkalaiseksi?

Jogurttia saa mainostaa kreikkalaiseksi, jos

• jogurtti on valmistettu Kreikassa, jolloin se kuvaa elintarvikkeen alkuperämaata tai
• jogurtin ainesosan koostumus ja maku muistuttaa kyseisessä maassa yleisesti valmistettua ja nautittua jogurttia. Tällöin esimerkiksi kreikkalaisenjogurtin nimi on yleiseen käyttöön vakiintunut nimi, jonka valmistukseen on käytetty mikrobiviljelmää, hapatetta, joka antaa kyseisen maan jogurtille ominaisen luonteen.

Lue lisää: Usein kysyttyä elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä ja tuotteiden nimeämisestä

Kuka valvoo elintarvikkeiden turvallisuutta Suomessa? Ruokavirastoko?

Suomessa kunnat vastaavat alueellaan elintarvikevalvonnasta. Kunta tai useamman kunnan muodostama valvontayksikkö on toimivaltainen viranomainen, joka valvoo itsenäisesti alueellaan toimivien elintarvikealan yritysten toimintaa.

Tulli valvoo Suomeen sisämarkkinoilta ja kolmansista maista tuotavien elintarvikkeiden turvallisuutta. Eläimistä saatavien elintarvikkeiden kolmasmaatuontia valvoo Ruokaviraston rajavalvonta.

Ruokaviraston tehtävä on johtaa, ohjata ja kehittää elintarvikevalvontaa koko Suomessa. Tämän lisäksi Ruokavirasto huolehtii teurastamoiden ja niiden yhteydessä olevien laitosten valvonnasta ja lihantarkastuksesta.

Vastuu elintarvikkeiden turvallisuudesta on kuitenkin elintarvikkeita markkinoille saattavilla elintarvikealan yrityksillä. Yritykset varmistavat elintarvikkeidensa turvallisuuden omavalvonnallaan.

Kuluttajana voit parantaa elintarvikkeiden laatua pysymällä valppaana ja ilmoittamalla havaitsemistasi puutteista kunnan viranomaiselle, jonka yhteystiedot löydät täältä.

Lue lisää elintarvikevalvonnasta Ruokaviraston sivuilta.

Saako luonnosta poimia ihan mitä kasveja vaan syötäväksi? Entä saanko myydä sitä, mitä poimin?

Luonnonvaraisten kasvien, kuten luonnonyrttien, keräily omaan käyttöön on jokamiehenoikeuksien rajoitteet huomioiden vapaata, eikä elintarvikelainsäädäntö rajoita sitä millään tavalla. Huomioi kuitenkin, että luonnossamme kasvaa myös paljon myrkyllisiä kasveja. Kasvin ulkonäöstä ei voi päätellä sen turvallisuutta, joten opettele tunnistamaan kerättävät kasvit oikein.

Kun toiminta on kaupallista eli esimerkiksi luonnosta poimittuja tuotteita myydään, kuuluu se elintarvikelainsäädännön piiriin.  Elintarvikelainsäädännön mukaan toimijan vastuu ulottuu tuotteidensa turvallisuuden lisäksi myös lainsäädännön tuntemiseen ja sen noudattamiseen. 

Lue lisää luonnonvaraisista kasveista ja niiden elintarvikekäytöstä.

Mikä ihme on ravitsemussitoumus?

Ravitsemussitoumus on ruoka-alan toimijoille kehitetty vastuullisuustyökalu. Sen tavoitteena on, että Suomessa olisi helppo nauttia ravitsemussuositusten mukaista ruokaa.

Ruoka-alan toimijat ja sidosryhmät voivat vapaaehtoisesti sitoutua tekemään väestön ravitsemuksen kannalta edullisia muutoksia tuotteisiinsa ja palveluihinsa. Muutosten kohteena ovat suola, rasvan laatu, sokeri, kasvikset, tuotteet lapsille, annos- ja pakkauskoot, lounaat tai ruokaohjeet.

Tähän mennessä 20 ruoka-alan toimijaa on laatinut yhteensä 63 ravitsemussitoumusta, joihin on kirjattu 74 toimenpidettä. Tehdyt ravitsemussitoumukset löytyvät Sitoumus2050-nettisivuilta.

Lue lisää ravitsemussitoumuksesta Ruokaviraston sivuilta.

Mikä on nimisuojattu elintarvike, ja miten sellaisen voi tunnistaa?

EU:ssa tiettyjen elintarvikkeiden nimeä suojelee nimisuojajärjestelmä. Nimisuojatun elintarvikkeen pakkaukseen on laitettava nimisuojaluokkaa osoittava logo, jonka käyttö on pakollista.

Nimisuojaluokkia on kolme.

Suojattu alkuperänimitys tarkoittaa sitä, että tuotteen tuotannon, jalostuksen ja käsittelyn pitää tapahtua tietyllä maantieteellisellä alueella. Suomalaisista tuotteista alkuperänimitys on viidellä tuotteella, joita ovat mm. Lapin puikula sekä Lapin poron liha. Suojatusta alkuperänimityksestä kertoo punakeltainen logo.Suojattu maantieteellinen merkintä taas tarkoitta sitä, että vähintään yhden edellä mainituista vaiheista (tuotanto, jalostus tai käsittely) pitää tapahtua tietyllä maantieteellisellä alueella. Suomalaisista tuotteista maantieteellinen merkintä on Kainuun rönttösellä sekä Puruveden muikulla.  Suojatun maantieteellisen merkinnän logo on sinikeltainen.Aito perinteinen tuote (APT), suojaa tuotteen perinteisen valmistusmenetelmän ja raaka-aineet, mutta ei sido valmistusta eikä raaka-aineiden alkuperää maantieteelliseen alueeseen. Suomalaisista tuotteista APT-merkintä on kolmella tuotteella, mm. karjalanpiirakalla. APT-merkitystä tuotteesta kertoo seuraava logoLue Ruokaviraston sivulta lisää nimisuojajärjestelmästä, nimisuojaluokista sekä suomalaisista nimisuojatuotteista.

Onko väliä, mistä ja paljonko proteiinia ruoasta saa?

Ruokasuositusten mukaisessa terveyttä ja ekologista kestävyyttä edistävässä ruokavaliossa painopistettä runsaasta eläinproteiinin saannista tulisi siirtää kasviperäisiin proteiininlähteisiin etenkin vähentämällä punaisen lihan käyttöä. Nykyisellään eläinproteiini kattaa noin 70 % ja kasviproteiinit noin 30 % saannista. Tutkimusten mukaan ei ole ravitsemuksellista estettä muuttaa suhdetta 50/50, tai lähtötilanteeseen verrattuna päinvastaiseksi, 30/70-suhteeksi. Kasviproteiinin lähteet parantavat myös ruokavalion rasvan laatua sekä kuidun ja monien vitamiinien saantia. 

Suomalaiset saavat ravinnostaan runsaasti proteiinia eli reilusti yli tarpeen. Tämä on luonnollista, sillä eläinperäisiä tuotteita sisältävässä ruokavaliossa (lihaa, maitovalmisteita, kalaa ja/tai munaa) on runsaasti proteiinia. Eläinproteiini on koostumukseltaan täysipainoista. Ruokavaliossa, jossa on vain kasviproteiinin lähteitä, on huolehdittava sekä kasviproteiinilähteiden monipuolisuudesta että riittävästä energiansaannista, jotta proteiinin riittävä saanti on turvattu. Yhdistelemällä viljaa joko palkokasveihin (pavut, linssit, herneet) tai perunaan, sieniin tai juureksiin saadaan myös hyvälaatuinen proteiiniseos, jonka sisältämät aminohapot täydentävät toisiaan. Joustava ja moneen makuun sopiva tapa on korvata osa lihasta kasviproteiinilähteillä esimerkiksi kastikkeissa ja kokeilla vähitellen uusia kasvisruokia lihaisempien ruokien tilalla ja rinnalla.

Lue lisää proteiinista Ruokaviraston sivuilta.

Huomasin virheen elintarvikkeen pakkausmerkinnöissä. Mihin voin ilmoittaa virheestä?

Pakkausmerkinnöissä annetaan monipuolista tietoa elintarvikkeesta. Ne suojaavat kuluttajaa terveysvaaroilta sekä taloudellisilta tappioilta. Pakollisista pakkausmerkinnöistä on säädetty yhteisesti koko EU:n alueella.

Mikäli huomaat pakkausmerkinnöissä virheen tai puutteita, kannattaa ensimmäiseksi olla yhteydessä tuotteen valmistajaan tai myyjään, tai muuhun pakkauksessa mainittuun elintarvikealan toimijaan.  Elintarvikealan toimija vastaa siitä, että elintarvike on turvallinen ja että siitä on ilmoitettu riittävät ja oikeat tiedot. Harhaanjohtavien tietojen antaminen on kielletty.

Mikäli havaitset vakavia virheitä pakkausmerkinnöissä tai yrittäjä ei korjaa virhettä ilmoituksestasi huolimatta, voit kääntyä kotikuntasi elintarvikevalvontaviranomaisen puoleen.

Lisää pakollisista pakkausmerkinnöistä Ruokaviraston sivulta 

Kuntien elintavikevalvontaviranomaisten yhteystiedot Ruokaviraston sivulla

Miksi kannattaa valita vaaleaksi paistettu paistopistetuote?

Kun tärkkelyspitoista ruokaa, esimerkiksi leipää, paistetaan korkeissa lämpötiloissa, siihen voi muodostua terveydelle haitallista yhdistettä, akryyliamidia. Pidempi paistoaika ja tummempi paistopinta tyypillisesti suurentavat akryyliamidin määrää. Tämän vuoksi kuluttajan kannattaa suosia paistopisteelläkin tuotteita, joissa on vaalea paistopinta.  

Lue lisää akryyliamidista

Lue lisää kuluttajien mahdollisuuksista vähentää akryyliamidin saantia (Sivulta löydät myös kuvia paahtoajan vaikutuksesta leivän akryyliamidipitoisuuteen)

Onko elintarvikkeisiin lisättäville vitamiineille ja kivennäisaineille ylärajoja?

Lisättävän vitamiinin ja kivennäisaineen määrän on oltava turvallinen pitkäaikaisessakin käytössä. Euroopan komissio työstää parhaillaan elintarvikkeisiin lisättäville vitamiineille ja kivennäisaineille enimmäismääriä lainsäädäntöön. Siihen asti turvallisen vitamiinin ja kivennäisaineen määrän arvioinnissa käytetään ns. UL-arvoja (Tolerable Upper Intake Level).

UL-arvo kertoo, kuinka paljon vitamiinia tai kivennäisainetta voidaan kokonaisuudessaan nauttia päivittäin ilman turvallisuusriskiä. UL-arvossa on huomioitu päivittäinen saanti eri lähteistä, kuten tavanomainen ruoka, täydennetyt elintarvikkeet ja ravintolisät.

Kun yritys valmistaa vitamiineilla ja kivennäisaineilla täydennettyä elintarviketta, sen tulee huomioida UL-arvojen lisäksi elintarvikkeen keskimääräinen käyttömäärä, kyseisen vitamiinin tai kivennäisaineen saanti muusta ruokavaliosta sekä elintarvikkeen mahdollinen suuntaaminen haavoittuville kuluttajaryhmille, kuten lapsille, raskaana oleville ja imettäville naisille sekä vanhuksille.

Lue lisää vitamiinien ja kivennäisaineiden lisäämisestä elintarvikkeisiin.

Lue lisää UL-arvoista ravitsemuksellisen täydentämisen valvontaohjeesta (pdf, s. 7-9).

Mihin tarkoituksiin lisäaineita käytetään?

Elintarvikelisäaineita voidaan käyttää useisiin eri tarkoituksiin. EU:n lainsäädännössä määritetään 26 teknologista syytä niiden käytölle. Lisäaineita ovat muun muassa seuraavat:

• väriaineita käytetään lisäämään tai antamaan väriä elintarvikkeeseen
• säilöntäaineet pidentävät elintarvikkeiden säilyvyyttä suojelemalla niitä mikro-organismeilta
• hapettumisenestoaineet ovat aineita, jotka pidentävät elintarvikkeiden säilyvyyttä suojaamalla niitä hapettumiselta, kuten rasvan härskiintymiseltä ja värinmuutoksilta
• jauhon käsittelyaineita lisätään jauhoon tai taikinaan sen leivontaominaisuuksien parantamiseksi.

Lue lisää lisäaineiden käyttökohteista Ruokaviraston sivulta 

Miksi 5-HTP:tä ei saa myydä ravintolisänä, mutta luontaisesti
5-HTP:tä sisältäviä siemeniä saa?

5-hydroksitryptofaani eli 5-HTP on yhdiste, joka on Euroopan komission uuselintarvikekatalogin (Novel Food Catalogue) mukaan hyväksymätön uuselintarvike. Tulkinta on voimassa riippumatta siitä, onko 5-HTP valmistettu synteettisesti vai uutettu luontaisesta lähteestä, kuten Griffonia simplicifolian siemenistä.

Hyväksymättömien uuselintarvikkeiden käyttö elintarvikkeiden, mukaan lukien ravintolisien, valmistuksessa ei ole sallittua. Vain hyväksyttyjä uuselintarvikkeita, joiden turvallisuus elintarvikkeena on varmistettu, saa tuoda markkinoille EU:ssa.

Griffonia simplicifolian siementen käyttö sellaisenaan on kuitenkin sallittua ravintolisissä, sillä niitä on käytetty ravintolisissä EU:n alueella ennen 15.5.1997. Kyseisiä siemeniä sisältävät ravintolisät eivät siten ole uuselintarvikkeita.

Lue lisää uuselintarvikkeista Ruokaviraston sivulla

Miten voin varautua, jos en pääsekään tilapäisesti ruokakauppaan ostoksille?

Kotona on hyvä olla riittävästi ruokaa koko perheen tarpeisiin ainakin kolmen vuorokauden ajaksi. Kotivaraksi on hyvä varata sellaisia ruokia, joita käyttää myös tavallisesti. Elintarvikkeet eivät näin vanhene, eikä synny ruokahävikkiä.

Varaa kotivaraksi esimerkiksi pullovettä, mehuja ja mehukeittoja, tuoreita hedelmiä, kasviksia ja juureksia sekä säilykkeitä, leipää, näkkileipää, voileipäkeksejä, korppuja muroja, myslejä, hiutaleita, pähkinöitä, siemeniä sekä huoneenlämmössä säilyvää maitoa, proteiinijuomaa ja kasvijuomia, kala-, liha- ja papusäilykkeitä

Ole tarkka elintarvikehygieniasta ja tuotteiden säilytysohjeista ja noudata niitä. Käytä ruokia säännöllisesti ja korvaa kotivaratuotteita säännöllisesti uusilla tuotteilla. Näin tuotteet eivät pääse vanhenemaan.

Valtion ravitsemusneuvottelukunta on julkaissut ikääntyneiden ravitsemusoppaan, jossa on myös muita vinkkejä kotona asuville ikääntyneille terveellisen syömisen tueksi. Myös omaiset saavat siitä tietoa ja vinkkejä, joilla voi edistää ja parantaa iäkkään läheisen syömistä ja ravitsemusta.

Saako elintarvikkeita markkinoida gmo-vapaina?

EU:n yhteisen lainsäädännön mukaan muuntogeeniset elintarvikkeet ja ainesosat tulee selkeästi ilmoittaa pakkausmerkinnöissä.

Gmo-vapaa -markkinointiväittämän käyttö on sen sijaan vapaaehtoista, ja sen käytölle on laadittu Ruokaviraston toimesta ohjeet. Ohjeen perustana on, että kuluttajia ei saa johtaa harhaan. Markkinointi voidaan katsoa kuluttajia harhaanjohtavaksi, jos kuluttajien annetaan gmo-vapaa -markkinointiväittämän avulla ymmärtää elintarvikkeen poikkeavan muista vastaavista, vaikka näin ei ole.

Gmo-vapaa -markkinointiväittämää on mahdollista käyttää vain sellaisille elintarvikkeille tai ainesosille, joista on olemassa EU:ssa hyväksytty muuntogeeninen lajike. Näitä kasveja ovat tällä hetkellä (helmikuu 2022) maissi, rapsi, soija ja sokerijuurikas. Gmo-markkinointiväittämän käytölle näistä kasveista valmistettujen elintarvikkeiden osalta on tarkat ohjeet. Käytännössä toimijan tulee eräkohtaisesti analyysituloksin varmentaa, että käytetty raaka-aine on täysin gmo-vapaata.

Lisätietoa gmo-vapaa -markkinointiväittämän käytöstä Ruokaviraston sivulta

Elintarvikkeen mainoksessa luvataan pikaista laihtumista. Voiko se olla totta?

Painon muutoksiin vaikuttavat ennen kaikkea elintavat, kuten ruoka- ja liikuntatottumukset. Tämän vuoksi yksittäinen elintarvike ei voi yksinään vaikuttaa laihtumisnopeuteen tai -määrään. Siihen viittaavat väitteet ovat humpuukia ja lainsäädännössä kiellettyjä.

Poppakonstien sijaan järkevin tapa laskea painoa on syödä monipuolista ruokaa ja harrastaa liikuntaa niin, että energian saanti on pienempää kuin kulutus. Käytännössä tarvitaan sekä entistä vähemmän ruokaa että enemmän liikkumista.

Lue lisää: tehoavatko poppakonstit.

Luin lehdestä, että muffinit ja runebergintortut voi paistaa kätevästi kertakäyttöisissä pahvimukeissa. Mutta onkohan se turvallista?

Ei ole. Suurin osa tällä hetkellä markkinoilla olevista juoma-astioiksi tarkoitetuista kartonkimukeista on pinnoitettu sisäpinnaltaan PE-muovilla. PE-muovi ei kestä lämpötiloja, joissa leivonnaiset tyypillisesti paistetaan. Tällöin on vaarana, että elintarvikkeeseen siirtyy materiaalin valmistuksessa käytettyjä kemiallisia ainesosia. Osa näistä kemiallisista ainesosista voi olla terveydelle haitallisia.

Käytä elintarvikkeen kanssa kontaktissa olevia materiaaleja aina vain siinä tarkoituksessa ja niissä olosuhteissa, joihin ne on tehty. Leivonnaisten paistamiseen voi siis käyttää vain sellaisia astioita ja materiaaleja, jotka on valmistettu sitä varten. Tarkista materiaalin käyttötarkoitus ja -olosuhteet materiaalin pakkauksesta tai käyttöohjeista.

Käytä elintarvikekontaktimateriaaleja ohjeiden mukaan.

Olen syönyt takaisinvedettyä elintarviketta – mitä nyt?

Kuluttajille suunnatut takaisinvedot tehdään usein noudattaen ns. varovaisuusperiaatetta. Tällöin kyseessä on tilanne, jossa mahdollisuutta tuotteen aiheuttamaan terveysriskiin kuluttajille ei voida riskinarvion mukaan sulkea pois. Koska elintarvikkeen turvallisuudesta ei ole varmuutta, kuluttajia neuvotaan jättämään kyseiset tuote-erät käyttämättä. Mikäli takaisinvedettäviä elintarvikkeita on ehditty nauttia kohtuudella ja ravitsemussuosituksia sekä elintarvikkeiden turvallisen käytön ohjeita noudattaen, vakavaa akuuttia vaaraa ei yleensä ole.

Mikäli kuitenkin epäilet takaisinvedetyn tuotteet aiheuttaneen oireita, ota yhteyttä terveydenhuollon ammattilaiseen!

Kuluttajatakaisinvedot Ruokaviraston sivulla

Ravitsemus- ja ruokasuositukset

Elintarvikkeiden turvallisen käytön ohjeet

Ovatko Suomessa tuotetut eläimistä saatavat elintarvikkeet turvallisia?

Eläviä eläimiä ja eläimistä saatavia elintarvikkeita koskevan vierasainevalvontaohjelman tulosten perusteella voidaan todeta, että Suomessa tuotetut elintarvikkeet ovat turvallisia kuluttajalle ja että eläinten lääkityssäädöksiä - kuten lääkitysten yhteydessä annettuja varoaikoja - noudatetaan hyvin.

Eläviä eläimiä ja eläimistä saatavia elintarvikkeita koskevaa vierasainevalvontaohjelmaa toteutetaan vuosittain sekä kansallisen että Euroopan unionin lainsäädännön vaatimuksesta.  Tavoitteena on valvoa, ettei tuotantoeläinten kasvatuksessa käytetä kiellettyjä aineita ja etteivät elintarvikkeet sisällä eläinten lääkintään sallittujen lääkeaineiden jäämiä yli lainsäädännössä asetettujen raja-arvojen. Ohjelmassa seurataan toistaiseksi myös ympäristöstä peräisin olevien kontaminanttien kuten raskasmetallien ja homemyrkkyjen esiintymistä ja pitoisuuksia elintarvikkeissa. Ohjelmassa tutkitaan yli 4100 näytettä ja tuloksia saadaan lähes 50 000.

Kiellettyjen kasvua edistävien aineiden käyttöä ei ole todettu koskaan Suomessa ja sallittujen lääkeaineiden jäämiä on todettu ainoastaan yksittäisissä tapauksissa, esimerkiksi vuonna 2020 lääkeaineille asetettujen raja-arvojen ylityksiä ei todettu lainkaan. Valvontaohjelman näytteistä osoitetut pienet jäämäpitoisuudet eivät ole vaarantaneet elintarviketurvallisuutta.

Tulosten perusteella voidaan todeta, että Suomessa tuotetut elintarvikkeet ovat turvallisia kuluttajalle ja että eläinten lääkityssäädöksiä - kuten lääkitysten yhteydessä annettuja varoaikoja - noudatetaan hyvin.

Lue lisää vierasainevalvontaohjelman tuloksista

#pikkasenlaiton markkinointi – Kenelle saa valittaa?

Harhaanjohtavasta ja virheellisestä markkinoinnista kannattaa ensisijaisesti antaa palautetta elintarvikkeen valmistajalle tai myyjälle. Vastuullinen yritys korjaa oma-aloitteisesti virheet ja lainsäädännön vastaisen markkinoinnin. Vastuullinen yritys ei esimerkiksi pelottele sairauksilla tai ravintoaineiden puutoksella elintarvikkeita markkinoidessaan. Se on epäeettistä ja myös laitonta, koska elintarvikkeiden markkinoiminen sairauksien ehkäisyyn ja hoitoon on ehdottoman kiellettyä.

Jos yritys ei oma-aloitteisesti korjaa laitonta markkinointia, asiasta voi ilmoittaa kunnalliseen elintarvikevalvontaan. Ripeimmin asia hoituu yrityksen kotikunnan elintarvikevalvonnan eli yleisimmin paikallisten terveystarkastajien kautta. 

Ruokaviraston tehtävänä on ohjata ja johtaa elintarvikevalvontaa ja elintarvikelainsäädännön toimeenpanoa Suomessa. Pääsääntöisesti Ruokavirasto ei valvo yksittäisten yritysten markkinointia, vaan ohjaa ja auttaa kuntien elintarvikevalvojia markkinoinnin valvonnassa. Ruokavirasto seuraa valtakunnallista tilannetta ja pyrkii esimerkiksi ohjeilla, koulutuksella ja viestinnällä edistämään elintarvikkeiden markkinoinnin lainsäädännön mukaisuutta.

Kunnallisen elintarvikevalvonnan yhteystiedot löytyvät Ruokaviraston verkkosivuilta.

Miksei tuoreissa vihanneksissa ja hedelmissä vaadita päiväysmerkintää?

Useimmista hedelmistä ja vihanneksista voi silmämääräisesti ja tunnustelemalla päätellä ovatko ne käyttökelpoisia. Lainsäädännön mukaan kokonaisten tuoreiden hedelmien ja vihannesten päivämäärän ilmoittaminen ei ole pakollista. Tämä koskee tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja marjoja sekä sieniä, joita ei ole kuorittu, pilkottu tai muulla tavalla käsitelty.

Läheskään kaikkien kasvisten poiminta- tai pakkauspäivämäärällä ei ole merkitystä. Esimerkiksi jotkut omenalajikkeet ovat valmiita myytäviksi ja nautittaviksi heti poiminnan jälkeen, mutta toiset vaativat varastoinnin, jonka aikana ne kypsyvät nautintakypsiksi. Oikein käsiteltyinä ja oikeissa olosuhteissa varastoituina useat hedelmä- ja vihannesalan tuotteet säilyvät käyttökelpoisina pitkiäkin aikoja.

Myynnissä olevien kasvisten tulee täyttää kaupan pitämisen vähimmäisvaatimukset, eli tuotteiden tulee olla mm. ehjiä ja riittävän kypsiä, mutta ei ylikypsiä tai pilaantuneita.

Lue lisää kasvisten kaupan pitämisen vaatimuksista Ruokaviraston sivuilta.

Lue lisää elintarvikkeiden päiväysmerkinnöistä Ruokaviraston sivuilta. 

Saako CBD:tä sisältäviä hampputuotteita myydä Suomessa?

Ei saa. Hampusta tai muista kasveista valmistetut uutteet, jotka sisältävät kannabinoideja, kuten kannabidiolia (CBD), ovat uuselintarvikkeita, joiden markkinoille saattaminen vaatii uuselintarvikeluvan. Sama koskee myös synteettisiä CBD-valmisteita. Yhdellekään CBD-tuotteelle ei ole toistaiseksi myönnetty uuselintarvikelupaa, joten niiden myynti ei ole Suomessa tai muualla EU:ssa sallittua.

Lue lisää hampusta elintarvikkeena.

Mitä kaloja raskaana olevat ja imettävät voivat turvallisesti syödä?

Raskaana olevan ja imettävän ruokavalioon suositellaan sisällytettävän monipuolisesti järvikalaa, kasvatettua kalaa ja merikalaa: esimerkiksi siikaa, muikkua, seitiä, kirjolohta, nieriää ja taimenta. Valmiista tuotteista esimerkiksi haukea sisältämättömät järvikalapihvit ja kalapyörykät ovat kätevä tapa lisätä kalan käyttöä myös raskausaikana ja imettäessä. Valtamerikalaa, kuten tonnikalaa voi myös syödä. Kalalajien vaihteleva ja monipuolinen käyttö varmistaa, ettei mahdollisista ympäristösaastepitoisuuksista tarvitse olla huolissaan.

Lisäksi seuraavat poikkeukset on otettava huomioon:

1. Lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat, mukaan lukien raskaana olevat ja imettävät, voivat syödä vain 1–2 kertaa kuukaudessa isoa, perkaamattomana yli 17 cm:n silakkaa tai Itämerestä pyydettyä lohta tai taimenta.
2. Raskaana olevien ja imettävien ei suositella käyttävän haukea, sillä siihen kerääntyy elohopeaa.
3. Raakoja kala- ja äyriäistuotteita, tyhjiö- ja suojakaasupakattuja tai itse valmistettuja graavisuolattuja ja kylmäsavustettuja kalatuotteita sekä mätiä on suositeltavaa syödä vain kuumennettuna (tuotteen sisälämpötila kauttaaltaan vähintään 70 astetta). Sushia tulee välttää.

Yleisesti koko väestölle, myös raskaana oleville, kalaa suositellaan syötäväksi 2–3 kertaa viikossa.

Kalan aiheuttamat terveyshyödyt ovat suuremmat kuin mahdolliset haitat. Useissa tutkimuksissa on osoitettu äidin raskaudenaikaisen kalan syönnin vaikuttavan myönteisesti lapsen visuaaliseen ja kognitiiviseen kehitykseen.

Lue lisää elintarvikkeiden turvallisesta käytöstä

Lue lisää kalan käytön suosituksista

Lisää suositellusta ruokavaliosta raskauden ja imetyksen aikana lapsiperheiden ruokailusuosituksessa

Riittääkö, että elintarvikkeiden pakkausmerkinnät ovat englanniksi?

Suomessa on pakolliset pakkausmerkinnät ilmoitettava maan virallisilla kielillä eli suomeksi ja ruotsiksi. Pakolliset elintarviketiedot on annettava kielellä, jota kuluttajat helposti ymmärtävät niissä jäsenvaltioissa, joissa elintarvikkeita pidetään kaupan. Jos pakattuja elintarvikkeita myydään tai muuten luovutetaan vain yksikielisessä kunnassa, pakolliset pakkausmerkinnät on tehtävä ainakin kyseisen kunnan kielellä. Lainsäädäntö ei estä pakollisten tietojen antamista lisäksi muilla kielillä, kuten englanniksi.

Irtotavarana myytävistä tai kaupoissa välittömään myyntiin pakatuista elintarvikkeista tiedot saa ilmoittaa joko suomeksi ja/tai ruotsiksi.

Elintarvikkeesta annettavista tiedoista lisää Ruokaviraston verkkosivuilla.

Miksi elintarvikkeita, joissa on raskasmetalleja, ei kielletä?

Metalleja ei saada poistettua ravinnosta täysin, sillä niitä esiintyy luonnostaan esimerkiksi maaperässä, josta ne imeytyvät kasveihin. Jotkut kasvit keräävät metalleja enemmän kuin toiset. Esimerkiksi riisillä on geneettinen taipumus kerätä itseensä muita viljakasveja suurempia arseenipitoisuuksia. Osana monipuolista, vaihtelevaa ja kohtuullista ruokavaliota näiden elintarvikkeiden nauttiminen ei ole kuitenkaan kuluttajalle vaaraksi.

Elintarvikkeiden metallipitoisuuksille on lisäksi asetettu enimmäismäärät, jotta altistuminen pysyy turvallisella tasolla. Elintarvikkeita, joissa enimmäismäärät ylittyvät ei saa myydä, eikä niitä saa käyttää toisten elintarvikkeiden raaka-aineena.

Usein kysyttyä metalleista

Kuluttajan mahdollisuudet vähentää arseenin saantia

Mitä ovat savuaromit, miten ne valmistetaan ja miten niitä käytetään?

Savuaromeja käytetään antamaan savunmakua elintarvikkeille. Savuaromeja voidaan valmistaa tiivistämällä puunpoltossa muodostunut savu esimerkiksi veteen, alkoholiin tai öljyyn. Tästä savutiivisteestä poistetaan ihmiselle haitallisia yhdisteitä, kuten eräitä polyaromaattisia hiilivetyjä (PAH-yhdisteet).

Savuaromeja käytetään eniten tuotteissa, joita on savustettu perinteisesti, kuten liha- ja kalajalosteissa ja makkarassa. Savuaromeja voidaan käyttää myös kastikkeissa ja mausteseoksissa. Liha- ja kalatuotteita valmistettaessa laimennettu savuaromi sumutetaan tuotteiden päälle höyrykammiossa, missä savuaromi höyrystyy ja maustaa tuotteen. Sen voi myös lisätä jauheena tai tiivisteenä massaan, kuten esimerkiksi makkaraan tai suklaaseen. Laimennettu savuaromi voidaan myös valuttaa tuotteen pinnalle, tai tuote voidaan upottaa liuokseen. Kuluttaja saa tiedon savuaromin käytöstä elintarvikkeen ainesosaluettelosta, jossa on maininta ”savuaromi”.

Euroopan unionin alueella saa käyttää kymmentä savuaromivalmistetta, joiden turvallisuuden Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on arvioinut. Savuaromien käytölle on annettu tarkat säännöt elintarvikelainsäädännössä. Lainsäädäntö määrää, mihin elintarvikkeisiin ja kuinka paljon savuaromeja saa käyttää. 

Savuaromien käyttöä pidetään yleensä terveyden kannalta turvallisempana kuin sellaisen savun, joka on valmistettu polttamalla puuta tai lämmittämällä sahanpurua tai pientä haketta. EFSAn mukaan savuaromien käyttö on vähentänyt väestön altistusta PAH-yhdisteille.

Lue lisää aromeista Ruokaviraston sivulta.  

Olen syönyt tuotetta, joka nyt vedetään pois markkinoilta etyleenioksidin vuoksi. Pitääkö ollaan huolissaan?

Tällä hetkellä Suomessa vedetään EU:ssa sovitun yhteisen linjan mukaisesti kaikki etyleenioksidia sisältävät tuotteet sekä etyleenioksidia sisältävistä raaka-aineista valmistetut tuotteet pois markkinoilta. Takaisinvedot tehdään riippumatta tuotteen tai raaka-aineen etyleenioksidipitoisuudesta sekä riippumatta siitä, kuinka paljon etyleenioksidia sisältävää raaka-ainetta tuotteeseen on käytetty. Lisäksi lainsäädäntö selkeästi kieltää määräystenvastaisista raaka-aineista valmistetut tuotteet riippumatta siitä, onko lopputuotteessa havaittavissa etyleenioksidia vai ei. Tämän vuoksi takaisinvetoja on runsaasti.

Etyleenioksidin ei tiedetä pieninä pitoisuuksina aiheuttavan välitöntä vakavaa terveyshaittaa. Mahdolliset haitalliset vaikutukset syntyvät luultavasti vasta pitkäaikaisen jatkuvan käytön jälkeen. Koska haittavaikutuksia ei ole toistaiseksi voitu tarkemmin arvioida, tuotteet vedetään kuitenkin pois markkinoilta varovaisuusperiaatetta noudattaen.

Mikäli takaisinvedetty tuote on ollut kohtuullisessa käytössä, on altistus todennäköisesti ollut pieni, ja aihetta huoleen ei ole. Yleisesti ottaen monipuolinen ja kohtuullinen ruokavalio vähentää mahdollisuutta altistua elintarvikkeiden mahdollisesti sisältämien haitallisten aineiden aiheuttamille riskeille.

Lue lisää etyleenioksidista Ruokaviraston sivulta 

Miksi eri papuvalmistajilla saattaa olla saman kuivatun pavun lajikkeelle eriävät käsittelyohjeet?

Erot johtuvat eri toimijoiden erilaisista esikäsittelytavoista, eli kannattaa siis aina tarkistaa käyttöohje pakkauksesta! Elintarvikealan toimija vastaa tuotteiden turvallisuudesta ja vaadituista käsittelyohjeista. Kuivatut pavut tulee liottaa ja keittää, sillä ne sisältävät antinutrienttisiä yhdisteitä kuten lektiiniä, joka aiheuttaa ruokamyrkytyksen kaltaisia oireita. Kuumennuskäsittely tuhoaa haitalliset yhdisteet.

Lisätietoa papujen sisältämästä lektiinistä Ruokaviraston sivulla.

Missä tapauksessa ja miten saan korvausta tai rahat takaisin takaisinvedettävästä tuotteesta?

Jos huomaat ostaneesi tuotteen, joka vedetään takaisin markkinoilta, voit yleensä palauttaa ostetun tuotteen ostopaikkaan. Vaikka myyjä on ensisijaisesti vastuussa virheestä, voit olla halutessasi yhteydessä myös tuotteen maahantuojaan tai valmistajaan. Takaisinvedosta ilmoittava yritys toisinaan myös kertoo, miten tuotteen voi palauttaa ja saada ostoksesta korvauksen eli rahat takaisin.

Ostetun tuotteen palauttamista ja korvauksia koskevat säännöt eivät kuulu Ruokaviraston toimialaan, vaan asiassa ohjaa Kilpailu- ja kuluttajavirasto. Lisätietoa virheellisen tuotteen palauttamisesta löydätkin Kilpailu- ja kuluttajaviraston sivuilta.

Ostin vahingossa säilykepurkin, jonka huomasinkin olevan lommoilla - miten minun tulisi toimia?

Älä käytä tuotetta, vaan palauta se kauppaan. Lommoilla olevasta metallisesta säilykepurkista voi siirtyä metalleja purkissa olevaan elintarvikkeeseen. Mitä kauemmin purkin lommoutumisesta on ja mitä happamammasta elintarvikkeesta on kyse, sitä suurempi on siihen siirtyvien metallien määrä.

Lue lisää eri kontaktimateriaalien käytöstä Ruokaviraston sivuilta. 

Saako somessa kertoa elintarvikkeista mitä haluaa?

Ei saa, jos kyse on elintarvikkeiden kaupallisesta viestinnästä.

Väiteasetus säätelee elintarvikkeiden kaupallisessa viestinnässä esitettyjä ravitsemus- ja terveysväitteitä, riippumatta viestintäkanavasta. Esimerkiksi elintarvikkeen valmistaja tai myyjä saa kertoa somessa elintarvikkeen terveysvaikutuksista samat asiat kuin tuotteen pakkausmerkinnöissä tai lehtimainoksessa.

Myös elintarvikeyrityksen kanssa kaupallista yhteistyötä tekevän somevaikuttajan on pidättäydyttävä lainsäädännön sallimissa ravitsemus- ja terveysväitteissä. Lääkkeellisten vaikutusten esittäminen on aina elintarvikkeista kiellettyä, eikä niitä tule esittää myöskään omien- tai asiakaskokemusten muodossa.

Yksityishenkilö voi esittää mielipiteitään ja kokemuksiaan erilaisista tuotteista omissa some-kanavissaan vapaasti, jos hänellä ei ole minkäänlaista yhteyttä elintarvikealan yritykseen.

Lue lisää some-markkinoinnista Ruokaviraston sivuilta.

Täytyykö pakkausmerkinnöissä kertoa, jos elintarvikkeessa käytetty suola on jodioitua?

Jodioidun suolan käytöstä elintarvikkeen valmistuksessa täytyy mainita tuotteen pakkausmerkinnöissä. Ainesosaluettelossa se tulee ilmoittaa joko ”jodioitu suola” tai ”suola (suola, jodi)”.

Lue lisää jodioidun suolan ilmoittamisesta pakkausmerkinnöissä (kysymys numero 8)

Lue lisää jodista

Voinko käristää ruokaani grillissä huoletta, vai onko liian mustasta paistopinnasta syytä olla huolissaan?

Grillailu on toki mukavaa puuhaa, mutta siinäkin maltti on valttia. Grillatussa, kuten myös paahdetussa, savustetussa tai kuivatussa, ruoassa voi muodostua polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä eli PAH-yhdisteitä. Jotkin PAH-yhdisteet ovat syöpävaarallisia ja voivat vaurioittaa perimää.

Kuluttaja voi vähentää PAH-yhdisteiden saantia syömällä monipuolisesti, vaihtelevasti ja kohtuullisesti. PAH-yhdisteiden määrää voi edelleen vähentää huomioimalla kotisavustuksessa ja -grillauksessa seuraavat asiat:

• Älä käytä grillaukseen tai savustukseen käpyjä, tai pihkaista tai käsiteltyä puuta.
• Käytä sytytysnestettä ohjeen mukaan.
• Pidä savustukseen tai grillaukseen käytettävät välineet ja laitteistot puhtaana.
• Estä savustettavien tai grillattavien tuotteiden rasvan tai muiden yhdisteiden valuminen poltettavan puun tai hiilen päälle.
• Vältä tuotteiden polttamista ja liiallista paistamista; musta väri on yleensä merkki PAH-yhdisteiden muodostumisesta. Säädä tarvittaessa grillin ritilän korkeutta ja/tai valitse oikea ajankohta grillauksen aloittamiseen. Esimerkiksi grillihiilet sopivat parhaiten grillaukseen silloin, kun nesteen tippuminen niiden päälle ei enää sytytä niitä ärhäkkäästi liekkeihin.

Lue lisää PAH-yhdisteistä.

Mistä tiedän, minkä maalaista mansikkaa ostan?

Irtomyynnissä myytävien mansikoiden alkuperämaa tulee ilmoittaa myyntipaikalla selkeästi marjojen lähellä.

Jos mansikat myydään pakattuina, on pakkauksessa selkeästi ilmoitettava marjojen alkuperämaa, laatuluokka, pakkaajan nimi ja osoite sekä erätunniste.

Alkuperämaatieto ilmoitetaan maan koko nimellä. Kuva maan lipusta tai sanat ”EU” tai ”kotimaisia” eivät riitä. Alkuperämaan lisäksi voi ilmoittaa paikan nimen tai paikkakunnan.

Lue lisää mansikan alkuperämerkinnöistä Ruokaviraston sivulta

Saako villiyrteistä valmistaa elintarvikkeita myytäväksi?

Elintarvikkeita saa valmistaa sellaisista ainesosista, joita on pitkään ja merkittävästi käytetty ihmisravintona EU:n alueella. Pitkä ja merkittävä käyttöhistoria on osoitus ainesosan turvallisuudesta. Vain turvallisia elintarvikkeita saa myydä.

Pitkällä käyttöhistorialla tarkoitetaan ainesosan jatkuvaa käyttöä lähtien ajalta ennen 15.5.1997. 

Merkittävällä käyttöhistorialla tarkoitetaan sitä, että ainesosan käyttö on ollut laajaa ja tunnettua EU:ssa yhden tai useamman jäsenmaan alueella.

Joillain villiyrteillä on pitkää ja merkittävää käyttöhistoriaa elintarvikkeena ja siksi niistä voi valmistaa elintarvikkeita myytäväksi. Tällaisia villiyrttejä ovat esimerkiksi nokkonen ja voikukka. Joitain villiyrttejä on taas voitu käyttää rohtona erilaisiin vaivoihin, mutta tällainen käyttö ei ole osoitus turvallisesta elintarvikekäytöstä. Jos villiyrtillä ei ole pitkää ja merkittävää käyttöhistoriaa elintarvikkeena, kyse voi olla uuselintarvikkeesta, jonka käyttö elintarvikkeena voi vaatia uuselintarvikeluvan.

Jokainen voi kerätä villiyrttejä omaan käyttöön, kunhan muistaa jokamiehenoikeuksien rajoitteet. Jos kuitenkin haluat valmistaa villiyrteistä elintarvikkeita muille myytäväksi tai tarjottavaksi, vastuu elintarvikelainsäädännön vaatimusten täyttymisestä on sinulla. Muista siis selvittää, onko villiyrttiä käytetty pitkään ja merkittävästi ihmisravintona EU:n alueella, ennen kuin alat valmistaa siitä elintarvikkeita!

Lue lisää luonnonvaraisten kasvien elintarvikekäytöstä.

Voiko varhaisperunoita antaa vauvoille?

Uuden sadon eli suoraan pellolta käyttöön otettavia varhaisperunoita ei suositella imeväis­ikäisille kiinteään ruokaan totuttamisvaiheessa. Varhaisperuna sisältää enemmän glykoalkaloideja kuin syysperuna. Etenkin pienissä mukuloissa ja vihertyneissä perunoissa pitoisuudet ovat suurimmat. 

Glykoalkaloidit ovat kasvisten luontaisia myrkkyjä eli toksiineja, jotka toimivat kasvien suojamekanismina tauteja ja tuholaisia vastaan. Perunan glykoalkaloideja kutsutaan solaniiniksi. Varhaisessa kasvuvaiheessa alkukesästä perunan mukuloissa voi esiintyä korkeita solaniini- ja/tai nitraattipitoisuuksia. Kun mukulat ovat täysin kehittyneet (kuori ja malto) kyseisiä haitta-aineita ei enää esiinny.

Myös vanhojen perunoiden itäminen lisää itujen lähellä olevien solukkojen glykoalkaloidipitoisuutta. Siksi itäneitä vanhoja perunoita ei käytetä ruokaperunoina.

Lue lisää glykoalkaloideista.

Onko ostamani leipä ruisleipää?

Ruokavirasto on ohjeistanut ruisleivän nimeämisestä. ”Ruisleiväksi” saa kutsua leipää, jossa rukiin osuus laskettuna viljaraaka-aineiden määrästä on vähintään 50 %. Viljaraaka-aineiksi katsotaan ruis, vehnä, kaura, ohra, maissi, tattari, hirssi ja niistä saadut jyvät, rouheet, litisteet, hiutaleet, erilaiset jauhot (myllyn prosessien mukaiset) sekä maltaat. Rukiin määrä on ilmoitettava painoprosentteina kaikkien ainesosien yhteismäärästä valmiissa leivässä. Jos kuitenkin ruisleipään on käytetty vain nimessä mainittua viljaa, ruista, ei sen määrää ole pakollista ilmoittaa.

Rukiin määrä leivässä ei voi koskaan olla 100 painoprosenttia, koska leivän leivontaan tarvitaan myös muita ainesosia kuin yksinomaan ruista. Ruokavirasto suosittaakin, että myös rukiin prosenttiosuus käytetyistä viljaraaka-aineista ilmoitettaisiin ruisleivän pakkauksessa ja sanamuodolla ”ruista x % viljaraaka-aineista”.

Kun ostat ruisleipää, kannattaa lukea huolella käytetyn ruisviljan määrä pakkausmerkinnöistä.

Lue lisää elintarvikkeesta annettavista tiedoista 

Osa kasviksista sisältää runsaasti nitraattia. Uskaltaako niitä kuitenkin syödä?

Nitraattia esiintyy luonnostaan monissa kasviksissa, erityisesti lehtivihanneksissa. Kasvisten nitraattipitoisuudet vaihtelevat suuresti ja riippuvat muun muassa kasvilajikkeesta, kasvuolosuhteista ja prosessoinnista.

Suuret nitraattimäärät voivat haitata hapenkuljetusta elimistössä ja sen vuoksi imeväisikäisten (alle 1-vuotiaat) ravinnossa tulisi välttää nk. nitraatinkerääjäkasviksia. Nitraatinkerääjäkasviksia ovat pinaatti, nokkonen, punajuuri, erilaiset lehtisalaatit (mukaan lukien rucola), kiinankaali, lehtikaali, kyssäkaali, kurpitsa (mukaan lukien kaikki kurpitsalajit, ei koske kesäkurpitsaa), retiisi, varsiselleri, fenkoli, tuoreet yrtit, idut, juuresmehut (ja edellä mainituista kasviksista valmistetut vihersmoothiet).

Muissa ikäryhmissä kasvisten ravitsemuksellisen hyödyn katsotaan ylittävän nitraatista mahdollisesti aiheutuvat haitat. Runsas yksipuolinen nitraattia sisältävien kasvisten syönti ei ole suositeltavaa, mutta ne sopivat hyvin osaksi monipuolista ja vaihtelevaa ruokavaliota.

Usein kysyttyä nitraatista ja nitriitistä

Nitraattia sisältävien kasvisten käyttö alle kouluikäisillä lapsilla

Mitä ovat luontaiset elintarvikearomit?

Luontaiset aromit ovat peräisin elintarvikkeista tai muista kasvi-, eläin- tai mikrobiologista alkuperää olevista raaka-aineista. Luontaisen vastakohta ovat keinotekoiset aromit, joille ei löydy vastinetta luonnosta. Kemiallisesti valmistettu aromi voi olla identtinen luontaisen aromin kanssa, mutta sitä ei voi kutsua luontaiseksi, jos sitä ei ole eristetty luonnosta.

Luontaiset aromiaineet ovat määriteltyjä kemiallisia yhdisteitä, kuten kofeiini, jota saadaan uuttamalla kahvipavuista.  Sen sijaan vanilliini ja etyylivanilliini ovat kemiallisesti, esimerkiksi puunjalostusteollisuuden sivutuotteista, valmistettuja aromiaineita.

Aromivalmisteet ovat seoksia, jotka voivat sisältää useita aromaattisia aineita. Aromivalmisteet ovat aina luontaisia aromeja. Esimerkiksi vaniljauute eristetään vaniljapavuista uuttamalla alkoholilla tai ylikriittisellä hiilidioksidilla. Sitruunauute eristetään tislaamalla sitruunaöljystä, jota saadaan sitruunaruohosta.

Termiä ”luontainen” saa käyttää aromin kuvauksessa vain, jos aromi sisältää yksinomaan aromivalmisteita tai luontaisia aromiaineita.  Jos raaka-aine mainitaan, esimerkiksi luontainen mansikka-aromi, vähintään 95 prosenttia aromiaineksesta tulee olla peräisin mainitusta raaka-aineesta. Jäljelle jäävää enintään 5 prosentin osuutta voidaan käyttää ainoastaan standardointiin tai antamaan aromille esimerkiksi tuoreempi, kirpeämpi, tai kypsempi vivahde.

Lue lisää aromeista Ruokaviraston sivulta. 

Miksi elintarvikkeissa on kontaminantteja eli vierasaineita? Mihin niiden enimmäismäärät perustuvat?

Kontaminanttien eli vierasaineiden esiintymistä elintarvikkeissa ei ole mahdollista täysin estää. Niitä esiintyy elintarvikkeissa esimerkiksi valmistuksen tai muun käsittelyn seurauksena, tai ympäristön saastumisen vuoksi. Osalle terveydelle haitallisista kontaminanteista on asetettu kuitenkin lainsäädännössä elintarvikekohtaisia enimmäismääriä. Elintarvikkeita, joiden kontaminanttipitoisuus ylittää asetetun enimmäismäärän, ei saa pitää markkinoilla.

Enimmäismäärien asettamisessa tasapainotellaan kontaminantin aiheuttaman terveyshaitan sekä elintarvikkeen saatavuuden välillä. Puhutaankin ns. ALARA-periaatteesta (=as low as reasonably achieved). Periaatteen mukaisesti kontaminanttien pitoisuudet pyritään asettamaan niin alhaiselle tasolle kuin mahdollista samalla, kun elintarvikkeiden saatavuus markkinoilla varmistetaan. Enimmäismäärät asetetaan sellaiselle tasolle, että ne on mahdollista saavuttaa, kun hyvät käytännöt elintarvikkeen käsittelyssä ja säilytyksessä huomioidaan koko pellolta pöytään ulottuvan elintarvikeketjun ajan.

Mikäli enimmäismääriä ei pystytä asettamaan riittävän alhaiselle tasolle kaikkien kuluttajaryhmien suojelemiseksi, annetaan elintarvikkeille lisäksi käyttösuosituksia.

Lue lisää elintarvikekontaminanteista Ruokaviraston sivulta.

Miten allergioita ja intoleransseja aiheuttavat ainesosat tulee ilmoittaa ruokalistassa? Riittävätkö yleisesti käytössä olevat G- ja L-merkinnät?

Allergeenien pakolliseen ilmoittamiseen ei saa käyttää lyhenteitä, kuten yleisiä ”G” ja ”L” -merkintöjä. Allergeenit tulee ilmoittaa elintarvikkeen nimellä niin, että merkinnästä käy ilmi elintarviketietoasetuksen liitteessä II mainitun aineen tai tuotteen nimi. Mikäli lyhenteitä käytetään vapaaehtoisen tiedon antamiseen, niiden yhteydessä tulee aina antaa selitys siitä, mitä lyhenteellä tarkoitetaan.

Lisätietoa allergeeneista ja niiden ilmoittamisesta Ruokaviraston sivulla.

Mitä tietoja elintarvikekontaktimateriaalien pakkausmerkinnät kertovat?

Elintarvikekontaktimateriaalien pakkausmerkintöihin kannattaa tutustua aina ennen niiden käyttöä. Pakkausmerkinnöissä tarvikkeen valmistaja tai maahantuoja kertovat, minkälaisten elintarvikkeiden kanssa tuote soveltuu käytettäväksi. Lisäksi merkinnöissä on tietoa mahdollisista tuotteen käytön rajoituksista.

Turvallisuuden varmistamiseksi ja ylimääräisen elintarvikkeista saatavan kemikaalikuorman välttämiseksi tulisi aina noudattaa kontaktimateriaalien pakkausmerkinnöissä annettuja ohjeita. Erityisesti rasvaisen, happaman ja kuuman elintarvikkeen kanssa kosketuksiin tuleva kontaktimateriaali tulee olla tarkoitukseensa sopiva, sillä kontaktimateriaalin kanssa yhteensopimattomaan elintarvikkeeseen voi liueta haitallisia kemikaaleja. Yksittäisestä tai silloin tällöin tapahtuvasta elintarvikkeille sopimattoman kontaktimateriaalin käytöstä ei kuitenkaan ole kuluttajalle terveydellistä haittaa, vaan haittavaikutusten ilmaantuminen edellyttää pitkäaikaista ja toistuvaa altistumista.

Kontaktimateriaalin soveltuvuudesta elintarvikekäyttöön on kerrottu pakkausmerkinnöissä tekstillä, kuvilla tai symbolein. Elintarvikkeille tarkoitetusta kontaktimateriaalista kertovat esimerkiksi malja-haarukka -merkintä, tuotteen markkinointinimi tai maininta, että tarvike soveltuu elintarvikekäyttöön.

Lisää kontaktimateriaalien turvallisesta käytöstä Ruokaviraston sivulla.

Kuulin takaisinvedosta Espanjassa. Miksi sama elintarvike saa kuitenkin olla markkinoilla Suomessa?

EU-maissa on käytännössä yhtenäinen elintarvikkeiden turvallisuutta koskeva lainsäädäntö. Jos jokin elintarvike on lainsäädännön vaatimuksesta poistettava markkinoilta Espanjassa, sama vaatimus mitä todennäköisimmin koskee myös vastaavaa tuotetta Suomessa. Joskus elintarvikkeessa oleva virhe voi kuitenkin liittyä vain johonkin tiettyyn tuote-erään. Virhe on voitu todeta esimerkiksi raaka-aineessa, jota on käytetty vain rajoitettuun tuote-erään. Jos kyseistä virheellistä raaka-ainetta ei ole käytetty Suomeen tuoduissa tuotteissa, ei takaisinveto koske niitä. Valmistajalla on vastuu selvittää tuotevirheen aiheuttaja ja tehdä takaisinveto sen mukaisessa laajuudessa.

Takaisinvedosta aiheutuvat kustannukset yritykselle ovat myös usein suuria. Tarkan erämerkinnän ja jäljitettävyyden avulla varmistetaan tehokas takaisinveto ja minimoidaan aiheutuvat vahingot niin kuluttajille kuin yrityksillekin.

Lue lisää jäljitettävyydestä.

Mitä tarkoittaa päivittäisen saannin vertailuarvo?

Kun elintarvikkeen sisältämää vitamiinia tai kivennäisainetta korostetaan pakkausmerkinnöissä tai markkinoinnissa, tulee vitamiinin tai kivennäisaineen määrä ilmoittaa pakkauksen ravintoarvoilmoituksessa. Määrä ilmoitetaan 100 grammaa tai 100 millilitraa kohden. Jos on kyseessä yhden annoksen pakkaus, määrän voi ilmoittaa myös pakkausta kohden.

Lisäksi vitamiinin tai kivennäisaineen määrä tulee ilmoittaa prosenttiosuutena päivittäisen saannin vertailuarvosta. Vertailuarvot ovat lainsäädännössä ilmoitettuja, sovittuja arvoja. Elintarvikkeen on sisällettävä vitamiinia tai kivennäisainetta 7,5 % (nestemäiset elintarvikkeet) tai 15 % (kiinteät elintarvikkeet tai yhden annoksen sisältävä pakkaus) päivittäisen saannin vertailuarvosta, jotta sen korostaminen pakkausmerkinnöissä tai markkinoinnissa on sallittua eikä johda kuluttajaa harhaan. Tätä määrää kutsutaan merkitseväksi määräksi. Täydennettävään elintarvikkeeseen on valmistuksen yhteydessä lisättävä vähintään merkitsevä määrä vitamiinia tai kivennäisainetta.

Vertailuarvot on lainsäädännössä pyritty asettamaan lähelle päivittäistä ravitsemuksellista tarvetta, mutta toisinaan vitamiinien ja kivennäisaineiden saantisuositukset ja vertailuarvot voivat erota toisistaan huomattavasti.

Lisätietoa vitamiinien ja kivennäisaineiden ilmoittamisesta Ruokaviraston sivulla.

Voiko koronavirus tarttua elintarvikkeista?

COVID-19 ei säily eikä lisäänny elintarvikkeissa. Koronavirus ei tämänhetkisen tiedon mukaan aiheuta myöskään ruokamyrkytyksiä.

Kaikkiin elintarvikkeisiin pätevät ruoan turvallisen valmistamisen ja käsittelyn perusohjeet myös koronaviruksen leviämisen ehkäisyn osalta. Kannattaakin kiinnittää erityistä huomiota mm. säännölliseen ja riittävään käsienpesuun elintarvikkeiden käsittelyn yhteydessä, sekä pakkaamattomien hedelmien ja vihannesten pesemiseen.

Usein kysyttyä COVID-19 -koronaviruksesta ja elintarvikkeista Ruokaviraston sivulla

Katso video elintarvikkeiden turvallisesta käsittelystä

Ovatko markkinoilla olevat ravintolisät Ruokaviraston hyväksymiä?

Eivät ole. Ruokavirasto ei arvioi, tutki tai hyväksy markkinoilla olevia ravintolisiä. Ravintolisän turvallisuudesta ja muusta lainmukaisuudesta vastaa se yritys, joka on tuonut ravintolisän markkinoille.

Yksi lainsäädännön vaatimus on ilmoittaa ravintolisän markkinoille saattamisesta Ruokavirastoon.  Ilmoitusta vastaanottaessaan Ruokavirasto ei kuitenkaan arvioi tai hyväksy ravintolisän lainmukaisuutta. Ravintolisäilmoituksen tekeminen ei siis tarkoita, että ravintolisä olisi Ruokaviraston tutkima tai hyväksymä. Ravintolisäilmoituksen tiedot lähetetään Ruokavirastosta sen kunnan elintarvikevalvontaan, jonka alueella ilmoituksen tehnyt yritys sijaitsee. Kunnan elintarvikevalvontaviranomaiset valvovat, että yritys on varmistanut ravintolisän turvallisuuden ja muun lainmukaisuuden omavalvonnallaan.

Lue lisää ravintolisien valvonnasta. 

Kuntien elintarvikevalvontaviranomaisten yhteystiedot löydät täältä.

Miksi hedelmäni on ”tatuoitu”? Eikö tällainen merkintä vahingoita hedelmää?

Kasvisten lasermerkintä kehitettiin, kun haluttiin vähentää muovinkäyttöä kasvisten pakkaamisessa ja päästä eroon turhasta pakkaamisesta. Ajatuksena oli: ”Paras tapa pakata on, ettei käytä pakkausta ollenkaan”. Esimerkiksi luomutuotteet pitää kuitenkin erotella merkinnöin vastaavista tavanomaisesti tuotetuista. Aikaisemmin tämä on tehty pakkaamalla tuotteet, vaikka yksittäin muovikääreeseen, johon on lisätty luomumerkintä tai tarra. Nyt merkinnän voi tehdä laserilla, jolloin erillistä pakkausta tai muovitarraa ei tarvita. Lasermerkinnässä hyvin ohut pintakerros kasviksen kuoresta poltetaan teräväpiirtolaserilla pois, jolloin syntyy haluttu kuvio/teksti.

Merkintä ei vioita tai vahingoita kasvista mitenkään, eikä vaikuta sen säilyvyyteen tai käyttömahdollisuuksiin. Merkintää tehdessä ei lisätä mitään merkittävään tuotteeseen, ainoasta ohut solukerros kuoren pinnasta poistetaan. Lasermerkintä soveltuu useille erilaisille kasviksille paksukuorisista tuotteista kuten avokado tai kurpitsat aina ohutkuorisiin kuten tomaatti tai omena. Ihan kaikille tuoteryhmille se ei kuitenkaan toimi. Esimerkiksi sitrushedelmillä merkintä kyllä onnistuu, mutta sitrushedelmien kuorella on taipumus korjata itseään, joten muutaman päivän kuluttua merkintä ei enää ole sellainen kuin sen piti olla.  

Valvotaanko elintarvikkeiden markkinointia?

Kyllä vain. Markkinoinnin valvonta on yksi elintarvikevalvonnan valtakunnallisista painopisteistä vuosina 2020 ja 2021. Elintarvikkeiden markkinoinnin valvonta vakiinnutetaan säännölliseksi osaksi tavanomaista kuntien tekemää elintarvikevalvontaa. Pidemmän tähtäyksen tavoitteena on, että elintarvikealan toimijoita valvotaan tasapuolisesti, elintarvikkeita markkinoidaan lainsäädännön mukaisesti eikä kuluttajia harhaanjohdeta. Säännöllinen valvonta on kaikkien osapuolten etu.

Ruokavirasto tarjoaa valvojien työn tueksi koulutusta, ohjeita ja tulkintoja. Ruokavirasto myös viestii elintarvikkeiden markkinoinnista teemalla #Pikkasenlaiton. Pääsääntöisesti Ruokavirasto ei valvo yksittäisten yritysten markkinointia, vaan ohjaa ja auttaa kuntien elintarvikevalvojia markkinoinnin valvonnassa. Ruokavirasto seuraa valtakunnallista tilannetta ja pyrkii esimerkiksi ohjeilla, koulutuksella ja viestinnällä edistämään elintarvikkeiden markkinoinnin lainsäädännön mukaisuutta.

Harhaanjohtavasta ja virheellisestä markkinoinnista kannattaa ensisijaisesti antaa palautetta elintarvikkeen valmistajalle tai myyjälle. Vastuullinen yritys korjaa oma-aloitteisesti virheet ja lainsäädännön vastaisen markkinoinnin. Jos yritys ei oma-aloitteisesti korjaa laitonta markkinointia, asiasta voi ilmoittaa kunnalliseen elintarvikevalvontaan. Ripeimmin asia hoituu yrityksen kotikunnan elintarvikevalvonnan eli yleisimmin paikallisten terveystarkastajien kautta. Ota yhteyttä elintarvikevalvontaan 

Lisätietoa Vuoden 2021 elintarvikevalvonnan valtakunnallisia painopisteitä.

Miksi ja miten elintarvikkeiden turvallisen käytön ohjeita laaditaan?

Ravitsemussuositusten sekä elintarvikkeiden käsittely- ja säilytysohjeiden lisäksi elintarviketurvallisuutta edistetään antamalla kuluttajille ohjeita tiettyjen elintarvikkeiden turvallisesta käytöstä. Osa turvallisen käytön ohjeista on kohdennettu koko väestölle ja osa ainoastaan herkille kuluttajaryhmille, kuten raskaana oleville ja imettäville.

Elintarvikkeisiin liittyviä mahdollisia haittavaikutuksia arvioidaan ja turvallisen käytön ohjeita annetaan tieteellisen tutkimustiedon, kuten riskinarviointitutkimusten, sekä varovaisuusperiaatteen mukaisesti. Varovaisuusperiaatteella tarkoitetaan perusteltua epäilyä tuotteen haitallisesta vaikutuksesta tilanteessa, jossa riskiä ei voida nykymenetelmin määritellä varmasti.

Käyttösuosituksissa huomioidaan sekä elintarvikkeen käyttöön liittyvät terveyshyödyt että mahdolliset haitat. Arviointia tehdään huomioiden elintarvikkeen käyttö, käyttäjäryhmät sekä elintarvikkeen aiheuttama mahdollinen riski. Raskauden ja imetyksen aikaista arviointia tehdään niin kehittyvän sikiön, imetettävän lapsen kuin äidin kannalta. Käyttösuositukset päivittyvät tutkimusnäytön karttuessa.

Elintarvikkeiden turvallisen käytön ohjeet Ruokaviraston sivulla

Elintarvikkeiden aiheuttamista riskeistä raskaana oleville ja imettäville Duodecimin artikkelissa.

Missä lämpötilassa laskiaispulla pitää säilyttää?

Olet ehkä ihmetellyt, miksi osa pakatuista laskiaispullista myydään kaupassa huoneenlämmössä ja osa kylmäkalusteessa. Eri lämpötilassa myytävät laskiaispullat saattavat näyttää hyvin samannäköisiltä.

Laskiaispulla on pulla, joka on täytetty kermavaahdolla ja joko mantelimassalla tai hillolla. Mantelimassa ja hillo säilyvät hyvin huoneenlämmössä.  Kermavaahto pilaantuu helposti, joten sitä sisältävä laskiaispulla tulee säilyttää kylmässä, enintään + 6 °C:ssa.

Joissakin tapauksissa laskiaispullan kermavaahto on korvattu esimerkiksi säilöntäainetta sisältävällä kasvirasvakreemillä, joka on hyvin säilyvää ja joka siten mahdollistaa tuotteen säilyttämisen huoneenlämmössä.

Laskiaispullan pakkauksesta kannattaakin lukea huolella elintarvikkeen nimi, ainesosat ja säilytysohje.  Jos ostat tuotteen irtomyynnistä, voit kysyä sen ainesosista ja säilytysohjeesta myyjältä.

Lue lisää elintarvikkeista annettavista tiedoista Ruokaviraston sivulla.

Mitä akryyliamidi on ja voiko sitä välttää?

Kun friteeraat, paistat tai paahdat korkeassa lämpötilassa tärkkelyspitoista ruokaa, voi siihen muodostua terveydelle haitallista orgaanista yhdistettä, akryyliamidia. Akryyliamidia muodostuu tyypillisesti yli 120 °C:n lämpötiloissa, erityisesti sellaisiin elintarvikkeisiin, joiden raaka-aineet sisältävät runsaasti sen esiasteita eli sokereita ja asparagiini-nimistä aminohappoa. Tällaisia raaka-aineita ovat esimerkiksi viljat, perunat ja kahvipavut.

Voit vähentää akryyliamidille altistumista syömällä eri elintarvikkeita yleisten syöntisuositusten mukaisesti: monipuolisesti, vaihtelevasti ja kohtuullisesti. Omilla ruoanvalmistustavoillasi on myös erittäin suuri vaikutus akryyliamidialtistukseen. Akryyliamidin muodostumista ruoan valmistuksessa on käytännössä mahdotonta estää kokonaan, mutta sen määrää voi vähentää muun muassa välttämällä ruoan liiallista kuumentamista paahtamalla tai paistamalla ja pyrkimällä mahdollisimman vaaleaan paisto- tai paahtopintaan. Sen sijaan tummapaahtoinen kahvi sisältää vähemmän akryyliamidia kuin vaaleapaahtoinen.

Lue lisää kuluttajan mahdollisuuksista vähentää akryyliamidin saantia

Miten lisäaineiden turvallisuus arvioidaan?

Lisäaineiden on läpikäytävä perusteellinen turvallisuusarviointi, ennen kuin ne hyväksytään käyttöön. EU:ssa elintarvikkeiden lisäaineiden turvallisuutta arvioi Euroopan Elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA (European Food Safety Authority).

Arviointiprosessin yhteydessä läpikäydään laaja tieteellinen tutkimusmateriaali, jossa kartoitetaan aineen mahdolliset haitalliset vaikutukset. Turvallisuusarvioinnin perusteella määritetään aineen hyväksyttävä päiväsaanti (Acceptable Daily Intake = ADI). Jos turvallisuustutkimuksissa ei havaita kielteisiä vaikutuksia ihmisen terveydelle suurissakaan käyttömäärissä, lisäaineelle ei anneta ADI-arvoa (ADI ns = not specified). Jos kielteisiä vaikutuksia havaitaan suurissa käyttömäärissä, lisäaineelle määritellään ADI-arvo.

Turvallisuusarviossa lisäaineelle määriteltävä ADI-arvo on lainsäätäjän käyttämä työkalu. Se kuvaa, kuinka paljon kyseistä lisäainetta keskivertokuluttaja voi suhteellisen turvallisesti nauttia joka päivä. ADI-arvoja käytetään apuvälineenä, kun lainsäädännössä määrätään, missä elintarvikkeissa ja miten paljon kutakin lisäainetta saa käyttää. Tällä pyritään siihen, että yksittäisen lisäaineen määrä ei ylitä hyväksyttävää saantirajaa tavanomaisessa ruokavaliossa.

Lue lisää lisäaineista Ruokaviraston sivulta. 

Miten torjunta-aineiden ja niiden jäämien turvallisuus arvioidaan?

Torjunta-aineiden turvallisuus arvioidaan EU:ssa tutkimalla niiden vaikutuksia ihmisen terveyteen, ympäristöön ja kasveihin. Arvion tekeminen vaatii laajoja tutkimuksia, ja se kestää useita vuosia.

Torjunta-aineiden jäämille asetetaan suurin sallittu enimmäismäärä eli MRL (maximum residue level). MRL:t ovat yhteiset koko EU:n alueella. Niitä määritettäessä arvioidaan, kuinka paljon jäämiä tuotteessa voi olla ilman, että ne aiheuttavat ihmiselle terveyshaittaa. Lisäksi arvioidaan, kuinka suuri määrä jäämiä tuotteeseen jää, kun torjunta-ainetta käytetään oikein ns. hyvän maatalouskäytännön mukaisesti, vain tarpeeseen.

Lue lisää torjunta-ainejäämistä Ruokaviraston sivulta.

Onko ”gluteeniton” elintarvike gluteeniton?

Lainsäädäntö määrittelee sen, milloin elintarvike voidaan mainita gluteenittomaksi. Mainintaa ”gluteeniton” voidaan käyttää vain, jos myyntivalmiin elintarvikkeen gluteenipitoisuus on enintään 20 mg/kg.

Vehnä, ruis ja ohra ovat viljoja, jotka sisältävät gluteenia. Vehnälajeja ovat kaikki Triticum-sukuun kuuluvat lajit kuten durumvehnä, speltti ja kova vehnä (khorasan). Gluteenittomia viljatuotteita ovat gluteeniton kaura, maissi, riisi, tattari, hirssi, kvinoa, amarantti ja teff. Gluteenittomissa viljoissa ei saa olla kontaminaatiota gluteenista.

Lisää gluteenittomista elintarvikkeista Ruokaviraston sivulla.

Mitä minun pitäisi tehdä, jos näen ostamastani elintarvikkeesta takaisinvetoilmoituksen?

Elintarvikkeesta vastaava yritys tiedottaa takaisinvedosta kuluttajia, jos elintarvikkeessa havaittu virhe voi aiheuttaa kuluttajille terveysvaaraa. Tiedotteessa kerrotaan kuluttajille mm. mitä tuotetta takaisinveto koskee ja syy tuotteen takaisinvetoon. Yritys arvioi itse, mitä muita ohjeita hän haluaa samalla antaa.

On tärkeää tarkistaa ostamansa tuotteen erätunnus ja päiväys, ja verrata sitä takaisinvetoilmoituksen tietoihin. Usein elintarvikkeiden virheet ovat eräkohtaisia ja muut erät ovat käyttökelpoisia.

On myös hyvä arvioida, onko elintarvikkeen virheellä merkitystä itselle ja omalle ruokakunnalle; joillekin kuluttajille haitallinen elintarvike voi olla toisille täysin käyttökelpoinen. Esimerkiksi reseptiin kuuluvan kananmunan unohtuminen ainesosaluettelosta on merkittävä haitta kananmunalle allergiselle kuluttajalle. Muut kuluttajat voivat silti käyttää samaa tuotetta aivan normaalisti.

 Takaisinvetotiedotteessa kerrotaan yleensä myös, mitä takaisinvedettävälle tuotteelle tulisi tehdä. Yleensä virheelliset tuotteet ohjeistetaan hävittämään, mutta joskus yritys tarjoaa myös mahdollisuutta saada hyvitys palautetusta tuotteesta. Tällöin tulee noudattaa yrityksen tiedotteessa antamia palautusohjeita.

Voiko luomutuotteena myytävään lastenruokaan lisätä vitamiineja ja/tai kivennäisaineita?

Kyllä voi. Jos lastenruokia koskeva lainsäädäntö sallii kyseisen vitamiinin tai kivennäisaineen lisäämisen lastenruokaan, on se silloin sallittua lisätä myös vastaavaan luomutuotteena myytävään lastenruokaan. Lisäämisessä tulee noudattaa lastenruokia koskevissa säädöksissä asetettuja enimmäismääriä.

Luomutuotteiden valmistus, maahantuonti ja tukkumyynti Suomessa edellyttää Ruokaviraston luomuvalvontaan kuulumista.

Lisätietoa lastenruokien lainsäädännöstä ja luomuelintarvikkeista Ruokaviraston sivuilta.

Miksi on tärkeää, että antibiootteja käytetään eläinten lääkinnässä hallitusti?

Antibiootteja käytetään erilaisten bakteerisairauksien hoidossa sekä ihmisille että eläimille. On tärkeää, että antibioottien teho säilyy myös jatkossa. Suomen hallittu ja vain tarpeeseen perustuva antibioottien käyttö eläinten lääkinnässä suojelee eläinten lisäksi myös kuluttajia. 

Suomessa antibiootit määrätään niin seura- kuin tuotantoeläimillekin ainoastaan todetun sairauden hoitoon ja vain eläinlääkärin toimesta. Toisin kuin joissakin muissa EU-maissa sekä EU:n ulkopuolella, Suomessa antibiooteilla ei korvata eläintilojen puutteellista tuotantohygieniaa. Vastuulliseen antibioottilääkitykseen kuuluu eläinlääkkeiden käyttösuositusten huomioiminen ja annettujen varoaikojen noudattaminen. Näin tuotetaan myös turvallisia elintarvikkeita.

Huomasitko, että Euroopassa vietettiin antibioottipäivää 18.11. maailmanlaajuisen teemaviikon yhteydessä?  Lue lisää Euroopan antibioottipäivästä Ruokaviraston sivulta!

Miksi netistä tilaamani ravintolisä onkin laiton lääke?

Valmisteiden luokittelussa lääkkeeksi on eroja eri maiden välillä. Joissain maissa valmisteen myynti on sallittua ravintolisänä, kun sama valmiste onkin toisissa maissa lääke. Suomessa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean tehtävänä on päättää, luokitellaanko aine tai valmiste lääkkeeksi.

Lääkevalmisteiden vastaanottaminen postitse Euroopan talousalueen ulkopuolisesta valtiosta on kielletty. Tilatessasi ravintolisiä netistä sinun tulee itse etukäteen selvittää, luokitellaanko valmiste Suomessa lääkkeeksi vai ei. Ruokavirasto suositteleekin tarkistamaan Fimean ylläpitämästä lääkeluettelosta, ettei tilaamasi ravintolisä sisällä mahdollisesti Suomessa lääkkeiksi luokiteltavia aineita. Selvittämällä asian etukäteen varmistat, ettet syyllisty lääkerikkomukseen tai -rikokseen.

Lue lisää aiheesta Fimean verkkosivuilta.

Lue lisää ravintolisistä Ruokaviraston verkkosivuilta.

Onko bambukuitua sisältävä lastenastiasto hyvä ja vastuullinen joululahja?

Ei ole. Bambujauhon, riisijauhon tai muiden hyväksymättömien kasvikuitujen käytön turvallisuudesta muovin ainesosana ei voida olla varmoja. Ruokavirasto suositteleekin lopettamaan näitä kuituja sisältävien muovisten take away -mukien, lasten astiastojen, ruokailuvälineiden, tarjottimien ja muiden vastaavien tuotteiden käytön.

Koska bambujauhoa ei saa käyttää muoviastioiden valmistuksessa, elintarvikealan yritysten tulee poistaa tällaiset tuotteet markkinoilta. Ruokavirasto on tiedottanut kontaktimateriaalitoimijoita asiasta. Kunnalliset elintarvikevalvojat valvovat takaisinvetoa.

Lisätietoja hyväksymättömiä kasvikuituja sisältävien materiaalien maahantuonti- ja myyntikiellosta Ruokaviraston tiedotteesta. Lisätietoja bambua sisältävistä muovituotteista Ruokaviraston sivulta.

Saako lääkäri mainostaa elintarviketta terveysväitteillä?

Ei saa. Väiteasetus kieltää terveysväitteet, joissa viitataan yksittäisten lääkäreiden tai terveydenhuollon ammattihenkilöiden suosituksiin. Kielto koskee esimerkiksi kaupallista yhteistyötä, mainoksia ja muuta elintarvikealan toimintaa.

Terveydenhuollon ammattihenkilöitä ovat esimerkiksi lääkäri, sairaanhoitaja, ravitsemusterapeutti, farmaseutti.

Lue lisää kielletyistä terveysväitteistä ja mainoksista, jotka voidaan katsoa kielletyiksi Ruokaviraston sivuilta

Saako luonnonvaraisten eläinten metsästyksestä ja kalastuksesta saatavia tuotteita markkinoida luomuna?

Ei saa. Luonnonvaraisten eläinten metsästyksestä ja kalastuksesta saatavat tuotteet eivät ole luomutuotteita. Tämä johtuu siitä, että luonnonvaraisten eläinten liikkumista ei ole mahdollista rajata luomualueelle. Myös porot ovat riistaa ja siksi poroa tai siitä valmistettuja tuotteita ei voi markkinoida luomuna.

Lue lisää luomuelintarvikkeista.

Pitäisikö suolan käyttöä vähentää?

FinRavinto 2017-tutkimuksen mukaan yhdeksän kymmenestä suomalaisesta aikuisesta saa suolaa suosituksiin verrattuna liikaa. Ruokasuola sisältää natriumia, jonka liiallinen saanti rasittaa sydäntä, verisuonia sekä munuaisia, ja on erityisen haitallista aivoterveydelle. Kohonneen verenpaineen ja sen aiheuttamien haittojen ehkäisy edellyttää suolan saannin vähentämistä koko väestössä.

Mieltymys suolaisiin elintarvikkeisiin on vahvasti opittua, ja makuaisti onkin mahdollista opettaa vähäisempään suolamäärään. Suolan käytön vähentäminen on ammattikeittiöissä, elintarviketeollisuudessa sekä kotitalouksissa edelleen tärkeää. Suolan käytön rajoittaminen onnistuu parhaiten, kun reseptien suolamäärät tarkistetaan ja niitä noudatetaan tarkasti. Suolan tarkka mittaaminen on tärkeä osa ruoan ravitsemuksellisen laadun varmistamista.

Vähempisuolaisiin ruokiin saa makua esimerkiksi raaka-aineiden omia makuja esiin tuovilla valmistusmenetelmillä sekä monipuolisella suolattomien tai vähäsuolaisten marinadien, mausteiden, mausteseosten ja kastikkeiden käytöllä. Yksi tapa tunnistaa vähempisuolaisia tuotteita ja aterioita on Sydänmerkki.

Lisätietoa suolasta terveyttä edistävässä ruokavaliossa Ruokaviraston sivulla 

Miksi kannattaa lukea elintarvikkeen pakkausmerkintöjä?

On paljon hyötyä, kun tutustuu huolella elintarvikkeesta annettaviin tietoihin. Tässä muutamia syitä:

• Tietää, mitä syö.
  • Elintarvikkeen nimen tulee lyhyesti ja täsmällisesti kertoa, mitä pakkaus sisältää.
  • Elintarvikkeen valmistuksessa käytetyt ainesosat tulee ilmoittaa.
• Haluaa syödä mahdollisimman terveellisesti.
  • Pakkausmerkinnöissä on ravintoarvomerkintä, jossa on muun muassa rasvan, sokerin ja suolan määrä 100 g /100 ml kohti tuotetta.
  • Näkee, jos tuote on voimakassuolainen.
• On allerginen tietyille ainesosille tai jokin myy syy, jonka vuoksi on tarve välttää tiettyjä ruoka-aineita.
  • Yleisesti allergiaa aiheuttavat aineet tulee aina ilmoittaa. Ne on ilmoitettava korostaen ainesosaluettelossa.
• Tietää, kuinka kauan voi käyttää elintarviketta.
  • Parasta ennen - ajankohdan jälkeen voi elintarviketta käyttää edellyttäen, ettei sen laatu ole oleellisesti heikentynyt.
  • Viimeisen käyttöpäivän jälkeen elintarviketta ei saa enää käyttää eikä käyttää myöskään tarjottavan elintarvikkeen valmistuksessa.
• Saa tietoa elintarvikkeen alkuperämaasta
  • Elintarvikkeen alkuperämaa tulee aina ilmoittaa, jos on epäilystä, että sen ilmoittamatta jättäminen voisi johtaa kuluttajaa harhaan.
  • Erityislainsäädäntö edellyttää, esimerkiksi raa´an naudanlihan, sianlihan lampaan- ja vuohen lihan sekä siipikarjan alkuperämaa tulee ilmoittaa.
• Saa rahoilleen vastinetta, kun tietää, mitä ostaa. Voi vertailla eri valmistajien tuotteita.

Lisätietoa elintarvikkeesta annettavista tiedoista Ruokaviraston verkkosivulla.

Saako kuluttajalle myydä sianpuolukkaa puolukkana?

On kuluttajan harhaanjohtamista myydä sianpuolukkaa puolukkana. Puolukka on mehevä ja mehukas marja, jossa on huomaamattoman pienet siemenet; sianpuolukka taas on kuiva ja ”jauhoinen” ja siinä on isot siemenet.

Marjanpoimijoita palkkaavien vastuulla on opastaa poimijat keräämään oikeita ja haluttuja marjalajeja. Vastaavasti marjanvälittäjien ja myyntiin ostavien vastuulla on varmistua siitä, että vähittäismyyntiin ja kuluttajille päätyy vain puhdasta puolukkaa.

Mitä ovat elintarvikeparanteet?

Elintarvikeparanteilla tarkoitetaan elintarvikkeissa käytettäviä lisäaineita, aromeja ja entsyymejä. Niitä ei yleensä nautita sellaisenaan, vaan niitä lisätään elintarvikkeeseen teknologisessa tarkoituksessa (lisäaineet ja entsyymit) tai antamaan tai muuttamaan niiden tuoksua tai makua (aromit). Elintarvikeparanteiden käytöstä elintarvikkeissa on tarkat määräykset elintarvikelainsäädännössä. Ne eivät saa aiheuttaa turvallisuusriskiä kuluttajien terveydelle eikä niiden käyttö saa johtaa kuluttajaa harhaan. Käytöstä tulee olla etua kuluttajalle.

Lisätietoa elintarvikeparanteista Ruokaviraston sivuilla.

Voiko homehtuneita elintarvikkeita käyttää, jos näkyvän homeen poistaa kokonaan?

Ei kannata. Homehtunut elintarvike kannattaa heittää  pois, sillä näkyvän homeen lisäksi elintarvikkeeseen on voinut muodostua homeiden erittämiä myrkkyjä, mykotoksiineja (hometoksiineja). Tyypillisesti mykotoksiineja muodostavia homeita voi syntyä esimerkiksi viljatuotteisiin, pähkinöihin, mausteisiin, kuivahedelmiin, omenoihin tai kahvipapuihin. Akuuttien myrkytysoireiden lisäksi mykotoksiinit voivat vuosien altistuksen myötä altistaa mm. immuunipuolustuksen heikentymiselle ja syöpäsairauksille.

Jos leivässä tai muissa viljatuotteissa on näkyvää hometta, värimuutoksia tai ne eivät näytä hyväkuntoisilta, niitä ei suositella syötävän. Kotona homeiden kasvua voi ehkäistä säilyttämällä elintarvikkeet kuivassa paikassa, joka ei ole liian lämmin.

Lisätietoa mykotoksiineista 

Miksi vihreää perunaa ei kannata syödä?

Vihertyneitä perunoita ei suositella käytettäväksi ravintona. Vihertynyt peruna sisältää  glykoalkaloideja, esimerkiksi solaniinia ja kakoniinia, jotka ovat suurina pitoisuuksina haitallisia terveydelle. Glykoalkaloidit ovat kasvisten luontaisia myrkkyjä, jotka toimivat kasvien suojamekanismina tauteja ja tuholaisia vastaan. Suurina annoksina glykoalkaloidit voivat aiheuttaa vatsakipua, pahoinvointia ja ripulia. Vihertymisen estämiseksi peruna on säilytettävä valolta suojattuna.

Lue lisää perunan glykoalkaloideista. 

Ovatko bambukuitua sisältävät muoviastiat turvallisia?

Bambukuitua sisältäviä muovituotteita kuten uudelleen käytettäviä take-away kahvimukeja ja lasten astiastoja on ollut paljon myynnissä.  Niitä markkinoidaan usein harhaanjohtavasti luontoystävällisinä ja biohajoavina ekotuotteina tai jopa 100% bambuna, mikä ei pidä paikkaansa. Ne ovat muovituotteita, joilla on muovin ominaisuudet.

Useimmiten tuotteiden valmistuksessa on lisätty bambujauhoa tai -kuitua melamiinimuovin joukkoon. Tällaisista tuotteista voi käytössä siirtyä syötävään elintarvikkeeseen formaldehydiä ja melamiinia, joiden on osoitettu olevan ihmisen terveydelle haitallisia toistuvassa altistuksessa.  Yksittäisillä käyttökerroilla ei kuitenkaan ole haitallisia vaikutuksia ihmisen terveyteen, ja mikäli tuotteita ei käytä päivittäin vuosien ajan, syytä huoleen ei ole.

Muovisten elintarvikekontaktimateriaalien koostumuksesta on säädetty lainsäädännöllä niiden turvallisuuden varmistamiseksi. Bambukuitu tai -jauho ei ole tällä hetkellä elintarvikemuoviin hyväksyttyjen ainesosien listalla. Muovituotteet, jotka sisältävät sitä, eivät ole lainsäädännön mukaisia.

Lue lisää bambua sisältävistä muovituotteista Ruokaviraston verkkosivuilta.

Mitä tarkoittaa RASFF?

1. Reasonable Amount of Strange Foreign Food
   • Määrä, jota enemmän kuluttajan ei tulisi nauttia ulkomaisia elintarvikkeita
2. Risk Assessment of Situation of Flora and Fauna
   • Ympäristön tilaa arvioiva menetelmä
3. Rapid Alert System for Food and Feed
   • Terveydelle haitallisten elintarvikkeiden ja rehujen hälytysjärjestelmä

Oikea vastaus on c. Ruokavirasto toimii RASFF-järjestelmän Suomen yhteysviranomaisena. Järjestelmässä ovat mukana kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot, EU:n komissio ja EU:n elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA. Järjestelmän avulla jäsenvaltioiden viranomaisille voidaan tiedottaa nopeasti elintarvike- tai rehueristä, jotka voivat aiheuttaa ihmisille tai eläimille terveydellisen vaaran.

RASFF-järjestelmän kautta saapunut ilmoitus arvioidaan Ruokavirastossa, jonka jälkeen se välitetään sen kunnan elintarvikevalvontaan, jonka alueelle virheellistä tuotetta on toimitettu. Paikallinen elintarvikevalvonta ohjaa tarvittaessa tuotteen vastaanottanutta yritystä takaisinvedon suorittamisessa ja kuluttajien tiedottamisessa. Tilanteen vaatiessa myös Ruokavirasto tiedottaa takaisinvedosta internetsivuillaan.  Lopuksi Ruokavirasto raportoi Suomessa tehdyt toimenpiteet RASFF-järjestelmään.

Kuluttajat voivat tutustua eri maihin liittyviin RASFF-ilmoituksiin EU:n komission Consumers portal-palvelussa.

Lue lisää RASFF-järjestelmästä.

Miksi äidinmaidonkorvikkeita ei saa mainostaa?

Äidinmaito on imeväisikäisen lapsen parasta ravintoa, ja se sisältää kaikki lapsen tarvitsemat ravintoaineet D-vitamiinia lukuun ottamatta. Imetyksestä on paljon hyötyä sekä lapselle että äidille. Neuvolat auttavat äitejä imetyksen haasteissa sekä antavat yksilöllistä neuvontaa pikkulasten ravitsemuksesta. Imetyksen suojeleminen ja sen edistäminen katsotaan yhteiskunnassa niin tärkeäksi, että äidinmaidonkorvikkeiden mainontaa, merkintöjä ja esillepanoa rajoitetaan voimakkaasti lainsäädännössä.

Äidinmaidonkorvikkeita ei saa mainostaa esimerkiksi tavallisissa sanoma- tai aikakauslehdissä eikä televisiossa. Äidinmaidon korvikkeiden myyntipaikkamainonta tai muut myynninedistämiskeinot kuten erikoistarjoukset ovat kiellettyjä vähittäiskaupoissa, verkkokaupassa sekä muussa etämyynnissä. Äidinmaidonkorvikkeista tulee myynnin yhteydessä kuitenkin kertoa pakolliset hinta- ja pakkausmerkintätiedot, joita ei katsota mainonnaksi.

Lisätietoa äidinmaidonkorvikkeiden markkinoinnista

Onkohan tämä humpuukia?

Humpuukituotteelle on tyypillistä, että tuotteen ominaisuuksista ja vaikutuksista annetaan katteettomia lupauksia. Suhtaudu tuotteeseen kriittisesti, jos

• tuotteen vaikutus kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta.
• tuotetta markkinoidaan ylisanoilla tai vähättelemällä muita tuotteita.
• tuotetta myytäessä käytetään vaikeita sanoja tai lauseita.
• tuotteesta annetaan mielikuva, että se on ”melkein lääke”.
• markkinoinnissa käytetään uhkailua tai herätetään pelkoa.
• tuotetta myydään viittaamalla yksittäisen lääkärin, kuluttajan, julkisuuden henkilön tai viranomaisen suosituksiin tai hyväksyntään.
• tuotetta markkinoidaan ilmaisena koe-eränä, vaikka kyseessä onkin sitoutuminen maksulliseen kestotilaukseen tai vuoden määräaikaiseen sopimukseen.
• ostat tuotteet internetistä, posti- tai puhelinmyynnistä, verkostomarkkinoinnin kautta tai muusta suoramyynnistä etkä löydä tietoa tuotteen koostumuksesta, yrityksen yhteystiedoista tai sopimusehdoista. Pakkauksessa ei ole suomen ja ruotsinkielisiä merkintöjä.

Jos tunnet tulleesi petetyksi, ota yhteys asuinkuntasi elintarvikevalvontaviranomaiseen tai kuluttajaneuvojaan!

Lue lisää: älä usko humpuukiin.

Mikä on uuselintarvike? Ovatko kaikki uudet elintarvikkeet uuselintarvikkeita?

Markkinoille tulee jatkuvasti uusia elintarvikkeita. Jos niiden ainesosia on käytetty jo pitkään elintarvikkeissa Euroopan Unionin alueella, ne eivät todennäköisesti ole uuselintarvikkeita.

Jos taas elintarviketta tai sen ainesosaa ei ole käytetty ihmisravintona merkittävästi Euroopan Unionin alueella ennen 15.5.1997, on kyseessä todennäköisesti uuselintarvike (englanniksi novel food). Uuselintarvikkeita ovat esimerkiksi hyönteiset ja nanoteknologian avulla valmistetut elintarvikkeet. Uuselintarvike voi olla myös esimerkiksi tutun kasvin kasvinosa, jota ei ole aikaisemmin käytetty ihmisravintona.

Uuselintarvikkeiden turvallisuus varmistetaan ennen niiden markkinoille saattamista Euroopan komission lupamenettelyllä.  Vain luvan saaneita uuselintarvikkeita saa tuoda markkinoille luvan mukaisella tavalla. Esimerkkinä luvan saaneesta uuselintarvikkeesta ovat chian siemenet.

Lue lisää uuselintarvikkeista.

Mistä tiedän, mistä maasta pensasmustikka on peräisin?

Irtomyynnissä olevan pensasmustikan alkuperämaa täytyy ilmoittaa myyntipaikalla selkeästi marjojen lähellä.

Jos pensasmustikat myydään pakattuina, on pakkauksessa selkeästi ilmoitettava marjojen alkuperämaa, pakkaajan nimi ja osoite sekä erätunniste.

Alkuperämaatieto ilmoitetaan maan koko nimellä; kuva maan lipusta tai sanat ”EU” tai ”kotimaisia” eivät riitä.

Lue lisää tuorekasvisten merkintävaatimuksista. 

Miksi suositellaan jodioitua suolaa?

Jodi on ihmisille välttämätön kivennäisaine, jonka saannista on jatkuvasti huolehdittava. Merkittävä jodin puutos voi aiheuttaa kilpirauhasen suurentumisen sekä häiritä lasten kasvua ja kehitystä. Riittävä jodin saanti on elintoiminnoille elinikäisesti tärkeää ja erityisen tärkeää se on lapsen kehitykselle jo raskauden ja imetyksen aikana. Parhaita jodin lähteitä ovat maitovalmisteet, kala, kananmunat ja jodioitu suola.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuonna 2015 antama suositus käyttää jodioitua suolaa elintarviketeollisuudessa, ruokapalveluissa ja kotitalouksissa on parantanut suomalaisten jodin saantia. Väestön joditila on sille kansainvälisesti asetettujen raja-arvojen perusteella lähellä suosituksia, mutta vasta sen alarajoilla.  Jodin saannin turvaamista ei saa unohtaa, ja jodilla täydennetty suola on edelleen paras suolavalinta. Suolan sisältämä jodi ei tutkimusten mukaan muuta tuotteen makua tai rakennetta, vaikka niin usein oletetaan.

Ruokavaliosta voi saada riittävästi jodia, jos syö riittävästi maitovalmisteita ja kalaa. Jos maidon korvaa kokonaan kasvipohjaisilla juomilla, kannattaa aina valita tuote, johon on lisätty jodia. Lisäksi kannattaa varmistaa, että ruoanvalmistuksessa ja elintarvikkeissa on käytetty jodisuolaa. Tieto elintarvikkeen sisältämästä jodisuolasta löytyy aina pakkausmerkintöjen ainesosaluettelosta. Muista suolan käytössä silti aina kohtuus – vähemmän suolaa sisältävät elintarvikkeet tuottavat riittävästi jodia ruokavalioon.     

Lue lisää jodista

Mistä voit tarkistaa, missä lämpötilassa ostamasi elintarvikkeet tulee säilyttää?

Pakattujen elintarvikkeiden osalta säilytysohje löytyy tuotteen pakkausmerkinnöistä. Säilytysohje tulee ilmoittaa pakkauksessa, jos elintarvikkeen säilyvyys edellyttää huoneenlämpötilasta poikkeavia tai muutoin erityisiä olosuhteita. Pakkaamattomien elintarvikkeiden säilytysohjeista voit kysyä myymälän henkilökunnalta. Esimerkiksi palvelumyynnin työntekijän on osattava kertoa tarvittavat tuotteen käyttö- ja säilytysohjeet.

Helposti pilaantuvat tuotteet tulee säilyttää kylmässä tai kuumassa. Elintarvikelainsäädännössä on määritelty tuotekohtaiset myynti- ja säilytyslämpötilat. Kun noudatat oikeaa säilytystapaa, varmistat osaltasi elintarvikkeen säilyvyyden viimeiseen käyttöpäivään tai parasta ennen -päivään saakka.

Esimerkkejä helposti pilaantuvien elintarvikkeiden säilytyslämpötiloista:

• tuore kala sulavan jään lämpötilassa, 0 – +2 °C
• tuore liha enintään +6 °C, jauheliha enintään +4 °C
• pastöroitu maito ja kerma enintään +6 °C, muut pastöroidu maitotuotteet enintään +8 °C
• kuumana myytävät elintarvikkeet vähintään +60 °C
• pakasteet -°18 C tai kylmempänä.

Lisätietoa elintarvikkeesta annettavista tiedoista Ruokaviraston verkkosivulla

Mitä ravintoarvomerkintä tarkoittaa? Mitä ravintoarvotietoja elintarvikkeista pitää antaa myynnin yhteydessä?

Ravintoarvomerkintä antaa tietoa elintarvikkeen ravitsemuksellisesta koostumuksesta, sen energiasisällöstä ja ravintoaineiden määrästä. Elintarvikkeiden ravintoarvomerkintöjä lukemalla kuluttaja voi vertailla ja valita elintarvikkeista parhaiten omiin tarpeisiinsa sopivan tuotteen. Ravintoarvomerkintä auttaa myös selvittämään, mikä merkitys nautitulla elintarvikkeella on päivittäisen ravintoaineiden saannin kannalta.

Lähes kaikissa elintarvikkeiden pakkauksissa on oltava ravintoarvomerkintä. Sen tulee sisältää tiedot elintarvikkeen energian, rasvan, tyydyttyneen rasvan, hiilihydraattien, sokerin, proteiinin ja suolan määristä.

Pakkaamattomien elintarvikkeiden ravintoarvotiedoista pitää käydä ilmi vähittäismyyntipaikassa seuraavat tiedot:

• juustoista, makkaroista ja lihaleikkeleistä rasvan ja suolan määrä
• ruokaleivistä suolan määrä.

Ravintoarvotiedot on annettava sataa (100) grammaa tai millilitraa kohden. Pakkaamattomista tiedot rasvan ja suolan määrästä voidaan antaa myös painoprosentteina.

Lisäksi tarvittaessa merkintä kyseisen elintarvikkeen voimakassuolaisuudesta.

Lisätietoa ravintoarvomerkinnöistä

Mitä ovat elintarvike-entsyymit?

Entsyymit ovat luonnossa esiintyviä proteiineja, jotka voivat käynnistää tietyn biokemiallisen reaktion. Niitä lisätään elintarvikkeeseen teknologisessa tarkoituksessa, esimerkiksi vahvistamaan taikinan rakennetta leivonnassa (ksylanaasit), hajottamaan maidossa oleva maitosokeri pienemmiksi sokerimolekyyleiksi (laktaasit) tai tehostamaan hedelmien uuttoa mehun valmistuksessa (pektinaasit). Elintarvike-entsyymeillä voidaan korvata lisäaineiden käyttöä.

Lisätietoa entsyymeistä

Entsyymilainsäädäntö

Päätyykö kasvinsuojeluaineista elintarvikkeisiin jäämiä ja ovatko ne haitallisia?

Kasvinsuojeluaineita käytetään kasvintuotannossa mm. kasvitautien, rikkakasvien ja tuhoeläinten torjuntaan sekä kasvun säätelemiseen. Tavoitteena on välttää sadon menetykset ja parantaa sadon laatua sekä turvata riittävä ja hyvänlaatuinen elintarviketuotanto. Jos pelloilla tai puutarhoissa käytetään kasvinsuojeluaineita, on mahdollista, että elintarvikkeista löytyy niiden jäämiä.

Elintarvikkeiden kasvinsuojeluainejäämille asetetaan tuote- ja tehoainekohtaiset enimmäismäärät, jotka eivät saa ylittyä. Enimmäismäärien asettamisessa huomioidaan paitsi herkimpienkin kuluttajaryhmien terveys, myös ympäristö ja hyvät maatalouskäytännöt. Kasvinsuojeluaineita saa käyttää vain tarpeeseen. Siten lainsäädännön mukainen enimmäismäärä on monen tehoaineen ja tuotteen osalta reilusti matalampi, kuin ihmisten ja eläinten terveyden suojelu edellyttäisi. Luomutuotteiden viljelyssä on suurin osa kasvinsuojeluaineista kokonaan kielletty.

Hyvää maatalouskäytäntöä noudattaen kasvinsuojeluainejäämäpitoisuus lopputuotteessa jää hyvin pieneksi. Suomessa viljellyistä kasviksista löytyy enimmäismäärät ylittäviä jäämäpitoisuuksia vain erittäin harvoin, ja suurimmasta osasta kasviksia ei löydy lainkaan jäämiä. Suurimman terveyshyödyn saavuttamiseksi kasviksia kannattaakin syödä runsaasti ja monipuolisesti!

Lisää kasvinsuojeluainejäämistä ja niiden valvonnasta 

Sinapinsiemenet ja niistä valmistettava sinappi kuuluvat yleisimpiin allergioita aiheuttavia aineisiin. Entä sinappikasvien lehdet, ja miten ne merkitään ainesosaluetteloon?

Sinappi ja sinappituotteet luokitellaan yleisimpien allergioita aiheuttavien aineiden joukkoon. Yleisimmät allergioita aiheuttavat aineet tulee ilmoittaa ainesosaluettelossa korostetusti siten, että ne erottuvat selvästi muusta ainesosaluettelosta. Nämä ainesosat on lueteltu Elintarviketietoasetuksen 1169/2011 liitteessä II.

Sinappia tehdään Brassica- tai Sinapis -sukuihin (Brassica juncea, Brassica nigra ja Sinapis alba) kuuluvien kasvien siemenistä. Vaatimus aineosan korostamisesta ainesosaluettelossa ulottuu koko kasviin – myös kasvin lehtiin, ei ainoastaan siemenistä tehtyyn sinappiin. Näiden kasvien lehtiä käytetään tyypillisesti esim. salaattisekoituksissa.

Lue lisää allergeeneista ja pakkausmerkinnöistä

Miten valita oikeanlaiset kertakäyttöhansikkaat ruoan käsittelyyn?

Kertakäyttöhansikkaiden pakkauksessa on kerrottu, jos hanskat soveltuvat kosketukseen elintarvikkeiden kanssa. Myös malja-haarukka -symboli kertoo elintarvikekelpoisuudesta. Jos mitään mainintaa elintarvikesopivuudesta ei ole, kertakäyttöhansikkaat eivät ole kemialliselta laadultaan turvallisia elintarvikekäyttöön.

Kertakäyttöhansikkaita käytettäessä on syytä huomioida, etteivät ne korvaa säännöllistä ja huolellista käsienpesua. Jos hansikkaat puetaan pesemättömiin käsiin, mikrobeja päätyy myös hansikkaiden ulkopinnoille. Samoilla hansikkailla ei tule kosketella rahaa tai muita likaisia pintoja sekä elintarvikkeita.

Lue lisää kertakäyttöhansikkaista ja niiden käytöstä

Ostamani valmisruokapakkaus sisälsi eri ruokaa kuin mitä pakkauksessa kerrottiin. Uskaltaako tätä syödä ja pitääkö asiasta ilmoittaa jonnekin?

Elintarvikkeiden valmistuksessa saattaa tapahtua virhe ja tuote pakataan erehdyksessä väärään pakkaukseen. Pakkauksessa annettavat tiedot eivät tällaisessa tapauksessa vastaa pakattua tuotetta. Pahimmassa tapauksessa tuotteessa on ainesosia, joille osa kuluttajista on allergisia. Tämä tilanne aiheuttaa heille merkittävää terveysvaaraa.

Havaitessasi tällaisen virheen ota yhteyttä oman kuntasi elintarvikevalvontaan. Yhteystiedot löytyvät esimerkiksi Ruokaviraston kotisivuilta. Tällä tavalla varmistat, että havaitsemaasi virheeseen puututaan elintarvikevalvonnassa. Ilmoita havainnostasi myös suoraan tuotteen valmistajalle sekä myymälään, josta tuotteen ostit, jotta myymälä voi tarvittaessa poistaa vastaavat tuotteet hyllystä.

Saako vitamiineja ja kivennäisaineita lisätä elintarvikkeisiin vapaasti, vai onko siihen sääntöjä?

Elintarvikkeiden täydentämiseen on annettu lainsäädännössä mm. seuraavia periaatteita:

• Vain hyväksyttyjä vitamiineja ja kivennäisaineita saa lisätä.
• Vitamiinien ja kivennäisaineiden lähteinä saa käyttää vain hyväksyttyjä yhdisteitä
• Vitamiinin tai kivennäisaineen lisäämisen elintarvikkeeseen pitää vaikuttaa lisättävän vitamiinin tai kivennäisaineen esiintymiseen elintarvikkeessa vähintään merkittävänä määränä.
  • vitamiinin tai kivennäisaineen määrän pitää olla 100 grammassa tai yhden annoksen pakkauksessa vähintään 15 % päivittäisen saannin vertailuarvosta,
  • juomissa määrä saa olla pienempi, 100 millilitrassa 7,5 prosenttia vertailuarvosta.
• Lisääminen ei saa johtaa sellaisiin vitamiinien ja kivennäisaineiden määrään, josta on kuluttajalle haittaa.
• Lisäämisestä tulee ilmoittaa elintarvikkeen ainesosaluettelossa ja ravintoarvoilmoituksessa.
• Täydentämisestä voi kertoa myös hyväksytyllä ravitsemusväitteellä esim. ”Lisätty D-vitamiinia” tai ”D-vitaminoitu”. Lisäksi lisätystä vitamiinista tai kivennäisaineesta voi esittää hyväksytyn terveysväitteen.

Kaikkia elintarvikkeita ei saa täydentää

Vitamiineja ja kivennäisaineita ei saa lisätä käsittelemättömiin elintarvikkeisiin, joihin kuuluvat muun muassa hedelmät, vihannekset, liha, siipikarjanliha ja kala eikä yli 1,2 tilavuusprosenttia alkoholia sisältäviin juomiin.

Lisätietoa elintarvikkeiden täydentämisestä Ruokaviraston kotisivuilta.

Miksi elintarvikkeisiin lisätään vitamiineja tai kivennäisaineita?

Vitamiineja ja kivennäisaineita lisätään elintarvikkeisiin monesta eri syystä. Lisäämistä kutsutaan myös nimellä täydentäminen.

Tärkein täydentämisen syy on kansanravitsemuksellinen, jolloin täydentämisen tavoitteena on parantaa väestön tai tiettyjen väestöryhmien ravitsemustilannetta. Tällaista täydentämistä ovat esimerkiksi maidon ja margariinin täydentäminen D-vitamiinilla tai ruokasuolan jodiointi. Täydentämisellä voidaan myös palauttaa prosessoinnissa menetetty vitamiini. Suurin osa vitamiinien ja kivennäisaineiden lisäämisestä on kuitenkin kaupallista täydentämistä, jolla ei ole kansanravitsemuksellista merkitystä, mutta jolla tuote tehdään houkuttelevammaksi.

Elintarvikkeiden täydentäminen on pääosin vapaaehtoista, ainoastaan homogenoidun rasvattoman maidon täydentäminen D-vitamiinilla on pakollista.

Lue lisää elintarvikkeiden täydentämisestä sekä ravitsemus- ja terveysväitteistä Ruokaviraston sivuilta.

Miten varmistetaan, ettei eläinperäisissä elintarvikkeissa esiinny haitallisia lääkejäämiä?

Elintarvikkeita tuottaville eläimille saa antaa ainoastaan tuotantoeläimille hyväksyttyjä lääkkeitä. Lääkityksestä ei saa aiheutua haittaa eläimelle, ihmisille tai ympäristölle. Eläin­ten kas­vua ja tuo­tan­toa edis­tä­vien lää­ke­ai­nei­den käyt­tö on EU:ssa ja siten myös Suomessa ko­ko­naan kiel­let­ty.

Kaik­kien tuo­tan­to­e­läi­mil­le sal­lit­tu­jen lää­ke­ai­nei­den tur­val­li­suus ar­vi­oi­daan ja tuo­tan­to­e­läi­mel­le tar­koi­te­tul­le lää­ke­val­mis­teel­le ase­te­taan varo­aika. Tuotantoeläimen on ol­ta­va tun­nis­tet­ta­vis­sa lää­kit­se­mi­sen ja lää­ke­hoi­don ai­ka­na sekä varo­ajan ku­lu­es­sa. Tuottajan tulee noudattaa varo­ai­ko­ja, jotta lääke ehtii poistua eläimestä, eikä elin­tar­vi­ke­tur­val­li­suus heikkene lääkejäämien vuoksi.

Kaikista tuotantoeläi­mil­le an­ne­tuis­ta lääk­keis­tä pidetään kirjanpitoa. Lääkityskirjanpito on esitettävä valvontaviranomaiselle pyydettäessä.

Ruokavirasto tutkii vuosittain tuhansia eläimistä sekä eläimistä saatavista elintarvikkeista otettuja näytteitä nk. vierasainevalvontaohjelman puitteissa. Näin varmistetaan, ettei tuotantoeläinten kasvatuksessa käytetä kiellettyjä aineita ja että eläinperäisten elintarvikkeiden lääkeainepitoisuudet eivät ylitä asetettuja raja-arvoja.

Lue lisää Ruokaviraston täydentävien ehtojen oppaasta. 

Mitä ovat elintarvikkeiden kontaminantit?

Elintarvikkeiden kontaminanteilla tarkoitetaan aineita, joita ei ole tarkoituksella lisätty elintarvikkeisiin. Kontaminantteja saattaa kulkeutua tai muodostua elintarvikkeeseen esimerkiksi valmistuksen, kuljetuksen, varastoinnin tai muun käsittelyvaiheen seurauksena tai ympäristön saastumisen vuoksi. Tällaisia aineita ovat esimerkiksi hometoksiinit, raskasmetallit, dioksiinit ja PCB-yhdisteet, PAH-yhdisteet, akryyliamidi ja nitraatti. Ulkopuoliset aineet, kuten hyönteisten jäänteet ja eläinten karvat eivät sisälly tähän määritelmään.

Kontaminantit voivat tehdä elintarvikkeen ihmisen terveydelle vahingolliseksi tai elintarvikkeeksi kelpaamattomaksi ja siksi niiden pitoisuutta elintarvikkeissa pyritäänkin lainsäädännöllä rajoittamaan ja minimoimaan.

Monipuolinen, vaihteleva ja kohtuullinen ruokavalio on paras keino välttyä elintarvikkeiden mahdollisesti sisältämien haitallisten aineiden vaikutuksilta.

Lue  lisää kontaminanteista Ruokaviraston sivuilta.

Onko ravintolisä luonnollinen vaihtoehto lääkkeelle?

Ei ole. Ravintolisät ovat elintarvikkeita, jotka on tarkoitettu täydentämään monipuolista ruokavaliota, ei korvaamaan sitä. Ravintolisän pakkauksessa, esitteessä, mainonnassa tai muullakaan tavalla ei saa esittää, että ravintolisällä olisi ihmisen sairauksien ennalta ehkäisemiseen, hoitamiseen tai parantamiseen liittyviä ominaisuuksia eikä viitata tällaisiin tietoihin. Elintarvikkeiden lääkkeellinen markkinointi on aina kiellettyä!

Ravintolisät voivat kuitenkin joskus sisältää samoja aineita kuin lääkevalmisteet, jos nämä aineet ovat turvallisia ja elintarvikkeena sallittuja. Jos ainetta sisältävän valmisteen käyttötarkoitus on kuitenkin lääkkeellinen, eli sairauden ehkäisy, hoito tai parantaminen, kyseessä ei enää ole ravintolisä, vaan lääke.

Lue lisää ravintolisistä Ruokaviraston kotisivuilla.

#pikkasenlaiton markkinointi – Kenelle saa valittaa?

Harhaanjohtavasta ja virheellisestä markkinoinnista kannattaa ensisijaisesti antaa palautetta elintarvikkeen valmistajalle tai myyjälle. Vastuullinen yritys korjaa oma-aloitteisesti virheet ja lainsäädännön vastaisen markkinoinnin. Vastuullinen yritys ei esimerkiksi käytä koronaviruksen aiheuttamaa hätää ja huolta elintarvikkeiden markkinoinnissa. Se on epäeettistä ja myös laitonta, koska elintarvikkeiden markkinoiminen sairauksien ehkäisyyn ja hoitoon on ehdottoman kiellettyä.

Jos yritys ei oma-aloitteisesti korjaa laitonta markkinointia, asiasta voi ilmoittaa kunnalliseen elintarvikevalvontaan. Ripeimmin asia hoituu yrityksen kotikunnan elintarvikevalvonnan eli yleisimmin paikallisten terveystarkastajien kautta. Ota yhteyttä elintarvikevalvontaan 

Ruokaviraston tehtävänä on ohjata ja johtaa elintarvikevalvontaa ja elintarvikelainsäädännön toimeenpanoa Suomessa. Pääsääntöisesti Ruokavirasto ei valvo yksittäisten yritysten markkinointia, vaan ohjaa ja auttaa kuntien elintarvikevalvojia markkinoinnin valvonnassa. Ruokavirasto seuraa valtakunnallista tilannetta ja pyrkii esimerkiksi ohjeilla, koulutuksella ja viestinnällä edistämään elintarvikkeiden markkinoinnin lainsäädännön mukaisuutta. Vuonna 2020 elintarvikkeiden markkinoinnin valvonta on yksi valtakunnallisen elintarvikevalvonnan painopisteistä ja Ruokavirasto myös viestii asiasta teemalla #pikkasenlaiton.

Mitä tuoreiden kasvisten alkuperästä pitää ilmoittaa myynnin yhteydessä?

Tuoreiden hedelmien, marjojen ja vihannesten alkuperämaa pitää myynnin yhteydessä ilmoittaa aina. Pakkausmerkinnöissä tulee näkyä missä maassa tuote on viljelty ja kuka sen on pakannut. Merkintävaatimusten tarkoituksena on varmistaa se, että kuluttaja saa riittävät ja oikeat tiedot tuoreiden hedelmien, marjojen ja vihannesten alkuperästä. 

Irtomyynnissä olevien hedelmien, marjojen ja vihannesten lähellä on ilmoitettava niiden alkuperämaa koko nimellä, eli alkuperämaan täydellinen tai yleisesti käytetty nimi.

Lisätietoa kasvisten merkinnöistä

Onko väliä, mitä juo janoonsa?

On, sillä viisaasti valiten huolehdit paitsi riittävästä nesteytyksestä, myös hammasterveydestä.

Erilaisia juomia tulisi nauttia päivittäin 1–1,5 litraa sen nestemäärän lisäksi, joka saadaan ruokien mukana. Juomien valinnassa on kuitenkin hyvä kiinnittää huomiota mm. niiden sisältämään energiamäärään, sokereihin ja happoihin. Sokerit lisäävät juomien energiapitoisuutta, altistavat ylipainoille ja aiheuttavat hampaiden reikiintymistä. Erityisen haitallisia hampaille ovat juomat, joissa on sokerin lisäksi myös happoja. Happoja sisältävät virvoitusjuomat ja monet maustetut pullovedet altistavat hampaiden eroosiolle eli hammaskiilteen ohenemiselle.

Juomien happamuuden mukaan juomat voidaan jaotella suunterveyden kannalta turvallisiin, suositeltaviin juomiin ja juomiin, joita käytetään vain harvoin. Tavallinen vesijohtovesi on paras janojuoma, kun taas sokeroituja virvoitusjuomia tulisi käyttää vain satunnaisesti ja mieluiten ruoan kanssa.

Lue lisää vinkkejä viisaisiin juomavalintoihin.

Mitä eurolehti kertoo sinulle?

• Tunnistat luomutuotteen.
  • Eurolehden käyttö on pakollista kaikissa EU:ssa valmistetuissa valmiiksi pakatuissa luomuelintarvikkeissa
• Tuote on aidosti luomua.
  • Eurolehti-tunnuksen käyttö edellyttää toimijan kuulumista luomuvalvontaan sekä tunnuksen käytöstä annettujen säännösten ja ohjeiden noudattamista. 
• Tiedät missä tuote on valmistettu ja valvottu.
  • Eurolehden yhteydessä on aina ilmoitettava toimijaa valvovan valvontaviranomaisen tunnusnumero.
• Tiedät missä raaka-aineet on tuotettu.
  • Tieto, missä tuotteen maataloudesta peräisin olevat ainesosat on tuotettu.

Lisätietoa luomusta ja luomumerkinnästä Ruokaviraston kotisivuilla.

Mitä tietoja ravintolan täytyy antaa tarjoamistaan ruoista asiakkaille?

Tarjoilupaikassa, kuten ravintolassa on pakkaamattomista elintarvikkeista annettava

• elintarvikkeen nimi kirjallisesti,
• aterian ainesosana käytetyn tuoreen, jäähdytetyn tai jäädytetyn naudanlihan, sianlihan, lampaan- ja vuohenlihan sekä siipikarjan lihan alkuperämaa kirjallisesti sekä
• allergioita ja intoleransseja aiheuttavat aineet ja tuotteet.

Muiden tietojen antaminen on vapaaehtoista.

Lisätietoa pakkaamattomista elintarvikkeista annettavista tiedoista

Mitä ovat elintarvikearomit?

Elintarvikearomit ovat aineita, joita ei yleensä kuluteta sellaisenaan, vaan ne lisätään elintarvikkeisiin antamaan tai muuttamaan niiden tuoksua tai makua. Aromit on valmistettu tai ne koostuvat seuraavista aineryhmistä: aromiaineet, aromivalmisteet, paistoaromit, savuaromit, aromien lähtöaineet, muut aromit tai niiden seokset.

Aromiaineet ovat kemiallisia aineita, joilla on aromaattisia ominaisuuksia. EU:ssa sallittuja aromiaineita ovat esimerkiksi ammoniumkloridi, kofeiini ja vanilliini. Aromivalmisteet ovat elintarvikkeesta tai kasvi-, eläin- tai mikrobiologista alkuperää olevasta raaka-aineesta valmistettuja seoksia, joilla on aromaattisia ominaisuuksia. Aromivalmisteita ovat esimerkiksi appelsiiniöljy, vaniljauute ja paprikauute. Savuaromit ovat puun poltossa muodostuvasta savusta eristettyjä ja puhdistettuja aromeja.

Aromit ilmoitetaan elintarvikkeiden pakkauksissa sanalla ”aromi” tai ”aromit”. Savuaromien käytöstä ilmoitetaan sanalla ”savuaromi” tai ”savuaromit” tai tarkemmalla kuvauksella, esimerkiksi ”pyökistä valmistettu savuaromi”

Aromien käytölle on tarkat ehdot, jotka löytyvät aromilainsäädännöstä.

Lisätietoa aromeista

Aromilainsäädäntö

Ovatko muuntogeeniset elintarvikkeet turvallisia? Miten muuntogeenisen elintarvikkeen voi tunnistaa?

Muuntogeenisiä elintarvikkeita (gm-elintarvikkeita tai gmo-elintarvikkeita) ei saa markkinoida EU:ssa ilman niille myönnettyä lupaa. Kaikki muuntogeeniset elintarvikkeet käyvät läpi tiukan hyväksymismenettelyn, joka sisältää muun muassa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) laatiman lausunnon tuotteen turvallisuudesta. Tullakseen hyväksytyksi tuotteen pitää olla turvallinen ihmisille, eläimille sekä ympäristölle.

Muuntogeenisille elintarvikkeille on EU:n alueella tarkat merkitsemis- ja jäljitettävyysvaatimukset. Pakkausmerkinnöissä tulee ilmoittaa muuntogeeniset ainesosat selkeästi. Suomen markkinoilla ei Ruokaviraston tietojen mukaan ole tällä hetkellä muuntogeenisiä elintarvikkeita. On kuitenkin mahdollista, että joidenkin tuontielintarvikkeiden joukossa on muuntogeenisiä ainesosia sisältäviä tuotteita. Tieto muuntogeenisistä ainesosista tulee kuitenkin löytyä näidenkin tuotteiden pakkausmerkinnöistä.

Kun merkintää muuntogeenisyydestä ei ole tuotteen pakkauksessa, kuluttaja voi siis luottaa siihen, ettei tuotteen valmistuksessa ole käytetty muuntogeenisiä ainesosia.

Lisätietoa muuntogeenisistä elintarvikkeista 

Pähkinä purtavaksi, mutta miten se merkitään ainesosaluetteloon?

Jotkin allergioita ja intoleransseja aiheuttavista aineista on ilmoitettava korostetusti elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä. Tällaiset aineet ja tuotteet luetellaan elintarviketietoasetuksen (EU) N:o 1169/2011 liitteessä II. Siellä mainitaan myös pähkinät. Jotkut voivat saada allergiaoireita useista eri pähkinälajeista, mutta jotkut ovat allergisia vain yhdelle pähkinälajille. Tämän vuoksi pakkausmerkinnöistä tulee löytyä tieto siitä, mitä pähkinälajia elintarvikkeen valmistuksessa on käytetty.

Pähkinät: mantelit (Amygdalus communis L.), hasselpähkinät (Corylus avellana), saksanpähkinät (Juglans regia), cashewpähkinät (Anacardium occidentale), pekaanipähkinät (Carya illinoinensis (Wangenh.) K. Koch), parapähkinät (Bertholletia excelsa), pistaasipähkinät (Pistacia vera), Macadamia- ja Queensland-pähkinät (Macadamia ternifolia).

Lue lisää allergeeneja koskevista merkinnöistä

Valvooko sitä elintarvikkeiden markkinointia kukaan?

Kyllä valvoo. Elintarvikkeiden markkinoinnin valvonta on osa tavanomaista elintarvikevalvontaa. Sitä tekevät kuntien elintarvikevalvontaviranomaiset.

Valvonnasta huolimatta markkinoilla on silti lainsäädännön vastaisia ja kuluttajia harhaanjohtavia mainoksia. Kaikkea ei siis kannata uskoa. Jos mainoslupaukset kuulostavat suorastaan liian hyviltä ollakseen totta, ostopäätöstä on syytä miettiä uudemman kerran. Pahimmassa tapauksessa huijari voi viedä sekä rahat että terveyden.

Lue lisää aiheesta Ruokaviraston #pikkasenlaiton-blogista. 

Onko olemassa elintarvikkeita, joita saa markkinoida laihdutukseen, vai ovatko kaikki laihdutustuotteet humpuukia?

Laihdutukseen saa markkinoida sellaisia elintarvikkeita, jotka ovat lainsäädännössä laihdutukseen hyväksyttyjä. Tällaisia valmisteita ovat ruokavalionkorvikkeet, joiden avulla voi vähentää energian saantia, mutta kuitenkin saada riittävästi kaikkia välttämättömiä ravintoaineita. Tällaisia ruokavalionkorvikkeita kutsutaan joko VLCD-tuotteiksi (very low calorie diet) tai LCD-tuotteiksi (low calorie diet).

Laihdutukseen saa markkinoida myös sellaisia elintarvikkeita, joille on hyväksytty tai jotka sisältävät aineita, joille on hyväksytty painonpudotukseen tai laihduttamiseen liittyvä terveysväite. Tällaisia ovat ateriankorvikkeet, joiden avulla voi vähentää energian saantia korvaamalla yksittäisiä aterioita. Ainoa aine , jolle on hyväksytty painonpudotukseen tai laihduttamiseen liittyviä terveysväitteitä, on glukomannaani.

Lue lisää laihdutukseen liittyvästä markkinoinnista.

Mistä tiedän, soveltuuko ostamani pakkausmateriaali, esim. muovipussi tai -kelmu elintarvikkeiden suojaamiseen?

Elintarvikkeen kanssa kosketukseen tarkoitetun pakkausmateriaalin tunnistaa niiden pakkausmerkinnöissä olevista tiedoista. Kaikissa kuluttajalle myytävissä elintarvikekontaktimateriaaleissa on oltava pakkausmerkinnät, joista käy ilmi niiden käyttötarkoitus sekä mahdolliset rajoitukset käyttöolosuhteissa. Käyttötarkoitus ja käyttöolosuhteet voidaan esittää joko kuvin, symbolein tai sanallisesti.

Lue lisää elintarvikekontaktimateriaalien pakkausmerkinnöistä. 

Voiko fetajuustoa tehdä kotimaisesta lehmänmaidosta?

Ei voi. Eikä edes kreikkalaisesta lehmänmaidosta, sillä fetaan maidoksi on hyväksytty ainoastaan kreikkalainen lampaanmaito tai kreikkalaisen lampaan- ja vuohenmaidon sekoitus. Muualla tai muista aineksista valmistetut, fetan näköiset juustot, tulee nimetä jollain muulla nimellä, esimerkiksi salaattijuusto.

Lisätietoa EU:n nimisuojajärjestelmästä Ruokaviraston kotisivuilla.

Voiko glögiä kuumentaa vedenkeittimessä tai alumiinikattilassa?

Ei. Glögi kannattaa lämmittää teräskattilassa tai mikroaaltouunissa.

Glögi ja erilaiset marjamehut ovat happamia. Hapan liuottaa alumiinia ja tämän vuoksi glögiä ei tule kuumentaa alumiinikattilassa.

Osassa vedenkeittimiä taas kuparinen lämmitysvastus on näkyvissä, ja hapan glögi voi syövyttää siitä metallia irti. Kuparin liikasaanti aiheuttaa pahimmillaan akuutin myrkytyksen.Vedenkeitin on nimensä mukaisesti tarkoitettu vain veden keittämiseen.

Käytännön vinkkejä kontaktimateriaalien turvalliseen käyttöön (pdf)

Joulukiireiden keskellä piparkakut pääsivät palamaan tummiksi uunissa. Uskaltaako niitä syödä?

Piparkakkuja voi kyllä syödä, kunhan ne eivät ole pääasiallinen ravinnon lähde, vaan osa monipuolista, kohtuullista ja vaihtelevaa ruokavaliota. Suosittelemme kuitenkin varaamaan riittävästi aikaa leipomiseen ja noudattamaan puolivalmisteiden paistolämpötila- ja aikaohjeita. Näin kuluttajalla on mahdollisuus itse vaikuttaa tuotteen laatuun.

Riskinä saattaa olla akryyliamidi, jota voi muodostua elintarvikkeisiin niiden valmistuksen yhteydessä, esimerkiksi kun tärkkelyspitoisia elintarvikkeita paistetaan uunissa tai rasvassa tai paahdetaan korkeissa lämpötiloissa (yli 120 °C).  Tämän hetkisen tiedon mukaan on tarpeen pyrkiä vähentämään altistumista akryyliamidille.

Yleisesti kuluttajan kannattaa pyrkiä mahdollisimman vaaleaan paisto- tai paahtopintaan, myös piparkakkuja paistaessa.

Suosittelemmekin rauhoittumaan joulun kiireiltä, ainakin leipomisen ajaksi!

Lisätietoja akryyliamidista Ruokaviraston kotisivuilla. 

Voinko tilata ravintolisiä ulkomaisesta verkkokaupasta omaan käyttöön vai tarvitaanko siihen lupia?

Voit, mutta omalla vastuullasi. Elintarvikelainsäädäntö ei rajoita ravintolisien tilaamista ulkomailta yksityiskäyttöön.

Kannattaa kuitenkin varmistaa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean ylläpitämästä lääkeluettelosta, että tuote ei sisällä mahdollisesti lääkkeiksi Suomessa luokiteltavia aineita. Lääkevalmisteiden vastaanottaminen postitse Euroopan talousalueen ulkopuolisesta valtiosta on kielletty. 

Lue lisää tietoa tilaamista koskevista rajoituksista Fimean kotisivuilta.

Lue myös Ruokaviraston vinkkejä ravintolisien käyttöön. 

Miten niitä terveysväitteitä käytetään? Onko aiheesta olemassa pikaopasta?

Ravitsemus- ja terveysväitteiden käyttöön liittyy paljon muistettavaa. Aiheeseen tarttuminen voi tuntua työläältä ellei siihen ole perehtynyt jo aikaisemmin. Tottunut väitteiden käyttäjäkin saattaa kaivata muistilistaa helpottamaan työtään.

Väitteiden pikaopas auttaa alkuun. Se kertoo perusasiat ravitsemus- ja terveysväitteistä ja ohjaa väitteiden käytössä.

Lue lisää ravitsemus- ja terveysväitteiden pikaoppaasta

Mitä enää nykyään uskaltaa syödä?

Monipuolinen, vaihteleva ja kohtuullinen ruokavalio on paras keino välttyä elintarvikkeiden mahdollisesti sisältämien haitallisten aineiden vaikutuksilta. Elintarvikkeisiin voi kuitenkin liittyä vaaratekijöitä, joita ovat esimerkiksi mikrobit, pieneliöt, kasvinsuojeluaineet ja ympäristösaasteet. Joissakin ruoissa on luonnostaan runsaasti nitraattia tai ruoanvalmistuksessa voi syntyä haitallisia aineita.

Mahdollisten terveydellisten haittojen vuoksi joidenkin ruokien käyttöä tulee siksi rajoittaa tai niiden käsittelystä antaa lisäohjeita. Näistä kerrotaan elintarvikkeiden turvallisen käytön ohjeissa.

Mitä tarkoittaa, kun elintarvikepakkauksessa lukee sana "voimakassuolainen"?

Ilmoitus elintarvikkeen voimakassuolaisuudesta on varoitusmerkinnän luonteinen.  Elintarvike ilmoitetaan voimakassuolaiseksi joko merkinnällä ”voimakassuolainen” tai ”sisältää paljon suolaa”. Elintarvike täytyy ilmoittaa voimakassuolaiseksi, jos suolapitoisuus ylittää lainsäädännössä asetetut elintarvikeryhmä-kohtaiset rajat. Suolapitoisuuden rajat on annettu suolan saannin kannalta olennaisille tuoteryhmille eli juustoille, makkaroille, muille leikkeleenä käytettäville lihavalmisteille, kalavalmisteille, ruokaleiville, näkkileiville ja hapankorpuille, aamiaisviljavalmisteille, valmisruoille ja nautintavalmiin aterian komponenteille sekä napostelutuotteille (joihin on lisätty suolaa).

Elintarvikkeen voimakassuolaisuuden esiin nostaminen pakkausmerkinnöissä, ravintoarvomerkinnän läheisyydessä, auttaa kuluttajaa tekemään terveytensä kannalta edullisia valintoja. Suomalaisten verenpaine on edelleen kansainvälisesti korkealla tasolla. Korkea verenpaine on sydän- ja verisuonitautien keskeinen riskitekijä.

Voimakassuolaisuutta koskeva lainsäädäntö

Lisää tietoa ravintoarvomerkinnöistä Ruokaviraston verkkosivuilla sekä Ruokaviraston elintarviketieto-oppaasta.

Voiko kaikkia luonnosta kerättyjä marjoja ja sieniä markkinoida luomuna?

Ei voi. Metsistä saadut luonnonantimet eivät automaattisesti ole luomuelintarvikkeita. Keruutuotteita, kuten metsämarjoja ja sieniä saa myydä luomuelintarvikkeena ainoastaan silloin, kun ne on kerätty tarkastetuilta ja luomuvalvontaan liittyneiltä keruualueilta ja poiminta on tapahtunut valvotusti.

Lisätietoa luonnontuotteista ja luomusta  

Mitä ovat E-koodit ja mistä löydän lisätietoa niistä?

Elintarvikelisäaineet ovat aineita, joita ei yleensä kuluteta varsinaisina elintarvikkeina vaan ne lisätään tarkoituksellisesti elintarvikkeisiin jotakin teknologista tarkoitusta varten. Lisäaineet ilmoitetaan elintarvikkeiden pakkauksissa lisäaineen nimellä tai numerotunnuksella eli E-koodilla. E-kirjain numeron edessä merkitsee, että Euroopan unioni on arvioinut kyseessä olevan lisäaineen turvalliseksi elintarvikekäyttöön.

Ruokaviraston internetsivuilta löytyy E-koodit -hakemisto, jossa on lueteltu kaikki Euroopan unionissa elintarvikkeiden valmistukseen hyväksytyt lisäaineet. Hakemisto sisältää myös lisäaineen nimen ja pääasiallisen käyttötarkoituksen.

E-koodit -hakemiston tiedot on tarkoitettu tiedonlähteeksi kuluttajille, jolloin ne eivät riitä elintarvikkeita ammattimaisesti käsitteleville. Lisäaineiden käytön tarkat ehdot löytyvät lisäainelainsäädännöstä.

E-koodit -hakemisto

Lisäainelainsäädäntö

Tarvitseeko vihannekset ja hedelmät kuoria, jottei niistä saa liikaa kasvinsuojeluaineita?

Ei tarvitse. Kasvinsuojeluainejäämien suurimmat sallitut enimmäismäärät asetetaan niin, että tuote on turvallinen myös kuorineen syötynä. Jos kuorit hedelmät ja vihannekset, menetät myös arvokkaita ravintoaineita.

Ruokavirasto suosittelee kuitenkin pesemään vihannekset ja kuorineen syötävät hedelmät niiden pinnalla olevan pölyn ja mahdollisen muun lian poistamiseksi. Pesu myös poistaa karkeasti arvioiden noin 30–40 % kuoren kasvinsuojeluaineiden jäämistä.

Lisätietoa kasvinsuojeluainejäämistä elintarvikkeissa.

Miksi jotkut ainesosat ovat korostettuna pakkausmerkinnöissä?

Allergioita ja intoleransseja aiheuttavat aineet ja tuotteet on ilmoitettava korostetusti elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä. Tällaiset aineet ja tuotteet luetellaan elintarviketietoasetuksen (EU) N:o 1169/2011 liitteessä II. Listalle on nimetty 14 EU-alueen yleisimmäksi arvioitua ruoka-allergeenia. Euroopan komissio päivittää listaa tarpeen mukaan.

Lue lisää allergeeneja koskevista merkinnöistä.

Saako ravintolisänä myytävää sinkkiä markkinoida flunssan hoitoon?

Ei saa. Ravintolisien ja muiden elintarvikkeiden lääkkeellinen markkinointi on kiellettyä. Se on sallittua vain lääkkeille ja CE-merkityille terveydenhuollon laitteille ja tarvikkeille.

Ruokaviraston näkemyksen mukaan sinkkiä sisältävistä ravintolisistä tai mistään muustakaan elintarvikkeesta ei voi esittää esimerkiksi seuraavia väitteitä:

• flunssaan
• helpottaa oloa
• lyhentää flunssaa
• tehoa nielun alueella
• vaikuttaa paikallisesti kurkussa
• viruksia ja bakteereita vastaan

Kuluttajalle ei saa muodostua mielikuvaa, että kyseisellä elintarvikkeella olisi terveyshyötyjä esimerkiksi flunssan ehkäisyssä, oireiden helpottamisessa tai lyhentämisessä.

Oletko havainnut elintarvikkeiden harhaanjohtavaa markkinointia?

Lue lisää sinkille hyväksytyistä terveysväitteistä.

Onko ravintolisien käytöstä kerrottava lääkärille?

Kyllä. On erittäin tärkeää kertoa käyttämistäsi ravintolisistä hoitavalle lääkärille, jotta hän osaa ottaa huomioon ne hoidossasi, kuten myös mahdolliset lääkkeen ja ravintolisän yhteisvaikutukset. 

Lue myös muita neuvojamme ravintolisien käyttöön.

Mitä eroa on lastenruoilla ja lapsille suunnatuilla tuotteilla?

Elintarvikelainsäädännössä lastenruoalla tarkoitetaan teollisesti valmistettua lastenruokaa, joka on erityisesti valmistettu täydentämään alle kolmivuotiaiden lasten ruokavaliota ja ravitsemuksellisia tarpeita. Näitä ovat muun muassa lasten puurot ja vellit, hedelmä- ja marjasoseet, kasvissoseet sekä liha- tai kalasoseet.

Niille on omaa tuotekohtaista lainsäädäntöä, joka säätää esimerkiksi tuotteiden ravintosisällöstä. Teollisten lastenruokien valmistukseen käytettäville raaka-aineille on myös säädetty tiukemmat laatu- ja puhtausvaatimukset kuin tavanomaisten elintarvikkeiden raaka-aineille. Lastenruoissa tulee olla merkintä, joka kertoo minkä ikäiselle lapselle tuotetta suositellaan.

Kaupoissa on myös tuotteita, joita suunnataan lapsille mm. houkuttelevien piirrosten tai pakkauksien avulla. Näistä monet tuotteet eivät kuulu lainsäädännöllisesti lastenruokiin. Tällaisia voivat olla esimerkiksi lapsille etupäässä markkinoidut jogurtit, maitopohjaiset juomat ja mehujuomat, vanukkaat, keksit, hiutaleet ja murot. Niiden ravintosisältöä ei lainsäädäntö rajoita. Myöskään niiden valmistuksessa käytettävien raaka-aineiden laatu- tai puhtausvaatimukset eivät eroa muista tavanomaisista tuotteista.

Kiinnitä näissä tuotteista huomiota tuotteen ravintosisältöön. Jos tyydyttyneen rasvan, sokerin tai suolan määrä on korkea, tarjoa näitä tuotteita lapselle vain satunnaisesti.

Lisätietoa lastenruoista

Lisätietoa ravitsemus- ja ruokasuosituksista imeväisikäisille ja lapsille

Mitä merkintöjä vaaditaan, jos myyn oman puutarhan satoa?

Jos myyt omaa satoa suoraan kuluttajalle, merkintävaatimuksia ei ole.

Jos myyt omaa satoa toiselle myytäväksi, esim. lähikauppaan tai torille, sinun täytyy ottaa huomioon kasvisten kaupan pitämisen vaatimukset ja erityisesti esim. omenan, päärynän, mansikan, salaatin, paprikan, tomaatin tuotekohtaiset kaupan pitämisen erityisvaatimukset.

Onko olemassa pikakurssia elintarvikkeiden markkinoinnissa käytettävistä väitteistä?

On. Ravitsemus- ja terveysväitteiden verkkokurssilla käsitellään perusasioita elintarvikkeiden markkinoinnissa käytettävistä ravitsemus- ja terveysväitteistä. 

• Kurssin käytyäsi tiedät, mitä ravitsemus- ja terveysväitteet ovat ja mistä hyväksytyt väitteet löytyvät.
• Opit, miten väitteitä voi käyttää elintarvikkeiden markkinoinnissa.
• Opit myös, mitä lisämerkintöjä väitteiden käyttö edellyttää elintarvikkeen pakkausmerkintöihin.

Onko gluteenittomaksi merkitty elintarvike täysin gluteeniton?

Ei välttämättä. Elintarvikkeen saa merkitä gluteenittomaksi, jos sen gluteenipitoisuus ei ylitä 20:tä mg/kg. Tällaiset tuotteet ovat turvallisia keliaakikoille eli henkilöille, joilla gluteeni aiheuttaa ohutsuolen limakalvoilla tulehduksen ja suolinukan vaurion. Gluteeni on vehnässä, rukiissa ja ohrassa tai niiden risteytetyissä lajikkeissa esiintyvä proteiini eli valkuaisaine.

Vuonna 2018-2019 toteutetussa yhteispohjoismaisessa hankkeessa todettiin, että elintarvikkeiden gluteenittomuutta koskevat merkinnät pitivät hyvin paikkansa. Useimmat hankkeeseen sisältyneet ”gluteenittomiksi” merkityt tuotteet olivat raja-arvon mukaisia.

Lue lisää gluteenia koskevasta lainsäädännöstä.

Yhteispohjoismaisen gluteenihankkeen raportti pdf

Ostin ulkomailta matkamuistoksi keramiikkakannun ja -mukeja. Kai niistä voi tarjota juomia?

Ei kannata, jos et varmasti tiedä, että tuotteet soveltuvat elintarvikekäyttöön. Ulkomailta matkamuistoina tuoduista keramiikka-astioista saattaa liueta raskasmetalleja, kuten lyijyä ja kadmiumia. Turvallisinta onkin käyttää niitä vain koristeena.

Lue lisää elintarvikepakkauksista ja astioista.

Mistä tietää onko mansikka suomalaista?

Osta mansikat sellaisesta myyntipaikasta, jossa mansikan alkuperämaa on selkeästi merkitty ja myyntipaikan haltijan nimi sekä yhteystiedot ovat selkeästi esillä.

Mansikan kotimaisuuden voi helpoiten tarkistaa rasian tai laatikon tiedoista. Niissä ilmoitetaan mansikan alkuperämaa, pakkaaja, elintarvike-erän tunnus, sisällön määrä ja laatuluokka. Suomessa viljellyt mansikat pakataan tilalla suoraan myyntilaatikoihin. Siksi pakkaaja on yleensä sama kuin viljelijä ja osoitetieto kertoo, missä marjat on viljelty.

Irtotuotteena myytävien mansikoiden välittömässä yhteydessä on oltava kyltti, johon on selkeästi kirjoitettu mansikoiden alkuperämaa ja laatuluokka. Irtomansikoistakin voi pyytää nähtäväksi myyntilaatikossa olevat tiedot. 

Lue lisää mansikoiden alkuperästä.

Miksi korvasienten myynti elintarvikkeena on Suomessa sallittua, vaikka sienet ovat myrkyllisiä?

Korvasieni on poikkeuksellinen elintarvike, jonka myynti sallitaan, vaikka käsittelemätön sieni sisältää luontaisesti gyromitriini-nimistä myrkkyä. Korkea gyromitriinimäärä aiheuttaa akuutin myrkytyksen. Gyromitriini ja sen aineenvaihduntatuotteet ovat myös syöpävaarallisia yhdisteitä.

Korvasienen myrkyn vaarat voidaan kuitenkin välttää oikealla käsittelyllä. Korvasienet on keitettävä kahteen kertaan runsaassa vedessä (1 osa sieniä ja 3 osaa vettä) vähintään viisi minuuttia per kerta ja huuhdeltava hyvin molempien keittokertojen jälkeen runsaassa vedessä. Muista myös tuulettaa tila hyvin.

Korvasienten myyntipaikalla on oltava näkyvillä varoitusmerkintä sienten myrkyllisyydestä sekä korvasienten käsittelyohjeet.

Lue lisää korvasienten käsittelystä ja varoitusmerkinnöistä.

Huomasin elintarvikkeen pakkauksessa / mainonnassa harhaanjohtavia tai puutteellisia tietoja. Minne asiasta kannattaisi ilmoittaa? Ruokavirastoonko?

Ei. Ruokaviraston tehtävänä on ohjata ja johtaa elintarvikevalvontaa ja elintarvikelainsäädännön toimeenpanoa Suomessa. Ruokavirasto ei arvioi yksittäisten tuotteiden lainmukaisuutta eikä tarkasta tai hyväksy yksittäisiä elintarvikkeita.

Jos havaitset virheellisiä tai puutteellisia pakkausmerkintöjä tai harhaanjohtavaa markkinointia, kannattaa aina ensisijaisesti olla yhteydessä pakkaukseen merkittyyn toimijaan tai myymälään, josta tuote on ostettu. Vakavissa tapauksissa voit olla yhteydessä myös kunnan elintarvikevalvontaan.

Ota yhteyttä elintarvikevalvontaan 

Voiko kofeiinin virkistävästä vaikutuksesta kertoa?

Muutama  kofeiiniin liittyvä terveysväite on saanut EFSAlta positiivisen lausunnon ja on ns. odotuslistalla. Odotuslistalla olevia väitteitä on lupa käyttää elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä ja markkinoinnissa komission päätökseen asti. Mutta turvallisuudesta ei voi tinkiä.

Lue lisää kofeiinista.

Tarvitseeko tuoreiden kokonaisten kasvisten alkuperämaa aina ilmoittaa? Riittääkö ilmoittamistavaksi ”EU”, ”kotimaisia” tai kuva maan lipusta?

Kyllä ja ei. Tuoreiden kokonaisten kasvisten alkuperämaa pitää ilmoittaa aina riippumatta siitä, myydäänkö tuote pakattuna vai irtona. Alkuperämaatieto ilmoitetaan maan koko nimellä; kuva maan lipusta tai sanat ”EU” tai ”kotimaisia” eivät riitä. Lisätietoa tuoreiden kokonaisten kasvisten merkintävaatimuksista löydät täältä:

Tuorekasvisten merkinnät pähkinänkuoressa - Esimerkkejä kasviksittain merkinnöistä irtomyynnissä ja pakkauksissa pdf

Miksi Ruokavirastolla ei voisi olla verkkokoulutuksia, jotta niihin voisi osallistua milloin haluaa?

Miksipä ei? Ruokavirastolla on nyt useita verkkokoulutuksia, joita voit opiskella silloin, kun sinulle sopii. Verkkokoulutuksia löytyy tällä hetkellä seuraavista aiheista:

• Listerian hallinta kala-alalla
• Elintarvikkeista annettavat tiedot eli pakkausmerkinnät
• Pienimuotoinen toiminta - mitä siltä vaaditaan?
• Ravitsemus- ja terveysväitteet
• Elintarvikeviennin pelisäännöt

Antoisia hetkiä koulutusten parissa!

Onko elintarvikkeiden ostaminen verkosta turvallista?

Ei aina. Kannattaa olla valppaana ja tarkastaa ainakin seuraavat asiat ennen ostopäätöksen tekemistä:

• Keneltä olet ostamassa?
• Kertooko myyjä yhteystietonsa?
• Mitä tuote sisältää?
• Onko luvattu vaikutus liikaa?
• Miten muut ovat arvioineet tuotetta/myyjää?
• Onko luottokorttia turvallista käyttää?

Jos epäilet, että verkosta ostamasi tuotteen laatu on huono, tuote ei ole turvallinen tai siitä annetut tiedot eivät pidä paikkaansa, ota yhteyttä terveystarkastajaan.

Lue lisää vinkkejä elintarvikkeiden turvalliseen verkko-ostamiseen.

Sopivatko kaikki muoviastiat ruoan kuumennukseen mikroaaltouunissa?

Eivät sovi. Käytä mikrossa ainoastaan sellaisia muoviastioita, joissa on merkintä astian soveltumisesta mikroaaltokuumennukseen. Muutoin siitä voi kuumennuksen yhteydessä irrota haitallisia aineita elintarvikkeeseen. Lisäksi, jos muoviastian pinta on naarmuinen tai muuten kulunut, sitä ei kannata käyttää, vaikka mikroaaltokuumennuksen salliva merkki astiasta löytyisikin.

Lue lisää kontaktimateriaalien käytössä huomioitavista asioista pdf 

Mitä hyönteisiä Suomessa saa myydä elintarvikkeena?

Suomessa saa tällä hetkellä myydä elintarvikkeena kahdeksaa hyönteislajia, joista on jätetty uuselintarvikehakemus. Nämä hyönteislajit ovat:

• Acheta domesticus (kotisirkka)
• Alphitobius diaperinus (kanatunkkari, toukka)
• Apis mellifera (mehiläinen, kuhnuritoukka)
• Hermetia illucens (mustasotilaskärpänen, toukka)
• Locusta migratoria (idänkulkusirkka)
• Tenebrio molitor (jauhopukki, toukka)

Lue lisää siirtymäaikana sallituista hyönteislajeista.

Evira julistaa jouluksi ruokarauhan

Ruoka on tärkeä osa suomalaisten joulua. Yhteiseen pöytään katetaan perinteisiä jouluruokia ja uudempia herkkuja.

Ruoan valmistuksessa, tarjoilussa ja säilytyksessä on syytä muistaa keittiöhygienia sekä vieraiden allergiat ja erityisruokavaliot.

Mutta kun päästään yhteiseen pöytään, unohdetaan turha nipotus. Nautitaan hyvästä ruoasta, seurasta ja joulun tunnelmasta.

Joulu on kerran vuodessa vaan!

Huomioi allergiat joulupöydässä

Joulukalat, pähkinät, mantelit, juustot, suklaa, sinappi, selleri… Ihania jouluherkkuja, mutta osalle meistä todellisia terveysvaaroja.

Huomioi allergiat joulupöydässä. Voimakkaasti allergiselle jopa silmin näkymättömät määrät allergian aiheuttajaa voivat johtaa allergiseen reaktioon.

Pidä huoli, etteivät ruokavieraille allergiaa aiheuttavat aineet sekoitu ruoan valmistuksessa, säilytyksessä tai tarjoilussa. Pese veitset, leikkuulaidat ja muut ruoanvalmistusvälineet huolellisesti ruokalajien välillä. Muista myös tarjoiluastiat ja ottimet.

Tieto elintarvikkeiden sisältämistä allergeeneistä löytyy pakkausmerkinnöistä. Ne on korostettu ainesosaluettelossa.

Lue lisää yleisimmistä ruoka-allergian aiheuttajista. 

Onko elintarvike käyttökelvoton, jos pakkauksessa mainittu päivämäärä on ohitettu?

Ei suinkaan aina. Päiväysmerkintöjä on kahdenlaisia. Jos elintarvikkeessa on käytetty ”parasta ennen” - merkintää, elintarvike on yleensä käyttökelpoinen jonkin aikaa myös tämän päivämäärän jälkeen. Käyttökelpoisuuden voi todeta katsomalla, haistamalla ja maistamalla tuotetta. Hyödyntämällä parasta ennen -päiväyksen ohittaneet tuotteet pystyt vähentämään ruokahävikin syntymistä.

Sen sijaan ”viimeinen käyttöpäivä” -merkintä tarkoittaa päivää, jonka jälkeen tuotetta ei pidä enää syödä. Viimeinen käyttöpäivä tai viimeinen käyttöajankohta -merkintää käytetään hyvin herkästi pilaantuviin tuotteisiin, jotka jo lyhyen säilytyksen jälkeen saattavat aiheuttaa terveysvaaran. Mikrobiologisesti helposti pilaantuvia elintarvikkeita ovat esim. pastöroimaton maito ja kerma, kypsyttämätön juusto, tuore liha, jauheliha ja tuore kala.

Lue lisää päiväysmerkinnöistä.

Mitä tietoja myyjäisissä myytävistä kotitekoisista elintarvikkeista tulisi antaa?

Jos viet myyjäisiin myyntiin kotona valmistamiasi elintarvikkeita, muista antaa kuluttajalle tuotteista helposti luettavat ja riittävät tiedot. Evira ohjeistaa, että pakatuista elintarvikkeista tulisi ilmoittaa vähintään seuraavat tiedot:

• elintarvikkeen nimi
• allergioita ja intoleransseja aiheuttavat aineet
• sisällön määrä
• valmistuspäivä

Pakkaamattomien elintarvikkeiden osalta kuluttajan saatavilla tulisi olla vähintään tieto elintarvikkeen sisältämistä allergiaa ja intoleransseja aiheuttavista aineista.

Lue lisää: usein kysyttyä pakkausmerkinnöistä. 

Koskeeko sananvapaus myös elintarvikkeiden markkinointia?

Yleinen sananvapaus ei mahdollista elintarvikkeiden lainsäädännön vastaista markkinointia.

Elintarvikkeista annettavista tiedoista voidaan määrätä lainsäädännön ja hallinnon keinoin, koska

• markkinointi ei kuulu sananvapausperusoikeuden ns. ydinalueeseen
• tarkoituksena on suojella esimerkiksi kuluttajien terveyttä sekä luottamusta markkinoihin.

Lue lisää sananvapaudesta ja elintarvikkeiden markkinoinnista.

Onko siitä jotain haittaa, jos ostan kaupasta lommoutuneen säilyketölkin?

Kyllä voi olla. Jos säilyketölkkiin tulee lommo, siitä voi siirtyä metalleja purkissa säilytettävään elintarvikkeeseen. Lommoutunutta tölkkiä ei kannata ostaa.

Kuluttajan keinot kontaktimateriaaleista tulevan kemiallisen altistuksen minimoimiseksi.

Onko väliä, miten ja millaisia kertakäyttösuojakäsineitä käytän elintarviketyössä?

On. Suojakäsineillä voi tietysti suojata käsiä. Niiden ensisijainen tarkoitus on kuitenkin suojata elintarvikkeita käsien kautta leviävältä lialta ja mikrobeilta.

Suojakäsineitä tulee käyttää, jos henkilöllä on rakennekynnet, koruja tai haavoja käsissään. Suojakäsineitä on käytettävä hygieenisesti ja ne on vaihdettava riittävän usein. Kädet täytyy pestä säännöllisesti, vaikka käyttäisikin suojakäsineitä.

Suojakäsineiden tulee olla elintarvikekelpoiset ja soveltua nimenomaan kyseisen elintarvikkeen käsittelyyn. Esimerkiksi kaikkia vinyylihansikkaita ei voi käyttää rasvaisten elintarvikkeiden kanssa.

Lue lisää

Miksi elintarviketiedot pitää olla verkkokaupassa?

Nettiostoksilla kuluttaja ei pääse käsiksi itse elintarvikkeeseen ja sen pakkausmerkintöihin. Elintarvikkeesta annettavat tiedot vaikuttavat kuitenkin ostopäätökseen. Monesti kuluttajan on jo oman terveytensäkin vuoksi tiedettävä esimerkiksi elintarvikkeen sisältämät allergeenit.

Verkkokaupassa myytävistä elintarvikkeista on annettava samat elintarviketiedot kuin tavanomaisessa kaupassakin. Kaikki pakolliset tiedot on annettava sekä suomeksi että ruotsiksi. Vain muuttuvat tiedot (erätunnus, parasta ennen, viimeinen käyttöpäivä) voi jättää toimitettavaksi elintarvikkeen mukana.

Lue lisää: elintarvikkeesta annettavat tiedot verkkokaupassa.

Voiko DNP tappaa? 

Voi. DNP eli 2,4-dinitrofenoli on sisäisesti nautittuna hengenvaarallinen solumyrkky. Sitä markkinoidaan erityisesti laihdutukseen ja rasvanpolttoon.

"Laihduttavan" vaikutuksen aiheuttavan annoksen ja kuolemaan johtavan annoksen välinen ero on kuitenkin pieni. Myrkytysoireet voivat ilmentyä äkillisesti. Isossa Britanniassa on raportoitu useita DNP:n aiheuttamia kuolemia.

Ruokaviraston tietoon on tullut, että yksittäiset suomalaiset kuluttajat ovat tilanneet ulkomaalaisista verkkokaupoista DNP:tä. Lääkkeeksi luokitellun DNP:n tilaaminen ulkomaalaisista verkkokaupoista on kiellettyä.

Ruokavirasto kehottaa DNP:tä tilanneita lopettamaan aineen käytön välittömästi. DNP:tä käyttäneiden on syytä kääntyä terveydenhuollon puoleen terveydentilansa arvioimiseksi.

Lue lisää DNP:stä.

Oliko kierrätettävä bambutuote sittenkin muovia?

Myynnissä on paljon erilaisia muovin korvaajaksi esitettyjä bambutuotteita. Osa tuotteista on oikeita bambutuotteita. Osa on melamiinimuovia, jotka sisältävät vain yhtenä ainesosanaan bambujauhoa.

Lue lisää bambutuotteista.

Miksi transrasvoja ei kielletä?

Suomalaisten ruokavalion ongelma on runsas tyydyttyneen rasvan saanti. Sen sijaan transrasvojen saanti on vähäistä. Tästä syystä transrasvojen määrää ei ole rajoitettu kansallisella lainsäädännöllä.

EU harkitsee transrasvojen käytön rajoittamista, koska monissa muissa EU-maissa transrasvojen saanti on terveydelle haitallisen suurta.

Transrasvoja voi syntyä rasvoja kovetettaessa sekä luonnostaan märehtijöiden pötsissä. Nykyisissä kasvimargariineissa on kuitenkin hyvin vähän transrasvoja, koska margariinien valmistusprosessia on muutettu.

Transrasvat ovat sydänterveydelle epäedullisia kovia rasvoja. Ne muun muassa nostavat veren huonoa LDL-kolesterolia ja laskevat veren hyvää HDL-kolesterolia.

Voiko hyönteisruoka aiheuttaa allergisen reaktion?

Allergia hyönteisruoalle on mahdollinen. Erityisesti äyriäisille, nilviäisille ja/tai pölypunkeille allergisten kannattaa olla varuillaan. Hyönteisten proteiinit ovat samankaltaisia, joten ristiallergia on mahdollinen.

Hyönteisten rehuista voi myös päätyä pieniä määriä viljaa, gluteenia, kalaa, maitoa tai munaa elintarvikkeena myytävään hyönteisruokaan. Tieto mahdollisista allergeenijäämistä tulee löytyä pakkausmerkinnöistä.

Lue lisää hyönteisallergiasta.

Uskaltaako ravintolisiä käyttää?

Kyllä uskaltaa. Tärkeää on kuitenkin muistaa muutama asia.

Lue lisää ravintolisistä.

Voiko palmuöljyä sisältäviä elintarvikkeita käyttää huoletta?

Pehmeät rasia- ja pullomargariinit ovat suositeltavia valintoja terveelliseen ruokavalioon. Niiden rasvasta pääosa on terveellisiä pehmeitä rasvoja. Kovan rasvan osuus on suhteellisen pieni, vaikka niihin käytetäänkin usein palmuöljyä rakennetta kiinteyttämään.

Sen sijaan palmuöljyä, voita tai kookosöljyä sisältävien leivonnaisten, keksien, tai muiden sellaisten käyttöä kannattaa rajoittaa. Ne sisältävät runsaasti terveydelle epäedullista kovaa rasvaa.

EU:ssa valmistellaan lainsäädäntöä, joka rajoittaa kasviöljyjen- ja rasvojen valmistuksessa mahdollisesti syntyvien haitallisten aineiden määrää. Näin varmistetaan, että markkinoilla olevat elintarvikkeet ovat turvallisia käyttää.