Ehdollisuuden opas 2024

• 1. Mitä on ehdollisuus?
• 2. Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen
• 3. Vesien suojelu
• 4. Maaperän suojelu ja laatu
• 5. Luonnon monimuotoisuuden ja maiseman suojelu ja laatu
• 6. Käytä kasvinsuojeluaineita oikein
• 7. Huolehdi rehujen turvallisuudesta
• 8. Tuota turvallisia elintarvikkeita
• 9. Kielletyt aineet, sallitut eläinlääkkeet ja lääkityskirjanpito
• 10. Eläinten hyvinvointiin liittyvät lakisääteiset hoitovaatimukset
• 11. Sosiaalinen ehdollisuus
• 12. Ehdollisuuden valvonta
• 13. Mihin säädöksiin ehdollisuus perustuu
• Liitteet

1. Mitä on ehdollisuus?

Ehdollisuus tarkoittaa perusvaatimuksia, joiden noudattaminen on viljelijätukien ehtona. Ehdollisuus korvaa nykyiset täydentävät ehdot ja viherryttämistuen. Lisäksi ehdollisuuteen kuuluu aiempaa enemmän ympäristö- ja ilmastotavoitteita edistäviä vaatimuksia.

Ehdollisuuden vaatimukset muodostavat perustason, joiden noudattamisesta et saa erikseen tukea. Tukia myönnetään vain toiminnasta, joka ylittää ehdollisuuden vaatimukset.

Ehdollisuus koostuu viljelyyn liittyvistä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista sekä lakisääteisistä hoitovaatimuksista. Lakisääteiset hoitovaatimukset liittyvät ympäristöasioihin, kansanterveyteen eli elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuuteen, kasvien terveyteen sekä eläinten terveyteen ja hyvinvointiin. Kaikki ehdollisuuden vaatimukset kuvataan tässä oppaassa.

Kun haet viljelijätukia, sitoudut noudattamaan ehdollisuuden vaatimuksia.

Ehdollisuuden vaatimuksista vain osa hyvän maatalouden ja ympäristön ehdoista koskee pohjoisia hehtaaritukia. Pohjoisissa hehtaarituissa ehdollisuuden vaatimuksista pitää noudattaa suojakaistavaatimuksia, sängenpolton kieltoa, maisemapiirteiden säilyttämistä, puiden leikkauskieltoa sekä hukkakauran ja jättiputken torjuntaa.

Noudata ehdollisuuden vaatimuksia maatalousmaalla ja maataloustoiminnassa. Maatalousmaalla tarkoitetaan peltojen, pysyvien kasvien sekä pysyvän nurmen  pinta-alaa.

Vaatimusten noudattamista tarkastellaan hallinnollisilla tarkastuksilla, satelliittiseurannalla ja tilakäynneillä tehtävillä tarkastuksilla. Jos jonkin muun valvonnan yhteydessä havaitaan ehdollisuuden laiminlyönti, voidaan valvontaa laajentaa myös ehdollisuuden valvonnaksi. Tarkastuksissa havaitut ehdollisuuden laiminlyönnit vähentävät samanaikaisesti kaikkien tukien määrää, joiden ehtona ehdollisuuden noudattaminen on.

Vuodesta 2025 alkaen ehdollisuuteen tulee mukaan myös ns. sosiaalinen ehdollisuus. Sosiaalinen ehdollisuus tulee sisältämään vaatimuksia, jotka koskevat tuensaajien työntekijöiden työsuojelua ja työehtoja. Sosiaalisen ehdollisuuden vaatimuksista kerrotaan tarkemmin vuoden 2025 oppaassa.

2. Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen

2.1 Pysyvän nurmen säilyttäminen

Pysyvän nurmen säilyttämisen tavoitteena on ympäristön huomioiminen viljelyssä ja hiilen talteenoton varmistaminen. Pysyvää nurmea on maa, jota käytetään heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien kasvattamiseen joko luontaisella tavalla (itseuudistuva) tai viljelemällä (kylvämällä), ja joka ei ole kuulunut tilan viljelykiertoon vähintään viiteen vuoteen. Lue lisää pysyvistä nurmista peltotukien hakuoppaan maatalousmaan luvusta.

Pysyvän nurmen määrä suhteessa maatalousmaan määrään ei saa vähentyä yli viittä prosenttia Suomen strategiasuunnitelmassa vahvistetusta viiteosuudesta. Viiteosuus on laskettu vuonna 2018 EU:n suoria tukia saaneiden tuenhakijoiden pysyvän nurmen pinta-alan perusteella. Pysyvän nurmen ala vuonna 2018 oli 175 001 hehtaaria ja maatalousmaan ala 2 288 568 hehtaaria, eli viiteosuus on 7,65 %. Pysyvän nurmen säilyttämistä tarkastellaan koko maan tasolla.

Jos pysyvän nurmen osuus maatalousmaasta vähenee Suomessa yli viisi prosenttia, otetaan käyttöön pysyvän nurmen ennallistamismenettely, eikä olemassa olevia pysyviä nurmia saa ottaa muuhun viljelykäyttöön. Ennallistaminen tarkoittaa sitä, että saatat joutua muuttamaan viideksi vuodeksi osan maatalousmaan alastasi nurmelle.

Pysyvän nurmen säilyttämisvaatimus koskee kaikkia viljelijöitä, myös luonnonmukaista tuotantoa harjoittavia viljelijöitä.

2.2 Turvemaiden suojelu ja maatalousmaaksi muusta käytöstä otettu ala

Turvemaiden suojelun tavoitteena on runsashiilisen maaperän suojelu. Turvemaat ovat hiilinielu ja ne vaikuttavat myös vesien suojeluun. Muusta käytöstä maatalousmaaksi otetun alan vaatimukset edistävät pysyvän nurmen määrän lisääntymistä.

Turvemaalla tarkoitetaan maata, jonka muokkauskerroksen orgaanisen aineksen pitoisuus on vähintään 40 prosenttia.

Vuodesta 2023 alkaen raivaamalla tai muutoin maatalousmaaksi otettuja turve- ja muita aloja koskee vaatimus nurmikasvustosta. Vuodesta 2025 alkaen turvemaiden suojeluvaatimus laajenee. Vaatimus koskee kaikkia viljelijöitä, myös luonnonmukaista tuotantoa harjoittavia viljelijöitä.

Muusta käytöstä maatalousmaaksi otettu ala vuodesta 2023 alkaen

Muusta käytöstä maatalousmaaksi otetulla alalla tarkoitetaan raivioita, aiemmin turvetuotannossa olleita sekä muilla keinoin maatalousmaaksi otettuja aloja. Sinun on säilytettävä kaikki vuoden 2022 jälkeen muusta käytöstä maatalousmaaksi ottamasi ala pysyvästi nurmikasvustolla.

Vaatimus pysyvästä nurmikasvustosta ei koske sellaisia maatalousmaan aloja, jotka ovat olleet viljelykelpoisia viimeistään 31.12.2022. Alan pitää olla sellaisessa kunnossa, että sitä voidaan viljellä tavanomaisen sadon tuottamiseksi.

Voit tehdä viljelytoimia hankaloittavien esteiden poistoa ja peruslohkon muotoa parantavia muutoksia ilman vaatimusta pysyvästä nurmikasvustosta. Alan on tällöin rajauduttava olemassa olevaan peruslohkoon sekä oltava kooltaan alle 0,5 hehtaaria ja enintään 5% peruslohkon alasta. Nurmikasvivaatimus ei koske tällaista alaa, jos muutos hyväksytään peltolohkorekisterin ajantasaistuksessa. 

Peruslohkon muutosten tekemisestä annetaan tarkemmat ohjeet kevään peltotukien hakuoppaalla.  

Vaatimus pysyvästä nurmikasvustosta ei koske tilusjärjestelyn perusteella hallintaasi tulleita aloja.

Tilusjärjestelyllä tarkoitetaan:

1. kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 9 luvun mukaista uusjakoa
2. kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (603/1977) 23 §:n mukaista tilusjärjestelyä
3. maantielain (503/2005) 63 §:n mukaista tilusjärjestelyä
4. yksityistielain (560/2018) 75 §:n mukaista tilusjärjestelyä
5. vesistöhankkeiden johdosta suoritettavista tilusjärjestelyistä annetun lain (451/1988) 2 §:n mukaista tilusjärjestelyä
6. ratalain (110/2007) 53 §:n mukaista tilusjärjestelyä.

Vaatimus pysyvästä nurmikasvustosta

Sinun on säilytettävä pysyvästi nurmella ne maatalousmaan alat, jota vaatimus koskee. Voit uusia nurmikasvuston suorakylvönä tai kevennetyllä muokkauksella niin, että kylvät uuden kasvuston välittömästi aiemman kasvuston muokkauksen jälkeen. Et saa kyntää tällaista maatalousmaata.

Voit tarkistaa Vipu-palvelun peltotukien haussa peruslohkon viranomaistiedoista, onko muusta käytöstä maatalousmaaksi ottamallasi lohkolla vaatimus pysyvästä nurmikasvustosta.

Voit ilmoittaa seuraavia nurmikasveja vuoden 2022 jälkeen maatalousmaaksi otetulle peruslohkolle, jota vaatimus koskee:

• Englannin raiheinän siemen, valvottu tuotanto
• Italianraiheinän (westerw.) siemen, valv. tuotanto
• Laidunnurmi
• Luonnonlaidun ja -niitty
• Nurminadan siemen, valvottu tuotanto
• Rehunurmi
• Ruokonadan siemen, valvottu tuotanto
• Siemennurmi
• Siemennurmi, yksilajinen
• Suojakaista
• Timotein siemen, valvottu tuotanto
• Viherkesanto (nurmi ja niitty)
• Viherlannoitusnurmi

Et voi ilmoittaa alalle ympäristösitoumuksen tai ekojärjestelmätuen mukaisia nurmitoimenpiteitä.

Vaatimukset turvemaille vuodesta 2025 alkaen

Jos uudistat nurmelta nurmelle lohkon, joka on pysyvää nurmea ja turvemaata, voit kyntää sen vain kerran neljässä vuodessa. Vaatimus koskee aloja, jotka ovat olleet maatalousmaata jo ennen vuotta 2023. Voit jatkossakin kylvää tällaiselle pysyväksi nurmeksi muuttuneelle turvemaalle myös muita kuin nurmikasveja. Tällöin pysyvän nurmen merkintä alalta poistuu.

Et saa tehdä seuraavia toimenpiteitä:

• ottaa maa-ainesta maatalousmaalta, joka on turvemaata
• polttaa turvemaalla olevaa kasvustoa
• kaivaa uusia avo-ojia turvemaalle (Avo-ojien kaivuu on kuitenkin sallittua silloin, jos kaivuu liittyy rakennettavan kosteikon perustamiseen tai useita maanomistajia koskevaan peruskuivatus- tai tilusjärjestelyhankkeeseen).

2.3 Sängen polttokielto

Sängen polttokiellon tavoitteena on säilyttää maaperän orgaanista ainesta. Sängellä tarkoitetaan leikatun kasvin maahan jäävää tyviosaa. Älä polta myöskään korjaamatonta kasvustoa.

Älä polta viljojen, tattarin, kvinoan, öljykasvien, kuitukasvien, palkokasvien tai siemenmausteiden sänkeä.

Sängen polttokielto ei koske nurmea.

3. Vesien suojelu

Vaatimuksen tavoitteena on suojella veden laatua ehkäisten ja vähentäen vesiin kohdistuvia haittoja sekä varmistaa vesivarojen ja vesiympäristön kestävä käyttö.

Vesien suojelu sisältää vaatimuksia suojakaistoista, veden ottamisesta ja vesitaloushankkeiden luvanvaraisuudesta, maaperän ja pohjaveden suojelusta sekä ympäristöluvista. Lisäksi vaatimukseen sisältyy lannoittamiseen ja lannan varastointiin liittyviä ehtoja.

3.1 Jätä suojakaista vesistön varrelle

Muokkaamaton kasvipeitteinen suojakaista suojelee vesistöjä pilaantumiselta ja valumilta.

Mihin suojakaista pitää jättää?

Jos viljelemäsi peruslohko sijaitsee vesistön varrella, jätä vesistön puoleiselle lohkon reunalle kasvipeitteinen, muokkaamaton ja vähintään 3 metriä leveä suojakaista.

Peruslohko ei sijaitse vesistön varrella, jos pellon ja vesistön välillä on muuta aluetta vähintään keskimäärin 10 metriä eikä vesi tulvankaan aikana nouse maatalousmaalle tai jos pelto sijaitsee tulvapenkereen takana ja kuivatusvedet johdetaan pois pumppaamalla tai muulla vastaavalla tavalla.

Voit tarkistaa Vipu-palvelusta lohkot, jotka sijaitsevat vesistöjen varrella.

Mikäli sinulla on vesistöön päin kaltevia lohkoja vesistön varrella ja tällaisella lohkolla todetaan puutteita suojakaistavaatimuksessa, on puutteesta aiheutuva seuraamus korkeampi kuin muilla lohkoilla. Kaltevat lohkot ja lohkon osat voit tarkastaa Vipu-palvelusta.

Suojakaistan kasvillisuus ja hoito

Perusta suojakaista kylvämällä alalle monivuotisia nurmikasveja. Voit perustaa suojakaistan kylvämällä sen suojaviljaan. Suojakaistalla ei hyväksytä pajukkoa, vadelmakasvustoa tai mitään muutakaan puuvartista kasvustoa. Jos suojakaistalle alkaa muodostua puuvartista kasvustoa, uudista kaistan kasvusto. 

Jos suojakaistan kasvillisuus vaurioituu tai tuhoutuu esimerkiksi talven aikana, vesistön kunnostustyön yhteydessä tai muulla vastaavalla tavalla, perusta suojakaistan kasvusto uudelleen heti olosuhteiden salliessa. 

Kasvinsuojelu ja lannoitus ei ole sallittua suojakaistalla

Et saa käyttää suojakaistalla kasvinsuojeluaineita etkä lannoitteita.

Vaikeissa rikkakasvitilanteissa voit käyttää kasvinsuojeluaineita sen käyttörajoitusten mukaisesti pesäketorjuntana. Pyydä aina lupa kasvinsuojeluaineen käyttöön suojakaistalla oman alueesi ELY-keskuksesta lomakkeella 443.

Vaikea rikkakasvitilanne tarkoittaa sitä, että lohkolla esiintyy laajamittaisesti helposti leviäviä rikkakasveja, hukkakauraa, persianjättiputkea, armenianjättiputkea, keltamajavankaalia, alaskanlupiinia, hamppuvillakkoa, tarhatatarta, japanintatarta, sahalinintatarta, komealupiinia, kurtturuusua, lännenpalsamia tai marunatuoksukkia.

Merkitse kaikista suojakaistalla tehtävistä toimista tiedot lohkokohtaisiin muistiinpanoihin.

3.2 Selvitä tarvitsetko luvan veden ottamiseen tai vesitaloushankkeeseen

Ehdollisuuden vaatimuksena saatat tarvita vesitaloushankeluvan toiminnallesi. Jos aiot käyttää pinta- tai pohjavettä tai rakentaa padon, selvitä ELY-keskuksesta ennen toiminnan aloittamista, tarvitsetko luvan tai pitääkö sinun tehdä ilmoitus asiasta. Käyttäessäsi pohjavettä, kyse voi olla vesitaloushankkeesta. Muita vesitaloushankkeita, joihin voit tarvita luvan ovat esimerkiksi vesijohdon rakentaminen vesistöön tai joissain tapauksissa ojitus. Selvitä luvan tarve näissäkin tapauksissa.

Jos ELY-keskus on arvioinut, että tarvitset luvan vesitaloushankkeeseesi, hae lupaa aluehallintovirastosta (AVI). Ohjeita ja neuvoja hakemuksen tekemiseen löydät aluehallintoviraston verkkosivuilta.

Milloin ilmoitus veden ottamisesta riittää?

Tee ilmoitus vedenotosta paikalliselle ELY-keskukselle, jos otat pinta- tai pohjavettä säännöllisesti yli 100 m³ vuorokaudessa. Tee ilmoitus viimeistään 30 vuorokautta ennen veden oton aloittamista.

Milloin tarvitset luvan vesitaloushankkeeseen ja veden ottamiseen?

Tarvitset luvan vesitaloushankkeeseen seuraavissa tilanteissa:

• Otat pohjavettä yli 250m³ vuorokaudessa muutoin kuin tilapäisesti
• Muutat maa-alueen pysyvästi vesialueeksi vesistön vedenkorkeutta nostamalla
• Teet muutoksia, jotka muuttavat vesiväylää siten, että sen käyttö vaikeutuu, tai kavennat tai suljet vesiväylän. Vesiväylällä tarkoitetaan sellaista vesistössä olevaa reittiä, jossa voi olla vesiliikennettä.
• kun vettä ei riitä tarpeeksi niille vesialueen omistajille tai osakkaille, jotka ottavat vettä

Tarvitset luvan vesitaloushankkeeseen, jos se voi muuttaa vesistön tilaa (laatua tai veden määrää), rantaa tai vesiympäristöä tai vaikuttaa pohjaveteen.

Jos sinulla on suunnitelmissa tällainen vesitaloushanke, tarvitset luvan, jos muutos:

• vaikuttaa vahingollisesti luontoon, vesistöön tai pohjaveteen
• heikentää tai vaikuttaa vahingollisesti veden hankintakäyttöön soveltuvaan pohjavesiesiintymään
• aiheuttaa vahinkoa tai haittaa kalastukselle tai kalakannoille
• vaarantaa puron uoman luonnontilan säilymisen
• loukkaa yleistä etua muulla tavalla, joka on verrattavissa yllä listattuihin seikkoihin.

3.3 Varmista tarvitsetko ympäristöluvan tai ilmoituspäätöksen toiminnallesi

Tarvitset ympäristösuojelulain mukaisen luvan tai ilmoituspäätöksen ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavalle toiminnalle. Varmista ympäristöluvan tai ilmoituspäätöksen tarve ELY-keskuksen ympäristövastuualueelta tai kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta.

Toiminnallasi tulee olla kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen myöntämä ilmoituspäätös esimerkiksi silloin, jos eläinsuoja on tarkoitettu vähintään 50 lypsylehmälle, 60 hevoselle tai ponille, 100 emakolle, 250 lihasialle, 250 uuhelle tai vuohelle, 4 000 munituskanalle tai 10 000 broilerille. Voit lukea tarkemmin ilmoituksenvaraisesta toiminnasta Ympäristöhallinnon yhteisestä verkkopalvelusta ja kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeesta.

Eläinsuojalla on oltava ympäristölupa seuraavissa tapauksissa:

• siipikarjakasvattamo, jossa on siipikarjapaikkoja yli 40 000.
• sikala, jossa on tuotantosikojen (yli 30 kg:n painoisia) paikkoja yli 2 000 tai emakkopaikkoja yli 750.
• eläinsuoja, joka on tarkoitettu vähintään 300 lypsylehmälle, 500 lihanaudalle tai 600 emolehmälle tai muu eläinsuoja, jonka kokonaiseläinyksikkömäärä on Ympäristönsuojelulain (2014/527) liitteessä III kerrotuilla eläinyksikkökertoimilla laskettuna vähintään 3 000.
• turkistarha, joka on tarkoitettu vähintään 500 siitosnaarasminkille tai -hillerille, tai vähintään 250 siitosnaarasketulle tai -supikoiralle tai muu turkistarha, jonka kokonaiseläinyksikkömäärä on Ympäristönsuojelulain (2014/527) liitteessä III kerrotuilla eläinyksikkökertoimilla laskettuna vähintään 100.
• kalankasvatus- tai kalanviljelylaitos, jossa käytetään vähintään 2 000 kg vuodessa kuivarehua tai sitä ravintoarvoltaan vastaava määrä muuta rehua, tai jossa kalan lisäkasvu on vähintään 2 000 kg vuodessa, tai kooltaan vähintään 20 hehtaarin luonnonravintolammikko tai lammikkoryhmä.

Sinulla on oltava ympäristölupa toiminnallesi myös, jos

• eläinsuojasi sijaitsee tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa.
• toiminnastasi voi aiheutua vesistön pilaantumista eikä kyse ole vesitaloushankkeesta.
• johdat jätevesiä siten, että toiminnasta voi aiheutua ojan, lähteen tai vesilain mukaisen noron pilaantumista.
• toiminnastasi voi aiheutua kohtuutonta rasitusta esimerkiksi ympäristölle haitallisista aineista, liasta tai hajusta ja se vaikuttaa lähistöllä asuviin tai naapureihisi.

3.4 Suojele maaperää ja pohjavettä

Maaperän ja poh­ja­ve­den kai­ken­lai­nen pi­laa­mi­nen ja pilaantumisen vaaran aiheuttaminen on kiel­let­ty. Ym­pä­ris­töl­le vaa­ral­lis­ten ja hai­tal­lis­ten ai­nei­den pääs­tä­mi­nen suo­raan tai vä­lil­li­ses­ti poh­ja­ve­teen on kiel­let­ty. Vaikka ehdollisuuden vaatimuksena on maaperän ja pohjaveden suojeleminen fosforipäästöiltä, sinun on huolehdittava, ettet päästä pohjaveteen muitakaan ympäristölle vaarallisia tai haitallisia aineita. Tämä on lainsäädännön vaatimus. Ym­pä­ris­töl­le vaa­ral­li­set ja hai­tal­li­set ai­neet, joi­ta ei saa pääs­tää suo­raan tai vä­lil­li­ses­ti poh­ja­ve­teen on lu­e­tel­tu val­ti­o­neu­vos­ton ase­tuk­sen 1022/2006 liitteessä 1 E.

Älä päästä tai jätä maahan fosforia sisältävää ainetta, joka vaikuttaa huonontavasti maaperän laatuun, aiheuttaa vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, tai aiheuttaa muuta haittaa.

Huolehdi, ettei tilallasi tehtävistä toimista aiheudu rehevöitymistä aiheuttavan fosforin suoria tai epäsuoria päästöjä pohjaveteen. Huomioi vaatimus kaikessa tilasi maataloustoiminnassa ja koko maatalousmaalla, ei pelkästään pohjavesialueilla.

3.5 Lannoita ehtojen mukaisesti

Lannan ja lannoitevalmisteiden sisältämät ravinteet voivat pilata maaperää sekä pinta- ja pohjavesiä. Siksi lannan käytölle ja varastoinnille sekä muiden maataloudessa lannoitteina käytettävien aineiden käytölle on rajoituksia. Rajoitukset koskevat kaikkia viljelijöitä.

Noudata rajoituksia lannoitteiden levityksessä

Lannoite tarkoittaa orgaanista tai epäorgaanista ainetta tai valmistetta, joka on tarkoitettu edistämään kasvien kasvua tai parantamaan sadon laatua ja jonka vaikutus perustuu kasviravinteisiin.

Jos käy­tät säi­lö­re­hun pu­ris­te­nes­tei­tä ja ja­loit­te­lu­a­lu­ei­den va­lu­ma­ve­siä lan­noit­tee­na, noudata nii­den käy­tös­sä myös le­vi­tyksen ­ra­joi­tuk­sia.

• Le­vi­tä lan­noit­teet pel­lol­le si­ten, että va­lu­mia ve­siin ei ta­pah­du eikä poh­ja­maa tii­vis­ty.
• Älä le­vi­tä lan­noit­tei­ta kos­kaan lumi­peit­tei­seen, rou­taan­tu­nee­seen tai ve­den kyl­läs­tä­mään maa­han.
• Älä levitä lantaa tai or­gaa­nis­ia lan­noi­te­val­mis­tei­ta pel­lol­le 1.11.–31.3. vä­li­se­nä ai­ka­na.
  
  
  • Voit poiketa lannan levittämisen kieltoajasta ja levittää lantaa marraskuun loppuun asti tilanteissa, joissa lantaa ei ole voitu hyödyntää lannoitteena pellolla kasvukauden aikana poikkeuksellisen sääolosuhteen vuoksi. Poikkeuksellisena sääolosuhteena pidetään tilannetta, jossa pitkään jatkuneiden runsaiden sateiden ja vähäisen haihdunnan vuoksi pellon märkyys on estänyt lannan syyslevityksen viimeistään lokakuussa. Poikkeusmahdollisuus on tarkoitettu vain erityistapauksiin, joissa pitkään jatkuneet runsaat sateet ovat estäneet lannan levittämisen pellolle kasvukauden aikana.
  • Jos levität lantaa marraskuussa, tee siitä ilmoitus kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle lokakuun loppuun mennessä. Ilmoitusvaa­ti­mus ei kuu­lu ehdollisuuden vaatimuksiin, mut­ta täy­tyy sil­ti huo­mi­oi­da, koska se on lainsäädännön vaatimus.
    
    
• Jos le­vi­tät pel­lon pin­taan lan­taa tai or­gaa­ni­sia lan­noi­te­val­mis­tei­ta, pi­tää lan­ta mul­la­ta tai pel­to kyn­tää vuo­ro­kau­den si­säl­lä levityk­ses­tä. Jos le­vi­tät lan­nan tai or­gaa­ni­sen lan­noi­te­val­mis­teen kas­vus­toon let­ku­le­vit­ti­mel­lä tai haja­le­vi­tyk­se­nä, ei multaamis­ta edel­ly­te­tä.
• Jos peltosi on tal­ven yli kas­vi­peit­tei­se­nä, lan­taa ja or­gaa­ni­sia lan­noi­te­val­mis­tei­ta saa levittää 15.9. al­ka­en loh­kol­le vain si­joit­ta­mal­la.
• Sallitun levitysajan puitteissa kuivalantaa ja orgaanisia lannoitevalmisteita, joiden kuiva-ainepitoisuus on 30%, voidaan säilyttää pellolla enintään neljä viikkoa levitystä odottamassa. Tämä ei ole ehdollisuuden ehto, mutta täytyy silti noudattaa, koska on lainsäädännön vaatimus.

Ve­sis­tö­jen var­sil­la ja kaltevilla aloilla teh­tä­vää lan­noi­tus­ta on ra­joi­tet­tu

Lan­noi­tus on kiel­let­tyä vii­si met­riä lä­hem­pä­nä ve­sis­töä. Seu­raa­van viiden met­rin vyö­hyk­keel­lä ve­sis­tös­tä lan­nan ja or­gaa­nis­ten lan­noi­te­val­mis­tei­den pin­ta­le­vi­tys on kiel­let­ty, ell­ei pel­toa muo­ka­ta vuorokau­den ku­lu­es­sa le­vi­tyk­ses­tä. Kotieläinten laidunnus on sallittu vesistöjen varsilla.

Jos perusloh­ko on kokonaan tai osittain vä­hin­tään 15 % kalteva, lie­te­lan­nan, virt­san ja nes­te­mäis­ten orgaanisten lan­noi­te­valmistei­den levittäminen on sallittua ainoastaan sijoittamalla. Ehtoa on noudatettava silloin, jos kalteva ala on vähintään 25 aarin (0,25 ha) kokoinen. Voit tarkistaa lohkojesi kaltevuudet VIPU-palvelusta.

Voit levittää kaikki muut kuin nestemäiset lannat ja lannoitevalmisteet myös lohkon kalteville osille, mutta ne on muokattava maahan kahdentoista tunnin sisällä levityksestä.

Suunnittele lannoitus viljavuustutkimuksen perusteella

Selvitä lannoitettavan lohkon maalaji ja viljavuusluokka  akkreditoidussa laboratoriossa ennen lannoittamista . Fosforilannoituksen voit tehdä myös käyttämällä viljavuusluokan 6 lannoitustasoja, jos analyysiä ei ole. Maalaji on selvitettävä laboratoriossa.

Jos hallinnassasi on 0,5 ha tai tätä pienempiä lohkoja, voit käyttää lannoituksen perusteena:

• viereisen lohkon maa-analyysiä tai viljavuusluokan analyysiä,
• eloperäisen maan taulukkoarvoja tai viljavuusluokan 6 arvoja tai
• teettää maalajin ja viljavuusluokan analyysin laboratoriossa.

Selvitä myös korvauskelvottomista lohkoista maalaji ja viljavuusluokka aina ennen lannoittamista, mikäli ne ovat yli 0,5 hehtaarin suuruisia.

Viereisellä lohkolla tarkoitetaan peruslohkoa, jolla on yhteistä rajaviivaa peruslohkon kanssa tai peruslohkoja erottaa tie tai oja.

Ympäristösitoumuksen ehtona on voimassa oleva vähintään viiden vuoden välein otettava viljavuustutkimus, jossa myös maalaji ja viljavuus on analysoitu. Tämä viljavuustutkimus riittää täyttämään ehdollisuuden vaatimusta. Ehdollisuudessa lannoituksen perusteena voidaan kuitenkin hyväksyä tätä vanhempi viljavuustutkimus, kuitenkin korkeintaan 10 vuotta vanha viljavuustutkimus. Mikäli et ole tehnyt ympäristösitoumusta eikä sinulla ole aiempaa viljavuustutkimusta, teetä analyysi erikseen akkreditoidussa laboratoriossa.

Ota maanäytteet niin, että ne edustavat kattavasti lannoitettavaa peruslohkoa:

• Vähintään yksi näyte/peruslohko, jos näyte edustaa kattavasti peruslohkoa
• Jos lohkolla maalaji vaihtelee, ota useampi näyte
• Yhden näytteen tulee koostua useammasta osanäytteestä.

Jos lohkosta on eri aikoina otettuja viljavuustutkimuksia, lannoituksen tulee perustua uusimpaan käytettävissä olevaan analyysitulokseen. Jos peruslohkosta on useampi kuin yksi analyysitulos, voit lannoittaa analyysien mukaisten lannoituslohkojen mukaan tai käyttämällä analyysien keskiarvoa tai painotettua keskiarvoa.

Teetä lanta-analyysi viiden vuoden välein

Lanta-analyysissä tulee määrittää lannan sisältämä liukoinen typpi, kokonaistyppi ja kokonaisfosfori. Säilytä lanta-analyysin tiedot ja orgaanisten lannoitevalmisteiden tuoteselosteet, jotta voit esittää ne pyydettäessä valvontaviranomaiselle.

Lanta-analyysivelvoite koskee tilaa, jolla syntyy tai/ja joka käyttää lantaa lannoitteena suoraan pellolla enemmän kuin 25 m³ vuodessa.

Käytä lannoittamiesi lohkojen ravinnelaskennassa lantalajeittain joko lanta-analyysin arvoja tai taulukkoarvoja (Taulukko 1). 

Taulukko 1 Lannan taulukkoarvot.

Noudata typpilannoituksen enimmäismääriä

Toteuta lannoitus lohkokohtaisesti kasvin, maalajin sekä satotason perusteella.

Tuotantoeläinten lannassa ja lantaa sisältävissä orgaanisissa lannoitevalmisteissa vuosittain levitettävä kokonaistypen määrä saa olla enintään 170 kg/ha.

Noudata typpilannoituksessa liukoisen typen käyttömäärille annettuja enimmäisrajoja. Liukoisen typen enimmäismääriin sisältyvät epäorgaanisissa lannoitteissa, tuotantoeläinten lannassa, mukaan lukien eläinten laiduntaessa syntyvä lanta, sekä orgaanisissa lannoitevalmisteissa annettu liukoinen typpi.

Typpilannoituksen kasvilajikohtaiset enimmäismäärät on esitetty taulukossa (Taulukko 2). Laidunnukseen käytettävillä peltolohkoilla laitumelle jäävän lannan sisältämä typpi on otettu huomioon taulukossa typpilannoituksen enimmäismäärissä.

Jos liukoisen typen lannoitusmäärä ylittää 150 kg/ha vuodessa, on määrä jaettava vähintään kahteen erään. Levittämisen välillä on oltava vähintään kaksi viikkoa.

Syksyllä 1.9. alkaen tuotantoeläinten lannassa ja orgaanisissa lannoitevalmisteissa levitettävän liukoisen typen määrä saa olla enintään 35 kg/ha. Huomioi syksyllä levitetyn liukoisen typen määrä kokonaisuudessaan osana seuraavan viljelykasvin lannoitusta.

Taulukko 2 Liukoisen typen vuotuiset kasvilajiryhmäkohtaiset enimmäismäärät (kg/ha).

*Lannoitusta ennen syyskuun alkua ei katsota syyslannoitukseksi, mutta se vähennetään enimmäismääristä.

Jos et löydä taulukosta 2. tietoa millä tasolla kasvia voi lannoittaa, tarkasta tieto täältä:

Noudata fosforilannoituksen enimmäismääriä

Toteuta fosforilannoitus lohkokohtaisesti kasvin, maan viljavuuden ja satotason perusteella.

Jos pellon viljavuusluokka ei ole tiedossa, käytä lannoituksessa  viljavuusluokan 6 lannoitustasoja.

Fosforilannoituksen sallitut enimmäismäärät on esitetty taulukossa (Taulukko 3).

Laske ravinnemääriin mukaan sekä epäorgaanisten että orgaanisten lannoitevalmisteiden ja kotieläinten lannan sisältämät ravinteet sekä muiden pelloille levitettävien aineiden ravinteet, jos ne on ilmoitettu lannoitevalmisteen tuoteselosteessa ja ravinteissa levitetään fosforia enemmän kuin kilo hehtaarille vuodessa. Mukaan ei tarvitse laskea fosforin pidättämiseen tarkoitetuissa kemiallisissa aineissa (kipsi tai rakennekalkki) levitettävää fosforia.

Huomioi syksyllä levitetyn fosforin määrä kokonaisuudessaan osana seuraavan viljelykasvin lannoitusta. Jos sato jää korjaamatta, täytyy käytetyn lannan ja lannoitevalmisteiden fosfori huomioida kokonaisuudessaan seuraavan vuoden lannoituksessa. 

Huomioi lannoituksessa kokonaisfosfori

Pääsääntönä fosforilannoituksessa on se, että lannan ja lannoitevalmisteiden sisältämästä kokonaisfosforista otetaan huomioon 100 %. Poikkeuksena ovat seuraavat:

• Lihaluujauhon, käsitellyn saostus- ja umpisäiliölietteen sekä puhdistamolietteen kokonaisfosforista otetaan huomioon 60 prosenttia
• Tuhkan ja biohiilen kokonaisfosforista otetaan huomioon 40 prosenttia
• Turkislannan fosforista huomioidaan 60 prosenttia 31.12.2027 asti

Jos lannoitevalmiste sisältää useampaa ainetta, laske lannoitevalmisteen sisältämän kokonaisfosforin käyttökelpoisuus ainesosien massaosuuksien ja käyttökelpoisuuksien perusteella. Jos tuoteselosteessa ei ole tietoa aineosan massaosuudesta, huomioi tuotteen fosforin käyttökelpoisuus kokonaisuudessaan.

Taulukko 3 Fosforilannoituksen kasvilajiryhmäkohtaiset enimmäismäärät (kg/ha) viljavuusluokan perusteella.

Jos et löydä taulukosta 3. tietoa millä tasolla kasvia voi lannoittaa, tarkasta tieto täältä:

Voit käyttää lantapoikkeusta

Jos käytät fosforilannoituksessa pelkästään kotieläinten lantaa, voit käyttää taulukon (Taulukko 3) mukaisesti hiukan suurempia ravinnemääriä viljoilla, öljykasveilla, palkokasveilla ja nurmilla.

Lantapoikkeusta ei saa käyttää 25 metriä lähempänä vesistöä. Lantapoikkeukseen saa soveltaa fosforin tasausta, mutta ei satotasokorjauksia.

Lantapoikkeus on käytössä 1.1.2025 saakka. Huomioi siis, että voit hyödyntää lantapoikkeuksen sallimia lannoitemääriä vain vuosina 2023 ja 2024 hakemuksella ilmoittamillesi kasveille. Syyslannoitus vuonna 2024 lasketaan vuodelle 2025, joten lantapoikkeuksen sallimaa määrää ei voi enää tällöin hyödyntää.

Miten viljavuusluokat määräytyvät

Viljavuusluokka määritellään akkreditoidussa laboratoriossa taulukon (Taulukko 4) mukaisesti. 

Taulukko 4 Viljavuusluokat

Voit käyttää satotasokorjausta viljoilla ja öljykasveilla

Voit lisätä lannoitusta silloin, jos olet saanut merkittävästi yli tavanomaisen keskisadon satoja jonain aikaisemmista viidestä vuodesta viljalla tai öljykasveilla. Satotasokorjauksen perusteena olevat satomäärät todennetaan valvonnassa lohkokirjanpidostasi.

Jos olet saanut kasvulohkolta edeltävän 5 vuoden aikana viljoilla enemmän kuin 5 000 kg/ha sadon ja öljykasveilla enemmän kuin 2 250 kg/ha sadon, voit lisätä taulukossa (Taulukko 3) esitettyyn enimmäislannoitusmäärään enintään 3 kilogrammaa fosforia hehtaarille vuodessa.

Jos olet saanut kasvulohkolta enemmän kuin 6 000 kg/ha sadon ja öljykasveilla enemmän kuin 2 750 kg/ha sadon, voit lisätä taulukossa (Taulukko 3) esitettyyn enimmäislannoitusmäärään korkeintaan 6 kilogrammaa fosforia hehtaarille vuodessa.

Jos olet saanut satotasoon oikeuttavan sadon öljykasvilla, voit käyttää satotasokorjausta myös viljoilla ja päinvastoin. Voit käyttää satotasokorjausta portaattomasti.

Satotasokorjausta ei voi käyttää lainkaan taulukon (Taulukko 3) viljavuusluokassa 7.

Voit käyttää fosforintasausta

Fosforintasauksella tarkoitetaan vuosittaisen fosforilannoituksen yli- tai alijäämän tasoittamista tasausjakson aikana.

Voit käyttää enintään 5 vuoden fosforin tasausta. Aloita fosforintasauksen laskeminen silloin, kun kasvulohkolle levitetty fosforimäärä ylittää ensimmäisen kerran sallitun vuosittaisen määrän. Voit aloittaa tasauksen myös fosforimäärän alittaessa sallitun vuosittaisen määrän. Kirjaa tasausjakson alkaminen ja päättyminen lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Fosforintasausta ei voi käyttää lohkolla, jolla ei ole sallittua käyttää fosforilannoitetta.

Tee fosforintasaus kasvulohkokohtaisesti. Jos peruslohkolla olevien kasvulohkojen sijoittelu muuttuu tasauskauden aikana, seuraa fosforintasausta peruslohkotasolla. Vuotuinen peruslohkon kuluttama fosforimäärä lasketaan tällöin kertomalla kunkin kasvulohkon kasville käytetty fosforimäärä hehtaaria kohden kyseisen kasvulohkon pinta-alalla ja laskemalla nämä summat yhteen. Kyseisille kasveille sallittu enimmäisfosforimäärä peruslohkolle lasketaan vastaavalla tavalla. Fosforintasauksen seurannassa käytetään sallitun enimmäisfosforimäärän ja käytetyn fosforimäärän erotusta. Jos lohko on fosforintasausaikana viljelemättä, lohkolta ei katsota kyseisenä vuonna tai vuosina kuluvan fosforia lainkaan.

Fosforin kierrätyksellä voit lannoittaa myös viljavuusluokissa 6 ja 7

Fosforilannoituksen enimmäismääriä kuvaavassa taulukossa (Taulukko 3) viljavuusluokissa 6 ja 7 ei saa fosforia laittaa esimerkiksi viljoille, öljykasveille, palkokasveille ja nurmille lainkaan.

Fosforin kierrätyksen edistämiseksi saat levittää poikkeuksellisesti fosforia viljavuusluokissa 6 ja 7 enintään 5 kilogrammaa hehtaarille silloin, kun:

• taulukon (Taulukko 3) sarakkeessa 6 tai 7 ei ole lukuarvoa ja
• fosfori on peräisin lannan tai mädätteen fosforinerotuksesta ja
• lannan tai mädätteen erotuksessa syntyneen jakeen typen ja fosforin suhde on vähintään 10 (g/g).

Jos käytät fosforin kierrättämisen edistämiseksi annettua poikkeusta, et voi samalla käyttää fosforintasausta.

Pidä kirjaa lannoituksesta vuosittain

Muistiinpanot on pyydettäessä toimitettava valvontaviranomaiselle. Muistiinpanot on säilytettävä viiden vuoden ajan sen vuoden lopusta, jolloin lannoitevalmistetta tai lantaa on levitetty.

Lannoituksen kirjanpidon tulee sisältää kasvulohkoittain seuraavat tiedot:

• maalaji
• viljavuusluokka
• satotaso
• lannoituspäivä tai -päivät
• lannan, väkilannoitteiden ja orgaanisten lannoitevalmisteiden lajit ja määrät
• lohkolle levitetyn liukoisen ja kokonaistypen määrä
• lohkolle levitetyn kokonaisfosforin määrä 
• fosforin tasauksen alkaminen ja tasausvuosi
• tiedot lannan tai mädätteen fosforinerotuksesta ja jakeen typen ja fosforin suhteesta, jos käytät fosforin kierrätykseen annettua poikkeusta viljavuusluokissa 6 ja 7.

Noudata lannan varastointia koskevia määräyksiä

Tilalla, jolla kertyy lantaa tuotantoeläinten pidosta, tulee olla lannan varastointitila. Tilan lantalaan pitää mahtua 12 kuukauden aikana kertyvä lanta lukuun ottamatta lantaa, joka jää laidunnuksessa laitumelle laidunkauden aikana. Nautojen osalta voidaan ottaa huomioon enintään neljän kuukauden aikana laitumelle jäävä lanta.

Ympärivuotisesti ulkona kasvatettavilla nautalajeilla voidaan huomioida koko ulkona vietetty kausi lantalatilavuusvaatimusta laskettaessa. Huomioi kuitenkin, että ulkotarhoista, erityisesti ruokinta- ja juottopaikoilta, sekä alueilta, joilla eläimet yleisesti viihtyvät, on säännöllisesti poistettava lanta ja se on varastoitava lantalassa.

Mikäli eläimet ovat yöt eläinsuojassa, voi laidunkaudesta huomioida vain puolet lantalatilavuutta laskettaessa, nautojen osalta kaksi kuukautta. Jaloittelualueilta ja pysyvistä ruokintapaikoista säännöllisesti kerätylle lantamäärälle, jota ei voida suoraan hyödyntää lannoitteena, tulee olla lannan varastointitila.

Voit ottaa huomioon lantalan vähimmäistilavuuden laskemisessa viljelijöiden yhteislantalat ja pihattojen kuivikepohjat. Pienempi lantalakoko on mahdollinen myös, jos luovutat lantaa toiselle viljelijälle varastoon tai heti hyötykäytettäväksi, tai jos luovutat lantaa sellaiselle hyödyntäjälle (esim. kompostointi- tai biokaasulaitos), jolla on ympäristönsuojelulain mukainen lupa ottaa lantaa vastaan.

Lantaloiden tilavuudet

Eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta annetun asetuksen 1250/2014 mukaiset lantalan mitoitusperusteet on esitetty alla.

Sadevettä varten mukaan laskettuun liete- ja virtsasäiliötilavuuteen lisätään säiliökorkeutta vähintään 300 mm, jos säiliön kate on toteutettu kuorettumalla, ja vähintään 500 mm, jos säiliö on varustettu muulla kelluvalla katteella kuin kuorettumalla. Lisäksi kelluvaa, lietteen pinnalle lisättävää irtonaista katetta varten säiliökorkeutta lisätään vähintään 100 mm. Jos liete- tai virtsasäiliöön johdetaan muita nesteitä kuin eläinsuojan pesuvesiä, kuten säiliörehun puristenesteitä, on se otettava säiliön mitoituksessa huomioon.

Taulukko 5 Lantaloiden ohjetilavuudet 12 kuukauden varastoimisaikaa varten eläintä/eläinpaikkaa kohti lantatyypeittäin (m³/eläin/vuosi, ilman sadevettä).

¹ Korkeatuottoisille karjoille suositellaan taulukossa esitetty suurempia varastotilavuuksia.

² Eläinpaikkaa kohti.
³ Koskee lihasikoja, joiden keskimääräinen teuraspaino on enintään 90kg. Jos teuraspaino on suurempi, käytetään joutilaan emakon arvoja.
⁴ Normaali emakkosikala. Porsaat mukana noin 11 viikon ikään asti.
⁵ Koskee satelliittisikalaa. Lantamäärät emakkopaikkaa kohti, kun emakkopaikassa on vähintään kahdeksan porsituskertaa vuodessa. Porsaat huomioidaan noin viiden viikon vieroitusikään asti.
⁶ Porsas välikasvatuksessa, ikävaihe 5-11 viikkoa.

Muut eläinlajit

Ei ohjeellista tilavuutta lietalannalle, kuivalannalle tai virtsalle.

Kuivikelannan ja kuivikepohjalannan vähimmäistilavuudet 12 kuukauden varastoimisaikaa varten eläintä/eläinpaikkaa kohti (m³/eläin/vuosi, ilman sadevettä)

• Broileri*: 0,015 m³   
• Munituskana, broileriemo: 0,04 m³
• Kalkkuna*: 0,06 m³
• Ankka, hanhi*: 0,04 m³
• Sorsa*: 0,025 m³
• Lampaat ja karitsat: 1,3 m³
• Vuohet ja kilit: 1,3 m³
• Karitsat ja kilit 3-9 kk**: 1,3 m³
• Karitsat ja kilit 6-9 kk**: 0,6 m³
• Hevonen >150cm: 17,0 m³
• Poni 120-150cm: 12,0 m³
• Pienponi <120cm: 8,0 m³
• Minkki, hilleri: 0,25 m³
• Kettu, supi: 0,5 m³
• Alkuperäisnautarodut***
  • Lypsylehmä: 22,3 m³
  • Emolehmä: 15,9 m³
  • Hieho: 11,7 m³
  • Sonni: 11,9 m³
  • Lehmävasikka 6-12kk: 8,5 m³
  • Sonnivasikka 6-12kk: 9,4 m³
  • Vasikka < 6kk: 5,3 m³

*Eläinpaikkaa kohti.
**Kasvatuksessa, kaksi kasvatuserää vuodessa. 
***Itä-, Länsi- ja Pohjois-Suomen karja.

Lannan prosessoinnin vaikutus vaadittuun varastointitilan kokoon.

Lannan käsittely biokaasulaitoksessa ei merkittävästi muuta lannan määrää, joten voit soveltaa suoraan taulukkoa (Taulukko 5) näille lantalaaduille.

Jakeistuksessa eli separoinnissa lietelannasta erottuu neste- ja kuivajae. Molemmille jakeilla on oltava erilliset varastot. Kun lasket jakeiden vaatimia varastointitiloja, lähtökohtana voit käyttää molemmilla taulukon (Taulukko 5) mukaista tilalla syntyvää lietelannan määrää. Jakeiden määrät ja niiden vaatimat varastojen koot riippuvat jakeistuksessa käytetyn laitteen erotustehosta ja raakalietteen ominaisuuksista. Erotuslaitteita ovat esimerkiksi nauhapuristin, rumpuseula ja ruuvipuristin. Edellä mainituilla laitteilla on erilaisia erotustehoja laitteesta riippuen. Käytä eri jakeiden määrien laskennassa laitteen valmistajan antamaa erotustehoa.

Laskentaesimerkki:

Tilalla on 50 emolehmää, jotka tuottavat lietelantaa vuodessa yhteensä 950 kuutiota. Lietelanta jakeistetaan nauhapuristimella, jonka erotustehoksi valmistaja on antanut 27 %. Jakeistuksessa muodostuu 27 % x 950 m³ = 257 m³ kuivajaetta. Loppuosa eli 693m³ on nestejaetta.

Mitoita lantavarastot näiden määrien mukaan. Huomioi myös taulukon (Taulukko 5) yhteydessä esitetyt vaatimukset sadevesille ja mahdolliselle kelluvalle katteelle.

Varastoitavan lantamäärän voidaan laskea vähenevän 20 % taulukon (Taulukko 5) avulla lasketusta vuosittaisesta lantamäärästä, jos kuiva- tai kuivikelanta kompostoidaan aktiivisesti aumoissa, tarkoittaen auman ilmastamista tai säännöllistä kääntämistä esimerkiksi kaivurilla, tai kuiva- ja kuivikelanta kompostoidaan erillisessä reaktorissa.

Jos sinulla on jo olemassa oleva lantala tai jos rakennuslupahakemuksesi on tullut vireille ennen 1.4.2015, sovelletaan lantalatilavuusvaatimuksissa edelleen valtioneuvoston asetuksen maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000) mukaista taulukkoa (Taulukko 6).

Taulukko 6 Kuivalannan sekä virtsa- ja lietesäiliön ohjetilavuudet (m³) 12 kuukauden varastoimisaikaa varten eläintä (eläinpaikkaa) kohti asetuksen 931/2000 mukaan.

¹ Eläinpaikkaa kohti vuodessa.
² Koskee ns. emakkorenkaiden keskusyksikköä; eläinpaikkaa kohti vuodessa.
³ Korkeatuottoisille karjoille suositellaan taulukossa esitettyjä suurempia varastotilavuuksia
⁴ Porsaat mukana n. 11 viikon ikään asti (normaali emakkosikala).
⁵ Koskee satelliittisikalaa, lantamäärät emakkopaikkaa kohti, kun emakkopaikassa porsituksia 8 tai enemmän vuodessa; porsaat huomioidaan vieroitusikään (n. 5 viikkoa) asti.
* Koskee lihasikoja, joiden keskimääräinen teuraspaino on enintään 90kg. Jos teuraspaino on suurempi, käytetään joutilaan emakon arvoja. 
** Porsas kasvatuksessa, ikävaihe 5–11 viikkoa.

¹ Eläinpaikkaa kohti vuodessa.

Jos kui­va­lan­taa syn­tyy ti­lal­la enin­tään 25 m³ vuo­des­sa tai jos va­ras­toit ker­ral­laan enin­tään 25 m³ kui­va­lan­taa, voit va­ras­toi­da lan­nan tii­viil­lä siir­to­la­val­la tai muul­la vas­taa­val­la alus­tal­la, joka on ka­tok­ses­sa tai joka ka­te­taan peit­teel­lä.

Jos vas­taan­otat ja va­ras­toit lan­taa, tu­lee si­nul­la olla lan­ta­la, joka on mi­toi­tet­tu vuo­sit­tain vas­taan­o­tet­ta­van mää­rän mu­kaan. Lanta­laa ei tar­vi­ta, jos säi­ly­tät kui­va­lan­taa tai or­gaa­ni­sia lan­noi­te­val­mis­tei­ta, joi­den kui­va-aine­pi­toi­suus on vä­hin­tään 30 %, pellolla le­vi­tys­ai­ka­na kor­kein­taan nel­jä viik­koa levitystä odottamassa.

Kuivalannan varastointi poikkeustilanteissa

Voit varastoida kui­va­lan­taa, jon­ka kui­va-aine­pi­toi­suus on vä­hin­tään 30 %, au­mas­sa, työ­tek­ni­sen tai hy­gi­ee­ni­sen syyn niin vaatiessa.

• Työ­tek­ni­sel­lä syyl­lä tar­koi­te­taan esi­mer­kik­si keli­rik­koa tai lan­ta­la­lait­tei­den rik­kou­tu­mis­ta.
• Hy­gi­ee­ni­se­nä syy­nä voi­daan pi­tää esimer­kik­si lan­nan si­säl­tä­mää tau­din­ai­heut­ta­jaa, ku­ten sal­mo­nel­laa, listeriaa tai muu­ta tau­tia. Jos pe­rus­tat lan­ta-au­man hygieeni­sen syyn vuok­si, tu­lee syyn olla aina eläin­lää­kä­rin hy­väk­sy­mä.

Lan­ta-au­mas­sa va­ras­toin­nis­ta ei saa ai­heu­tua ve­sis­tön pi­laan­tu­mis­ta tai sen vaa­raa. Va­ras­toin­ti au­mas­sa on aina kiel­let­ty pohjavesi­a­lu­eel­la ja tul­van­a­lai­sel­la alu­eel­la.

• Si­joi­ta auma kan­ta­val­le pel­to­a­lu­eel­le.
• Jos pel­to on kal­te­va, si­joi­ta auma lä­hel­le pel­lon ylä­reu­naa.
• Au­maa ei saa si­joit­taa alle 100 met­rin etäi­syy­del­le ve­sis­tös­tä, val­ta­o­jas­ta tai ta­lous­vesi­kai­vos­ta eikä alle vii­den met­rin etäisyy­del­le ojas­ta.
• Le­vi­tä au­man poh­jal­le vä­hin­tään 20 cm:n nes­tet­tä si­to­va ker­ros, esi­mer­kik­si tur­vet­ta, ja pei­tä auma tii­viil­lä peit­teel­lä.
• Pois­ta au­man­teko­paikal­ta lumi ja muo­toi­le alus­ta si­ten, että nes­tei­den pää­sy ympä­ris­töön es­tyy.
• Uu­den au­man saat si­joit­taa sa­mal­le pai­kal­le kah­den väli­vuo­den jäl­keen.
• Sijoita yhteen aumaan vähintään yhden hehtaarin alalle tai enintään koko lohkolle ja siihen rajautuville lohkoille levitettävä määrä lantaa tai orgaanista lannoitevalmistetta.
• Levitä aumaan varastoitu lanta tai orgaaninen lannoitevalmiste viimeistään vuoden kuluttua auman perustamisesta.

Huo­mi­oi le­vit­tä­mi­ses­sä myös muut lan­nan le­vi­tyk­seen liit­ty­vät vaa­ti­muk­set, joista on ker­rot­tu op­paan lu­vus­sa Noudata rajoituksia lannoitteiden levityksessä.

Jos va­ras­toit kui­va­lan­taa eläin­lää­kä­rin hy­väk­sy­män hy­gi­ee­ni­sen syyn vuok­si au­mas­sa, ei aumattua lantaa ole välttämätöntä levittää viimeistään vuoden kuluttua auman perustamisesta. Täl­löin myöskään au­maan sijoitetta­van kui­va­lan­nan mää­rää ei ole ra­joi­tet­tu.

Il­moi­ta kun­nan ym­pä­ris­tön­suo­je­lu­vi­ran­o­mai­sel­le kui­va­lan­nan va­ras­toin­nis­ta au­mas­sa 14 vuo­ro­kaut­ta en­nen va­ras­toin­nin aloittamis­ta. Kun­nan ym­pä­ris­tön­suo­je­lu­vi­ran­o­mai­nen suo­rit­taa tar­vit­ta­es­sa tar­kas­tuk­sen en­nen auma­va­ras­toin­nin aloittamista. Edel­lä mai­nit­tu vaa­ti­mus ei kuu­lu ehdollisuuden ehtoihin, mut­ta täy­tyy sil­ti huomi­oi­da, koska on lainsäädännön vaatimus.

Noudata lannan käsittelyssä laitteiden, varastointitilojen ja ruokintapaikkojen rakenteellisia vaatimuksia

Lan­nan ja pak­kaa­mat­to­mien or­gaa­nis­ten lan­noi­te­val­mis­tei­den va­ras­toin­ti­ti­lo­jen, lan­ta­kou­ru­jen ja mui­den lannan joh­ta­mi­seen tar­koi­tet­tu­jen ra­ken­tei­den tu­lee olla vesi­tii­vii­tä.

Ra­ken­tei­den ja lait­tei­den tu­lee olla sel­lai­sia, ett­ei lan­nan tai or­gaa­nis­ten lan­noi­te­val­mis­tei­den siir­ron, käsittelyn ja va­ras­toin­ti­tilan tyh­jen­nyk­sen ai­ka­na pää­se nes­tei­tä ym­pä­ris­töön. Tee kuor­maus kova­poh­jai­sel­la alus­tal­la, joka kestää koneiden painon ja liikkumisen ja jolta voidaan tarvittaessa kerätä varissut tai imeytynyt lanta tai orgaaninen lannoitevalmiste talteen.

Pysyvien ruokintapaikkojen tulee olla katettuja ja tiivispohjaisia ja niille kertyvä lanta on poistettava riittävän usein. Kattamisvaatimus ei kuitenkaan koske toiminnallisesti eläinsuojan yhteydessä sijaitsevien ulkotarhojen ja jaloittelualueiden pysyviä ruokintapaikkoja. Py­sy­vien ruo­kin­ta­paik­ko­jen tu­lee olla tii­vis­poh­jai­sia.

Hoi­da ja­loit­te­lu­a­lu­ei­ta si­ten, ett­ei pin­ta- ja poh­ja­ve­siin ai­heu­du ra­vin­ne­pääs­tö­jä.

Ota säi­lö­re­hun val­mis­tuk­ses­sa syn­ty­vä pu­ris­te­nes­te tal­teen ja va­ras­toi se tii­viis­sä säi­li­ös­sä tai vie se käsiteltäväk­si puhdistamoon.

4. Maaperän suojelu ja laatu

4.1 Vähimmäismaanpeite

Kasvipeitteisyys suojelee maaperää ravinteiden huuhtoumilta ja vähentää maan eroosiota.

Talviaikainen vähimmäismaanpeite

Säilytä vähintään 33 prosenttia tukihakuvuonna hallinnassasi olevan pellon ja pysyvien kasvien alasta kasvipeitteisenä syksystä seuraavaan kevääseen. Vaatimusta ei voi täyttää pysyvän nurmen alalla. Taulukossa (Taulukko 7) on esimerkki vähimmäismaanpeitteen vaatimuksesta. Sinun tulee säilyttää alat kasvipeitteisenä 31.10. alkaen seuraavaan kevääseen 15.3. saakka. Ilmoita kasvipeitteisenä säilyttämäsi alat vuosittain syysilmoituksella Vipu-palvelussa.

Voit ilmoittaa kasvipeitteisenä alana 15.3. saakka säilyttämäsi

• viljojen, tattarin, kvinoan, öljykasvien, kuitukasvien, palkokasvien ja siemenmausteiden sekä näiden seoskasvustojen korjaamattomat kasvustot ja sängen. 
• syyskylvöiset viljat, syyskylvöiset öljykasvit sekä muut syyskylvöiset kasvit
• nurmikasvit ja ruokohelpin (lukuun ottamatta pysyviä nurmia)
• luonnonhoitonurmet ja viherlannoitusnurmet
• mansikan
• Monivuotiset energia- ja puutarhakasvit, joiden riviväleissä on kasvusto
• kerääjäkasvit ja välikasvit
• maanparannus- ja saneerauskasvit
• monimuotoisuuskasvit
• viherkesannot
• suojavyöhykkeet ja turvepeltojen nurmet
• talven yli säilyvät kylvetyt kasvustot

Kasvipeitteisyyteen hyväksytään myös kemiallisesti tuhottu nurmikasvien sekä viljojen, tattarin, kvinoan, öljykasvien, kuitukasvien, palkokasvien ja siemenmausteiden sekä näiden seoskasvustojen sänki.

Huomioi, että tukihakuvuonna sänkikesannoksi ilmoitettua alaa ei voi ilmoittaa kasvipeitteisenä alana.Jos kylvät peltotukien haussa sänkikesantona ilmoittamallesi alalle syyskasvin, voit ilmoittaa alan kasvipeitteisenä.

Voit ilmoittaa kasvipeitteiseksi alaksi myös kevennetysti muokatut nurmikasvien alat sekä viljojen, tattarin, kvinoan, öljykasvien, kuitukasvien, palkokasvien ja siemenmausteiden sekä näiden seoskasvustojen alat. Kevennetysti muokattu ala hyväksytään, jos muokkaus tehdään kultivaattorilla, lautasäkeellä, joustopiikkiäkeellä, lapiorullaäkeellä tai rullailmastimella yhteen kertaan ajaen.

Voit ilmoittaa kasvipeitteisyyteen seuraavien kasvien muokkaamattomat alat, jos maan pinnalla on sadonkorjuusta jäänyttä kasvijätettä tai alalle on jäänyt korjaamaton kasvusto:

• kaalikasvit
• salaatit ja salaattisikurit
• kurkkukasvit
• hernekasvit
• sokerimaissi
• sokerijuurikas
• juurekset (porkkanaa ei hyväksytä kasvijätteiseksi alaksi, mutta korjaamatta jäänyt kasvusto hyväksytään aitona kasvipeitteenä)
• piparjuuri
• maa-artisokka

Taulukko 7. Esimerkki talviaikaisesta vähimmäismaanpeitteestä. Vähimmäismaanpeitteen alan laskennassa huomioidaan lohkot 1–4, jotka ovat peltoa ja pysyvien kasvien alaa. Pysyvän nurmen alaa ei lasketa mukaan vaatimukseen. Pellon ja pysyvien kasvien alasta 50 % (lohkot 1 ja 2) on kasvipeitteistä.

Kesantojen hoito

Kesantopelto on tuotantoon käyttämätöntä maatalousmaata, joka on viher-, sänki- tai avokesantoa.

• Viherkesanto on maatalousmaata, , jolla kasvaa pääasiassa heinä- ja nurmirehukasveja. Heinäkasveja ja muita nurmirehukasveja tulee olla yli 50 prosenttia kasvulohkon alasta. 
• Sänkikesanto on peltoa, joka on edellisen kasvukauden viljan, tattarin, kvinoan, öljykasvien, kuitukasvien, palkokasvien tai siemenmaustekasvien sängen peittämää ja muokkaamatonta.
• Avokesanto on peltoa, joka on kasvukaudella ilman kasvipeitettä tai sänkeä.

Voit pääsääntöisesti hyödyntää kesantoja taloudellisesti. Viherkesantoa voidaan myös laiduntaa, jos pellon pinta säilyy nurmipeitteisenä. Jos ilmoitat kesannon tuottamattomaksi alaksi, et voi korjata satoa tai laiduntaa lohkoa 1.1.–31.8. välisenä aikana.

Viherkesannolle hyväksyttävät kasvit

Pidä kesantopellot viherkesantona tai sänkikesantona ja uusi niiden kasvusto tarvittaessa. Viherkesanto on vesien suojelun kannalta suositeltavin kesannointimuoto.

Viherkesannolla on oltava pääasiassa heinä- ja nurmirehukasveja. Vuodesta 2024 alkaen et voi ilmoittaa viherkesantona esimerkiksi riistakasveja kasvavaa kasvustoa. Ilmoita riistakasveilla kylvetyt kasvustot ekojärjestelmätuen monimuotoisuuskasvit, riistana tai yksivuotisena kylvettynä seoskasvustona.

Kesannon kasvuston perustaminen ja päättäminen

Kylvä viherkesannon kasvusto viimeistään 30.6., jos peltolohkolla ei ole ennestään kylvettyä viherkesantoa.  Mikäli poikkeukselliset sääolosuhteet estävät kylvämisen viimeistään 30.6., kylvä heti olosuhteiden salliessa. Poikkeuksellisella sääolosuhteella tarkoitetaan tilannetta, jossa pitkään jatkuneiden runsaiden sateiden ja vähäisen haihdunnan vuoksi pellon märkyys on estänyt kylvämisen. Käytä kasvuston kylvössä riittävää määrää heinä- ja nurmikasvien siemeniä, jotta saat pellolle peittävän kasvuston.

Säilytä kesannon kasvusto 31.8. asti.

Jos kylvät kesantolohkolle syksyllä kylvettäviä kasveja, voit päättää, muokata ja kylvää kasvuston 1.8. alkaen.

Maataloustoiminnan vaatimus kesannoilla

Jos lohkolla on toisen vuoden tai vanhempi viherkesanto, niitä tai laidunna kesanto viimeistään 15.9. Niitä myös sänki- ja avokesanto viimeistään 15.9., jos lohkolla on kasvustoa. Avokesannon maataloustoiminnan vaatimus täyttyy, jos muokkaat kesantoa tai torjut vaikeasti hävitettäviä rikkakasveja kasvinsuojeluaineita käyttäen. Maataloustoiminnan vaatimukset eivät kuulu ehdollisuuden vaatimuksiin vaan ovat muita perusehtoja, jotka pitää toteuttaa, että tukia voidaan maksaa. Lue kesantojen maataloustoiminnan vaatimuksista peltotukien hakuoppaan Maataloustoiminta luvusta.

Kesannon lannoitus ja kasvinsuojelu

Et saa lannoittaa kesantoa. Kesannon jälkeen perustettavan syyskylvöisen kasvin lannoitus on sallittua 1 päivästä elokuuta alkaen.

Kasvinsuojeluaineita saat käyttää viher- ja sänkikesannolla aikaisintaan 1.9. Mikäli kylvät syyskylvöisen kasvin, voit käyttää kasvinsuojeluaineita 1 päivästä elokuuta alkaen.

Jos lohkollasi on avokesanto vaikean rikkakasvitilanteen vuoksi, voit käyttää kasvinsuojeluaineita torjuaksesi rikkakasvit.

Milloin avokesannointi on sallittu?

Kesanto voi olla ilman kasvipeitettä, jos parannat kesantopellon viljelykuntoa torjumalla vaikeasti hävitettäviä rikkakasveja, teet lyhytaikaisia kunnostustoimenpiteitä, ylivoimaisen esteen tai poikkeuksellisen olosuhteen tilanteissa tai poikkeamiseen on joku muu erityinen syy.

Lyhytaikaisia kunnostustoimenpiteitä ovat:

• salaojitus
• kalkitus
• ojien kaivaminen ja perkaus
• muut vastaavat toimenpiteet

Kesantojen kasvipeitteisyysvaatimuksesta voit poiketa vain siinä laajuudessa kuin kesannoinnin syy edellyttää.

4.2 Viljelykierto

Viljelykiertovaatimuksen tavoitteena on maaperän kasvukunnon säilyttäminen ja parantaminen.

Vaatimus koostuu kahdesta erilaisesta viljelykiertovaatimuksesta, vuotuisesta ja usean vuoden viljelykiertovaatimuksesta.

Vaatimus ei koske monivuotisia viljelykasveja, heinä- ja nurmirehukasveja, kesantoja, perunaa, porkkanaa, sokerijuurikasta, keräkaaleja, sipuleita, puna- ja keltajuurikasta. Vuotuinen viljelykierto ei koske puhdaskauran sopimusviljelyä. Sen sijaan monivuotinen viljelykierto koskee myös puhdaskauraa. Puhdaskauran sopimusviljelystä on oltava tuotantosopimus jalostavan teollisuuden kanssa ja se on palautettava peltotukien hakemuksen yhteydessä maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Jos et palauta tuotantosopimusta, tulkitaan kasvi kauraksi ja viljelykiertoa sovelletaan.

Mitä vuosittainen viljelykiertovaatimus tarkoittaa?

Vuosittaisessa viljelykierrossa yksivuotisen viljelykasvin pitää vaihtua vuosittain vähintään 33 prosentilla hallinnassasi olevalla peltoalalla. Viljelykierron toteutumista verrataan alalla edellisvuonna ilmoitettuihin yksivuotisiin kasveihin. Voit täyttää viljelykiertovaatimusta myös välikasvin avulla.

Yksivuotisella viljelykasvilla tarkoitetaan Suomessa viljeltäviä eri kasvisukujen maataloustuotantoon tarkoitettuja yksivuotisia kasveja, ristikukkaiskasveihin (Brassicaceae), koisokasveihin (Solanaceae) tai kurkkukasveihin (Cucurbitaceae) kuuluvaa yksivuotista lajia.

Vaatimuksen täyttymistä tarkastellaan seuraavasti:

Tukihakuvuonna ilmoittamastasi alasta, joka on edellisenä vuonna ollut yksivuotisen viljelykasvin viljelyssä, on 33 prosenttia oltava eri kasvia kuin edellisenä vuonna (Taulukko 8). Viljelykierron tarkastelussa hakuvuonna ilmoittamaasi alaa verrataan aina edellisenä vuonna viljelyssä olleeseen yksivuotisen viljelykasvin alaan.

Taulukko 8 Esimerkki viljelykiertovaatimuksesta. Vuonna 2023 lohkoilla 1, 2 ja 3 on yksivuotista kasvia. Viljelykiertovaatimus täyttyy vuonna 2024 kun 33 % kasveista on vaihtunut toiseen (vehnä kauraksi).

Syyskylvöiset ja kevätkylvöiset kasvit, spelttivehnä sekä välikasvi luetaan eri viljelykasveiksi. Voit tarkistaa taulukosta (Taulukko 10), mitkä kasvit ja seoskasvustot luetaan eri viljelykasveiksi.

Välikasvi on satokasvin lisäksi samana vuonna kasvava toissijainen kasvi, joka on eri kasvi kuin satokasvi ja joka muodostaa kasvuston. Välikasvi on kylvettävä viimeistään 31.8. ja säilytettävä 31.10.  asti. Ilmoita välikasvi Vipu-palvelussa peltotukien haussa kasvulohkotiedoissa. Viljelykierron tarkastelussa edellisen vuoden viljelykasviksi katsotaan pääkasvin sijaan välikasvi, jos ilmoitat välikasvin kasvulohkolle. Taulukossa (Taulukko 9 ja Taulukko 12)  on esimerkki välikasvin käytöstä viljelykierrossa.

Voit tarkistaa alta viljelykasvit, joille voit ilmoittaa välikasveja ja joita voit ilmoittaa välikasveiksi.

Taulukko 9 Esimerkki välikasvista vuotuisessa viljelykierrossa.

Taulukko 10 Viljelykierrossa eri viljelykasveiksi luettavat kasvit ja seoskasvustot.

Mitä usean vuoden viljelykierto tarkoittaa?

Usean vuoden viljelykierrossa voit viljellä samaa yksivuotista viljelykasvia samalla peltoalalla enintään kolme vuotta peräkkäin. Usean vuoden viljelykierron on toteuduttava ensimmäisen kerran vuonna 2025 (Taulukko 11).

Taulukko 11. Esimerkki usean vuoden viljelykierrosta. Samaa yksivuotista kasvia on viljelty peltoalalla enintään kolme vuotta peräkkäin.

Taulukko 12 Esimerkki välikasvista usean vuoden viljelykierrosta. Huomioi, että esimerkki kuvaa  usean vuoden viljelykiertovaatimusta vain tilan kolmen lohkon osalta. Yksivuotinen viljelykierto ei taulukon esimerkissä toteudu. 

Tarkasta, koskeeko tilaasi viljelykiertovaatimus

Viljelykiertovaatimus ei koske sinua, jos:

• yli 75 % tilasi peltoalasta on heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien tuotannossa, kesantona tai palkokasvien viljelyssä tai näiden käyttötapojen yhdistelmänä
• yli 75 % tilasi maatalousmaasta on pysyvää nurmea tai heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien tuotannossa tai näiden käyttötapojen yhdistelmänä
• tilasi peltoala on enintään 10 hehtaaria
• tilasi maatalousmaa on luonnonmukaisessa tuotannossa (Jos vain osa tilasi pinta-alasta on luonnonmukaisessa tuotannossa, viljelykiertovaatimus ei koske sitä osaa tilastasi, joka on luonnonmukaisessa tuotannossa).

5. Luonnon monimuotoisuuden ja maiseman suojelu ja laatu

5.1 Tuottamattomat alat

Tuottamattoman alan vaatimuksen tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja parantaminen. Tuottamattoman alan vaatimus koskee Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Ahvenanmaan maakunnissa sijaitsevia tiloja. Muu Suomi vapautuu vaatimuksesta metsäisyyden perusteella.

Jos tilasi sijaitsee Uudenmaan, Varsinais-Suomen tai Ahvenanmaan maakunnassa, ilmoita vuosittain vähintään neljä prosenttia maatilasi peltoalasta tuottamattomaksi alaksi. Vaatimus koskee myös luonnonmukaista tuotantoa harjoittavia viljelijöitä.

Tuottamattoman alan vaatimus ei koske sinua, jos

• yli 75 % tilasi peltoalasta on heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien tuotannossa, kesantona tai palkokasvien viljelyssä tai näiden käyttötapojen yhdistelmänä.
• yli 75 % tilasi maatalousmaasta on pysyvää nurmea tai heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien tuotannossa tai näiden käyttötapojen yhdistelmänä.
• tilasi peltoala on enintään 10 hehtaaria.

Tuottamattoman alan poikkeus vuonna 2024

Ukrainan sodan ja maatalouden heikon kannattavuuden vuoksi Euroopan komissio on antanut vuodeksi 2024 täytäntöönpanoasetuksen, jonka mukaan ehdollisuuden tuottamattoman alan kesannoille sallitaan viljelypoikkeus. Poikkeuksen avulla pyritään turvaamaan ruuantuotantoa ja vahvistamaan maatalouden kannattavuutta. 

Poikkeuksesta johtuen tuottamattomaksi alaksi voi ilmoittaa vuonna 2024 kesantokasveja, typensitojakasveja ja välikasveja. 

Tuottamattomaksi alaksi ilmoitetut alat

Kesannot

Säilytä tuottamattomaksi alaksi ilmoittamasi kesanto 1.1.–31.8. Tuona aikana et saa harjoittaa alalla maataloustuotantoa eli et saa korjata satoa eikä alaa voi laiduntaa. Niittoa, jos satoa ei korjata eikä hyödynnetä, ei katsota maataloustuotannoksi.

Et saa lannoittaa etkä käyttää kasvinsuojeluaineita tuottamattoman alan kesannolla 1.1.–31.8. välisenä aikana. Myös peittausaineiden käyttö on kielletty. Kasvinsuojeluaineiden käyttökielto koskee myös hukkakauran ja muiden vieraslajien kemiallista torjuntaa. Voit laiduntaa tai korjata sadon tuottamattoman alan kesannolta 1.9. alkaen. Jos kylvät tuottamattoman alan kesannolle syyskylvöisiä kasveja, voit päättää ja muokata kesannon aikaisintaan 1.8.

Typensitojakasvit

Typpeä sitovien kasvien alan saat käyttää hyödyksi eli voit korjata alalta sadon. Alaa voi lannoittaa, mutta kasvinsuojeluaineiden käyttäminen on kielletty. Syyskylvöisten kasvien kylvöön liittyvät toimenpiteet ovat sallittuja 1 päivästä elokuuta.

Välikasvit

Välikasvien alalta voit korjata sadon, mutta ala pitää säilyttää vähintään 31.10. asti kasvipeitteisenä. Jos kylvät välikasvin vasta satokasvin sadon korjaamisen jälkeen, et voi käyttää välikasvien alalla kasvinsuojeluaineita. Älä käytä kasvinsuojeluaineita alalla, jolla kasvaa satokasvi ja välikasvi samanaikaisesti. Lannoituksen voit tehdä lohkolla viljellyn pääkasvin mukaisesti.

Tuottamattoman alan ilmoittaminen

Voit ilmoittaa tuottamattomana alana viherkesantoa (nurmi ja niitty), sänkikesantoa, avokesantoa typensitojakasveja ja välikasveja. Tuottamattoman alan lohkon vähimmäiskoko on 0,01 hehtaaria. Huomioi kuitenkin, että pienin tukikelpoinen kasvulohko, jolle voidaan maksaa tukia, on 0,05 hehtaaria.

Ilmoita vuosittain vähintään 4 % maatilasi peltoalasta tuottamattomana alana. Tuottamattoman alan velvoite lasketaan maatilasi koko peltoalasta, vaikka osa tilasi peltoalasta sijaitsisi metsäisyyden perusteella vapautetulla alueella.  Voit ilmoittaa tuottamatonta alaa koko maatilan alueella, myös tilan sellaisella lohkolla, joka sijaitsee metsäisyyden perusteella tuottamattoman alan vaatimuksesta vapautetulla alueella.

Voit ilmoittaa tuottamattoman alan viherkesantoa (nurmi ja niitty) myös pysyvälle nurmelle. Ilmoittaessasi tuottamattoman alan viherkesantoa (nurmi ja niitty) pysyvälle nurmelle, alaa ei lueta pysyväksi nurmeksi kyseisenä tukivuonna.

Peltotukien haun muutosvaiheen aikana lisäämäsi tuottamaton ala ei kasvata prosenttiosuutta, joten varmista, että ilmoitat alaa vähintään 4 % jo peltotukien haussa.

5.2 Säilytä maisemapiirteet

Maisemapiirre voi olla puu, puuryhmä, siirtolohkare tai muu vastaava luonnonmuodostuma, joka on suojeltu sen kauneuden, harvinaisuuden, maisemallisen merkityksen, tieteellisen arvon tai muun vastaavan syyn vuoksi.

Ehdollisuuden mukaiset maisemapiirteet ovat kohteita, jotka on suojeltu luonnonsuojelulain (9/2023) 95§:n perusteella ja sijaitsevat peruslohkon sisällä, peruslohkon pientareella tai toisiinsa rajoittuvien peruslohkojen välisellä alueella.

Suojellut kohteet on aina säilytettävä, eikä niitä saa vahingoittaa tai poistaa.

Jos suojeltu maisemapiirre on enintään 0,2 hehtaarin alalla, se voidaan sisällyttää mukaan peruslohkon pinta-alaan. Jos haluat suojellun kohteen mukaan tukikelpoiseen pinta-alaan, ilmoita kohteet Ruokaviraston lomakkeella 442 peltotukien haun yhteydessä. Maisemapiirteen ala tulee osaksi peruslohkon tukikelpoista alaa vasta ilmoituksen jättämistä seuraavana vuonna.

Kuka tekee kohteiden suojelupäätökset?

Jos suojeltava kohde sijaitsee yksityisen henkilön maalla, kohteen suojelupäätöksen tekee kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Kunta huolehtii tällöin myös kohteen merkitsemisestä maastoon. Yksityisen henkilön maalla suojelu tehdään vain maanomistajan hakemuksesta tai suostumuksesta.

Kunta voi omistajan hakemuksesta tai ELY-keskuksen esityksestä lakkauttaa maisemapiirteen suojelemisen, jos maisemapiirteen suojelulle ei ole enää perusteita tai jos rauhoitus estää yleisen edun kannalta merkittävän hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen. Hakemuksesta on hankittava ELY-keskuksen lausunto. Jos asia on tullut vireille ELY-keskuksen esityksestä, alueen omistajalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi.

5.3 Puiden leikkauskielto

Älä kaada tai leikkaa maatalousmaalla olevia puita 1.5.–31.7. välisenä aikana. Puiden leikkauskiellolla rauhoitetaan lintujen pesintäaika.

Puu on vähintään neljä metriä korkea yksi- tai monirunkoinen, monivuotinen puuvartinen kasvi tai latvuksellinen puumainen pensas, jonka runko ja haarat kasvavat pystyyn tai yläviistoon ja jonka puumaiset varret kasvavat paksuutta ja pituutta. Puuksi katsotaan myös alle neljä metriä korkea kataja.

Kaato- ja leikkauskielto ei koske pysyvien kasvien alaa eikä alaa, joka kuuluu maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskevaan ympäristösopimukseen.

Pysyvät viljelykasvit ovat viljelykiertoon kuulumattomia kasveja, joita kasvatetaan yli viiden vuoden ajan ja joista saadaan toistuvia satoja. Näitä kasveja ovat esimerkiksi hedelmäpuut, edellä mainittujen kasvien taimitarhat ja lyhytkiertoinen energiapuu.

5.4 Haitallisten vieraslajien torjunta

Tarkkaile hukkakauran ja jättiputken esiintymistä maatalousmaalla. Huolehdi hukkakauran torjunnasta maatalousmaalla kemiallisesti, mekaanisesti, kitkemällä tai muulla tavalla. Ilmoita kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle hukkakauran saastuttamat lohkot.

Maaseutuelinkeinoviranomainen voi antaa viljelijää sitovan hukkakauran torjuntaohjeen tai vaikeammissa tapauksissa torjuntasuunnitelman. Noudata saamaasi ohjetta ja suunnitelmaa.

Torju kaukasian-, persian- ja armenianjättiputki maatalousmaalta viimeistään kukintavaiheessa kemiallisesti, mekaanisesti, kitkemällä tai muilla toimenpiteillä.

5.5 Pysyvät nurmet Natura 2000 -alueilla

Natura-alueella sijaitsevien pysyvien nurmien säilyttämisen tavoitteena on luontotyyppien ja lajien suojelu kyseisillä alueilla. Nämä alat luokitellaan ympäristön kannalta herkiksi pysyviksi nurmiksi.

Jos lohkolla on pysyvää nurmea ja osakin lohkosta sijaitsee Natura-alueella, koko peruslohkon katsotaan olevan herkkää pysyvää nurmea. Voit halutessasi jakaa tällaisen osittain Natura-alueella sijaitsevan herkkää pysyvää nurmea olevan peruslohkon. Tässä tapauksessa jaa peruslohko tukihaun päättymiseen mennessä Natura-alueen rajauksen mukaisesti. Tällöin Natura-alan ulkopuolelle jäävä pysyvä nurmi ei ole enää herkkää pysyvää nurmea eikä sitä koske tässä kappaleessa kerrotut rajoitteet.

Jos hallinnassasi on Natura-alueella sijaitsevaa pysyvää nurmea, sinun tulee säilyttää ala nurmella. Et voi viljellä alalla muita viljelykasveja kuin nurmikasveja. Huomaa kuitenkin, että pysyvälle Natura-nurmelle et voi ilmoittaa siirtonurmea, ympäristökorvauksen suojavyöhykettä tai turvepeltojen nurmea, ekojärjestelmätuen luonnonhoitonurmea tai viherlannoitusnurmea. Voit uusia Natura-nurmen kasvuston vain erityisestä syystä, jos uudistamiseen ei liity kyntämistä. Ilmoita uudistamisesta ja sen toteutustavasta kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle kirjallisesti ennen uudistamisen aloittamista.

Natura-alan pysyvän nurmen säilyttämisvaatimus koskee kaikkia viljelijöitä, myös luonnonmukaista tuotantoa harjoittavia viljelijöitä.

Jos olet ottanut Natura-alueella sijaitsevan pysyvän nurmen alan muuhun viljelykäyttöön, sinun on palautettava ala takaisin pysyväksi nurmeksi. Alalle on kylvettävä uusi nurmikasvusto seuraavan vuoden kesäkuun loppuun mennessä. Ennallistettua alaa pidetään Natura-alan pysyvänä nurmena jälleen siitä alkaen, kun ala on kylvetty takaisin nurmikasvustolle.

5.6 Suojele luontoa ja lintuja

Säilytä maatalousmaan luonnonarvoja

Luonnon monimuotoisuuden ylläpitämistä ja säilyttämistä edellytetään sekä kansallisessa lainsäädännössä että EU:n luonto- ja lintudirektiivissä. Tämän tavoitteen toteutuminen vaatii ottamaan huomioon luonnonarvot kaikessa toiminnassa, myös maataloudessa. Maaseudun keskeisiä luonnonarvoja ovat luonnonvaraiset kasvit ja eläimet sekä luontotyypit. Näistä monet voivat kuitenkin kärsiä viljelytoimenpiteistä. EU:n luontodirektiivin ja lintudirektiivin tavoitteena on saada aikaan lajeille ja luontotyypeille sellainen suojelutaso, että niiden määrän väheneminen pysähtyy.

Ehdollisuuteen kuuluu luonnon suojeleminen luontodirektiivissä määriteltyjen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen suojelua varten perustetuilla Natura 2000 –verkostoon sisältyvillä alueilla.

Luontodirektiivin mukaisia luontotyyppejä ja lajeja koskevat ehdot täyttyvät, kun noudatat Natura 2000 –verkostoa koskevia suojelupäätöksiä, kansallispuistojen, luonnonpuistojen ja muiden valtion luonnonsuojelualueiden säännöksiä. Siten turvaat sen, ettei Natura 2000 -alueen suojelun perusteena olevia luontotyyppejä tai lajien elinympäristöjä merkittävästi heikennetä tai häiritä.

Suojele lintuja ja luontoa

Ehdollisuuden vaatimuksiin kuuluu myös lintujen ja erityisesti lintudirektiivissä tarkoitettujen lintulajien sekä niiden elinympäristöjen suojeleminen. Ehdollisuuden lintuja koskevat vaatimukset täyttyvät, kun noudatat luonnonsuojelulain mukaisia suojeluohjelmiin liittyviä toimenpiderajoituksia, luonnonsuojelualueita, suojeltuja luontotyyppejä ja erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikkoja koskevia päätöksiä ja määräyksiä sekä kansallispuistojen, luonnonpuistojen sekä Natura 2000 –alueita koskevia säännöksiä.

Suojeltuja luontotyyppejä ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen alueella vaarantuu ja heikentää lintujen elinympäristöjä. ELY-keskukset tekevät päätökset suojeltujen luontotyyppien rajoista ja antaa päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. Suojeltuja luontotyyppejä voivat olla esimerkiksi luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt, pähkinäpensaslehdot, tervaleppäkorvet, luonnontilaiset hiekkarannat, merenrantaniityt, puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit, katajakedot, lehdesniityt sekä avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät.

Älä heikennä Natura 2000 -alueen luonnonarvoja

EU:n Natura 2000 -verkostolla suojeltavat luontotyypit on lueteltu luontodirektiivin liitteessä I, eläin- ja kasvilajit luontodirektiivin liitteessä II sekä lintulajit lintudirektiivin liitteessä I. Lisäksi verkostolla suojellaan muitakin muuttavia lintulajeja. Alle on koottu näissä liitteissä luetellut, maatalousalueilla esiintyvät keskeisimmät linnut sekä luontodirektiivin eläin- ja kasvilajit.

Maatalousympäristöissä esiintyviä Natura 2000 -alueiden valintaperusteina olevia lintulajeja

Lintulajit ja esiintymisalueet:

• Suopöllö Asia flammeus
  • Suot, pellot ja kesantopellot (pesintä), pellot ja rantaniityt (saalistus)
• Etelänsuosirri Calidris alpina schinzii
  • Merenrantaniityt, laitumet
• Ruskosuohaukka Circus aeruginosus
  • Pellot ja rantaniityt (saalistus) / Etelä- ja Keski-Suomi
• Sinisuohaukka Circus cyaneus,
  • Pellot ja rantaniityt (saalistus) / koko Suomi eteläisintä osaa lukuun ottamatta
• Niittysuohaukka Circus pygargus
  • Pellot ja rantaniityt (saalistus) / koko Suomi eteläisintä osaa lukuun ottamatta
• Ruisrääkkä Crex crex
  • Kesantopellot, pellot, niityt / Etelä- ja Keski-Suomi
• Peltosirkku Emberiza hortulana
  • Pellot / koko Suomi Lappia lukuun ottamatta.
• Kurki Grus grus
  • Pellot ja rantaniityt pesimä- ja ruokailualueena, muuttoaikoina kerääntymispellot.
• Pikkulepinkäinen Lanius collurio
  • Pensaikkoiset avomaat, katajaniityt, pensoittuvat pakettipellot, puutarhat ym.
• Suokukko Philomachus pugnax
  • Rantaniityt ja tulvapellot (muuttoaikoina) / koko Suomi
• Kapustarinta Pluvialis apricaria
  • Rantaniityt, tulvapellot, avarat peltoaukeat (muuttoaikoina) / lähes koko Suomi
• Kirjokerttu Sylvia nisoria
  • Pensaikot, umpeutuvat pakettipellot Lounais-Suomessa, etelärannikko
• Teeri Tetrao tetrix
  • Soidin- ja ruokailupellot / koko Suomi
• Liro Tringa glareola
  • Rantaniityt ja tulvapellot (muuttoaikoina) / koko Suomi
• Valkoposkihanhi Branta leucopsis
  • Pellot ja rantaniityt ruokailu- ja levähdysalueina muuttoaikoina / Etelä- ja Länsi-Suomi
• Hanhet*
  • Pellot ruokailu- ja levähdysalueina muuttoaikoina / koko Suomi
• Tuulihaukka*
  • Pellot, niityt ja lähimetsiköt saalistus- ja pesimäalueina / koko Suomi
• Viklot*
  • Pellot ruokailu- ja levähdysalueina muuttoaikoina / koko Suomi

* Natura 2000-lintulaji

Maatalousympäristöissä esiintyviä lajeja, jotka on suojeltu Natura 2000 -alueisiin liittyvien säännösten nojalla

Kasvilajit ja elinympäristö/esiintymisalue

• Idänverijuuri Agrimonia pilosa
  • Kuivat ja tuoreet niityt Natura-alueilla / Häme / Keski-Suomi
• Upossarpio Alisma wahlenbergii
  • Merenrantaniityt, matalat vedet, laitumet / Perämeri
• Pohjansorsimo Arctophila fulva
  • Merenrantaniityt, laitumet / Perämeri
• Pikkunoidanlukko Botrychium simplex
  • Niityt ja kalliokedot lähinnä merenrannan tuntumassa, laitumet / Varsinais-Suomi
• Nelilehtivesikuusi Hippuris tetraphylla
  • Merenrantaniityt, laitumet / Perämeri
• Lietetatar Persicaria foliosa
  • Tulvarannat, laitumet / Etelä- ja Länsi-Suomi
• Ruijanesikko Primula nutans
  • Merenrantaniityt, laitumet / Perämeri
• Rönsysorsimo Puccinella phryganodes
  • Merenrantaniityt, laitumet / Perämeri

Hyönteislajit ja elinympäristö/esiintymisalue

• Ruijannokiperhonen Erebia medusa polaris
  • Kuivat ja tuoreet niityt / Inarin Lapin jokivarret
• Punakeltaverkkoperhonen Euphydryas aurinia
  • Tuoreet niityt, joilla on toukan ravintokasvia purtojuurta / Kaakkois-Suomi
• Kirjoverkkoperhonen Euphydryas maturna
  • Aukkoiset metsät, metsälaitumet, niityt ja pakettipellot / Kaakkois-Suomi
• Isokultasiipi Lycaena dispar
  • Luhtarannat (ja ruderaatit)
• Luhtakultasiipi Lycaena helle
  • Tuoreet ja kosteat niityt, joilla on ravintokasvia nurmitatarta / Pohjois-Suomi, lähes kokonaan hävinnyt Etelä-Suomesta.

Suomessa Natura 2000 verkostoon valituista alueista noin 5500 hehtaaria on maatalousmaalla. Näillä alueilla esiintyy erityistä suojelua vaativia maatalousalueiden luontotyyppejä ja lajeja. Selvitä kunnastasi tai alueesi ELY-keskuksesta, onko hallinnassasi olevilla mailla tai niiden välittömässä läheisyydessä Natura 2000 -alueita ja mitä näillä alueilla on tarkoitus erityisesti suojella.

Älä hävitä tai heikennä merkittävästi niitä lajeja tai luontotyyppejä, joiden perusteella alue on valittu Natura 2000 -alueeksi. Heikentämiskielto koskee kaikentyyppistä toimintaa. Ilmoita ELY-keskukselle 30 vuorokautta ennen toimenpiteestä, joka saattaa merkittävästi heikentää Natura 2000 –alueen luonnonarvoja. Tällainen toimenpide voi olla esimerkiksi pellon raivaus Natura 2000 –verkostoon kuuluvalla alueella.

Suojelua vaativia maatalousmaan luontotyyppejä ovat luontodirektiivin mukaan merenrantaniityt, kuivat nummet, kuivat niityt ja pensaikot kalkkipitoisella alustalla, runsaslajiset jäkkiniityt, runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt, alvarit ja kalkkivaikutteiset kalliokedot, siniheinäniityt, kosteat suurruohoniityt, tulvaniityt, alavat niitetyt niityt, vuoristojen niitetyt niityt, lehdes- ja vesaniityt sekä hakamaat ja kaskilaitumet.

Luonnonarvojen heikentämiskielto koskee kaikkia niitä luonnonarvoja, joiden takia alue on valittu Natura 2000 -verkostoon. Valinnan perusteena voi olla yhden tai useamman luontotyypin tai lajin suojelutarve. Maatalousympäristöissä esiintyviä lajeja ovat esimerkiksi ruisrääkkä, peltosirkku ja pikkulepinkäinen sekä hyönteisistä mm. ruijannokiperhonen, punakeltaverkkoperhonen ja luhtakultasiipi.

Maatalousmaiden Natura 2000 -kohteille on eduksi, että niitä hoidetaan. Natura 2000 -alueiden hoito- ja käyttösuunnitelmissa yleensä kerrotaan toimenpiteistä, joilla alueen suojeluarvoja voidaan edistää. Natura 2000 -alueilla sijaitsevien maatalousmaiden hoito kannattaa suunnitella tapauskohtaisesti yhdessä ympäristöviranomaisen kanssa.

Jos tilallasi on kansallispuistossa, luonnonpuistossa, muulla valtion omistamalla luonnonsuojelualueella tai luonnonsuojeluohjelmaan kuuluvalla alueella sijaitsevaa maatalousmaata tai viranomaispäätöksellä suojeltuja erityisesti suojeltavien lintulajien elinympäristöjä tai suojeltuja luontotyyppejä tai jos tilallasi on maatalousmaata Natura 2000 –alueella tai sen välittömässä läheisyydessä, huomioi seuraavat kohdat:

• Natura 2000 -alueen valinnan perusteena olevia luontotyyppejä (luontodirektiivin liite I) ei saa hävittää tai heikentää.
• Natura 2000 -alueen valinnan perusteena olevia lajeja (luontodirektiivin liite II) ei saa hävittää tai heikentää.
• Natura 2000 -verkostoon valinnan perusteena olevia lintulajeja tai niiden elinympäristöjä ei saa merkittävästi heikentää.
• Tilaasi koskevat suojelupäätöksiin liittyvät määräykset.

• Jos ELY-keskus kieltää 30 vuorokauden kuluessa ilmoituksen saapumisesta toimenpiteeseen ryhtymisen tai rajoittaa sitä, päätöstä pitää noudattaa.
• Valtioneuvoston hyväksymään luonnonsuojeluohjelmaan kuuluvalla tilan maatalousmaalla ei saa tehdä sellaista toimenpidettä, joka vaarantaa alueen suojelun tarkoituksen.

6. Käytä kasvinsuojeluaineita oikein

Kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­ta ovat tuho­e­läin­ten, rik­ka­kas­vien ja kas­vi­tau­tien tor­jun­ta-ai­neet sekä kas­vun­sää­teet.

Käytä vain Suomessa hyväksyttyjä valmisteita

Saat käyttää kas­vin­suo­je­lu­ai­nee­na vain Suo­mes­sa hy­väk­syt­ty­jä val­mis­tei­ta. Tu­kes päät­tää kas­vin­suo­je­lu-aineek­si tarkoitettujen val­mis­tei­den hy­väk­sy­mi­ses­tä ja käy­tön eh­dois­ta Suo­mes­sa ja pi­tää yllä re­kis­te­riä hyväk­sy­tyis­tä kas­vin­suo­je­lu­aineis­ta.  Kasvinsuojelurekisteristä voit hakea valmisteita esimerkiksi viljelykasvin, torjunnan kohteen tai tehoaineen perusteella. Tarkista käyttämäsi valmisteen lupa- ja käyttöehdot kasvinsuojeluainerekisteristä.

Valitse, annostele ja ajoita kasvinsuojeluainekäsittely käyttöohjeen mukaan siten, että hyväksyttävä teho saavutetaan pienimmällä tarvittavalla kasvinsuojeluaineen määrällä.

Noudata kasvinsuojeluaineiden käytössä myös integroidun torjunnan yleisiä periaatteita. Integroidun kasvisuojelun vaatimukset eivät kuulu ehdollisuuden vaatimuksiin, mutta niitä on silti noudatettava, koska ne kuuluvat lainsäädännön vaatimuksiin. Ota kas­vin­suo­je­lu­aine­kä­sit­te­lyn va­lin­nas­sa huo­mi­oon paikalliset olo­suh­teet ja mah­dol­li­suu­det vil­je­ly­tek­ni­seen ja bi­o­lo­gi­seen tor­jun­taan.

Noudata kasvinsuojeluaineen myyntipäällysmerkintöjä

Käytä kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­ta asi­an­mu­kai­ses­ti eli noudata val­mis­teen myyntipäällysmerkintöjä. Tarkasta kasvinsuojeluainerekisteristä onko käyttämäsi kasvinsuojeluaineen myyntipäällysmerkintä ajantasainen.

Myyntipäällyksestä ilmenee kasvinsuojeluaineen:

• käyt­tö­tar­koi­tus (esim. rik­ka­kas­vien tor­jun­ta-aine)
• käyt­tö­koh­de (esim. ke­vät­veh­nä)
• säi­ly­tys­oh­jeet
• käyt­tö­mää­rät ja -ajan­koh­dat
• käy­tön ra­joi­tuk­set (esim. ve­sis­tö­jen lä­hei­syy­des­sä)
• hen­ki­lön­suo­jai­met

Myyn­ti­pääl­lyk­seen on myös mer­kit­ty

• päi­vä­mää­rä, jol­loin val­mis­te on hy­väk­syt­ty käy­tet­tä­väk­si kas­vin­suo­je­lu­ainee­na
• val­mis­teen si­säl­tä­mien teho­ai­nei­den ni­met ja nii­den mää­rät
• vaa­raa ja tur­val­li­suus­toi­men­pi­tei­tä osoit­ta­vat va­roi­tus­mer­kit ja -lau­seet
• henkilösuo­jain­oh­jei­ta, mah­dol­li­sia ruisku­tus­oh­jei­ta ja mui­ta mai­nin­to­ja, esi­mer­kik­si varoi­tus resistens­sin* mah­dol­li­ses­ta ke­hit­ty­mi­ses­tä.

Val­mis­teen käy­tön rajoi­tuk­sia ovat muun mu­as­sa varoaika** ja ym­pä­ris­tö­hait­to­jen eh­käi­sy­toi­men­pi­teet. Ra­joi­tus voi kos­kea myös kä­sit­te­ly­ajan­koh­taa, käyttökertoja tai sadon käyt­töä. Ympä­ris­tö­hait­to­jen eh­käi­sy­toi­men­pi­tei­tä ovat käyt­tö­ra­joi­tuk­set ve­sis­tö­jen lä­hei­syy­des­sä ja pohjavesi­a­lu­eel­la, eliö­varoituk­set (esimerkiksi me­hi­läis­ra­joi­tus) ja tois­tu­van käy­tön ra­joi­tus.

*Re­sis­tens­sil­lä tar­koi­te­taan eli­ön vas­tus­tus­ky­kyä eli ky­kyä vas­tus­taa jo­tain ul­kois­ta vai­ku­tus­ta. Kas­vin­suo­je­lu­ainei­den yhtey­des­sä sil­lä tar­koi­te­taan rik­ka­kas­vien, kas­vi­tau­tien tai tu­ho­lais­ten tor­jun­ta-aine­kestävyyt­tä.

**Varo­a­jal­la tar­koi­te­taan kas­vin­suo­je­lu­aine­kä­sit­te­lyn jäl­keis­tä ai­kaa, jol­loin sa­don­kor­juu ei ole sal­lit­tu.

Myyn­ti­pääl­lys­mer­kin­nät saat­ta­vat ajan ku­lu­es­sa muut­tua, jo­ten tar­kas­ta voi­mas­sa ole­vat mer­kin­nät Tu­ke­sin verkko­sivuilta kas­vin­suo­je­lu­aine­re­kis­te­ris­tä.

Käyttörajoitus vesistöjen läheisyydessä

Kos­ka eräät kas­vin­suo­je­lu­ai­neet tai nii­den si­säl­tä­mät teho­ai­neet ovat vesi­e­li­öil­le myr­kyl­li­siä, niil­le on mää­rät­ty käyt­tö­ra­joi­tus vesis­töil­le ai­heu­tu­vien hait­to­jen eh­käi­se­mi­sek­si. Tämä ra­joi­tus kiel­tää val­mis­teen käy­tön tie­tyl­lä etäi­syy­del­lä ve­sis­tös­tä. Rajoitus on mer­kit­ty myyn­ti­pääl­lyk­seen.

Käyttö pohjavesialueilla

Noudata kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­den käy­tös­sä poh­ja­vesialueilla  eri­tyis­tä va­ro­vai­suut­ta. Eräät kasvinsuojelu­ai­neet, nii­den sisältä­mät teho­ai­neet tai nii­den ha­jo­a­mis­tuot­teet ovat hel­pos­ti maas­sa kulkeutuvia ja sik­si nii­den käyt­tö poh­ja­vesi­a­lu­eil­la (pohjavesi­alue­luo­kat I ja II) on kiel­let­ty ko­ko­naan tai nii­den käyt­töä on ra­joi­tet­tu. Käyt­tö­kiel­to tai käy­tön ra­joi­tus on mer­kit­ty myynti­pääl­lyk­seen. Poh­ja­vesi­lau­sek­keen ehdot­to­mia mää­räyk­siä on nou­da­tet­ta­va. Varmista en­nen kas­vin­suo­je­lu­ai­neen hank­ki­mis­ta ja käyt­töä, onko valmisteen käyt­tö sal­lit­tua poh­ja­vesi­a­lu­eel­la.

Toistuvan käytön rajoitus

Eräi­den kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­den tois­tu­vaa käyt­töä sa­mal­la kas­vu­loh­kol­la tai alu­eel­la pe­rät­täi­si­nä vuo­si­na on rajoi­tet­tu. Osa käy­te­tyis­tä val­mis­teis­ta voi pe­räk­käi­si­nä vuo­si­na käy­tet­ty­nä ai­heut­taa ris­kiä maa­perä­e­li­öil­le tai säi­lyä maape­räs­sä ha­jo­a­mat­ta seu­raa­vaan kas­vu­kau­teen, jol­loin ne voi­vat ker­tyä maa­pe­rään. Tois­tu­van käy­tön ra­joi­tus on mer­kit­ty valmis­teen myyn­ti­pääl­lyk­seen. 

Säilytä kasvinsuojeluaineet oikein

Noudata erityistä varovaisuutta varastoidessasi, käsitellessäsi, laimentaessasi ja sekoittaessasi kasvinsuojeluaineita ennen niiden levittämistä ja levittämisen aikana. Kasvinsuojeluaineiden käsittely ei saa vaarantaa ihmisten terveyttä tai ympäristöä.

Varastoi kas­vin­suo­je­lu­ai­neet eril­lään elin­tar­vik­keis­ta ja re­huis­ta sekä las­ten ulot­tu­mat­to­mis­sa myyn­ti­pääl­lyk­ses­sä annettu­jen oh­jei­den mu­kaan. Säilytä kas­vin­suo­je­lu­ai­neet lu­ki­tus­sa ti­las­sa, jos myyn­ti­pääl­lyk­ses­sä niin vaa­di­taan. Kasvinsuo­je­lu­ai­nei­den fy­si­kaa­li­set ja ke­mi­al­li­set omi­nai­suu­det saat­ta­vat muuttua, mi­kä­li nii­tä säi­ly­te­tään pit­kiä ai­ko­ja ja niis­tä voi tul­la alku­pe­räis­tä myr­kyl­li­sem­piä tai nii­den teho voi muut­tua. Hävitä van­hen­tu­neet tai käyt­tä­mät­tö­mät, re­kis­te­ris­tä pois­te­tut kasvin­suo­je­luaine-erät myyntipäällysmerkintöjen mukaisesti. 

Pidä kirjaa kasvinsuojeluaineiden käytöstä

Kirjaa  kasvulohkoittain seuraavat tiedot:

• vil­je­ly­kas­vi
• kas­vin­suo­je­lu­ai­neen täydellinen nimi
• kas­vin­suo­je­lu­ai­neen käyt­tö­ajan­koh­ta ja –mää­rä
• pin­ta-ala, jol­le kas­vin­suo­je­lu­ai­net­ta on käy­tet­ty.

Toimita muistiinpanot pyydettäessä valvontaviranomaiselle. Säilytä muistiinpanot kolmen vuoden ajan sen vuoden lopusta, jolloin kasvinsuojeluaineita on käytetty.

Kasvinsuojeluaineiden levitysvälineet ja niiden testaus

Mitkä levitysvälineet pitää testauttaa?

Testattavat levitysvälineet:

• vaakapuomiruiskut, joiden puomin leveys on yli 3 metriä
• ruiskut, jotka on tarkoitettu puiden ja pensaiden ruiskutukseen
• kasvihuoneruiskut, joissa säiliö ≥ 25 litraa tai käyttöpaine on ≥ 15 bar tai puomin leveys on yli 3 metriä.
• puimuriin asennetut ruiskut
• juniin ja ilma-aluksiin asennetut ruiskut

Levitysvälineet, joita ei tarvitse testauttaa:

• reppuruiskut ja muut kannettavat laitteet
• peittauslaitteet
• metsänhakkuukoneessa olevat juurikäävän torjuntalaitteet
• kylmä- ja kuumasumuruiskut
• sivelylaitteet

Kuinka usein levitysvälineet pitää testata?

Vuoden 2021 alusta lähtien kasvinsuojeluaineruisku pitää testauttaa 3 vuoden välein. Esimerkiksi, jos ruisku on testattu 1.1.2021, on testaus voimassa kolme vuotta ja seuraava testaus pitää tehdä viimeistään 1.1.2024.

Vuoden 2020 loppuun saakka testaus oli tehtävä 5 vuoden välein. Esimerkiksi, jos ruisku on testattu 31.12.2020, pitää ruisku testauttaa uudestaan 31.12.2025 mennessä.

Testausjaksojen ei tarvitse jatkua katkeamattomina, eli jos ruiskua ei käytetä, sitä ei tarvitse testauttaa.

Uusi kasvinsuojeluruisku, joka täyttää koneiden turvallisuudelle asetetut vaatimukset, pitää testata viiden vuoden kuluessa ruiskun ostopäivästä.

Missä ruiskun voi testauttaa?

Suomessa ruiskuja testaa noin 60 ruiskuntestaajaa. Testaajat ovat Tukesin hyväksymiä.

Kun ruiskun testausajankohta lähestyy, ota yhteys alueellasi toimivaan ruiskuntestaajaan. Testaajat pitävät yhteistestaustilaisuuksia ja käyvät tiloilla testaamassa ruiskuja.

Suorita kasvinsuojeluainetutkinto

Kasvinsuojelututkinnolla varmistetaan, että kasvinsuojeluaineiden ammattimainen käyttö on turvallista. Kasvinsuojelukoulutuksia ja -tutkintoja järjestää Suomessa noin 220 Tukesin hyväksymää henkilöä. Voit suorittaa tutkinnon myös netissä.

Tarvitset kasvinsuojelututkinnon, jos

• käytät kasvinsuojeluaineita ammatissasi
• ostat ammattikäyttöön hyväksyttyjä kasvinsuojeluaineita

Mitä kasvinsuojelututkinto sisältää?

Kasvinsuojelututkinto sisältää seuraavat aiheet:

• kasvinsuojeluun liittyvä lainsäädäntö
• riskien tunnistaminen ja hallinta
• kasvinsuojeluaineiden turvallinen käsittely
• integroitu kasvinsuojelu
• ruiskujen turvallinen käyttö
• kasvinsuojeluaineiden käyttökirjanpito
• laittomiin ja väärennettyihin kasvinsuojeluaineisiin liittyvät riskit
• biosidit maataloudessa.

Kasvinsuojelututkintotodistus on voimassa 5 vuotta

Kasvinsuojelututkinto on henkilökohtainen ja se on voimassa 5 vuotta. Tutkinnon järjestäjä antaa tutkinnon läpäisseelle henkilölle todistuksen. Todistus voi olla paperitodistus, muovikortti tai pdf-tiedosto. Säilytä todistus sen voimassaoloajan.

Jos todistuksesi katoaa, pyydä uusi todistus omalta tutkintosi järjestäjältä. Pidä siis muistissa tutkinnon järjestäjän nimi ja tutkintopäivämäärä.

7. Huolehdi rehujen turvallisuudesta

Ehdollisuuden valvontakohteet liittyvät rehujen¹⁾ turvallisuuteen ja jäljitettävyyteen:

• rehuista pidetään ­kir­jaa
• kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­den ja bi­o­si­dien käy­tös­tä on kir­jan­pito
• re­hut on han­kit­tu re­kis­te­röi­dyl­tä tai hy­väk­sy­tyl­tä rehu­alan toi­mi­jal­ta
• jät­teet, vaa­ral­li­set ai­neet, kas­vin­suo­je­lu­ai­neet, bi­o­si­dit eli hai­tal­lis­ten eli­öi­den tor­jun­ta-ai­neet, sie­me­net, lan­noit­teet ja lääke­re­hut on va­ras­toi­tu ja kä­si­tel­ty asi­an­mu­kai­ses­ti re­huis­ta ja eläin­ten pito­pai­kois­ta erillään.

Tässä oppaassa kerrotaan ehdollisuutta laajemmin rehulainsäädännön vaatimuksista alkutuotannossa.

7.1 Rehualan alkutuotannon toiminta

Re­hulainsäädäntö kos­kee kas­vien vil­je­lyä ja sa­don­kor­juu­ta re­huk­si, varastointia, re­hun se­koi­tus­ta ja valmis­tus­ta omaan käyttöön, myyn­tiin sekä vas­tik­keet­to­maan luo­vu­tuk­seen. Li­säk­si vaa­ti­muk­set kos­ke­vat elin­tar­vi­ke­tuo­tan­to­e­läin­ten²⁾ ruo­kin­taa omilla ja te­ol­li­sil­la re­huil­la. Vaa­ti­mus rehu­kir­jan­pi­dos­ta ja re­kis­te­röi­ty­mi­ses­tä rehu­alan alkutuotan­non toi­mi­jak­si ei kos­ke elin­tar­vi­ke­tuo­tan­to­eläinten kas­va­tus­ta yk­si­tyi­seen koti­käyt­töön.

Suo­mes­sa re­hua tuot­ta­van, se­koit­ta­van, val­mis­ta­van tai elin­tar­vi­ke­tuo­tan­to­e­läi­miä ruok­ki­van viljeli­jän on re­kis­te­röi­dyt­tä­vä rehu­alan toi­mi­jak­si Ruo­ka­vi­ras­toon lomakkeella F (selainlomake). Rehu­alan toi­min­nois­sa ta­pah­tu­neet muutok­set il­moi­te­taan myös lo­mak­keel­la F. Lääkerehujen³⁾ tilasekoitus edellyttää hyväksynnän hakemista lomakkeella G (doc).

Re­hut vai­kut­ta­vat osal­taan elin­tar­vi­ke­tur­val­li­suu­teen, jo­ten nii­den on ol­ta­va tur­val­li­sia ja jäl­ji­tet­tä­vis­sä. Rehu ei ole turvallinen, jos se vai­kut­taa hai­tal­li­ses­ti eläin­ten ter­vey­teen, ym­pä­ris­töön tai eläi­mes­tä tuo­tet­tu elintarvike ei ole re­hun vuok­si ih­mis­ra­vin­to­na tur­val­lis­ta. Re­hu­jen tur­val­li­suu­des­ta vastaa­vat rehu­alan toi­mi­jat, mu­kaan lu­kien vil­je­li­jät.

¹⁾Re­hul­la tar­koi­te­taan mitä ta­han­sa suun kaut­ta ta­pah­tu­vaan eläin­ten ruo­kin­taan tar­koi­tet­tua ai­net­ta tai tuotetta, mu­kaan lukien lisä­ai­neet. Esimer­kik­si eläin­ten ruo­kin­taan tarkoi­tet­tu vil­ja, hei­nä, te­ol­li­nen täys- tai täy­den­nys­rehu, c-vi­ta­mii­ni ja säi­lö­re­hun säi­lön­tä­aine ovat re­hua.

²⁾Elin­tar­vi­ke­tuo­tan­to­e­läi­mel­lä tar­koi­te­taan eläi­miä, ku­ten nau­to­ja, si­ko­ja, ka­no­ja ja he­vo­sia, joi­ta tai joi­den tuotta­mia tuot­tei­ta käy­te­tään elin­tar­vik­kei­den tuo­tan­nos­sa.

³⁾ Lääkerehu on sellaisenaan valmista syötettäväksi suoraan eläimille ja on tasalaatuinen seos yhtä tai useampaa eläinlääkettä tai välituotetta ja rehuainetta tai rehuseosta.

7.2 Kirjanpito

Re­hujen ostosta/hankinnasta, myynnistä/luovutuksesta ja tuotannosta sekä rehuista otet­tu­jen näyt­tei­den ana­lyy­si­tu­lok­sis­ta sekä kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­den ja bi­o­si­dien käy­tös­tä on pi­det­tä­vä kir­jaa. Kir­jan­pito­vaa­ti­mus kos­kee myös lää­ke­re­hu­ja sekä lisä­ai­nei­ta ja esi­se­ok­sia, esi­mer­kik­si säi­lö­re­hun säi­lön­tä­ai­nei­ta. Kir­jan­pito on pe­rus­e­del­ly­tys re­hu­jen jäl­ji­tet­tä­vyy­del­le ja se kos­kee kaik­kia re­hun viljelijöitä ja koti­e­läin­tuot­ta­jia. Re­hu­jen jäl­ji­tet­tä­vyys on tar­peen, jot­ta re­hu­ja voi­daan mah­dol­li­ses­sa vaa­ra­tilantees­sa ve­tää koh­den­ne­tus­ti mark­ki­noil­ta (käy­tös­tä). Tuot­ta­jan tu­lee pi­tää kir­jaa seu­raa­vis­ta tie­dois­ta:

• Ti­lal­le han­ki­tus­ta re­hus­ta re­hun myy­jän/toi­mit­ta­jan nimi ja osoi­te, tuot­teen nimi (esi­mer­kik­si ryp­si­rou­he), toi­mi­tus­päi­vä, mää­rä ja eläin­ryh­mä, jol­le rehu on syö­tet­ty.
• Ti­lal­ta luo­vu­te­tus­ta re­hus­ta re­hun os­ta­jan/vas­taan­ot­ta­jan nimi ja osoi­te, tuot­teen nimi (esi­mer­kik­si kuiva­hei­nä), toimituspäi­vä ja mää­rä.
• Ti­lal­la tuo­te­tuis­ta re­huis­ta re­hun nimi, mää­rä ja eläin­ryh­mä, jol­le rehu on syö­tet­ty.
• Re­hun käy­tön lo­pet­ta­mis­aika, mi­kä­li re­hun käyt­töön liit­tyy lääk­keen tai lisä­ai­neen ta­kia varo­aika.
• Re­huis­ta otet­tu­jen näyt­tei­den tu­lok­set.
• Kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­den käyt­tö.
• Re­hu­jen tur­val­li­suut­ta var­mis­ta­vien bi­o­si­dien, ku­ten de­sin­fi­oin­ti­ai­nei­den ja tuho­e­läin­myrk­ky­jen käyt­tö rehu­jen kä­sit­te­ly- ja va­ras­toin­ti­ti­lois­sa tai ruo­kin­ta-as­ti­oi­den ja re­hu­jen kul­je­tus-, siir­to- tai pun­ni­tus­välinei­den kä­sit­te­lys­sä.

Li­säk­si vil­je­li­jän on nou­da­tet­ta­va kan­sal­li­sen rehu­lain­sää­dän­nön vaa­ti­mus­ta rehu­va­ras­to­jen tun­nis­tei­den merkit­se­mis­tä rehukirjan­pi­toon, vaik­ka ehdollisuus ei sitä edellytä. Lisätietoja rehu­va­ras­to­jen mer­kin­näs­tä.

Tie­dot re­hui­hin liit­ty­en voi kir­ja­ta esi­mer­kik­si Ruo­ka­vi­ras­ton verkkosivuilta löy­ty­vään mal­li­lo­mak­kee­seen rehu­kir­jan­pi­don mal­li­loma­ke (doc). 

Re­hu­jen kir­jan­pito­vaa­ti­muk­sek­si riit­tää myös re­hu­jen osto/myyn­ti­to­sit­tei­den (vero­kir­jan­pito), luo­mu­ti­lan tuotevir­ta­kir­jan­pito, lääke­re­huis­ta lää­ki­tys­kir­jan­pi­don ja/ tai ti­lal­la tuo­tet­tu­jen re­hu­jen osal­ta lohkokir­jan­pi­don säi­lyt­tä­mi­nen, kun niis­tä käy sel­vil­le kir­jan­pi­dos­sa vaa­dit­ta­vat asi­at. Re­huis­ta, esi­mer­kik­si vi­ran­o­mais­val­von­nas­sa tai myyn­ti­ti­lan­tees­sa, otet­tu­jen näyt­tei­den ana­lyy­si­tu­los­ten kirjan­pito­vaa­ti­muk­sek­si riit­tää niis­tä saa­tu­jen ana­lyy­si­to­dis­tus­ten säi­lyt­tä­mi­nen.

Rehu­kir­jan­pi­toa tu­lee säi­lyt­tää vä­hin­tään vii­si vuot­ta.

Kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­den kir­jan­pito­vaa­ti­muk­set on ku­vat­tu op­paan luvussa 6. Käytä kasvinsuojeluaineita oikein.. Bi­o­si­dien käyt­tö­kir­jan­pi­don tu­lee si­säl­tää käytetty­jen bi­o­si­dien ni­met, mää­rät ja käyt­tö­ajat. Tie­to­jen tulee olla tar­vit­ta­es­sa val­vo­van vi­ran­o­mai­sen saatavil­la. Kir­jan­pi­toa kasvinsuojeluaineiden ja biosidien käy­tös­tä tulee substanssilainsäädännön mukaan säilyttää vä­hin­tään yksi vuosi, mutta käytännössä kirjanpitoa on säilytettävä vähintään kolme vuotta ehdollisuuden pysyvän laiminlyönnin valvonnan vuoksi.

Lää­ke­re­hu­jen kir­jan­pi­dol­le on ehdollisuudessa myös lää­ki­tys­kir­jan­pito­vaa­ti­muk­sia. Lue li­sää lää­ke­rehujen lää­ki­tys­kir­jan­pito­vaa­ti­muk­sis­ta op­paan osas­ta Kiel­le­tyt ai­neet, sal­litut eläin­lääk­keet ja lääkityskir­jan­pito..

7.3 Rehujen hankinta rekisteröidyltä tai hyväksytyltä rehualan toimijalta

Re­hu­jen jäl­ji­tet­tä­vyy­teen ja tur­val­li­suu­teen liit­ty­en re­hua saa hank­kia vain re­kis­te­röi­dyil­tä tai hy­väk­sy­tyil­tä rehualan toi­mi­joil­ta. Han­kit­ta­es­sa re­hu­ja ti­lal­le on var­mis­tet­ta­va, että re­hun myy­jä tai luo­vut­ta­ja on rekisteröity­nyt tai hy­väk­syt­ty rehu­alan toi­mi­jak­si. Re­kis­te­röi­ty­mis­vel­voi­tet­ta ei kui­ten­kaan ole vil­je­li­jäl­lä, joka tuot­taa rehua vuo­sit­tain kor­kein­taan 3 ha:n vil­je­ly­a­lal­la ja toi­mit­taa kai­ken täl­tä alal­ta saa­man­sa re­hun paikallisel­le maa­ti­lal­le käy­tet­tä­väk­si. Re­hun myy­jän re­kis­te­röi­ty­mi­nen rehu­alan toi­mi­jak­si on tar­kas­tet­ta­va myös ostettaessa re­hu­ja ti­lal­le suo­raan toi­ses­ta EU-maas­ta.

Lisä­tie­to­ja Ruokaviraston verkkosivuilta:

• Ajantasainen luettelo rehualan toimijoista (muut kuin alkutuotannon toimijat)
• Luettelo rehualan alkutuotannon toimijoista
• En­tis­ten elin­tar­vik­kei­den rehu­käy­ttö

7.4 Rehujen käsittely, kuljetus ja varastointi tilalla

Re­hut ei­vät saa si­säl­tää lainsäädännön mukaan kiel­let­ty­jä ai­nei­ta. Lisäksi hai­tal­lis­ten ai­nei­den, eli­öi­den ja tuot­tei­den esiin­ty­mis­tä re­huis­sa on rajoitettu aset­ta­mal­la ky­seis­ten ai­nei­den pi­toi­suu­del­le raja-ar­vot. Re­hu on tuo­tan­non kai­kis­sa vai­heis­sa suo­ja­ttava mah­dol­li­sil­ta saas­tu­mis­ta ja pilaantu­mis­ta ai­heut­ta­vil­ta te­ki­jöil­tä. Saastu­mis­ta ja pi­laan­tu­mis­ta voi ai­heut­taa esi­mer­kik­si maaperäs­tä tai ve­des­tä läh­töi­sin ole­va mikrobiologinen tau­din­ai­heut­ta­ja, lan­noit­tei­den ja kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­den jää­mät sekä jätteiden vää­rän­lai­nen kä­sit­te­ly ja hä­vit­tä­mi­nen. Tuho­laisten tor­jun­ta on tär­ke­ää sekä hy­vän rehu­hy­gie­ni­an että eläintautien en­nal­ta­ehkäisyn vuoksi. Lin­tu­jen ulos­tei­den jou­tu­mi­nen re­hui­hin on es­tet­tä­vä muun mu­as­sa nii­hin liit­ty­vän salmonella­riskin vuok­si. Myös eläinten kui­vik­keet tu­lee suo­ja­ta saas­tu­mi­sel­ta, kos­ka eläi­met saat­ta­vat nii­tä syö­dä, vaik­ka ne eivät re­hua ole­kaan. Re­huis­ta otet­tu­jen rehu­turvallisuuden kan­nal­ta mer­kit­tä­vien näyt­tei­den tulokset on säilytettävä ja huo­mi­oi­ta­va tuo­tan­nos­sa.

Kotieläin­ti­lal­la käy­tet­tä­vän re­hun ja­ke­lu­jär­jes­tel­män on taat­ta­va, että eläi­met saa­vat vain niil­le tar­koi­tet­tua re­hua. Re­hu­jen kanssa kosketuksissa olevat ti­lat, lait­teet, säi­li­öt ja kulje­tus­välineet on puh­dis­tet­ta­va sään­nöl­li­ses­ti ja tar­peen mu­kaan desinfioita­va puh­dis­tuk­sen jäl­keen. Myös eläin­ten juottolaitteet on puhdis­tet­ta­va sään­nöl­li­ses­ti. Eri­tyi­ses­ti esimer­kik­si lää­ke­re­hunkä­sit­te­lyn ja käy­tön jäl­keen ajo­neu­vot, re­hun käsittely- ja ruokinta­lait­teis­tot tu­lee puhdis­taa, jot­ta väl­te­tään seu­raa­van rehu­erän saas­tu­mi­nen.

Eläin­ten juo­ma­ve­den sekä lait­tei­den ja vä­li­nei­den puh­dis­ta­mi­seen käy­te­tyn ve­den on ol­ta­va puh­das­ta. Laidunruo­kin­nas­sa ja rehun kor­juus­sa on huo­mi­oi­ta­va kas­vin­suo­je­lu­ai­neil­le ase­te­tut varo­ajat. Lan­nan levityksen ja re­hun kor­juun tai lai­dun­ta­mi­sen välil­lä on ol­ta­va riit­tä­vä aika, jot­ta lan­ta ei saas­tu­ta re­hua. Eläinpe­räis­tä lan­noi­te­val­mis­tet­ta, ku­ten liha/luu­jau­hoa, käy­tet­tä­es­sä tu­lee nou­dat­taa vä­hin­tään 21 vuorokauden varo­ai­kaa lan­noi­te­val­mis­teen le­vi­tyk­sen ja re­hun kor­juun tai laiduntamisen vä­lil­lä.

Puh­dis­tus- ja de­sin­fi­oin­ti­ke­mi­kaa­le­ja tu­lee käyt­tää käyt­tö­oh­jei­den mu­kaan. Myös mui­ta bi­o­si­de­ja, lan­noit­tei­ta ja kas­vin­suo­je­lu­ainei­ta tu­lee va­ras­toi­da, kä­si­tel­lä ja käyt­tää val­mis­ta­jan an­ta­mien oh­jei­den mu­kai­ses­ti. Nii­den sekä vaa­ral­lis­ten ai­nei­den, kylvösie­me­nen ja jät­tei­den kä­sit­te­lyn ja va­ras­toin­nin on ta­pah­dut­ta­va re­huis­ta ja eläin­ten pito­pai­kois­ta eril­lään. Eri eläin­ryh­mil­le ja -la­jeil­le tar­koi­te­tut re­hut, mu­kaan lu­kien lää­ke­re­hut, on varastoi­ta­va si­ten, että es­te­tään nii­den jou­tu­mi­nen sel­lai­sel­le eläi­mel­le, joil­le nii­tä ei ole tar­koi­tet­tu. Eläin­ten ruo­kin­nas­ta vas­taa­val­la hen­ki­löl­lä on ol­ta­va teh­tä­väs­sään tar­vit­ta­vat tai­dot ja tie­dot.

Lisä­tie­to­ja:

• Re­hu­jen va­ras­toin­nis­ta
• Kiel­le­tyis­tä ai­neis­ta, eli­öis­tä ja tuot­teis­ta re­huis­sa
• Oh­jei­ta hii­rien ja rot­tien asi­an­mu­kai­seen tor­jun­taan (pdf)

7.5 Eläinvalkuaisen käyttöön liittyvät kiellot ja rajoitukset

Elin­tar­vi­ke­tuo­tan­to­e­läi­miä ei saa pääsääntöisesti ruok­kia eläin­val­ku­ai­sel­la eikä sitä si­säl­tä­vil­lä re­huil­la. Syy­nä kiel­toon on nauto­jen BSE -tau­din (hul­lun leh­män tau­din) le­vi­ä­mi­sen eh­käi­sy. Edel­lä mai­nit­tuun kiel­toon on kui­ten­kin joitakin poik­keuk­sia (katso Taulukko 13).

Käsitelty eläinvalkuainen (prosessed animal protein, PAP) tarkoittaa 3 luokan eläinperäisistä sivutuotteista valmistettuja jauhoja, myös verijauhoa, jotka on valmistettu hyväksytyssä käsittelylaitoksessa.

Taulukko 13. Eläinvalkuaisen kielletty/sallittu käyttö elintarviketuotantoeläimillä.

*Käyttöön voi liittyä ilmoitusvelvollisuus ja joissakin tapauksissa hyväksymismenettely (ks. jäljempänä).

**Vieroittamattomien märehtijöiden kaupallisissa juottorehuissa kalajauhon käyttö on sallittu. Jos tilalla käytetään kalajauhoa sisältävää juottorehua, tulee tilan tehdä siitä ilmoitus lomakkeella l.

***Munien ja munatuotteiden käyttö on sallittu, mikäli on varmistettu, että ne eivät sisällä salmonellaa.

**** Rehuksi käytettävissä hyönteislajeissa voi olla rajoituksia, lisätietoja rehuhyönteisistä.

Kala­jau­hon, muis­ta eläi­mis­tä kuin mä­reh­ti­jöis­tä saa­tu­jen kä­si­tel­ty­jen eläin­val­ku­ais­ten tai veri­tuot­tei­den ja di- ja tri­kal­sium­fos­faa­tin käyt­tö mui­den elin­tar­vi­ke­tuo­tan­to­e­läin­ten kuin mä­reh­ti­jöi­den ruo­kin­nas­sa edel­lyt­tää, että seu­raa­vat vaa­ti­muk­set täyt­ty­vät:

• Jos sa­mal­la ti­lal­la on sekä mä­reh­ti­jöi­tä että mui­ta eläi­miä, on kala­jau­hoa, veri­tuot­tei­ta tai di- tai triklasium­fos­faat­tia sisältävät re­hut kä­si­tel­tä­vä täy­sin eril­lään mä­reh­ti­jöis­tä ja mä­reh­ti­jöi­den re­huis­ta. Tällaisilla ns. sekatiloilla ei ole sallittua käyttää kalajauhoa ym. PAP-rehuaineita kotiseoksissa sellaisenaan, vaan niiden tulee olla täydennysrehuissa.
• Muis­ta eläi­mis­tä kuin mä­reh­ti­jöis­tä saatua käsiteltyä eläin­val­ku­ais­ta on sal­lit­tua käyt­tää elin­tar­vi­ke­tuo­tan­to­e­läi­mis­tä vain vesi­vil­je­ly­e­läin­ten ruokinnas­sa sekä tietyin edellytyksin sikojen ruokinnassa siipikarjasta saatua eläinvalkuaista/hyönteisvalkuaista ja siipikarjan ruokinnassa sioista saatua eläinvalkuaista/hyönteisvalkuaista. Niitä si­säl­tä­vät re­hut on pi­det­tä­vä eril­lään muiden elin­tar­vi­ke­tuo­tan­to­e­läin­ten re­huis­ta ja niiden ulot­tu­mat­to­mis­sa. Sioista ja siipikarjasta saatua eläinperästä rehuainetta ei saa käyttää sellaisenaan tiloilla, joilla on ko. eläinlajia (esim. sikaPAPpia ei saa käyttää tiloilla, joilla on siipikarjan lisäksi myös sikoja).
• Jos ti­lal­la käy­te­tään ky­sees­sä ole­via eläin­pe­räi­siä re­hu­ja, on toi­min­ta en­sin il­moi­tet­ta­va Ruo­ka­vi­ras­toon lo­mak­keel­la I rekis­te­röin­tiä tai hy­väk­syn­tää var­ten. Il­moi­tus­vaa­ti­muk­set ei­vät kos­ke täys­re­hu­ja käyt­tä­viä ti­lo­ja, toi­sin sa­no­en ti­lo­ja, jot­ka ei­vät val­mis­ta koti­se­ok­sia. Il­moi­tus­vaa­ti­muk­set liit­ty­vät BSE- ja mui­den TSE-tau­tien eh­käi­syyn ja val­von­taan.
• Ti­lal­la ta­pah­tu­vis­ta ky­seis­ten eläin­val­ku­ai­sen käy­tön py­sy­vis­tä muu­tok­sis­ta tu­lee teh­dä myös il­moi­tus Ruo­ka­vi­ras­toon.

Lo­ma­ke I eläin­val­ku­ai­sen käy­tös­tä il­moit­ta­mi­sek­si re­kis­te­röin­tiä tai hy­väk­syn­tää var­ten löy­tyy Ruo­ka­vi­ras­ton in­ter­net­sivuilta.

Mai­to­poh­jais­ten tuot­tei­den ja en­tis­ten elin­tar­vik­kei­den käy­tös­sä elin­tar­vi­ke­tuo­tan­to­e­läin­ten ruo­kin­nas­sa on rajoi­tuk­sia tar­tun­ta­tau­tien eh­käi­se­mi­sek­si. Lisä­tie­to­ja ja lo­ma­ke J (doc) tiet­ty­jen mai­to­poh­jais­ten tuot­tei­den käytöstä il­moit­ta­mi­sek­si Ruo­ka­vi­ras­toon löytyy verkkosivuilta.

7.6 Rehun lisäaineiden käyttöön liittyvät rajoitukset

Re­hun lisä­ai­nei­ta ovat sel­lai­set ai­neet, mik­ro-or­ga­nis­mit⁴⁾ ja val­mis­teet, jot­ka tar­koi­tuk­sel­li­ses­ti li­sä­tään rehuun. Niiden tarkoi­tuk­se­na on esi­mer­kik­si vai­kut­taa suo­tui­sas­ti re­hun tai eläi­mis­tä saa­ta­vien tuotteiden omi­nai­suuk­siin tai edes­aut­taa eläintuo­tan­toa ja eläin­ten hy­vin­voin­tia. Lisä­ai­nei­ta ovat muun muassa hiven­aineet, vi­ta­mii­nit, urea ja ami­no­ha­pot sekä kokkidiostaa­tit⁵⁾. Myös säi­lö­re­hun säi­lön­tä­ai­neet ovat re­hun lisä­ainei­ta tai nii­den se­ok­sia eli esi­se­ok­sia. Re­hun lisä­ai­neis­ta ja esise­ok­sis­ta on pi­det­tä­vä rehu­kir­jan­pitoa.

Re­hun lisä­ai­nei­ta ei saa käyt­tää re­hu­jen val­mis­tuk­ses­sa ell­ei­vät ne ole Eu­roo­pan uni­o­nis­sa hy­väk­syt­ty­jä. Joil­le­kin lisä­ai­neil­le, esi­mer­kik­si selee­nil­le, on sää­det­ty enim­mäis­pi­toi­suus re­hus­sa, kos­ka ne ovat myr­kyl­li­siä eläi­men saa­des­sa nii­tä yli sää­de­tyn enim­mäis­pi­toi­suu­den. Kok­ki­di­os­taat­te­ja sisältävien re­hu­jen käyt­tö on kiel­let­ty mu­ni­vil­le ka­noil­le ko­ko­naan.

Re­hun lisä­ai­nei­den käyt­tö oman koti­se­ok­sen val­mis­tuk­ses­sa edel­lyt­tää re­kis­te­röi­ty­mis­tä re­hun val­mis­ta­jak­si. Jos kotieläintuotta­ja käyt­tää re­hun­val­mis­tuk­seen kok­ki­di­os­taat­te­ja tai tiet­ty­jä eläi­men tuo­tan­toon vai­kut­ta­via lisä­ai­nei­ta tai nii­tä sisäl­tä­viä esi­se­ok­sia, tu­lee hä­nen ha­kea re­kis­te­röi­ty­mi­sen li­säk­si hy­väk­syn­tää Ruokavirastos­ta lo­mak­keel­la C. Edel­lä mai­ni­tut vaa­ti­muk­set ei­vät kos­ke täy­den­nys- tai täys­re­hu­ja tai säilö­re­hun säi­lön­tä­ai­nei­ta käyt­tä­viä ti­lo­ja.

⁴ Mik­ro-or­ga­nis­mil­la tar­koi­te­taan yh­des­tä tai muu­ta­mas­ta so­lus­ta muo­dos­tu­nut­ta eli­ö­tä, ku­ten bak­tee­ria, alku­e­läin­tä ja yksiso­luis­ta le­vää.
⁵ Kok­ki­di­os­taa­til­la tar­koi­te­taan sii­pi­kar­jan suo­lis­to­sai­rau­den, kok­ki­di­oo­sin, eh­käi­syyn tarkoitettua ainetta

Lisä­tie­to­ja:

• EU:ssa hy­väk­syt­ty­jen re­hun lisä­ai­nei­den re­kis­te­ri
• Rekisteröityminen rehun lisäaineiden käyttäjäksi
• Hy­väk­syn­tä­ha­ke­mus C kok­ki­di­os­taat­tien tai eräi­den mui­den eläin­tuo­tan­toon vai­kut­ta­vien lisä­ai­nei­den tai esise­os­ten käyt­töön

7.7 Ilmoitusvelvollisuus

Kai­kil­la rehu­alan toi­mi­joil­la, mu­kaan lu­kien vil­je­li­jöil­lä, on vel­vol­li­suus il­moit­taa Ruo­ka­vi­ras­toon, jos on epäi­lys, että tuo­tet­tu, val­mis­tet­tu, maa­han­tuo­tu tai ja­ke­lus­sa ole­va rehu ei ole tur­val­lis­ta. Täl­löin on ryh­dyt­tä­vä välit­tö­mäs­ti toi­men­pi­tei­siin ky­sei­sen rehun pois­ta­mi­sek­si mark­ki­noil­ta ja re­hun ruo­kin­ta eläi­mil­le on lopetettava.

Lisä­tie­to­ja:

• Il­moi­tus­vel­vol­li­suus

8. Tuota turvallisia elintarvikkeita

• Alku­tuo­tan­to­paik­ka (tila, tuo­tan­to­tila) on maa­tila, puu­tar­ha tai muu paik­ka, jos­sa har­joi­te­taan elin­tar­vik­kei­den alku­tuo­tan­toa.
• Alku­tuo­tan­non toi­mi­ja (vil­je­li­jä, tuottaja) on hen­ki­lö tai yri­tys, joka har­joit­taa elin­tar­vik­kei­den alku­tuo­tan­toa, ku­ten elintar­vik­keek­si käytettä­vien kas­vien kas­va­tus­ta ja vil­je­lyä, sa­don­kor­juu­ta, mai­don­tuo­tan­toa ja kaik­kia eläintuo­tan­non vai­hei­ta en­nen eläi­men teuras­tus­ta.

8.1 Yhteiset vaatimukset kaikille tiloille

Eläi­mis­tä, kas­veis­ta ja sie­nis­tä saa­ta­vien elin­tar­vik­kei­den alku­tuo­tan­toon so­vel­le­taan Eu­roo­pan yh­tei­sön lainsää­dän­töä sekä elin­tar­vi­ke­la­kia, eläin­ten lää­kit­se­mis­la­kia ja näi­den no­jal­la an­net­tu­ja ase­tuk­sia. Vil­je­li­jänä sinulla on vas­tuu tuot­ta­miesi elintarvikkeiden tur­val­li­suu­des­ta ja sik­si sinulla on ol­ta­va riit­tä­vät tie­dot tuottamastasi elin­tar­vik­kees­ta ja sen kä­sit­te­lyyn liittyvis­tä ter­veys­vaa­rois­ta.

Varmista, että myös alai­suu­des­sasi elin­tar­vik­kei­ta kä­sit­te­le­vät hen­ki­löt ovat riit­tä­väs­ti pereh­tyneet elin­tar­vi­ke­hy­gie­ni­aan. Jos epäilet tuot­ta­miesi elin­tar­vik­keiden voi­van aiheut­taa ter­veys­vaa­raa ih­mi­sil­le, il­moi­t­a siitä välittömästi kun­nan elin­tar­vi­ke­val­von­ta­viranomai­sel­le (esim. ter­veys­val­von­nan joh­ta­ja, kun­nan­e­läin­lää­käri/valvontaeläinlääkäri tai ter­veys­tar­kas­ta­ja) ja käyn­nis­tä tarvit­ta­es­sa jo luo­vu­te­tun tuot­teen ta­kai­sin­ve­to ja muut toi­men­pi­teet epä­koh­tien kor­jaa­mi­sek­si. Varmista kir­jan­pi­don sekä tuot­teen mu­ka­na lä­he­tet­tä­vien tie­to­jen ja pakkausmerkin­tö­jen avul­la, että elin­tar­vik­kei­den jäl­ji­tet­tä­vyys säi­lyy vä­hit­täis­myyn­tiin saak­ka.

Alku­tuo­tan­to­paik­ka on ra­ken­net­ta­va ja hoi­det­ta­va niin, ett­ei siel­lä tuo­tet­ta­vien ja kä­si­tel­tä­vien elin­tar­vik­kei­den tur­val­li­suus vaaran­nu. Suojaa tuotteet saas­tu­mi­sel­ta. Käsittele, varastoi ja käytä oikein re­hun lisä­ai­nei­ta, eläin­lääk­kei­tä, kasvinsuojelu­ai­nei­ta, lan­noi­te­val­mis­tei­ta, bio­si­de­jä, ku­ten jyr­si­jä­myrk­ky­jä ja de­sin­fi­oin­ti­ai­nei­ta, ja mui­ta vaaralli­sia kemikaale­ja. Käsittele ja varastoi oikein myös jätteet ja toimita ne säännöllisesti jätehuoltoon.

Huolehdi siitä, että ti­lal­la on riit­tä­väs­ti puh­das­ta ja hy­vän­laa­tuis­ta vet­tä kas­te­lu­ve­dek­si, eläin­ten juo­ma­ve­dek­si ja puhtaana­pi­toon. Ve­des­sä ei saa olla sii­nä mää­rin vie­ras­ta ha­jua tai ma­kua eikä myös­kään pien­e­li­öi­tä, loi­sia tai vieraita ai­nei­ta, että vesi voi­si vaa­ran­taa alkutuo­tan­non tuot­tei­den ja niis­tä saa­ta­vien elin­tar­vik­kei­den turvallisuu­den.

Kas­vien kas­te­lu­ve­den sekä tuot­tei­den ja lait­tei­den pesu­ve­den laa­tu tu­lee tie­tyis­sä ta­pauk­sis­sa tut­ki­tut­taa sään­nöl­li­ses­ti la­bo­ra­to­ri­os­sa. Teetä tut­ki­muk­set ve­des­tä esi­mer­kik­si sil­loin, kun käytät oman kai­von vet­tä kas­vien sel­lai­se­naan syö­tä­vien osien suoraan kas­te­luun tai pesuun tai lyp­sy­lait­teis­ton ja mai­to­säi­li­ön pe­suun.

Elin­tar­vi­ke­tuo­tan­toon käy­tet­tä­vien eläin­ten yleisen terveydentilan on ol­ta­va hyvä. Hoida ja käsittele elintarviketuotantoon käytettäviä eläimiä niin, että niistä saatavien elin­tar­vik­kei­den hy­gi­ee­ni­nen laa­tu on hyvä. Pyri estämään eläi­mis­tä ih­mi­siin siirty­vien tar­tun­ta­tau­tien kul­keu­tu­mi­nen tilal­lesi ja nii­den le­vi­ä­mi­nen ti­lal­la eläimeltä toiselle sekä ti­lal­tasi muille tiloille. Huomioi tautiriskit, kun tuot uu­sia eläi­miä pito­paik­kaan. Pidä esimerkiksi ti­lal­le tuo­ta­vat uu­det eläi­met eril­lään muis­ta eläi­mis­tä ja osta/hanki uu­det eläi­met vain sel­lai­sis­ta pito­pai­kois­ta, joi­den ter­veys­ti­lanteen tunnet. Ilmoita viranomaiselle (ti­laa valvoval­le eläinlää­kä­ril­le / kun­nan elin­tar­vi­ke­val­von­ta­vi­ran­o­mai­sel­le) epäil­lyis­tä tau­ti­ta­pauk­sis­ta ti­lal­lasi. Jos tilallasi havaitaan on­gel­mia, ryh­dy asi­an­mu­kai­siin toi­miin ti­lan­teen kor­jaa­mi­sek­si.

8.2 Alkutuotannon toimijan kirjaamisvaatimukset

Kir­jaa­miasi tie­to­ja tar­vi­taan muun mu­as­sa elin­tar­vik­kei­den jäl­ji­tet­tä­vyy­den var­mis­ta­mi­sek­si tai kun eläi­miä myy­dään tai toi­mi­te­taan teu­raak­si. Kir­jan­pito voi koos­tua yh­des­tä tai use­am­mas­ta tie­dos­tos­ta (esim. eläin­ten lää­kin­tä- ja ter­veys­kor­tis­to) ja se voi olla osa alku­tuo­tan­to­pai­kan laa­tu- tai muu­ta jär­jes­tel­mää.

Taulukko 14. Ehdollisuuteen liittyvät elintarvikkeiden alkutuotannon kirjaamisvaatimukset.

Tie­to­jen kir­jaa­mi­nen ja säi­lyt­tä­mi­nen huo­lel­li­ses­ti kan­nat­taa, sil­lä kir­jan­pi­don tar­kas­tus ti­loil­la on osa ehdollisuuden valvon­taa. Jos kirjanpidostasi puuttuu tietoja, se voi­daan kat­soa vaatimusten laiminlyönniksi, jos­ta sinulle voi ai­heu­tua tu­kien me­ne­tyk­siä.

8.3 Maidontuotantoa koskevat erityisvaatimukset

Mai­don­tuo­tan­to­ti­loil­le on sää­det­ty edellä esitettyjen yleis­ten alku­tuo­tan­toa kos­ke­vien vaa­ti­mus­ten li­säk­si eri­tyi­ses­ti maidontuo­tan­toon koh­dis­tu­via vaa­ti­muk­sia.

Ti­lo­jen, jois­sa pidät ja lypsät maitoa tuottavia eläimiä ja jois­sa käsittelet mai­toa ja sen tuo­tan­toon liitty­viä vä­li­nei­tä ja lait­tei­ta, on ol­ta­va si­jain­nil­taan ja ra­ken­teil­taan sel­lai­set, että niis­sä on hy­vät mahdollisuudet huo­leh­tia eläin­ten puh­tau­des­ta ja ter­vey­des­tä, lyp­sy­hy­gie­ni­as­ta ja raa­ka­mai­don hy­gi­ee­ni­ses­tä laa­dus­ta. Huolehdi, että tilallasi on asi­an­mu­kai­nen tila mai­don kä­sit­te­lys­sä käy­tet­tä­vien lait­tei­den ja vä­li­nei­den puh­dis­tus­ta ja säi­ly­tys­tä var­ten.

Eläi­met

Pidä eläi­met puh­tai­na. Eläimillä ei saa olla sai­rauk­sia tai vi­ko­ja, jot­ka voivat hei­ken­tää mai­don hy­gi­ee­nis­tä laa­tua. Karjaa hoitavan henkilön on seu­rat­ta­va eläin­ten puh­taut­ta ja kun­toa. Eristä muis­ta mai­don­tuo­tan­to­e­läi­mis­tä sellaiset eläi­met, joil­la on oi­rei­ta tau­dis­ta, joka voi hei­ken­tää mai­don hygieenistä laatua.

Mai­don jääh­dy­tys- ja säi­ly­tys­ti­lat

Mai­don jääh­dy­tys- ja säi­ly­tys­olo­suh­teet tai niiden läheisyydessä tapahtuvat toiminnot ei­vät saa hei­ken­tää mai­don elin­tar­vi­ke­tur­val­li­suut­ta. Eri­tyi­ses­ti tilojen vä­li­tön yh­teys eläin­ten­pito­ti­loi­hin voi­ aiheut­taa ris­kin mai­don hy­gie­ni­al­le, sillä lika pääsee kulkeutumaan helposti tilasta toiseen. Huomioi ris­ki toi­min­nas­sasi ja nou­dat­a huo­lel­li­suut­ta ti­lo­jen ja lait­tei­den puh­taa­na­pi­dos­sa. Erota maidon ja ternimaidon säilytystilat riittävällä tavalla tiloista, joissa eläimiä pidetään.

Suojaa mai­don jääh­dy­tys- ja säi­ly­tys­ti­lat tuho­e­läi­mil­tä.

Lyp­sy­hy­gie­nia

Puhdista en­nen lyp­syä huolellisesti ve­ti­met ja tar­vit­ta­es­sa uta­reet ja nii­den lähi­a­lu­eet.

Elin­tar­vik­keek­si luo­vu­tet­ta­vas­sa mai­dos­sa ei saa olla uta­re­tu­leh­duk­seen viit­taa­via tai mui­ta ha­vait­ta­via muutok­sia. Lypsä erilleen maito eläimistä

• joissa ha­vai­taan uta­re­sai­rauk­sien oi­rei­ta tai
• joissa havaitaan mai­don vä­li­tyk­sel­lä ih­mi­seen tart­tu­van tau­din oi­rei­ta tai
• joi­den mai­to si­säl­tää jää­miä lää­ki­tyk­sen ja varo­ajan ai­ka­na.

Näiden eläinten maito on lypsettävä vii­mei­sek­si, eril­li­sel­lä lypsy­ko­neel­la, kä­sin tai vä­lit­tö­mäs­ti lyp­syn jäl­keen puhdistetta­val­la lait­teis­tol­la. Älä luovuta tällaista mai­toa elin­tar­vik­keek­si.

Sinulla tu­lee olla ­suun­ni­tel­ma sen va­ral­le, että voit erottaa sai­raan tai lää­ki­tyn eläi­men mai­don muus­ta mai­dos­ta koko lää­ki­tyk­sen ja varo­ajan ai­ka­na. Lää­ki­tyt eläimet tulee olla tun­nis­tet­ta­vis­sa koko lää­ki­tyk­sen ja varo­ajan ajan.

Lypsä myös ter­ni­mai­to eril­leen muus­ta maidos­ta ja säi­ly­tä se myös eril­lään.

Mai­don kans­sa kos­ke­tuk­siin jou­tu­vat pin­nat

Mai­don kans­sa kos­ke­tuk­siin jou­tu­vien pin­to­jen tu­lee olla si­le­ää, pes­tä­vää ja myr­ky­tön­tä ma­te­ri­aa­lia. Pidä lyp­sy­laitteis­to ja -vä­li­neet puh­tai­na. Pese ja tar­vit­ta­es­sa de­sin­fi­oi­ ne käy­tön jäl­keen. Huuhtele laitteet ja vä­li­neet pe­sun ja mah­dol­li­sen de­sin­fi­oin­nin jäl­keen puh­taal­la ve­del­lä.

Ti­lal­ta luo­vu­tet­ta­van raa­ka­mai­don laa­tu

Jäähdytä mai­to mah­dol­li­sim­man no­pe­as­ti lyp­syn jäl­keen +6 as­teen läm­pö­ti­laan (+8 asteen lämpötilaan, jos maito haetaan tilalta päivittäin) tai sen alle ja myös säi­ly­tä maito ti­lal­la täs­sä läm­pö­ti­las­sa.

Ti­lal­ta luovu­tet­ta­van raa­ka­mai­don on täy­tet­tä­vä koko­nais­pesä­ke­lu­kua ja solu­pi­toi­suut­ta kos­ke­vat vaa­ti­muk­set:

Leh­mä

• Koko­nais­pe­sä­ke­luku: kah­den kuu­kau­den ge­o­met­ri­nen kes­ki­arvo alle 100 000 pmy/ml, vä­hin­tään 2 näytettä/kk.
• Solu­luku: kolmen kuu­kau­den ge­o­met­ri­nen kes­ki­arvo alle 400 000 kpl/ml, vä­hin­tään 1 näyte/kk. 

Muut eläi­met

• Koko­nais­pe­sä­ke­luku: kah­den kuu­kau­den ge­o­met­ri­nen kes­ki­arvo alle 1 500 000 pmy/ml, vä­hin­tään 2 näytet­tä/kk; vaa­ti­mus on alle 500 000 pmy/ml, jos tuot­teen val­mis­tuk­seen ei lii­ty läm­pö­kä­sit­te­lyä.

8.4 Munantuotantoa koskevat erityisvaatimukset

Mu­nan­tuo­tan­to­ti­loil­le on sää­det­ty edellä esitettyjen yleis­ten alku­tuo­tan­toa kos­ke­vien vaa­ti­mus­ten li­säk­si erityi­ses­ti mu­nan­tuotan­toon koh­dis­tu­via vaa­ti­muk­sia.

Suojaa mu­nat hai­tal­li­sil­ta ul­koi­sil­ta vai­ku­tuk­sil­ta. Pidä ne puh­tai­na, kui­vi­na ja suo­jat­tui­na hajuilta sekä is­kuil­ta ja suo­ral­ta au­rin­gon­va­lol­ta.

Pidä kir­jaa sal­mo­nel­la­val­von­ta­oh­jel­man mu­kai­sis­ta tut­ki­muk­sis­ta ja tar­kas­tuk­sis­ta. Säilytä kirjan­pi­toa tutkimuksista vä­hin­tään 3 vuot­ta ja tarkastuksista vähintään tuen hakuvuosi ja sitä seuraavat kaksi kalenterivuotta (1+2 vuotta).

Lisä­tie­toa:

• Elintarvikkeiden alkutuotanto
• Alkutuotannossa käytettävän veden laatuvaatimukset
• Ohje siipikarjan salmonellavalvonnasta

9. Kielletyt aineet, sallitut eläinlääkkeet ja lääkityskirjanpito

9.1 Sallitut eläinlääkkeet

Eläi­mil­le an­net­tu­jen lääk­kei­den käy­tön tu­lee olla hal­lit­tua. Tuo­tan­to­e­läi­mil­le saa käyt­tää vain sel­lai­sia lää­ke­valmis­tei­ta tai lääkeai­nei­ta, jot­ka on hy­väk­syt­ty käy­tet­tä­väk­si tuo­tan­to­e­läi­mil­le. Eläin­lää­kä­rin an­ta­mia oh­jei­ta lääk­keen käy­tös­tä on noudatettava. Aptee­kis­ta il­man re­sep­tiä saa­ta­vien lää­ke­val­mis­tei­den käyt­tö­oh­jeet ovat pak­kaus­se­los­tees­sa. Tie­to­ja lääk­keis­tä ja nii­den oikeasta käy­tös­tä saa eläin­lää­kä­ril­tä tai aptee­kis­ta. Lääkkeiden oi­ke­as­ta käy­tös­tä ja varo­a­jois­ta on aina var­mis­tut­ta­va ennen lääk­keen an­ta­mis­ta eläi­mel­le. On huo­mat­ta­va, että eläin­lää­kä­rin mää­rää­mä varo­aika voi poi­ke­ta tuo­te­se­los­tees­sa mainitus­ta ajas­ta. Tuotta­ja on vel­vol­li­nen pi­tä­mään sää­dös­ten mu­kais­ta kir­jan­pi­toa eläin­ten lää­ki­tyk­ses­tä.

Kaik­kien tuo­tan­to­e­läi­mil­le sal­lit­tu­jen lää­ke­ai­nei­den tur­val­li­suus ar­vi­oi­daan ja tar­vit­ta­es­sa tuo­tan­to­e­läi­mel­le tar­koi­te­tul­le lääkevalmis­teel­le ase­te­taan varo­aika. Varo­a­jal­la tar­koi­te­taan vii­mei­ses­tä lääk­keen an­ta­mi­ses­ta las­ket­tua vä­him­mäis­ai­kaa, jon­ka kuluessa teu­ras­te­tun eläi­men li­haa tai mui­ta tuot­tei­ta taik­ka eläin­tä tai eläimen tuot­ta­maa mai­toa, hu­na­jaa tai mu­nia ei saa luovut­taa elin­tar­vik­kee­na käy­tet­tä­väk­si. Varo­ai­ka­na eläimes­tä saa­tu­ja tuot­tei­ta saa käyt­tää ih­mis­ra­vin­nok­si sää­dös­ten mukaises­ti vain eri­tyis­ti­lan­teis­sa. Tuotanto­e­läi­men on ol­ta­va tun­nis­tet­ta­vis­sa lää­kit­se­mi­sen ja lää­ke­hoi­don ai­ka­na sekä varo­ajan ku­lu­es­sa. Vilje­li­jän tu­lee huo­leh­tia varo­ai­ko­jen nou­dat­ta­mi­ses­ta, sil­lä piit­taa­mat­to­muus varo­a­jois­ta voi joh­taa lii­an korkei­siin lääke­jää­mä­pi­toi­suuk­siin elin­tar­vik­kees­sa ja hei­ken­tää si­ten elin­tar­vi­ke­tur­val­li­suut­ta.

9.2 Pidä tuotantoeläinten lääkityksestä kirjanpitoa

Tuo­tan­to­e­läi­men omis­ta­jan tai hal­ti­jan on pi­det­tä­vä kir­jaa eläi­mel­le an­ne­tuis­ta lääk­keis­tä (myös homeopaattisis­ta lääk­keis­tä). Kir­jan­pito­vaa­ti­mus kos­kee kaik­kia eläi­miä, joi­ta pi­de­tään, kas­va­te­taan, hoidetaan, teu­ras­te­taan tai ke­rä­tään elin­tar­vik­kei­den tuotta­mi­sek­si. Kir­jan­pi­toon on mer­kit­tä­vä eläin­lää­kä­rin tuo­tan­to­e­läi­mel­le an­ta­mat lääk­keet sekä omis­ta­jan it­sen­sä tai muun henki­lön tuo­tan­to­e­läi­mel­le an­ta­mat lääkkeet. Myös tuo­tan­to­e­läi­mel­le an­ne­tut lää­ke­re­hut on mer­kit­tä­vä kir­jan­pi­toon.

Ehdollisuuden valvonnassa val­vo­taan seu­raa­vat kir­jan­pi­toa kos­ke­vat asi­at:

• eläi­men tai eläin­ryh­män tun­nis­tus­tie­dot
• lää­ki­tyk­sen anto­päi­vä­mää­rät
• lääk­keen tai lää­ke­re­hun käyt­tö­aihe
• lääk­keen nimi
• lääk­keen tai lää­ke­re­hun mää­rä
• lääk­keel­le tai lää­ke­re­hul­le mää­rät­ty varo­aika.

Esi­mer­kik­si nau­to­jen, vuo­hien ja lam­pai­den tun­nis­tus­tie­to­na on suo­si­tel­ta­va käyt­tää kor­va­mer­kin EU-tunnusta. Lääk­keen määrällä tar­koi­te­taan eläi­mel­le an­ne­tun lääk­keen mää­rää esi­mer­kik­si mil­li­lit­roi­na tai gram­moi­na. Lääk­keen myy­jäl­lä tar­koi­te­taan lääk­keen an­ta­nut­ta tai myy­nyt­tä eläin­lää­kä­riä tai lääk­keen myynyt­tä ap­teek­kia tai muu­ta vas­taa­vaa yri­tys­tä. Eläin­lää­kä­rin ni­men ase­mes­ta voi­daan käyt­tää eläin­lää­kä­rin tun­nus­nu­me­roa.

Eläi­men lää­ki­tys­tä kos­ke­vat mer­kin­nät voit teh­dä esi­mer­kik­si eläi­men sie­men­nys- ja ter­veys­kort­tiin, si­ka­la­kirjaan tai terveystarkkai­lu­kir­jaan. Myös eläin­lää­kä­reil­tä saa­tu­jen lää­ki­tys­tä kos­ke­vien kir­jal­lis­ten sel­vi­tys­ten tai re­sep­tien tal­len­ta­mi­nen kan­si­oon riit­tää lää­ki­tys­kir­jan­pi­dok­si, jos eläi­men omis­ta­ja tai hal­ti­ja li­sää asiakirjoi­hin niis­tä puut­tu­vat tie­dot. Vil­je­li­jä voi käyt­tää apu­naan esi­mer­kik­si mallilomakkeita, joka löy­tyy Ruo­ka­vi­ras­ton verkko­sivuilta.

Eläi­men lää­ki­tys­tä kos­ke­vat tie­dot voit myös kir­ja­ta tä­hän tar­koi­tuk­seen va­rat­tuun eril­li­seen vih­koon tai kir­jaan. Kir­jan­pi­toa voidaan pi­tää myös säh­köi­ses­ti. Eh­to­na lääk­kei­den luo­vu­tuk­ses­sa val­ta­kun­nal­li­seen eläin­ten tervey­den­huol­to-oh­jel­maan liittyneil­le eläin­ten omis­ta­jil­le tai hal­ti­joil­le on se, että tie­dot kir­ja­taan kai­kis­ta tuotan­to­e­läi­mel­le an­ne­tuis­ta lääk­keis­tä terveydenhuol­lon seu­ran­ta­jär­jes­tel­mään, jos jär­jes­tel­mäs­sä on sellainen mah­dol­li­suus, tai muu­hun vas­taa­vaan säh­köi­seen järjes­tel­mään, jos­ta tie­dot ovat siir­ret­tä­vis­sä tervey­den­huol­lon seu­ran­ta­jär­jes­tel­mään.

Kir­jan­pi­don yh­tey­des­sä on säi­ly­tet­tä­vä kaik­ki to­sit­teet ku­ten eläin­lää­kä­rin re­sep­tit ja kir­jal­li­set sel­vi­tyk­set lääkkeen tai lää­ke­re­hun luo­vu­tuk­ses­ta sekä eläin­lää­kä­ril­tä, ap­tee­kis­ta tai lää­ke­re­hun luo­vut­ta­jal­ta saa­dut muut to­sit­teet lääk­kei­den tai lää­ke­re­hu­jen myyn­nis­tä tai muus­ta luo­vu­tuk­ses­ta. Näi­tä ovat esi­mer­kik­si apteekis­ta os­tet­tu­jen re­sep­ti­va­pai­den lääk­kei­den kui­tit (esim. porsas­rau­ta ja suun kaut­ta an­net­ta­vat nesteytys­val­mis­teet).

Kir­jan­pi­toa on pi­det­tä­vä si­ten, että tie­dot kun­kin eläi­men tai eläin­ryh­män osal­ta ja kai­kis­ta lää­ki­tyk­sis­tä voidaan saa­da hel­pos­ti sel­vil­le koko kir­jan­pi­don säi­lyt­tä­mis­a­jal­ta. Tuo­tan­to­e­läi­men lää­ki­tys­tä kos­ke­vaa kirjanpi­toa on säi­ly­tet­tä­vä vä­hin­tään vii­den vuoden ajan vii­mei­ses­tä lääk­keen an­nos­ta huo­li­mat­ta sii­tä, onko eläin elos­sa vai ei.

9.3 Kielletyt aineet

Seu­raa­vien eläin­ten kas­vua ja tuo­tan­toa edis­tä­vien lää­ke­ai­nei­den käyt­tö tuo­tan­to­e­läi­mil­le on ko­ko­naan kielletty: stil­bee­nit ja stilbee­ni­joh­dan­nai­set sekä nii­den suo­lat ja es­te­rit, ty­re­os­taat­ti­ses­ti vai­kut­ta­vat ai­neet, 17-beta-est­ra­di­o­li ja sen es­te­ri­joh­dan­naiset. Ai­no­as­taan eläin­lää­kä­ri saa an­taa tiet­ty­jä est­ro­gee­ni­ses­ti, androgee­ni­ses­ti ja ges­ta­gee­ni­ses­ti vai­kut­ta­via ai­nei­ta sa­moin kuin bee­ta-ago­nis­te­ja yk­sit­täis­ten tuo­tan­to­eläin­ten hoi­toon tie­tyis­sä tar­koin ra­ja­tuis­sa ta­pauk­sis­sa.

Kiel­let­tyi­hin ai­nei­siin kuu­luu myös sel­lai­sia ai­nei­ta (esi­mer­kik­si klo­ram­fe­ni­ko­li, met­ro­ni­dat­so­li tai nitrofuraanit), joi­den jää­mil­le elin­tar­vik­keis­sa ei ole voi­tu aset­taa ku­lut­ta­jan kan­nal­ta tur­val­lis­ta enimmäismäärää. Ai­neen käyt­tö ai­neen käyt­tö tuo­tan­to­eläimille on kiel­let­ty lu­kuun ot­ta­mat­ta he­vo­sia, joi­den he­vos­pas­siin tai tun­nis­tus­asia­kir­jaan on mer­kit­ty, että he­vo­sen teurastaminen elin­tar­vik­kee­na käy­tet­tä­väk­si on kiel­let­ty.

Lait­to­mas­ti lää­kit­tyä eläin­tä ei saa pi­tää ti­lal­la eikä sitä tai sii­tä saa­ta­vaa tuo­tet­ta saa toi­mit­taa mark­ki­noil­le. Kiel­let­ty­jen kas­vun­e­dis­tä­mi­seen käy­tet­ty­jen ai­nei­den löy­ty­mi­nen elä­vis­tä eläi­mis­tä tai niis­tä saa­duis­ta elintarvik­keis­ta on aina va­ka­va rik­ko­mus. Jos eläin­tä on lää­kit­ty kiel­le­tyl­lä ai­neel­la, alue­hal­lin­to­vi­ran­o­mai­sen on mää­rät­tä­vä eläin lo­pe­tet­ta­vak­si. Eläi­men ruho ja sii­tä saadut tuot­teet on hä­vi­tet­tä­vä.

9.4 Eläinlääkejäämien ja kiellettyjen aineiden sekä lääkityskirjanpidon valvonta

Eläi­mis­tä saa­ta­vien elin­tar­vik­kei­den si­säl­tä­mien eläinlääkejäämien val­von­ta pe­rus­tuu elin­tar­vi­ke­la­kiin ja se on myös osa elin­tar­vik­kei­siin liit­ty­vää hy­gie­ni­a­val­von­taa. Lää­kit­se­mis­lainsäädäntö si­säl­tää vel­voit­tei­ta eläin­ten lää­kin­näs­tä ja siihen liit­ty­väs­tä val­von­nas­ta sekä lää­ki­tys­kir­jan­pi­dos­ta. Eläinlääkejäämien valvonnasta sää­de­tään yk­si­tyis­koh­tai­ses­ti EU:n asetuksissa.

Ku­lut­ta­jien tur­val­li­suu­den var­mis­ta­mi­sek­si to­teu­te­taan vuo­sit­tain eläi­mis­tä saa­ta­vien elin­tar­vik­kei­den eläinlääkejäämien ­val­von­ta­oh­jel­maa, jos­sa val­vo­taan, ett­ei tuo­tan­to­e­läin­ten kas­va­tuk­ses­sa käy­te­tä kiel­let­ty­jä ai­nei­ta ja etteivät elin­tar­vik­keet si­säl­lä eläin­ten lääkin­tään sal­lit­tu­jen lää­ke­ai­nei­den jää­miä yli lain­sää­dän­nös­sä asetettujen raja-ar­vo­jen. Alue­hal­lin­to­vi­ran­o­mai­set ja alue­hallintovi­ras­to­jen mää­räyk­ses­tä toi­mi­vat eläin­lää­kä­rit te­ke­vät ti­loil­la myös lää­ki­tys­kir­jan­pi­toon koh­dis­tu­via val­von­to­ja.

Alue­hal­lin­to­vi­ran­o­mai­set, kun­nal­li­set elin­tar­vi­ke­val­von­ta­vi­ran­o­mai­set ja Ruo­ka­vi­ras­ton pal­ve­luk­ses­sa ole­vat tarkastuse­läin­lääkärit ot­ta­vat valvontaoh­jel­man tut­ki­muk­siin tar­koi­te­tut näyt­teet. Näyt­tei­tä ote­taan sekä suo­raan ti­loil­ta, että esi­mer­kik­si teuras­tamoil­ta elä­vis­tä eläi­mis­tä ja li­has­ta (nau­ta, sika, lam­mas, he­vo­nen, siipi­kar­ja (kana, broi­le­ri, kalk­ku­na), tar­hat­tu riis­ta (sorsa, poro, vil­li­sika, strut­si)), mai­dos­ta, kana­mu­nis­ta ja huna­jas­ta. Näyt­teet ote­taan aina en­nal­ta il­moit­ta­mat­ta ja si­ten, että alku­pe­räi­nen tuo­tan­to­tila on jäljitettävissä. Eläi­men omis­ta­jan tai hal­ti­jan on kus­tan­nuk­sel­laan an­net­ta­va val­von­ta­vi­ran­o­mai­sel­le val­von­taa ja tar­kas­tus­ta var­ten tar­peel­li­nen apu. Eläi­men omis­ta­ja tai hal­ti­ja on vel­vol­li­nen jär­jes­tä­mään sel­lai­set olosuhteet, joissa tar­kas­tuk­set ja näyt­teen­otto voi­daan teh­dä tur­val­li­ses­ti ot­ta­en huo­mi­oon eläi­men tavanomai­nen käyt­täy­ty­mi­nen.

Jos ­val­von­ta­näyt­tees­tä saa­daan mää­räys­ten­vas­tai­nen tu­los, on vi­ran­o­mai­sen ryh­dyt­tä­vä välittömäs­ti sel­vit­tä­mään tapaus­ta. Ti­lal­le teh­tä­väs­sä tar­kas­tuk­ses­sa py­ri­tään sel­vit­tä­mään to­de­tun lääkejäämän alku­perä ja syy mää­räys­ten­vas­tai­seen tu­lok­seen. Tar­kas­tuk­sen yh­tey­des­sä tar­kas­te­taan myös vil­je­li­jän pi­tä­mä lää­ki­tys­kir­jan­pito. Huo­lel­li­sen ja sää­dös­ten­mu­kai­sen kirjan­pi­don avul­la vil­je­li­jä voi osoit­taa toimi­neen­sa oi­kein eläin­ten lää­ki­tys­ten osal­ta.

V­al­von­ta­oh­jel­man li­säk­si vi­ran­o­mais­val­von­taa to­teu­te­taan mm. osa­na li­han­tar­kas­tus­ta. Jos ­tarkastuse­läin­lää­kä­ri tai kun­nan val­von­ta­vi­ran­o­mai­nen epäi­lee eläi­mis­tä saa­ta­van elin­tar­vik­keen si­säl­tä­vän eläinlääkejäämiä yli lain­sää­dän­nön sal­li­man mää­rän tai kiel­let­ty­jä ai­nei­ta, vi­ran­o­mai­nen on vel­vol­li­nen tutkituttamaan elin­tar­vik­keen sen tur­val­li­suu­den var­mis­ta­mi­sek­si. Myös lai­tos­ten to­teut­ta­mas­sa omavalvonnas­sa teh­dään suu­ri mää­rä jää­mä­tut­ki­muk­sia. Antibioottijää­mä­tes­te­jä teh­dään meije­reis­sä maidos­ta ja teu­ras­ta­moil­la mu­nu­ais­näyt­teis­tä. Jos tut­ki­muk­sis­sa to­de­taan mää­räys­ten­vas­tai­sia näyt­tei­tä, laitok­sen on il­moi­tet­ta­va niis­tä lai­tos­ta val­vo­val­le vi­ran­o­mai­sel­le, joka puo­les­taan käyn­nis­tää ta­pauk­sen virallisen sel­vit­te­lyn. Ha­lu­tes­saan myös vil­je­li­jä voi tes­ta­ta hoi­de­tun leh­män mai­don varo­ajan jäl­keen en­nen mai­don toi­mit­ta­mis­ta mei­je­riin antibiootti­lää­ke­jää­mien va­ral­ta osa­na omaa oma­val­von­taan­sa.

Jos sel­vi­tyk­sis­sä to­de­taan, että tuot­ta­ja on toi­mi­nut sää­dös­ten vas­tai­ses­ti, rik­ko­mus ote­taan huo­mi­oon myös ehdollisuuden val­von­nas­sa ja se voi joh­taa tuki­seu­raa­muk­siin.

Lisätietoa:

• Eläinlääkejäämien valvontaohjelma
• Tuotantoeläimen lääkityskirjanpito

10. Eläinten hyvinvointiin liittyvät lakisääteiset hoitovaatimukset

Ehdollisuuden eläinten hyvinvoinnin valvonta kohdistuu seuraavien tuotantoeläinten pitoon:

• Nau­dat
• Siat
• Lam­paat
• Vuo­het
• Mu­ni­vat ka­nat
• He­vo­set
• Bii­so­nit
• Tar­ha­tut peu­rat
• Strut­si­e­läi­met
• An­kat, mys­ki­sor­sat, han­het
• Kalk­ku­nat
• Tur­kis­e­läi­met
• Broi­le­rit
• Muut tuotantoeläimet kuten vii­ri­äi­set, tuotantoka­nit, broileri- ja kanaemot sekä lihan, munien tai siitoseläinten tuotantoa varten tarhatut e­läi­met (mm. vil­li­sika, , kuusipeura, fa­saa­ni, heinäsorsa) ja

10.1 Eläinten hyvinvointi

Eläin­ten hy­vin­voin­nis­sa ha­vait­tu lai­min­lyön­ti ei vält­tä­mät­tä joh­da ehdollisuuden seu­raa­muk­seen, jos vas­taa­van EU-direktiivin kan­sal­lis­ta sään­nös­tä lie­vem­pi vä­him­mäis­vaa­ti­mus täyt­tyy. Jos vas­taa­van Eu­roo­pan uni­o­nin sään­nök­sen vä­him­mäis­vaatimus­ta ei ole il­mais­tu lu­ku­na, seu­raa­mus lu­ku­na il­mais­tun kan­sal­li­sen sään­nök­sen vaa­ti­muk­sen nou­dat­ta­mat­ta jät­tä­mi­ses­tä voi­daan jät­tää mää­rää­mät­tä vain, jos poik­ke­a­ma kansal­li­ses­ta vaa­ti­muk­ses­ta on vä­häi­nen (enin­tään noin 10 %) eikä sil­lä arvioida ole­van vä­häis­tä suu­rem­paa hai­tal­lis­ta vai­ku­tus­ta eläin­ten hy­vin­voin­tiin. Täl­lai­sia vaa­ti­muk­sia ovat esi­mer­kik­si useimpien tuo­tan­to­e­läin­ten pito­pai­kan tila­vaa­ti­muk­set, si­ko­jen ruo­kin­ta­kau­ka­lon mit­ta­vaa­ti­muk­set, juo­ma­kup­pien mää­rä lyp­sy­kar­ja­pihatos­sa sekä broi­le­rien pito­pai­kan va­lais­tus­vaa­ti­muk­set.

Esi­merk­ki: Jos nau­doil­le on pi­ha­tos­sa re­hua jat­ku­vas­ti tar­jol­la, ruo­kin­ta­pöy­dän reu­nan pi­tuu­den on ol­ta­va vähin­tään 40 cm täysikas­vuis­ta nau­taa koh­den. Jos nämä kan­sal­li­set mit­ta­vaa­ti­muk­set alit­tu­vat, ei se automaat­ti­ses­ti tar­koi­ta ehdollisuuden seu­raa­muk­sia, jos ali­tus on enin­tään noin 10 %:a eikä sii­tä ole ai­heu­tu­nut eläi­mil­le vä­häis­tä suu­rem­paa hait­taa.

Ehdollisuuden val­von­nan ulko­puo­lel­le voi­daan jät­tää seu­ra- ja har­ras­tus­e­läi­met, joi­ta ei käy­te­tä maatalous­toi­min­taan, vaan esi­mer­kik­si ur­hei­lu­tar­koi­tuk­seen tai lem­mik­kei­nä. Ehdollisuuden vaatimukset ei­vät kos­ke myös­kään ns. koti­tar­ve­käyt­töä, ku­ten muu­ta­maa oman per­heen tar­pei­siin pi­det­tä­vää ka­naa. Alku­pe­räis­ro­tu­jen kas­vat­ta­mis­so­pi­muk­sen pii­ris­sä ole­vat eläi­met kuu­lu­vat kui­ten­kin ehdollisuuden val­von­taan. Koti­e­läin­pi­ho­jen eläi­met ei­vät pää­sään­töi­ses­ti kuu­lu ehdollisuuden pii­riin. Valvon­ta ei myös­kään kos­ke urheilukäy­tös­sä ole­via he­vo­sia tai yk­sit­täi­siä har­ras­te­he­vo­sia. Yh­den-kah­den he­vo­sen varsottamiset katsotaan myös har­ras­tus­toi­min­nak­si. Ehdollisuuden val­von­ta ei myös­kään kos­ke he­vo­sia, joi­den hevospas­sis­sa on mer­kin­tä, että ne ovat py­sy­väs­ti elin­tar­vi­ke­ket­juun kel­paa­mat­to­mia.

Ehdollisuuden vaa­ti­muk­set ei­vät kos­ke ka­lo­ja, ma­te­li­joi­ta, sam­mak­ko­e­läi­miä, nil­vi­äi­siä ja me­hi­läi­siä.

Eri eläin­la­jeja kos­ke­vat val­von­ta­koh­teet löy­ty­vät liit­tees­tä 1 ja liit­tees­tä 2.

Eläin­ten hy­vin­voin­tia kos­ke­vat ehdollisuuden vaatimukset muo­dos­tu­vat jo voi­mas­sa ole­vas­ta eläinten hyvinvointia koskevasta lainsäädännöstä, ei­vät­kä siis tuo tuo­tan­to­e­läin­ten pi­dol­le uu­sia vaa­ti­muk­sia. Val­von­ta koh­dis­te­taan etu­kä­teen mää­ri­tel­tyi­hin lain­sää­dän­nön vaa­ti­muk­siin. Valvon­ta­koh­teet on mää­ri­tel­ty sekä va­si­koil­le että vä­hin­tään 6 kuukau­den ikäi­sil­le nau­doil­le, si­oil­le, lam­pail­le, vuo­hil­le ja mu­ni­vil­le ka­noil­le kul­le­kin erik­seen. Li­säk­si muil­le tuo­tan­to­e­läi­mil­le (mm. he­vo­set, bii­so­nit, tar­ha­tut peu­rat, strut­si­e­läi­met, an­kat, myskisorsat, han­het, kalk­ku­nat, tur­kis­e­läi­met, broi­le­rit, tar­ha­tut riis­ta­e­läi­met, vii­ri­äi­set, tuo­tan­to­ka­nit, tar­ha­tut po­rot) on ase­tet­tu omia vaatimuk­sia. Kaik­kia tuo­tan­to­e­läi­miä kos­ke­va hy­vin­voin­ti­lain­sää­dän­tö on lu­e­tel­tu lu­vus­sa  Mi­hin ehdollisuuden vaatimukset pe­rus­tu­vat.

Ehdollisuuden eläin­ten hy­vin­voin­nin otan­ta­val­von­nat koh­dis­te­taan pää­sään­töi­ses­ti nau­toi­hin, si­koi­hin, lam­pai­siin, vuo­hiin, yli 350 ka­nan mu­nin­ta­ka­na­loi­hin, broi­le­rei­hin ja kalk­ku­noi­hin. Kui­ten­kin myös mui­ta edel­lä mai­nit­tu­ja tuo­tan­to­e­läi­miä tarkastetaan näi­den otan­ta­val­von­to­jen yh­tey­des­sä. Jos ti­lal­la tar­kas­tuk­sen yhteydes­sä ha­vai­taan alku­pe­räi­seen otan­taan valittujen eläin­la­jien li­säk­si mui­ta tuo­tan­to­e­läi­miä, myös näi­den eläin­ten hy­vin­voin­nis­ta an­ne­tut vaa­ti­muk­set val­vo­taan. Esimerkik­si, jos liha­kar­ja­tila on osu­nut tar­kas­tus­otantaan ja ti­lal­la on myös ank­ko­ja ja han­hia, val­vo­taan näi­den kaik­kien eläin­ten hyvin­voin­ti.

Tuo­tan­to­e­läin­ten hy­vin­voin­tia voi­daan suun­ni­tel­lun otan­nan li­säk­si tar­kas­taa ehdollisuuden osal­ta myös ti­lan­teis­sa, jois­sa ti­lal­la on to­det­tu sää­dös­ten vas­tais­ta eläin­ten pi­toa jon­kin muun eläinten hyvinvointi­tarkastuk­sen yh­tey­des­sä. Jos ti­lal­la käy­vä eläin­suoje­lu­vi­ran­o­mai­nen to­te­aa eläin­ten hy­vin­voin­tiin liit­ty­viä säädök­siä ri­kot­ta­van, voi­daan tar­kas­tus laa­jen­taa kos­ke­maan ehdollisuutta. Täl­löin ti­lal­le koh­dis­te­taan tar­kas­tus ni­men­o­maan täy­den­tä­vien eh­to­jen vaa­ti­mus­ten osal­ta. Käy­tän­nös­sä tilal­la käy­vä eläin­suo­je­lu­viranomai­nen on ylei­sim­min kun­nan­e­läin­lää­kä­ri, mut­ta ehdollisuuden laa­jen­nuk­sen te­kee läänineläinlää­kä­ri.

Tuotantoeläinten hyvinvointia koskeva lainsäädäntö on saatavis­sa maa- ja met­sä­ta­lous­mi­nis­te­ri­ös­tä verkkosi­vuil­ta (mmm.fi).

10.2 Nautoja, sikoja, lampaita, vuohia ja munivia kanoja koskevat tarkastukset

Tar­kas­tuk­sis­sa val­vo­taan kaik­kien eläin­la­jien osal­ta juot­toa ja ruo­kin­taa kos­ke­via vaa­ti­muk­sia mu­kaan lu­kien au­to­maat­tis­ten laitteiden tar­kas­ta­mi­nen, pito­pai­kan tila- ja olo­suh­de­vaa­ti­muk­sia, mm. va­lais­tus­ta, ra­ken­nus­ten ja lait­tei­den ma­te­ri­aa­le­ja ja pito­pai­kan tur­val­li­suut­ta. Li­säk­si val­vo­taan eläinten pitäjän pätevyyttä, eläin­ten hy­vin­voin­nin ja pitopaikan sekä sen laitteiden tar­kas­ta­mis­ta, sai­rais­ta ja loukkaantuneis­ta eläi­mis­tä huo­leh­ti­mis­ta, ulko­tar­han vaa­ti­muk­sia ja eläin­ten suo­jaa­mis­ta epä­suo­tui­sil­ta sää­olo­suh­teil­ta asianmu­kai­ses­ti sekä kuol­leis­ta eläi­mis­tä pi­det­tä­vää kirjan­pi­toa.

1.1.2024 voimaan tulleen eläinten hyvinvointilain myötä on tullut uusia vaatimuksia myös ehdollisuuteen. Uu­te­na val­von­ta­koh­tee­na on vaa­ti­mus, että kaikilla nisäkkäillä ja linnuilla on tietyin poikkeuksin oltava pysyvässä pitopaikassaan jatkuvasti mahdollisuus juoda sulaa vettä. Eläinten pysyvässä pitopaikassa tai sen yhteydessä on oltava eläinten tarkastamisen ja käsittelyn kannalta välttämättömät tilat ja välineet sekä tarvittaessa tilat sairaiden ja vahingoittuneiden eläinten hoitoa ja eristämistä varten. Ammattimaisesti tai muutoin laajassa mitassa eläimiä pitävällä on oltava soveltuva koulutus tai muu riittävä pätevyys tehtäviensä hoitamiseen. Eläinten pitäjän on annettava ohjeita ja opastusta palveluksessaan oleville eläinten hoitoon ja käsittelyyn osallistuville henkilöille eläinten asianmukaisesta hoitamisesta. Eläintä ei saa sitoa tarpeetonta kipua tai kärsimystä tuottavalla tavalla. Kipua tai kärsimystä aiheuttava toimenpide saadaan eräin poikkeuksin tehdä vain eläimen hyvinvoinnin kannalta perustellusta syystä ja ko. toimenpiteen pätevyysvaatimukset täyttävän henkilön toimesta. Kivuliaiden toimenpiteiden yhteydessä on käytettävä kivunlievitystä.

Va­si­koil­la ja si­oil­la val­vo­taan myös nii­den kiin­ni­pi­toa. Si­oil­la, ka­noil­la ja nau­doil­la val­vo­taan li­säk­si vaatimuksia, jot­ka kos­ke­vat ilman­vaih­don häi­ri­öi­hin va­rau­tu­mis­ta.

Näi­den li­säk­si va­si­koil­la val­vo­taan vaa­ti­muk­sia, jot­ka kos­ke­vat muun mu­as­sa kui­vik­kei­den käyt­töä, va­si­koi­den so­si­aa­lis­ten tarpei­den tyy­dyt­tä­mis­tä, va­si­koi­den hy­vin­voin­nin tar­kas­tus­ta vä­hin­tään kak­si ker­taa päi­väs­sä ja ter­ni­mai­don saan­tia. Uusi vaatimus va­si­koil­la, lampailla ja vuohilla kos­kee nii­den asi­an­mu­kais­ta nu­pout­ta­mis­ta. Si­oil­la val­vo­taan lisäk­si vaa­ti­muk­sia, jot­ka kos­ke­vat muu­an muas­sa ryh­mä­kas­va­tuk­sen vaa­ti­muk­sia, so­si­aa­lis­ten tar­pei­den tyydyt­tä­mis­tä, por­sai­den asianmukaista kastrointia, porsaiden hampaiden katkaisua tai hiomista sekä kast­roin­ti- ja vie­roi­tus­ikää, pikkuporsaiden ham­pai­den katkaisua/hion­taa, vi­ri­ke- ja pe­sän­teko­ma­te­ri­aa­lin saan­tia ja si­ka­loi­den be­to­ni­sia rako­lattioi­ta.

Yksityiskohtaisem­min vaa­ti­muk­set on esi­tel­ty liit­tees­sä 1.

Sioille riittävästi virikemateriaalia

Eläin­suo­je­lu­sää­dös­ten mu­kaan si­ko­jen saa­ta­vil­la on ol­ta­va jat­ku­vas­ti riittä­vä mää­rä vi­ri­ke­ma­te­ri­aa­lia lajinomais­ten käyt­täy­ty­mis­tar­pei­den to­teut­ta­mi­seen. Si­oil­la tu­lee olla esi­mer­kik­si kut­te­rin­pu­rua, tur­vet­ta, olkea, puu­ta tms. niin pal­jon, että ne voi­vat muodos­taa ma­te­ri­aa­lis­ta pie­niä ka­so­ja. Mi­kä­li tämä ei ole mahdollis­ta (esim. lan­nan­pois­to­jär­jes­tel­män tuk­keu­tu­mi­sen vuok­si), si­oil­la tu­lee olla jat­ku­vas­ti käy­tös­sä ”leluja” (pal­lo­ja, ket­ju­ja yms.), joi­ta oli­si hyvä myös vaih­del­la. Le­lu­ja käy­tet­tä­es­sä si­oil­le tu­lee myös tar­jo­ta vähin­tään kak­si kertaa päi­väs­sä ol­kea, hei­nää, sa­no­ma­leh­tiä, tms. ma­ni­pu­loi­ta­vaa ma­te­ri­aa­lia, mikä tyy­dyt­tää sian pu­res­ke­lu- ja ton­ki­mis­tar­vet­ta.

Milloin tarvitaan ilmanvaihdon hälytysjärjestelmää navetassa?

Jos eläin­ten ter­veys ja hy­vin­voin­ti on riip­pu­vai­nen ko­neel­li­ses­ta il­man­vaih­to­jär­jes­tel­mäs­tä, on eläin­suo­jas­sa ol­ta­va jär­jes­tel­mä, joka hä­lyt­tää toi­min­ta­häi­ri­ön sat­tu­es­sa. Na­ve­tois­sa, jois­sa on ko­neel­li­nen il­man­vaih­to, on yleen­sä ali­pai­ne­il­man­vaih­to. Sähkökatkon tai ko­neen rik­kou­tu­mi­sen yh­tey­des­sä pai­no­voi­mai­nen il­man­vaih­to voi olla riit­tä­vä, mi­kä­li il­man­vaih­to­ka­na­vis­sa on tarpeek­si ve­toa. Hä­ly­tys­lait­teis­toa ei siis tar­vi­ta, jos koneellisen il­man­vaih­don rin­nal­la on toi­mi­va pai­no­voi­mai­nen (luon­nol­li­nen) il­man­vaih­to. Toi­min­ta­häi­ri­ön sattu­es­sa ta­pah­tu­va hä­ly­tys voi olla esi­mer­kik­si syt­ty­vä valo- tai ääni­merk­ki tai pu­he­li­meen tu­le­va ilmoi­tus.

10.3 Muita tuotantoeläimiä koskevat tarkastukset

Mui­den tuo­tan­to­e­läin­ten (mm. he­vo­set, bii­so­nit, tar­ha­tut peu­rat, strut­si­e­läi­met, an­kat, mys­ki­sor­sat, han­het, kalk­ku­nat, turkiseläimet, broi­le­rit, tar­ha­tut riis­ta­e­läi­met, vii­ri­äi­set, ka­nit, tar­ha­tut po­rot) osal­ta ehdollisuuden tar­kas­tuk­sis­sa val­vo­taan esimerkik­si juot­toa ja ruo­kin­taa kos­ke­via vaa­ti­muk­sia, pito­pai­kan tila- ja olosuh­de­vaa­ti­muk­sia, mm. va­lais­tus­ta, ra­ken­nus­ten ja lait­tei­den ma­te­ri­aa­le­ja ja pito­pai­kan tur­val­li­suut­ta. Lisäk­si val­vo­taan, eläinten pitäjän pätevyyttä, eläin­ten hy­vin­voin­nin tar­kas­ta­mis­ta, sai­rais­ta ja loukkaantuneis­ta eläi­mis­tä huo­leh­ti­mis­ta ja eläimille tehtäviin toimenpiteisiin liittyviä vaatimuksia, ulkotarhan vaa­ti­muk­sia sekä eläin­ten suo­jaa­mis­ta epä­suo­tui­sil­ta sää­olo­suh­teil­ta asian­mu­kai­ses­ti ja kuolleista eläi­mis­tä pi­det­tä­vää kir­jan­pi­toa. Yk­si­tyis­koh­tai­sem­min vaa­ti­muk­set on esi­tel­ty liit­tees­sä 2.

11. Sosiaalinen ehdollisuus

Vuodesta 2025 alkaen ehdollisuuteen tulee mukaan myös sosiaalinen ehdollisuus. Sosiaalinen ehdollisuus tulee sisältämään vaatimuksia, jotka koskevat tuensaajien työntekijöiden työsuojelua ja työehtoja. Sosiaalisen ehdollisuuden vaatimuksista kerrotaan tarkemmin vuoden 2025 oppaassa.

12. Ehdollisuuden valvonta

Tässä oppaassa esitettyjen ehdollisuuden noudattamista valvovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskusten) tarkastajat sekä aluehallintovirastojen läänineläinlääkärit. YT-alueet voivat tehdä hallinnollisia tarkastuksia niihin ehdollisuuden vaatimuksiin, mitkä ovat tarkastettavissa tukihaun tietojen perusteella. Lisäksi satelliittiseurannan kautta voidaan tarkastaa joidenkin maatalousmaahan liittyvien vaatimuksien noudattamista.

Tilalle voidaan tehdä vuoden aikana useita ehdollisuuden tarkastuksia. Samoilla tiloilla voidaan tehdä myös tukivalvontaa tai eläimiin liittyvää perusvalvontaa, esimerkiksi ns. otantoihin perustuvia eläinsuojelutarkastuksia. Myös muun valvonnan kuin ehdollisuuden valvonnan yhteydessä havaitut ehdollisuuden laiminlyönnit voivat johtaa tukileikkauksiin.

Tilalle toimitetaan valvonnasta valvonnan tulos -asiakirja, josta käyvät ilmi tarkastetut asiat ja mahdolliset laiminlyönnit. Jos tarkastaja havaitsee puutteita ehdollisuuden noudattamisessa, hän arvioi laiminlyönnin vakavuuden, laajuuden ja jatkuvuuden sekä sen onko laiminlyönti toistuva tai tahallinen.

12.1 Seuraamukset havaituista laiminlyönneistä

Tahattoman laiminlyönnin seuraamus on pääsääntöisesti 3 %, mutta seuraamus voidaan alentaa 1 %:iin. Satelliittiseurannan kautta havaituista laiminlyönneistä voidaan antaa 0,5 % seuraamus. Jos tahaton laiminlyönti on vakava, on seuraamus pääsääntöisesti 5 %, mutta se voidaan korottaa 10 %:iin. Jos sama laiminlyönti havaitaan tilalla uudestaan kolmen kalenterivuoden sisällä, kyseessä on toistuva laiminlyönti. Tällöin seuraamus on pääsääntöisesti 10 %, mutta se voidaan alentaa 7 %:iin. Jos sama laiminlyönti jatkuu tai toistuu edelleen ilman perusteltua syytä, katsotaan se tahalliseksi. Tahallisen laiminlyönnin seuraamus on 15–100 %.

Jos laiminlyönnistä ei aiheudu seurauksia tai aiheutuu vain vähäisiä seurauksia ehdollisuuden vaatimuksen tavoitteiden kannalta, voidaan laiminlyöntiä pitää vähäisenä. Vähäisestä laiminlyönnistä ei seuraa tukivähennyksiä.

Lopullisen seuraamuksen muodostuminen

1. Jos tilalla on useita tahattomia, mutta ei vakavia laiminlyöntejä, lasketaan seuraamukset yhteen. Yhteenlaskettu seuraamus voi olla kuitenkin enintään 5 %. Jos yksikin tahattomista laiminlyönneistä on vakava, voi yhteenlaskettu seuraamus olla enintään 10 %.
2. Jos tilalla on useita toistuvia laiminlyöntejä, lasketaan seuraamukset yhteen, mutta yhteenlaskettu seuraamus voi olla enintään 20 %.
3. Jos tilalla on useita tahallisia laiminlyöntejä, lasketaan seuraamukset yhteen.
4. Lopullinen seuraamusprosentti: lasketaan kohtien 1.–3. summat, rajoitukset huomioon ottaen, yhteen. Seuraamus voi olla enintään 100 %.

12.2 Koordinointi ja seuraamuksien vähentäminen

Ennen seuraamusprosentin vahvistamista kunkin ELY-keskuksen ehdollisuuden koordinaattori voi muuttaa tarkastajan ehdottamaa seuraamusprosenttia, jos katsoo sen aiheelliseksi. Kun kaikki tilan kyseisenä vuonna tehtävät ehdollisuuden valvonnat on suoritettu, koordinaattori kokoaa tilan kaikkien ehdollisuuden valvontojen tulokset yhteen ja vahvistaa lopullisen seuraamusprosentin.

Koordinoinnin jälkeen viljelijälle lähetettävässä ehdollisuuden valvonnan tulos -asiakirjassa luetellaan kaikki kyseisen vuoden tarkastuksilla havaitut laiminlyönnit. Euromääräiset tukivähennykset selviävät kunnan tekemästä tuki- tai takaisinperintäpäätöksestä. Seuraamus kohdistuu kaikkiin haettuihin tukiin, jotka edellyttävät ehdollisuuden noudattamista. Tukileikkaus kohdistetaan maksettavaan tukeen tai se toteutetaan takaisinperintänä, jos tuet on jo ehditty maksaa. Tukipäätökseen voit hakea oikaisua ELY-keskuksesta.

Tukivähennyksen euromääräinen suuruus lasketaan sen vuoden tai vuosien tukien kokonaismäärästä, jolloin laiminlyönti tapahtui. Vuonna 2023 vähennys voi kohdistua vuosien 2023, 2022 ja/tai 2021 tukien kokonaismäärään. Vähennys voi koskea vain yhtä vuotta, mutta jos laiminlyönti on ollut olemassa tai se on tapahtunut jo ennen vuotta 2023, kohdistuu se kaikille vuosille, jolloin laiminlyönti oli olemassa tai tapahtui. Jos laiminlyönnin tapahtumavuodesta ei ole varmuutta, lasketaan seuraamus havaintovuoden tukien kokonaismäärän perusteella. Jos laiminlyönti on tapahtunut vuonna 2022 ja/tai 2021, noudatetaan arvioinnissa ja lopullisen seuraamusprosentin laskennassa täydentävien ehtojen sääntöjä.

13. Mihin säädöksiin ehdollisuus perustuu

13.1 Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset

Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset perustuvat Valtioneuvoston asetukseen 1384/2022 muutoksineen. Vaatimukset on määritelty kansallisesti sen mukaan, mitä vaaditaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2115 eli ns. suunnitelma-asetuksen 12 ja 13 artiklassa sekä liitteessä III. Vaatimukset koskevat viljelijöitä, jotka ovat hakeneet viljelijätukia, joihin kuuluu ehdollisuuden vaatimusten noudattaminen.

Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksiin liittyvät kansalliset säädökset:

• Valtioneuvoston asetus ehdollisuuden hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista (1384/2022/2023) muutoksineen
• Valtioneuvoston asetus Euroopan unionin viljelijätukien ehdollisuuden lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä niiden ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten noudattamisen valvonnasta 65/2023
• Vesilaki (587/2011) 1 luku 3 §:n 1 momentin 3 kohta
• Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 23 § ja 29 §:n 1 mom. 9 kohta
• Laki hukkakauran torjunnasta 185/2002

13.2 Lakisääteiset hoitovaatimukset

Lakisääteiset hoitovaatimukset perustuvat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2115 eli ns. suunnitelma-asetuksen 12 ja 13 artiklassa sekä liitteessä III esitettyihin asetuksiin ja direktiiveihin. Hoitovaatimuksina mainittuja asetuksia on noudatettava sellaisenaan. Direktiivien säännöksiä on noudatettava sellaisina kuin ne on pantu Suomessa täytäntöön.

Ehdollisuuden lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä niiden ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten noudattamisen valvonnasta säädetään Valtioneuvoston asetuksella 65/2023 muutoksineen.

Alla  on kerrottu tässä oppaassa esiteltyjen lakisääteisten hoitovaatimusten sisältämät asetukset, direktiivit ja niihin liittyvät kansalliset säädökset. Vaatimukset koskevat niitä viljelijöitä, jotka ovat hakeneet sellaisia viljelijätukia, joihin kuuluu ehdollisuuden ehtojen noudattaminen.

Ympäristöä, ilmastonmuutosta ja maan hyvää maatalouskuntoa koskeviin lakisääteisiin hoitovaatimuksiin liittyvät säädökset:

Vesi: 1 Vesipuitedirektiivi ja  2 nitraattidirektiivi.

• Sisältö
  • Lannoitus, lannoitteiden ja karjanlannan käyttö ja varastointi
  • Vesiluvat
  • Pohjavesien ja maaperän suojelu
• Euroopan unionin säännös
  • Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY yhteisön vesipolitiikan puitteista: 11 artiklan 3 kohdan e alakohta ja h alakohtafosfaattien aiheuttaman hajakuormituksen hallintaa koskevien pakollisten vaatimusten osalta.
  • Neuvoston direktiivi 91/676/ETY vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta: 4 ja 5 artikla.
• Noudatettava kansallinen täytäntöönpanosäännös tai täydentävä säännös
  • Vesilaki (587/2011) 2 luvun 15 §:n 1 momentin 3 kohta, 3 luvun 2 §:n 1 momentin 2, 5, 6, 8 ja 9 kohta, 3 §:n 1 momentin 1, 2 ja 6 kohta.
  • Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 16 ja 17 §, 27 §:n 1 momentti ja liitteen 1 alakohta 11, 29 a §:n 1 momentti ja liitteen 4 alakohta 5
  • Lannoitelaki (711/2022) 6 §:n 2 momentti
  • Valtioneuvoston asetus fosforin käytöstä maa- ja puutarhataloudessa sekä viher- ja ympäristörakentamisessa (64/2023) 3-9 ja 13§
  • Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) 4 a § ja liitteen 1 kohdan E alakohta 11
  • Valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (1250/2014) 5 §, 7 §:n 1 ja 5–8 momentti, 8 §, 10 §:n 1 –3, 5–8 ja 10 momentti sekä 11–13, 15 ja 16 §.

Lintujen suojelu: 3 Lintudirektiivi

• Sisältö
  • Luonnontyyppien, luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelu.
• Euroopan unionin säännös
  • Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY luonnonvaraisten lintujen suojelusta 3 artiklan 1 kohta, 3 artiklan 2 kohdan b alakohta, 4 artiklan 1, 2 ja 4 kohta
• Noudatettava kansallinen täytäntöönpanosäännös tai täydentävä säännös.
  • Luonnonsuojelulaki (9/2023) 34 ja 37§, 38§:n nojalla tehdyt päätökset, 46§, 47 ja 48§:n nojalla tehdyt suojelupäätökset, 49 ja 51§ sekä 79§:n nojalla tehdyt lintuja koskevat suojelupäätökset.

Luonnon suojelu: 4 Luontodirektiivi

• Sisältö
  • Luonnontyyppien, luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelu.
• Euroopan unionin säännös
  • Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta: 6 artiklan 1 ja 2 kohta.
• Noudatettava kansallinen täytäntöönpanosäännös tai täydentävä säännös
  • Luonnonsuojelulaki (9/2023) 34 ja 37§, 38§:n nojalla tehdyt päätökset, 46§, 47 ja 48§:n nojalla tehdyt suojelupäätökset 33§:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen alueiden osalta, 49 ja 51§, 64 ja 65§ sekä 79§:ssä tarkoitetut eliölajia tai sen esiintymispaikkaa koskevat suojelupäätökset.

Kansanterveyttä, eläinten terveyttä ja kasvien terveyttä koskeviin lakisääteisiin hoitovaatimuksiin liittyvät säädökset:

Elintarviketurvallisuus: 5 Yleinen elintarvikeasetus

• Euroopan unionin säännös:
  • Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002 elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä: 14 ja 15 artikla, 17 artiklan 1 kohta* sekä 18, 19 ja 20 artikla.

* sellaisena kuin se on pantu täytäntöön erityisesti seuraavilla säännöksillä:

• Asetuksen (EY) N:o 470/2009 14 artikla ja asetuksen (EY) N:o 37/2010 liite,
• Asetus (EY) N:o 852/2004: 4 artiklan 1 kohta sekä liitteessä I oleva A osa (II jakson
  4 kohdan g, h ja j alakohta, 5 kohdan f ja h alakohta ja 6 kohta sekä III jakson 8 kohdan a, b, d ja e alakohta ja 9 kohdan a ja c alakohta).
• Asetus (EY) N:o 853/2004: 3 artiklan 1 kohta, liitteessä III olevan IX jakson 1 luvun
  I kohdan 1 alakohdan b, c, d ja e alakohta; I-2 a (i, ii, iii), b (i, ii), c; I-3; I-4; I-5; II-A 1, 2, 3,
  4; II-B 1 kohdan a ja d alakohta, 2, 4 kohdan a ja b alakohta, Liite III, X osasto,1 luku 1
  alakohta.
• Asetus (EY) N:o 183/2005: 5 artiklan 1, 5 ja 6 kohta sekä liitteessä I oleva osa A (I
  jakson 4 alakohdan e ja g alakohta; II jakson 2 kohdan a, b ja e alakohta) ja liitteessä III
  otsikon ”RUOKINTA” alla olevan 1 kohdan ”Varastointi” ensimmäinen ja viimeinen virke
  sekä 2 kohdan ”Jakelu” kolmas virke.
• Asetus (EY) N:o 396/2005: 18 artikla.

Elintarviketurvallisuus: 6 Hormonikieltodirektiivi

• Euroopan unionin säännös:
  • Neuvoston direktiivi 96/22/ETY tiettyjen hormonaalista tai tyrostaattista vaikutusta omaavien aineiden ja beta-agonistien käytön kieltämisestä kotieläintuotannossa ja direktiivien 81/602/ETY, 88/146/ETY ja 88/299/ETY kumoamisesta: 3 artiklan a, b, d ja e alakohta sekä 4, 5 ja 7 artikla
• Noudatettava kansallinen täytäntöönpanosäännös tai täydentävä säännös:
  • Laki eläinten lääkitsemisestä 10 §:n 1 momentti, 11 § ja 12 §:n 1–3 momentti
  • Valtioneuvoston asetus eräiden lääkeaineiden käytön kieltämisestä eläimille 4 §:n 1—4 kohta, 5 §:n 1 momentti, 6 ja 7 § Sisältö
  • Luonnontyyppien, luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelu.

Kasvinsuojeluaineet: 7 Kasvinsuojeluaineasetus ja 8 Torjunta-ainedirektiivi

• Sisältö:
  • Kasvinsuojeluaineiden käyttö.
• Euroopan unionin säännös:
  • Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2009 kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta: 55 artiklan ensimmäinen ja toinen virke.
  • Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/128/EY yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi: 5 artiklan 2 kohta ja 8 artiklan 1–5 kohta 12 artikla torjunta-aineiden käyttöä direktiivin 2000/60/EY ja Natura 2000 -lainsäädännön perusteella määritellyillä suojelualueilla koskevien rajoitusten osalta 13 artiklan 1 ja 3 kohta torjunta-aineiden käsittelyn ja varastoinnin sekä jäännösten hävittämisen osalta.
• Noudatettava kansallinen täytäntöönpanosäännös tai täydentävä säännös:
  • Laki kasvinsuojeluaineista (1563/2011) 7 §, 12 §:n 2 momentti, 14 §:n 1-4 momentti ja 17 §:n 1 momentti.

Eläinten hyvinvointi: 9 Vasikoiden hyvinvointi, 10 Sikojen hyvinvointi, 11 Muiden tuotantoeläinten hyvinvointi

• Euroopan unionin säännös:
  • Neuvoston direktiivi 2008/119/EY, vasikoiden suojelun vähimmäisvaatimuksista (EUVL L 10, 15.1.2009, s. 7): 3 ja 4 artikla
  • Neuvoston direktiivi 2008/120/EY, sikojen suojelun
    vähimmäisvaatimuksista (EUVL L 47, 18.2.2009, s. 5): 3 ja 4 artikla
  • Neuvoston direktiivi 98/58/EY, tuotantoeläinten suojelusta (EYVL L 221, 8.8.1998, s. 23): 4 artikla
• Noudatettava kansallinen täytäntöönpanosäännös tai täydentävä säännös:
  • Laki eläinten hyvinvoinnista (693/2023) 6 §, 13 §:n 1 momentin toinen virke, 15 §:n 1 momentti ja 2 momentin 3–5 kohta, 16 §, 17 §:n 1 momentti, 20 §:n 1 ja 4 momentin lepoa ja liikkumista koskevat vaatimukset, 20 §:n 2 momentti puhtautta koskevaa vaatimusta lukuun ottamatta, 20 §:n 4 momentin vaatimus levosta, 21–23 §, 30 ja 32 §, 33 §:n 1 ja 2 momentti, 34 §, 35 §:n 1 ja 3–5 momentti, 36 §:n 2 momentti, 38 §, 59 §:n 3 ja 4 momentti
  • Eläinlajikohtaisten asetusten säännökset:
  • Valtioneuvoston asetus nautojen suojelusta (592/2010) lukuun ottamatta 3 §:n 3 momentin ensimmäistä virkettä (pois lukien vasikat), toista ja kolmatta virkettä, 4 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä (pois lukien vasikat) ja viimeistä virkettä, 5 §:n 3 momenttia, 6 §:n 1 momentin viimeistä virkettä, 4 momentin viimeistä virkettä ja 5 momenttia, 7 §:n 2 ja 3 momenttia (pois lukien pitopaikat, joissa pidetään vähintään kuutta vasikkaa), 7 §:n 4 momentin viimeistä virkettä (pois lukien pitopaikat, joissa pidetään vähintään kuutta vasikkaa), 8 §:n 1 momentin viimeistä virkettä, 9 §:n 1 momenttia, 10 §:n 4 momentin viimeistä virkettä (pois lukien vasikat), 11 §:n 1 momentin viimeistä virkettä (pois lukien vasikat) ja 2 momentin viimeistä virkettä sekä 3 ja 4 momenttia, 12 §:n 2 momenttia, 13 §:n 2 momentin neljättä virkettä sekä 15 ja 17 §:ää
  • Valtioneuvoston asetus sikojen suojelusta (629/2012) lukuun ottamatta 4 §:n 4 momentin ensimmäistä ja toista virkettä sekä 5 ja 6 momenttia, 5 §:n 1 momentin ensimmäistä ja viimeistä virkettä ja 4 momenttia, 6 §:n 3 momentin toista virkettä, 7 §:n 3 momenttia, 8 §:ää, 9 §:n 2 momenttia, 10 §:ää (pois lukien pitopaikat, joissa pidetään vähintään kymmentä emakkoa), 11 §:n 1 momenttia (lattiarakenne) ja 13 §:n 2 momentin viimeistä virkettä
  • Valtioneuvoston asetus lampaiden suojelusta (587/2010) lukuun ottamatta 3 §:n 2 momenttia, 5 §:n 1 momenttia ja 2 momentin kolmatta ja neljättä virkettä, 6 §:n 2 momentin viimeistä virkettä, 7 §:n viimeistä virkettä, 9 §:n 2 momentin viimeistä virkettä ja 3 momenttia, 10 ja 11 §:ää, 12 §:n 4 momentin ensimmäistä virkettä sekä 13–15 §:ää
  • Valtioneuvoston asetus vuohien suojelusta (589/2010) lukuun ottamatta 3 §:n 2 momenttia, 5 §:n 1 momenttia, 2 momentin viimeistä virkettä ja 3 momenttia, 6 §:n 4 momenttia, 7 §:n 2 momenttia, 9 §:n 2 momentin viimeistä virkettä ja 3 ja 4 momenttia, 10 §:ää, 11 §:n 4 momentin ensimmäistä virkettä ja 5 momenttia sekä 12 ja 13 §:ää
  • Valtioneuvoston asetus tarhattavien peurojen suojelusta (590/2010) lukuun ottamatta 3 §:n 1 momentin toista virkettä ja 2 momenttia, 5 §:n 1 momentin toista virkettä, 6 §:n 1 momentin viimeistä virkettä sekä 2 momentin ensimmäistä ja viimeistä virkettä
  • Valtioneuvoston asetus strutsieläinten suojelusta (676/2010) lukuun ottamatta 3 §:n 1 momentin toista virkettä, 2 momenttia ja 5 momenttia, 4 §:n 1 momentin toista, kolmatta ja neljättä virkettä, 5 §:n 1 momentin toista virkettä, 6 §:n 3 momentista muuta kuin ensimmäistä virkettä ja 6 §:n 4 momenttia, 8 §:n 1 momentin viimeistä virkettä ja 2 ja 3 momenttia sekä 4 momentin kolmatta virkettä, 9 §:n 1 ja 2 momenttia ja 3 momentin viimeistä virkettä, 10 §:n 1 momentin viimeistä virkettä ja 2 momenttia sekä 11 §:ää
  • Valtioneuvoston asetus kanojen suojelusta (673/2010) lukuun ottamatta 3 §:n 3 momentin ensimmäistä virkettä (puhtaanapito), toista, kolmatta ja neljättä virkettä ja 4 momentin ensimmäistä virkettä (kanojen poisto) ja toista virkettä, 4 §:n 3 momentin toista virkettä, 4 ja 5 momenttia, 5 §:n 1 momentin viimeistä virkettä, 6 §:n 2 momentin ensimmäistä virkettä, 8 §:ää, 9 §:n 2 momentin toista virkettä ja 3 momentin ensimmäistä virkettä, 10 §:ää, 11 §:n 3–5 momenttia, 12 §:n 4–6 momenttia, 13 §:n 1–3 momenttia, 14 ja 16 §:ää
  • Valtioneuvoston asetus hevosten suojelusta (588/2010) lukuun ottamatta 2 §:n 2 momentin ensimmäistä virkettä, 3 momentin ensimmäistä virkettä ja 4 momenttia, 3 §:n 2 momenttia ja 3 momentin ensimmäistä ja toista virkettä, 4 §:n 1 momentin viimeistä virkettä, 5 §:n 3 momentin viimeistä virkettä, 6 §:n 2 momentin ensimmäistä ja kolmatta virkettä ja 3 momenttia ja 8 §:n 1, 3 ja 4 momenttia
  • Valtioneuvoston asetus tarhattavien biisonien suojelusta (591/2010) lukuun ottamatta 2 §:n 3 momenttia, 3 §:n 1 momentin viimeistä virkettä, 5 §:n 4 momenttia ja 5 momentin viimeistä virkettä
  • Valtioneuvoston asetus turkiseläinten suojelusta (1084/2011) lukuun ottamatta 3 §:n 1 ja 2 momenttia, 3 momentin viimeistä virkettä ja 4 momentin toista virkettä, 4 §:n 1 ja 3 momentin viimeistä virkettä, 4 momenttia (näköyhteys) ja 5 momenttia, 5 §:n 3 momentin toista ja kolmatta virkettä, 6 §:ää, 7 §:n 2 momentin viimeistä virkettä, 3 ja 4 momenttia, 8 §:n 1 momenttia ja 2 momentin viimeistä virkettä, 9 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä (häirintä), 2–4 momenttia, 10 §:ää, 11 §:n 2 momentin toista virkettä ja 12 §:ää
  • Valtioneuvoston asetus ankkojen ja hanhien suojelusta (675/2010) lukuun ottamatta 3 §:n 3 ja 4 momenttia, 4 §:n 1 momentin toista ja viimeistä virkettä, 2 momenttia ja 5 momenttia, 5 §:n 3 momenttia, 6 §:n 2 momentin viimeistä virkettä, 7 §:n 1 momentin viimeistä virkettä, 8 §:n 3 momenttia, 9 §:n 1–3 momenttia sekä 10 §:n 1 momentin viimeistä virkettä, 2 momentin ensimmäistä ja viimeistä virkettä
  • Valtioneuvoston asetus kalkkunoiden suojelusta (677/2010) lukuun ottamatta 3 §:n 3 momenttia, 4 momentin ensimmäistä virkettä (puhtaanapito), toista ja kolmatta virkettä ja 5 momenttia, 4 §:n 1 momenttia, 2 momentista muuta kuin toista virkettä, 3 momentin toista virkettä (sosiaalinen kanssakäyminen) ja 4 momenttia, 5 §:n 3 momentin viimeistä virkettä ja 4 momenttia, 6 §:n 4 ja 5 momenttia, 7 §:n 1 momentin viimeistä virkettä, 8 §:n 3 ja 4 momenttia, 9 §:ää, 10 §:n 1 momenttia (jatkuva juomaveden saanti), 2 momentin toista virkettä sekä 3 momentin ensimmäistä ja viimeistä virkettä
  • Valtioneuvoston asetus broilereiden suojelusta (375/2011) lukuun ottamatta 3 §:n 3 momentin ensimmäistä virkettä (puhtaanapito), 2–5 virkettä, 4 §:n 3 momentin neljättä virkettä, 4 momentin toista virkettä, 5 ja 6 momenttia, 6 §:n 1 momentin viimeistä virkettä, 3 momentin viimeistä virkettä, 7 §:n 2 momentin ensimmäistä virkettä, 9 §:ää, 10 §:n 2 momentin viimeistä virkettä, 3 ja 4 momenttia, 11–16, 18 ja 19 §:ää

Liite 1. Nautoja, sikoja, lampaita, vuohia ja munivia kanoja koskevat ehdollisuuden eläinten hyvinvoinnin valvontaan liittyvät vaatimukset

Vaa­ti­muk­set kai­kil­le tuo­tan­to­e­läi­mil­le.

• Pito­paik­ka ja sen ra­ken­nuk­set ja lait­teet ovat hy­väs­sä kun­nos­sa ja eläi­mil­le tur­val­li­sia.
• Ma­te­ri­aa­lit, joi­den kans­sa eläi­met pää­se­vät kos­ke­tuk­siin, ovat tur­val­li­sia, puh­dis­tet­ta­vis­sa ja tarvittaessa de­sin­fi­oi­ta­vis­sa.
• Ammattimaisesti tai laajassa mitassa eläimiä pitävä on pätevä. Eläinten pitäjän on huolehdittava, että ti­lal­la on riit­tä­väs­ti pä­te­vää hen­ki­lö­kun­taa. Eläin­ten pi­tä­jän on an­net­ta­va oh­jei­ta ja opas­tus­ta eläin­ten hoi­toon ja kä­sit­te­lyyn osal­lis­tu­vil­le hen­ki­löil­le.
• Ulko­tar­han ja lai­tu­men ai­dat ovat eläi­mil­le so­pi­vas­ta ma­te­ri­aa­lis­ta, turval­li­sia sekä hy­väs­sä kun­nos­sa.
• Pitopaikka laitteineen tarkastetaan vähintään kerran päivässä.
• Eläi­met tar­kas­te­taan riit­tä­vän usein.
• Sairaalle eläimelle on viipymättä hankittava hoitoa, annettava mahdollisuus lepoon ja tarvittaessa erotettava muista eläimistä.
• Pysyvässä pitopaikassa on tarvittavat tilat ja välineet eläinten tarkastamista ja käsittelyä varten sekä tarvittaessa tilat sairaiden eläinten hoitoa ja eristämistä varten
• Kipua aiheuttava toimenpide tehdään vain, jos se on eläimen hyvinvoinnin kannalta perusteltua. Toimenpiteen tekijä on pätevä ja toimenpiteessä on käytettävä kivunlievitystä.
• Ti­lal­la kuol­lei­den eläin­ten luku­mää­räs­tä pi­de­tään kir­jaa.
• Eläimen hyvinvointia vaarantavat viat on korjattava välittömästi tai muutoin turvattava eläinten hyvinvointi vikojen korjaamiseen saakka.
• Eläimillä on tietyin poikkeuksin oltava pysyvässä pitopaikassaan jatkuvasti mahdollisuus juoda sulaa vettä.
• Eläintä ei saa sitoa tarpeetonta kipua tai kärsimystä tuottavalla tavalla.

Li­säk­si ku­ta­kin eläin­la­jia erik­seen kos­ke­vat uu­det vaa­ti­muk­set on lu­e­tel­tu ky­sei­sen eläin­la­jin koh­dal­la.

Naudat

Edel­lä mai­nit­tu­jen kaik­kia tuo­tan­to­e­läi­miä kos­ke­vien vaa­ti­mus­ten li­säk­si nau­doil­le on seu­raa­via vaa­ti­muk­sia.

• Ko­neel­li­sen il­man­vaih­don toi­mi­vuus tar­kas­te­taan päi­vit­täin. Lait­teis­ton häi­ri­ön va­ral­ta on käy­tös­sä varajärjestel­mä. Käy­tös­sä on tar­vit­ta­es­sa hä­ly­tys­jär­jes­tel­mä, joka an­taa hä­ly­tyk­sen lait­teis­ton häi­ri­ö­tilanteessa ja sen toi­mi­vuus tes­ta­taan säännöllisesti.
• Ulkotarhassa ja laitumella olevat eläi­met on suo­jat­ta­va huo­noil­ta sää­olo­suh­teil­ta asi­an­mu­kai­ses­ti ja sai­rais­ta ja va­hin­goit­tu­neis­ta eläi­mis­tä on huo­leh­dit­ta­va.
• Eläin­suo­jan il­man­vaih­don on ol­ta­va sel­lai­nen, että il­man kos­teus, pö­lyn mää­rä tai hai­tal­lis­ten kaa­su­jen pitoisuu­det ei­vät kohoa hai­tal­li­sen kor­keik­si. Eläin­suo­jan läm­pö­ti­lan on ol­ta­va eläi­mil­le so­pi­va ja pito­pai­kan va­lais­tuk­sen so­pi­va sekä riit­tä­vä eläin­ten asi­an­mu­kai­seen tar­kas­ta­mi­seen ja hoi­ta­mi­seen.
• Nau­dan on saa­ta­va sopivassa määrin hyvä­laa­tuis­ta ravintoa. Ruo­kin­nas­sa ja juotossa on otet­ta­va huomioon eläimen fysiologiset tar­peet. Nau­dal­le an­net­ta­van re­hun on ol­ta­va koos­tu­muk­sel­taan sil­le so­pi­vaa. Virtsa ja ulos­teet ei­vät saa li­a­ta re­hua tai juomavet­tä.
• Jos re­hua ei ole jat­ku­vas­ti tar­jol­la, pi­ha­tos­sa ole­vien kaik­kien nau­to­jen on voi­ta­va ruo­kin­ta-ai­ka­na syö­dä saman­ai­kai­ses­ti. Pihatos­sa ruo­kin­ta­pöy­dän reu­nan pi­tuu­den on ol­ta­va täy­si­kas­vuis­ta nau­taa koh­den vähintään 70 cm ja nuor­kar­jaan kuu­lu­vaa nau­taa koh­den vä­hin­tään 40 cm. Jos re­hua on nau­doil­le jat­ku­vas­ti tar­jol­la, ruo­kin­ta­pöy­dän reu­nan pi­tuu­den on ol­ta­va vähintään 40 cm täy­si­kas­vuis­ta nau­taa koh­den ja vähintään 30 cm nuor­kar­jaan kuu­lu­vaa nau­taa koh­den.
• Ym­pä­ri­vuo­ti­ses­ti ul­ko­na pi­det­tä­vil­lä nau­doil­la on ol­ta­va asi­an­mu­kai­set ruo­kin­ta- ja juo­ma-as­ti­at.
• Pi­ha­tos­sa on jo­kais­ta al­ka­vaa 10 lyp­sy­leh­män ryh­mää koh­den ol­ta­va vä­hin­tään yksi juo­ma-as­tia tai juottolaite. Muil­la kuin lypsyleh­mil­lä on jo­kais­ta al­ka­vaa 20 nau­dan ryh­mää koh­den ol­ta­va vä­hin­tään yksi juoma-as­tia tai juot­to­lai­te kui­ten­kin si­ten, että juo­ma-as­ti­oi­ta tai juot­to­lait­tei­ta on yli 10 nau­dan ryh­mäl­le oltava vä­hin­tään kak­si. Kyl­mä­pi­ha­tos­sa juo­ma-as­ti­oi­den tai juot­to­laittei­den on ol­ta­va läm­mi­tet­tä­viä.
• Par­ren on ol­ta­va niin pit­kä ja le­veä, että nau­ta voi seis­tä ja maa­ta ta­sai­sel­la alu­eel­la.
• Nau­dan kyt­ke­mi­seen käy­tet­ty lai­te tai vä­li­ne on asi­an­mu­kai­nen. Nau­dan hän­tää ei pi­de­tä jat­ku­vas­ti si­dot­tu­na.

Vasikat

Kaik­kia nau­to­ja kos­ke­vien vaa­ti­mus­ten li­säk­si va­si­koil­la tu­lee nou­dat­taa myös niil­le eri­tyi­ses­ti an­net­tu­ja pitovaa­ti­muk­sia.

• Va­si­koi­den kun­to, ter­veys ja hy­vin­voin­ti on tar­kas­tet­ta­va vä­hin­tään kak­si ker­taa päi­väs­sä.
• Va­sik­kaa ei saa pi­tää kyt­ket­ty­nä kuin ti­la­päi­ses­ti esi­mer­kik­si ruo­kin­nan tai hoi­to­toi­men­pi­tei­den ajan.
• Alle kak­si­viik­koi­sel­la va­si­kal­la on ol­ta­va hy­vin kui­vi­tet­tu ma­kuu­paik­ka. Van­hem­mil­la va­si­koil­la eläin­suo­jan lat­ti­an on ol­ta­va sellainen, että nes­te­mäi­set erit­teet pois­tu­vat asi­an­mu­kai­ses­ti tai imey­ty­vät hy­vin kui­vik­kei­siin.
• Yk­sit­täis­kar­si­nas­sa pi­det­tä­vän va­si­kan kar­si­nan on ol­ta­va vä­hin­tään va­si­kan säkä­kor­keu­den le­vyi­nen ja kar­si­nan pi­tuu­den vähintään va­si­kan pi­tuus mi­tat­tu­na tur­vas­ta lan­ti­o­luun is­tuin­kyh­myyn ker­rot­tu­na 1,1:llä.
• Yk­sit­täis­kar­si­nas­sa va­si­kan on voi­ta­va näh­dä ja kos­ket­taa laji­to­ve­rei­ta. Umpi­sei­näis­tä kar­si­naa voi­daan käyt­tää vain eläin­lääke­tie­teel­li­ses­tä syys­tä. Yli kah­dek­san­viik­kois­ta va­sik­kaa ei saa pi­tää yk­sit­täis­kar­si­nas­sa kuin eläin­lää­ke­tie­teel­li­ses­tä syys­tä.
• Sar­ven ai­heen tu­ho­a­mi­nen alle kahdeksan vii­kon ikäi­sel­tä va­si­kal­ta on sal­lit­tu ai­no­as­taan käyt­tä­mäl­lä kuu­ma­polt­toa. Vaatimus on tul­lut ehdollisuuden vaa­ti­muk­sek­si 1.1.2024.
• Va­si­kat on ruo­kit­ta­va ja juo­tet­ta­va vä­hin­tään kak­si ker­taa päi­väs­sä. Va­si­kan on saa­ta­va ter­ni­mai­toa tai sitä kor­vaa­vaa valmistetta mah­dol­li­sim­man pian syn­ty­män jäl­keen, kui­ten­kin vii­meis­tään kuu­den tun­nin ku­lut­tua syn­ty­mäs­tä.
• Sai­raal­la tai va­hin­goit­tu­neel­la va­si­kal­la on ol­ta­va jat­ku­vas­ti saa­ta­vil­la puh­das­ta vet­tä. Kuu­mal­la sääl­lä kai­kil­la va­si­koil­la on olta­va vet­tä jat­ku­vas­ti tar­jol­la. Va­si­koi­den juo­ma-as­ti­at ja juot­to­lait­teet on pi­det­tä­vä puh­tai­na.

Taulukko 15. Vasikoiden ryhmäkarsinan pinta-alavaatimukset.

Siat

• Toi­sil­leen tun­te­mat­to­mien si­ko­jen yh­dis­tä­mi­nen sa­maan ryh­mään on py­rit­tä­vä te­ke­mään si­ko­jen ol­les­sa mah­dol­li­sim­man nuo­ria en­nen nii­den vie­roit­ta­mis­ta tai kor­kein­taan viik­ko sen jäl­keen.
• Tii­neet ema­kot ja en­si­kot on tar­vit­ta­es­sa lää­kit­tä­vä ulko- ja sisä­loi­sia vas­taan.
• Ryh­mis­sä pi­det­tä­vien si­ko­jen es­tee­tön lat­ti­a­pin­ta-ala.

Taulukko 16. Esteetöntä lattia-alaa sikaa kohden oltava vähintään:

Taulukko 17. Esteetöntä lattia-alaa sikaa kohden oltava vähintään:

• Vie­roi­te­tuil­la por­sail­la, liha­si­oil­la ja kas­va­tus­si­oil­la on ol­ta­va ryh­mä­kar­si­nas­sa es­tee­tön­tä lat­tia-alaa si­kaa koh­den vä­hin­tään taulu­kon 16 tai 17 mu­kai­ses­ti. 20.3.2017 toi­min­nas­sa ole­vaan si­ka­laan so­vel­le­taan taulukon 16 tila­vaa­ti­muk­sia 31.12.2024 saak­ka ja 1.1.2025 al­ka­en nou­da­te­taan tau­lu­kon 17 vaa­ti­muk­sia. Kuiten­kin 20.3.2017 jäl­keen pe­rus­kor­jat­ta­van si­ka­lan tai sen osas­ton ja ra­ken­net­ta­van uu­den si­ko­jen pito­paikan on täy­tet­tä­vä tau­lu­kon 17 vaa­ti­muk­set, kun pe­rus­kor­jaus tai uusi pito­paik­ka on val­mis­tu­nut.
• Vie­roi­tet­tu­jen por­sai­den, liha­si­ko­jen ja kas­va­tus­si­ko­jen ryh­mä­kar­si­nan lat­tia-alas­ta vä­hin­tään kak­si kolmasosaa on ol­ta­va kiinteä­poh­jais­ta lat­ti­aa tai sel­lais­ta rako­lat­ti­aa, ri­ti­lä­lat­ti­aa tai muul­la ta­voin rei­ji­tet­tyä lat­ti­aa, jo­hon vie­mä­röin­tiä var­ten teh­ty­jen auk­ko­jen osuus on enin­tään 10 pro­sent­tia pin­ta-alas­ta. 20.3.2017 toi­min­nas­sa ole­vaan si­ka­laan, jota ei ole pe­rus­kor­jat­tu, sovelle­taan vaa­ti­mus­ta 1.1.2028 al­ka­en. Peruskorjattuun ja uu­teen si­ka­laan vaa­ti­mus­ta so­vel­le­taan, kun pe­rus­kor­jaus tai uusi pito­paik­ka on valmistunut.
• Eläin­suo­jan il­man­vaih­don on ol­ta­va sel­lai­nen, että il­man kos­teus, pö­lyn mää­rä tai hai­tal­lis­ten kaa­su­jen pitoisuu­det ei­vät ko­hoa hai­tal­li­sen kor­keik­si. Eläin­suo­jan läm­pö­ti­lan on ol­ta­va eläi­mil­le so­pi­va. Jos si­ko­jen hyvin­voin­ti on riip­pu­vai­nen ko­neel­li­ses­ta ilman­vaih­to­jär­jes­tel­mäs­tä, si­ka­las­sa on voi­ta­va jär­jes­tää si­ko­jen hyvin­voin­nin kan­nal­ta riit­tä­vä il­man­vaih­to il­man­vaih­to­järjestelmän häi­ri­öi­den ai­ka­na. Täl­löin on il­man­vaih­to­järjes­tel­mäs­sä ol­ta­va hä­ly­tys­jär­jes­tel­mä toi­min­ta­häi­ri­öi­den va­ral­le. Hä­ly­tys­jär­jes­tel­män toi­mi­vuus on testattava sään­nöl­li­ses­ti.
• Eläi­met on suo­jat­ta­va huo­noil­ta sää­olo­suh­teil­ta asi­an­mu­kai­ses­ti ja sai­rais­ta ja va­hin­goit­tu­neis­ta eläi­mis­tä on huo­leh­dit­ta­va.
• Va­lais­tuk­sen voi­mak­kuu­den on ol­ta­va si­ko­jen pito­pai­kas­sa vä­hin­tään 40 luk­sia ai­na­kin 8 tun­nin ajan päivässä.
• Siat ei­vät saa olla jat­ku­vas­ti alt­tii­na me­lul­le, joka ylit­tää 65 de­si­be­liä (dB(A)).
• Si­ko­jen on voi­ta­va näh­dä mui­ta si­ko­ja ja niil­lä on ol­ta­va mah­dol­li­suus so­si­aa­li­seen kans­sa­käy­mi­seen. Nii­tä on pi­det­tä­vä ryhmässä pait­si, jos yk­sit­täin pi­toon on eläin­lää­ke­tie­teel­li­nen syy tai syy­nä sian väli­aikai­nen vihamieli­syys. Kar­jua voi kui­ten­kin pitää yksit­täis­kar­si­nas­sa. Si­ko­ja ei pi­de­tä kyt­ket­ty­nä.
• Ryh­mä­kar­si­nan be­to­ni­sen rako­lat­ti­an on ol­ta­va tau­lu­kos­sa 18 esi­tet­ty­jen vaa­ti­mus­ten mu­kai­nen.

Taulukko 18. Sikojen ryhmäkarsinan betonisen rakolattian vaatimukset.

• Lattian raon tai reiän halkaisijassa sekä palkin leveydessä hyväksytään mittapoikkeamat, jotka ovat eurooppalaisen standardin EN 12737:2004+A1:2007 (Betonivalmisosat. Maatalouden rakolattiaelementut, SFS-EN 12737:2004+A1:2007) mukaiset.
• Emak­koa ja en­sik­koa voi­daan pi­tää eril­lään ryh­mäs­tä por­si­mi­sen ja tii­neyt­tä­mi­sen ajan. Tämä aika al­kaa viikkoa en­nen odotettua por­si­mis­ta ja päät­tyy nel­jän vii­kon ku­lut­tua tii­neh­ty­mi­seen joh­ta­nees­ta as­tu­tuk­ses­ta tai sie­men­nyk­ses­tä. Täl­löin nii­tä voi­daan pi­tää kään­ty­mi­sen es­tä­väs­sä por­si­tus- tai jou­ti­las­hä­kis­sä.
• Ema­koi­ta ja en­si­koi­ta voi­daan pi­tää viik­koa en­nen odo­tet­tua por­si­mis­ta ja por­si­mi­sen ajan vail­la näkö­yh­teyt­tä mui­hin si­koi­hin esi­mer­kik­si eril­li­ses­sä por­si­tu­so­sas­tos­sa. Por­si­mis­kar­si­nas­sa on ol­ta­va ema­kon tai en­si­kon ta­ka­na riit­tä­väs­ti es­tee­tön­tä ti­laa por­si­mis­ta var­ten. Por­si­mis­häk­kiin lai­tet­ta­es­sa emak­ko tai en­sik­ko on puhdis­tet­tu pe­rus­teel­li­ses­ti. Ema­koil­le an­ne­taan en­nen por­si­mis­ta so­pi­vaa ma­te­ri­aa­lia pe­sän ra­ken­ta­mis­ta var­ten.
• Por­si­tus­kar­si­nan tai -hä­kin on ol­ta­va sel­lai­nen, että emak­ko voi imet­tää pik­ku­por­sai­ta vai­keuk­sit­ta. Jos emakko voi liik­kua porsitus­kar­si­nas­sa va­paas­ti, on kar­si­nas­sa ol­ta­va pik­ku­por­sai­ta suo­jaa­via ra­ken­tei­ta ku­ten por­sas­ai­to­ja.
• Porsaiden kastraatio voidaan suorittaa alle 8 päivän ikäisenä avoimella leikkausmenetelmällä kudoksia repimättä pätevän henkilön suorittamana 31.12.2026 saakka. Toimenpiteen yhteydessä porsaalle on annettava tulehduskipulääkettä. 1.1.2027 alkaen toimenpiteessä on käytettävä paikallispuudutusta. Henkilöllä tulee olla toimenpiteisiin soveltuva koulutus tai osaaminen. Alle 8 päivän ikäisen porsaan saa kastroida avoimella leikkausmenetelmällä 31.12.2034 asti henkilö, joka on suorittanut porsaiden kirurgisen kastraation koulutuksen sisältävän tutkinnon osan tai sitä vastaavan koulutuksenVan­hem­mat por­saat kast­roi eläin­lääkäri anes­te­si­aa ja ki­vun­lie­vi­tys­tä käyt­tä­en. . Si­ko­jen hän­tiä ei ole katkaistu ja mui­ta ki­pua ai­heut­ta­via toi­men­pi­tei­tä on suo­ri­tet­tu vain sal­li­tuis­ta syis­tä. Por­sai­den hampaiden hionta ja katkaiseminen on sallittua vain eläinlääketieteellisestä syystä.
• Pik­ku­por­sail­la on ol­ta­va por­si­tus­kar­si­nas­sa kiin­te­ä­poh­jai­nen ja kui­va ma­kuu­alue, jo­hon kaik­ki pik­ku­por­saat mah­tu­vat yhtä ai­kaa ma­kuul­le. Li­säk­si niil­lä on tar­vit­ta­es­sa ol­ta­va asi­an­mu­kai­nen läm­mi­tin.
• Por­sai­ta vie­roi­te­taan ai­no­as­taan yli 4 vii­kon ikäi­si­nä, poik­keus­ta­pauk­sis­sa 3-4 vii­kon ikäi­si­nä.
• Sian käytettävissä on asianmukainen, puhdas, kuiva ja riittävän tilava makuupaikka
• Si­ko­jen saa­ta­vil­la on ol­ta­va jat­ku­vas­ti riit­tä­vä mää­rä sel­lais­ta ma­te­ri­aa­lia, jon­ka avul­la siat voi­vat to­teut­taa lajin­o­mai­sia käyttäyty­mis­tar­pei­taan ku­ten ton­ki­mis­ta ja tut­ki­mis­ta. Täl­lais­ta ma­te­ri­aa­lia on muun mu­as­sa olki, hei­nä, puu, saha­jau­ho, tur­ve tai vas­taa­vien ma­te­ri­aa­lien se­koi­tus. Ky­sei­sen ma­te­ri­aa­lin on ol­ta­va riit­tä­vän hyvä­laa­tuis­ta, jot­ta se ei vaa­ran­na si­ko­jen ter­veyt­tä.
• Ryh­mien se­koit­ta­mis­ta väl­te­tään. Jos sika­ryh­mis­sä merk­ke­jä ko­vis­ta tap­pe­luis­ta, tar­vit­ta­viin toi­men­pi­tei­siin on ryh­dyt­ty.
• Yli kah­den vii­kon ikäi­sil­lä si­oil­la on ol­ta­va jat­ku­vas­ti saa­ta­vil­la puh­das­ta ja rai­kas­ta vet­tä. Virtsa ja ulosteet eivät saa päästä likaamaan rehua ja juomaa. Siat on ruo­kit­ta­va vähin­tään ker­ran päiväs­sä. Sian on saa­ta­va sopivassa määrin hyvä­laa­tuis­ta ravintoa. Ruokinnas­sa on otet­ta­va huo­mi­oon eläimen fysiologiset tar­peet. Re­hun on ol­ta­va si­oil­le ra­vin­to­aine­koostumukseltaan so­pi­vaa ja riit­tä­vän ener­gi­a­pi­tois­ta. Ryh­mä­kar­si­nas­sa siko­jen on voi­ta­va syö­dä yhtä ai­kaa, joll­ei re­hua ole jat­ku­vas­ti tar­jol­la tai joll­ei ruo­kin­taan käy­te­tä au­to­maat­tis­ta siat yk­sit­täin ruok­ki­vaa ruo­kin­ta­laitet­ta.

Ema­kot ja en­si­kot ryh­mä­kar­si­nas­sa (so­vel­le­taan ti­loil­la, joil­la vä­hin­tään 10 emak­koa)

Es­tee­tön­tä lat­ti­a­pin­ta-alaa on ol­ta­va emak­koa koh­den vä­hin­tään 2,25 m² ja en­sik­koa koh­den 1,64 m². Edel­lä mai­ni­tus­ta pin­ta-alas­ta on ema­koil­la ol­ta­va vä­hin­tään 1,3 m² ja en­si­koil­la vä­hin­tään 0,95 m² kiin­te­ää tai sellais­ta rako­lat­ti­aa, jo­hon vie­mä­röin­tiä var­ten teh­ty­jen auk­ko­jen osuus on

• enin­tään 15 % pin­ta-alas­ta (20.3.2017 toi­min­nas­sa ol­leet si­ka­lat, joi­ta ei pe­rus­kor­jat­tu tai
• enin­tään 10 % pin­ta-alas­ta (20.3.2017 jäl­keen pe­rus­kor­ja­tut ja uu­det si­ka­lat, muut 1.1.2028 al­ka­en)
• es­teet­tö­mään lat­ti­an koko­nais­pin­ta-alaan ei las­ke­ta mu­kaan ruo­kin­ta- tai ma­kuu­häk­kien alla ole­vaa lattia-alaa. 20.3.2017 toi­min­nas­sa ole­vaan si­ka­laan so­vel­le­taan vaa­ti­mus­ta 1.1.2028 al­ka­en. Kui­ten­kin 20.3.2017 jäl­keen pe­rus­kor­jat­ta­van sikalan tai sen osas­ton ja ra­ken­net­ta­van uu­den si­ko­jen pito­pai­kan on täy­tet­tä­vä ko. vaa­ti­muk­set, kun pe­rus­kor­jaus tai uusi pito­paik­ka on val­mis­tu­nut.

Jos eläi­miä pi­de­tään alle kuu­den eläi­men ryh­mis­sä, eläin­ten käy­tet­tä­vis­sä ole­van es­teet­tö­män lat­ti­an kokonais­pin­ta-alan on olta­va 10 % suu­rem­pi kuin eläin­ryh­män tar­vit­se­ma las­ken­nal­li­nen pin­ta-ala osoit­taa. Vä­hin­tään 40 eläi­men ryh­mäs­sä pi­det­tä­vien eläin­ten käy­tet­tä­vis­sä ole­vaa es­tee­tön­tä lat­ti­an koko­nais­pin­ta-alaa voi­daan pie­nen­tää 10 %.

Ema­koi­den ja en­si­koi­den ryh­mä­kar­si­nan sei­nä­mien pi­tuu­den on ol­ta­va yli 2,8 met­riä. Jos ryh­mä­kar­si­nas­sa pide­tään alle kuu­den eläi­men ryh­mää, kar­si­nan sei­nä­mien pi­tuu­den on kui­ten­kin ol­ta­va yli 2,4 met­riä.

Kar­jun kar­si­na

• Kar­jul­la on ol­ta­va es­tee­tön­tä lat­ti­a­pin­ta-alaa vä­hin­tään 6 m².
• Jos kar­si­naa käy­te­tään myös as­tu­tuk­seen, es­tee­tön­tä lat­ti­a­pin­ta-alaa on ol­ta­va vä­hin­tään 10 m².

Munivat kanat

Edel­lä mai­nit­tu­jen (liit­teen 1 alus­sa) kaik­kia tuo­tan­to­e­läi­miä kos­ke­vien vaa­ti­mus­ten li­säk­si ka­noil­le on seuraavia vaa­ti­muk­sia.

• Ka­no­jen nok­kia ei ole ty­pis­tet­ty ja mui­ta ki­pua ai­heut­ta­via toi­men­pi­tei­tä on suo­ri­tet­tu vain sal­li­tuis­ta syis­tä.
• Eläin­suo­jan il­man­vaih­don on ol­ta­va sel­lai­nen, että il­man kos­teus, pö­lyn mää­rä tai hai­tal­lis­ten kaa­su­jen pitoisuu­det ei­vät ko­hoa hai­tal­li­sen kor­keik­si. Eläin­suo­jan läm­pö­ti­lan on ol­ta­va eläi­mil­le so­pi­va ja pito­pai­kan va­lais­tuk­sen on ol­ta­va so­pi­va sekä riit­tä­vä eläin­ten asi­an­mu­kai­seen tar­kas­ta­mi­seen ja hoi­ta­mi­seen.
• Kak­si- tai use­am­pi­ker­rok­si­sen ka­no­jen pito­jär­jes­tel­män on ol­ta­va sel­lai­nen, että jo­kai­nen ker­ros voi­daan tarkas­taa suo­raan ja vai­vat­ta.
• Jos ka­na­lan il­man­vaih­to pe­rus­tuu pää­a­si­as­sa ko­neel­li­ses­ti toi­mi­vaan il­man­vaih­toon, eläin­ten ter­vey­den ja hyvin­voin­nin kan­nal­ta riit­tä­vän il­man­vaih­don jär­jes­tä­mi­seen on ol­ta­va mah­dol­li­suus myös lait­teis­ton häiriöiden ai­ka­na. Ko­neel­li­ses­ti toi­mi­vas­sa ilmanvaih­to­lait­teis­tos­sa on tar­vit­ta­es­sa ol­ta­va hä­ly­tys­jär­jes­tel­mä, joka an­taa hä­ly­tyk­sen häi­ri­ön sat­tu­es­sa. Hä­ly­tys­jär­jes­tel­män toi­mi­vuus on tes­tat­ta­va sään­nöl­li­ses­ti.
• Eläi­met on suo­jat­ta­va huo­noil­ta sää­olo­suh­teil­ta asi­an­mu­kai­ses­ti.
• Ka­no­jen saa­ta­vil­la on ol­ta­va riit­tä­väs­ti puhdasta, hyvä­laa­tuis­ta ja sil­le so­pi­vaa ravintoa. Ruokinnas­sa on otet­ta­va huo­mi­oon eläi­men fysiologiset tar­peet. Ulosteet eivät saa liata vettä tai rehua.
• Ka­na­lan va­lais­tus­ryt­min on ol­ta­va sel­lai­nen, että vuo­ro­kau­des­sa on riit­tä­vän pit­kä yhtä­jak­soi­nen pi­meä aika.

Va­rus­tel­lut hä­kit

• Ti­laa ka­naa koh­den on ol­ta­va vä­hin­tään yh­teen­sä 750 cm², jos­ta on ol­ta­va ka­nan käy­tet­tä­vis­sä ole­vaa alaa vähin­tään 600 cm².
• Niis­sä osis­sa häk­kiä, jot­ka ovat käy­tet­tä­vis­sä ole­van alan ulko­puo­lel­la, hä­kin kor­keu­den on ol­ta­va vä­hin­tään 20 cm.
• Hä­kin kokonais­pin­ta-alan on aina ol­ta­va vä­hin­tään 2 000 cm².
• Ruo­kin­ta­kou­run pituu­den on ol­ta­va vä­hin­tään 12 cm täy­si­kas­vuis­ta kanaa koh­den.
• Hä­kis­sä on ol­ta­va asi­an­mu­kai­nen, kanaryhmäl­le so­pi­va juot­to­lai­te.
• Jos ka­no­jen juot­toon käy­te­tään vesi­nip­po­ja tai kuppe­ja, kun­kin ka­nan ulottuvil­la pitää olla vä­hin­tään kak­si kup­pia tai nip­paa.
• Kana­hä­kin ovi­au­kon on ol­ta­va kool­taan, ra­ken­teel­taan ja muo­dol­taan sel­lai­nen, että kana voi­daan pois­taa häkis­tä il­man, että sil­le ai­heu­tuu tar­pee­ton­ta kär­si­mys­tä tai va­hin­goit­tu­mi­sen vaa­raa.

Avo­ka­na­lat (lat­ti­a­ka­na­lat, ker­ros­ri­ti­lä­ka­na­lat)

• Avo­ka­na­las­sa saa olla enin­tään yh­dek­sän ka­naa käy­tet­tä­vis­sä ole­van alan ne­li­ö­met­riä koh­den.
• Ruo­kin­ta- ja juot­to­pai­koil­la on ol­ta­va riit­tä­väs­ti ti­laa si­ten, että juo­mas­ta tai re­hus­ta ei syn­ny tar­pee­ton­ta kil­pai­lua.
• Jos kanoil­la käy­te­tään ruo­kin­ta­kou­ru­ja, on niiden reu­nan pi­tuu­den ol­ta­va vä­hin­tään 10 cm ka­naa koh­den.
• Jos kanoil­la käy­te­tään pyö­rö­ruok­ki­joi­ta, on nii­den reu­nan pi­tuu­den ol­ta­va vä­hin­tään 4 cm ka­naa koh­den.
• Jos kanojen juot­toon käy­te­tään yhtä­jak­soi­sia vesi­kou­ru­ja, nii­den reu­nan on ol­ta­va ka­naa koh­ti vä­hin­tään 2,5 cm.
• Pyö­rö­juot­to­lait­tei­den reu­nan pi­tuu­den on ol­ta­va vä­hin­tään 1 cm/kana.
• Jos käy­te­tään vesi­nip­po­ja tai –kuppeja, on ol­ta­va vä­hin­tään 1 nip­pa tai kup­pi/ al­ka­va 10 ka­nan ryh­mä, ja kun­kin ka­nan ulot­tu­vil­la vä­hin­tään kak­si nippaa/kup­pia.

Vä­hin­tään 350 ka­nan avo­ka­na­loil­le ase­tet­ta­vat lisä­vaa­ti­muk­set

Jos ka­noil­la on käy­tös­sä ulko­tila, on sin­ne joh­det­ta­va usei­ta vä­hin­tään 35 cm kor­kui­sia ja vä­hin­tään 40 cm levyi­siä ulos­meno­auk­ko­ja. Ulos­meno­au­kot on si­joi­tet­ta­va ra­ken­nuk­sen koko pi­tuu­del­le, ja nii­den yhteenlasketun le­vey­den on ol­ta­va vä­hin­tään 2 met­riä jo­kais­ta 1 000 ka­nan ryh­mää koh­den. Tar­has­sa on pääs­tä­vä suo­jaan epä­suo­tui­sil­ta sää­oloil­ta ja peto­e­läi­mil­tä. Tar­vit­ta­es­sa tar­has­sa on ol­ta­va juot­to­lait­teet.

Lampaat

Edel­lä mai­nit­tu­jen (liit­teen 1 alus­sa) kaik­kia tuo­tan­to­e­läi­miä kos­ke­vien vaa­ti­mus­ten li­säk­si lam­pail­le on seuraa­via vaa­ti­muk­sia.

• Lam­pai­den käy­tet­tä­vis­sä on asi­an­mu­kai­nen ma­kuu­paik­ka ja samassa pitopaikassa pidettävillä eläimillä on oltava mahdollisuus yhtäaikaiseen lepoon.
• Eläin­suo­jan il­man­vaih­don on ol­ta­va sel­lai­nen, että il­man kos­teus, läm­pö­tila, pö­lyn mää­rä tai hai­tal­lis­ten kaasujen pi­toi­suu­det eivät ko­hoa hai­tal­li­sen kor­keik­si. Pito­pai­kan va­lais­tuk­sen on ol­ta­va so­pi­va sekä riit­tä­vä eläin­ten asi­an­mu­kai­seen tar­kas­ta­mi­seen ja hoi­ta­mi­seen.
• Lampaat on suo­jat­ta­va huo­noil­ta sää­olo­suh­teil­ta asianmu­kai­ses­ti.
• Lampaan sarven tai sarvenaiheen poisto on sallittua eläinlääkärin tekemänä, jos se on tarpeen kyseisen eläinyksilön hyvinvoinnin vuoksi.
• Lam­paan on saa­ta­va sopivassa määrin hyvä­laa­tuis­ta ra­vin­toa. Ruo­kin­nas­sa on otet­ta­va huomi­oon eläimen fysiologiset tar­peet.  Lampaille annettavan rehun tulee täyttää lampaan ravitsemukselliset tarpeet.
• Jos re­hua ei ole lam­pail­le jat­ku­vas­ti tar­jol­la, ryh­män kaik­kien eläin­ten on voi­ta­va ruo­kin­ta-ai­ka­na syö­dä saman­ai­kai­ses­ti.  Ryhmässä pidettävien lampaiden ruokintalaitteen reunan pituuden tulee olla taulukon 19 mukainen.

Taulukko 19. Lampolan ruokintalaitteen reunan pituuden vähimmäisvaatimus eläintä kohti.

Ka­rit­san on saa­ta­va ter­ni­mai­toa tai sitä kor­vaa­vaa val­mis­tet­ta mah­dol­li­sim­man pian syn­ty­män jäl­keen. Vii­kon ikäi­ses­tä al­ka­en ka­rit­san saa­ta­vil­la on ol­ta­va ruo­hoa, hei­nää tai muu­ta kui­tu­pi­tois­ta re­hua sekä puh­das­ta vettä.

Virt­sa ja ulos­teet ei­vät saa li­a­ta lam­pai­den re­hua tai juo­ma­vet­tä.

Taulukko 20. Lampaita ryhmässä pidettäessä pitopaikan lattia-alan, ruokintahäkin pinta-alaa lukuun ottamatta, vähimmäiskoko lammasta kohden.

Jos lam­mas­ta pi­de­tään yk­sit­täis­kar­si­nas­sa, on kar­si­nan ol­ta­va kool­taan vä­hin­tään 1,4 m² ja muo­dol­taan sellai­nen, että lam­mas pää­see sii­nä es­teet­tä kään­ty­mään ym­pä­ri.

Vuohet

Edel­lä mai­nit­tu­jen (liit­teen 1 alus­sa) kaik­kia tuo­tan­to­e­läi­miä kos­ke­vien vaa­ti­mus­ten li­säk­si vuo­hil­le on seuraavia vaa­ti­muk­sia.

• Vuo­hien käy­tet­tä­vis­sä on asi­an­mu­kai­nen ma­kuu­paik­ka. Samassa pitopaikassa pidettävillä eläimillä on oltava mahdollisuus yhtäaikaiseen lepoon.
• Eläin­suo­jan il­man­vaih­don on ol­ta­va sel­lai­nen, että il­man kos­teus, läm­pö­tila, pö­lyn mää­rä tai hai­tal­lis­ten kaasujen pi­toi­suu­det eivät ko­hoa hai­tal­li­sen kor­keik­si. Pito­pai­kan va­lais­tuk­sen on ol­ta­va so­pi­va sekä riit­tä­vä eläinten asi­an­mu­kai­seen tar­kas­ta­mi­seen ja hoi­ta­mi­seen.
• Vuohet on suo­jat­ta­va huo­noil­ta sää­olo­suh­teil­ta asianmu­kai­ses­ti.
• Vuo­hen on saa­ta­va sopivassa määrin hyvä­laa­tuis­ta ra­vin­toa. Ruo­kin­nas­sa on otet­ta­va huomioon eläi­men fysiologiset tar­peet. Vuo­hil­le an­net­ta­van re­hun on ol­ta­va ra­vit­se­vaa ja tasa­pai­no­tet­tua sekä tarvit­ta­es­sa ki­ven­näi­sil­lä täy­den­net­tyä.
• Ki­lit saa­vat ter­ni­mai­toa tai sitä kor­vaa­vaa val­mis­tet­ta mah­dol­li­sim­man pian syn­ty­män jäl­keen. Kili ruo­ki­taan mai­dol­la vä­hin­tään kah­dek­san en­sim­mäi­sen elin­vii­kon ajan. Vii­kon ikäi­ses­tä al­ka­en ki­lin saa­ta­vil­la on kui­tu­pitois­ta re­hua ja puh­das­ta vet­tä.
• Jos re­hua ei ole vuo­hil­le jat­ku­vas­ti tar­jol­la, ryh­män kaik­kien eläin­ten on voi­ta­va ruo­kin­ta-ai­ka­na syö­dä sa­man­ai­kai­ses­ti. Täl­löin ruo­kin­ta­hä­kin reu­nan pi­tuu­den ki­liä koh­den on ol­ta­va vä­hin­tään 20 cm, nuor­vuoh­ta koh­den vä­hin­tään 33 cm, täy­si­kas­vuis­ta vuoh­ta koh­den vä­hin­tään 40 cm ja tii­net­tä kut­tua koh­den vä­hin­tään 45 cm.
• Virt­sa ja ulos­teet ei­vät saa li­a­ta vuo­hien re­hua tai juo­ma­vet­tä.

Taulukko 21. Vuohia ryhmässä pidettäessä pitopaikan lattiapinta-alan, ruokintahäkin pinta-alaa lukuun ottamatta, vähimmäiskoko vuohta kohden.

Jos täy­si­kas­vuis­ta vuoh­ta pi­de­tään yk­sit­täis­kar­si­nas­sa, on kar­si­nan ol­ta­va kool­taan vä­hin­tään 1,4 m² ja muo­dol­taan sel­lai­nen, että vuo­hi pää­see sii­nä es­teet­tä kään­ty­mään ym­pä­ri.

Liite 2. Muita tuotantoeläimiä koskevat ehdollisuuden eläinten hyvinvoinnin valvontaan liittyvät vaatimukset

Tä­hän ryh­mään kuu­lu­vat muun mu­as­sa broilerit, he­vo­set, bii­so­nit, tar­ha­tut peu­rat, strut­si­e­läi­met, an­kat, mys­ki­sor­sat, han­het, kalk­ku­nat, tur­kis­e­läi­met, sekä lihan, munien tai niiden tuottamiseen tarkoitettujen siitoseläinten tuottamiseksi pidettävät tarhatut eläimet (mm. vil­li­sika, kuusipeura, fa­saa­ni, heinäsorsa), vii­ri­äi­set, ka­nit ja tar­ha­tut po­rot.

Kaik­kien tuo­tan­to­e­läin­ten on saa­ta­va sopivassa määrin hyvä­laa­tuis­ta ra­vin­toa. Ruo­kin­nas­sa on otet­ta­va huomioon eläi­men fysiologiset tar­peet. Pysyvissä pitopaikoissa eläinten saatavilla on oltava jatkuvasti juomavettä.

Kaik­kien tuo­tan­to­e­läin­ten osal­ta on var­mis­tet­ta­va, että yleiset ja eläinlajikohtaiset pito­pai­kan tila- ja olo­suh­de­vaa­ti­muk­set täyt­ty­vät, esimer­kik­si, että valaistus on so­pi­va sekä riit­tä­vä eläin­ten asi­an­mu­kai­seen tar­kas­ta­mi­seen ja hoi­ta­mi­seen. Sai­rais­ta ja va­hin­goit­tu­neis­ta eläi­mis­tä on myös huo­leh­dit­ta­va ja eläi­met suo­jat­ta­va huo­noil­ta sää­olo­suh­teil­ta asi­an­mu­kai­ses­ti.

Vaa­ti­muk­set kai­kil­le tuo­tan­to­e­läi­mil­le

• Pito­paik­ka ja sen ra­ken­nuk­set ja lait­teet ovat hy­väs­sä kun­nos­sa ja eläi­mil­le tur­val­li­sia.
• Ma­te­ri­aa­lit, joi­den kans­sa eläi­met pää­se­vät kos­ke­tuk­siin, ovat tur­val­li­sia ja puh­dis­tet­ta­vis­sa ja muilla kuin biisoneilla ja tarhatuilla peuroilla myös tarvittaessa desinfioitavissa.
• Ulko­tar­han ja lai­tu­men ai­dat ovat eläi­mil­le so­pi­vas­ta ma­te­ri­aa­lis­ta, tur­val­li­sia sekä hy­väs­sä kun­nos­sa.
• Ti­lal­la on riit­tä­väs­ti pä­te­vää hen­ki­lö­kun­taa. Eläin­ten pi­tä­jän on an­net­ta­va oh­jei­ta ja opas­tus­ta eläin­ten hoi­toon ja kä­sit­te­lyyn osal­lis­tu­vil­le hen­ki­löil­le.
• Eläimen hyvinvointi ja sen pitopaikka laitteineen tarkastetaan riit­tä­vän usein.
• Ti­lal­la kuol­lei­den eläin­ten luku­mää­räs­tä pi­de­tään kir­jaa.
• Pitopaikassa havaitut eläinten hyvinvointia vaarantavat viat on korjattava välittömästi tai muutoin turvattava eläinten hyvinvointi vian korjaamiseen asti.
• Eläi­miä ei si­do­ta kipua tai kär­si­mys­tä tuot­ta­val­la ta­val­la.

Li­säk­si ku­ta­kin eläin­la­jia erik­seen kos­ke­vat vaa­ti­muk­set on lu­e­tel­tu ky­sei­sen eläin­la­jin koh­dal­la.

Broilerit

Edel­lä mai­nit­tu­jen (liit­teen 2  alus­sa) kaik­kia tuo­tan­to­e­läi­miä kos­ke­vien vaa­ti­mus­ten li­säk­si broi­le­reil­le on seuraa­via vaa­ti­muk­sia.

• Ki­pua ai­heut­ta­va toi­men­pide suo­ri­tet­tu vain sal­li­tuis­ta syis­tä.
• Kas­va­tus­o­sas­tois­sa käy­tet­ty kas­va­tus­ti­heys ei saa ylit­tää niil­le sal­lit­tua ti­heyt­tä.
• Kas­va­tus­o­sas­ton il­man­vaih­don on ol­ta­va sel­lai­nen, että läm­pö­tila, il­man kos­teus, il­man vir­taus­no­peus, pö­lyn mää­rä ja haitallisten kaa­su­jen pi­toi­suu­det ei­vät ko­hoa hai­tal­li­sen kor­keik­si. Il­man­vaih­toon on tar­vit­ta­es­sa yhdis­tet­tä­vä läm­mi­tys­järjestelmä so­pi­van läm­pö­ti­lan yllä­pi­tä­mi­sek­si ja lii­al­li­sen kos­teu­den pois­ta­mi­sek­si. Jos broi­le­rei­den kas­va­tus­ti­heys on yli  33  elo­pai­no­ki­loa ne­li­ö­met­riä koh­ti, kas­va­tus­o­sas­tos­sa on ol­ta­va sel­lai­nen il­man­vaih­to­jär­jes­tel­mä sekä tar­vit­ta­es­sa läm­mi­tys- ja jääh­dy­tys­jär­jes­tel­mä, jota käy­tet­tä­es­sä il­man hiilidioksidi- ja  am­mo­ni­ak­ki­pi­toi­suu­del­le sekä läm­pö­ti­lal­le kes­ki­mää­räi­sel­le suhteel­li­sel­le kos­teu­del­le asetetut vaa­ti­muk­set täyt­ty­vät.
• Jos eläin­ten ter­veys ja hy­vin­voin­ti on riip­pu­vai­nen ko­neel­li­ses­ta il­man­vaih­to­jär­jes­tel­mäs­tä, eläin­suo­jas­sa on ol­ta­va mah­dol­li­suus eläin­ten ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin kan­nal­ta riit­tä­vän il­man­vaih­don jär­jes­tä­mi­seen myös ko­neel­li­sen il­man­vaih­to­jär­jes­tel­män häiri­öi­den ai­ka­na. Ko­neel­li­ses­sa il­man­vaih­to­jär­jes­tel­mäs­sä on täl­löin olta­va hä­ly­tys­jär­jes­tel­mä, joka an­taa hä­ly­tyk­sen toi­min­ta­häi­ri­ön sat­tu­es­sa. Hä­ly­tys­jär­jes­tel­män toi­mi­vuus on tes­tat­ta­va sään­nöl­li­ses­ti.
• Jos broi­le­rei­den kas­va­tus­ti­heys on yli 33  elo­pai­no­ki­loa ne­li­ö­met­riä koh­ti, kas­vat­ta­mos­sa on ol­ta­va sähköntuo­tan­non varajärjestel­mä, jol­la tur­va­taan ko­neel­li­sen il­man­vaih­don toi­min­ta säh­kö­kat­ko­jen ai­ka­na.
• Kas­va­tus­o­sas­tos­sa on ol­ta­va va­lais­tus, jon­ka teho on vä­hin­tään 20 luk­sia va­loi­si­na kau­si­na mi­tat­tu­na lin­nun sil­män ta­sol­ta, ja joka va­lai­see vä­hin­tään 80 pro­sent­tia käy­tet­tä­vis­sä ole­vas­ta pin­ta-alas­ta. Va­lais­tuk­ses­sa on nou­da­tet­ta­va 24 tun­nin ryt­miä. Jokai­seen 24 tun­nin jak­soon on si­säl­ly­tet­tä­vä yh­teen­sä vä­hin­tään 6 tun­tia pime­ää ai­kaa. Pi­me­än ajan jak­sos­sa on ol­ta­va ai­na­kin yksi yhtä­jak­soi­nen 4 tun­nin pi­meä aika hä­mä­rä­jak­so­ja lu­kuun ot­ta­mat­ta. 
• Broi­le­rei­den saa­ta­vil­la on ol­ta­va riit­tä­väs­ti re­hua joko jat­ku­vas­ti tai an­nos­ruo­kin­ta­na sekä jat­ku­vas­ti vet­tä. Broi­le­reil­le an­net­ta­van re­hun on ol­ta­va ra­vit­se­vaa sekä tasa­pai­no­tet­tua ja ruo­kin­nas­sa on kiin­ni­tet­tä­vä erityistä huo­mi­o­ta ni­vel- ja luus­to­vau­ri­oi­den ehkäi­se­mi­seen. Ruo­kin­ta- ja juo­ma­lait­teet on si­joi­tet­ta­va si­ten, että lin­nut saa­vat riit­tä­väs­ti re­hua ja juo­ta­vaa. Lait­tei­den korkeutta on sää­det­tä­vä broi­le­rei­den kas­vun mu­kaan si­ten, että kaik­ki broi­le­rit voi­vat vai­keuk­sit­ta syö­dä ja juo­da.

Peurat

Täs­sä op­paas­sa peu­ral­la tar­koi­te­taan val­ko­hän­tä­peu­raa, kuu­si­peu­raa, met­sä­peu­raa, met­sä­kau­ris­ta, ja­pa­nin­peu­raa ja sak­san­hirveä.

Edel­lä mai­nit­tu­jen kaik­kia tuo­tan­to­e­läi­miä kos­ke­vien vaa­ti­mus­ten li­säk­si peu­roil­le on seu­raa­via vaa­ti­muk­sia.

• Peu­ro­jen käy­tet­tä­vis­sä on asi­an­mu­kai­nen ma­kuu­paik­ka.
• Läm­pö­tila on peu­roil­le so­pi­va.
• Peu­ra­tar­han maas­ton, kas­vil­li­suu­den ja maa­poh­jan on ol­ta­va peu­ro­jen tar­hauk­seen so­pi­va. Peu­ro­jen lukumäärän on ol­ta­va sopivas­sa suh­tees­sa tar­han ko­koon, maas­toon ja kas­vil­li­suu­teen.
• Eläi­men pito­pai­kas­sa on huo­leh­dit­ta­va riit­tä­väs­tä il­man­vaih­dos­ta si­ten, ett­ei­vät hai­tal­li­set kaa­sut, pöly, veto tai lii­al­li­nen kos­teus vaa­ran­na eläi­men ter­veyt­tä tai hy­vin­voin­tia.
• Sa­mas­sa ryh­mäs­sä liik­ku­vien peu­ro­jen on voi­ta­va syö­dä sa­man­ai­kai­ses­ti. So­si­aa­li­ses­sa arvo­as­tei­kos­sa ylempä­nä ole­va peu­ra ei saa pääs­tä hal­lit­se­maan koko ruo­kin­ta-alu­et­ta.
• Peu­ro­jen rehu ei saa tar­peet­to­mas­ti li­kaan­tua.

Strutsieläimet

Täs­sä op­paas­sa strut­si­e­läi­mel­lä tar­koi­te­taan strut­sia, emua ja ame­ri­kan­nan­dua (ta­val­li­nen rhea).

Edel­lä mai­nit­tu­jen (liit­teen 2 alus­sa) kaik­kia tuo­tan­to­e­läi­miä kos­ke­vien vaa­ti­mus­ten li­säk­si strut­si­e­läi­mil­le on seu­raa­via vaatimuk­sia.

• Strut­si­e­läi­mil­lä on riit­tä­vän ti­la­va ja asi­an­mu­kai­nen ma­kuu­paik­ka.
• Elä­väs­tä strut­si­e­läi­mes­tä ei ny­pi­tä sul­kia.
• Eläin­suo­jan on tar­jot­ta­va strut­si­e­läi­mil­le suo­ja epä­suo­tui­sil­ta sää­olo­suh­teil­ta ku­ten pak­ka­sel­ta, lu­mel­ta, jääl­tä, tuu­lel­ta, sa­teel­ta ja los­kal­ta. Eläin­suo­jan on ol­ta­va ve­do­ton ja kui­va. Sen läm­pö­ti­lan, il­man­vaih­don ja valaistuksen on ol­ta­va siel­lä pi­det­tä­vil­le eläimil­le so­pi­va. Säh­kö­joh­dot on si­joi­tet­ta­va si­ten, että ne ovat lintujen ulot­tu­mat­to­mis­sa.
• Strut­si­e­läi­mil­le an­net­ta­van re­hun on ol­ta­va ra­vit­se­vaa ja tasa­pai­no­tet­tua sekä tar­vit­ta­es­sa ki­ven­näi­sil­lä täyden­net­tyä. Ruokinnassa eri­tyis­tä huo­mi­o­ta on kiin­ni­tet­tä­vä ra­vin­non koos­tu­muk­seen, jot­ta väl­te­tään ni­vel- ja luus­to­vau­ri­oi­den syn­ty­mi­nen. Strut­si­e­läin­ten saa­ta­vil­la on ol­ta­va niil­le so­pi­vaa kar­ke­aa ja tuo­ret­ta re­hua. Alle kol­men kuu­kau­den ikäis­ten poi­kas­ten saa­ta­vil­la on ol­ta­va jat­ku­vas­ti re­hua. Ruo­kin­nas­sa on väl­tet­tä­vä äkil­li­siä ruo­kin­nan­muu­tok­sia. Eläin­ten saa­ta­vil­la on ol­ta­va jat­ku­vas­ti riittäväs­ti juo­ma­vet­tä.

Taulukko 22. Strutsien pidossa noudatettavat vähimmäistilavaatimukset.

¹⁾ Edellyttäen, että strutsinpoikaset ovat keskimäärin samankokoisia.
²⁾ Jos useampaa kuin yhtä siitosryhmää pidetään samalla alueella, on erityisen tärkeää, että linnuilla on riittävästi suojaa ja lisätilaa välttää toisiaan sekä, että ryhmät voidaan tarvittaessa erottaa toisistaan.
³⁾ Tila on suhteutettava linnun ikään.

Taulukko 23. Emujen pidossa noudatettavat vähimmäistilavaatimukset.

¹⁾ Edellyttäen, että emupoikaset ovat keskimäärin samankokoisia.
²⁾ Jos useampaa kuin yhtä siitosryhmää pidetään samalla alueella, on erityisen tärkeää, että linnuilla on riittävästi suojaa ja lisätilaa välttää toisiaan sekä, että ryhmät voidaan tarvittaessa erottaa toisistaan. 
³⁾ Tila on suhteutettava linnun ikään.

Taulukko 24. Rheojen pidossa noudatettavat vähimmäisvaatimukset.

¹⁾ Edellyttäen, että rheanpoikaset ovat keskimäärin samankokoisia.
²⁾ Jos useampaa kuin yhtä siitosryhmää pidetään samalla alueella, on erityisen tärkeää, että linnuilla on riittävästi suojaa ja lisätilaa välttää toisiaan sekä, että ryhmät voidaan tarvittaessa erottaa toisistaan.
³⁾ Tila on suhteutettava linnun ikään.

Hevoset

Täs­sä op­paas­sa he­vo­sel­la tar­koi­te­taan he­vos­ta, po­nia, aa­sia ja muu­ta vas­taa­vaa ka­vi­o­e­läin­tä.

Edel­lä mai­nit­tu­jen (liit­teen 2 alus­sa) kaik­kia tuo­tan­to­e­läi­miä kos­ke­vien vaa­ti­mus­ten li­säk­si he­vo­sil­le on seuraa­via vaa­ti­muk­sia.

• He­vo­sel­la on käy­tet­tä­vis­sä asi­an­mu­kai­nen ma­kuu­paik­ka.
• He­vo­sen kyt­ke­mis­tä kos­ke­vat vaa­ti­muk­set täyt­ty­vät.
• Ulko­tar­ha ja lai­dun ovat riit­tä­vän ti­la­vat.
• Hoi­dos­sa ole­val­le eläi­mel­le on an­net­ta­va sopivissa määrin hyvä­laa­tuis­ta ra­vin­toa. Eläi­men ter­vey­del­le tiet­tä­väs­ti vaarallisen ra­vin­non ja juo­man an­ta­mi­nen on kiel­let­tyä. He­vo­sel­le an­net­ta­van re­hun on ol­ta­va ravitse­vaa ja tasa­pai­no­tet­tua sekä tar­vit­ta­es­sa ki­ven­näi­sil­lä täy­den­net­tyä.
• Eläin­suo­jan il­man­vaih­don on ol­ta­va sel­lai­nen, että il­man kos­teus, pö­lyn mää­rä tai hai­tal­lis­ten kaa­su­jen pitoisuu­det ei­vät ko­hoa hai­tal­li­sen kor­keik­si. Eläin­suo­jan läm­pö­ti­lan ja va­lais­tuk­sen on ol­ta­va eläin­suo­jas­sa pi­det­tä­väl­le he­vo­sel­le so­pi­vat. Jos eläinsuojan il­man­vaih­to pe­rus­tuu pää­a­si­as­sa ko­neel­li­ses­ti toi­mi­vaan ilman­vaih­toon, eläin­ten ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin kan­nal­ta riittävän il­man­vaih­don jär­jes­tä­mi­seen on ol­ta­va mah­dol­li­suus myös lait­teis­ton häi­ri­öi­den ai­ka­na. Ko­neel­li­ses­ti toi­mi­vas­sa laitteis­tos­sa on tar­vit­ta­es­sa ol­ta­va hä­ly­tys­jär­jes­tel­mä, joka an­taa hä­ly­tyk­sen häi­ri­ön sat­tu­es­sa. Hä­ly­tys­jär­jes­tel­män toi­mi­vuus on tes­tat­ta­va säännöl­li­ses­ti.

Yk­sit­täis­kar­si­na

Taulukko 25. Hevosen yksittäiskarsinan vähimmäisvaatimukset.

Edel­lä ole­van tau­lu­kon tila­vaa­ti­muk­sia ei so­vel­le­ta sil­loin, kun ky­sees­sä on he­vo­sen ti­la­päi­nen ja ly­hyt­ai­kai­nen säi­lyt­tä­mi­nen kilpai­lu-, näyt­te­ly- tai muun vas­taa­van mat­kan ai­ka­na.

Ryh­mäs­sä pi­det­tä­vät he­vo­set

Taulukko 26. Ryhmäkarsinassa pidettävien hevosten vähimmäisvaatimukset kutakin hevosta kohden.

* Edellä olevan taulukon mukainen yksittäiskarsinan pinta-ala.

Taulukko 27. Pihatossa sellaisessa makuuhallissa, jossa hevosia ei ruokita, pidettävien hevosten vähimmäistilavaatimukset kutakin hevosta kohden.

* Edellä olevan, yksittäiskarsinaa koskevan taulukon mukainen yksittäiskarsinan pinta-ala. 

Sil­loin, kun he­vo­sia pi­de­tään ryh­mäs­sä, jo­kais­ta al­ka­vaa 10 he­vo­sen ryh­mää koh­den on ol­ta­va käy­tet­tä­vis­sä sai­ras­kar­si­na tai muu asi­an­mu­kai­nen, tar­vit­ta­es­sa läm­mi­tet­tä­vä tila he­vos­ten ryh­mäs­tä erot­ta­mis­ta ja hoi­toa var­ten.

Pilt­tuu

Pilt­tuun le­vey­den on ol­ta­va vä­hin­tään he­vo­sen säkä­kor­keus li­sät­ty­nä 10 cm:llä ja pilt­tuun pi­tuu­den vä­hin­tään he­vo­sen pi­tuus lisät­ty­nä 25 cm:llä.

Biisonit

Täs­sä op­paas­sa bii­so­nil­la tar­koi­te­taan ame­ri­kan­bii­so­nia.

Edel­lä mai­nit­tu­jen (liit­teen 2 alus­sa) kaik­kia tuo­tan­to­e­läi­miä kos­ke­vien vaa­ti­mus­ten li­säk­si bii­so­neil­le on seuraa­via vaa­ti­muk­sia.

• Bii­so­nei­den käy­tet­tä­vis­sä on asi­an­mu­kai­nen ma­kuu­paik­ka.
• Bii­so­nien luku­mää­rän on ol­ta­va so­pi­vas­sa suh­tees­sa tar­han ko­koon, maas­toon ja kas­vil­li­suu­teen. Ku­ta­kin alka­vaa kol­men täysikas­vui­sen eläi­men ryh­mää koh­den tar­has­sa on ol­ta­va ti­laa vä­hin­tään yksi heh­taa­ri.
• Läm­pö­tila on bii­so­neil­le so­pi­va. Eläi­men pito­pai­kas­sa on huo­leh­dit­ta­va riit­tä­väs­tä il­man­vaih­dos­ta si­ten, etteivät hai­tal­li­set kaasut, pöly, veto tai lii­al­li­nen kos­teus vaa­ran­na eläi­men ter­veyt­tä tai hy­vin­voin­tia.
• Sa­mas­sa ryh­mäs­sä liik­ku­vien bii­so­nien tu­lee voi­da syö­dä sa­man­ai­kai­ses­ti. Jo­kai­sel­la eläi­mel­lä on ol­ta­va mah­dol­li­suus rauhalliseen syö­mi­seen eikä so­si­aa­li­ses­sa arvo­as­tei­kos­sa ylem­pä­nä ole­va yk­si­lö saa pääs­tä hal­lit­se­maan koko ruo­kin­ta-alu­et­ta.
• Bii­so­neil­le an­net­ta­van re­hun on ol­ta­va so­pi­van ra­vit­se­vaa ja tasa­pai­no­tet­tua sekä tar­vit­ta­es­sa ki­ven­näi­sil­lä täy­den­net­tyä. Eläinten saa­ta­vil­la on ol­ta­va päi­vit­täin riit­tä­väs­ti kor­si­re­hua. Bii­so­nien rehu ei saa tarpeettomasti li­kaan­tua.

Ankat, hanhet ja myskisorsat

Edel­lä mai­nit­tu­jen (liit­teen 2 alus­sa) kaik­kia tuo­tan­to­e­läi­miä kos­ke­vien vaa­ti­mus­ten li­säk­si an­koil­le, han­hil­le ja mys­ki­sor­sil­le on seu­raa­via vaa­ti­muk­sia.

• Lin­nuil­la on riit­tä­vän ti­la­va ja asi­an­mu­kai­nen ma­kuu­paik­ka.
• Elä­vis­tä lin­nuis­ta ei ny­pi­tä sul­kia, höy­he­niä eikä un­tu­via.
• Läm­pö­tila on lin­nuil­le so­pi­va. Eläin­suo­jan il­man­vaih­don on ol­ta­va sel­lai­nen, että il­man kos­teus, il­man virtausno­peus, pö­lyn määrä tai hai­tal­lis­ten kaa­su­jen pi­toi­suu­det ei­vät ko­hoa hai­tal­li­sen kor­keik­si.
• Jos eläin­suo­jan il­man­vaih­to pe­rus­tuu pää­a­si­as­sa ko­neel­li­ses­ti toi­mi­vaan il­man­vaih­toon, lin­tu­jen ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin kannal­ta riit­tä­vän il­man­vaih­don jär­jes­tä­mi­seen on ol­ta­va mah­dol­li­suus myös lait­teis­ton häiriöiden ai­ka­na. Ko­neel­li­ses­ti toimivassa il­man­vaih­to­lait­teis­tos­sa on tar­vit­ta­es­sa ol­ta­va hä­ly­tys­jär­jes­tel­mä, joka an­taa hä­ly­tyk­sen häi­ri­ön sat­tu­es­sa. Hälytysjärjes­tel­män toi­mi­vuus on tes­tat­ta­va sään­nöl­li­ses­ti.
• Re­hun on ol­ta­va ra­vit­se­vaa ja tasa­pai­no­tet­tua sekä tar­vit­ta­es­sa kiven­näi­sil­lä täy­den­net­tyä. Ulos­teet ei­vät saa li­a­ta re­hua tai juo­ma­vet­tä.
• Li­han­tuo­tan­toa var­ten pi­det­tä­vien yli nel­jän vii­kon ikäis­ten ank­ko­jen pito­pai­kas­sa saa olla ank­ko­ja enin­tään 16 kg/m². Jos lin­nut pää­se­vät päi­vit­täin ulko­tar­haan, pito­pai­kas­sa saa olla ank­ko­ja enin­tään 20 kg/m².  Siitokseen käy­tet­tä­vien ank­ko­jen pitopaikassa on ol­ta­va ti­laa jo­kais­ta ank­kaa koh­den vä­hin­tään 0,5 m². Jos lin­nut pää­se­vät päi­vit­täin ulko­tar­haan, pito­pai­kas­sa on olta­va ti­laa jo­kais­ta ank­kaa koh­den vä­hin­tään 0,25 m.
• Li­han­tuo­tan­toa var­ten pi­det­tä­vien yli nel­jän vii­kon ikäis­ten han­hien pito­pai­kas­sa saa olla han­hia enin­tään 14 kg/m². Jos lin­nut pää­se­vät päi­vit­täin ulko­tar­haan, pito­pai­kas­sa saa olla han­hia enin­tään 18 kg/m². Ulko­tar­ha tai muu ulko­tila on riit­tä­vän ti­la­va.
• Sii­tok­seen käy­tet­tä­vien ank­ko­jen pito­pai­kas­sa on ol­ta­va ti­laa jo­kais­ta ank­kaa koh­den vä­hin­tään 1 m². Jos linnut pää­se­vät päivittäin ulko­tar­haan, pito­pai­kas­sa on ol­ta­va ti­laa jo­kais­ta han­hea koh­den vä­hin­tään 0,5 m².

Kalkkunat

Edel­lä mai­nit­tu­jen (liit­teen 2 alus­sa) kaik­kia tuo­tan­to­e­läi­miä kos­ke­vien vaa­ti­mus­ten li­säk­si kalk­ku­noil­le on seu­raa­via vaatimuksia.

• Lin­nuil­la on riit­tä­vän ti­la­va ja asi­an­mu­kai­nen ma­kuu­paik­ka.
• Sa­mas­sa ti­las­sa pi­det­tä­vän kalk­ku­na­ryh­män koon on ol­ta­va so­pi­vas­sa suh­tees­sa lin­tu­jen ikään, ko­koon, suku­puo­leen ja käytettä­vis­sä ole­vaan ti­laan. Kalk­ku­noi­den on pito­pai­kas­sa pys­tyt­tä­vä sei­so­maan normaalissa asen­nos­sa, kään­ty­mään, räpyttele­mään sekä su­ki­maan. Ulko­tar­ha on riit­tä­vän ti­la­va.
• Eläin­suo­jan il­man­vaih­don on ol­ta­va sel­lai­nen, että il­man kos­teus, il­man vir­taus­no­peus, pö­lyn mää­rä tai haitallis­ten kaa­su­jen pitoi­suu­det ei­vät ko­hoa hai­tal­li­sen kor­keik­si. Läm­pö­ti­lan on ol­ta­va eläin­suo­jas­sa pidettävil­le kalk­ku­noil­le so­pi­va. Jos eläin­ten terveys ja hy­vin­voin­ti on riip­pu­vai­nen ko­neel­li­ses­ta il­man­vaih­to­jär­jes­tel­mäs­tä, eläin­suo­jas­sa on ol­ta­va mah­dol­li­suus eläin­ten tervey­den ja hy­vin­voin­nin kan­nal­ta riit­tä­vän ilman­vaih­don jär­jes­tä­mi­seen myös ko­neel­li­sen il­man­vaih­to­jär­jes­tel­män häi­ri­öi­den aika­na. Ko­neel­li­ses­sa ilman­vaih­to­jär­jes­tel­mäs­sä on ol­ta­va hä­ly­tys­jär­jes­tel­mä, joka an­taa hä­ly­tyk­sen toi­min­ta­häi­ri­ön sat­tu­es­sa. Hälytys­jär­jes­tel­män toi­mi­vuus on tes­tat­ta­va sään­nöl­li­ses­ti.
• Kalk­ku­noi­den saa­ta­vil­la on ol­ta­va riit­tä­väs­ti ra­vin­to­aine­koos­tu­muk­sel­taan niil­le so­pi­vaa re­hua sekä riit­tä­väs­ti juo­ma­vet­tä. Ruokin­ta- ja juot­to­lait­tei­den kor­keut­ta on sää­det­tä­vä kalk­ku­noi­den kas­vun mu­kaan si­ten, että kaik­ki kalk­ku­nat voi­vat vai­keuk­sit­ta syö­dä ja juo­da. Ruo­kin­ta- ja juot­to­pai­koil­la on ol­ta­va riit­tä­väs­ti ti­laa si­ten, että juo­mas­ta tai re­hus­ta ei syn­ny tar­pee­ton­ta kil­pai­lua.
• Ulos­teet ei­vät saa li­a­ta re­hua tai juo­ma­vet­tä.

Turkiseläimet

Täs­sä op­paas­sa tar­koi­te­taan tur­kis­e­läi­mel­lä tur­kis­ten tuot­ta­mi­sek­si tai muu­ta vas­taa­vaa tuo­tan­to­tar­koi­tus­ta var­ten tar­hat­ta­vaa mink­kiä, hil­le­riä, ket­tua (sini­ket­tu, ho­pe­a­ket­tu ja puna­ket­tu), sin­sil­laa ja räme­ma­ja­vaa. Vaati­muk­set kos­ke­vat so­vel­tu­vin osin myös supi­koi­ran ja soo­pe­lin tar­haus­ta.

Edel­lä mai­nit­tu­jen (liit­teen 2 alus­sa) kaik­kia tuo­tan­to­e­läi­miä kos­ke­vien vaa­ti­mus­ten li­säk­si tur­kis­e­läi­mil­le on seu­raa­via vaatimuksia.

Hä­kin poh­ja­verk­koa kos­ke­vat vaa­ti­muk­set täyt­ty­vät.

Tur­kis­tar­ha on ai­dat­tu tai eläin­ten kar­kaa­mi­nen on es­tet­ty muul­la ta­voin. Hä­kit on si­joi­tet­tu si­ten, ett­ei­vät eri häk­kien eläi­met pää­se va­hin­goit­ta­maan toi­si­aan.

Lää­kin­näl­li­ses­tä hoi­dos­ta pi­de­tään kir­jaa.

Tur­kis­e­läin­ten pito­pai­kas­sa on ol­ta­va riit­tä­vä suo­ja epä­suo­tui­sia sää­olo­suh­tei­ta ku­ten hai­tal­lis­ta kyl­myyt­tä, kuu­muut­ta, tuul­ta ja sa­det­ta vas­taan. Tur­kis­e­läi­mil­le an­net­ta­van re­hun on ol­ta­va ra­vit­se­vaa ja tasa­pai­no­tet­tua sekä tar­vit­ta­es­sa ki­ven­näi­sil­lä täydennet­tyä.

Eläin­ten saa­ta­vil­la on ol­ta­va päi­vit­täin riit­tä­väs­ti puh­das­ta vet­tä. Virt­sa ja ulos­teet ei­vät saa li­a­ta re­hua tai juoma­vet­tä.

Tilavaatimukset

Mink­ki ja hil­le­ri

Taulukko 28. Minkin ja hillerin häkin vähimmäistilavaatimukset.

* Jos häkissä pidetään useampaa kuin kahta vieroitettua pentua, on lisätilaa oltava kutakin seuraavaa pentua kohden vähintään 850cm².

Hä­kin le­vey­den on ol­ta­va vä­hin­tään 30 cm ja pi­tuu­den il­man pesä­kop­pia vä­hin­tään 70 cm. Hä­kin kor­keu­den on ol­ta­va vä­hin­tään 45 cm.

Kettu

Taulukko 29. Ketun häkin vähimmäisvaatimukset.

* Jos häkissä pidetään useampaa kuin kahta vieroitettua pentua, on lisätilaa oltava kutakin seuraavaa pentua kohden vähintään 0,5m².

Hä­kin le­vey­den on ol­ta­va vä­hin­tään 75 cm ja pi­tuu­den vä­hin­tään 100 cm. Hä­kin kor­keu­den on ol­ta­va vähintään 70 cm.

Rämemajava

Taulukko 30. Rämemajavan pitopaikan vähimmäistilavaatimukset.

Pito­pai­kan koko­nais­pin­ta-alan on ol­ta­va kui­ten­kin vä­hin­tään 2 m².

Sin­sil­la

Pito­pai­kan lat­ti­as­ta vä­hin­tään 25 % on ol­ta­va kiin­te­ä­poh­jai­nen. Sin­sil­lal­la on ol­ta­va pito­pai­kas­saan mahdollisuus päi­vit­täi­siin hiek­ka­kyl­pyi­hin.