Tuntomerkit

Hukkakauran havaitsee kasvustosta seuraavien ominaisuuksien perusteella

pituus
röyhyn ulkonäkö
väri

Video: hukkakauran tunnistaminen. Voit katsoa videon myös Youtubesta.
Tekstivastine

Video 2: Tunnista hukkakaura osa 2. Voit katsoa videon myös Youtubesta.
Tämä video on alla olevan tekstin mediavastine.
Tekstivastine

Oras

Hukkakauran oras on kellertävän vihreä ja kasvaa yleensä rivivälissä. Lehti kiertyy vasemmalle, kuten kaurallakin. Lehtien reunoissa on hentoja karvoja. Pensastuva kasvi on rehevä.

Pituus

Hukkakauran alkukehitys on hidas. Tultuaan täydelle röyhylle se kohoaa useampien kasvustojen yläpuolelle. Täyden pituutensa se saavuttaa vasta heinäkuun puolivälissä. Tämän vuoksi hukkakauran löytymiselle suotuisin ajanjakso sijoittuu yleensä heinäkuun puolivälistä heinäkuun loppupuolelle. Heikkokortisena hukkakaura lakoutuu helposti, joten myöhäisemmässä vaiheessa huonontuvat löytämismahdollisuudet suuresti. Torjuttaessa hukkakauraa kemikaalein, kehittyy yleensä vain heikkoja yksilöitä, jotka on kasvustosta vaikea havaita. Lisäksi on myös hukkakauratyyppejä, jotka ovat normaalia matalakortisempia. Muuta kasvustoa korkeampien hukkakaurayksilöiden havaitsemiseksi on kiikari hyvä apuväline tarkastusta suoritettaessa. Tähystys on suoritettava kasvuston keskikorkeuden tasolta ja sitä selvästi korkeammat epäilyttävät yksilöt on tarkemmin tutkittava.

Jos joutuu etsimään hukkakauraa rukiista, ei hukkakauran pituudesta ole mitään apua. Havaitsemisen on tämän vuoksi perustuttava muihin ominaisuuksiin.

Röyhyn ulkonäkö

Havaitun yksilön tunnistaa hukkakauraksi yleensä röyhyn ulkonäön perusteella. Hukkakauran röyhy on hyvin laaja, pitkä ja hentohaarainen poiketen siten selvästi kaikkien kauralajikkeittemme röyhystä. Joka tähkylästä esiintyöntyvät voimakkaat vihneet antavat röyhylle "piikkisen" ulkonäön. Pitkistä haaroista johtuen alkaa röyhy nopeasti tuleentumisen edistyessä roikkua. Hukkakauraa rukiista tai myöhäisemmässä kehitysvaiheessa myös kaurasta etsittäessä on röyhyn ulkonäkö tärkein tuntomerkki, jonka avulla sen voi havaita.

Väri

Väri antaa vihjeitä hukkakaurasta lähinnä ennen kasvuston röyhylle tuloa. Hukkakauran lehdet ovat kellertävämmän vihreät kuin useimmilla viljalajikkeillamme. Lehdistö on myös voimakkaasti nuokkuvaa. Tuleentumisvaiheessa voi hukkakauran löytämistä helpottaa jyvien tumma väri.

Varmistaminen

Hukkakauraksi epäilty yksilö varmistetaan seuraavien tuntomerkkien avulla

jyvien ulkonäkö
korren solmu
lehtilapojen reunakarvat
alempien lehtituppien nukkaisuus

Seuraavassa esitetyt tuntomerkit koskevat Suomessa yleisimpiä hukkakaurarotuja. On huomattava, että on olemassa myös hukkakauratyyppejä, joihin eivät mainitut tuntomerkit päde.
Jos tarkastuksessa ei päästä täyteen varmuuteen, voidaan yksilö lähettää määriteltäväksi Elintarviketurvallisuusviraston siementarkastusyksikköön. Tällöin on lähetettävä koko kasvi, juuria myöten, koska osa tuntomerkeistä on aina kasvin tyvellä.

Jyvien ulkonäkö

Jyvän kanta, sen kiinnittymiskohta on hukkakauralla levinnyt vinoksi, soikion muotoiseksi, maljamaiseksi muodostumaksi. Tavallisella kauralla ei maljamuodostumaa ole, vaan kanta on kapea, jyrkästi päättyvä. Tyven molemmin puolin on hukkakauralla runsaiden karvojen muodostamat voimakkaat "viikset". Tavalliselta kauralta nämä puuttuvat täysin tai karvoja on vain muutama. Liisteessä on runsaasti karvoja ja se on kärjestään levinnyt vinoksi soikion muotoiseksi muodostumaksi. Tavallisen kauran liiste on kalju, tasaleveä, kärjestään jyrkästi katkaistu. Jyvän kuoressa on monilla kauratyypeillä pitkiä karvoja, mutta karvattomiakin tyyppejä esiintyy yleisesti. Tavallisen kauran kuori on aina kalju. Hukkakauralla on jokaisessa jyvässä voimakas, kierteinen, polveikas vihne, joka tuleentuneena on tumma. Tavallisella kauralla vihneitä esiintyy yleensä suhteellisen vähän ja ne ovat esiintyessään vain tähkylän suurimmassa ns. ulkojyvässä. Vihne ei yleensä ole polveikas vaan suora. On huomattava, että voimakkaasti vihneellisillä tavallisen kauran lajikkeilla, kuten esimerkiksi Pol-kauralla, voi vihne tuleentuneena olla lievästi polveikas.

Jyvän väri tuleentuneena on Suomessa esiintyvillä hukkakauratyypeillä yleensä harmaa tai ruskea. Muodoltaan on hukkakauran jyvä pitkä, kapea ja litteä, kaurajalosteiden jyvää selvästi ohuempi.

Korren solmu

Eräillä kaurajalosteilla (esim. Avenuda, Salo) on korren solmun ylä- ja alapuolella karvaa. Toisilta kaurajalosteilta karvat puuttuvat. Hukkakauralla solmun tienoo on kalju. Joskus voi kuitenkin tavata hukkakaurayksilön, jonka korren solmun ylä- ja alapuolella on karvoja. Tällöin kuitenkin karvojen määrä ja pituus huomattavasti suurempi kuin karvasolmuisilla kaurajalosteilla.

Lehtilapojen reunakarvat

Alimpien lehtien lapojen reunassa lavan tyviosassa on hukkakauralla pitkiä, hentoja karvoja. Näitä karvoja on aina nimenomaan vain alimmissa lehdissä. Ylemmistä lehdistä karvat voivat täysin puuttua. Tavalliselta kauralta yleensä puuttuvat lehtien reunakarvat, vaikka useimmilla lajikkeilla lehtilatvan tyvellä jokin karva onkin. Avenuda, Belinda, Freja, Kolbu, Revisor ja SW Ingeborg ovat tällä hetkellä viljelyssä olevia lajikkeita, joiden lehtilavan reunassa on hukkakauran tapaan karvoja.

Alimpien lehtituppien nukkaisuus

Monilla hukkakauratyypeillä alimpien lehtien tupissa on runsaasti nukkamaista karvaa. On kuitenkin myös hukkakauratyyppejä, joilta nämä karvat puuttuvat. Tavallisen kauran lehtitupet ovat käytännöllisesti katsoen aina kaljut.

Hukkakaura, fatuoidit ja risteytymät

Viljellyssä kaurassa esiintyy silloin tällöin muutamia, ns. fatuoideja, jotka eräiltä ominaisuuksiltaan muistuttavat hukkakauraa. Tämän vuoksi on tärkeätä kyetä erottamaan hukkakaura ja fatuoidi toisistaan.

Fatuoidi ei yleensä ole normaalia kasvustoa korkeampaa ja tulee havaituksi yleensä lähinnä röyhyn voimakkaan, hukkakauramaisen vihneellisyytensä ansiosta. Fatuoidin röyhy muistuttaa jossain määrin sen lajikkeen röyhyä, josta se on muodostunut ollen joka tapauksessa hukkakauran röyhyä selvästi pienempi, lyhythaaraisempi ja tiheämpi. Fatuoidin jyvällä on tyvi, viikset sekä liisteen ja vihneen ominaisuudet samanlaiset kuin hukkakauralla. Jyvän kuoressa ei kuitenkaan koskaan ole karvoja. Jyvä on väriltään sen lajikkeen mukainen, mistä fatuoidi on syntynyt sekä hukkakauran jyvää suurempi ja täyteläisempi. Korren solmun ja lehtilapojen reunakarvaisuuden puolesta fatuoidi muistuttaa sitä lajiketta, josta se on muodostunut. Esimerkiksi Belinda-kauran fatuoidilla on lehtilapojen reunassa karvoja ja Salo-kauran fatuoidin solmun ylä- ja alapuolella on karvaa. Lehtitupet ovat fatuoideilla viljellyn kauran tapaan aina kaljut.

Hukkakaura-alueelta voi tavata yksilöitä, jotka ovat viljellyn kauran ja hukkakauran risteytymiä. Näillä ominaisuudet ovat usein näiden lajien väliltä. Esimerkiksi maljamainen kanta esiintyy vain ulkojyvässä jne. Tällaisten yksilöiden arvostelussa on varminta turvautua Eviran siementarkastusyksikköön.