Tavoitteena tutkimuksessa oli selvittää, onko kotimaisten viljojen ja öljysiementen syönnistä enemmän terveyshyötyä vai -haittaa. Kemiallisena vaarana tarkasteltiin kadmiumia ja hyödyllisenä ravintoaineena ravintokuitua. Tutkielmassa arvioitiin viljoille ja siemenille raskasmetallipitoisuudet, kulutukset, raskasmetallialtistukset, kuidun saanti ja suurimmat turvalliset annokset. DALY-arvojen (engl. disability adjusted life year eli haittapainotetut elinvuodet) avulla verrattiin hyötyjä ja haittoja keskenään. Altistusten arvioinnissa sovellettiin tilastollista BIKE-mallia. Ennen tätä tutkimusta ei tiettävästi ole tehty riski-hyötyanalyysia viljojen ja siementen kulutuksesta. Elintarvikkeita koskevalle riski-hyötyanalyysille ei ole vielä kehittynyt yhteistä menetelmää, mutta yleisesti sen toteutuksessa suositellaan askelittaista lähestymistapaa. Tutkituista elintarvikkeista eniten kadmiumia sisälsivät unikon- ja auringonkukansiemen, vähiten kurpitsansiemen. Pitkällä aikavälillä siemenistä kulutettiin eniten seesamia ja viljoista vehnää. Kadmiumille altisti eniten vehnä, nikkelille kaura. Kuitua saatiin tutkituista elintarvikkeista selvästi eniten vehnästä. Vähäisestä kuidun saannista aiheutui vuonna 2012 enemmän DALYja kuin viljoista peräisin olevasta kadmiumista osteoporoosiin liitettyjä DALYja. Verrattaessa vuoden 2012 tilannetta viljaskenaarioon, jossa täysjyväviljaa kulutetaan 232 g/vrk, aiheutuu DALYja huomattavasti vähemmän. Syy on se, että viljaskenaariossa vähäisen kuidun saannin aiheuttamia DALYja, joiden määrä on kadmium-DALYja selkeästi suurempi, ei muodostu. Saatujen tulosten perusteella suuremmalla kuin vuoden 2012 viljojen kulutuksella terveyshyödyt ovat -haittoja suuremmat, sillä vähäisen kuidun saannin aiheuttamien DALYjen poistumisen vaikutus on paljon merkittävämpi kuin suuremman kulutuksen aiheuttama kadmium-DALYjen määrän suureneminen. Jatkossa olisi hyvä arvioida tarkasteltujen elintarvikkeiden kulutuksen terveysvaikutuksia kattavammin, mutta siihen tarvitaan paljon tietoa, jota ei tässä tutkimuksessa ollut saatavilla.
Tutkimus linkittyy riskinarviointiin suomalaisten aikuisten raskasmetallialtistuksesta: https://www.ruokavirasto.fi/yhteisot/riskinarviointi/riskinarvioinnin-projektit/kemiallinen-elintarviketurvallisuus/suomalaisten-aikuisten-altistuminen-elintarvikkeiden-ja-talousveden-raskasmetalleille/
Projektiryhmä
- opinnäytetyön tekijä Annika Ervasti
- erikoistutkija Johanna Suomi
Lisätietoa projektista
Johanna Suomi, erikoistutkija, riskinarvioinnin tutkimusyksikkö, johanna.suomi@ruokavirasto.fi
Julkaisut
Annika Ervasti: pro gradu ”Riski-hyötyanalyysi: Öljysiementen ja viljojen kuitu ja raskasmetallit”. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/312838
“Pitäisikö öljysiementen käyttösuositusta muuttaa?” Policy brief pro gradun tuloksista.
Policy brief on tarkoitettu taustatiedoksi riskinhallinnan toimijoille. Siinä ei ole huomioitu kaikkia mahdollisia öljysiementen käyttöön liittyviä näkökulmia, kuten siementen suurta energiatiheyttä, vaan se keskittyy öljysiemeniin ravintokuidun ja raskasmetallien saantilähteenä. Kuluttajalle suunnatut turvallisen käytön ohjeet ovat osoitteessa: https://ruokavirasto.fi/turvallisenkaytonohjeet
Johanna Suomi, Annika Ervasti, Antti Mikkelä, Pirkko Tuominen: ”Lyijy, arseeni ja kadmium aiheuttavat suurimman raskasmetalliriskin suomalaisten ravitsemuksessa”. Kehittyvä elintarvike 4/2020, ss. 46-47. Saatavilla: https://kehittyvaelintarvike.fi/artikkelit/teemajutut/ravitsemus-terveys/lyijy-arseeni-ja-kadmium-aiheuttavat-suurimman-raskasmetalliriskin-suomalaisten-ravitsemuksessa/